Pyörätie Pyörätiellä tarkoitetaan polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, liikennemerkillä osoitettua, ajoradasta rakenteellisesti erotettua tien osaa taikka erillistä tietä. Pyörätie voidaan osoittaa joko yksi- tai kaksisuuntaiseksi. Rakenteellisen erottelun ansiosta pyörätie ehkäisee autojen ja pyöräilijöiden välisiä konflikteja suorilla osuuksilla, mutta on ongelmallinen liittymäkohdissa. Kaksisuuntainen pyörätie vaatii turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta erityisen huolellista suunnittelua liittymäkohdissa. Toimivien ratkaisujen toteuttaminen kaupunkiympäristössä on vaikeaa. Yksisuuntainen pyörätie on helpompi sovittaa kaupunkiympäristöön, ja se voidaan helposti tuoda ajoradalle pyöräkaistaksi esimerkiksi sujuvien ja turvallisten liittymäratkaisujen mahdollistamiseksi. Kuvassa tukholmalainen pyörätie (yksisuuntainen). Autojen ovenavaustila on erotettu pyörätiestä kiveyksellä. Tukholmassa jalkakäytävät tehdään laatoilla ja pyörätiet asvaltilla. Suunnitelmassa kuvan kaltainen tilanne on mm. Mechelininkadun eteläosissa.
Pyöräkaista voidaan helposti tuoda yksisuuntaiseksi pyörätieksi ja päinvastoin. Pyörätie kulkee jalkakäytävän rinnalla. Suunnitelmassa puurivi jää pyörätien vasemmalle puolelle esimerkiksi Nordenskiöldin aukion eteläpuolella Mechelininkadulla. Yksisuuntainen pyörätie tuodaan sujuvasti suojateiden kohdalla kaistaksi. Jalankulkijan on helppo odottaa kadunylitystä oikeassa paikassa.
Pyöräkaista Pyöräkaistalla tarkoitetaan polkupyörä- ja mopoliikenteelle tarkoitettua, tiemerkinnöin osoitettua ajoradan pituussuuntaista osaa. Pyöräkaista on aina yksisuuntainen ja sillä noudatetaan muun ajoneuvoliikenteen ajosuuntaa. Samansuuntaisuus muun liikenteen kanssa antaa edellytykset hyvälle jatkuvuudelle katuverkossa. Pyöräkaista ei välttämättä takaa samaa turvallisuuden tunnetta kuin pyörätie, mutta on osoittautunut vähintään yhtä turvalliseksi parantaessa pyöräilijän näkyvyyttä liikenteessä. Pyöräkaista sopii hyvin kaupunkiympäristöön, jossa muun ajoneuvoliikenteen nopeudet ovat alhaiset. Kaistaa ja yksisuuntaista pyörätietä voidaan helposti yhdistellä keskenään. Pyöräkaista mahdollistaa risteyksissä sujuvan ja turvallisen pyöräliikenteen. Pyöräkaista on aina ajoradan tasossa ja erotettu muusta ajoneuvoliikenteestä kaistamaalauksin. Helsingissä pyöräkaistat ovat väriltään punaisia. Lisäksi pyöräkaistalla käytetään pyöräsymbolia.
Kuvassa tukholmalainen pyöräkaista ajoradan ja pysäköinnin välissä. Suunnitelmassa tällainen tilanne on Nordenskiöldinkadulla, Mannerheimintien ja Nordenskiöldin aukion välisellä osuudella.
Risteysalueet Kaksisuuntaisten pyörätieratkaisujen on todettu olevan erityisen vaarallisia risteysalueilla. Pääosa pyöräonnettomuuksista tapahtuu risteysalueella, osapuolina ovat useimmiten auto ja pyörä. Yksisuuntaiset pyörätiet ja kaistat ovat kaksisuuntaisia pyöräteitä turvallisempia, koska pyöräilijä tulee risteykseen aina samasta suunnasta kuin muut ajoneuvot. Merkittävä etu saavutetaan myös sillä, että yksisuuntainen pyöräväylä voidaan liittymä- ja suojatiekohdissa pudottaa ajoradan tasolle, erilleen jalankulusta. Oikeanpuoleisessa kuvassa kuvattuna Mechelininkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun risteys. Yksisuuntainen pyörätie laskeutuu kaistaksi ennen suojatietä ja kaista nousee pyörätieksi vasta suojatien jälkeen. Pyöräilijät noudattavat muun ajoneuvoliikenteen valo-opastimia, ellei heille ole asennettu polkupyöräopastimia.
Kuvassa näkyy hyvin, kuinka yksisuuntainen pyöräliikenne toimii kuten muukin ajoneuvoliikenne. Ennen risteystä pyörätie tuodaan ajoradan tasoon pyöräkaistaksi. Tällöin jalankulkijoiden sijoittuminen suojatievaloissa tulee automaattisesti oikeaan kohtaan eli jalkakäytävän reunaan (eikä pyörätien päälle), jolloin pyöräily on sujuvaa ja jalankulkijalla on turvallinen odotuspaikka kadunylitykseen.
Pysäkkiratkaisut Pyöräliikenne voidaan varsin hyvin ohjata linja-autopysäkkien läpi, sillä pysäkeillä ei ole pysäköityjä autoja ja linja-autojakin on ainoastaan hetkittäin. Linja-auton ollessa pysäkillä, pyöräilijä voi halutessaan ohittaa linja-auton ajoradan puolelta tai vaihtoehtoisesti jäädä linja-auton taakse odottamaan sen lähtöä pysäkiltä. Pysäkkiä lähestyvä pyöräilijä on linja-autoon nähden etuajo-oikeutettu. Linja-autolla on normaaliin tapaan etuajo-oikeus pysäkiltä lähdettäessä. Ratkaisu on tilan käytön kannalta tehokas ja mahdollistaa pyöräilijän sujuvan etenemisen. Lisäksi ratkaisulla vältetään ikävät konfliktitilanteet linja-autoon nousevien/poistuvien matkustajien ja pyöräilijöiden välillä. Kuvassa tukholmalainen pyöräilijä ohittaa linja-autopysäkin. Pyöräkaistaa ei merkitä pysäkin kohdalle vaan se jatkuu pysäkin jälkeen ja mahdollisesti nousee pyörätieksi.
Lontoossa tiemerkintöjen värikirjo on laaja. Linja-autojen pysäkit maalataan katuun punaisella. Pyöräkaistaa ei merkitä myöskään Lontoossa pysäkin kohdalle vaan se jatkuu vasta pysäkin jälkeen.
Pyörätasku Pyörätasku on polkupyörien ryhmittymisalue liikennevalo-ohjatuissa risteyksessä. Pyöräliikenteelle varataan taakse vedetyn pysäytysviivan eteen oma tila muu n ajoneuvoliikenteen edestä. Pyörätaskun avulla pyöräilijälle tarjotaan etulähtöasema liikennevaloissa. Näin taataan pyöräilijälle turvallinen ja miellyttävä liikkeellelähtö valojen vaihtuessa vihreiksi. Ryhmittymisaluetta käytetään luonnollisesti vain silloin kun liikennevalot ovat suunnalle punaiset, vihreän valon palaessa pyöräilijä kulkee muun liikennevirran mukana normaalisti. Helsingissä rakennettavat pyörätaskut ovat ainakin alkuun punaisia, kuten pyöräkaistatkin. Tukholmassa pyörätaskuja on lisätty lähes jokaiseen valo-ohjattuun risteykseen. Punaisen valon palaessa pyöräilijän on helppo ryhmittyä autojen eteen, jolloin mm. vasennalle kääntyminen helpottuu.
Muualla Euroopassa pyörätaskut ovat yleisiä. Kuva Bristolista. Pyörätasku Lontoossa.
Pyörätasku mallia Kööpenhamina.