KIRJALLINEN KYSYMYS 455/2002 vp Työssäoppimisjärjestelmän koulutuskorvaus Eduskunnan puhemiehelle Ammatilliseen peruskoulutukseen kuuluu työpaikoilla suoritettava työssäoppimisen jakso, jonka laajuus kolmivuotisessa koulutuksessa on vähintään 20 opintoviikkoa eli noin puoli vuotta. Työssäoppimisjaksolla opitaan käytännön ammattitaitoja, jotka liittyvät tutkintoon. Työssäoppimisen tarkoituksena on lähentää koulutusta ja käytännön työelämää toisiinsa ja samalla parantaa koulutuksesta valmistuvien oppilaiden työelämän tuntemusta sekä ammattitaitoa. Työssäoppimisjaksojen järjestäminen hyvin pienyritysvaltaisilla aloilla, kuten esimerkiksi metsäkone-, maanrakennus- ja kuljetusaloilla ei ole sujunut ongelmitta. Tuotannossa käytettäviä kalliita metsäkoneita, maanrakennuskoneita ja kuorma-autoja käyttää yleensä yksi työntekijä kerrallaan. Tämän vuoksi työssäoppimisen vaatima ohjaustyö sitoo pienyrityksen vähäistä henkilökuntaa. Ongelmaksi on koettu myös se, että opiskelijoiden oppimisvaiheessa keskimäärin vielä puutteellinen ammattitaito aiheuttaa tuotostappioita työssäoppimisessa käytettävän kaluston osalta. Yritysten yleensä pienen koon ja yritysrakenteen sirpaleisuuden vuoksi työssäoppijan sijoittuminen kyseiseen yritykseen opiskelun jälkeen on myös epävarmaa. Edellä mainituista syistä kyseisten alojen pienyritykset eivät ole olleet kovin halukkaita osallistumaan työssäoppimisjärjestelmään. Myös ohjaustyö on kallista, ja kustannukset tuntuvat pienissä yrityksissä. Lainsäädäntö mahdollistaa koulutuskorvauksen maksamisen työssäoppimista järjestävälle työpaikalle. Käytäntö ei kuitenkaan ole ollut sosiaali- ja terveysalaa lukuun ottamatta kovin yleinen ylimääräisten kustannusten vuoksi, joita se aiheuttaa koulutuksen järjestäjälle. Koulutuksen järjestäjillä ei ole koulutuskorvauksia varten erillistä "korvamerkittyä" rahaa. Mielestäni kuitenkin pienyrityksille suunnattu koulutuskorvaus, joka kattaisi yritykselle aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia, voisi kannustaa niitä nykyistä aktiivisemmin osallistumaan työssäoppimisjärjestelmään. Siten työssäoppimista voisi tapahtua nykyistä enemmän myös pienyritysvaltaisten alojen työpaikoilla, mikä olisi koulutusjärjestelmän tavoitteiden mukaista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Toimiiko työssäoppimisjärjestelmä hallituksen mielestä toivotulla tavalla myös pienyrityksissä, eritoten metsäkone-, maanrakennus- ja kuljetusaloilla ja voidaanko ajatella, että koulutuskorvauksen myöntämistä pienyrityksille harkitaan työssäoppimisen toteuttamiseksi? Versio 2.0
Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2002 Esko Kurvinen /kok 2
Ministerin vastaus KK 455/2002 vp Esko Kurvinen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kurvisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 455/2002 vp: Toimiiko työssäoppimisjärjestelmä hallituksen mielestä toivotulla tavalla myös pienyrityksissä, eritoten metsäkone-, maanrakennus- ja kuljetusaloilla ja voidaanko ajatella, että koulutuskorvauksen myöntämistä pienyrityksille harkitaan työssäoppimisen toteuttamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 16 :n mukaan työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävä koulutus perustuu koulutuksen järjestäjän ja työpaikan väliseen kirjalliseen sopimukseen. Ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen (811/1998) 5 :n mukaan sopimuksessa sovitaan muun muassa osapuolten tehtävistä, opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä ja työnantajalle mahdollisesti maksettavista korvauksista. Näistä korvauksista voi opetusministeriö antaa ohjeita lain 46 :n mukaan, mutta määräyksiä ei ole toistaiseksi annettu. Koulutuksen järjestäjä (oppilaitos) saa työssäoppimisen ajalta normaalin opiskelijakohtaisen yksikköhinnan mukaan lasketun rahoituksen, jota voidaan oppilaitoksen harkinnan mukaan käyttää myös mahdollisiin työnantajalle maksettaviin korvauksiin siten kuin asiasta sovitaan kirjallisesti. Korvaustarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Työnantajakorvauksista kesällä 2001 tehdyn selvityksen (Taloustutkimus Oy) tulokset osoittivat, että vajaa kolmannes (29 %) koulutuksen järjestäjistä maksoi työnantajille korvauksia työssäoppimisjaksojen toteutuksesta. Korvaukset aiheutuvat työssäoppimisen ohjauksesta, ruokailukuluista, suojavaatetuksesta ja muista kuluista (matkoista, lisävakuutuksista). Auto- ja kuljetusalalla korvauksia maksoi noin 14 % koulutuksen järjestäjistä keskimääräisen oppilaskohtaisen korvauksen ollessa 221 markkaa (noin 37 euroa). Kysymyksessä esitetyt työssäoppimispaikkojen saatavuusongelmat auto- ja kuljetusalalla ovat opetusministeriön tiedossa. Saman tyyppisiä ogelmia on myös muilla pienyritysvaltaisilla toimialoilla. Opetusministeriö onkin järjestänyt keväällä 2002 yhdessä työnantajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen ja alan oppilaitosten kesken useita neuvottelutilaisuuksia, joissa eri opintoalojen työssäoppimisjaksojen edellä todetun kaltaisia ongelmia on yhdessä kartoitettu. Koska työssäoppimisen uudistus on vielä sisäänajovaiheessa, on pienyritysvaltaisilla aloilla aiheellista seurata työssäoppimisen käytäntöjen kehitystä pidempään, myös korvauskäytäntöjen osalta, jotta saadaan lisää kokemusta ja voidaan varmistua mahdollisten ohjaustoimien tarpeellisuudesta. Kaikissa em. alojen neuvotteluissa on todettu, että työssäoppimispaikkojen saatavuusongelman yhtenä syynä on mm. tietämättömyys työssäoppimisjärjestelmästä ja sen mahdollisuuksista. Työpaikalle siirretystä opetuksesta koituu työnantajalle ohjauksellista velvoitetta. Työssäoppimisen ohjaus sitoo työvoimaa sekä työvälineitä/kalustoa pois normaalista tuotannollisesta 3
Ministerin vastaus työstä. Kuitenkin työssäoppimisen jaksottuminen 2 3 vuodelle merkitsee sitä, että opintojensa loppuvaiheessa oleva työssäoppija koetaan usein jo työntekijän veroiseksi työvoimaksi, mikä osaltaan kompensoi työpaikkaohjaukseen käytettyä resurssia. Työssäoppimispaikkojen tarjonnan ongelmaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan yrityksille kohdennetulla informaatiolla. Työssäoppimisen tukiohjelma vuosille 1999 2004 sisältää muun muassa työpaikkaohjaajien ja opettajien koulutuksen, työssäoppimisen tiedotuksen kehittämisen yhdessä työelämäosapuolten kanssa sekä työssäoppimisen kehittämisprojektit, joiden toteutuksessa työmarkkinaosapuolet ovat keskeisesti mukana. Työpaikkaohjaajien koulutuksesta on tarkoitus luoda pysyvä järjestelmä työnantajien tueksi ja työssäoppimisjaksojen syventämiseksi. Tällä hetkellä opetusministeriö ei harkitse erillisen koulutuskorvauksen käyttöönottoa pienyritysvaltaisille aloille. Sen sijaan näille aloille suunnattua tiedotusta tehostetaan ja tilannetta seurataan, jotta ammatillisen peruskoulutuksen uudistus toteutuisi kaikilla opintoaloilla opetussuunnitelmien mukaisesti. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2002 Opetusministeri Maija Rask 4
Ministerns svar KK 455/2002 vp Esko Kurvinen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko Kurvinen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 455/2002 rd: Fungerar systemet med inlärning i arbetet enligt regeringens mening på önskat sätt även i småföretag, i synnerhet när det gäller skogsmaskinsbranschen, jordbyggnad och transportbranschen och kan man tänka sig att överväga utbildningsersättning till småföretag för att inlärning i arbetet skall genomföras? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 16 i lagen om yrkesutbildning (630/1998) bygger utbildningen på en arbetsplats i samband med praktiska arbetsuppgifter på ett skriftligt avtal mellan utbildningsanordnaren och arbetsplatsen. Enligt 5 i förordningen om yrkesutbildning (811/1998) skall det i avtalet bl.a. avtalas om parternas uppgifter, hur handledningen och bedömningen av studerande skall ordnas och om ersättningar som eventuellt skall betalas till arbetsgivaren. Undervisningsministeriet kan enligt lagens 46 meddela anvisningar om dessa ersättningar, men tills vidare har anvisningar inte meddelats. För den tid inlärning i arbetet varar får utbildningsanordnaren (läroanstalten) normal finansiering enligt priset per enhet per studerande. Finansieringen kan enligt läroanstaltens prövning också användas till eventuella ersättningar åt arbetsgivaren enligt skriftlig överenskommelse om detta. Ersättningsbehovet bedöms alltid från fall till fall. Resultaten från en undersökning om arbetsgivarersättningar sommaren 2001 (Taloustutkimus Oy) visar att knappt en tredjedel (29 %) av utbildningsanordnarna betalade ersättning till arbetsgivarna för perioder med inlärning i arbetet. Ersättningarna förorsakades av handledning på arbetsplatsen, matutgifter, skyddsbeklädnad och andra utgifter (resor, extra försäkringar). Inom bil- och transportbranschen betalade ca 14 % av utbildningsanordnarna ersättningar, som i genomsnitt var 221 mk (ca 37 euro) per elev. De problem med tillgången på platser för inlärning i arbetet inom bil- och transportbranschen som påtalas i spörsmålet är välkända på undervisningsministeriet. Liknande problem finns också i andra branscher som domineras av småföretag. Våren 2002 ordnade ministeriet därför flera rådplägningar mellan arbetsgivarorganisationer, löntagarorganisationer och läroanstalter i branschen, där man tillsammans inom olika studieområden kartlade problem av det slag som konstaterades ovan gällande perioderna med inlärning i arbetet. Eftersom reformen med inlärning i arbetet ännu håller på att inarbetas, är det skäl att följa utvecklingen av praxis i samband med inlärning i arbetet i småföretagsdominerade branscher under en längre tid, även i fråga om ersättningspraxis, så att man får större erfarenhet och kan försäkra sig om nödvändigheten av eventuella handledningsåtgärder. Vid alla rådplägningar som hölls kunde det konstateras att en orsak till problemet med tillgång bl.a. är brist på kunskaper om systemet med inlärning i arbetet och om de möjligheter systemet erbjuder. För arbetsgivaren innebär överföringen av undervisning till en arbetsplats handledningsskyl- 5
Ministerns svar digheter. Handledningen binder arbetskraft samt arbetsredskap/maskiner som då är borta från det normala produktiva arbetet. Dock innebär periodiseringen av inlärningen i arbetet över 2 3 år att den som deltar mot slutet av studierna ofta redan upplevs som en resurs jämförbar med en arbetstagare, vilket för sin del kompenserar de resurser som använts till arbetsplatshandledning. Problemet med platsutbudet kan förhoppningsvis minskas genom information till företagen. I stödprogrammet för inlärning i arbetet för åren 1999 2004 ingår bl.a. utbildning av arbetsplatshandledare och lärare, förbättring av informationen om inlärning i arbetet tillsammans med arbetslivsparterna samt utvecklingsprojekt som gäller inlärning i arbetet och som arbetsmarknadsparterna på ett centralt sätt är med och genomför i praktiken. Till stöd för arbetsgivarna och för att fördjupa perioderna med inlärning i arbetet är det meningen att ett bestående system för utbildningen av arbetsplatshandledare skall utformas. För närvarande överväger undervisningsministeriet inte att införa någon särskild utbildningsersättning för småföretagsdominerade branscher. Däremot effektiveras den information som vänder sig till dessa branscher och situationen följs så att reformen av den grundläggande yrkesutbildningen blir genomförd enligt läroplanerna på alla studieområden. Helsingfors den 5 juni 2002 Undervisningsminister Maija Rask 6