Seuratuki 2013. Haku- ja jakoprosessin arviointi. Kati Lehtonen, Johanna Paukku, Matti Hakamäki ja Kaarlo Laine

Seuratuki 2013 Haku- ja jakoprosessin arviointi Kati Lehtonen, Johanna Paukku, Matti Hakamäki ja Kaarlo Laine

Seuratuki 2013 Haku- ja jakoprosessin arviointi Kati Lehtonen, Johanna Paukku, Matti Hakamäki ja Kaarlo Laine Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 286 LIKES-tutkimuskeskus ISBN 978-951-790-360-8 (pdf) ISSN 0357-2498

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 286 ISBN 978-951-790-360-8 (pdf) ISSN 0357-2498 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Viitaniementie 15a, 40720 Jyväskylä www.likes.fi tilaukset@likes.fi 2014 LIKES-tutkimuskeskus ja tekijät

Kysyisin ministeriltä, mitä kuuluu tälle seuratukihankkeelle tällä hetkellä, miten sitä on viime aikoina arvioitu ja minkälaista jatkoa tälle tuelle on ajateltu niin, että nämä seurat pystyisivät jopa vieläkin paremmin kuin tähän asti vastaamaan tähän hyvinkin tärkeään haasteeseen ja siihen kasvavaan kysyntään, mitä maamme nuorten ja lasten joukoissa on. Stefan Wallin Paavo Arhinmäelle eduskunnassa 5.3.2014

Sisältö 1 Seurannan tavoitteet ja toteutus... 8 2 Seuratuen taustat ja tavoitteet 1999 2013... 11 3 Seuratukihankkeet 2013... 14 3.1 ukea toiminnalliseen kehittämiseen ja palkkaukseen... 16 3.2 Seuratukihankkeiden tavoitteet ja uudet toimintamuodot... 17 3.3 Eri lajit ja taustayhteisöt seuratuen kokonaisuudessa... 19 3.4 Yhteistyö seuratukihankkeissa... 22 4 Haku- ja jakoprosessi 2013... 24 4.1 Prosessin siirtyminen liikuntajärjestöiltä ministeriölle... 24 4.2 Lajiliittojen ja aluejärjestöjen arvio seuratuen haku- ja jakoprosessista... 26 4.2.1 Liikuntajärjestöt seuratukihankkeiden tukena hakuprosessin aikana. 30 4.2.2 Liikuntajärjestöt seuratukihankkeiden tukena hankekaudella... 31 5 Harrastamisen hinta... 33 5.1 Voiko seuratuella olla merkitystä harrastamisen hintaan?... 35 5.2 Kuntien avustukset ja seuratuki... 37 5.3 Verotukselliset ohjauskeinot... 38 6 Yhteenveto ja johtopäätökset... 40 Lähteet... 42 LIIEE Liite 1 Seuratukea saaneet seurat... 43 Liite 2 Asiantuntijahaastatteluiden runko... 52 Liite 3 Liikuntajärjestökyselyn runko... 53 Liite 4 Erityisseurattavat seuratukihankkeet... 55 Liite 5 Seurahaastatteluiden runko... 57

iivistelmä ässä raportissa arvioidaan opetus- ja kulttuuriministeriön jakaman seuratoiminnan kehittämistuen kohdentumista vuonna 2013, uudistunutta haku- ja jakoprosessia sekä seuraharrastamisen hintaa. Raportin aineistona on OKM:n henkilöstön haastatteluja (n = 3), liikuntajärjestöille suunnattu kysely (n = 57), valtionavustushakemukset liitteineen (n = 309), seurahaastatteluja (n = 31) sekä aiempien vuosien arvioinneissa kertynyt aineisto. Seurantaa ja arviointia rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Seuratuen perustiedot vuonna 2013: - Seuratukea jaettiin 3 780 000 euroa. ukisumma oli huomattavasti suurempi kuin koskaan aiemmin. - uki kohdentui 309 hankkeelle 382 seuraan. Hakemuksia oli yhteensä 1 205. - ukea ei ollut kiintiöity alueittain, joten hankkeet jakautuivat maakunnittain melko epätasaisesti. - Hankkeista 177 oli toiminnan kehittämistä (yhteensä 865 800 ; keskimäärin 4 900 / hanke) ja 132 palkkaushankkeita (yhteensä 2 914 200 ; keskimäärin 22 100 / hanke). - Suurissa kaupungeissa keskimääräinen tukisumma oli korkeampi kuin pienissä kunnissa, mikä johtui suuremmasta palkkaushankkeiden osuudesta. - Hankkeiden tärkeimpiä tavoitteita olivat uusien harrastajaryhmien perustaminen (93 % hankkeista), seuran jäsenmäärän kasvattaminen (63 %), harrastuskustannusten hillitseminen tai laskeminen (32 %) ja koulu- tai päivähoitoyhteistyö (32 %). - uen avulla pystyttiin perustamaan keskimäärin noin viisi uutta harrastajaryhmää jokaiseen hankkeeseen. - Lajikohtaisesti tukea kohdistui eniten jalkapallolle (42 hanketta), yleisurheilulle (31), salibandylle (26), voimistelulle (26) ja hiihdolle (22). Haku- ja jakoprosessin arviointi: - Seuratuen haku- ja jakoprosessi siirtyi liikuntajärjestöiltä OKM:lle vuonna 2013. o Siirtäminen mahdollisti sisällöllisten tavoitteiden uudelleenmäärittelyn. o Seuratuki oli taloudellisesti merkittävän suuruinen avustus, ja siihen liittyi tosiasiallista julkisen vallan käyttöä, mitä voitiin pitää pelkästään viranomaistehtävänä. - Liikuntajärjestöt arvioivat uudistunutta haku- ja jakoprosessia melko kriittisesti. o Heikoimpana osa-alueena pidettiin liikuntajärjestöjen mahdollisuutta vaikuttaa prosessiin. Myös aikataulun pettämistä ja sähköisen hakujärjestelmän puuttumista kritisoitiin ja prosessin avoimuus kyseenalaistettiin. Kiistellyin aihe oli ehto enintään 50 euron kuukausikustannuksista seuran perustoiminnassa. o Liikuntajärjestöt tukevat seuroja haku- ja hankeaikana vaihtelevasti. Seuran oma aktiivisuus hakea tukea on tärkeää. o Uuden järjestelmän uhkana on liikuntajärjestöjen sitoutumisen heikkeneminen ja sitä myötä hankkeiden tukemisen väheneminen. 6

Harrastamisen hinta: - Harrastamisen hintaan vaikuttavat monet seuratoimijoista riippumattomat syyt. ämän vuoksi pelkällä seuratuella ei voida pysyvästi alentaa urheiluseuraharrastamisen hintaa. o Seurat voivat vaikuttaa omiin toimintamaksuihinsa, harjoittaa varainhankintaa ja päättää jossain määrin siitä, millaiseen kilpailutoimintaan osallistutaan. o Seuratuki mahdollisti hankkeita, joissa oli tarkoitus laajentaa toimintaa kilpailutoiminnasta harrastuspohjalle. o Asenteet maksujen nostamiseen ovat seuroissa kielteiset. Seuratoimijat tekevät voitavansa pitääkseen kustannukset kurissa. - Kriteeri 50 euron enimmäiskustannuksista kavensi seuratuen hakijakuntaa. o Vain kolmanneksella tuen saajista oli tavoitteena kustannusten nousun estäminen tai maksujen laskeminen. Kustannusten kurissa pitäminen perustui hankkeissa enimmäkseen seuratuen subventoivaan vaikutukseen, mistä syystä toiminnan vakiintuminen on epävarmaa. - Kuntien yleisavustukset urheiluseuroille pysyivät samalla tasolla vuosina 2012 2013. Haku- ja jakoprosessia tulee kehittää avoimemmaksi ja työskentelytapaa verkostomaisemmaksi. On kuitenkin rahoittajan tehtävä päättää, mihin seuratuella pyritään. Seuratuki ei ole yksinään riittävä ratkaisu paikallistason urheiluseuratoiminnan kehittämiseen. 7

1 Seurannan tavoitteet ja toteutus Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakoi vuonna 2013 urheiluseuroille veikkausvoittovaroista tukea lähes 3,8 miljoonaa euroa (liite 1). ähän raporttiin on koottu perustietoja tukea saaneista hankkeista sekä niiden tavoitteista ja toimintasisällöistä. Hankkeiden sisällöllinen arviointi ja toteutus on kuvattu tarkemmin luvussa 3. Raportissa on tarkasteltu myös tuen haku- ja jakoprosessia. Haku- ja jakoprosessiin liittyneitä tietoja on kerätty teemahaastatteluin sekä sähköisellä kyselyllä (liitteet 2 ja 3). Keväällä 2013 haastateltavina olivat opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön ylitarkastajina työskentelevät Sari Virta ja Hannu olonen. Lisäksi haastateltavana oli Jussi Saramo, joka toimi haastatteluhetkellä opetus- ja kulttuuriministerinä olleen Paavo Arhinmäen erityisavustajana. alvella 2014 lähettiin kysely lajiliittojen ja aluejärjestöjen seuratukivastaaville. Kyselyyn saatiin 57 vastausta. Vastausprosentti oli 76 %. Liitteessä 4 on esimerkkejä tukea saaneiden seurojen hankkeista. Hankekäynnit toteutettiin pääsääntöisesti loppuvuodesta 2013. Hankevastaavalle lähetettiin etukäteen sähköposti, jossa kysyttiin mahdollisuutta käynnin toteuttamiseen. Samassa yhteydessä haastateltaville lähetettiin myös haastattelurunko (liite 5). Näitä erityisseurattavia hankkeita oli 31, joista tuen myöntämisestä vastannut viranomainen valitsi etukäteen 25. Seurannan edetessä erityisseurattavien hankkeiden määrää päätettiin lisätä mm. alueellisen kattavuuden vuoksi. Urheiluseurakäynnit toteutetaan uudelleen kesällä 2014, jolloin saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys yhden hankevuoden etenemisestä. Keväällä 2014 kaikille tukea saaneille seuroille lähetetään kysely, jonka avulla saadaan yleiskuva kaikkien tuettujen hankkeiden toimintasisällöistä. Seurojen näkemyksiä hankekauden etenemisestä esitellään syksyllä 2014 julkaistavassa raportissa. Seurannan yleistavoitteet: 1) Prosessin kuvaaminen: tavoitteena on tuen hakemiseen ja jakamiseen liittyvän prosessin ja sen taustojen ja toteutuksen kuvaaminen eri toimijatahojen näkökulmista katsottuna. Keskeistä on tietää, miksi hankeavustuksen jakaminen siirtyi pois järjestöiltä, aiheuttiko se käytännön ongelmia paikallistasolla, miten muutokseen reagoitiin liikuntajärjestöissä ja miten uudistettu haku- ja jakoprosessi kokonaisuutena eteni. Erilaisten mielipiteiden ja näkökulmien tarkastelu on välttämätöntä, koska seuratuen haku- ja jakoprosessin toimivuudella on heijastevaikutuksia paikallistason toimintaan monin eri tavoin. 2) Perustietojen kokoaminen: tavoitteena on kuvata hankkeiden sisältöjä ja selvittää, minkälainen lähtötilanne ja tahtotila tukea saaneissa urheiluseuroissa on ollut. Samalla voidaan luoda yleiskuva paitsi tuen rahallisesta kohdentumisesta myös toiminnan tavoitteiden sisällöllisistä painotuksista. 8

3) Hankekäynnit: tavoitteena on syventää hankkeiden käytännön toteutuksesta koottavaa tietoa sekä tarkastella yksityiskohtaisemmin hankkeille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 4) iedottaminen: tavoitteena on tuottaa ajantasaista tietoa hankkeiden etenemisestä seuraavien hakuprosessien tueksi. Hankeseurannan laajemmat kokonaistavoitteet määriteltiin neljäksi tarkennetuksi kysymykseksi: 1) Pystytäänkö seuratuella vähentämään lasten ja nuorten harrastuskustannuksia urheiluseuroissa? 2) Vaikuttaako seuratuki kuntien jakamien yleisavustuksien tasoon? 3) Miten hakukriteerit toteutuvat tukea saaneissa hankkeissa? 4) Löytyykö uusia innovaatioita? Perustiedot oiminnan tavoitteet n = 309 Hakemuslomakkeet Hankekäynnit 31 urheiluseuraa 2 krt/hankekausi Yksittäiset casetyyppiset esimerkit Seurantatiedot 2013 2014 Kyselyt Lajiliittojen ym. järjestöjen seuratukivastaavat (n=57) ukea saaneet seurat Haastattelut OKM (n=3) Aikaisempi seuranta Seurantatiedot vuodesta 1999- KUVIO 1 Seurantatietojen kokoaminen vuonna 2013 tukea saaneista seuratukihankkeista. 9

Seurantatietojen (kuvio 1) kokoamisesta ja raportoinnista on vastannut LIKES-tutkimuskeskus. yön on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö. Seuratuen arviointia ja seurantaa ovat toteuttaneet LIKES-tutkimuskeskuksessa tutkijat Kati Lehtonen ja Johanna Paukku yhdessä erikoissuunnittelija Matti Hakamäen ja yksikönjohtaja Kaarlo Laineen kanssa. Alkuperäisen tutkimussuunnitelman ovat laatineet Lehtonen ja Hakamäki. Raportissa olevat kuvaukset ja tulkinnat aikaisempien vuosien seuratuesta on kirjoittanut Lehtonen. Uudistuneen haku- ja jakoprosessin asianosaisten haastattelut on tehnyt Lehtonen. Kaikkien tukea saaneiden hankkeiden suunnitelmat on koostanut ja analysoinut Paukku. Seurakäynnit ovat tehneet Lehtonen ja Paukku. Liikuntajärjestöille tehdyn kyselyn ovat toteuttaneet Lehtonen ja Paukku, ja kyselyn analyysiin on osallistunut Laine. Kuntien maksamien yleisavustusten määrät on selvittänyt Hakamäki. Hän on myös kirjoittanut luvun verotuksellisista ohjauskeinoista. Kaikki kirjoittajat ovat osallistuneet hankkeen kestäessä sen suunnitteluun, aikataulutukseen, kysymysrunkojen laatimiseen, lomakkeiden muokkaamiseen ja käsikirjoituksen tekemiseen. ulkinnat ja päätelmät ovat kirjoittajien yhteisiä. 10

2 Seuratuen taustat ja tavoitteet 1999 2013 Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ja sitä edeltänyt opetusministeriö (OPM) on jakanut tukea urheiluseuroille veikkausvoittovaroista vuodesta 1999 lähtien (kuvio 2). Kokonaisuutena seuratukea on myönnetty 14 vuoden aikana lähes 21 miljoonaa euroa. Seuratuki on nykymuotoisena suurin yksittäinen OKM:n liikuntayksikön myöntämä hankerahoituskokonaisuus. Viimeisten vuosien aikana tukisummaa ovat nostaneet päätoimisten työntekijöiden palkkaamiseen myönnetyt tuet. Vuonna 2013 tuen kokonaismäärää lisättiin myös siksi, että suurempi osa OKM:n liikuntayksikön liikunnan kansalaistoiminnalle myöntämistä valtionavustuksista haluttiin kohdistaa suoraan paikallistason toimintaan. 5000000 4500000 4000000 3500000 3000000 2500000 2000000 1500000 1000000 500000 0 KUVIO 2 Myönnetty seuratuki 1999 2013 ( ) 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Myönnetty seuratuki 1999 2013 ( ). Kuviossa on huomioitu myös päätoimisten palkkatuet. uki kanavoitiin seuroille vuoteen 2009 asti Nuoren Suomen kautta. Nuori Suomi oli lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen keskittynyt valtakunnallinen järjestö. uolloin hakemuksien arviointiin osallistuivat Nuoren Suomen työntekijöiden lisäksi lajiliittojen ja liikunnan aluejärjestöjen edustajat, jotka vuorotellen kävivät läpi oman lajinsa tai alueensa hakemukset. Lopulliset päätökset tuettavista hankkeista tehtiin Nuoressa Suomessa. (Lehtonen 2008, 8.) Vuonna 2009 tukea myönnettiin ensimmäisen kerran päätoimisten työntekijöiden palkkaamiseen. Päätoimisten työntekijöiden palkkatuet pohjautuivat Kansallisen liikuntaohjelman toimenpide-ehdotuksiin. Käytännön toimenpiteeksi jalostunut ehdotus vaikutti siihen, että haku- ja jakoprosessista tuli monivaiheisempi. Vuosina 2009 2012 haku- ja jakoprosessista vastasivat yhdessä Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Nuori Suomi ja 11

Kuntoliikuntaliitto. Myös lajiliitot ja aluejärjestöt olivat edelleen mukana jakoprosessissa. oiminnallisten tukien jakamisesta vastasivat Kuntoliikuntaliitto (aikuisten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet) ja Nuori Suomi (lasten ja nuorten liikuntaan kohdistuneet kehittämishankkeet). SLU vastasi päätoimisten palkkaamiseen myönnettyjen tukien maksatuksista ja tukitoimien koordinoinnista. Päätösesitykset palkkatukea saavista seuroista tehtiin operatiivisessa työryhmässä, jossa oli edustus SLU:sta, Nuoresta Suomesta ja Kuntoliikuntaliitosta. ämän lisäksi hankkeita käsiteltiin ohjausryhmässä, jossa oli hyvin laaja-alainen edustus eri liikuntajärjestöistä ja OPM:n liikuntayksiköstä. (Lehtonen & Hakamäki 2009, 22 23.) Vuodesta 2013 lähtien tuen hakeminen ja jakaminen on ollut OKM:n liikuntayksikön vastuulla. Ne liikuntajärjestöt, joiden jäsenseuroilta tai paikallisyhdistyksiltä on tullut hakemuksia, ovat voineet käydä antamassa lausunnon hankkeista ministeriössä etukäteen sovittuna ajankohtana. Lopulliset päätösesitykset tuettavista hankkeista on tehnyt asiaa valmisteleva ja käsittelevä virkamies. uettuja hankkeita on ollut 14 vuoden aikana yhteensä yli 6 500 kappaletta (taulukko 1 seuraavalla sivulla). uki on kohdennettu vuosien varrella erityyppisiin hankkeisiin. Ensimmäisten neljän vuoden aikana hankevaihtoehtoja oli kaksi: 6 12-vuotiaiden ja 13 19- vuotiaiden lasten ja nuorten seuratoiminnan kehittäminen. 2000-luvun puolivälissä hankevaihtoehtojen määrä kasvoi ja kriteerit tarkentuivat. ukea oli tuolloin mahdollista saada mm. koulutustoiminnan kehittämiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Monet seurat saivat tukea kehittämistyöhön, jonka tavoitteena oli Nuoren Suomen Sinettitunnus. 2000-luvun lopussa tukea sai ensimmäistä kertaa aikuisten harrasteliikunnan kehittämiseen sekä työntekijöiden palkkaamiseen. Päätoimisten palkkaamiseen kohdistettiin tukea kahden vuoden projekteina vuosina 2009 11 ja 2011 13 yli kahdeksan miljoonaa euroa. 2010-luvun alussa hankevaihtoehdoksi nousi 11 15-vuotiaiden harjoittelukulttuurin kehittäminen. Vuonna 2012 tukea sai vähävaraisten liikuntaharrastamisen tukemiseen, mutta kyseinen hankemuoto jäi yksittäiseksi kokeiluksi. Vuonna 2013 tukimuodot jaettiin pelkästään palkkatukea saaviin hankkeisiin ja nk. toiminnallisiin tukiin, jotka sisälsivät hyvin erityyppisiä seuratoiminnan kehittämistoimenpiteitä. Painopisteiden vaihtumiseen ovat vaikuttaneet liikuntapolitiikassa tapahtuneiden muutosten lisäksi urheiluseuratoiminnassa havaitut kehittämistarpeet. Hankevaihtoehtojen ja kriteerien vaihtumisesta huolimatta seuratuen ytimessä on ollut koko ajan paikallisuus ja kehittämisnäkökulma. Kriteerit ja tavoitteet tuen saamiseksi ovat olleet väljiä, mutta omalla tavallaan myös seurojen toimintasisältöjä ohjaavia. 12

AULUKKO 1 Seuratuen jakautuminen hankevaihtoehdoittain 1999 2013 (kpl). 6 12 v. 13 19 v. Sinetti Koulutus 6 19 v. Aikuiset Muu 11 15 v. Palkka oiminnalliset Vähävaraiset Yht. 1999 276 276 2000 178 150 328 2001 238 154 392 2002 228 140 368 2003 228 146 374 2004 127 112 51 58 348 2005 136 99 54 65 354 2006 189 169 79 452 99 986 2007 38 194 180 412 2008 169 82 58 64 373 2009 172 100 53 48 90 200 663 2010 116 64 40 125 98 443 2011 107 15 26 117 108 90 100 563 2012 22 143 76 75 24 340 2013 132 177 309 Yht. 2 164 1 231 421 1 000 323 372 222 165 432 177 24 6 529 13

3 Seuratukihankkeet 2013 Vuonna 2013 seuratoiminnan kehittämistukea sai 309 hanketta 105 kunnassa (kuva 1). ämän luvun tiedot perustuvat tukea saaneiden hankkeiden hakemusten analysointiin. Valtionavustushakemuksista löytyneet oleelliset tiedot koottiin havaintomatriisiksi Excelissä. Havainnot ja tulkinnat seuratukihankkeiden kokonaiskuvasta on tehty tältä pohjalta. Luvussa esitetyt tiedot eivät tarjoa kuvaa toteutuneesta toiminnasta, vaan analyysi perustuu hakemuksiin ja niissä esitettyihin suunnitelmiin. Analyysia rajoitti lisäksi hakemusten sisällöllinen vaihtelevuus. KUVA 1 Kehittämistukea saaneet seurat kartalla (Paukku 2014). 14

Kehittämistukea jaettiin suoraan urheiluseuroille ja muille yhdistyksille 3 780 000 euroa. ukea myönnettiin 1 700 30 000 euroa kullekin hankkeelle. Keskimääräinen avustussumma oli noin 12 200 euroa. Seuratukiavustuksissa oli mukana yhteensä 382 seuraa. Hankkeista 29 oli usean seuran (2 13 seuran) yhteisiä, ja neljä seuraa sai tukea kahteen eri hankkeeseen. Useaan hankkeeseen tukea saaneiden seurojen yhteenlaskettu avustussumma ei ylittänyt maksimiavustusmäärää, joka oli 30 000 euroa. Hankkeista 176 ilmoitti tarkoituksekseen kokonaan uuden toiminnan kehittämisen. 133 hankkeessa oli pyrkimys kehittää seuran olemassa olevaa toimintaa. ukien keskimääräinen suuruus vaihteli jonkin verran maakunnittain (taulukko 2). Keskimääräisten tukisummien vaihteluväli oli 7 000 15 900 euroa. Vaihtelua selittää se, painottuivatko maakunnan tuet enemmän palkkauksiin vai toiminnallisiin tukiin. oiminnalliset tuet olivat keskimäärin huomattavasti pienempiä kuin palkkaukseen myönnetyt. Myös tuen suhde maakunnan asukaslukuun vaihteli. Suhteellisesti eniten tukea myönnettiin Pohjois-Karjalaan (tukea myönnettiin 1,77-kertainen summa väkilukuun suhteutettuna), Lappiin (kerroin 1,61) ja Etelä-Pohjanmaalle (kerroin 1,40). Vähiten tukea myönnettiin Keski-Pohjanmaalle (tukea myönnettiin 0,31-kertaisesti suhteessa väkilukuun), Pohjois-Pohjanmaalle (kerroin 0,35) ja Päijät-Hämeeseen (kerroin 0,38). AULUKKO 2 Seuratoiminnan kehittämistuet maakunnittain. Maakunta Hankkeiden määrä uki yhteensä ( ) uki keskimäärin ( ) uki suhteessa väkilukuun, kerroin Etelä-Karjala 8 66 500 8 300 0,72 Etelä-Pohjanmaa 16 190 500 11 900 1,40 Etelä-Savo 12 83 500 7 000 0,78 Kainuu 5 60 000 12 000 1,06 Kanta-Häme 14 154 200 11 000 1,25 Keski-Pohjanmaa 1 15 000 15 000 0,31 Keski-Suomi 19 259 100 13 600 1,34 Kymenlaakso 8 106 500 13 300 0,84 Lappi 13 206 500 15 900 1,61 Pirkanmaa 29 328 000 11 300 0,94 Pohjanmaa 10 84 000 8 400 0,67 Pohjois-Karjala 14 206 000 14 700 1,77 Pohjois-Pohjanmaa 13 98 500 7 600 0,35 Pohjois-Savo 15 202 000 13 500 1,16 Päijät-Häme 6 54 500 9 000 0,38 Satakunta 17 190 400 11 200 1,21 Uusimaa 80 1 029 700 12 900 0,94 Varsinais-Suomi 29 445 100 15 300 1,36 YHEENSÄ 309 3 780 000 12 200 15

Vuonna 2013 seuratukea ei korvamerkitty alueellisesti, vaan tukea myönnettiin hakemusten perusteella kiinnittäen huomiota erityisesti esimerkiksi liikkujien määrän lisääntymiseen sekä toiminnan laatuun (OKM 2013). Siten yksi selittävä tekijä maakuntien välisissä eroissa oli hakemusten laatu. ukea saaneita seuroja tai jaostoja oli 105 kunnassa. Kuhunkin kuntaan hanketukea myönnettiin 1 30 seuralle. Eniten tukiseuroja on Helsingissä (30 kpl), urussa (15) ja Jyväskylässä (14). Kuntia, joissa yksi seura sai avustusta, on 52 kappaletta. Suurten ja pienten kuntien välillä oli eroja paitsi hankkeiden määrissä myös keskimääräisessä tuessa hanketta kohden (taulukko 3). Keskimääräinen tuki oli sitä suurempi, mitä suuremmasta kunnasta oli kyse. ämä johtuu siitä, että suurissa kunnissa seuratukea käytettiin pieniä kuntia enemmän palkkaukseen. Ero ei kuitenkaan ole kovin merkittävä. AULUKKO 3 Seuratoiminnan kehittämistuet suurten ja pienten kuntien välillä. Kunnan koko Kuntia Hankkeiden määrä Hankkeiden määrä / kunta uki yhteensä uki keskimäärin Alle 20 000 as. 52 62 1,2 654 900 10 600 Alle 50 000 as. 33 80 2,4 946 300 11 800 Alle 100 000 as. 11 57 5,2 743 500 13 000 Yli 100 000 as. 9 110 12,2 1 435 300 13 000 YHEENSÄ 105 309 2,9 3 780 000 12 200 3.1 ukea toiminnalliseen kehittämiseen ja palkkaukseen Seuratuen voi jakaa kahteen kategoriaan: toiminnalliseen kehittämiseen ja palkkaukseen. Hakemusarvioinnissa seura merkittiin vain jompaankumpaan kategoriaan. Mikäli seura haki tukea sekä palkkaukseen että toiminnalliseen kehittämiseen, hakemusarvioinnissa seura merkittiin palkkaushankkeeksi. oiminnallisen tuen ja palkkaushankkeiden välillä oli rahoituksellisesti suuria eroja (taulukko 4). Vaikka toiminnallisia kehittämishankkeita oli määrällisesti enemmän kuin palkkaushankkeita, niiden osuus kokonaistuesta oli vain 23 %. Myös niiden saama osuus hakemastaan tukisummasta oli huomattavasti alhaisempi kuin palkkaushankkeissa. oiminnallista tukea myönnettiin keskimäärin 63 % seuran hakemasta avustuksesta. Vaihteluväli oli 17 100 %. Pienin myöntösumma näille hankkeille oli 1 700 euroa ja suurin 20 000 euroa. Hankkeita, joissa avustus oli vähintään 10 000 euroa, oli 14 kappaletta. Palkkaushankkeissa tuki oli keskimäärin 91 % haetusta ja vaihteluväli 42 100 %. Pienin avustussumma palkkaushankkeissa oli 3 000 euroa. Alle 10 000 euroa myöntöjä palkkaushankkeisiin oli vain 9 kappaletta. äyden tukisumman, 30 000 euroa, sai 32 palkkaushanketta. Palkkaukset painottuivat sellaisiin seuroihin, joissa oli jo muita työsuhteita tai kokemusta palkkauksesta. ällaisia hankkeita oli 100 kappaletta. 32 seuraan palkattiin ensimmäinen työntekijä tukirahan avulla. 16

AULUKKO 4 Palkkaus- ja toiminnallisten hankkeiden vertailu. Hankemuoto Hankkeita Kuntia uki yht. ( ) Osuus tuesta uki / hanke ( ) uki haetusta summasta / hanke Uudet harrastajaryhmät / hanke oiminnallinen 177 84 865 800 23 % 4 900 63 % 3,4 Palkkaus 132 62 2 914 200 77 % 22 100 91 % 6,2 Ensimmäinen 32 27 691 100 18 % 21 600 92 % 5,0 työntekijä Ei ensimmäinen 100 47 2 223 100 59 % 22 200 91 % 6,5 työntekijä YHEENSÄ 309 105 3 780 000 12 200 75 % 4,8 Seuratuen tärkeimpiä tavoitteita oli liikkujien määrän lisääntyminen. Hakulomakkeessa piti ilmoittaa hankerahoituksen myötä perustettavien uusien harrastajaryhmien määrä. Eri seurojen ja lajien välisten harrastajaryhmien koko saattaa vaihdella huomattavasti, joten määrien tarkka vertailu ei ole mielekästä. Harrastajaryhmien määrä antaa silti jonkinlaista osviittaa liikkujien määrän lisääntymisestä. oiminnallisissa hankkeissa uusia harrastajaryhmiä pystyttiin perustamaan hakemusten perusteella keskimäärin 3,4 kappaletta. Laskennallisesti yhden harrastajaryhmän perustaminen maksoi hieman yli 1 400 euroa. Palkkaushankkeissa suunnitelmissa oli perustaa enemmän ryhmiä, keskimäärin 6,2 kappaletta, mutta myös kustannus yhdelle ryhmälle oli suurempi: vajaat 3 600 euroa. Siten toiminnallisissa hankkeissa ryhmien perustamista voi pitää kustannustehokkaampana. Vertailussa täytyy huomioida se, että toiminnallisissa hankkeissa päätarkoituksena usein oli järjestää toimintaa tietylle ryhmälle, jolloin tuki kohdentui suoraan ryhmän perustamisesta aiheutuville kuluille. ällaisissa tapauksissa tuki oli edellytyksenä uusien harrastajien rekrytointiin. Palkkaushankkeissa kustannukset ovat monisyisempiä. Palkkaamisella voidaan taata ryhmien pysyvyys ja jatkuva jäsenkasvu paremmin kuin toiminnallisissa hankkeissa. 3.2 Seuratukihankkeiden tavoitteet ja uudet toimintamuodot Hakemuksista analysoitiin myös hankkeiden tavoitteita ja uusia toimintamuotoja. Analyysia rajoitti hakemusten laajuuden vaihtelevuus. Hakemusten perusteella seuratoiminnan kehittämisestä ei saatu täyttä kuvaa, sillä seuroilla lienee enemmän tavoitteita ja uusia toimintoja kuin hakemuksiin oli kirjattu. Siten tässä kappaleessa esitetyt luvut ovat hakemusten pohjalta nousseita vähimmäismääriä. Seuratuen tärkein tavoite on taata kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus liikuntaharrastukseen urheiluseurassa (OKM 2012). arkoituksena on ohjata urheiluseuroja hillitsemään tai jopa laskemaan toiminnan kustannuksia. Seuratuen ja harrastamisen hinnan yhteyksiä pohditaan tarkemmin luvussa 5. 17

Ensimmäisen seuratyöntekijän palkkaamista edeltävä tapahtumaketju on seuroissa monesti hyvin samankaltainen: seuran toiminta on niin laajaa, ettei perustoimintaan ja kehittämistyöhön pystytä enää vapaaehtoisvoimin, mutta seuran talous ei mahdollista palkkausta täysin omin kustannuksin ilman maksujen merkittävää korottamista. Seuratuen toivotaan tuolloin toimivan 1 3 vuoden ajan maksujen puskurina. ukiaikana ammatillistuva seura pyrkii lisäämään jäsenmääräänsä niin paljon, että sen jälkeen työntekijästä aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa kasvaneilla jäsentuotoilla. Yleisimpiä tavoitteita hankkeilla olivatkin uusien harrastajaryhmien perustaminen ja seuran jäsenmäärän lisääminen (taulukko 5). Seuran jäsenmäärän kasvattaminen korostui etenkin palkkaushankkeissa edellä kuvatuista syistä. AULUKKO 5 Seuratukihankkeiden yleisimmät tavoitteet. avoite tai uusi toimintamuoto Uusien harrastajaryhmien perustaminen Seuran jäsenmäärän kasvattaminen Harrastuskustannusten hillitseminen Koulu- tai päivähoitoyhteistyö Seurahallinnon kehittäminen Perheliikunnan edistäminen Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Drop outin vähentäminen Maahanmuuttajien erityishuomiointi yttö- tai poikaharrastajien erityishuomiointi Hankkeiden kpl-määrä avoitteen yleisyys hakemuksissa avoitteen yleisyys palkkaushankkeissa avoitteen yleisyys toiminnallisissa hankkeissa 288 93 % 95 % 92 % 195 63 % 78 % 52 % 99 32 % 35 % 30 % 99 32 % 46 % 21 % 89 29 % 46 % 16 % 84 27 % 27 % 27 % 58 19 % 28 % 12 % 55 18 % 24 % 13 % 49 16 % 20 % 13 % 37 12 % 11 % 13 % Selkeä uusi trendi seuratukihankkeissa oli perheliikunnan edistäminen. Useimmiten seura halusi perustaa vanhemmille tai isovanhemmille ja lapsille yhteisiä ryhmiä. Myös vanhemmille perustettavia omia ryhmiä lasten harrastusvuorojen aikaan oli suunnitteilla. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon huomiota kiinnittävissä hankkeissa tavoitteena oli useimmiten lisätä lajin vähemmistösukupuolen harrastajamääriä uusien ryhmien avulla. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ei ollut yhdessäkään hankkeessa tärkeimpiä tavoitteita, vaan toimenpiteet olivat melko vähäisiä. 18

oiminnallisiin hankkeisiin verrattuna palkkaushankkeiden tavoitteena oli huomattavasti useammin seurahallinnon ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Vaikka useissa hankkeissa oli tarkoitus kehittää vapaaehtoistyötä, toimenpiteiden kuvaaminen asian edistämiseksi jäi hakemuksissa abstraktille tasolle. Palkkaushankehakemuksissa pääsääntöisesti tuotiin esille ymmärrys siitä, ettei työntekijän palkkaaminen tarkoita sitä, että kaikki aiemmin vapaaehtoisuuteen perustuva seuratoiminta voidaan jatkossa vastuuttaa työtekijälle. aulukon ulkopuolelle jätettiin ne tavoitteet, joiden yleisyys alitti 10 % hakemuksista. Seuroilla oli paljon myös sellaisia tavoitteita, joita esiintyi hakemuksissa harvakseltaan. ällaisia olivat esimerkiksi yhteisöllisyyden lisääminen (9 % hankkeista) ja yhteistyöverkoston kehittäminen (8 %). Jopa huolestuttavan vähäisissä määrin hakemuksista ilmeni nuorten osallisuuden edistäminen urheiluseuratoiminnassa (3 % hankkeista). 3.3 Eri lajit ja taustayhteisöt seuratuen kokonaisuudessa Seuratoiminnan kehittämistuen kautta avustettiin 64 eri lajiin liittyvää toimintaa. Osassa hankkeista kehittämistuki osoitettiin seuran sisällä jollekin tietylle lajille tai jaostolle. Lajien määrä yhdessä hankkeessa vaihteli yhdestä kahdeksaan lajiin. Hakemuksissa mainittu monilajinen kerhotoiminta tai oheisharjoittelu, jumppa ja muu löyhästi lajisidonnainen toiminta määriteltiin perusliikunnaksi. Perusliikunta nousikin yleisimmäksi lajiksi hankkeissa (taulukko 6 seuraavalla sivulla). aulukossa esitetyt määrät on laskettu yhteen kaikkien hankkeiden kaikista lajeista, jolloin yhdellä seuralla voi olla useita lajeja. Yhteensä 53 hankkeessa lajivalikoimasta löytyi enemmän kuin yksi laji. Näistä 26 seurassa oli kaksi eri lajia, 11:ssä kolme eri lajia ja 16:ssa vähintään neljä eri lajia. Kolmen hankkeen osalta hakemuksista tai seuran verkkosivuilta ei selvinnyt, minkä lajin toimintaa avustuksella aiotaan kehittää. Myös palkkaushankkeissa lajien kirjo oli laaja: palkkausten kautta avustusta allokoitui 41 eri lajille. Palkkaushankkeissa korostuivat sellaiset lajit, joissa seurojen ammattimaistumisen on tiedetty olevan pitkällä ja joissa on paljon ammattivalmennusta. Eniten tukea kohdistui jalkapalloon (30 seuraa), voimisteluun (15), salibandyyn (14), perusliikuntaan (11), yleisurheiluun (11) ja hiihtoon (10). Myös muissa isoissa palloilulajeissa: lentopallossa, jääkiekossa, pesäpallossa ja koripallossa merkittävä osa hankkeista kohdistui palkkaukseen. 19

AULUKKO 6 Eri lajien yleisyys seuratukihankkeissa. Laji Seuroja Seuroja palkkaushankkeissa Palkkaushankkeiden osuus Perusliikunta 44 11 25 % Jalkapallo 42 30 71 % Yleisurheilu 31 11 35 % Salibandy 26 14 54 % Voimistelu 26 15 58 % Hiihto 22 10 45 % Lentopallo 19 7 37 % Suunnistus 18 5 28 % Jääkiekko 17 7 41 % Pesäpallo 15 9 60 % anssi 14 2 14 % Koripallo 11 7 64 % Uinti 11 5 45 % Paini 10 4 40 % aitoluistelu 9 4 44 % ennis 9 4 44 % Judo 8 2 25 % Nyrkkeily 6 2 33 % Luontoliikunta ja retkeily 5 0 0 % Cheerleading 4 2 50 % Golf 4 2 50 % Purjehdus ja veneily 4 2 50 % Sulkapallo 4 2 50 % Ampumahiihto 3 0 0 % Keilailu 3 1 33 % Mäkihyppy 3 1 33 % Pyöräily 3 1 33 % Ratsastus 3 0 0 % Ringette 3 1 33 % Voimailu 3 1 33 % Amerikkalainen jalkapallo 2 0 0 % Karate 2 0 0 % Luistelu 2 0 0 % Miekkailu 2 1 50 % Parkour 2 2 100 % Soutu 2 1 50 % aekwondo 2 1 50 % riathlon 2 1 50 % Aikido 1 0 0 % Akrobatia 1 0 0 % Alppihiihto 1 0 0 % Ammunta 1 0 0 % Brasilian ju-jutsu 1 1 100 % (jatkuu) 20

AULUKKO 6 (jatkoa) Eri lajien yleisyys seuratukihankkeissa. Laji Seuroja Seuroja palkkaushankkeissa Palkkaushankkeiden osuus Capoeira 1 0 0 % Frisbeegolf 1 0 0 % Hiihtosuunnistus 1 1 100 % Hokutoryu ju-jutsu 1 1 100 % Kaukalopallo 1 0 0 % Kiipeily 1 0 0 % Käsipallo 1 1 100 % Lacrosse 1 0 0 % Lumilautailu 1 0 0 % Melonta 1 1 100 % Pikaluistelu 1 0 0 % Potkunyrkkeily 1 1 100 % Seikkailu-urheilu 1 1 100 % Squash 1 1 100 % Sukellus 1 0 0 % IF taekwon-do 1 1 100 % aido 1 0 0 % oiminnallinen harjoittelu 1 1 100 % Seuratoiminnan kehittämistukea saaneet seurat ilmoittivat taustajäsenyydekseen yhteensä 56 eri järjestöä. Kuuden hankkeen hakemuksessa ei ollut tietoa taustaorganisaatiosta. Yleisin taustaorganisaatio oli lajiliitto (taulukko 7). Eniten seuratuen kautta tukea allokoitui Palloliiton (31 seuraa), Voimisteluliiton (21) ja Urheiluliiton (20) jäsenseuroille. Sport.fi-sivuston lajiliittolistauksen 71 liitosta 42 sai seuratukea. Lisäksi tukea saivat kahden sellaisen lajin jäsenseurat, joita ei mainittu Sport.fi-sivuston lajiliittolistalla: Suomen Frisbeegolfliiton ja Suomen Lacrosseliiton jäsenseurat. Lajiliitoista tuen ulkopuolelle jäivät esimerkiksi AKK-motorsport, Ampumaurheiluliitto, Jääpalloliitto ja Painonnostoliitto. Reilun kymmenen hankkeen lähin taustajäsenyys oli oma liikunnan aluejärjestö. Lisäksi 30 hankkeen taustaorganisaatioksi oli ilmoitettu joku muu keskusjärjestö. Näitä olivat Suomen yöväen Urheiluliitto (19 seuraa), Suomen Latu (6), Valo (2), Opiskelijoiden Liikuntaliitto (1) sekä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU (1). AULUKKO 7 Seuratoiminnan kehittämishankkeiden taustaorganisaatiot. austajäsenyys Eri järjestöjä Hankkeita Lajiliitot 44 262 Liikunnan aluejärjestöt 7 12 Muut keskusjärjestöt 5 29 21

3.4 Yhteistyö seuratukihankkeissa Vajaa puolet seuratukihankkeista ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä paikallisten toimijoiden tai esimerkiksi lajiliiton kanssa. Yhteistyö ei kuitenkaan pääsääntöisesti ollut hankkeissa suuressa roolissa, vaan kumppanuuksiksi valikoitui rutiininomaisia tahoja. Esimerkiksi harjoitusvuorojen hakeminen kunnan liikuntatoimesta kuuluu seuran rutiineihin, eikä sitä voi pitää toiminnan kehittämisen kannalta yhteistyökumppanuutena. Muutamissa yksittäisissä hankkeissa yhteistyö oli suuressa roolissa paikallisesti kunnan, yhdistysten ja seurojen sekä koulujen kanssa. Joissakin hankkeissa mukana oli myös lajiliitto. Usein tavoitteena oli testata jotakin uutta toimintamallia tai kehittää seuratoimintaa sellaisella tavalla, että tuloksista olisi hyötyä myös muille seuroille. Koulu- tai päiväkotiyhteistyötä tehtiin tai asetettiin tavoitteeksi aloittaa 99 seuratukihankkeessa 53 paikkakunnalla. Näitä seuroja oli kaikissa maakunnissa. yypillisesti yhteistyö tarkoitti lajiesittelyjä liikuntatunneilla, iltapäiväkerhoja, osallistumista koulun tapahtumiin tai ohjattua toimintaa välitunneilla. Liitteessä 1 näkyvät kaikki seurat, joissa toimitaan yhdessä koulujen kanssa tai tarjotaan koulujen oppilaille toimintaa. Seurojen määrä paikkakunnilla vaihteli 1 11:n välillä. Eniten yhteistyötä seurojen ja koulujen välillä oli Helsingissä (11 seuraa), Jyväskylässä (5), urussa (5), Espoossa (4), Kirkkonummella (4) ja Raumalla (4). Maakunnista eniten kouluyhteistyöseuroja oli Uudellamaalla (29 seuraa), Varsinais-Suomessa (10), Keski-Suomessa (8), Satakunnassa (8) ja ja Etelä-Pohjanmaalla (7). Väkilukuun suhteutettuna kouluyhteistyöseuroja oli eniten Kainuussa, Satakunnassa ja Etelä- Pohjanmaalla, vähiten Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä. oimintaa järjestävien seurojen lajivalikoima oli monipuolinen (taulukko 8 seuraavalla sivulla). Eri lajeja seuroista löytyi yhteensä 28. Mukana oli 17 useaa lajia tarjoavaa seuraa ja 82 yhden lajin seuraa tai lajijaostoa. Yleisimmät lajit seuroilla olivat jalkapallo, tanssi, yleisurheilu, jääkiekko ja pesäpallo. Myös harvinaisempia lajeja löytyi, kuten amerikkalainen jalkapallo, frisbeegolf, lacrosse, soutu ja toiminnallinen harjoittelu. Koulujen kanssa yhteistyötä tekevien hankkeiden osalta jako toiminnallisiin hankkeisiin ja palkkaushankkeisiin poikkesi merkittävästi yleisestä linjasta. Yhteensä seuratukea palkkaukseen sai 43 % kaikista hankkeista. Niistä hankkeista, jotka tekevät koulujen kanssa yhteistyötä, palkkaushankkeiden osuus oli peräti 62 %. Siten voi päätellä, että seuratyöntekijän palkkaaminen avaa resursseja kouluyhteistyön kehittämiselle. 22

AULUKKO 8 Eri lajien määrät koulujen ja päiväkotien kanssa yhteistyötä tekevissä seuroissa. Lajit Seurojen määrä Jalkapallo 22 anssi 10 Yleisurheilu 10 Jääkiekko 9 Pesäpallo 9 Salibandy 7 Suunnistus 7 Voimistelu 7 Hiihto 6 Koripallo 6 Lentopallo 6 Perusliikunta 6 Paini 4 Uinti 3 Amerikkalainen jalkapallo 2 Ampumahiihto 2 Golf 2 Sulkapallo 2 aekwondo 2 Voimailu 2 Frisbeegolf 1 Hiihtosuunnistus 1 Judo 1 Lacrosse 1 Ringette 1 Soutu 1 aitoluistelu 1 oiminnallinen harjoittelu 1 23

4 Haku- ja jakoprosessi 2013 Seuratuen hakemisen ja jakamisen siirtyminen pois järjestöiltä OKM:n liikuntayksikön vastuulle muutti oleellisesti koko prosessia. Aikaisemmissa malleissa vastuu oli ollut joko yhdellä tai useammalla liikuntajärjestöllä ja hakemusten läpikäymiseen ja arviointiin osallistui useampi henkilö. Samalla hakemusarviointiin osallistuneet liikuntajärjestöt sitoutuivat kukin omilla tahoillaan prosessiin ja siihen liittyneisiin toimenpiteisiin. 4.1 Prosessin siirtyminen liikuntajärjestöiltä ministeriölle Vuoden 2012 keväällä ministeriössä oli näky siitä, että seuraavana vuonna prosessi kokonaisuutena siirtyisi liikuntayksikön vastuulle. OKM:n liikuntayksikössä työskentelevän ylitarkastaja Hannu olosen mukaan kyse oli myös ajoituksellisesti sopivasta kohdasta, koska kolmas ministeriön rahoittama Lasten ja nuorten liikuntaohjelmakausi päättyi vuoden 2011 lopussa, ja samalla oli tarve määritellä uudelleen erilaiset avustusmuodot liikuntajärjestöille: Edellisen hallituskauden lopussa oli keskustelua siitä, miten seuratuen käy, kun se oli ollut siinä kahdessa, melkein kolmessa miljoonassa. Sitten käytiin sitä keskustelua, että 2012 vuodesta tulee sellainen välimenovuosi, kun Lasten ja nuorten liikuntaohjelma päättyi hallituskauden lopussa, eikä ollut vielä tietoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Kuitenkin jätettiin se varaus, että saadaan nämä vanhat tehtyä pois. Keväällä 2012, kun valtion talousarviovalmistelua tehtiin, oli selvää, että tähän seuratukeen tulee isompi kokonaisuus. Samaan aikaan oli tiedossa, että tänne liikuntayksikköön tulee yksi ihminen lisää, jonka vastuulle tämä seuratuki ja sen valmistelu tulee. Aika pian alettiin tehdä niitä painotuksia seuratuen sisältöihin ja oli myös selvää, että ministeri haluaa hankkeisiin liittyvän päätöksenteon siirtyvän liikuntayksikköön. (Ylitarkastaja Hannu olonen, OKM) Päätös prosessin siirtämisestä ministeriöön sai tukea Valtiontalouden tarkastusviraston (2012) tekemästä laillisuustarkastuskertomuksesta, jossa todettiin, että OKM on delegoinut valtionavustusten käyttöön liittyvää toimivaltaa yhdistyksille ja säätiöille yhä laajemmin. Osa edelleen jaetuista avustuksista oli rahallisesti mittavia ja niihin katsottiin liittyneen tosiasiallista julkisen vallan käyttöä, mitä voitiin pitää pelkästään viranomaistehtävänä. Seuratukiprosessin siirtäminen ministeriöön mahdollisti myös sen, että rahoittaja pystyi määrittelemään tuen sisällölliset tavoitteet. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen eritysavustaja Jussi Saramon mukaan tavoitteena oli sekä paikallistason toiminnan kehittäminen että veikkausvoittovarojen uudelleen kohdentaminen: Liikuntayksikössä oli erilaisiakin näkemyksiä siitä, mitä seuratuen kanssa tehdään, mutta ei me yritetty heti hakea kokonaisuutta vaan sitä, mikä on paras tapa edetä ja mitä lähdetään tavoittelemaan. Mutta se mutu-tuntuma vahvistui, että halutaan tukea paikallista toimintaa, kohdistaa raha kentälle ja priorisoida, kun tiedetään, etteivät liikunnalle kohdennetut rahat kasva ainakaan niin paljon kuin aiemmin. Sillä linjalla, että kaadetaan 24

kaikki lisärahat valtakunnallisille järjestöille, ei olisi ainakaan jatkettu. avoitteena oli myös se, että tällä tuella olisi ohjaavaa vaikutusta kuntiin siten, että kunnissa havahduttaisiin seurojen tukemiseen liittyviin asioihin. (Erityisavustaja Jussi Saramo, OKM) uen jakokriteerien yhtenä sisällöllisenä vaikuttimena oli hallitusohjelma (2011, 37), johon oli kirjattu tavoitteeksi edistää matalankynnyksen seuratoiminnan kehittämistä ja toimenpiteitä, joilla seura- ja kansalaistoimintaa voitaisiin entistä paremmin paikallisesti tukea. Myös Suomen Liikunnan ja Urheilun koolle kutsuma Seuratoiminnan neuvottelukunta päätyi samaan lopputulokseen. Neuvottelukunta toimi noin vuoden ajan (2011 2012), ja sen pääasiallisena tehtävänä oli pohtia seuratoiminnan kehittämistä ja tulevaisuuden tavoitteita. oiminta pohjautui liikuntajärjestöjen yhteisesti hyväksymään Visio 2020:een Olemme maailman liikkuvin urheilukansa. Neuvottelukunnan jäsenistössä oli mukana liikuntajärjestöjen edustajia, OKM:n liikuntayksikön virkamiehiä ja muita asiantuntijoita. Puheenjohtajina toimivat liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi ja SLU:n puheenjohtaja imo Laitinen. (SLU 2011.) Vuoden 2012 lopussa neuvottelukunta linjasi, että seuratukea tulee kohdistaa perustoimintaan ja sellaisiin toimenpiteisiin, jotka mahdollistaisivat laadukkaan perustoiminnan järjestämisen kohtuullisilla kustannuksilla. (Seuratuki 2012.) Syksyllä 2012 liikuntayksikköön ylitarkastajaksi valittu Sari Virta sai vastuulleen seuratuen haku- ja jakoprosessin. Syksy oli tiivistä valmistelua ja päättyi ministeri Arhinmäen pitämään tiedotustilaisuuteen, jossa esiteltiin seuratuen keskeiset tavoitteet, myönnettävän tuen kokonaismäärä ja prosessin aikataulu. ilaisuudesta tehdyssä tiedotteessa todettiin muun muassa seuraavaa: Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen keskeisiä liikuntapoliittisia tavoitteita on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus liikuntaharrastukseen urheiluseurassa. Liikunnan määrärahoja tullaan suuntaamaan entistä enemmän ruohonjuuritason toimintaan. Siksi seuratuen rahoitusta tullaan kasvattamaan ensi vuonna 2,3 miljoonalla vuoden 2012 budjettiin nähden. Seuratuki on tarkoitettu urheilu- ja liikuntaseurojen perustoiminnan kehittämiseen. Seuratuen avulla vahvistetaan seuratoiminnan laatua, kehitetään, uudistetaan ja laadunnetaan perustoimintaa, sekä mahdollistetaan liikunnan harrastaminen taloudellisesti erityisesti lapsille ja nuorille. (OKM 2012.) arkemmat hakuohjeet ja kriteerit ilmoitettiin tammikuussa 2013. Haku avautui helmikuussa ja päättyi 15.3.2013. (OKM 2012.) Ministeriö järjesti infotilaisuuden liikuntajärjestöille maaliskuun alussa, ja siellä käytiin läpi tuen hakemiseen liittyviä asioita sekä järjestöjen mahdollisuuksia antaa lausuntoja omien seurojensa ja yhdistystensä hakemuksista. Hakuprosessin valmisteluvaiheessa sekä hakuprosessin ollessa käynnissä keskustelua herätti Sari Virran mukaan eniten harrastamisen hintaan liittynyt kriteeri, jonka mukaan tukea sai toimintaan, jossa kuukausittaiset kustannukset ovat enintään 50 euroa: Hinta oli myös päätöksentekovaiheessa suuren harkinnan alla, koska jos esimerkiksi palkataan seuraan henkilö, se harrastamisen hinta toteutuu jossain tasolla seurassa, muttei ei kaikilla. Ja tämä oli se vaikein asia selventää myös hakuohjeisiin, että mitä se raja [50 euroa] tarkoittaa. (Ylitarkastaja Sari Virta, OKM) 25

Konkreettisen hintakaton asettaminen toimikin enemmän keskustelun herättäjänä kuin yksiselitteisenä poissulkevana tai tuen puoltamista määrittävänä kriteerinä. Hakemuksia kertyi määräaikaan mennessä 1 205 kappaletta. Hakuprosessiin liittynyt tekninen epäkohta oli ministeriön sähköisen tietojärjestelmän (Salama) toimimattomuus. Liikuntajärjestöjen toteuttamissa hakuprosesseissa lomakkeet oli voitu täyttää sähköisesti ja perustiedot (esim. seuran jäsenmäärä, harrastajien määrä) hakijoista tallentuivat Excel-taulukkoon. Salama-järjestelmää ei saatu kuitenkaan toimimaan, ja prosessin läpiviemiseksi päädyttiin paperisiin hakemuslomakkeisiin. Hakemisvaiheessa se ei aiheuttanut ongelmia, mutta lomakkeiden mekaaninen käsittely vei aikaa: Viikoilla 15 ja 16 liikuntajärjestöt kävivät antamassa ministeriössä lausuntoja hakemuksista. Olin silmäillyt sitä ennen lomakkeet, ja lajittelimme lomakkeet järjestöittäin. Lausuntojen antamiseen meni kaksi ja puoli viikkoa aikaa, koska osa järjestöistä tuli yksittäisinä päivinä. Se lausuntojen antaminen työllisti paljon, koska hakemuksia rahdattiin edestakaisin kirjaamoon ja tänne. Kirjaamo ehti käsitellä noin 500 hakemusta ennen lausunnon antajien kommentointikierrosta ja sitten kävi niin, että osalla hakemuksista oli diaarinumero ja osalla ei. Kesti kaikkiaan viisi viikkoa, että kaikki hakemukset olivat kirjattuna Salama-järjestelmässä. oki luin sinä aikana hakemuksia, mutta oikeasti pääsin töihin vasta sitten, kun kaikki oli kirjattu eli huhtikuun lopussa. (Ylitarkastaja Sari Virta, OKM) Päätökset tukea saaneista seuroista julkaistiin kesäkuun 19. päivä. Kaikille tukea saaneille seuroille ei kuitenkaan lähtenyt OKM:n tietojärjestelmässä olleen teknisen ongelman takia päätöskirjettä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tukiraha oli siirtynyt seuran tilille, mutta päätöstä sen myöntämisestä ja ohjeistusta käyttömahdollisuudesta ei ollut olemassa. ukea saaneissa seuroissa tilanne aiheutti hämmennystä ja viivästytti toiminnan aloittamista, sillä avustusta ei uskallettu ottaa käyttöön. Seuratuen jakamiseen ja hakemiseen liittyneen prosessin siirtäminen pois liikuntajärjestöiltä oli laajemmassa viitekehyksessä toimenpide, jolla haluttiin osoittaa liikunnan kansalaistoimintaan kohdistettavan rahoituksen painopiste tulevaisuudessa. Yhteistyötä liikuntajärjestöjen kanssa seuratukiprosessissa tehtiin, mutta valmistelu- ja päätösvalta oli siirtynyt kokonaan OKM:n liikuntayksikölle. 4.2 Lajiliittojen ja aluejärjestöjen arvio seuratuen haku- ja jakoprosessista Lajiliitoille ja liikunnan aluejärjestöille tehtiin helmi maaliskuussa kysely seuratuen haku- ja jakoprosessista. Kysely lähetettiin vuoden 2013 lausunnonantajille ja aluejärjestöjen seurakehittäjille (n = 70). Yhteystietolista koostettiin OKM:ltä ja Valo ry:ltä saaduista tiedoista. Kyselyyn vastasi 57 henkilöä, joista 14 oli aluejärjestöjen työntekijöitä ja 43 lajiliittojen tai muiden liikuntajärjestöjen edustajia. Vastausprosentti oli 76. Kyselyllä selvitettiin järjestöjen näkemyksiä seuratuen uudistusprosessista, tukitoimista hankkeille sekä mahdollisuuksista osallistua hankkeiden seurantatietojen keräämiseen. Vastaajat arvioivat vuosien 2013 haku- ja jakoprosessia sekä vuoden 2014 hakua. Kysely löytyy liitteestä 3. 26

Kyselyssä tiedusteltiin alueiden ja lajiliittojen näkemyksiä haku- ja jakoprosessin toimivuudesta, sen siirtymisestä ministeriöön ja vaikuttamismahdollisuuksista jakoprosessiin liittyen (kuvio 3). Vastaajat arvioivat kysymyksiä ja väittämiä asteikolla 1 5 (1 = erittäin huono, 5 = erittäin hyvä). Kriittisimmin suhtauduttiin vaikuttamismahdollisuuksiin (keskiarvo 2,3). Aluejärjestöjen antamat arvosanat olivat selvästi huonommat (ka. 1,8) kuin lajiliittojen arvosanat (ka. 2,5). Haku- ja jakoprosessin siirtyminen ministeriöön jakoi mielipiteitä, mutta enemmistön mielestä ratkaisu ei ollut hyvä. Aluejärjestöt suhtautuivat tähänkin lajiliittoja kriittisemmin. Suurin osa vastaajista koki koko haku- ja jakoprosessin neutraalisti eli kokonaisuus ei ollut kovin huono, mutta ei myöskään kovin hyvä. Seuratukeen liittyvä hakuprosessi oli vuosina 2013-2014 2,6 3,0 iedotus seuratuen jako- ja hakuprosessista oli 3,5 3,3 Seuratuen haku- ja jakoprosessin siirtyminen opetus- ja kulttuuriministeriölle oli ratkaisuna 2,8 2,6 Liikuntajärjestöjen mahdollisuus vaikuttaa seuratuen haku- ja jakoprosessiin oli 1,8 2,5 Seuratuen jakokriteerit olivat mielestäni 3,5 3,4 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 Lajiliitot Aluejärjestöt KUVIO 3 Liikuntajärjestöjen vastausten keskiarvot seuratuen jako- ja hakuprosessista vuonna 2013 (1 = erittäin huono, 5 = erittäin hyvä). Avovastauksissa vastaajat kritisoivat paperisia hakulomakkeita ja niistä aiheutuneita käytännön ongelmia sekä vanhasta hakujärjestelmästä luopumista. Eniten ihmeteltiin sitä, miksi vanha, toimiva sähköinen systeemi korvattiin paperihaulla. Sähköisen haun etuja olivat esimerkiksi nopeus, avoimuus ja hakukynnyksen madaltaminen seurojen kannalta. Vanhassa systeemissä lajiliitot ja liikunnan aluejärjestöt pystyivät tarkastelemaan hakemuksia ja hankeraportteja missä ja milloin tahansa hankekauden aikana. Järjestöt myös näkivät toistensa kommentit ja arviot hakemuksista. Nämä seikat tekivät hankkeiden seurannasta helpompaa. Nyt järjestöt saivat hakemukset käyttöönsä vain pyytämällä niitä seuroilta erikseen. 27

Aikanaan Nuoren Suomen ja SLU:n pystyyn laittama jakoprosessi tiedon käsittelyjärjestelmineen ja sähköisten hakemusten kierrätyksineen oli aivan loistava. odella harmittavaa, että siitä on luovuttu. Hyvä ja valmis järjestelmä lojuu jossain käyttämättömänä. Kyseiseen järjestelmään käytettiin yhteisiä rahoja, joten kyse on myös melkoisesta talousresurssin tuhlaamisesta. Vanha järjestelmä hakemusten kierrätyksineen oli hyvin läpinäkyvä ja reilun tuntuinen. (Lajiliiton edustaja) Hakemusten täyttäminen paperiversioina on täysin käsittämätöntä. Aikaisempi sähköinen järjestelmä toimi hyvin, oli ketterä ja notkea käyttää, ja siitä jäi lajien ja alueiden käyttöön kaikki tiedot myös myöhempää tutustumista ja tsekkausta varten. Lausuntojen antaminen taas on hieman ongelmallinen, kun lajiliitoilla ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon lausunnot loppupeleissä vaikuttavat. Lajeilla on asiantuntemus seuroistansa, ei ministeriöllä. Miksi tätä ei huomioida tarpeeksi? (Lajiliiton edustaja) Olennaista ei ole kuka vetää, hallinnoi tai johtaa prosessia, vaan prosessin sujuvuus, yhteistyö, jne. parhaan tuloksen ja joustavan haun toteuttamiseksi. Ensin kehitetään toimiva sähköinen hakujärjestelmä ja sitten palataan mykän filmin aikakauteen ja paperiseen hakuun. Nyt aikataulu petti pahasti, osa lajeista ja hankkeista kärsi tässä. Hankearvioinneissa ja päätöksissä tuli aika pahoja hutilyöntejä, paikallistuntemus ja käytännön tieto toimijoista aiheutti muutamia aivan käsittämättömiä tukipäätöksiä. (Aluejärjestön edustaja) Myös aikataululliset asiat vaikeuttivat toimintaa, esimerkiksi tiedot hakijoista saatiin joidenkin vastaajien mielestä liian myöhään. Vaikeuksia oli muissakin tiedottamiseen liittyvissä asioissa. Aikaisemmin sekä aluejärjestöillä että lajiliitoilla oli mahdollisuus hakemusten kommentointiin. Nykysysteemissä pelkästään lajiliiton edustajalla on mahdollisuus antaa oman lajin hakemuksista lausunnot, joissa joko puolletaan tai ei puolleta hakemusta. Sekä lajiliitot että aluejärjestöt pitivät tätä ratkaisua epäonnistuneena. Aluejärjestöjen näkemys oli, että niiltä löytyisi hakemusten arvioinnin kannalta arvokasta paikallisnäkemystä. Aluejärjestöt mielsivät roolinsa neutraalimmaksi lajisidonnaisiin liittoihin verrattuna. Lajiliitoissa vanhan systeemin vuoropuhelua hakemuksista pidettiin tärkeänä. Myös poikkeavia näkemyksiä oli: joku piti hyvänä, että yksi välikäsi on pudonnut pois. Sekä aluejärjestöissä että lajiliitoissa oltiin huolissaan siitä, että päätöksenteko siirtyi uuden toimintatavan myötä kauemmas kentästä: Huonona puolena on, että OKM:ssa ollaan päätöksenteossa pelkän paperin varassa, lajiliitoilla ja aluejärjestöillä parempi kuva käytännön asioista ja tilanteesta seurassa. (Aluejärjestön edustaja) Uuden systeemin lausunnon antamisen mielekkyys kyseenalaistettiin vastauksissa. Sitä kritisoitiin sekä prosessitasolla että sisällöllisesti. Lausunnot piti käydä antamassa ministeriössä kahden viikon aikajaksolla. ämä oli ainoa aika myös tutustua varsinaisiin hakemuksiin, mikäli niitä ei ollut pyydetty seuroilta erikseen. Vastaajien mielestä prosessiin osallistuneiden organisaatioille aiheutui korvaukseton urakka, mikä aiheutti närää. oimintatapaa pidettiin huonona, sillä se oli turhauttava, aikaa vievä ja joustamaton. Käytäntöä haluttaisiin avoimemmaksi. Useat vastaajat olivat lisäksi sitä mieltä, ettei lausunnoilla ollut vaikuttavuutta. Vanhassa systeemissä ollut mahdollisuus asettaa hakemukset tärkeysjärjestykseen jakoi mielipiteet: osa kaipasi tätä ominaisuutta takaisin, osa kiitteli sen poistumista. 28