Opiskelijoiden avomuotoinen mielenterveyskuntoutus (OPI)

Opiskelijoiden avomuotoinen mielenterveyskuntoutus (OPI) Kaija Appelqvist-Schmidlechner erikoistutkija, FT LASTEN JA NUORTEN KOULUTUKSELLINEN TASA-ARVO JA HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN -SEMINAARI 6.11.2014 4.11.2014 1

Esityksen sisältö OPI-kuntoutus mitä se on? Tutkimustuloksia: Keitä olivat OPI-kuntoutukseen osallistuneet? Oliko kuntoutuksesta hyötyä? Nuoret mielenterveyskuntoutujat ja toiseus tutkimustuloksia OPIkuntoutujista Mitä on olla nuori mielenterveyskuntoutuja?

OPI-kuntoutus mitä se on?

OPI-kuntoutus Avomuotoista mielenterveyskuntoutusta, johon voi osallistua opintojen ohella Kohderyhmänä16-25-vuotiaat ammattioppilaitosten opiskelijat, joilla on diagnosoitu masennus- tai ahdistuneisuushäiriö (lääkärin B- lausunto) Tavoitteena tukea opiskelijaa opiskeluissa ja elämänhallinnassa sekä tarvittaessa hoitoon hakeutumisessa sekä vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä haittoja OPI-kurssin rakenne Kurssi kestää seurantoineen 1,5 vuotta yhteensä 6 ryhmäjaksoa, joista kukin kestää pääsääntöisesti 3 peräkkäistä kuntoutuspäivää + 6 yksilö-/verkostotapaamista Jokaisella kurssilla max 12 nuorta Työpari (psykologi + sosiaalialan asiantuntija) kurssin vetäjänä OPI-kuntoutuksesta Kelan vakiintunutta toimintaa

OPI-kuntoutuksessa käsitellään opiskeluun liittyviä psyykkisesti vaikeita tilanteita ja etsitään keinoja toimia näissä pulmatilanteissa selvitetään opiskelijan keinoja saada tukea ja apua opiskeluun liittyvissä asioissa oppilaitoksesta ja muilta tahoilta työskentelymuotoina mm. alustukset, ryhmäkeskustelut, toiminnalliset harjoitukset, arkielämän käytännön taitojen harjoittelu, oppimispäiväkirja, välitehtävät, retket

Oppilaitosten osuus OPI-kuntoutuksessa Vuosina 2011-2013 järjestettiin yhteensä 8 puolitoista vuotta kestävää kuntoutuskurssia: palveluntuottajina Verve Oulussa ja Kiipula Hämeenlinnassa Yhteistyöoppilaitoksina Oulun seudun ammattiopisto ja Tavastia Oppilaitos (opiskelijaterveydenhuolto, kuraattori) kartoitti potentiaalisia tuen tarvitsijoita ja auttoi kuntoutukseen hakeutumisessa OPI-traineri (yleisimmin kuraattori) toimi linkkinä kuntoutuslaitoksen ja oppilaitoksen välillä Oppilaitoksessa OPI-kuntoutujat erityisessä suojeluksessa, jolloin heidän kohdallaan pyrittiin etsimään HOJKS:n lisäksi myös uusia toimintatapoja opintojen etenemisen tukemiseksi. OPI-kuntoutus opinnollistettiin hankkeen aikana (1 op Opiskelijan hyvinvointi)

OPI-kuntoutus tutkimuksen valossa

Tutkimusmenetelmät Kuntoutukseen osallistuville nuorille suunnattu seurantakysely 1. kysely kurssin alkaessa, 2. kysely kurssin aktiivivaiheen päättyessä, 3. kysely seuranta-ajan päättyessä lomake sisälsi mm. masennusoireita kartoittavan RBDI sekä elämänlaatua kartoittavan Eurohis-8 mittarin sekä kysymyksiä nuoren opiskelukyvystä n=70 Nuorten fokusryhmähaastattelut kunkin kurssin aktiivivaiheen päättyessä yhteensä 8 kurssin fokusryhmähaastattelua Kuntoutusta toteuttaville ohjaajille suunnatut kyselyt Jokaisesta kuntoutujasta (n=65) ja kurssista (n=15) jokaisen kurssin päätteeksi Hankkeessa mukana olleiden tahojen (projektiryhmä) fokusryhmähaastattelut hankkeen päättyessä yhteensä kaksi projektiryhmän fokusryhmähaastattelua

Kyselytutkimukseen osallistuneet nuoret OPI-kuntoutuksen aloittaneet N=80 Tutkimukseen suostuneet n=70 1. kysely n=69 (99 %) OPI-kurssin alkaessa 2. kysely n=59 (84 %) Kurssin aktiivivaiheen päättyessä (1 v. seuranta) 3. kysely n=56 (80 %) Seuranta-ajan päättyessä (1,5 v. seuranta)

Tutkimustuloksia: Keitä olivat OPI-kuntoutukseen osallistuneet?

Tutkimukseen osallistuneet nuoret Saaneet yleisimmin lähetteen kuntoutukseen kouluterveydenhuollosta (48 %), julkisesta terveydenhuollosta (28 %) tai koulukuraattorilla (22 %) Nuorista 57 (81 %) oli tyttöjä/naisia ja 13 (19 %) poikia/miehiä, Keski-iältään 19-vuotiaita (16-26 v) Valtaosa (85 %) oli aiemminkin käyttänyt mielenterveyspalveluita Kahdella nuorella kolmesta (67 %) hoitosuhde jatkui kuntoutuksen aikana RBDI-mittarin mukaiset masennusoireet 26 % vakavia masennusoireita 48 % kohtalaisia oireita 12 % lieviä oireita 14 % oireettomia OPI-kuntoutuksen keskeytti tutkimukseen osallistuneista yhteensä kahdeksan nuorta. kuntoutuksen keskeytymisen syy oli yleensä koulun keskeytyminen.

Nuorten lähtötilanne - Opiskelukyky Melko tai erittäin paljon vaikeuksia kokeneiden osuudet % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Opetuksen seuraaminen Työskentely ryhmissä Läksyjen tekeminen Kokeisiin valmistautuminen Itselle parhaan opiskelutavan löytyminen Omatoimisuutta vaativien tehtävien aloittaminen Kirjoittamista vaativien tehtävien tekeminen Lukemista vaativien tehtävien tekeminen Käytännön työtehtävien tekeminen 6 7 15 22 20 23 22 22 30 34 34 41 40 43 49 59 62 66 OPI KOULUTERVEYSKYSELY 2010

Ryhmämuotoiseen mielenterveyskuntoutukseen osallistuminen jännitti Nuoret vierastivat sanaa mielenterveyskuntoutus eikä heillä ollut tietoa, mitä se oikeastaan tarkoittaa Leimautumisen pelko yleistä Ryhmämuotoisuus jännitti aluksi, mutta ryhmä muodostuikin kuntoutuksen edetessä voimavaraksi Vertaistuesta muodostui kuntoutuksen suurin anti

Oliko OPIkuntoutuksesta hyötyä?

Positiiviset muutokset seuranta-aikana Nukkuminen parani Huonosti nukkuvien osuus laski kolmena kyselykertana 58 45 25 % (p<.001) Unilääkkeitä käyttävien osuus väheni 50 19 12 % (p<.01) Opiskelukyky kohentui Opiskeluun liittyvät vaikeudet vähenivät (p<.001) Arvio opiskelukyvystä asteikolla 1-10 parani 4,5 6,2 (p<.01) Kognitiivinen toimintakyky parani Hyvin uusia asioita omaksuvien ja oppivien osuus lisääntyi 27 51 % Keskittymiskykynsä hyväksi arvioivien osuus lisääntyi 12 41 % Aikatauluista kiinni pitäminen helpottui (p<.01) Itsearvioitu terveydentila (asteikolla 1-10) kohentui 4,8 6,4 (p<.001) Elämänlaatu (Eurohis-8) parani (p<. 01) Masennusoireet (RBDI) vähentyivät (p<.01)

Itsearvioitu opiskelukyky eri kyselykerroilla Opiskelukyvyn arviointi (0-10) 8 7 6 6,3 7,44 6,18 5,79 5 4 3 5,08 4,33 4,48 4,16 3,63 Kaikki Miehet Naiset 2 1 0 1. kysely 2. kysely 3. kysely Ajallinen muutos tilastollisesti merkitsevää 1. ja 3. kyselyä verrattaessa koko aineistolla (p=.007, t=-2.846, df=35)

Itsearvioitu terveydentila eri kyselykerroilla Terveydentilan arviointi (0-10) 8 7 6 5 5,08 4,75 4,81 6 5,21 5,37 7,18 6,21 6,43 Kaikki 4 Miehet 3 Naiset 2 1 0 1. kysely 2. kysely 3. kysely Ajallinen muutos tilastollisesti merkitsevää 1. ja 2. kyselyä (p=.039, t-2.112, df=54) ja 1. ja 3. kyselyä (p<.001, t=-4.510, df=44) verrattaessa koko aineistolla sekä erikseen miehillä (p=.001, t=-4.640, df=10) ja naisilla (p=.005, t=-3.016, df=33)

Masennusoireet Masennusoireet RBDI-kyselyn summamuuttujan mukaan eri kyselykerroilla 14 12 10 8 6 13 12,48 10,38 12,08 11,42 8,75 9,88 8,55 Kaikki Naiset Miehet 4 3,45 2 0 1. kysely 2. kysely 3. kysely Ajallinen muutos tilastollisesti merkitsevää 1. ja 3. kyselyä verrattaessa koko aineistolla (p=.001, t=3.530, df=49), miehillä (p=.001, t=3.644, df=10) sekä naisilla (p=.030, t=2.253, df=38) RBDI: summamuuttuja 16 tai yli=vakavia oireita, 8-15=kohtalaisia oireita, 5-7=lieviä oireita, 0-4=ei masennusoireita

Nuorten tyytyväisyys OPI-kuntoutukseen

Nuoret tyytyväisiä OPI-kuntoutukseen Valtaosa (87 %) kuntoutukseen osallistuneista nuorista vähintään melko tyytyväinen kuntoutusjaksoon seurantajakson päätyttyä 59 % hyvin tyytyväinen ja 28 % melko tyytyväinen. 73 % arvioi saavuttaneensa kuntoutukselle asettamansa tavoitteet vähintään melko hyvin Saanu silleen perspektiiviä, ei oo vaan silleen niinku oman pienen pään sisällä aina käsittele niitä juttuja. Siinä on sitte oikeesti muittenki, jotka on täsmälleen samanlaisessa tilanteessa. Se on vaan jotenki tuonu sellasta energiaa, että on jaksanu olla enemmän koulussa. Ja sitte se että niinkö täällä pystyy uskaltaa sanoo mitä vaan, ni koulussakin uskaltaa olla tunnillakin sanomassa jotakin. Että on niitä ihmisiä, joita ihan oikeasti kiinnostaa, että mitä sulle kuuluu. Se suorittamisen pelko ei oo niin hirviä ennää. Mä oon ainaki käyny paljon enemmän koulussa ku aikasemmin. Sillon ku tää alotettiin, ni sillon mulla oli niin paljon poissaoloja, niin nyt niit ei oo suurin piirtein yhtään.

Nuoret olisivat tarvineet tukea jo aikaisemmassa vaiheessa Kolmasosa (31 %) nuorista arvioi kuntoutuksen ajoittuneen kohdallaan täysin oikeaan aikaan. Lähes puolet (48 %) nuorista arvioi kuntoutuksen ajoittuneen hieman tai täysin liian myöhään Ohjaajien arvioiden mukaan 63 % nuorista olisi tarvinut kuntoutusta jo varhaisemmassa vaiheessa Mullakin oli tavallaan ton koulun suhteen tavallaan peli menetetty jo kun mä tulin tänne. Et se motivaatio oli jo niinku ihan siis, et sitä ei ollu ollenkaan.

Ohjaajien arviot kuntoutuksen vaikuttavuudesta "Kuntoutujalla oli aikaa pohtia ja miettiä elämänvaihettaan opintojaan, omia toimintatapoja ja valintoja... Kuntoutuja sai kuntoutuksen aikana selkeän rakenteen ja tuen pystyäkseen käymään koulussa... Kuntoutuksen aikana kuntoutujaa tuettiin kiinnittymään psykiatrian poliklinikan käynteihin siinä hyvin onnistuen... Kuntoutus kannatteli kuntoutujaa pysymään koulussa... Sai vertaisryhmältä tukea ja uusia ajatuksia tilanteestaan... "Kuntoutus kannatteli vaikean ajan yli ja opintojen keskeytyminen pystyttiin välttämään... Opintojen uudelleen järjestäminen mahdollisti kuntoutujan opintojen etenemisen, mikä on ollut merkittävä tekijä kuntoutujan voinnin paranemisessa... "Kuntoutuja sai vahvistusta suunnitelmilleen, eikä tehnyt äkkinäisiä nopeita päätöksiä koulun keskeyttämisestä..."

Kuntoutuksen vaikutukset ohjaajien arvioimana Kuntoutus vaikuttanut nuoreen vähintään jonkin verran - ohjaajien arviot % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Opiskelukyky kohentunut 8 20 31 Psyykkiset oireet vähentyneet 3 19 46 Elämänhallinta vahvistunut 3 28 39 Sosiaaliset suhteet kohentuneet Itsetunto vahvistunut 2 2 8 16 34 50 erittäin paljon melko paljon jossain määrin Voimavarat vahvistuneet 5 22 51 Arjessa selviytyminen parantunut 2 22 39 Perhe- ja läheissuhteet kohentuneet 20 17

Kuntoutuksen koettuun vaikutukseen yhteydessä olevat tekijät (ohjaajat arviot) Vuorovaikutuksen luontevuus ja vastavuoroisuus ohjaajan ja nuoren välillä.016 Kuntoutuksen oikea-aikaisuus.009.023.009.017.011.036.005.004.006 Yhteistyö hoidosta vastaavan tahon kanssa.009.011.026.010 psyykkset oireet voimavarat arjessa selviytyminen opiskelukyky elämänhallinta sosiaaliset suhteet itsetunto

Nuoret mielenterveyskuntoutujat & toiseuden kokemukset

Toiseuden kokemukset OPI-kuntoutukseen osallistuneiden nuorten kuvaamana Tutkimuksen tarkoituksena tarkastella nuorten mielenterveyskuntoutujien esille nostamia teemoja toiseuteen liittyen. Tutkimusmenetelmä: 8 OPI-kurssin fokusryhmähaastattelu Haastatteluihin osallistui yhteensä 47 nuorta näistä 38 oli naisia ja 9 miehiä iältään 16-25 -vuotiaita. Haastattelut kestivät yleisimmin tunnista puoleentoista (40 minuuttia - 2 tuntia). Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin sisällön analyysin menetelmällä Haastatteluissa nousi esille 8 teemaa toiseuteen liittyen artikkeli julkaistaan Nuorten Elinolot vuosikirjassa marraskuussa 2014

1. Masennuksen karnevalisointi Straight from Transylvania Huumori esiintyi yhtenä tärkeänä keinona käsitellä omaa sairautta. Voidaan puhua masennuksen karnevalaisoinnista, jossa naurun kohteena olivat masentuneet nuoret itse. Haastateltava 1: Sitte mua pelotti kun tulin tänne kesken päivää tänne, että ei hemmetti. Siellä oli ainaki kymmenen vierasta ihmistä ja mut pudotetaan sinne keskelle, että hei, tässä on yks uus. Ja sitte tulee yks outo tyyppi sinne. Haastateltava 2: Tässä on tää meidän uusi luokkakaveri, kerropa itsestäsi [ääntä muuttaen] [hihitystä] Haastateltava 3: Saatiin yks masentunu lisää. JEEE! [naurua] Haastateltava 1: Straight from Transylvania! [naurunremakka] Haastateltava 1:...No en mää tiiä, onko meidät valittu sillaa että kaikissa on jotain samaa, vai onko se vain sitä, että me ollaan kaikki niin masentuneita [yhteistä räkänaurua] Haastateltava 2: Kootaan kaikki yhteen tänne masennuksen päämajaan Haastateltava 3: Dumpataan ne kaikki tonne [naurua]

2. Masennuksen stereotypia - pakkopaitoja ja laitoshoitoa Nuorilla ei kuntoutuksen alkaessa ollut useinkaan juurikaan tietoa, mitä mielenterveyskuntoutus käytännössä tarkoittaa. Mielikuvat mielenterveyskuntoutuksesta olivat usein peräisin elokuvista ja median luomista stereotypioista. Näiden mielikuvien takia monella nuorella oli korkea kynnys ylipäätänsä osallistua kuntoutukseen. "Mul tuli heti ku mä kuulin sen, et mä mietin heti vähän aikaa siin sitä sanaa [mielenterveyskuntoutus] ja miltä se kuulostaa, et se kuulostaa siltä et mut heitetään jonneki osastolle, et mä oon siellä pehmeessä huoneessa viiden ihmisen kaa ja niinku pakkopaidat päällä." "Ja mää sanoin että ku mää en tiedä, haluanko mää mennä minnekään kuntoutukseen. Kun se tuntu siltä, että mää joudun johonkin laitokseen istumaan ja selittämään, että mää oon nyt vähän masentunut. Haastateltava 1: Niinpä niin. Mutta sitten mielenterveyskuntoutusta, että jaahas. Haastateltava 2: Sidotaan sänkyyn. Haastateltava 3: Kato näitä kuvia, mitä nää kertoo sulle. Haastateltava 1. Kuuletko ääniä? Kiristääkö vanne päätäsi? [naurunräkätystä]

3. Häpeän tunne - pitääköhän nuo muut ihan outona Omasta sairaudesta tai mielenterveyskuntoutukseen osallistumisesta kertominen koettiin useimmiten vaikeaksi. Nuoret pelkäsivät leimautumista eikä edes ystäville asiasta mielellään kerrottu. Masennusdiagnoosiin liittyi usein tietty häpeän leima. "Sitä nyt ei ainakaan kavereille kerrota et on kuntoutuskurssi, että tämmönen masiskerho" "Koska on se vähän niin, että itellä on vielä vähän semmonen että pidetäänkö mua nyt jotenkin outona, ku on diagnosoitu masennus ja käy tämmösissä paikoissa niinku täällä OPI:ssa. Just vähän niinku miettinyt sitä, että pitääköhän nuo muut ihan outona." "Nii ja kans kaverit voi olla silleen joo vittu mitä latipää tai semmosta."

4. Itse pärjäämisen eetos - tää on mun oma juttu Omille vanhemmille masennuksesta kertominen koettiin usein epämukavaksi ja vaikeaksi. Nuoret saattoivat kokea tuottavansa pettymyksen vanhemmilleen. Osa nuorista ei ollut kertonut vanhemmille omasta sairaudesta ollenkaan. Haastateltava 1: Mulla oli joskus vanhemmat mukana. Ne tuli eka meille kotia puhumaan. Se oli mulle jotenkin niin vaikia tilanne. Mää en niinku itse tykänny olla siinä tilanteessa yhtään. Haastateltava 2: On se vähän silleen että niinku jos ei oo niinku puhunu vanhemmille, että on niinku vaikia olla, niin yhtäkkiä sitte pamauttaa silleen että sun lapsella on masennus. Niin ett mikä, mitä? Haastateltava 1: Jotenki mulle tuli semmonen olo, että mää tuotan niille pettymyksen. Haastateltava 3: Joo mulla oli sama juttu. Haastateltava 4: Joo musta tuntu kans sillon hirveeltä kun mun piti soittaa sillon x:ssa [kaupungin nimi poistettu] asuessa iskälle ja äitille, että hei, mulla on tämmönen juttu, että mää oon masentunu. Mää olin ihan varma, että sieltä tulee jotakin. Mutta mää muistan ihan tarkasti, mitä meidän äiti sano. Se sano. Hyvä. Nyt sillä on nimi. Se voidaan hoitaa. Vanhempia ei haluttu kuormittaa omilla murheilla. "Mää en oo kehannu äitille sanoa mittään... "Se on niinku mun juttu. Että äläkää stressatko itteänne."

5. Ärsyttävää jeesustelua ja hirveetä haloota Monet nuoret kokivat ärsyttäväksi ystävien yli-innokkaaksi koetun auttamishalun ja ymmärtämisen. Haastateltava 1: "...Ja sitte me poristiin se koko yö siinä, että miks mää oon masentunu. Ja se sano, että nyt me selvitetään tuo sun pääkoppa. Ja mää en jaksanu. Ja mää siihen, että no joo..." Haastateltava 2: Niin, se on jotenki sillaa että tullee ihminen, jolle sannoo, että on ollu kaikenlaista että nyt on parempi. Ni sitte se on sillälailla, että monilla tulee semmonen ihme jeesustelu, että no niin, mää pystyn parantamaan sut. Puhu mulle. " Sitte yks mun kaveri, se puhu mulle ku jolleki viisvuotiaalle. Sitte mua alko niin ärsyttämään. Mulla lähtee niinku se ahistus pois ku mulle puhhuu. Mutta mua alko ärsyttää se ku se puhu mulle ku viisvuotiaalle." Verkostopalavereissa, joissa nuoren tilannetta selvitettiin yhdessä useamman eri tahon kanssa, auttajien määrä tuntui nuorista joskus jopa ahdistavalta tai turhalta hössötykseltä. "Jotenki se tuntuu siltä että turhaa hössötystä ja istuu yksin siellä ja hirvee kaikki vanhemmat ja terveydenhoitajat ja kaikki miltei keittäjätki siellä ni tulee vähän sellainen olo et no, mitäs tässä."

6. Vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä - vittu mulla on paha olo Nuoret törmäsivät ymmärtämättömyyteen niin tuttavapiirissä kuin ammattihenkilöiden edustajien taholta. Osa nuorista koki, että heidän oireitaan oltiin vähätelty. Tuttavapiirissä osa oli saanut kehoituksia ottaa itseään vain niskasta kiinni. Osalla oli todella huonoja kokemuksia mielenterveyspalveluista. "Sitte tuli vähän sellanen tunne, että ne vähätteli kaikkea. Sitte ku mää aloin itkemään siellä ihan täysillä että vittu mulla on paha olo." "Kyllä mulle sanottiin ihan oikeesti, että sää oot liian hyväkuntonen. Pitäskö mulla olla niinku naru kaulassa ennenku ne tajuaa. Mää en oo itsetuhonen enkä mää halua olla. Et mää vaan haluan jonku jonka kans jutella. Et jos mää oon päivät yksin kämpässä ja tuijotan seiniä ni ei sekkään nyt hirveen tervettä oo. Vaikka nuorten tilanne olisikin otettu tosissaan, he eivät välttämättä olleet kokeneet tulleensa todella ymmärretyksi. Nuorilla oli vahva kokemus siitä, että kukaan, joka ei ole itse kokenut masennusta, ei voisi heitä todella ymmärtää.

7. Vertaistuen voima - ne tietää miltä se tuntuu OPI-kuntoutuksessa nuoret pääsivät keskustelemaan vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien nuorten kanssa => yhteinen kokemus siitä, millaista on olla masentunut nuori Aitoa välittämistä, kannustusta, kuulluksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemista Vahvasti koettu tasa-arvo ja luottamus Vertaisten kanssa omaa pahaa oloa ei tarvinut piilotella, mutta oli lupa myös vitsailla ja nauraa. Haastateltava 1: Että vaikka täällä vähän aikaa puhuttaiski jotaki ja itkettäis yhdessä tai jotain muuta vastaavaa, ni sitte tauon jälkeen on hauskaa ja tehhää jotaki mukavaa ja nauretaan yhessä. Että ei mee koko päivä pilalle, vaikka... Haastateltava 2: Ei tarvi miettiä sitä Haastateltava 1:...vaikka kaivellaankin syvimpiä syövereitä. Ja sitte seki, että niinku... ei oo yksin tämän asian kanssa. Ja sillaa että... se ku että... näitten muitten ihmisten kans on ollu tosi hyvä puhua. Ne tietää, miltä se tuntuu.

Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä Huumori on nuorille tärkeä keino käsitellä omaa toiseutta ja erilaisuutta masennuksen karnevalisointi Vertaisryhmä luo tällaiselle asian käsittelylle tilan ja raamit. Nuoria tulisi entistä enemmän käyttää kokemusasiantuntijoina nuorten mielenterveyspalveluja suunniteltaessa ja kehitettäessä

Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä OPI-kuntoutuksen hyödyt ja vaikuttavuus: Kuntoutuksesta hyötyä opiskelukyvyn, elämänlaadun sekä psyykkisen hyvinvoinnin suhteen Vertaistuki kuntoutuksen suurinta antia Nuorten rekrytoiminen mielenterveyskuntoutuksen Vaatii suuressa määrin nuoren motivoimista ja rohkaisua Ennakkotieto kuntoutuksesta ja sen sisällöstä madaltaa kynnystä Huomio poikien tavoittamiseen Oikea-aikaisuus: Nuorille tulisi taata mielenterveyskuntoutukseen pääsy kevyemmin perustein kuin lääkärin B-lausunnon kautta OPI-kuntoutuksella oma roolinsa nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä, samalla hankkeessa tehty myös etsivää mielenterveystyötä

KIITOS MIELENKIINNOSTA! Lisätietoja: kaija.appelqvist@thl.fi