KIRJALLINEN KYSYMYS 106/2010 vp Liikkeenluovutusperiaatteen hinta henkilöstökuluissa Eduskunnan puhemiehelle Kunta- ja palvelurakenneuudistus päättyy vuoden 2012 lopussa. Uudistusprosessit ovat valtakunnallisesti vielä kesken ja osa toiminnoista on tarkoituksellisesti jätetty Paras-lain ulkopuolelle. Henkilöstön asema ja rooli uudistusten etenemisessä on merkittävä. Henkilöstön määrällä ja työtehtäviin jakautumisella sekä työprosessien kehittämisellä on suuri merkitys julkisen sektorin tuottavuudelle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä on tähän mennessä ollut Parashankkeen henkilöstön viiden vuoden palvelusuhdeturvan hinta euroina? Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2010 Arja Karhuvaara /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Karhuvaaran /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 106/2010 vp: Mikä on tähän mennessä ollut Parashankkeen henkilöstön viiden vuoden palvelussuhdeturvan hinta euroina? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007; myöh. puitelaki) 13 :n mukaan kunnan tai yhteistoiminta-alueen muodostamisen tai laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen uudelleenjärjestelyjen perusteella työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa palvelussuhdetta työsopimuslaissa tai kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa tarkoitetuilla taloudellisilla tai tuotannollisilla irtisanomisperusteilla. Kielto on voimassa viisi vuotta henkilöstön siirtymisestä uuden työnantajan palvelukseen. Kielto koskee edellä mainittujen uudelleenjärjestelyjen kohteena olevissa palveluissa uuden ja vanhan työnantajan palveluksessa työskentelevää henkilöstöä kokonaisuudessaan. Kuntien henkilöstömäärään ja -menoihin ovat Paras-uudistuksen käynnistämisen jälkeen vaikuttaneet monet tekijät. Joten yksistään palvelusuhdeturvan taloudellisia vaikutuksia ja tässä tapauksessa täsmällistä euromäärää ei ole mahdollista laskea. Mainitun pykälän vaikutuksen arvioinnissa tulisi henkilöstömenoista erotella toisistaan esim. yleisen palkkakehityksen, henkilöstömäärän muutosten, työtehtävien muutosten ja varsinaisten kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvien rakenteellisten muutosten vaikutukset. Tällaisen erottelun tekeminen ei ole mahdollista. Arvio euromäärästä vaatisi lisäksi tarkan kuntakohtaisen arvioinnin eli yksittäisten kuntien ja niissä tapahtuneiden eri muutosten läpikäynnin. On mahdollista, että mainittu irtisanomissuoja on voinut joissain kunnissa johtaa väliaikaisesti henkilöstömenojen kasvuun. On kuitenkin muistettava, että palvelussuhdeturva on mahdollistanut rakennemuutosten läpiviennin osaltaan ja lisäksi sen kautta on pyritty turvaamaan osaavan työvoiman saatavuus ja pysyvyys aikana, jolloin kuntien toimintoja järjestellään laajasti uudelleen. Yleisesti voi todeta, että kuntien henkilöstön kokonaismäärän kasvu näyttää viimeaikaisten, tehtyjen arviointien perusteella pysähtyneen. Kuntatalous heikkeni vuoden 2009 ennakollisten tilinpäätöstietojen perusteella, mutta ei niin voimakkaasti kuin syksyllä 2009 arvioitiin. Tämä johtui sekä kuntien verotulojen että valtionosuuksien kasvusta. Tosin verotulojen kasvu oli kuitenkin alle yhden prosentin. Kuntien lainamäärä kasvoi myös edelleen, ja investointien taso pysyi korkealla. Olennainen kuntatalouden heikkenemistä hidastanut tekijä oli se, että käyttötalouden nettomenojen kasvu oli selvästi edellisvuotta vähäisempi, lukuun ottamatta asukasluvultaan suurimpia kuntia. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä oli alle puolet edellisvuodesta. Tämä johtui osin myös kuntien yhdistymisistä, jonka seurauksena pienten kuntien lukumäärä selvästi väheni. Nämä luvut viittaavatkin siihen, että henkilöstökulujen osalta ollaan Paras-uudistuksessakin yleisesti menossa oikeaan suuntaan, joskin muutokset tältä osin tapahtuvat hitaasti. 2
Ministerin vastaus KK 106/2010 vp Arja Karhuvaara /kok Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2010 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 106/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Karhuvaara /saml: Hur mycket har den femåriga anställningstrygghet för personalen som KSSR-projektet föreskriver kostat i euro till dags dato? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 13 i lagen om en kommun- och servicestrukturreform (169/2007; senare ramlagen) har en arbetsgivare inte rätt att på grundval av bildandet av kommuner och samarbetsområden eller omorganiseringar av service som förutsätter ett brett befolkningsunderlag säga upp ett anställningsförhållande av ekonomiska orsaker eller av produktionsorsaker enligt arbetsavtalslagen eller lagen om kommunala tjänsteinnehavare. Förbudet är i kraft fem år från det att personalen har övergått i anställning hos den nya arbetsgivaren. Det gäller hela personalen som är anställd i de tjänster som ovannämnda omorganiseringar gäller, såväl hos den nya som hos den gamla arbetsgivaren. Många olika faktorer har påverkat både personalantalet och personalkostnaderna sedan KSSR drogs igång. Det är därför inte möjligt att räkna ut de ekonomiska effekterna av och i detta fall det exakta eurobeloppet för just enbart anställningstryggheten. För att utvärdera effekterna av den ovannämnda paragrafen vore det nödvändigt att hålla isär effekterna av t.ex. den allmänna löneutvecklingen, ändringar i personalantalet, ändrade arbetsuppgifter och egentliga omstruktureringar inom ramen för kommun- och servicestrukturreformen. Detta är ogörligt. Att uppskatta eurobeloppet skulle dessutom kräva en noggrann utvärdering av varje kommun, dvs. en genomgång av de enskilda kommunerna och de ändringar som där genomförts. Det är möjligt att anställningstryggheten i en del kommuner temporärt har kunnat leda till ökade personalkostnader. Man måste dock komma ihåg att anställningstryggheten har bidragit till att strukturförändringarna har kunnat genomföras och att dess syfte har varit att trygga tillgången på kompetent och stabil arbetskraft i en tid då kommunernas funktioner genomgår en omfattande omorganisering. Rent allmänt kan man säga att de senaste bedömningarna ger vid handen att personalökningen i kommunerna har avstannat. Den kommunala ekonomin försämrades enligt förhandsbokslutsuppgifterna för 2009, dock inte så kraftigt som det befarades på hösten 2009. Detta berodde på en ökning både av kommunernas skatteintäkter och av statsandelarna. Skatteintäktsökningen var dock mindre än en procent. Också kommunernas lånebelopp fortsatte att växa och investeringsnivån var fortfarande hög. Det som främst bromsade upp försämringen i den kommunala ekonomin var det faktum att ökningen av driftshushållningens nettoutgifter var klart mindre än föregående år, med undantag av kommunerna med det största invånarantalet. Kommunerna med negativa årsbidrag var mer än hälften färre än föregående år. Detta berodde delvis också på kommunsammanslagningar, som resulterade i ett klart mindre antal små kommuner. Dessa siffror visar att kommun- och servicestrukturreformen generellt är på väg i rätt riktning vad personalkostnaderna beträffar, även om förändringarna i detta avseende sker långsamt. 4
Ministerns svar KK 106/2010 vp Arja Karhuvaara /kok Helsingfors den 15 mars 2010 Förvaltnings- och kommunminister Mari Kiviniemi 5