Eduskunnan suurelle valiokunnalle. Asiantuntijalausunto: Professori Marjaana Helminen. Valtioneuvoston selvitykset

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle. Asiantuntijalausunto: Professori Marjaana Helminen. Lausunnon keskeinen sisältö

HE 59/2015 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a :n muuttamisesta

Vero-oikeuden apulaisprofessori Tomi Viitala, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Väliyhteisölain muutos (HE 218/2018 vp) Verojaosto Jari Salokoski ja Jaana Mikkola

Asiantuntijalausunto 1 (5) Tyty/MTa Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle

U 7/2016 vp. Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta Valtiovarainministeri Alexander Stubb. Neuvotteleva virkamies Minna Upola

Valtiovarainministeriölle

Verokilpailu ja valtiontuki. Petri Kuoppamäki

Hallituksen esitysluonnos veronkiertodirektiiviin sisältyvien väliyhteisösäännösten ja yleisen veronkiertosäännöksen kansallisesta täytäntöönpanosta

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 8. helmikuuta 2016 (OR. en)

14950/14 elv/vk/jk 1 DG G 2B

KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

1 Yleistä. 2 Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyn keskeinen sisältö. Valtiovarainministeriö PERUSMUISTIO VM

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

HE 91/2016 vp. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

direktiivin kumoaminen)

GAAR millaisella säännöksellä veron kiertäminen tulee estää jatkossa?

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 17. toukokuuta 2016 (OR. en)

KOMISSION SUOSITUS, annettu , verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta

HE 1/2019 vp ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 24. marraskuuta 2016 (OR. en)

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 22. syyskuuta 2016 (OR. en)

Talouspolitiikka/Veropolitiikka Virpi Pasanen. Lausunto 1 (7) Neuvotteleva virkamies Minna Upola Valtiovarainministeriö vero-osasto 23.3.

Verot Suomeen: Aggressiivinen verosuunnittelu laittomaksi varojen piilottelu mahdottomaksi

OECD julkisti monenkeskisen verosopimuksen

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Rikosoikeuden professori Sakari Melander Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle

DIREKTIIVIEHDOTUS KOSKIEN TIETTYJEN YRITYSTEN TULOVEROTIETOJEN ILMOITTAMISTA

LAUSUNTOLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti 2016/0404(COD)

LAUSUNTO MONENKESKISESTÄ YLEISSOPIMUKSESTA JA SUOMEN ALUSTAVIA VARAUMIA JA VALINTOJA KUVAAVASTA MUISTIOSTA

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

9452/16 team/rir/vb 1 DG G 2B

Ministeri Suvi-Anne Siimes. Neuvotteleva virkamies Risto Savola

Pyydettynä lausuntona esitän kunnioittavasti seuraavaa.

KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT

Työaikasääntelyä selvittävän työryhmän mietintö - työaikalaki. Yleistä. Kirkon alat ry. Lausunto Asia: TEM/1225/00.04.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Vero-osasto Tarja Järvinen ja Marianne Malmgrén Eduskunta, valtiovarainvaliokunnan verojaoston kuuleminen

KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

VALTIONEUVOSTON ASETUS VAHVAN SÄHKÖISEN TUNNISTUSPALVELUN TARJOAJI- EN LUOTTAMUSVERKOSTOSTA

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

SAK AKAVA STTK

10419/14 el/pm/ts 1 DG G 2B

HE 165/1998 vp PERUSTELUT

Kuntaliiton veroennuste

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

HE 21/1996 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain 70 ja 108 :n muuttamisesta

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 26. huhtikuuta 2016 (OR. en)

11917/1/12 REV 1 ADD 1 hkd,mn/vpy/tia 1 DQPG

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 4. marraskuuta 2014 (OR. en)

Lakimuutoksia yhteisöjen 2019 tuloverotuksessa. Verohallinnon ja ohjelmistotalojen yhteistyöpäivä Lauri Tuomarla, Verohallinto

EU:n ajankohtaisimmat veroasiat ATAP, ATAD, ATAD2, DRM, MDR, CbC, CoC, DPE, (C)CCTB, etc, etc Vaasan vero ei vapise

16435/14 msu/sj/hmu 1 DG G 2B

Valtiovarainministeriölle

VM/148/ /2018; VM009:00/2018,

HE 106/1996 vp ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI A8-0317/3. Tarkistus. Bernard Monot ENF-ryhmän puolesta

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 20. joulukuuta 2017 (OR. en) Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri

Euroopan parlamentti 2015/0079(COD) LAUSUNTOLUONNOS

Ennakoitavuuden kansainväliset ulottuvuudet. Apulaisprofessori Tomi Viitala Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI. direktiivien 2006/112/EY ja 2008/118/EY muuttamisesta Ranskan syrjäisempien alueiden ja erityisesti Mayotten osalta

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Valtiovarainministeriön vero-osastolle

HE 23/2007 vp. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä

VO Aine Leena(VM) KÄYTTÖ RAJOITETTU

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

U 38/2017 vp Ehdotus direktiivin 1999/62/EY (eurovinjettidirektiivi) muuttamisesta ajoneuvoveron osalta

1984 vp. - HE n:o 132

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS. ehdotuksesta energiayhteisön luettelon vahvistamiseksi energiainfrastruktuurihankkeista

1994 vp -- IIE 256. elinkeinoyhtymässä tulolähteiden tappiot vähennetään

KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE. EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

LAUSUNTOLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti 2015/0068(CNS) oikeudellisten asioiden valiokunnalta

HE 79/1997 vp ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ. ja henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa YLEISPERUSTELUT

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS. Euroopan unionin ja Perun tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

* MIETINTÖ. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti A8-0307/

Talous- ja raha-asioiden valiokunta LAUSUNTOLUONNOS. sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO. Bryssel, 2. joulukuuta 2009 (OR. fr) 15979/09 FISC 154

DSM-EHDOTUS. U 68/2016 vp. Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle DSM-uudistusehdotuksesta Liikenne- ja viestintävaliokunta 17.2.

NEUVOSTON PERUSTELUT

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

EUROOPAN PARLAMENTTI

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

Lausunto valtiovarainvarainministeriön vero-osastolle Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Suomalainen Ranskassa Ratkaisuja ja Välineitä Verosuunnitteluun

5130/3/15 REV 3 ADD 1 team/msu/si 1 DPG

VO Rajamäki Anu(VM) KÄYTTÖ RAJOITETTU

1994 vp - HE 28 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT

HE 17/2017 vp. ILUC-direktiivin kansallinen täytäntöönpano: erityisesti mäntyöljy ja kuitupuu

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION LAUSUNTO

U 6/2016: EASA-asetus. Liikenne- ja viestintävaliokunta Jenni Rantio

Transkriptio:

1 Eduskunnan suurelle valiokunnalle Asiantuntijalausunto: Professori Marjaana Helminen Valtioneuvoston selvitykset - E 11/2016 vp: Veronkierron ehkäisemistä koskeva toimenpidepaketti (komission tiedonanto) - U 7/2016 vp: Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta - UJ 9/2016 vp U 7/2016 vp: U-jatkokirje eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi Miten pitkälle menevä EU-tason sääntely on tarpeen? Nykyinen kansainvälisen verotuksen järjestelmä antaa liian laajat mahdollisuudet kansainvälisille veronvälttämisjärjestelyille. Siksi komission veronkierron ehkäisemistä koskeva toimenpidepaketti, mukaan lukien siihen sisältyvä veron kiertämisen estämiseen tähtäävän direktiiviehdotus, on sinänsä perusteltu ja kannatettava. Ehdotetut säännökset ovat linjassa OECD:n BEPS-hankeen ja Suomen veropoliittisten tavoitteiden kanssa. Kansainvälisen verojärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin voidaan puuttua tehokkaimmin yhteistyössä mahdollisimman laajan valtiojoukon kanssa. Tästä johtuen EU-tason sääntely on perusteltua. On kuitenkin tärkeätä huolehtia siitä, että EU-sääntelyssä ei mennä pidemmälle kuin on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi eikä ryhdytä toimiin, jotka ovat paremmin toteutettavissa jäsenvaltioiden omilla toimilla. EU:la ei ole valtuuksia tätä laajemmin rajoittaa jäsenvaltioiden verosuvereniteettia, eikä jäsenvaltioilla ole intressiä tätä laajemmin luopua verosuvereniteetistaan.

2 On tärkeätä, että ehdotettu EU-direktiivi asettaa esitetyllä tavalla jäsenvaltiolle ainoastaan minimivaatimukset jättäen jäsenvaltioille yksityiskohtien osalta itsenäistä harkintavaltaa. Voidaan kuitenkin perustellusti katsoa, että joidenkin yksityiskohtien osalta ehdotettu minimisääntely menee tarpeettoman pitkälle. Tästä johtuen saattaa olla tarkoituksenmukaista jatkovalmistelussa kaventaa, lieventää tai muuttaa tiettyjä esitettyjä säännöksiä. Lievennykset edesauttaisivat myös direktiivin läpimenoa. Direktiiviehdotuksen yksityiskohdat ja sanamuodot vaativat joka tapauksessa vielä paljon työstämistä. Nykyisessä muodossaan komission veron kierron estämiseen tähtäävällä direktiiviesityksellä on tuskin mahdollisuutta saavuttaa jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Miten laajaa EU-tasoinen korkovähennysrajoitussääntö on tarpeen? Koska esitetty korkovähennysrajoitussääntö vastaa hyvin pitkälti EVL 18 a :n ideaa, Suomen ei ole syytä vastustaa kysesisenlaista EU-tasoista sääntelyä. Keskeisenä erona nykyisen lainsäädäntöön verrattuna olisi se, että nykyinen säännös koskee ainoastaan etuyhteysosapuolten välisiä korkoja, kun taas ehdotus koskisi kaikkia yrityksen maksamia korkoja. Ainoastaan ns. standalone-yhtiöt, eli yhtiöt jotka eivät kuulu kirjanpidolliseen konserniin ja joilla ei ole etuyhteysyhtitöitä eikä kiinteitä toimipaikkoja, jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotettu laaja soveltamisala yksinkertaistaisi korkovähennysrajoitussääntelyä huomattavasti. Voidaan kuitenkin kysyä, menisikö näin laajan soveltamisalan sääntö pidemmälle kuin mitä sisämarkkinoiden tehokas toteutuminen edellyttää, eli ylittäisikö EU tällaisella sääntelyllä toimivaltansa. Voidaan perustellusti kysyä, onko tarpeen rajoittaa korkovähennysoikeutta EU:n toimesta etuyhteyssuhteiden ulkopuolella, vai tulisiko riippumattomien osapuolten välillä maksettujen korkojen vähennyskelpoisuudesta päättäminen jättää jäsenvaltioiden omaan harkintaan. Vähintäänkin siirtymäsäännös asiassa olisi perusteltu. Direktiiviesityksen jatkovalmistelussa on tuotu esiin myös tarve jättää julkiset hankkeet ja rahoitusala korkovähennysrajoitussääntelyn ulkopuolelle. Julkisten hankkeiden ja rahoitusalan yritysten jättämien korkovähennysrajoituslainsäädännön ulkopuolelle olisi kuitenkin ongelmallista EU:n valtiontukikieltosääntöjen näkökulmasta ja ylipäätään kilpailuneutraliteetin näkökulmasta. Olisi myös ongelmallista määritellä yksiselitteisesti ja tarkoituksenmukaisesti se, milloin on kyse sellaisesta julkisesta hankinnasta, joka jäisi korkovähennysrajoitusliansäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Rahoitusalaan liittyy kuitenkin sellaisia erityispiirteitä, jotka edellyttävät tarkempaa valmistelua tarkoituksenmukaisen sääntelyn aikaansaamiseksi, mistä johtuen on ymmärrettävää, että ensivaiheessa rahoitusala on jätetty sääntelyesityksen ulkopuolelle. Miten pitkälle on tarkoituksenmukaista säädellä maastapoistumisverotusta EU-tasoisesti? Komission esittämää maastapoistumisverosääntelyä voidaan pitää perusteltuna ja tarpeellisena. Maastapoistumisverotukseen liittyy kuitenkin todellinen kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen riski. Kaksinkertaista verotusta voi syntyä silloin, jos se valtio, jonka verotusvaltaan omaisuus siirtyy, ei hyväksy verotuksen lähtöarvoksi lähtövaltion maastapoistumisverotuksessa soveltamaa arvoa.

3 Tästä johtuen olisi perusteltua, että vastaanottavan valtion olisi hyväksyttävä lähtövaltion arvostus omassa verotuksessaan. Tällainen sääntely kuitenkin saattaisi puuttua liian laajasti jäsenvaltioiden verotukseen liittyvään itsemääräämisoikeuteen. Ei voida ajatella, että vastaanottava valtio hyväksyisi minkä tahansa lähtövaltion vahvistaman markkina-arvon. On vaikea kuvitella, että maastapoistumisverotussääntely saavuttaisi verodirektiivin edellyttämän jäsenvaltioiden yksimielisyyden, jos vastaanottavalle valtiolle asetettaisiin velvollisuus kaikissa tilanteissa hyväksyä lähtövaltiossa määritelty arvo. Vaikka siirtohinnoittelussakin eri valtiot soveltavat markkinaehtoperiaatetta, ne määrittelevät kuitenkin itse milloin hinta vastaa markkinaehtoperiaatetta. Pitemmälle menevä sääntely puuttuisi liian laajasti valtioiden itsemääräämisoikeuteen ja ylittäisi myös EU:n toimivaltuuden. Edellä esitetystä syystä johtuen ainoa realistinen vaihtoehto lienee lieventää maastapoistumisverotusta koskevaa esitystä siten, että valtioilla olisi itsenäinen mahdollisuus määritellä, mikä on siirretyn varallisuuden siirtohetken verotuksessa käytettävä markkina-arvo. Koska tämä kuitenkin lisäisi kaksinkertaisen verotuksen vaaraa, olisi tärkeätä, että valtioille asetettaisiin velvollisuus keskinäisessä sopimusmenettelyssä tai vastaavassa menettelyssä pyrkiä aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen. Miten laajalti EU:n on tarkoituksenmukaista säädellä vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä (switch-over lauseke)? Komission esittämä hyvitysmenetelmään siirtyminen vastaa hyvin Suomessa jo pitkään sovellettua politiikkaa. Vain joidenkin harvojen verosopimusten osalta switch-over lausekkeen soveltaminen edellyttäisi Suomessa muutoksia. Monissa muissa EU-valtioissa muutos olisi kuitenkin huomattavasti suurempi, eikä joidenkin valtioiden ole siksi helppo hyväksyä komission ehdotusta. Voidaan myös kysyä, ylittäisikö EU toimivaltansa määritellessään hyvin laajasti sen mitä menetelmää EU-valtiot saavat käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että direktiiviesityksen jatkovalmisteluissa on tullut esiin säännöksen mahdollinen rajoittaminen koskemaan ainoastaan verosopimustilanteiden ulkopuolisia tilanteita. Tällainen soveltamisalan rajoittaminen kaventaisi säännöksen merkitystä kuitenkin huomattavasti, eikä kaventaminen olisi Suomen näkökulmasta toivottava. Jos jäsenvaltioiden yksimielisyyden aikaansaaminen kuitenkin edellyttää ehdotettua soveltamisalan rajoittamista, on se perusteltu. Verosopimusten ulkopuolisiin tilanteisiin liittyy kuitenkin suurimmat ongelmat. Millainen EU-tason yleinen veronkiertosääntö on tarpeen? Koska Suomella on pitkät perinteet yleisen veronkiertosäännön soveltamisesta, Suomen ei ole syytä vastustaa direktiivitasoisen yleisen minimiveronkiertosäännön säätämistä. On kuitenkin ongelmallista, jos EU-oikeuteen sisältyy useita sanamuodoltaan toisistaan enemmän tai vähemmän poikkeavia yleisiä veronkiertosääntöjä. Yleisiin veronkiertosääntöihin sisältyy aina enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia tai avoimia ilmaisuja. Jos EU-vero-oikeuteen sisältyy vielä useita

4 toisiaan muistuttavia, muttei identtisiä veronkiertosääntöjä, niiden soveltaminen voi olla hankalaa. Tästä syystä on perusteltua, että nyt esitettyyn direktiiviin otetaan yleinen veronkiertosääntö, joka vastaa EU:n Emo-tytäryhtiödirektiiviin jo sisällytettyä yleistä veronkiertosääntöä tai vaihtoehtoiesti Emo-tytäryhtiödirektiivin sääntöä muutetaan uutta säännöstä vastaavaksi. Emo-tytäryhtiödirektiiviä vastaava säännös voi olla perusteltu, koska siihen sisältyy vähemmän tulkinnanvaraisuutta kuin nyt esitettyyn säännökseen sisältyisi. Joka tapauksessa yleisen veronkiertosäännön sanamuoto pitää vielä tarkkaan harkita, eikä paras muotoilu välttämättä vastaa EU:n emo-tytäryhtiödirektiivin veronkiertosäännöksen sanamuotoa eikä veronkierron estämiseen tähtäävässä direktiiviesitykseen sisältyvän veronkiertosäännön sanamuotoa. Legaliteettiperiaat eedellyttää, että veroista säädetään riittävän täsmällisesti laissa. Toisaalta yleisiin veronkiertosääntöihin sisältyy aina jonkin verran tulkinnanvaraisuutta. Veronkiertosäännöksen lopullisesta muotoilusta päätettäessä olisi löydettävä tasapaino näiden kahden tosiasian väliltä. Säännös ei saa sisältää liian avoimia ja tulkinnanvaraisia käsitteitä, eikä mennä pidemmälle kuin on tarpeen veronkierron estämiseksi. Säännöksen on joka tapauksessa oltava sopusoinnussa EUtuomioistuimen veronkiertoa koskevan oikeuskäytännön kanssa. Miten yksityiskohtaisesti EU:n tulisi säädellä ulkomaisten väliyhteisöjen verotusta? Ehdotetun väliyhteisösäännöksen osalta suurin ero nykyiseen verrattuna olisi Suomen osalta nykyisen toimialapoikkeaman puuttuminen. Direktiiviesityksessä on valittu erialinen lähestymistapa sen osalta, millaiset tulot jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin omaksuminen merkitsisi muutosta nykyiseen, ja lisäisi yritysten ja Verohallinnon työtä sen selvittämiseksi, millaisista tuloista väliyhteisön tulot muodostuvat. Suomen kaltainen toimialapoikkeama ei kuitenkaan istu hyvin EU:n valtiontukikieltosääntelyyn. Siksi komission lähestymistapa on ymmärrettävä. Toisaalta voidaan kysyä, onko EU:ssa direktiivitasolla ylipäätään tarpeen määritellä näin yksityiskohtaisesti jäsenvaltioissa sovellettavien väliyhteisölakien sisältö, vai voisiko jäsenvaltioille jättää enemmän liikkumavaraa oman väliyhteisölain sisällön määrittämisessä. On perusteltua, että direktiivi edellyttäisi, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan väliyhteisölakia, mutta liikkumavaraa säännöksen yksityiskohdissa voisi hyvin olla enemmän. Kokonaisuudessaan Suomen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista vastustaa esitettyä direktiivitasoista sääntelyä. Toinen tärkeä muutos nykyiseen verrattuna olisi direktiiviesitykseen sisältyvä hyvin pitkälle menevä määritelmä siitä, milloin järjestelyn katsotaan olevan siinä määrin keinotekoinen, että väliyhteisösääntely soveltuisi myös EU:ssa oleviin väliyhteisöihin. Ehdotetussa säännöksessä mennään hyvin pitkälle siirtohinnoittelun maailmasta tuttuun riskien, varojen ja henkilöfunktioiden analysointiin. Tällainen säännös ei olisi välttämättä enää linjassa EU-tuomioistuimen perusvapauksia koskevan oikeuskäytännön kanssa ja voisi siksi olla liian pitkälle menevä. Näin ollen on tärkeätä, että ehdotetun säännöksen sanamuotoa vielä tarkkaan mietitään jatkovalmisteluissa. Tällaisenaan sanamuotoa ei tulisi omaksua.

5 Millainen hybridisääntö mahtuu EU:n toimivaltaan? Komission esitykseen sisältyvä hybridisääntö on tarpeellinen, mutta esitetty muotoilu on sekä epätäsmällinen että ongelmallinen EU:n perusvapauksien näkökulmasta. Alun perin komissio ehdotti, että hybriditilanteissa tulonsaajan asuinvaltion olisi noudatettava verotuksessa lähdevaltion luonnehdintaa, jolloin erilaisesta luonnehdinnasta johtuvaa kaksinkertaista veroetua ei syntyisi. Jatkovalmistelussa esityksen sanamuotoa muutettiin siten, että luonnehdintaan ei oteta kantaa, vaan lähdevaltion vain edellytettäisiin luopuvan hybridimaksun vähennysoikeudesta tilanteessa, jossa toinen valtio ei verota vastaavaa tilannetta, ja tuplavähennystilanteessa vain lähdevaltio myöntäisi vähennyksen. Jatkovalmistelussa tehdyt muutokset paransivat ja selkeyttivät esitystä. Alkuperäinen esitys olisi puuttunut laajemmin jäsenvaltioiden verosuveeniteettiin kuin mitä olisi ollut tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi. Muutettukin esitys on kuitenkin edelleen ongelmallinen EU:n perusvapauksien näkökulmasta. Sääntö, jonka mukaan yhden valtion verotus riippuu toisen valtion verotuksesta, johtaisi helposti tilanteisiin, joissa vastaava kotimainen tilanne voisi olla edullisemman verokohtelun kohteena, eikä hybridisääntöä siksi voitaisi perusvapauksista johtuen soveltaa. Kaksinkertainen verotus tulee minimoida Säännösten yksityiskohdista päätettäessä on erityisesti huolehdittava siitä, että minimoidaan kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen vaara. Koska tosiasia kuitenkin on se, että harmonisoimattomien verojärjestelmien yhteisvaikutukseen liittyy aina kaksinkertaisen verotuksen vaara, on tärkeätä kehittää mekanismeja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen ja kansainvälisten veroriitojen ratkaisemiseen. Suomen on oltava aktiivisesti mukana riidanratkaisumekanismeihin liittyvissä EU:n hankkeissa. Turussa 16.5.2016 Marjaana Helminen Kansainvälisen ja vertailevan vero-oikeuden professori Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta