1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 94/07/1 Dnro PSY-2006-Y-9 Annettu julkipanon jälkeen 4.10.2007 ASIA LUVAN HAKIJA Iso-Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ii V-Turve Ky Oijärventie 908 95100 Kuivaniemi
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotantomenetelmät ja -vaiheet... 5 Tuotteet ja tuotantomäärä... 5 Polttoaineet... 5 Vesien käsittely... 5 Liikennejärjestelyt... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT), ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Vedenlaatu... 7 Veden määrä...7 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 8 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 9 Päästöt ilmaan... 10 Melu... 10 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 10 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 10 Yleiskuvaus... 10 Sääolot ja alueen hydrologia... 11 Alueen luonto ja suojelukohteet... 11 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 11 Vesistön tila ja käyttö... 12 Vedenlaatu... 12 Vesistön käyttökelpoisuus... 13 Kalatalous... 13 Vesistön virkistyskäyttö... 15 Maaperä ja pohjavesiolot... 15 Muu kuormittava toiminta... 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 16 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 16 Vaikutukset Natura-alueeseen... 17 Vaikutus pintavesiin... 17 Yleistä... 17 Vaikutus vesistön tilaan... 17 Vaikutukset kalastukseen ja kalastoon... 18 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 18 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 18 Melun vaikutukset...19 Vesialueen pilaantumisesta aiheutuvat vahingot... 19 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 19 Käyttötarkkailu... 19 Päästötarkkailu... 20 Raportointi... 21 Ohjelman voimassaolo... 21 Vaikutustarkkailu... 22 Vesistötarkkailu... 22 Laadunvarmistus... 22 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 22 Lupahakemuksen täydennykset... 22
Lupahakemuksesta tiedottaminen... 22 Lausunnot... 22 Muistutukset ja mielipiteet... 24 Hakijan kuuleminen ja vastine... 24 MERKINTÄ... 25 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 25 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 25 LUPAMÄÄRÄYKSET... 25 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 25 Päästöt pintavesiin... 25 Päästöt ilmaan... 26 Melu... 27 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 27 Varastointi... 27 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 27 Toiminnan lopettaminen... 27 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 28 Kalatalousmaksu... 28 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALLE... 28 RATKAISUN PERUSTELUT... 28 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 28 Luvan myöntämisen edellytykset... 29 Lupamääräysten perustelut... 29 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 29 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 30 Kalatalousmaksu... 30 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 31 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 31 Päätöksen voimassaolo... 31 Lupamääräysten tarkistaminen... 31 Korvattava päätös...31 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 32 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 32 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 32 KÄSITTELYMAKSU... U 32 Ratkaisu... 32 Perustelut... 32 Oikeusohje... 32 MUUTOKSENHAKU... 33 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO V-Turve Ky on 12.1.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut Iso-Saarisuon turvetuotantoalueelle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Iso-Saarisuon turvetuotantoalueella jatketaan jyrsinturpeen tuotantoa 27 ha:n alalla. Hakemus ei sisällä muutoksia tai laajennuksia nykyiseen toimintaan. Iso-Saarisuon vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta laskuojaa pitkin Kuivajokeen, joka laskee edelleen Perämereen noin 11 kilometriä tuotantoalueelta alavirtaan. Iso-Saarisuon turvetuotantoalue sijaitsee Iin (entisen Kuivaniemen) kunnan Heinikosken kylässä noin 7 kilometriä Kuivaniemen keskustasta kaakkoon. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Pohjois-Suomen vesioikeuden 25.1.1996 antaman päätöksen (nro 6/96//1) mukaan mikäli luvan saaja aikoo jatkaa turvetuotantoa vuoden 2005 jälkeen, sen on toimitettava mainitun vuoden loppuun vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että vesioikeus voi valvontaviranomaisen taikka vahinkoa tai haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä luvan raukeamaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirasto ratkaisee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskevan ympäristölupa-asian, jos tuotantoalue on yli 10 ha. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 25.1.1996 antaman päätöksen (nro 6/96/1) nojalla. Voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Iso- Saarisuon tuotantoalue on merkitty tuotannossa olevaksi turvetuotantoalueeksi. Heti Iso-Saarisuon itäpuolella on Iso Heposuon Natura 2000- ohjelmaan kuuluva soidensuojelualue, joka on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Turvesuota ympäröivää aluetta ei ole suojelualuetta lukuunotta-
matta osoitettu erikseen kaavamerkinnällä. Noin 4 km tuotantoalueesta koilliseen sijaitsee Tuuliaavan Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva soidensuojelualue. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Hankkeen tarkoituksena on jatkaa vuonna 1986 aloitettua turvetuotantoa. Iso-Saarisuolla tuotetaan jyrsinturvetta, joka toimitetaan Oulun Energian Toppilan lämpövoimalaan energiaturpeeksi. Hyödynnettävän jyrsinturpeen energiasisältö on noin 250 000 MWh (turpeen lämpösisältö 1,2 MWh/m 3 ). Energiasisältö tulee olemaan vuosittain noin 25 000 MWh. Vanhan tuotantoalueen pinta-ala on 25 ha, josta käytössä on 10 ha. Uuden tuotantoalueen pinta-ala on 17 ha. Tuotannossa olevan alueen pinta-ala on yhteensä 27 ha. Varsinaista auma-aluetta ei ole. Iso-Saarisuon turvetuotantoalue jakaantuu kahteen tuotantolohkoon, joiden vedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta Taipaleenojaan ja edelleen Kuivajokeen. Eristysojien avulla tuotantoalueen ulkopuoliset vedet ohjataan myös Taipaleenojaan. Tuotantomenetelmät ja -vaiheet Jyrsinturve kerätään tuotantoalueelta mekaanisella vaunulla. Turve varastoidaan tuotantoaikana tuotantoalueen laidalla olevan tien varteen. Varsinaista auma-aluetta tuotantoalueella ei ole. Turvetuotanto keskittyy kesäsyyskuun väliselle ajalle. Muuna aikana tuotantoa ei ole. Turvekuljetukset alkavat kesäkuussa sitä mukaa kuin turvetta saadaan tuotettua. Heinäkuun aikana kuljetuksia ei ole. Turvekuljetukset alkavat uudelleen elokuussa ja jatkuvat loka marraskuulle saakka. Tuotteet ja tuotantomäärä Turvetuotanto aloitettiin Iso-Saarisuolla vuonna 1986 palaturpeen tuotannolla. Tuotannossa on siirrytty myöhemmin jyrsinturpeen tuotantoon. Tuotantomääräksi on arvioitu 20 000 25 000 m 3 vuodessa ja tuotantoajaksi 10 vuotta. Polttoaineet Iso-Saarisuolla on kaksi polttoöljysäiliötä, joissa säilytetään traktorin polttoaine. Säiliöt ovat kooltaan 2 000 l ja 1 300 l. Vesien käsittely Iso-Saarisuon vesiensuojelurakenteina on kaksi pintapuomein varustettua laskeutusallasta. Sarkaojiin on asennettu päisteputket ja tehty allassyvennyksiä. Lisäksi kuormituksen vähentämiseksi ojat on tehty pienillä pituuskaltevuuksilla. Tuotantoalueen ympärysojiin on rakennettu lietetaskut.
Iso-Saarisuolla ei ole otettu käyttöön pintavalutuskenttää, koska suon ympärillä ei ole pintavalutuskentäksi soveltuvia alueita ojitusten ja vähäisen turvepaksuuden takia. On tutkittu mahdollisuutta muuttaa tuotannosta poistunut alue (10 ha) ruokohelppikosteikoksi. Turvetuotantoalueella ei ole virtaamansäätöpatoja. Hakija on 16.3.2006 täydentänyt hakemustaan muun muassa ruokohelpikosteikkoselvityksellä. Ruokohelpikosteikossa vedet puhdistuvat kasvillisuuden ja karikkeen lomassa virratessaan mekaanisesti ja biologisesti. Suotautumisessa kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa. Suotautumisen vaikutus on kokonaistulokseen merkittävä. Vesi puhdistuu myös mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kasvillisuuskenttä voidaan perustaa esim. turvetuotannosta poistuneelle tasaiselle suopohjalle, joka on kivetön ja jossa on vielä hieman turvekerrosta jäljellä. Kentän tulee olla mahdollisimman tasainen ja lievästi veden poistumissuuntaan kalteva. Kentän mitoituksessa voidaan käyttää pintavalutuskentän mitoitusarvoja. Suotautumisen edistämiseksi kentän pohjamaa voidaan salaojittaa. Ruokohelpikenttä muokataan kuten pelto ja kylvetään normaalisti. Lannoitus kannattaa harkita tapauskohtaisesti viljavuusanalyysien perusteella, jottei kentälle kylvetä turhaan ravinteita, jotka voivat liueta myöhemmin valumavesiin. Kentälle voidaan johtaa vettä noin vuoden kuluttua perustamisesta, kun kasvit ovat juurtuneet ja sitoneet lannoitteen. 6 Liikennejärjestelyt Iso-Saarisuolta turvekuljetukset lähtevät tuotantoalueen tietä pitkin Kuivaniemi Oijärvi väliselle maantielle (Mt 8520), jota pitkin reitti jatkuu länteen valtatielle n:o 4 kohti Oulua. Kesäkuun aikana turvekuljetukset alkavat heti kun turvetta saadaan tuotettua. Vuoden 2005 kesäkuussa ajettiin yhteensä 16 kuormaa eli 4 rekkaa/viikko. Elo-marraskuun aikana turvekuljetuksien määrä on 1 2 rekkaa/vrk. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT), ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Iso-Saarisuon vesiensuojelurakenteina on kaksi pintapuomein varustettua laskeutusallasta. Sarkaojiin on asennettu päisteputket ja tehty allassyvennyksiä. Lisäksi kuormituksen vähentämiseksi ojat on tehty pienillä pituuskaltevuuksilla. Tuotantoalueen ympäristöojiin on rakennettu lietetaskut. Iso-Saarisuolla ei ole otettu käyttöön pintavalutuskenttää, koska suon ympärillä ei ole pintavalutuskentäksi soveltuvia alueita ojitusten ja vähäisen turvepaksuuden takia. Iso-Saarisuolla on tutkittu mahdollisuutta muuttaa tuotannosta poistunut alue (10 ha) ruokohelpikosteikoksi. Hakija on toimittanut täydennystä 16.3.2006 päivätyllä kirjeellä. Hakija aikoo muuttaa vuoden 2006 aikana tuotannosta poistuneen alueen (25 ha) ruokohelpikosteikoksi. Kahden vuoden kuluessa hakijalla on tarkoitus muuttaa koko tuotantolohko 1 ruokohelpikosteikoksi (35 ha). Vesiensuojelurakenteiden kuntoa ja toimivuutta on seurattu säännöllisesti ja havaitut viat korjattu välittömästi. Rakenteet tarkastetaan silmämääräisesti vähintään keväällä ja syksyllä. Lietetilat tyhjennetään lietteestä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyt-
tyä. Tyhjennys suoritetaan siten, että siitä ei aiheudu lisäpäästöjä vesistöön. Melu- ja pölyhaittojen sekä tulipaloriskin vuoksi tuulen suunta ja voimakkuus on otettu huomioon kaikissa työvaiheissa ja töitä suunniteltaessa. Jätehuollosta vastaa urakoitsija. Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Iso-Saarisuolla lähtevän veden laatua on seurattu vuonna 2005. Näyte on otettu heti laskeutusaltaan jälkeen. Vedenlaatua on verrattu Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen laskeutusaltaallisten tuotantosoiden vedenlaatuun. Lähtevän veden laatu on ollut tuotantokaudella COD Mn :n ja fosforin osalta normaalia laskeutusaltaalliselta suolta lähtevää vettä. Kiintoaine-, kokonaistyppi- ja rautapitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia kuin tarkkailusoilla keskimäärin. Iso-Saarisuon lähtevän veden laatu tuotantokaudella (touko-syyskuu) vuonna 2005, sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu tuotantokaudella vuosina 2001 2004. Vuosi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok.-P PO 4 -P Fe 2005 n=4 13,9 29 2 050 995 70 40 7 425 PPO 2001 2004 10,9 28 1 411 70 6 432 Veden määrä Iso-Saarisuolla ei ole mitattu valumia. Keskimääräinen valuma on arvioitu Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden vuosien 1999 2005 keskivaluman mukaan. Tuotantokauden keskivaluma pintavalutuskentällisillä tarkkailusoilla on vuosina 1999 2005 ollut 14,3 l/s km 2, ja vesistöön johdettavien kuivatusvesien määrä on ollut keskimäärin 15 l/s. Keskivaluma on pysynyt melko tasaisena lukuunottamatta vuotta 2004, jolloin tarkkailusoiden valuma oli lähes kaksinkertainen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kesän 2005 valuma kasvoi edelleen huomattavasti edellisvuodesta ollen 28 l/s km 2. Kesän ylivaluma (rankkasade) on määritelty suurimman mitatun vuorokausivaluman mukaan.
8 Vesistössä aiheutuva kuormitus Iso-Saarisuon vuoden 2005 tuotantojakson ominaiskuormitus on laskettu tarkkailutulosten ja Lapin ympäristökeskuksen alueen tarkkailusoiden keskivaluman mukaan. Kuormitus on laskettu edelleen kertomalla ominaiskuormitus nykyisen tuotantoalueen pinta-alalla 27 ha. Vuodesta 2005 alkaen nettokuormitus lasketaan vähentämällä mitatuista pitoisuuksista suoraan normaalia luonnonhuuhtoumaa vastaavat pitoisuudet. Vähennettävät pitoisuudet ovat kiintoaine 2 mg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kokonaisfosfori 20 µg/l. Ylivaluma-ajan kuormitusta ei ole voitu laskea, koska valumaa ei ole mitattu, eikä ylivaluma-ajan vedenlaadusta ole tietoja. Iso- Saarisuon ominaiskuormitus oli vuonna 2005 selvästi suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen tarkkailusoilla keskimäärin. Suuri ominaiskuormitus johtuu pääasiassa vuoden 2005 normaalia huomattavasti suuremmasta valumasta, koska lähtevän veden laatu oli normaalia laskeutusaltaalliselta tarkkailusuolta lähtevää vettä. Iso-Saarisuon aiheuttama kuormitus tuotantokaudella 2005 Tuotantovaihe Bruttokuormitus kg/vrk Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Touko syyskuu 9,0 19 1,3 0,6 0,05 0,03 4,8 Nettokuormitus kg/vrk Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Touko syyskuu 7,7 1,0 0,03 Koska Iso-Saarisuolta ei ole kattavaa vedenlaatuaineistoa, on tuleva kuormitus arvioitu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden vuosien 2000 2004 keskimääräisen ominaiskuormituksen perusteella. Valuma ja vedenlaatu vaihtelevat vuosittain huomattavasti, minkä vuoksi kuormitus on arvioitu pitkän aikavälin tulosten perusteella. Vuosikuormitusta laskettaessa tuotantojakson, syksyn, talven sekä kevätajan kuormitus on arvioitu erikseen. Nettokuormitus on laskettu vähentämällä brutto-ominaiskuormituksesta Siuruanjoen valuma-alueella sijaitsevan Vitmaojan vuosien 1999 2004 keskimääräinen ylivaluma-ajan ominaiskuormitus. Rankkasateen aikainen (ylivaluma) huuhtouma on arvioitu niiden näytteenottokertojen perusteella, jolloin valuma >40 l/s km 2. Kesän ylivaluma-ajan nettokuormitus on laskettu vähentämällä bruttokuormituksesta Vitmaojan vuosien 1999 2004 keskimääräinen ylivaluman aikainen luonnonhuuhtouma. Iso-Saarisuon tuotantokauden kuormituksen arvioinnissa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden vuosien 2000 2004 brutto- ja netto-ominaiskuormituksien keskiarvoa. Keskiarvo on laskettu painottamalla aineistossa mukana olleiden soiden lukumäärillä. Ylivaluman aikainen kuormitus on arvioitu niiden näytteenottokertojen ominaiskuormituksen perusteella, jolloin valuma on ollut >40 l/s km 2. Ominaiskuormitusarvot on kerrottu Iso-Saarisuon tuotantopinta-alalla eli 27 ha:lla ja näin on saatu tuotantokauden ja ylivalumatilanteen kuormitusarvio.
Iso-Saarisuon (27 ha) arvioitu vuosikuormitus koko alueen ollessa tuotannossa. Laskutapa on selostettu tekstissä. 9 Brutto-ominaiskuormitus Päiviä lkm Kiintoaine g/ha/vrk COD Mn g/ha/vrk Kok.N g/ha/vrk NH 4 -N g/ha/vrk Kok.P g/ha/vrk PO 4 -P g/ha/vrk Fe g/ha/vrk Syksy 35 87,2 261 49,6 24,1 0,45 0,15 40,0 Talvi 165 56,3 39 12,9 6,7 0,23 0,08 13,4 Kevät 35 563 854 85,5 25,1 3,00 0,29 41,2 Tuotantoj. 130 97,6 244 13,0 5,2 0,55 0,22 35,6 Brutto-ominaiskuormitus jaksoa kohden g/ha Syksy 35 3 052 9 135 1 736 844 15,8 5,3 1 400 Talvi 165 9 290 6 435 2 129 1 106 38,0 13,2 2 211 Kevät 35 19 705 29 890 2 993 879 105 10,2 1 442 Tuotantoj. 130 12 688 31 720 1 690 676 71,5 28,6 4 628 Yhteensä 44 715 77 180 8 548 3 505 230 57 9 681 Koko vuoden bruttokuormitus (kg/a) tuotantoala 27 ha 1 207 2 084 231 95 6,2 1,5 261 Netto-ominaiskuormitus Päiviä lkm Kiintoaine g/ha/vrk COD Mn g/ha/vrk Kok.N g/ha/vrk NH 4 -N g/ha/vrk Kok.P g/ha/vrk PO 4 -P g/ha/vrk Fe g/ha/vrk Syksy 35 66,9 0 1) 45,4 24,0 0,26 0,13 34,1 Talvi 165 47,1 0 1) 10,8 6,7 0,18 0,08 8,4 Kevät 35 415 0 1) 55,5 25,1 1,25 0,29 41,2 Tuotantoj. 130 28,9 96,4 6,5 3,7 0,35 0,17 18,5 Netto-ominaiskuormitus jaksoa kohden g/ha Syksy 35 2 342 0 1) 1 589 842 9,1 4,4 1 194 Talvi 165 7 766 0 1) 1 790 1 109 29,0 12,4 1 383 Kevät 35 14 522 0 1) 1 941 877 43,8 10,2 1 442 Tuotantoj. 130 3 753 12 535 840 475 45,4 21,5 2 399 Yhteensä 28 323 12 535 6 160 3 302 127 49 6 417 Koko vuoden nettokuormitus (kg/a) tuotantoala 27 ha 766 338 166 89 3,4 1,3 173 1) Luonnonhuuhtouma ollut suurempi kuin turvesuolta lähtevä kuormitus, jolloin nettokuormituksesta tullut negatiivinen Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä. Näin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminta ei ennakolta arvioiden myöskään vaikuta pohjaveden
laatuun tai saatavuuteen, koska alueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita tai kaivoja. 10 Päästöt ilmaan Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä pölyhaittoja, jotka ajoittuvat lähinnä tuotantokaudelle. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Lähin asutus sijaitsee noin 2,8 km:n päässä tuotantoalueesta. Tutkimuksissa on todettu, että viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Kuljetusreitin varrella on vain muutamia taloja, joten kuljetuksista aiheutuvan pölyämisen ei arvioida aiheuttavan haittaa. Iso-Saarisuolta on matkaa Säynäjäjärvelle noin kilometri, joten turvepölyä ei laskeudu vesistöön asti. Melu Lähin asutus sijaitsee noin 2,8 km:n päässä turvetuotantoalueelta, joten tuotannosta aiheutuvalla hetkellisellä melulla ei ole vaikutusta ympäristöön. Kuljetusreitin varrella Kuivaniemi Oijärvi välisen maantien (Mt 8520) varrella on asutusta, mutta turvekuljetuksista aiheutuva liikennemäärä on enimmillään 1 2 rekkaa/vrk, jolla ei ole vaikutusta tien nykyisiin liikennemääriin (740 ajoneuvoa/vrk), eikä sen tämän vuoksi arvioida aiheuttavan meluhaittoja. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Iso-Saarisuo sijaitsee Iin (entisen Kuivaniemen) kunnan Heinikosken kylässä Kuivajoen suualueen (63.011) ja Sahaojan vesistöalueen (84.129) rajalla. Tuotantoalueelta on matkaa Säynäjäjärvelle, joka on lähin vesistö, noin kilometri. Noin 1,5 km tuotantoalueelta pohjoiseen sijaitsee kesällä 2005 suljettu Saarihovin kaatopaikka.
11 Sääolot ja alueen hydrologia Taipaleenoja saa alkunsa Iso-Saarisuon pohjoisosasta, ja laskee noin 5 km:n päässä Kuivajokeen noin 300 m Luujoen suun alapuolella, Kuivajoki alkaa Oijärvestä (pinta-ala 21,6 km 2 ). Joki virtaa aluksi luoteeseen ja kääntyy sitten länteen ja edelleen etelään ja laskee Perämereen. Kuivajoen vesistöalueen pinta-ala (F) on 1 356 km 2 ja järvisyys (L) 2,7 %. Suurimmat sivujoet ovat Luujoki (F =127 km 2, L = 0,58 %), Hamarinjoki (F = 197 km 2, L = 1,98 %) ja Kivijoki (F = 569 km 2, L =1,42 %). Alueen luonto ja suojelukohteet Iso-Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota. Iso-Saarisuo sijaitsee välittömästi Tuuliaapa-Iso Heposuo Natura 2000 -alueen rajanaapurissa. Alue on suojeltu soidensuojelualueena ja vanhojen metsien suojelualueena. Alueen kokonaispinta-ala on 1 075 ha. Soidensuojelualueet kuuluvat lisäksi Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINI- BA-alue). Tuuliaapa-Iso Heposuo kuuluu luonto- ja lintudirektiivin mukaisiin SPA- ja SCI-alueisiin. Alueella esiintyvät seuraavat luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaiset luontotyypit ja lintulajit: Luontodirektiivin luontotyypit Humuspitoiset lammet ja järvet 5 % Keidassuot* 45 % Aapasuot* 40 % Luonnonmetsät* 5 % *) priorisoitu eli erityisen tärkeä luontotyyppi Lintudirektiivin liitteen I linnut Ampuhaukka Hiiripöllö Kapustarinta Kuikka Kurki Laulujoutsen Liro Metso Sinisuohaukka Suokukko 1 uhanalainen laji Tuuliaapa-Iso Heposuo FINIBA-alue Alue käsittää edellä kuvatun Natura 2000 -alueen soidensuojeluohjelmaan kuuluvat kohteet, joiden pinta-ala on 870 ha. Alueella tavattava uhanalainen laji on myös FINIBA-alueen perusteena. Muita kriteerilajeja ei ole mainittu. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin asutus sijaitsee noin 2,8 km tuotantoalueen pohjoispuolella.
12 Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Iso-Saarisuon purkuvesistön vedenlaadun tarkastelu perustuu Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen vedenlaatutietoihin vuosilta 1998 2005. Iso-Saarisuolta lähtevästä Taipaleenojasta ei ole olemassa vedenlaatutietoja. Kuivajoen alaosalla lähin piste (29462), josta on saatavilla vesistötietoja pitkältä aikaväliltä, sijaitsee noin 6,5 km Taipaleenojan suusta alavirtaan. Lähempänä Taipaleenojan suuta on kaksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tarkkailupistettä, joista kummastakin on otettu yksi näyte. Lähin vertailupiste, josta on kattavaa aineistoa pitkältä aikaväliltä, sijaitsee yli 20 km purkuvesistöstä ylävirtaan. Tuolla matkalla vedenlaatuun vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, ettei pisteiden kesken ole tehty vertailuja. Lähin purkuvesistön yläpuolinen näytteenottopiste on Näsiönkosken piste, josta on vedenlaatutietoja vuodelta 2002. Piste sijaitsee noin 2,7 km Taipaleenojan suusta ylävirtaan. Näytepiste Koordinaatit Kuivajoki rautatiesilta, 29462 7280178-3417248 Kuivajoki Näsiönkoski, 53415 7281622-3423704 Tarkastelujakson 1998 2005 aikaisissa veden kiintoainepitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Pitoisuudet vaihtelevat vuodenajan mukaisesti ollen korkeimpia pääosin loppukesästä. Viime vuosina pitoisuusvaihtelu on ollut pienempää kuin aikaisemmin. Pitoisuudet ovat olleet kesäaikana, varsinkin aikaisempina vuosina, melko korkeita. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös se, että pitoisuudet saattavat luontaisestikin vaihdella virtavesissä voimakkaasti johtuen uomaeroosion veteen irroittamasta aineksesta. Typpipitoisuuksia on vuosilta 1998 2003. Kokonaistypen pitoisuuksissa on huomattavaa vaihtelua keväällä ja syksyllä. Vuosina 2002 2003 pitoisuudet vaihtelevat selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin pääasiassa keväisin, mutta useina vuosina myös loppukesällä ja syksyllä mitattiin jopa yhtä korkeita pitoisuuksia kuin keväällä. Veden typpipitoisuudet ilmensivät keskimäärin rehevää veden tilaa. Ammoniumtypen pitoisuudet ovat pysyneet alhaisina vuosina 2000 2003. Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli vuosina 1998 2000 alavirran näytteissä huomattavasti. Vuosina 2002 ja 2002 pitoisuudet pysyivät hyvinkin tasaisina ja tarkastelujakson loppupäässä oli taas havaittavissa selvää vaihtelua. Korkeimpia arvoja mitattiin pääosin keväällä, mutta joinakin vuosina myös syksyllä. Veden fosforipitoisuudet olivat vuosina 1998 2000 monesti melko korkeita ja vesi oli tällöin selvästi rehevää. Vuosina 1998 2005 pitoisuudet ovat olleet suurimmalta osin luokassa rehevä. Vaihtelu pitoisuuksissa on pienentynyt viime vuosina. Kokonaisfosforin kehityksessä voidaan havaita hienoinen laskeva suuntaus. Pitoisuudet osoittavat selvästi rehevän veden tilaa. Fosfaattifosforin pitoisuuksissa vaihtelu on ollut selvästi säännöllisempää. Pitoisuudet olivat suurimpia talvella ja keväällä.
Tarkastelujakson loppupäässä vaihtelut pitoisuuksissa ovat olleet tasaisempia Humuspitoisuutta ilmentävän kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvoissa on nähtävissä suurta vaihtelua etenkin tarkastelujakson 1998 2005 alkupäässä. Arvot ovat nousseet syksyisin korkeammiksi kuin keväällä. Vuosina 2001 2003 arvot olivat selvästi pienempiä kuin muina vuosina. Kesällä 2003 arvoissa tapahtui selvä harppaus, ja ne ovat sen jälkeen vaihdelleet melko voimakkaasti. Korkeat hapenkulutusarvot ilmentävät korkeaa veden humuspitoisuutta. Arvot 10 20 mgo 2 /l ovat tyypillisiä luonnonvesissä. Kuivajoessa pitoisuudet ovat pääosin tätä korkeampia, lukuun ottamatta tarkastelujakson keskivaihetta. Tarkastelujakson veden rautapitoisuuksissa on hienoinen laskeva kehityssuunta. Pitoisuudet kuitenkin vaihtelivat melko runsaasti, varsinkin tarkastelujakson alkupuolella ja olivat yleiseltä tasoltaan korkeahkoja. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat pääosin keväällä sekä loppukesällä/syksyllä. Korkeat rautapitoisuudet ovat tyypillisiä vesistöille, joiden valuma-alueella on voimakkaasti ojitetettuja metsä- ja suoalueita. Tarkastelussa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös se, että kyseessä on virtavesi ja sille on luontaista hetkellisesti korkeat (5 000 10 000 µg/l) rautapitoisuudet. Veden väriarvoissa oli havaittavissa voimakasta vaihtelua vuosina 1998 2000. Korkeimmillaan arvot olivat pääosin loppukesällä. Väriarvoissa on havaittavissa selkeä laskeva suuntaus pitkällä aikavälillä. Väriluvun perusteella joen vesi luokitellaan erittäin humuspitoiseksi. Sameus on pysytellyt suhteellisen alhaisella tasolla, mutta keväällä pitoisuudet ovat kohonneet selvästi. Suurimmat pitoisuudet ovat laskeneet vuodesta 1998 lähtien tasaisesti, lukuunottamatta keväällä 2004 mitattua pitoisuutta. Kuivajoen veden sameusarvot ilmentävät pääosin lievästi rehevää veden tilaa. 13 Vesistön käyttökelpoisuus Kuivajoen veden yleinen käyttökelpoisuus oli keskimäärin luokassa tyydyttävä/välttävä. Etenkin veden korkeat väri- ja ravinnepitoisuudet heikensivät vedenlaatua. Ravinteiden osalta vesi oli rehevyysluokassa rehevä/erittäin rehevä. Kalatalous Kuivajoen kalataloustarkkailuun kuuluvat jatkuva kirjanpitokalastus, kalastustiedustelut sekä sähkökoekalastukset. Uusimmat kirjanpitokalastuksen tulokset ovat vuodelta 2004. Sähkökoekalastusten tulokset vuodelta 2002 ja kalastustiedustelun tulokset ovat vuodelta 2002. Kuivajokisuulla on vuosina 1998 2004 vuosittain osallistunut yhdestä neljään kirjanpitokalastajaa nahkiaisen pyyntiin. Pyynti on tapahtunut alle 5 km:n etäisyyksillä jokisuulta, eli suhteellisen lähellä Iso-Saarisuon turvetuotantoaluetta. Pyynnin kohteena ovat kutuvaelluksella olevat jokeen nousevat yksilöt, joihin joen vedenlaatu ei ennen nousua vaikuta. Nahkiaistoukkien esiintymistä jokisuulla ei ole tutkittu. Vuosien 2002 ja 2004 heikot nahkiaissaaliit selittyvät osaltaan ympäristötekijöillä. Virtaamat olivat Kuivajoessa syksyllä 2002 vähäisiä ja syyssateita ei ollut. Pyyntiä vaikeuttivat vuonna 2004 vedenkorkeuden suuri vaihtelu ja
voimakas virtaus. Ajoittain vedenkorkeus kohosi kesällä lähelle tulvakorkeutta. Nahkiaissaaliiden laskeva suuntaus johtunee ympäristöolosuhteista. Kantojen heikkenemismahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Kuivajoen meriedustan kirjanpitokalastus on yhden kalastajan pyyntiä lähinnä rysällä ja vain satunnaisesti verkkolla. Rysäpyynti on tapahtunut Vatunginnokan itäpuolella ja koentakertakohtaiset saaliit ovat pysyneet pyyntivuosina melko tasaisina (vaihteluväli 19,3 28,7 kg, ka. 23,6 kg). Viimeisimpien pyyntivuosien 2002 ja 2003 koentakertakohtaiset saaliit 22,8 ja 22,1 kg ovat hyvin lähellä keskiarvoa. Merkittävimmät saalislajit tarkkailujakson aikana ovat olleet kuore (30 % kokonaissaaliista), muikku (25 %), ahven (10 %), lahna (7 %), kirjolohi (7 %) sekä siika (5 %). Kirjanpitokalastajat ovat vuosittain pyynnin ja saaliiden ohella kirjanneet ylös huomioitaan myös kalastusta ja kalan käyttöä haittaavista tekijöitä. Kuivajoen alaosan nahkiaispyyntiä on ajoittain vaikeuttanut pyydysten limoittuminen ja roskaantuminen. Yleisesti vedenlaadun on todettu heikenneen kuivien kausien aikana ja parantuneen veden pinnan ollessa korkealla. Meriedustalla kalastushaitoista ei ole raportoitu. Hauen ja ahvenen osuus saaliista on kasvanut tiedusteluvuosien välillä. Kalastajakohtaiset made- ja etenkin harjussaaliit ovat pudonneet. Harjuksen saalisosuus on pudonnut tiedusteluvuosien välillä 15 %:sta noin 3 %:iin. Kuivajoella 1984 tehdyssä kalatalousselvityksessä harjuksen saalisosuus oli 17 %. Lohikalojen kokonaissaalis vuonna 2001 oli 116 kg, joka oli vajaa puolet vuoden 1997 lohikalasaaliista. Aiemmin valtaosa lohikaloista oli harjusta, mutta 2001 Kuivajoesta saatiin 46 kg lohta kahdeksan talouden pyytämänä sekä muutamia taimenia ja siikoja. Kuivajoki on mukana Kansainvälisen Itämeren Kalastuskomission lohikantojen elvytysohjelmassa (Salmon Action Plan, SAP) ns. potentiaalisena lohijokena eli kotiutusjokena. Ohjelman tarkoituksena on palauttaa Kuivajokeen lohikanta. Suomessa elvytysohjelmaan liittyvästä seurannasta, tutkimuksesta ja istutuksista vastaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sähkökalastuksilla on osoitettu lohien kuteneen Kuivajoessa vuodesta 2000 alkaen, ja että luonnonkudusta peräisin olevia poikasia on säilynyt hengissä ainakin ensimmäisen kasvukauden loppuun saakka. Kuivajoella merkittävimmät kalastusta haittaavat tekijät olivat pyydyksien limoittuminen ja vedenpinnan korkeuden ja virtaamien vaihtelu. Kalastusta haittaavat tekijät olivat molempina tiedusteluvuosina hyvin samantyyppisiä. Useimmat kalastajat arvioivat veden samentumisen, kasvillisuuden lisääntymisen, pyydysten limoittumisen ja pohjan liettymisen vaikeuttavan pyyntiä. Useat kalastajat totesivat myös harjuksen merkittävän vähentymisen. Sähkökoekalastuksia Kuivajoen vesistöalueella on tehty vuosina 1998 ja 2002. Kuivajoen koskialueiden harjustiheydet olivat tarkkailujakson aikana alhaisia. Kuivajoen koskilta saatiin molempina tarkkailuvuosina yksittäisiä kesänvanhoja tai 2 3 kesäisiä harjuksia. Taimenia Kuivajoesta ei saatu. Jo 1980-luvulla taimenen esiintyminen Kuivajoen vesistöalueella oli satunnaista ja esimerkiksi vuoden 1983 sähkökoekalastuksissa ei taimenen poikasia tavattu lainkaan. Kuivajoen keskimääräiset harjustiheydet olivat tuolloin kuitenkin selvästi nykyisiä korkeammat. Viime vuosien tulosten perusteella Kuivajoen harjuksen poikastiheydet ovat tasolla, jolloin niiden luonnollista lisääntymistä ei välttämättä havaita vuosittain jokaisella koealalla, vaikka niitä alueella esiintyisikin. Vuosien 1998 ja 2002 tulosten perusteella harjuksen poikastiheyksissä ei ole tapahtunut edellisen ja meneillään olevan tarkkailujakson aikana selviä muutoksia. 14
Jokialueelle on istutettu vuosittain noin 100 000 eri ikäistä (0 2 v.) lohenpoikasta ja niitä on saatu molemmilta Kuivajoen koealueilta erityisesti kesällä 2002. Metsokoskelta on saatu myös yksittäisiä 0-kesäisiä poikasia, jotka lienevät istutusperäisiä. Vanhempia lohenpoikasia koealoilla oli runsaimmillaan keskimäärin 13 kpl/aari, joka vastaa likimäärin myös RKTL:n vuosina 1999 ja 2000 saamia keskiarvoja. Vuonna 1983 tehdyn Kuivajoen vesistöalueen kalatalousselvityksen mukaan saatiin Kuivajoesta ainoastaan yksi lohenpoikanen Luujokisuusta ylävirtaan. Se lienee ollut peräisin luonnonkudusta. Kuivajoen koskialueiden kalaston biomassa koostuu pääasiassa kivennuoliaisista, kivisimpuista sekä ahvenesta. Mudun sekä muiden särkikalojen osuus on ollut myös ajoittain merkittävä. Kun tarkastellaan kaikkien koealojen yhdistettyä aineistoa, voidaan lajien välisissä suhteissa todeta tapahtuneen huomattavia muutoksia verrattuna 1980-luvun alun tuloksiin. Lohenpoikasia saatiin nyt ensimmäistä kertaa huomattavia määriä. Toisaalta lohet lienevät edelleen suurimmalta osin istutusperäisiä, vaikkakin luonnonkutua myös esiintyy. Harjustiheyksien lasku viittaa pidemmällä aikavälillä tapahtuneeseen kannan taantumaan, sillä tarkkailujaksolla harjustiheydet ovat säilyneet ennallaan. Mateen ja kivennuoliaisen määrät ovat vähentyneet ja vastaavasti kivisimppujen tiheydet nousseet. Viime vuosina Kuivajoesta on saatu kasvavassa määrin rapuja. Vaikka rapusaaliit ovat nykyään reilut parituhatta yksilöä vuodessa, viime vuosien kokonaissaaliit ovat olleet ilmeisesti suurimpia sitten 1970-luvulla tehtyjen palautusistutusten. Rapujokena Kuivajoen potentiaalista kertoo myös Oijärven ja Kivijoen rapukannat. 15 Vesistön virkistyskäyttö Kuivajoki soveltuu hyvin veneilyyn, uimiseen, kalastukseen ja muuhun virkistyskäyttöön. Kalastusalueen entisen esimiehen ja nykyisen Kuivajoki ry:n puheenjohtajan mukaan Kuivajoen alaosa on virkistyskäytöllisesti merkittävää aluetta. Joki on merkittävä viihtyvyystekijä niin vakituisille kuin kesäasukkaillekin. Vapaa-ajan kalastus on lisääntynyt jokialueella huomattavasti viime vuosien aikana, johtuen lähinnä joen lohikannan elpymisestä. Kuivajoen kunnan asutus on keskittynyt jokivarteen ja kaikilla asumuksilla on yleensä jonkinlainen saunarakennus käytössään. Joen suvantopaikoissa uidaan aktiivisesti ja kunnan yleinen uimaranta sijaitsee jokisuun alueella. Vaikka joen vedenlaatu on huonontunut viime vuosikymmeninä, sen virkistyskäytöllinen arvo on edelleen erittäin merkittävä. Vakituisten ja kesäasukkaiden tavoitteena on, että vedenlaatu saadaan parannettua tasolle, joka mahdollistaisi lohen luontaisen lisääntymisen onnistumisen. Taipaleenojalla ei ole erityistä virkistyskäyttöä. Kalastus rajoittuu satunnaiseen hauenpyyntiin. Vuonna 1996 Taipaleenojaan rajoittuvien kiinteistöjen omistajille lähetettiin tiedustelu, johon 72 % vastanneista ilmoitti, ettei ojalla ole mitään käyttöä. Maaperä ja pohjavesiolot Lähin luokiteltu pohjavesialue Iso-Saarisuon tuotantoalueelta on 2,8 km etelään sijaitseva Antinkankaan III-luokan pohjavesialue. Tuotantoalueelta 3,5 km luoteeseen sijaitsee Korkiakankaan I-luokan, ja Aittarakan II-luokan
pohjavesialue. Noin 3,0 km tuotantoalueelta koilliseen sijaitsee Kurjenkankaan III-luokan pohjavesialue. 16 Muu kuormittava toiminta Iso-Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota. Kuivajoen valuma-alueen pinta-alasta on 85 % luokittelemattomia metsätalousmaita. Seuraavaksi suurin maankäyttömuoto on turvetuotantoalueet 6,5 %. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Iso-Saarisuo on ollut toiminnassa vuodesta 1986 alkaen, jolloin tuotannossa on ollut 25 ha. Tästä alueesta on tuotannossa edelleen 10 ha ja lisäksi myöhemmin käyttöön otetuista alueista yhteensä 17 ha. Nyt ei haeta lupaa uusille tuotantoalueille. Siten toiminnan pääasialliset vaikutukset kasvillisuuteen, linnustoon sekä tuotantoalueen vaikutuksessa olevien vesien eliöstöön ovat näkyvissä nykyisellään. Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Turvetuotantoalueella ei ole tehty linnustoselvityksiä tai luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksiä ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan aloittamisen jälkeen. Vaikutuksia voidaan arvioida lajitasolla vain Naturatietolomakkeen tiivistelmätietojen perusteella. Kalaston osalta tietoja on olemassa Kuivajoen yhteistarkkailun kalastustiedusteluista, kirjanpitokalastuksesta ja sähkökoekalastuksista. Turvetuotannon vaikutukset kasvillisuuteen ovat pääsääntöisesti jo alueella näkyvissä. Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä kasvillisuus on muuttunut hitaasti kuivempiin ympäristöihin sopeutuneeksi. Alkuperäisten, erityisesti väli- ja märkäpinnoille tyypillisten, kasvilajien määrä on voinut näillä alueilla vähentyä tai osa lajeista kokonaan hävitä. Vastaavasti kuivempia mätäspintoja tai kangasmaita suosivien lajien (esim. mänty, suopursu, vaivaiskoivu) määrä ja kasvu on voimistunut. Kuivumisvaikutukset ovat voimakkaimpia ravinteisilla ja märillä soilla. Lieviä epäsuoria haittavaikutuksia voi aiheutua edelleen myös tuotantoalueen välittömän lähiympäristön kasvillisuudelle turpeennoston yhteydessä, jolloin turvepöly voi hidastaa kasvien yhteyttämistä. Käytännössä tämä haitta lienee vähäinen ja sen peittää esim. puiden kohdalla parantuneen kuivatustilanteen kasvua edistävä vaikutus. Lisäksi turvepölyllä voi olla lievä lannoitusvaikutus. Vaikutukset linnustoon voivat koskea Natura-tietolomakkeen tiivistelmässä mainittuja lajeja lukuun ottamatta kuikkaa ja laulujoutsenta. Tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole näiden lajien elinkierron kannalta olennaisia vesistöjä. Linnustoon kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat nykyisellään pääasiassa toiminnan aikaisista häiriötekijöistä (turpeen pölyäminen ja koneiden aiheuttama melu). Tuotantoalueen reuna-alueilla linnustoon kohdistuu lieviä vaikutuksia myös epäsuorasti soiden kuivuessa ja muuttuessa puustoisemmiksi. Biotooppien muutos rajoittuu kuitenkin hankealueen välittömään läheisyyteen, jolloin muutokset esimerkiksi kahlaajien (liro, kapustarinta, kurki ja suokukko) parimäärissä peittyvät tuotantoalueen lähialueella-
kin linnuston luontaisiin vaihteluihin. Turvetuotannon jatkumisesta aiheutuvien haittojen voidaan arvioida olevan nykyisellä tuotantoalueella vähäisiä ja peittyvän paikallisella tasolla luontaisesti tapahtuviin linnuston kannanvaihteluihin. 17 Vaikutukset Natura-alueeseen Vedet johdetaan Taipaleenojaa pitkin Kuivajokeen, jolloin ei aiheudu vaikutuksia Tuuliaavan Iso Heposuon Natura-alueelle. Siten toiminnasta aiheutuvat haitat ovat edellä kuvatun kaltaisia kuivatusvaikutuksia ja turpeennostosta suoraan tai välillisesti aiheutuvia melu- ja pölyvaikutuksia. Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä oleva Natura-alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja lyhin etäisyys tuotantoalueelta soidensuojelualueelle on noin 1 200 m. Vanhojen metsien suojelualueella on myös avosoita ja metsäsaarekkeita, joista vaikutuksia voi aiheutua tuotantoalueen välittömän lähiympäristön suokasvillisuuteen saman suuntaisena kuin toiminta tähän asti on suokasvillisuuteen vaikuttanut. Suon pinnan vähäisten korkeuserojen ja turvetuotannon aiempien vaikutusten vuoksi toiminnan jatkamisen kuivatusvaikutuksia ei voida pitää tuotantoalueen lähialueelle merkittävinä. Vaikutus pintavesiin Yleistä Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, humus ja ravinteet. Vesissä voi olla myös runsaasti rautaa. Ravinnekuormitus lisää vesistöjen rehevyyttä. Se näkyy virtaavissa vesissä perifytonlevästön ja järvivesissä planktonlevästön kasvuna. Humus, rauta ja kiintoaine tummentavat veden väriä, mikä rajoittaa veden käyttökelpoisuutta ja vähentää sen virkistyskäyttöarvoa. Lisääntynyt humuksen määrä vaikuttaa vesistön happitalouteen, sillä happea kuluu tällöin enemmän hajotustoimintaan. Myös ammoniumtypen ja raudan hapettuminen lisäävät veden hapenkulutusta. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset vaikuttavat eliöyhteisöjen rakenteisiin. Veden tummuessa pienenee myös veden tuottavan kerroksen osuus, jolloin esimerkiksi runsaasti valoa vaativat pohjakasvit kärsivät. Kelluslehtiset lajit valtaavat tällöin alaa. Pohjaeläimistössä tapahtuvat muutokset, vedenlaadun muutokset, lisääntynyt sedimentaatio ja voimakas virtaamien vaihtelu heijustuvat etenkin elinympäristöltään vaateliaiden kalojen (taimen, harjus) runsaussuhteisiin. Turvesuon kuormituksen muutokset vaihtelevat valuman mukaan. Voimakkaiden sateiden aikana saattaa vuosikuormituksesta tulla huomattava osa muutamassa päivässä. Vaikutus vesistön tilaan Iso-Saarisuo on ollut edellisen lupakauden aikana tuotannossa. Tuotantoalue tulee olemaan jatkossakin tuotannossa nykyisen kokoisena, joten vesistövaikutuksia arvioidaan normaalin tuotantoaikaisen kuormituksen mukaan. Tuotantokaudella pääosa kuormituksesta ja sen vesistövaikutuksista ajoittuu kesälle.
Suon aiheuttaman brutto- ja nettokuormituksen avulla laskettu vesistövaikutusarvio osoittaa, ettei Iso-Saarisuolla ole juurikaan laskennallisia vesistövaikutuksia alavirran puoleiseen Kuivajokeen. Taipaleenojaan suolla mitä ilmeisemmin on vesistövaikutuksia, mutta koska kyseessä on suon laskuoja, ei sitä ole tarpeen tarkastella. 18 Vaikutukset kalastukseen ja kalastoon Turvetuotannolla voidaan katsoa kokonaisuudessaan olevan samankaltainen vaikutus kalastoon kuin vesistön rehevöitymisellä. Yleensä kehitys on kuitenkin hitaampaa kuin esimerkiksi maatalouden aiheuttamalla rehevöitymisellä. Rehevöitymisen vaikutukset kalastukseen näkyvät aluksi epäsuorasti kalastushaittoina perustuotannossa tapahtuneiden muutosten seurauksena; esimerkiksi veden laadun heikkenemisenä (näkösyvyys) ja pohjalevien lisääntymisenä sekä voimistuneena kalanpyydysten limoittumisena erityisesti lämpimän veden aikana. Lisäksi rehevöityminen voidaan havaita kalojen makuhaittoina, veden ajoittaisena pahana hajuna sekä kalojen nopeampana kuolemisena pyydyksissä. Turvetuotannosta aiheutuva asteittainen rehevöityminen voi johtaa kalayhteisömuutoksiin. Vaikka tietyssä mitassa tapahtuva rehevöityminen lisää vesistön kalantuotantopotentiaalia, kalaston muuttuminen niukempiravinteiseen elinympäristöön sopeutuneesta rehevöitynyttä vettä suosivaksi muuttaa kalastoa yleensä kalatalouden kannalta epäedulliseen suuntaan: rehevöitymisen seurauksena kalastettavissa olevien arvokalojen osuus vähenee. Kuivajoen vesistökuormituksesta on arvioitu muodostuvan vuositasolla noin 90 % luonnonhuuhtoumasta. Kesäaikana, jolloin myös ravinnekuormituksen haitalliset vaikutukset pääosin ilmenevät, vesistön kokonaisainevirtaamasta noin 50 % on peräisin luonnonhuuhtoumasta ja noin 40 % hajakuormituksesta. Pistekuormitus (taajamien jätevedet ja turvetuotanto) aiheuttaa fosforin osalta noin 8 % ja typen osalta noin 16 % Kuivajoen vesistön kesäaikaisesta ravinnekuormituksesta. Metsä- ja maatalous ovat Kuivajoen merkittävimmät kuormittajat. Kuivajoen kalataloustarkkailussa on havaittu 1980-luvun alun jälkeen mm. särki- ja lahnakantojen voimistumista ja vastaavasti harjuskannan voimakasta heikkenemistä. Lisäksi kalastusta haittaavat tekijät (mm. pyydysten limoittuminen) ovat jossain määrin voimistuneet ja kalastustiedusteluissa valtaosa alueella kalastajista toteaa Kuivajoen heikentyneen kalavetenä 1990-luvulta nykypäiviin. Tämän suuntainen kehitys on ollut havaittavissa koko Kuivajoen vesistöalueella. Turvetuotannon kokonaismerkitystä tähän muutokseen on vaikea arvioida. Nykyisellään sen merkitys on vesistökuormituslaskelmien mukaan pienempi kuin maa- ja metsätalouden. Iso Saarisuon arvioitu kuormitus on niin vähäistä, ettei sen vaikutusta Kuivajoen vedenlaatuun voida mitata. Tuotantoalueen pinta-ala on noin 1 % Kuivajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kokonaispinta-alasta. Tällä perusteella kalastovaikutukset Kuivajoessa voidaan arvioida pieniksi. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Iso-Saarisuon turvetuotannolla ei ole maaperä- tai pohjavesivaikutuksia. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Iso-Saarisuon tuotannosta tai liikenteestä aiheutuu ajoittain pölyämistä. Asutuksen etäisyys (n. 2,8 km) huomioon ottaen arvioidaan, ettei tuotanto
aiheuta pölyhaittaa. Turpeen kuljetusreitillä asutusta on Kuivaniemi Oijärvi välisen maantien varressa, jonne tuotantoalueelta on matkaa yli kolme kilometria. Tällöin rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve on karissut lähes kokonaan pois. Tämän vuoksi voidaan arvioida ettei kuljetukset aiheuta jatkossakaan pölyhaittoja. 19 Melun vaikutukset Iso-Saarisuon liikennöinti suuntautuu työmaatieltä metsäautotielle, joka liittyy Kuivaniemi Oijärvi maantiehen. Reitti jatkuu länteen edelleen valtatielle n:o 4. Reitin varrella ennen valtatietä on asutusta, mutta tien nykyiset liikennemäärät ovat sen verran korkeita, ettei kuljetukset aiheuta merkittävää meluhaittaa. Tuotannon aikaisen melun ei arvioida aiheuttavan haittoja, koska lähin asutus on noin 2,8 km:n päässä tuotantoalueesta. Vesialueen pilaantumisesta aiheutuvat vahingot Kuivajoen valuma-alue on voimakkaasti ojitettua suo/metsämaata. Tällä on erittäin suuri vaikutus joen nykyiseen vedenlaatuun. Iso-Saarisuon vesiensuojelumenetelmänä on nykyisellään laskeutusaltaat, sillä pintavalutukseen soveltuvia maa-alueita ei hyödynnettävissä. Laskennalliset kuormitukset ja näiden perusteella arvioidut Kuivajoen pitoisuuslisäykset ovat varsin vähäisiä. Jokea kuormittavat useat eri lähteet, joten on hankalaa arvioida yksittäisen, pinta-alaltaan pienen turvesuon vaikutuksia vesialueiden pilaantumiseen. Edellisen perusteella voidaan arvioida että Iso-Saarisuon turvetuotantotoiminnasta ei aiheudu vedenlaadulle sellaisia muutoksia, jotka tulisivat vaikuttamaan vesistön ja rantojen tilaa ja käyttökelpoisuutta oleellisesti muuttavasti tai kalakantojen tilaa huonontavasti. Täten Iso-Saarisuon tuotannon jatkuminen nykyisellään ei aiheuta vesialueiden pilaantumisesta syntyvää korvattavaa haittaa. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Hakija on toimittanut 16.3.2006 ehdotuksen Iso-Saarisuon turvetuotantoalueen käyttö- ja päästötarkkailuohjelmaksi. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja eli selvittää, mitä on tehty, missä ja milloin. Yleensä kuormitukseen vaikuttavien tekijöiden kirjaaminen sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta ovat käyttötarkkailun tarkoituksena. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään päästötarkkailun raportoinnissa, esim. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden tarkastelussa. Käyttötarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan vuosittain Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Kuivaniemen ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarvittaessa käyttöpäiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirja säilytetään niin kauan, kuin tuotantoa harjoitetaan. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain yhteenveto, joka toimitetaan päästötarkkailuvuotena tarkkailua suorittavalle konsultille ja erikseen sovittaessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle.
20 Päästötarkkailu Päästötarkkailun osalta Iso-Saarisuon turvetuotantoalue liitetään Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden tarkkailuun. Iso-Saarisuon turvetuotantoalueelta tulevan veden laatua tarkkaillaan laskeutusaltaasta lähtevästä vedestä. Veden laatua tarkkaillaan noin kymmenen vuoden lupajaksoissa siten, että tarkkailuvuosia on jakson aikana kaksi. Iso-Saarisuo on päästötarkkailussa vuosina 2007 ja 2008. Vesinäytteet otetaan kesällä ja syksyllä kahden viikon välein viikot 20 38 (15.5. 30.9.). Suolta purkautuvaa vesimääriä ei voida mitata, joten virtaama arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (HYDRO) saatavien valuntojen avulla. Muiden vuodenaikojen kuormituksen arviointiin käytetään ympärivuotisten tarkkailukohteiden tuloksia. Analyysit Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä tehdään seuraavat analyysit: kiintoaine kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) kokonaistyppi, (Kok. N) kokonaisfosfori (Kok. P) Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesä- heinä- ja elokuun ensimmäinen näytekerta) määritetään mineraaliravinteet, rauta ja ph: fosfaattifosfori (PO 4 -P) ammoniumtyppi (NH 4 -N) nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3 -N) rauta (Fe) ph Tehon tarkkailu Iso-Saarisuolla ei toteuteta vesienkäsittelyrakenteiden tehontarkkailua mittauksin. Rakenteiden tehoa arvioidaan silmämääräisten havaintojen, mm. syvennyksiin ja altaisiin pidättyvän lietteen määrä, perusteella. Poikkeustilanteiden tarkkailu Päästötarkkailuvuosina tuottajan edustaja ottaa näytteitä poikkeustilanteissa (ylivaluma, suolla tehtävät kunnostustoimet). Tulokset toimitetaan välittömästi konsultille ja niistä määritetään kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja kemiallinen hapenkulutus.
21 Suppea tarkkailu Iso-Saarisuolla ei tehdä suppeaa tarkkailua tuotantoalueen suhteellisen pienen koon vuoksi. Päästöjen laskenta Laskennassa veden laatutietoina käytetään aina Iso-Saarisuolta mitattuja tietoja ja virtaamatietona muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella arvioitua tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (HYDRO) saatavien valuntojen avulla arvioitua virtaamaa. Päästöt lasketaan sekä brutto- että nettoarvoina. Nettopäästöt lasketaan käyttäen taustapitoisuuksina luonnontilaisen suon pitoisuuksia: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kiintoaine 2 mg/l. Vaihtoehtoisesti luonnonhuuhtouman arvona käytetään Lapiosuon - Ison Äijönsuon soidensuojelualueella sijaitsevan Vitmaojan luonnontilaisen valuma-alueen tuloksia. Koska Iso-Saarisuolla päästöjä tarkkaillaan vain sulan veden aikana, alueen ympärivuotisen kuormituksen arvioinnissa käytetään edustavien ympärivuotisten tarkkailukohteiden tietoja. Raportointi Päästötarkkailun tulokset toimitetaan välittömästi niiden valmistuttua tai viimeistään kahden viikon kuluttua näytteenotosta sähköpostilla Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskukselle, Kuivaniemen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja V-Turve Ky:lle. Tulokset toimitetaan tarkkailujakson päätyttyä myös paperitulosteena. Tulosteessa näkyy tarkkailukauden edelliset tulokset. Päästötarkkailun tulokset esitetään havainnollisessa muodossa graafisesti. Poikkeavista tuloksista otetaan yhteyttä heti V-Turve Ky:hyn sekä ympäristökeskukseen. Samoin ilmoitetaan mahdolliset näytteenottajan havaitsemat vedenlaatuun vaikuttavat tekijät. Tarkkailujakson päätyttyä kaikki vedenlaatu-, ominaiskuormitus- ja virtaamatiedot toimitetaan siirtotiedostona. Päästötiedot toimitetaan sähköisessä muodossa siirrettäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (Vahti). Tarkkailuvuosien päästötarkkailutulokset raportoidaan samassa raportissa, jossa tarkastellaan Iso-Saarisuon kuormituksen vaikutusta alapuolisen vesistön tilaan. Raportin tulee olla valmis tarkkailuvuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Raportit lähetetään V-Turve Ky:lle, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Kuivaniemen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Raportit lähetetään myös sähköisessä muodossa. Ohjelman voimassaolo Tarkkailuohjelma on voimassa seuraavan lupakauden ajan. Ohjelmaan voidaan tehdä tarkennuksia sopimalla niistä V-Turve Ky:n ja Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen kesken.