Vastaanottaja Vapo Oy. Asiakirjatyyppi Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Päivämäärä VAPO OY AHOSUON TURVETUOTANTO- ALUEEN YVA-OHJELMA

Vastaanottaja Vapo Oy Asiakirjatyyppi Ympäristövaikutusten arviointiohjelma Päivämäärä 15.8.2011 VAPO OY AHOSUON TURVETUOTANTO- ALUEEN YVA-OHJELMA

VAPO OY AHOSUON TURVETUOTANTOALUEEN YVA-OHJELMA Tarkastus 15.8.2011 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Tero Marttila, Marja-Leena Heikkinen, Tarja Ojala, Katariina Urho, Asko Ijäs Piia Sassi-Päkkilä Martti Patrikainen, Vapo Oy Turvetuotantoalueen YVA-ohjelma Viite 82136784 Vapo_Ahosuo_YVA_ohjelma.docx

AHOSUON TURVETUOTANTOALUEEN YVA-OHJELMA SISÄLTÖ 1. Tiivistelmä 1 2. Johdanto 4 3. Ympäristövaikutusten arviointimenettely, aikataulu ja osallistuminen 5 4. Hankkeen lähtökohdat 9 4.1 Hankkeesta vastaavat ja muut osapuolet 9 4.2 Aikaisemmat suunnitteluvaiheet ja päätökset 9 4.3 Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat 10 4.4 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin 12 4.5 Muut turvetuotantohankkeet 15 5. Hankekuvaus, tavoitteet ja tarkasteltavat vaihtoehdot 16 5.1 Hankkeen sijoittuminen 16 5.2 Hankkeen määrittely 16 5.2.1 Hankealue ja suunniteltu toiminta 16 5.2.2 Hankkeen perustelut 17 5.2.3 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain 17 5.2.4 Työmenetelmien kuvaus 18 5.2.5 Vesienkäsittelymenetelmät 20 5.3 Arvioitavat vaihtoehdot ja toteuttamatta jättäminen 25 6. Suunnittelualueen ja ympäristön nykytila 26 6.1 Luonnonympäristö 26 6.1.1 Pintavedet 26 6.1.1.1 Nykyinen ympäristökuormitus 32 6.1.2 Pohjavesi 32 6.1.3 Kalasto ja kalastus 34 6.1.4 Jokihelmisimpukka 34 6.1.5 Suunnittelualueen kasvillisuus 34 6.1.6 Suunnittelualueen linnusto 35 6.1.7 Suunnittelualueen muu eläimistö 35 6.1.8 Lähiympäristön luontoarvot ja suojelukohteet 35 6.2 Elinolot, terveys ja viihtyvyys 36 6.2.1 Ilmasto ja ilmanlaatu 36 6.2.2 Ilmapäästöt ja pöly 36 6.2.3 Melu 37 6.2.4 Liikenne 37 6.3 Yhdyskuntarakenne ja maisema 39 6.3.1 Maankäyttö ja kaavoitus 39 6.3.2 Yhdyskuntarakenne 41 6.3.3 Maisema ja kulttuuriympäristö 43 6.3.4 Virkistyskäyttö 43 6.3.5 Porotalous 43 7. Arvioitavat ympäristövaikutukset 44 7.1 Vaikutusten arviointi ja vaikutusalue 44 7.1.1 Vaikutusalueen rajaus ja määrittäminen 44 7.2 Arvioitavat vaikutukset 44 7.3 Käytettävät arviointimenetelmät 45

AHOSUON TURVETUOTANTOALUEEN YVA-OHJELMA 7.3.1 Luonnonympäristö 46 7.3.2 Elinolot, terveys ja viihtyvyys 48 7.3.3 Yhdyskuntarakenne ja maisema 48 7.3.4 Luonnonvarat 49 7.3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset 49 7.3.6 Sosiaaliset vaikutukset 49 7.4 Hankkeeseen liittyvät riskit 49 7.5 Epävarmuustekijät ja oletukset 50 7.6 Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi 50 7.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen 50 7.8 Vaikutusten seuranta 50 8. Lähteet 51 LIITTEET Liite 1 Hankealue ja vaikutusaluekartta 1:25 000 Liite 2 Ahosuon purkuvesistön ennakkotarkkailuohjelma

1. TIIVISTELMÄ Tämän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) hankevastaavana toimii Vapo Oy. Vapo on bioenergian johtava toimittaja ja kehittäjä Suomessa sekä Itämeren alueella, joka tuottaa energiaa turpeesta, puupolttoaineesta ja peltobiomassasta sekä toimittaa sahatavaraa ja ympäristöliiketoimintaratkaisuja. Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Vapo Biopolttoaineet, Vapo Biolämpö, Vapo Ympäristö ja Vapo Timber Oy. Hankekuvaus Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Pudasjärven kaupungin alueella sijaitsevalla Ahosuolla (kuva 1-1). Hankealueen alasta (257 ha) noin puolet on metsäojitettua ja puolet ojittamatonta suota, tästä turvetuotantoon soveltuvan alueen koko on noin 200 hehtaaria. Kuva 1-1 Hankealueen sijainti. (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L9133/11) Hankkeen tarkoituksena on valmistella Ahosuo turvetuotantokäyttöön. Tavoitteena on tuottaa energiaturvetta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Energiaturve käytetään pääosin Oulun energiantuotantolaitosten polttoaineena. Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Suon pintaosasta voidaan tuottaa ympäristöturvetta. Kuljetusreitit Ahosuolta ovat Livon ja Ala-Livon kautta Pudasjärvelle ja edelleen Ouluun. Arvioitu toiminta-aika on 20-30 vuotta ja hankealueella arvioidaan olevan tuotantokelpoista energiaturvetta noin 4,0 miljoonaa toimituskuutiota. Hankealue sijaitsee Iijoen vesistöalueella. Ahosuon kuivatusvedet tullaan johtamaan reittiä: Koivuoja ja/tai Peuraoja Livojoki Iijoki. 1

Suunnittelutilanne ja aikataulu Samanaikaisesti tämän YVA menettelyn kanssa alueelle on laadittavana tuotantosuunnitelma, joka esitetään selostusvaiheessa. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) käynnistyy hankevastaavan toimitettua tämän YVA -ohjelman yhteysviranomaiselle elokuussa 2011. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on arvioitu valmistuvan toukokuussa 2012. Selostuksen nähtävillä olon jälkeen yhteysviranomainen antaa lausunnon syksyllä 2012. Hankkeen vaihtoehdot Vaihtoehto 0,Turvetuotantohanketta ei toteuteta Alueen nykytila säilyy ennallaan. Vaihtoehto toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja muita vaikutuksia. Vaihtoehto toimii vertailukohtana hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Vaihtoehto 1, Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 200 ha, vesien käsittelynä ympärivuotinen pintavalutuskenttä Hankealueen koko tuotantokelpoinen pinta-ala, ilman auma-alueita, on noin 200 ha. Tuotantokelpoinen alue valmistellaan kokonaisuudessaan tuotantoon. Vedet johdetaan painovoimaisesti ja/tai pumppaamalla pintavalutuskentälle ympärivuoden. Vaihtoehto 2, Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 200 ha, vesien käsittelynä ympärivuotinen kemiallinen käsittely Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 200 hehtaaria. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti kemikaloinnin kautta alapuoliseen vesistöön. Arvioitavat ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA -lain ja - asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Edellä esitetyt päätason arvioitavat vaikutukset tarkennetaan jokaisessa YVA -menettelyssä hankekohtaisesti. Tässä hankkeessa arvioitaviksi tulevat erityisesti: vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä kalastoon maankäytölliset vaikutukset liikenne ja sen vaikutukset turvetuotantoalueiden yhteisvaikutukset vaikutukset ihmisiin Samalla arvioidaan näiden vaikutusten keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. 2

Arvioinnin kulku ja tiedottaminen Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot vaikutusalueen kunnilta ja muilta keskeisiltä viranomaisilta. Kuuluttamisen jälkeen myös kansalaiset voivat esittää mielipiteensä arviointiohjelmasta Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota laatiessaan, ja miltä osin YVA -ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Selvitysten valmistuttua arvioinnin tulokset kootaan arviointiselostukseen. Arviointiselostus asetetaan nähtäville samalla tavoin kuin arviointiohjelma. Myös arviointiselostuksesta on kaikilla kansalaisilla ja intressitahoilla mahdollisuus esittää mielipiteensä yhteysviranomaiselle. Selostus käy läpi laajan lausuntokierroksen, jonka jälkeen yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Tähän arviointimenettely päättyy. Arvioinnin mukaisen hankkeen toteuttamista varten tarvitaan vielä ympäristölupa. Hakemusasiakirjoihin liitetään arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. 3

2. JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ahosuolla. Ahosuo sijaitsee Pudasjärven kaupungissa Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosassa. YVA -lain mukaan (468/1994, muutos 267/1999) hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), koska suunniteltu turvetuotantopinta-ala yli 150 ha. Vapo Oy:n hallussa olevan hankealueen kokonaispinta-ala on 257 hehtaaria, josta tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noin 200 hehtaaria. Hankealueesta noin puolet (125 hehtaaria) on ojittamatonta suota. Alueen käyttöönotto edellyttää tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelman laatimisen, ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamisen ja ympäristöluvan. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Turvetuotantohankkeen välittömät ympäristövaikutukset ovat suon valmistelusta ja tuotannosta aiheutuvia suoria vaikutuksia. Niitä ovat esimerkiksi kasvillisuuden poistaminen suolta, lähialueen vesistövaikutukset, muutokset maisemassa, lintujen pesimäympäristöjen häviäminen tai muuttuminen sekä melu- ja pölypäästöt. Välilliset vaikutukset ovat seurauksia turvetuotannon suorista vaikutuksista. Nämä vaikutukset eivät välttämättä ole heti havaittavissa ja ne ovat usein vaikeasti ennustettavissa. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. laskuojien vaikutukset kauempana olevan järven tilaan, kasvupaikkatyyppien muuttuminen, maankäytön ja muiden toimintojen muuttuminen alueella jne. Ympäristövaikutusten arvioinnissa korostetaan eri tekijöiden yhteisvaikutuksia. Tällaisia yhteisvaikutuksia syntyy hankkeen yksittäisten vaikutusten aiheuttamista kertaantuvista vaikutuksista tai usean eri hankkeen aiheuttamista vaikutuksista tietyllä alueella. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA -menettelyssä ei tehdä päätöksiä hankkeesta, eikä se anna lupaa toiminnan aloittamiseen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämään ympäristölupahakemukseen. Hankevastaava Vapo Oy vastaa arviointiohjelman ja myöhemmin tehtävän arviointiselostuksen laadinnasta. Yhteysviranomainen vastaa mm. nähtäville panosta, julkisesta kuulemisesta, lausuntojen ja mielipiteiden keräämisestä sekä kokoavan lausunnon antamisesta arviointiohjelmasta ja -selostuksesta. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Ympäristövaikutusten arvioinnin tekee hankkeesta vastaavan Vapo Oy:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy. 4

3. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, AI- KATAULU JA OSALLISTUMINEN Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994, muutos 267/1999) on kaksijakoinen. Sen tavoitteena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA -menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomaisena toimii alueellinen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELYkeskus). Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ohjelmassa esitetään mm: tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista, tarkasteltavat ympäristövaikutukset, käytettävät menetelmät ja käytettävä aineisto, ehdotus vaikutusalueen rajaamiseksi, suunnitelma hankkeen tiedottamisesta ja osallistumisjärjestelmästä YVA:n aikana, liittyminen muihin hankkeisiin ja hankkeet vaatimat luvat sekä hankkeen ja YVA -menettelyn aikataulu. Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoittaa julkisesti hankkeen vireillä olosta. Tällöin niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmassa esitetyistä asioista. Mielipiteet esitetään yhteysviranomaisena toimivalle elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukselle. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku on esitetty kuvassa 3-1. Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot katsomiltaan keskeisimmiltä viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviointia tehdessään, ja miltä osin YVA -ohjelmassa esitettyä suunnitelmaa on täydennettävä. Ohjelmasta saadun lausunnon perusteella, hankkeesta vastaava suorittaa ympäristövaikutuksen arvioinnin. Arvioinnista laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi kutsuttu raportti, joka luovutetaan yhteysviranomaiselle. Selostuksesta on käytävä ilmi samat seikat kuin ohjelmassa sekä lisäksi on esitettävä mm: arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista ohjelman ja siitä annetun lausunnon mukaisessa laajuudessa, toimet, joilla voidaan estää, vähentää tai lieventää haitallisia vaikutuksia, vaikutusten seurantaohjelma, arvioinnissa käytetty aineisto ja arvio sen puutteista, tietoa arvioinnin epävarmuustekijöistä ja riskeistä sekä helppotajuinen ja havainnollinen tiivistelmä. Yhteysviranomainen tiedottaa YVA -selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA -ohjelmassa. Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Lausunnot pyydetään keskeisiltä viranomaistahoilta, kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen, ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. 5

Kuva 3-1 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku kaaviona Arviointimenettelyn aikatauluun vaikuttavat suunnitelmien ja selvitysten laatimisen sekä nähtävillä olojen ja lausuntojen laadinta-ajat. Hankkeen suunnittelu on meneillään, ja siinä otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa esille tulevat asiat. Turvetuotantoalueen suunnittelu etenee osittain samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Menettely on tarkoitus saattaa päätökseen syksyllä 2012 (kuva 3-2). 6

YVA-menettely 2011 2012 Työn vaihe 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1. vaihe Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto 2. vaihe Arviointiselostuksen laatiminen Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Osallistuminen ja vuorovaikutus Seurantaryhmä Yleisötilaisuus Kuva 3-2 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn alustava aikataulu Ahosuon turvetuotantohankkeen YVA-menettelyä varten perustetaan seurantaryhmä. Seurantaryhmätyöhön kutsutaan mukaan viranomaisten sekä hankevastaavan edustajien lisäksi alueella porotaloutta tai muuta elinkeinoa harjoittavat yritykset, joihin hankkeella voi olla vaikutuksia. Lisäksi seurantaryhmään kutsutaan luonnonsuojelujärjestön sekä muiden hankkeeseen liittyvien kansalaisjärjestöjen edustajia (kuva 3-3). Seurantaryhmä Vapo Oy (Hankevastaava) YVA -MENETTELY Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (Yhteysviranomainen) Ramboll Finland Oy (YVA-konsultti) Tiedotusvälineet Pudasjärven kaupunki Maanomistajat Kalastusalueet Asukkaat Kansalais-, ympäristö- ja muut järjestöt Muut viranomaiset ja asiantuntijat Kuva 3-3 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuvia tahoja Vapo Oy tiedottaa arvioinnin etenemisestä ja arviointidokumenteista. YVA -menettelyn aikana seurataan lehtikirjoittelua. Arvioinnin aikana järjestetään yhdessä yhteysviranomaisen kanssa yleisötilaisuuksia. Näissä asukkailla ja osallisilla on mahdollisuus kysyä ja saada tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista. 7

Yleisötilaisuuksien tavoitteena on saada kartoitettua konkreettisia vaikutuksia, joita paikalliset asukkaat ja muut asianosaiset haluavat arvioinnissa ja päätöksenteossa otettavaksi huomioon. Yleisötilaisuuksia arvioinnin etenemisestä järjestetään seuraavalla tavalla: arviointiohjelman käsittelyvaiheessa arviointiselostuksen käsittelyvaiheessa Tiedottaminen pyritään järjestämään siten, että mahdollisimman paljon ihmisiä tulisi paikalle. Tilaisuudessa asukkaat saavat informaatiota hankkeesta, käynnistyvästä arvioinnista sekä voivat tuoda esille näkemyksiään arviointiin. 8

4. HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT 4.1 Hankkeesta vastaavat ja muut osapuolet Tämän YVA -menettelyn hankevastaavana toimii Vapo Oy. Vapo on bioenergian johtava toimittaja ja kehittäjä Suomessa sekä Itämeren alueella, joka tuottaa energiaa turpeesta, puupolttoaineesta ja peltobiomassasta sekä toimittaa sahatavaraa ja ympäristöliiketoimintaratkaisuja. Markkina-alueellaan Vapo on tärkeä osa paikallista energiainfrastruktuuria (www.vapo.fi). Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Vapo Biopolttoaineet, Vapo Biolämpö, Vapo Ympäristö ja Vapo Timber Oy. Emoyhtiö Vapo Oy:n osakkeista Suomen valtio omistaa 50,1 % ja Suomen Energiavarat Oy 49,9 %. Vapo-konsernin liikevaihto vuonna 2010 oli 719,5 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa on 1 333 henkilöä (www.vapo.fi). Ramboll Finland Oy vastaa Vapo Oy:n toimeksiannosta sekä YVA -ohjelman että YVA - selostuksen laadinnasta. YVA -menettelyssä yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY), jolle mielipiteet ja lausunnot hankkeesta voidaan osoittaa. Osapuolien yhteystiedot on esitetty alla. 4.2 Aikaisemmat suunnitteluvaiheet ja päätökset Geologian tutkimuslaitos, nykyinen Geologian tutkimus keskus (GTK), on tutkinut Pudasjärven alueen soita ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuutta vuosina 1974 ja 1978 1981 (Hänninen 1983). Tutkimukset kohdistuivat myös Ahosuon hankealueelle Koivusuolle, Ahosuolle ja Peurasuolle. Alueelle tullaan tekemään YVA -prosessin aikana tarkempia selvityksiä mm. tuotantosuunnitelmia varten, jolloin myös alueen tuotantopinta-alat tarkentuvat. 9

Vapo Oy:n hallussa oleva hankealueen ala on 257 ha, josta noin 125 ha on ojittamatonta ja 132 ha metsäojitettua aluetta. Hankealueen tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 200 ha. Alueella ei ole aikaisempia suunnitelmia tai turvetuotanto-ojituksia. Kuvassa 4-1 on ilmakuva, jossa hankealue rajattu punaisella. Tuotantoalue tulee rajautumaan hankealueen sisälle tarkempien tutkimusten perusteella tehtävien tuotantosuunnitelmien mukaan. Kuva 4-1. Ilmakuva suunnittelualueesta. Hankealue rajattu punaisella. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 4.3 Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat Kaavoitus Ahosuon alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan 11.6.2003 monivaiheisen vuorovaikutteisen valmistelun jälkeen. Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan 17.2.2005 ja se on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman hallintooikeuden 25.8.2006 tekemällä päätöksellä. Maakuntakaavaan ei ole esitetty erikseen turvetuotantoalueita, vaan turvesoiden käyttöä ohjataan yleisillä suunnittelumääräyksillä. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistaminen on aloitettu vuodelle 2010 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti. Alustavan valmistelun ja käynnissä olevien selvitysten pohjalta maakuntakaavan uudistamisen pääteemana on energia, joka on ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta keskeinen alueidenkäytöllinen kysymys. Siihen sisältyy kattavasti sekä energian tuotantoon että kulutukseen liittyvä alueidenkäytön yleispiirteinen ohjaus: mm. energian tuotantoalueet (maa- ja merituulivoima, turve, bioenergian tuotanto), energiansiirtoyhteydet sekä energiatehokas alue- ja yhdyskuntarakenne. Alustavan aikataulun mukaan uusi maakuntakaava tulisi maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi syksyllä 2013. 10

Ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA -laki edellyttää arviointimenettelyä, jos suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 ha. Tämän perusteella Ahosuon turvetuotantoalueessa tulee kyseeseen lakisääteinen YVA - menettely. Ympäristölupa Turvetuotannon käynnistäminen edellyttää ympäristösuojelulain (YSL 86/2000) 28 :n mukaisen luvan, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Ympäristöluvan myöntää hakemuksesta aluehallintovirasto (AVI). Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto liitetään myöhemmin tehtäviin lupahakemuksiin, jotka käsittelee Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. Ahosuon turvetuotantoalue tarvitsee ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen ympäristöluvan. Lupahakemuksen sisältö on määritelty ympäristönsuojeluasetuksen (YSA 169/2000) 9-13 :ssä. Rakennuslupa Turvetuotannolle mahdollisesti rakennettavat rakennukset tarvitsevat kunnan myöntämän rakennusluvan. Mahdollinen rakennusluvan tarve selviää suunnittelun edetessä. Pelastussuunnitelma ja ilmoitus pelastusviranomaiselle Turvetuotantoalueen perustamisesta ilmoitetaan alueen pelastusviranomaiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun alueelle haetaan ympäristölupaa. Ilmoituksessa esitetään mihin ja milloin turvetuotantoalue perustetaan, kuinka suuri tuotantoalue on tarkoitus perustaa, sekä tuotantoalueen omistajan ja toiminnanharjoittajan yhteystiedot. Ilmoitukseen on suositeltavaa liittää kartta tai paikkatieto, josta ilmenee karttalehtitieto sekä GPS -koordinaatit. Turvetuotantoalueista laaditaan pelastussuunnitelmat, jotka toimitetaan pelastusviranomaisille. Suunnitelmat tarkastetaan vuosittain. Pelastussuunnitelmassa selvitetään vaaratilanteet, toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi, alkusammutukseen käytettävä henkilöstö ja sen koulutus, tuotantoalueella tarvittavan sammutuskaluston sijainti ja muut järjestelyt sekä toiminta erilaisissa onnettomuustilanteissa. Vesienjohtamissuunnitelma ja lupa käyttää jätevesien johtamiseen toisen maalla olevaa ojaa Vesienjohtamissuunnitelmassa esitetään toimet, joilla vähennetään tuotantoalueelta tulevaa vesistökuormitusta. Näitä voivat olla esim. lietteenpidättimet, laskeutusaltaat, virtaamansäätö, pintavalutuskentät ja kemiallinen puhdistus. Kunkin menetelmän soveltuvuudelle on omat reunaehtonsa, jotka on otettava huomioon menetelmän valinnassa. Ahosuon alueen vesien käsittelyn lähtökohtana on käyttää alueelle soveltuvaa, teknistaloudellisesti parasta mahdollista menetelmää. Tässä YVA -ohjelmassa on esitetty alustava vesienjohtamissuunnitelma, tarkempi kuvaus esitetään YVA -selostuksessa. Jos kuivatusvesiä johdetaan toisen maalla olevaan ojaan, edellyttää se vesilain 10 luvun 6 :n mukaista lupaa, johon antaa päätöksen aluehallintoviraston ympäristövastuualue tai ojan käyttöä koskevaa sopimusta. Muut luvat Mahdollisia luonnonsuojelulain mukaisia lupia haetaan tarvittaessa, mikäli selvitysvaiheessa alueella havaitaan rauhoitettuja tai erityisesti suojeltavia lajeja. Selvitysvaiheessa tarkastellaan yksityistielakia ja arvioidaan mahdollisuuksia hankkeelle tarpeellisten kulkuyhteyksien järjestämiseksi lain vaatimukset täyttävällä tavalla. 11

4.4 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 on vapaaehtoiseen yhteistyöhön pohjautuva toimintamalli kestävän kehityksen edistämiseksi ja ympäristöyhteistyön parantamiseksi Pohjois- Pohjanmaan maakunnan alueella. Ympäristön tilan parantamisen osalta kehittämistarpeista todetaan: Keskeisiä kehittämistarpeita ovat maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen vesistökuormituksen vähentäminen, voimakkaasti muutettujen vesistöjen sekä turvetuotannon ja kalankasvatuksen aiheuttamien vesistöhaittojen vähentäminen, jätteiden määrän vähentäminen, niiden hyötykäytön lisääminen ja jätehuollon toimivuuden parantaminen, pilaantuneiden maaalueiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien poistaminen sekä teollisuuden ja energiatuotannon aiheuttamien ilma- ja vesipäästöjen vähentäminen. (Ympäristöhallinnon Internet-sivut). Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 Hyvinvointia energiasta Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian tavoitteena on linjata maakunnan energiatalouden kehittäminen vuoteen 2015 ja visiotasolla vuoteen 2025. Strategiassa määritellään lähivuosien keskeiset toimenpiteet alueellisen energiantuotannon kehittämiseksi. Pohjois-Pohjanmaasta on muodostunut maan merkittävin energiaturpeen tuotanto- ja käyttömaakunta Toppilan turvevoimalan ja Haapaveden turvelauhdevoimalan valmistumisen seurauksena. Turpeen tuotanto on ollut normaalivuosina noin 7,0 7,5 milj.m 3 eli 7 000 GWh. Koko maan turvetuotanto on 20 000 25 000 GWh/v, joten Pohjois-Pohjanmaan osuus siitä on kolmannes. Tuotantomäärä edellyttää nykyisillä menetelmillä 15 000 20 000 hehtaarin vuotuista tuotantoalaa. Vuosittain tuotannosta poistuu 500 1 000 hehtaaria aluetta, mikä on korvattava uusilla soilla. Energiastrategiassa tavoitteeksi on asetettu tasainen turpeen käyttö. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan käsittelyssä tarkasteltiin turvetuotannon määrällistä kehittämistä pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tarpeet sekä ympäristövaikutukset. Kaavallisessa ratkaisussa Pohjois- Pohjanmaan turvetuotannon pitkän aikavälin tuotantotasoksi valittiin nykyinen tuotantotaso, noin 7 milj.m 3 vuodessa. Turvetaloudesta on kehittynyt Pohjois-Pohjanmaan maakunnalle merkittävä elinkeino. Vuotuinen työllistävä vaikutus on 950 henkilötyövuotta, josta runsaat 500 henkilötyövuotta on suoria työpaikkoja. (Pohjois-Pohjanmaan liiton Internet-sivut) Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011-2014 ja siihen sisältyvä ympäristöselostus Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma laaditaan valtuustokausittain valtioneuvoston toimikaudekseen asettamien alueiden kehittämistavoitteiden mukaisesti. Samalla maakuntaohjelma tarkentaa pidemmän aikavälin maakuntasuunnitelman tavoitteita. Maakuntaohjelmaa toteutetaan vuosittain laadittavan toteuttamissuunnitelman avulla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma ja -ohjelma on laadittu yhteisellä prosessilla, laajan yhteistyön avulla. Uuden maakuntasuunnitelman aikajänne on vuoteen 2030 ja maakuntaohjelma kattaa toteuttamisvuodet 2011 2014. Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman 2030 ja -ohjelman 2011 2014 sekä siihen liittyvän ympäristöselostuksen kokouksessaan 10.5.2010. Maakuntaohjelman Vetovoima -toimintalinjan yhtenä painopisteenä ovat ympäristöystävälliset toimintatavat, jotka saattavat tulevaisuudessa muodostua aluekehittyneisyyden tärkeimmäksi ilmentäjäksi. Toimenpiteinä ovat mm. energiastrategian, ilmastostrategian ja ympäristöstrategian toimeenpanoyhteistyöt. Maakuntaohjelman poikkileikkaavana teemana on Ilmasto, energia ja maaseudun luonnonvaratuotanto. Maakunnalla on hyvät mahdollisuudet löytää tästä kokonaisuudesta lähivuosikymmenien kehitysvoima ja -mahdollisuus. Painopisteitä energiatalouden osalta vuosille 2010 2013 on mm. soiden energiakäytön ja ympäristöarvojen yhteen sovittaminen laadittavan maakunnallisen suo-ohjelman avulla. Maakuntaohjelmassa on huomioitu Pohjois- Pohjanmaan ympäristöstrategian 2005 2015 keskeiset linjaukset. Ympäristöselostus tarkastelee maakuntaohjelman ympäristövaikutuksia. 12

Vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY) Vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) tarkoituksena on luoda puitteet sekä sisämaan että rannikon pintavesien ja pohjavesien suojelulle. Direktiivin tavoitteena on estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa. Sen toimeenpanon valmistautuminen Suomessa on meneillään ja käytännön työ on alkanut vaiheittain vuonna 2004 (Ympäristöhallinnon Internet-sivut). Valtioneuvoston periaateohjelmassa vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä menetelmiä ovat sijainninohjaus, valumaalueittainen suunnittelu, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelu. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2015 (Ympäristöhallinnon Internetsivut) mukaan: Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Nämä tavoitteet ovat yhteisiä koko Euroopan unionin alueella. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden vesiympäristölle haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitosuunnitelmilla ja niihin liittyvillä toimenpideohjelmilla pyritään saavuttamaan vesienhoidolle asetetut tavoitteet. Vesienhoitosuunnitelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella on yli 24 000 ha turvetuotantoalueita. Tuotanto-alasta lähes 30 % sijaitsee Iijoen vesistöalueella. Myös Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueilla on turvetuotannon keskittymiä. Turvetuotannon osuus koko fosforikuormituksesta on keskimäärin 2 % ja typpikuormituksesta 4 %, kun ilman kautta tulevaa laskeumaa ei oteta huomioon. Kun laskeuma on arviossa mukana, ovat osuudet vastaavasti 1,5 % ja 3 %. Vaikka turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, on sillä paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotannosta poistuu suunnittelukauden aikana alueita, joiden vesiensuojelumenetelmät ovat osittain riittämättömiä nykyiseen vaatimustasoon nähden. Niitä korvataan uusilla tuotantoalueilla, joiden vesiensuojelurakenteet täyttävät nykyiset vaatimukset. Koska toiminta tulee kuitenkin todennäköisesti laajenemaan, turvetuotannon kokonaiskuormituksen arvioidaan pysyvän entisellään tai jonkin verran kasvavan nykyisestä. Suunnittelukaudella arvioidaan otettavan käyttöön noin 7100 hehtaaria uusia turvetuotantoalueita. Valtioneuvoston periaatepäätöksen Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valuma-alueittaista suunnittelua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelua. Nämä toimenpiteet ovat vesienhoitoalueella jo osa nykyistä käytäntöä. Ehdotuksen mukaan uusien turvetuotantoalueiden sijoittamista ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille, tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai käytöstä poistuneille turvepelloille. Turvetuotantoalueita ei sijoiteta vesistön, vedenhankinnan kannalta merkittävän pohjavesialueen tai muun suojelualueen välittömään läheisyyteen. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat muun muassa: Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla Ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen Kasvillisuuskenttien tehon selvittäminen ja parantaminen Uuden vesiensuojelullisesti tehokkaan tuotantomenetelmän kehittäminen käyttöön otettavaksi 13

Tehtyjen toimenpiteiden kustannustehokkuuden selvittäminen Turvetuottajien vesiensuojelun oman valvonnan lisäämisen ohjaaminen Turvetuotannon loppuvaiheen nopeuttamisen teknisten mahdollisuuksien selvittäminen Tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelun kehittäminen Turvetuotannosta vapautuvien alueiden soistamishankkeiden edistäminen Turvetuotantoon soveltuvien vesistövaikutusten seurantamenetelmien kehittäminen Vesiensuojelurakenteiden mittausohjeiden muutostarpeen selvittäminen tulevien ilmastomuutosten varalta Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jonka valmistelusta on vastannut ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä muun muassa energiakäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia esittelee toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka. Lisäksi siinä esitetään visioita vuoteen 2050. Strategiassa todetaan turpeen käytöstä seuraavasti: Turve on kotimainen energialähde, jonka käyttö on energiahuollon normaali- ja poikkeusaikojen varmuuden ja energiarakenteen monipuolistamisen kannalta tärkeää. Turve korvaa tuontipolttoaineista erityisesti kivihiiltä ja kaasua. Turpeen tuotanto- ja käyttöketjua on kehitetty valtiovallan toimenpitein määrätietoisesti useiden vuosikymmenten ajan. Turpeen käytöllä on huomattavaa työllisyys- ja aluepoliittista merkitystä Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa. Tavoitteeksi asetetaan, että turpeen tuotantoon ja käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää työllisyyttä ja alueellista kehitystä edistäen. Lisäksi strategiassa linjataan turpeen energiakäytön kohdistuvan ensisijassa jo käyttöön otetuille turvemaille ja soille, kuten metsäojitetuille alueille, maatalouskäytössä olleille turvemaille ja suopelloille (Työ- ja elinkeinoministeriön Internet-sivut). Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriön kanssa maa- ja metsätalousministeriö asetti 10.2.2009 työryhmän valmistelemaan soiden ja turvemaiden kansallista strategiaa. Strategian tavoitteeksi asetettiin yhteisen, ajantasaisen näkemyksen aikaansaaminen soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sekä sovittaa yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttötarpeita. Työryhmän ehdotus luovutettiin maa- ja metsätalousministerille 16.2.2011. Ehdotus soiden ja turvemaiden kansalliseksi strategiaksi, määrittelee tavoitteet ja toimenpiteet soiden ja turvemaiden kestävälle ja vastuulliselle käytölle. Sillä sovitetaan yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttömuotoja ja ympäristön suojelua siten, että niistä saadaan merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen hyöty. Ehdotuksen tavoitteena on turvata maa- ja metsätalouden hyödyt ja energiahuolto, vähentää haitallisia vesistö- ja ilmastovaikutuksia, saavuttaa suoluonnon suotuisa suojelutaso sekä turvata monikäyttö- ja kulttuuripalvelut. Ehdotuksen mukaan kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille sekä toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä. Lisäksi strategiaehdotuksessa esitetään soiden ja turvemaiden kestävän käytön edistämiseksi keskeisiä tutkimustarpeita. Strategiaehdotuksessa tarkastellaan yleisellä tasolla myös strategiaehdotuksen vaikutuksiin vaikuttavia tekijöitä sekä strategiaehdotuksen toimeenpanoon vaikuttavia seikkoja (Maa- ja metsätalousministeriön Internet-sivut) 14

Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa, auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys, toimia kaavoituksen ennakkoohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä ja edistää ennakko-ohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä, edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden toteuttamiselle. Valtioneuvosto päätti 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistukset tulivat voimaan 1.3.2009. Yhtymäkohtia turvetuotantoon on ainakin elinympäristön laadun ja luonnonvarojen yleistavoitteissa. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006 Valtioneuvosto on vuonna 2006 hyväksynyt Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian 2006 2016 ja siihen liittyvän toimintaohjelman, joka on jatkoa Suomen biologista monimuotoisuutta koskevalle kansalliselle toimintaohjelmalle 1997 2005. Strategian tavoitteena on: Pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä; vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010 2016 kuluessa; varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Strategisina päämäärinä on: edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua luonnonsuojelualueverkostoa kehittämällä, eliölajien suojelua tehostamalla ja osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; tuottaa ja välittää tutkimukseen perustuvaa tietoa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kustannustehokkaalle ja sopeutuvalle toimintapolitiikalle; edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; varmistaa laaja yhteistyö asianomaisten ministeriöiden ja eri toimijoiden kesken sekä edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. 4.5 Muut turvetuotantohankkeet Ahosuon hankealue sijaitsee Iijoen vesistöalueella (61) Livojoen vesistöalueella (61.5) Livojoen alaosan alueella (61.51) osittain Ruosteojan (61.517), Koivuojan (61.516) ja Livon (61.513) osavaluma-alueilla (61.516). Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala oli vuonna 2009 Iijoen pääuoman vesistöalueella 2 892 ha ja Siuruanjoen vesistöalueella 3 456 ha. (Pöyry Finland Oy 2010). Livojoen ja Koivuojan valuma-alueilla ei ollut turvetuotantoalueita vuonna 2009. Vapo Oy:llä on käynnissä Pudasjärven kaupungin alueella Ruostesuon, Vastasuon ja Konttisuon YVA -menettelyt. Ruostesuo ja Vastasuo sijaitsevat Livojoen vesistöalueella. 15

5. HANKEKUVAUS, TAVOITTEET JA TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT 5.1 Hankkeen sijoittuminen Ahosuo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Pudasjärven kaupungissa. Suo sijaitsee noin 20 km päässä Pudasjärven taajamasta pohjoiseen (kuva 5-1). Kuva 5-1. Suunniteltavan tuotantoalueen sijainti. (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L9133/11) 5.2 Hankkeen määrittely 5.2.1 Hankealue ja suunniteltu toiminta Ahosuon koko hankealueen ala on 257 ha (kuva 5-2), josta olemassa olevien lähtötietojen mukaan turvetuotantoon soveltuva ala on noin 200 ha. Tuotantoalueen yksityiskohtainen suunnitelma valmistuu lisätutkimusten ja selvitysten valmistuessa YVA -menettelyn aikana. Nykytilassa hankealueesta noin 125 ha on ojittamatonta ja 132 ha metsäojitettua aluetta. Hankkeen tarkoituksena on valmistella Ahosuo turvetuotantokäyttöön ja tuottaa energia- ja ympäristöturvetta. Hankkeen tavoitteena on turvata lähialueelle energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Jyrsinturpeen käyttökohteet sijaitsevat pääasiassa Oulussa. Tarvittaessa turvetta voidaan ajaa myös Rovaniemen suuntaan. Palaturpeen ja ympäristöturpeen käyttökohteet sijaitsevat lähialueen kunnissa. Tuotettava ympäristöturve toimitetaan kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Arvioitu toiminta-aika on 20-30 vuotta ja hankealueella arvioidaan olevan tuotantokelpoista energiaturvetta noin 2,0 miljoonaa m 3 :ta, josta saadaan energiaa noin 1,8 miljoonaa MWh. Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskauden (syys-huhtikuu) aikana. 16

Kuva 5-2. Ahosuon hankealue. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 5.2.2 Hankkeen perustelut Hankealueen turvetuotannon päätarkoitus on energiaturpeen tuottaminen teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Vanhojen turvetuotantoalueiden poistuminen tuotannosta edellyttää uusien alueiden käyttöönottoa varmistamaan osaltaan alueellisen energiahuollon toimivuutta. Energiatupeen pääkäyttäjiä tulisivat olemaan Oulun seudun voimalaitokset. 5.2.3 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain Kuntoonpanovaiheen kesto on yleensä 2 5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten. Kuntoonpanovaiheen kesto on lyhyt, mikäli alue on jo entuudestaan ojitettu. Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantoaika on yleensä 20 30 vuotta. Jälkihoitoon siirrytään sen jälkeen, kun tuotanto alueella loppuu. Jälkihoidolla tarkoitetaan turpeen tuotannosta poisjääneen alueen siistimistä, rakenteiden poistamista sekä mahdollista ojitusta. Jälkihoitovaihe kestää yleensä muutamia vuosia. Tuotantoalueen osa-alueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa, esim. matalimmat reuna-alueet jäävät usein tuotannosta pois muuta aluetta aiemmin. Nämä reuna-alueet voivat toimia esim. tuotannon tukialueina muun alueen ollessa vielä tuotannossa. Jälkihoitovaiheen jälkeen tuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön. Jälkikäytöllä tarkoitetaan tuotannosta poistetun alueen uutta maankäyttömuotoa, esim. metsänkasvatusta, viljelyä tai kosteikkoa. Jälkikäyttöön alue siirretään, kun tuotannosta poistetuista alueista muodostuu maankäytöllisesti järkeviä kokonaisuuksia. Jälkikäytöstä päättää alueen omistaja. Eri jälkikäyttövaihtoehdot ja -suunnitelmat sekä niiden toteutettavuus tarkentuvat hankeen edetessä. 17

5.2.4 Työmenetelmien kuvaus Alueella käytetään pääasiallisena tuotantomenetelmänä ns. haku-menetelmää, jonka rinnalla käytössä voi olla myös mekaaninen kokoojavaunumenetelmä. Suon elinkaaren loppuvaiheessa käytetään pääasiassa mekaanista kokoojavaunua tai imuvaunua. Palaturvetuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää. Hakumenetelmän kuvaus Hakumenetelmää käytetään eniten jyrsinturpeen tuotannossa. Turvetta tuotetaan kesän poutasäällä. Kesässä on 40 50 tuotantokelpoista vuorokautta. Hakumenetelmän työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen, karheaminen, kokoaminen ja aumaus. Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Tätä kerrosta kutsutaan jyrsökseksi. Pinta jyrsitään 6,5 9 metriä leveillä jyrsimillä. Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on 70 80 prosenttia. Kosteutta pyritään vähentämään turpeen kääntämisellä eli kuivatuksella noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatukseen vaikuttavat lämpötila, ilman kosteus, tuuli ja turvelaatu. Turpeen kuivaus kestää pari vuorokautta ja sen aikana jyrsitty turve (jyrsös) käännetään 2 3 kertaa. Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuotetaan 15 20 satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun. Kuivatuksen jälkeen traktorin viivotinkarheejalla turve työnnetään keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere. Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun. Tämän jälkeen sarka on valmis uudelleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Kuivanut turve kuljetetaan turveperävaunulla varastoitavaksi aumaan. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Kuva 5-3. Hakumenetelmän karheamisen (vasen kuva) ja kuormauksen työvaiheet. Lähde: Vapo Oy Mekaaninen kokoojavaunumenetelmä Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotinkarheejalla tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa olevalla kuusi metriä leveällä V-mallisella etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säiliöön vaunun takaosassa olevalla kolakuljettimella. Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. 18

Kuva 5-4. Kokoojavaunumenetelmän karheamisen ja kokoamisen työvaihe. Lähde: Vapo Oy Palaturvetuotanto Palaturvetuotannossa turve irrotetaan suosta koneellisesti. Palaturve tuotetaan joko lieriöinä tai nauhana. Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella 30 50 senttimetrin syvyydeltä. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuokkaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaamaan. Palat ovat halkaisijaltaan 40 70 millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa. Paloja kuivatetaan 1 2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1 2 kertaa. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 prosenttiin. Turpeen kokoaminen ja kuljetus tapahtuu vastaavasti kuin jyrsinturvetuotannossa, karheamalla palaturve tuotantosaran keskelle pitkittäiseksi karheeksi ja tämän jälkeen kuormaamalla ja kuljettamalla turve aumaan. Kuva 5-5. Palaturpeen nosto. Lähde: Vapo Oy Imuvaunumenetelmä Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoamiseen ja kuljettamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua. Imukokoojavaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta. Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma myös puhdistetaan, eikä turvepöly pääse leviämään ympäristöön. Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen. Traktoriimuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Kuva 5-6. Kokoaminen imuvaunulla. Lähde: Vapo Oy 19

5.2.5 Vesienkäsittelymenetelmät Vesiensuojelujärjestelyillä pyritään minimoimaan vesistöön kohdistuva kuormitusta (kuva 5-7). Turvetuotantoalueilla käytettäviä, mahdollisia vesiensuojelumenetelmiä ovat: 1. Eristysojat 2. Eroosion esto 3. Sarkaojiin kaivettavat lietesyvennykset 4. Laskeutusaltaat 5. Sarkaojien päisteputket tai muut padotusjärjestelyt 6. Virtaaman säätö putkipadoilla ja sarkaojapidättimillä 7. Pintavalutus 8. Kemiallinen käsittely 9. Maaperäimeytys 10. Haihdutusaltaat Viisi ensimmäistä menetelmää ovat viranomaisten määrittelemiä ns. perustason menetelmiä, jotka on rakennettava jokaiselle tuotantoalueelle. Loput menetelmät ovat vaihtoehtoisia tehostamismenetelmiä, joista tapauskohtaisesti sovelletaan kullekin alueelle teknistaloudellisesti paras vaihtoehto (BAT -taso). Nykykäsityksen mukaan vesien käsittely pintavalutuksella samoin kuin vesien kemiallinen puhdistus ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa uusilla turvetuotantoalueilla (Ympäristöministeriö 2003). Hankealueelle laaditaan YVA -selostusvaiheessa tarkempi esitys suunnitellun hankealueen kuivatus- ja vesiensuojelusuunnitelmasta. Suunnitelmassa esitetään hankealueella käytettävät kuivatusjärjestelyt ja vesiensuojelumenetelmät. Arvioinnissa vaihtoehtovertailussa on mukana eri vesienkäsittelymenetelmiä. Arvioitaviksi on valittu ympärivuotinen kemiallinen käsittely ja ympärivuotinen pintavalutus. Menetelmien valintaan ja mitoitukseen vaikuttavat maaston suomat rakenteiden toteutusmahdollisuudet, vaadittu puhdistusteho, käsiteltävän veden määrä ja laatu sekä kustannukset. Eri vesiensuojelumenetelmien, tuotantoalueen väliin jätettävien suojakaistojen ja muiden tärkeiden ympäristökohteiden huomioimisen tarve ja toteutusmahdollisuudet määritellään ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Tarvittaessa ympäristölupavaiheessa kuivatus- ja vesiensuojelusuunnitelmaa sekä tuotantosuunnitelmaa muutetaan tarpeellisin osin. 20

Kuva 5-7. Periaatekuva turvetuotantoalueiden mahdollisista kuivatus- ja vesiensuojelujärjestelyistä (Ympäristöministeriö 2003). Pintavalutuskenttä Pintavalutuksessa turvetuotantoalueen kuivatusvedet imeytetään luonnontilaisen suon tai turvemaan pintakerrokseen. Pintakerroksen kasvillisuus toimii mekaanisena suodattimena, johon kiintoaine tarttuu. Liukoiset ravinteet pidättyvät turvekerroksiin kemiallisten ja biologisten prosessien vaikutuksesta. Pintavalutuskenttä rakennetaan mielellään ojittamattomalle alueelle. Pintavalutustekniikassa vedet johdetaan pintavalutuskentälle laskeutus- tai pumppausaltaan kautta (kuva 5-8). Toimivuuden kannalta oleellista on pintavalutuskentän koko suhteessa valuma-alueeseen ja veden tasainen leviäminen koko kentän alueelle. Lisätietoa pintavalutuskentän mitoituskriteereistä: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf. 21

Kuva 5-8. Periaatekuva pintavalutuskentästä. Lähde: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf Pintavalutuksen jälkeen vedet johdetaan keräilyojaan, josta vedet johdetaan edelleen vesistöön. Vesimäärän ja veden laadun tarkkailua varten pintavalutuskentän alaosassa voi olla mittapato. Pintavalutuskentät ovat yleensä käytössä vain sulanmaan aikana, mutta niitä voidaan käyttää myös ympärivuotisesti varsinkin, jos vedet johdetaan kentälle ilman pumppausta. Pumppaamon ympärivuotinen käyttö edellyttää yleensä sähköliittymää. Kemikalointi Kemiallisessa puhdistuksessa turvetuotantoalueen kuivatusvesiin lisätään juomaveden puhdistuksessa käytettäviä kemikaaleja, joiden vaikutuksesta kiintoaines ja liuenneet aineet saostuvat ja laskeutuvat saostusaltaan pohjalle. Saostunut liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta. Kemiallisesti käsitelty vesi johdetaan selkeytysaltaaseen (kuva 5-9). Selkeytysaltaan mitoituksessa on huomioitava mm. mitoitusvaluma, virtausnopeus, viipymä, pintakuorma ja lietetila. Puhdistunut vesi johdetaan vesistöön. Lisätietoa menetelmästä: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf. 22

Kuva 5-9. Periaatekuva kemikaloinnista. Lähde: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf Saostunut aines läjitetään pengerretylle läjitysalueelle. Läjitysaltaan pinnalle erottuu kirkasta vettä. Sen poisjohtamista varten rakennetaan putkiyhteys pumppualtaaseen tai selkeytysaltaan yläpäähän. Kemikaalisäiliöiden ja siilojen mitoitus perustuu asemakohtaisesti arvioituun kemikaalikulutukseen. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuskenttä (kuva 5-10) on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen alue, jossa kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta, kuten ruokohelpeä (sekä pajua että sekakasvustoa on tutkittu). Pohjamaan hyvä vedenläpäisy parantaa kentän toimintaa. Vettä ohjataan kentälle, missä tapahtuu pintavaluntaa sekä suotautumista. Pintavalunnan aikana vedessä oleva kiintoaine ja sen mukana osa ravinteista laskeutuu altaan pohjaan. Kasvillisuuden ja kasvualustan pinnalla olevat levät ja muut mikro-organismit pidättävät vedestä epäorgaanisia ravinteita. Veden levitessä laajalle alalle, vesi ja osa humuksesta hapettuvat tehokkaasti. Auringon valo edesauttaa humuksen hajoamista. Suotautumisessa maaperä sitoo mekaanisesti kiintoainesta, humusta, rautaa ja ravinteita. Samalla kasvien juuristo ottaa vettä sekä vedessä olevia epäorgaanisia ravinteita kasvuunsa. Maaperän hapellisessa pintakerroksessa mikrobit muuttavat ammoniumtyppeä nitraattitypeksi (nitrifikaatio). Hapettomassa, veden kyllästämässä kerroksessa nitraatti hajoaa typpikaasuksi (denitrifikaatio) ja poistuu ilmakehään, kun vesi myöhemmin valuu avo-ojaan. 23

Kuva 5-10. Periaatekuva kasvillisuuskentästä. Lähde: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf Virtaaman säätö putkipadoilla ja sarkaojapidättimillä Tuotantoalueelta lähtevää vesimäärää säädellään patorakenteiden avulla. Virtaamansäätöpato voidaan rakentaa joko maa-aineksista ja putkista tai valmiista patomoduulista (kuva 5-11). Virtaamansäätö pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Se pienentää virtaamahuippuja ja veden virtausnopeutta ojissa. Virtaaman säätö pienentää kentän pinnalta huuhtoutuvaa kiintoainekuormaa, koska viipymä ojissa moninkertaistuu. Virtaamansäätö toteutetaan rajoittamalla luontaista virtaamaa. 24

Kuva 5-11. Periaatekuva virtaamansäädöstä putkipadolla. Lähde: http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf 5.3 Arvioitavat vaihtoehdot ja toteuttamatta jättäminen YVA -menettelyssä tarkastellaan kahta hankkeen toteutusvaihtoehtoa sekä YVA -menettelyssä annetun lain edellyttämää niin sanottua nollavaihtoehtoa. o Vaihtoehto 0 (VE0), Turvetuotantohanketta ei toteuteta Alueen nykytila säilyy ennallaan. Vaihtoehto toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja muita vaikutuksia. Vaihtoehto toimii vertailukohtana hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. o Vaihtoehto 1 (VE1), Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 200 ha, vesienkäsittely ympärivuotinen pintavalutus Hankealueen koko tuotantokelpoinen pinta-ala, ilman auma-alueita, on noin 200 ha. Tuotantokelpoinen alue valmistellaan kokonaisuudessaan tuotantoon. Vedet johdetaan painovoimaisesti ja/tai pumppaamalla pintavalutuskentälle ympäri vuoden. o Vaihtoehto 2 (VE2), Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 200 ha, vesienkäsittely ympärivuotinen kemiallinen käsittely Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 200 hehtaaria. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti kemikaloinnin kautta alapuoliseen vesistöön. 25

6. SUUNNITTELUALUEEN JA YMPÄRISTÖN NYKYTILA 6.1 Luonnonympäristö 6.1.1 Pintavedet Ahosuon hankealue sijaitsee Iijoen vesistöalueella (61), tarkemmin Livojoen vesistöalueella (61.5), Livojoen alaosan alueella (61.51) osittain Ruosteojan (61.517), Koivuojan (61.516) ja Livon (61.513) osavaluma-alueilla. Hankealueen puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojalla Koivuojaan ja/tai Peuraojaan, josta vedet laskevat Livojoen kautta Iijokeen (kuvat 6-1 ja 6-2). Koivusuolla sijaitseva hankealueen eteläisin osa (4 ha), sijoittuu Ruosteojan valuma-alueelle (61.517). Alueen vedet tullaan kuitenkin johtamaan Koivuojan valuma-alueelle. Suurin osa (194 ha) hanke-alueesta sijoittuu Koivuojan valuma-alueelle. Hankealueen Ahosuon pohjoisosa (59 ha) sijaitsee Livon (61.513) valuma-alueella, josta vedet purkautuvat luonnollisesti Peuraojaan. Ahosuon sijoittuminen valuma-alueelle on esitetty kuvassa 6-2. Koivuojan (61.516) osavalumaalueen pinta-ala on 8,01 km 2 ja järvisyys 0 %. Livon (61.513) osavaluma-alueen pinta-ala on 73,40 km 2 ja järvisyys 0,03 %. Livon alueen (61.513) alarajalla Hanhikoskella koko vesistöalueen ala on 1981,34 km 2 ja järvisyys 3,08 %. Livon alueella sijaitsevan Peuraojan valuma-alue on karttatarkastelun perusteella noin 6,28 km 2. 26

Kuva 6-1. Hankealueen vesien purkureitti sekä Hertta-tietokannan vesistötarkkailupisteet Livojoessa ja Koivuojassa. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 27

Kuva 6-2. Hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) Taulukossa 6-1 on esitetty virtaamat Koivuojan ja Peuraojan suulla sekä Livojoessa Hanhikoskella. Virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän avulla. Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisällytetty virtaamalaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Mallin virtaamatiedot on ilmoitettu vuosilta 1962 2010. Taulukko 6-1. Virtaamat Peuraojan ja Koivuojan suulla sekä Livojoen Hanhikoskella vuosina 1962 2010 (SYKE 2011) Peuraojan suu Koivuojan suu Livojoki, Hanhikoski F ~ 6,28 km² F = 8,01 km² F = 1981,34 km² m³/s m³/s m³/s koko vuosi MQ 0,062 0,080 25 MNQ 0,0021 0,0027 3,8 MHQ 0,84 1,1 242 joulu-maaliskuu MQ 0,014 0,017 7,4 kesä-syyskuu MQ 0,040 0,051 23 MNQ 0,0053 0,0068 9,9 MHQ 0,17 0,22 64 28

Iijoki Iijoki on Suomen kuudenneksi suurin jokivesistö. Iijoen vesistöalueen pinta-ala on 14 191 km 2 ja järvisyys 5,7 % (Ekholm, 1993). Iijokeen laskevia suurimpia sivujokia ovat Korpijoki (F = 2 602 km 2 ), Siuruanjoki (2 387 km 2 ), Livojoki (2 252 km 2 ) ja Kostonjoki (1 938 km 2 ). Iijoen vesistöalueella virtaaman ja veden laadun vaihtelut ovat suuria vähäjärvisyydestä johtuen. Jokea kuormittavat turvetuotannon lisäksi maa- ja metsätalous, haja- ja loma-asutus, kalankasvatus ja yhdyskuntajätevedet sekä laskeuma. Hajakuormituksen ja laskeuman osuus ravinnekuormituksesta on noin 90 %. Iijoen veden laatu on vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Ekologisessa luokittelussa Iijoen pääuoma Kipinän koskelta alaspäin on tunnistettu voimakkaasti muutetuksi ja sen tila suhteessa parhaaseen mahdolliseen saavuttavaan tilaan verrattuna on tyydyttävä. Kipinän yläpuolella Iijoen ekologinen tila on hyvä. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009) Iijoen valuma-alue on varsin vaihteleva. Yläosalla rannat ovat korpimaisia karuja rantoja, keskiosalla tulvaniittyjä ja alaosalla on lietteen kertymisen takia lehtomainen kasvusto. Iijoen rakentaminen voimatalouskäyttöön aloitettiin vuonna 1956. Iijoen alaosalla on viisi voimalaitosta. Voimalaitosrakentamisen myötä Iijoesta hävisi luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Keski- ja yläosan uomien entistämisellä on saatu palautettua runsaasti virtavesikutuisten kalojen poikastuotannolle soveltuvia koskiosuuksia. Iijokea voidaan siten pitää potentiaalisena lohikalajokena, jos kalojen nousu jokeen tehdään mahdolliseksi. Iijoen vesistöalueen vedet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Näillä alueilla vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan säilyttäminen. Vesistöalueen alaosalla sijaitsevien tyydyttävässä tilassa olevien vesistönosien osalta tavoitteena on saavuttaa hyvä tila. Turvetuotantoalueiden osalta todetaan Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009), että uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteina on käytettävä pintavalutuskenttää tai muuta vähintään yhtä tehokasta vesiensuojelumenetelmää. Lisäksi alueelta turvetuotannosta poistuvien alueiden jälkihoidosta on huolehdittava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ennen alueiden siirtymistä muuhun maankäyttöön. Turvetuotannon ravinnekuormitus muodostaa noin 2 % Iijoen vesistöalueen (mukaan lukien Siuruanjoki) arvioidusta ravinnekuormituksesta (kuva 6-3). Kuva 6-3. Keskimääräisen fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen Iijoen vesistöalueella eri kuormituslähteiden kesken. (lähde: Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2010 2015). Livojoki Livojoki on yksi Iijoen suurimmista sivujoista. Livojoki saa alkunsa Livojärvestä. Livojen pituus on noin 130 km ja valuma-alue 2 252 km 2 (järvisyys 2,96 %). Livojoessa on noin 60 koskea ja putouskorkeutta 137 m. Joen alkuosa virtaa asumattomassa kairassa ja alempana maatalousmaiseman keskellä. Livojoki on suosittu retkeily- ja perhokalastuskohde. 29

Livojoessa on tehty aikoinaan melko rankkoja uittoa palvelevia perkauksia. Kaikkiaan on perattu lähes 32 km jokiuomasta (lähes kaikki virtapaikat on perattu). Edellisen lisäksi etenkin joen yläosalla on tehty uoman oikaisuja. Uittosäännön kumoamiseen liittyen lähes kaikki virtapaikat on kunnostettu ja kuivilleen jääneet sivu-uomat vesitetty. Muutamia merkittäviä koskialueita on jätetty kunnostamatta raakkupopulaatioiden suojelemiseksi. Tiettävästi joen yläosalla, Lapin ympäristökeskuksen toimialueella, Mäntyjokihaarasta ylävirtaan on jäänyt muutama tukittu sivu-uoma kunnostamatta. (Hertta-tietokanta 2011) Livojoki on luokiteltu pintavesityypiltään suuriin kangasmaiden jokiin. Joen veden laatu on vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Joen ekologinen tila on luokiteltu kalaston, pohjaeläinten ja piilevien sekä niitä tukevien veden laatutekijöiden perusteella erinomaiseksi. Myös vesistön tavoitetila on saavutettu ja turvattu nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009) Seuraavassa on tarkasteltu Livojoen vedenlaatua ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatavilla olevien 2000-luvun vedenlaatutulosten, sekä Lapin Vesitutkimus Oy:n vuosina 2009 ja 2010 ottamien Vapo Oy:n Vastasuon YVA -hankkeeseen liittyvien vesistön esitarkkailunäytteiden perusteella (taulukko 6-2). Livojoen Kyngäksen ja Livon tarkkailupisteet sijaitsevat Ahosuon hankealueen alapuolella. Tarkkailupiste Livojoki Kyngäs sijaitsee aivan Livojoen alaosalla hieman ennen laskua Iijokeen. Livon tarkkailupiste sijaitsee noin 25 km Kyngäksen tarkkailupisteestä yläjuoksulle päin Livon kylän kohdalla noin 10 km Kiviojan suulta alavirtaan. Livojoen Jakunkosken ja Pärjänjoen alapuolinen tarkkailupiste sijaitsevat hankealueen yläpuolella. Jakunkosken tarkkailupiste sijaitsee noin 5 km ja Pärjänjoen alapuolinen tarkkailupiste noin 9,5 km Kiviojan suulta ylävirtaan (kuva 6-1). Livojoen vesi on väriluvun perusteella pääosin joko keski- tai runsashumuksista (lievästi ruskeavetinen tai ruskeavetinen). Veden kemiallisen hapenkulutusarvot (COD Mn ) kuvaavat keskimäärin lievästi ruskeavetistä, keskihumuksista vesistöä. Veden happamuutta kuvaavien ph-arvojen perusteella vesi on pääosin lähes neutraalia tai hieman hapanta (taulukko 6-2). Veden ph-arvot ovat olleet alhaisimmillaan kevättulvien aikaan, jolloin myös veden humus-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet ovat olleet koholla. Veden sähkönjohtavuutta käytetään veden yleislaatua kuvaavana mittarina, sillä normaalissa makeassa vedessä on suoloja varsin vähän. Jos makea pinta- tai pohjavesi on hyvin suolapitoista, on vesi todennäköisesti muutenkin heikkolaatuista. Livojoesta mitatut sähkönjohtavuuden arvot ovat olleet kaikilla tarkkailupisteillä suhteellisen pienet. Veden happitilanne on ollut pääosin talvella tyydyttävä ja kesäisin hyvä tai erinomainen. Veden ravinnepitoisuudet (typpi ja fosfori) antavat kuvan vesistön rehevyystasosta. Sisävesissä fosforipitoisuus on oleellinen tekijä veden rehevyyden arvioinnissa, sen ollessa yleensä tärkein tuotantoa rajoittava eli ns. minimitekijä. Livojoen tarkkailupisteiden veden keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet kuvaavat lievästi rehevää vesistöä ja kokonaistyppipitoisuudet karua vesistöä (Forsberg & Ryding 1980). Veden kokonaisfosforipitoisuudet kasvavat hieman joen alaosalla. A-klorofylli-pitoisuudet kuvaavat lievästi rehevää vesistöä. 30

Taulukko 6-2. Veden laatu Livojoessa 2000-luvulla eri tarkkailupisteillä (Lähde: Hertta-tietokanta). Näytteenottokerrat (n) suluissa. Paikka/a ka ph Happi COD Mn Väri Sähkön- Fe Kiinto- Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Klorojohtavuus aine NO 2 -N fylli-a mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l ms/m µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Livojoki Kyngäs (7256850-3491400) 2000 (n=22) 6,6 10,0 82 13 120 3,1 1307 2,7 24 10 341 27 11 5,2 2001 (n=22) 6,8 11 87 9,8 89 3,3 1071 2,3 23 9,3 350 37 9,0 3,5 2002 (n=22) 6,9 10 87 11 95 3,9 1169 3,7 29 11 320 28 7,4 4,3 2003 (n=13) 6,5 10 82 12 97 3,7 1074 2,5 23 10 382 50 10 2,7 2004 (n=3) 6,6 9,0 79 16 128 3,7 1,7 26 7,5 300 5,5 5,0 2005 (n=3) 7,0 9,3 86 7,3 83 4,1 0,8 21 9,0 180 2,0 3,0 2000-2005 (n=85) 6,7 10 85 11 101 3,5 1167 2,7 25 10 337 32 9,0 4,2 Livojoki Livo (7272350-3497720) 2001 (n=3) 7,0 10,3 98 6,0 47 3,9 1257 1,9 18 7 229 5 9 3,6 2004 (n=4) 6,5 9,7 80 14 128 3,2 1325 4,7 35 13 338 34 5 2009 (n=3) 6,6 17 1433 10 33 13 387 5 3 2010 (n=3) 6,7 14 1333 3,1 27 11 407 5 15 2001-2010 (n=13) 6,7 9,9 86 13 93 3,5 1336 5,0 29 11 340 17 8,0 3,6 Livojoki Jakunkoski (7279620-3503520) 2006 (n=4) 6,9 12 92 7,7 63 4,3 833 1,1 16 9 240 34 7 1,9 2007 (n=5) 6,9 11 91 11 83 3,8 1124 1,5 20 11 296 22 6 3,7 2008 (n=4) 6,4 11 87 18 126 2,8 1250 3,6 22 11 348 25 7 2,8 2009 (n=5) 6,7 12 90 12 99 3,7 1124 3,4 22 10 314 35 6 2006-2009 (n=18) 6,7 11 90 12 93 3,6 1087 2,3 20 10 300 29 6 2,9 Livojoki Pärjänjoen alap (7277600-3507000) 19.6.2000 6,7 9,6 84 13 122 2,3 3,0 16 6 258 5 4 8.5.2001 6,2 11,6 93 14 112 1,7 2,0 30 10 496 294 14 1.8.2001 7,4 10,4 100 6,0 60 3,5 2,0 16 7 175 5 3 25.3.2003 6,8 11,3 78 3,3 34 5,5 1,5 16 12 255 99 11 2000-2003 (n=4) 6,8 11 89 9,1 82 3,3 2,1 20 9 296 101 8 Koivuoja Koivuojan valuma-alue (8,01 km 2 ) on pääosin metsäojitettua suo- ja metsämaata. Herttatietokannasta löytyy Koivuojan alaosalta (kuva 6-1) vedenlaatutietoja yhdeltä näytekerralta vuodelta 1995 (taulukko 6-3). Koivuojan vesi on näytteen perusteella ruskeaa, sameaa ja humuspitoista. Veden ph on lievästi hapanta, mutta samaa tasoa kuin Livojoessa. Veden rauta- ja ravinnepitoisuudet ovat korkeammat kuin Livojoen vedessä. Veden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Koivuojan ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Taulukko 6-3. Veden laatu Koivuojassa vuonna 1995 (Lähde: Hertta-tietokanta). Pa kka/aika Näytteenotto ph A kal. COD Mn Väri Sameus Sähkön- Fe Kok.P Kok.N syvyys johtavuus m mmol/l mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l Koivuoja alapää (7276530-3500590) 20.9.1995 0,2 6,6 0,35 16 200 10 4,7 4100 57 640 Peuraoja Peuraojan valuma-alue on karttatarkastelun perusteella noin 6,28 km 2 ja se on pääosin ojitettua suo- ja metsämaata. Hertta-tietokannasta ei löydy vedenlaatutietoja Peuraojasta, eikä sen ekologista tilaa ole luokiteltu. 31

6.1.1.1 Nykyinen ympäristökuormitus Hankealueen alasta (257 ha) noin 132 hehtaaria on metsäojitettua ja noin 125 hehtaaria ojittamatonta suota. Ahosuon nykyistä kuormitusta voidaan arvioida käyttäen julkaisussa Turvetuotantoalueiden vesistökuormitusten arviointi YVA -hankkeissa ja ympäristölupahankkeissa" (Pöyry Environment Oy 2009) esitettyjä luonnontilaisen ojittamattoman ja metsäojitetun suoalueen valumavesien mediaanipitoisuuksia. Pitoisuudet ovat luonnontilaiselle suolle: kiintoaine 2,0 mg/l, typpi 500 g/l ja fosfori 20 g/l ja metsäojitetulle suolle: kiintoaine 3,5 mg/l, typpi 630 g/l ja fosfori 30 /l. Edellä kuvattuja arvoja ja SYKE:n vesistömallijärjestelmästä saatua Koivuojan valuma-alueen (61.516) vuosien 1962-2010 keskimääräistä valunta-arvoa 10,0 l/s/km 2 käyttäen saadaan Ahosuon nykyiseksi kuormitukseksi taulukon 6-4 mukaiset arvot. Selostusvaiheessa ja luontoselvityksen tulosten jälkeen arvioidaan, onko alueesta osa tulkittavissa ns. luonnontilaiseksi tai ojittamattomaksi, jolloin nykytilan kuormituslaskentaan tehdään muutos. Taulukko 6-4. Ahosuon nykyinen kuormitus. Nykytila Ala Valuma Kiintoaine Kok.P Kok.N ha l/s km² kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a Metsäojitettu 132 10,0 4,0 1451 0,03 12 0,7 261 Ojittamaton 125 10,0 2,2 785 0,02 7,9 0,5 196 Yhteensä 257 6,1 2237 0,06 20 1,3 458 Muut turvetuotantoalueet Hankealueen lähivaluma-alueilla ei sijaitse muita turvetuotantoalueita. Vapo Oy:llä on käynnissä Livojoen alaosan alueella Ruostesuon (250 ha) ja Vastasuon (250 ha) YVA -menettelyt. Ruostesuo sijaitsee Ruosteojan (61.517) ja Vastasuo Livojoen suualueen (61.511) osavalumaalueella. 6.1.2 Pohjavesi Valtion ympäristöhallinnon Oiva-palvelun mukaan Ahosuon hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin 1 km etäisyydellä hankealueesta (kuva 6-4). Jakunkankaan pohjavesialue (11615151) sijaitsee noin 1 km etäisyydellä hankealueesta itään. Jakunkangas on III-luokan pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 1,54 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,73 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 500 m³/d. Pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoiseen. Jakunkankaan pohjaveden hyväksikäyttöä vaikeuttaa sen korkeahko rautapitoisuus. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oiva-palvelu 2011) Juominkiharjun pohjavesialue (11615142) sijaitsee noin 3 km etäisyydellä hankealueesta pohjoiseen. Juominkiharju on III-luokan pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 0,94 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,32 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 200 m³/d. Pohjaveden päävirtaussuunta on ilmeisesti etelään. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oivapalvelu 2011) Penikkakankaan pohjavesialue (11615117) sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä hankealueesta lounaaseen. Penikkakangas on I-luokan pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 0,77 km² ja muodostumispinta-ala 0,2 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 120 m³/d. Pohjaveden päävirtaussuunta on luoteeseen. Pohjavesialueen kautta kulkee maantie 857. Penikkakankaalla on yksi vedenottamo. Hankealueen pohjaveden tasosta tai lähialueen talousvesikaivoista ei ole tietoa. Hankealueella ei sijaitse lähteitä. Alle kilometrin etäisyydellä hankealueesta sijaitsee yksi lähde noin 300 m etäisyydellä hankealueesta (kuva 6-5). 32

Kuva 6-4. Hankealueen lähimmät pohjavesialueet.( Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) Kuva 6-5. Hankealueen lähimmät lähteet. Hankealue rajattu ja lähde ympyröity sinisellä. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 33

6.1.3 Kalasto ja kalastus Ahosuo sijoittuu Iijoen vesistön kalastusalueelle (Kalatalouden keskusliitto 2011). Iijoella on aloitettu v. 2008 EAKR-rahoitteinen vaelluskalat palaavat Iijokeen -projekti, jonka tarkoituksena on järjestää mereisen vaelluskalan palauttaminen Iijoen vesistöön. Maakuntakaavassa Livojoen pääuomat on merkitty lohikannan elvytysohjelmaan kuuluviksi. Villi Pohjolan virallinen kalastusalue (nro. 2599) ulottuu Livojärvestä Seitenoikean koskeen saakka. Lisäksi Mäntyjoki kuuluu kalastusalueeseen. Joen alaosilla on usean eri kalastuskunnan vesiä. Livojoen peruskala on harjus. Harjus ja taimen lisääntyvät Livojoessa luontaisesti. Taimenkantaa tuetaan poikasistutuksin ja Livojoen yläosille tehdään kesäisin säännöllisiä pyyntikokoisten taimenen istutuksia. Koivuojan ja Peuraojan osalta ei ole käytettävissä lähtötietoja niiden kalastosta ja käytöstä kalastukseen. 6.1.4 Jokihelmisimpukka Livojoki on merkitty Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaaksi virtavesistöksi. Livojoesta ja Pärjänjoen laskukohdan alapuolelta on löydetty jokihelmisimpukkaa (raakkua), joka on valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu vaarantuneeksi. Yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on raakun elinolosuhteiden turvaaminen. Livojoen jokihelmisimpukoita on tutkittu varsin paljon. Raakku elää luontaisestikin vain rajoitetulla alueella Livojokea. Varsinaisia populaatioita tavataan nykyisin vain joen keskisellä yläosalla, joskin yksittäisiä simpukoita voidaan tavata muuallakin. Raakut esiintyvät joen hyvilläkin kokonaisalueilla toisistaan erillään olevina paikallispopulaatioina. Raakkujen kokonaismäärä Livojoessa on nykyisin noin 10 000 yksilöä. (Bio Passage Ky 2011) Raakun tila joella on erittäin kriittinen, ja laji on vääjäämättömästi kuolemassa sukupuuttoon. Livojoella raakkua eivät uhkaa heikon elinympäristön aiheuttama aikuisten yksilöiden kuoleminen, vaan syynä on lisääntymisen lähes täydellinen keskeytyminen jo 50 60 vuotta sitten. Joessa esiintyykin nykyisin vain suuria yksilöitä. Raakun romahdus tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa, sillä Livojoen raakkupopulaatiot elävät nyt vanhuuttaan. (Bio Passage Ky 2011) Lisääntymisen loppumiseen on mitä todennäköisimmin syynä kaksi päätekijää: Livojoen uoman perkaus uittoa varten ja Iijoen ensimmäisen voimalaitospadon rakentaminen. Uoman perkaus muutti joen pohjan kelvottomaksi simpukan nuoruusasteille ja (merivaelteisten) lohikalojen vähentyminen esti raakkua lisääntymästä. Raakku tarvitsee lohta tai taimenta pakolliseksi väliisännäkseen, sillä simpukan pieni glokidiotoukka elää lähes vuoden näiden kalojen kiduksissa ennen pohjaelämän aloittamista. (Bio Passage Ky 2011) Raakkua koskee sekä EU:n habitaattidirektiivi että Suomen luonnonsuojelulaki. Habitaattidirektiivi ja luonnonsuojelulaki vaativat eritasoisten suojelualueiden perustamista raakun suojelua varten. Livojoella tällaisia ei ole perustettu. Livojokea varten ei ole olemassa myöskään raakun suojelusuunnitelmaa. (Bio Passage Ky 2011) 6.1.5 Suunnittelualueen kasvillisuus Hankealue sijaitsee Pohjanmaan aapasuovyöhykkeellä ja tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan aapasuoalueella. Pohjois-Pohjanmaan alueelle ovat tyypillisiä suuret tasaiset aapasuot, jotka ovat pääosin välipintajänteisiä rimpinevoja. Soiden reunaosille ovat ominaisia laajat tupasvillarämeet ja nevarämeet. Tiedot hankealueen nykytilasta perustuvat kartta- ja ilmakuvatulkintaan, Geologian tutkimuslaitoksen (nykyinen Geologian tutkimuskeskus GTK) turvevarakartoituksiin sekä Suomen ympäristökeskuksen rekisteritietoihin alueen uhanalaisista lajeista. Tiedot kasvillisuuden ja luontotyyppien nykytilasta tulevat tarkentumaan hankealueelle heinäkuussa 2011 tehtävän maastokäynnin ja kasvillisuusselvityksen myötä. 34

Hankealue sijoittuu Koivusuon, Ahosuon ja Peurasuon alueelle. Suoalueiden pääasiallinen viettosuunta on pohjoiseen. Peurasuon osa-alueella ja Ahosaaren eteläpuolisella Ahosuolla suon pinta viettää luoteeseen. Hankealue on lähes kokonaan metsäojitettujen suoalueiden ympäröimä. Ainoastaan Koivusuon itäosassa on säilynyt luontainen yhteys suon ja kivennäismaan välillä, suon rajautuessa etelässä Tervakankaaseen noin 700 metrin matkalta. Hankealueen pinta-alasta noin puolet on metsäojitettu ja puolet on ojittamatonta. Ojittamattomat alueet ovat enimmäkseen avosuota ja metsäojitetut alueet puustoisia. Niukkapuustoisimpana on säilynyt Koivusuon keskiosan ojitusalue. Hankealueen keskiosaa (Ahosuo) hallitsee ojittamaton rimpineva, jota reunustavat lyhytkorsinevat, saranevat ja sararämeet. Hankealueen koillis- ja lounaisosissa metsäojitetut alueet ovat vallitsevia ojittamattomiin osiin nähden. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpinevat, lyhytkorsinevat, lyhytkorsirämeet ja niiden muuttumat. Noin 300 metrin etäisyydellä hankealueesta sijaitsee lähde. Lähde on ojitusalueiden ympäröimä. Hankealueelta ei ole tiedossa uhanalaisten lajien esiintymiä (Eliölajit tietojärjestelmä, rekisteripoiminta 14.6.2011). 6.1.6 Suunnittelualueen linnusto Pohjoisen Suomen suoalueet muodostavat merkittävän elinympäristön useille kosteikkoalueita luonnehtiville kahlaaja- ja varpuslintulajeille (mm. keltavästäräkki, suokukko, vesipääsky). Useiden suolajien kannat ovat taantuneet voimakkaasti kuluneiden vuosikymmenien aikana, minkä vuoksi useat niistä luokitellaankin uudessa uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010) määritelty joko uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin lajeihin. Suurimpia em. suo- ja kosteikkolajien pesivät parimäärät ovat yleensä rimpivaltaisilla avosuoalueilla, kun taas metsäisillä suotyypeillä sekä mm. ojitusten seurauksena muuttuneilla alueilla suolajien parimäärät ovat yleensä pienempiä ja metsäluonnolle tyypillisten lajien osuus suurempi. Linnuston kannalta Ahosuon alueella on ojituksista huolimatta jäljellä vielä useita, melko laajojakin avosuoalueita, jotka muodostavat potentiaalisen elinympäristön erityisesti soille ominaisen kahlaaja- ja varpuslintulajiston kannalta. Ahosuon linnustosta ei kuitenkaan ole olemassa aikaisempia linnustoselvityksiä, joiden perusteella alueen linnustoa olisi ollut tässä yhteydessä mahdollista yksityiskohtaisemmin kuvailla. 6.1.7 Suunnittelualueen muu eläimistö Vaikutusarvioinnissa huomioidaan myös muu maaeläimistö. Ahosuolla ei ole viitasammakoille tai muille luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. 6.1.8 Lähiympäristön luontoarvot ja suojelukohteet Ahosuon välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura -verkostoon kuuluvia kohteita tai muita luonnonsuojeluohjelmiin ja -strategioihin sisällytettyjä alueita. Lähimmät Natura-alueet ovat hankealueesta länteen noin 5,5 km etäisyydellä sijaitseva Soininsuo Kapustasuo (FI1103804, SPA/SCI) ja noin 6 km pohjoiseen sijaitseva Kaahlo-oja - Susisuo (FI1103814, SPA/SCI). Hankealueen kaakkoispuolella noin 9 km etäisyydellä sijaitsee Ohtosensuon Natura-alue (FI1103802, SPA/SCI) (kuva 6-6). Natura-alueet kuuluvat kokonaan tai osittain soidensuojelu- ja vanhojen metsien suojeluohjelmiin. Hankealueelta ei ole vesistöyhteyttä Natura-alueille, sillä Soinisuo- Kapustasuo ja Kaahko-oja-Susisuo sijaitsevat Livojoen pohjoispuolella ja Ohtosensuolta vedet virtaavat etelään Kivarinjokea pitkin Kivarijärveen ja edelleen Iijokeen. 35

Kuva 6-6. Hankealueen lähimmät Natura-alueet. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 6.2 Elinolot, terveys ja viihtyvyys 6.2.1 Ilmasto ja ilmanlaatu Ilmatieteen laitoksen Pudasjärven Kurenalus havaintoaseman mukaan jaksolla 1971 2000 alueen keskimääräinen koko vuoden sademäärä on ollut 589 mm ja keskimääräinen lämpötila 1,2 C (Drebs ym. 2002). Pohjois-Pohjanmaalla hiukkaspäästöjä syntyy liikenteen ohella teollisuudesta. Eniten haittaa huonosta ilmanlaadusta on yleensä kaupungeissa ja taajamissa, muutoin ilmanlaatua voidaan pitää melko hyvänä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008). Ahosuon hankealueen läheisyydessä ei sijaitse ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavia lupavelvollisia teollisuus- tai energiatuotantolaitoksia. YK:n alaisen Kansainvälisen ilmastopaneelin IPPC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) tekemän luokituksen mukaan turve on luokiteltu omaksi luokakseen uusiutuvan ja uusiutumattoman polttoaineiden rinnalle. Luonnontilassa olevat suot ovat hiilen sitojia, vaikka niiden kaasutase voi olla märillä soilla tapahtuvan metaanituotannon vuoksi ilmastoa lämmittävää. Luonnontilan vuoksi kaasuja ei lasketa ilmaston lämmittäjiksi, vaan suo on vain hiilen sitoja, kasvihuonekaasujen nielu. Tällaiselta suolta otettu turve aiheuttaa poltettuna kivihiiltäkin pahemman ilmastovaikutuksen. Luonnontilan säilyessä hiili pysyisi muuttumattomana turvevarastossa eikä aiheuttaisi lämmittävien kaasujen päästöä. Ilmastovaikutus riippuisi silloin siitä, millä aineella turve korvattaisiin. 6.2.2 Ilmapäästöt ja pöly Turvetuotannon ilmapäästöt muodostuvat tuotannon ja lastauksen aikaisesta turpeen pölyämisestä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamista pakokaasupäästöistä. Tuotannossa muodostuvaan pölyyn ja pölyn leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Eri tuotantotyövaiheissa pölymuodostus ja sen leviäminen ympäristöön ovat erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutel- 36

laan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia työvaiheita, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa ja turvetta ei liikutella korkeussuunnassa. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (PMB10B, hiukkaskoko alle 10 m) ja pienhiukkasia (PM2,5B, hiukkaskoko alle 2,5 m). Pölyhaitan syntymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Pienillä tuotantoalueilla tai erillisillä lohkoilla pölynmuodostus jää vähäiseksi lyhyistä työskentelyajoista johtuen. Nostosta aiheutuva pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan ennen tiekuljetusta, jotta saadaan pölyäminen estettyä laajemmalle. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa maksimissaan noin 500 m etäisyydelle. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulensuunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Lähipuuston vaikutusta turvepölyjen leviämiseen on selvitetty mittauksin Kihniön Aitonevalla kesällä 2005. Tulosten perusteella tuotantoalueen reunalla, alle 50 metrin etäisyydellä tuulen suunnassa toiminnasta oleva puusto sitoo syntyvän pölyn lähes kokonaan. 6.2.3 Melu Turvetuotantoalueella melua syntyy työkoneista ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin maalla. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Turvetuotannon kaikkein meluisimpia työvaiheita ovat kentän kunnostusvaihe ja palaturpeen keräys. Meluisempien työvaiheiden aikana päiväajan 55 db:n ohjearvo voi ylittyä 200 300 metrin etäisyydellä ja yöajan 50 db:n ohjearvo noin 500 metrin etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Ohjearvojen ylittyminen voidaan estää esim. jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle. 6.2.4 Liikenne Energiaturvetta toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (marras-huhtikuu). Vuosittainen toimitus (100 000 m 3 ) vastaa noin 715 rekan ajosuoritetta. Lämmityskaudella tämä vastaa noin neljää rekka-autokuljetusta päivää kohden. Kuljetusreitit Ahosuolta ovat Livon ja Ala-Livon kautta Pudasjärvelle ja edelleen Ouluun. Kuljetusreitit on esitetty kuvassa 6-7. Mahdollisten kuljetusreittien nykyiset liikennemäärät on esitetty kuvassa 6-8 ja raskaan liikenteen määrä kuvassa 6-9. Kuljetusreittejä tarkastellaan selostusvaiheessa suunnittelun edetessä. Tieyhteydet suolta yleisille teille tullaan tekemään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia metsäautoteiden pohjia hyödyntäen. 37

Kuva 6-7. Turpeen mahdolliset kuljetusreitit Ahosuolta. (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L9133/11) Kuva 6-8. Liikennemäärät yleisillä teillä (ajon./vrk)(tiehallinto: Liikennemääräkartta 2008). 38

Kuva 6-9. Raskaan liikenteen määrä yleisillä teillä (ajon./vrk) (Tiehallinto: Raskaan liikenteen liikennemääräkartta 2008). 6.3 Yhdyskuntarakenne ja maisema 6.3.1 Maankäyttö ja kaavoitus Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava on koko maakunnan ja kaikki maankäyttökysymykset käsittävä ns. kokonaismaakuntakaava. Maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan 11.6.2003 monivaiheisen vuorovaikutteisen valmistelun jälkeen. Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan 17.2.2005 ja se on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman hallinto-oikeuden 25.8.2006 tekemällä päätöksellä. Maakuntakaavaan ei ole esitetty erikseen turvetuotantoalueita, vaan turvesoiden käyttöä ohjataan yleisillä suunnittelumääräyksillä. Ahosuon alueelle ei ole kaavamerkintöjä. Lähimmät merkinnät koskevat Livojokea, joka on merkitty arvokkaaksi vesistöksi (av) Livon kylälle saakka. Merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Ahosuon läheisyyteen on merkitty Penikkakankaan pohjavesialue. Pohjavesialuemerkinnällä osoitetaan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät (I-luokan) ja vedenhankintaan soveltuvat (II-luokan) pohjavesialueet. Suunnittelumääräyksenä on, että pohjavesien pilaantumis- ja muuttumisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitetta riittävän etäälle tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista tai riskien syntyminen on estettävä riittävin vesiensuojelutoimenpitein. Alueella tulee huolehtia pohjavesien suojelun ja maa-aineisten ottotarpeiden yhteensovittamisesta. 39

Ahosuon itäpuolella on maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja rakennetun kulttuuriympäristön alueet. Näiden alueiden suunnittelumääräyksissä todetaan seuraavasti: Alueiden suunnittelussa ja käytössä tulee edistää alueiden maisema-, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen säilymistä. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa on otettava huomioon maisema-alueiden ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet ja ominaislaatu. Alueiden erityispiirteitä, kuten avoimien peltoalueiden säilymistä arvokkailla maisema-alueilla, tulee vaalia. Luonnonsuojelualueeksi (SL) on merkitty Ahosuota lähinnä oleva Natura-alue Soininsuo Kapustasuo (Ahosuolta noin 5,5 km länteen) (FI1103804). Soininsuon Kapustasuo on rajattu maakuntakaavaan myös luonnon monikäyttöalueeksi. Merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Merkinnän suunnittelumääräys ohjaa seuraavasti: Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Kuvassa 6-10 on esitetty ote maakuntakaavasta. Koko maakuntakaavan aluetta koskevia alueidenkäytön periaatteita ja yleismääräyksiä, jotka on huomioitava Ahosuon turvetuotantohankkeessa: Turvesoiden käyttö Yleisiä suunnittelumääräyksiä: Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon jälkeisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Muita maakuntakaavamääräyksiä Yleisiä suunnittelumääräyksiä: Maakuntakaavassa av-merkinnällä osoitettujen vesistöjen tilaan vaikuttavat toimenpiteet on suunniteltava siten, että arvokkaan vesialueen soveltuvuutta varauksen perusteena oleville eliölajeille ei vaaranneta. 40

Kuva 6-10. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta 6.3.2 Yhdyskuntarakenne Ahosuon hankealueen lähialueiden asutus on keskittynyt Livojoen lähistölle yhdystien 8570 sekä Pärjänsuolle paikallistien 18788 varteen. Livojoen varrella sijaitsee myös vapaa-ajan asuntoja (kuva 6-11). Lähimmät kiinteistöt sijoittuvat hankealueesta lähimmillään noin 900 metrin etäisyydelle pohjoiseen Koivuojan alaosalle yhdystien 8570 varteen (kuva 6-12). 41

Kuva 6-11. Hankealueen ympäristön asutus. (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L9133/11) Kuva 6-12. Hankealueen lähiasutus. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 3/MML/11) 42

6.3.3 Maisema ja kulttuuriympäristö Ahosuo sijoittuu Suomen maisemamaakuntajaossa Pohjanmaan laajaan aluekokonaisuuteen. Maisemaseutualuejaossa Ahosuo sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seutuun. Pohjois-Pohjanmaan nevalakeus on suhteellisen tasaista maastoa. Korkeusvaihtelut ovat vähäisiä. Suuret suoalueet ovat alueelle tyypillisiä, yli puolet maa-alasta on suota. Suot ovat vetisiä aapasoita. Muusta Pohjanmaasta poiketen seudulla on aikoinaan harjoitettu jonkin verran kaskeamista. Peltoa maa-alasta on hyvin vähän. Sekä pellot että asutus ovat keskittyneet jokivarsille (Ympäristöministeriö 1993). Ympäristöhallinnon Oiva-palvelun mukaan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse kulttuuriperintö-, maisemansuojelu- tai muinaismuistokohteita. 6.3.4 Virkistyskäyttö Hankealueen ja sen ympäristön virkistyskäyttö on lähinnä marjastusta ja metsästystä. Ahosuon hankealue sijaitsee Metsähallituksen Villi Pohjolan Syötteen (nro. 5624) pienriistan metsästysalueella (Metsähallitus 2011). 6.3.5 Porotalous Turvetuotannosta aiheutuva suurin haitta porotaloudelle on mahdollisten kesälaidunalueiden menetys. Porojen kesäajan ravinnonkäytössä useat poron ravintokasvit, kuten koivu, raate, järvikorte, tupasluikka sekä tupasvilla viihtyvät suolla. Porojen oleskellessa tuotantoon valmistellulla suolla mahdollista on, että porot tai niiden vasat liikkuvat myös ojissa, joista niiden on vaikea päästä pois. Porojen pääseminen pois ojista mahdollistetaan ojaliuskojen avulla. Ahosuon alueella toimii Pudasjärven Livon paliskunta. Paliskunnan poroisäntä: Eero Niemi, Lybeckintie 98, 93220 Livo. Ahosuo sijaitsee suhteellisen lähellä Pudasjärven paliskunnan rajaa. Paliskuntien välillä ei ole raja-aitoja, joten alueella saattaa laiduntaa osin myös Pudasjärven paliskunnan alueen poroja. 43

7. ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 7.1 Vaikutusten arviointi ja vaikutusalue Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA -lain ja - asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitaviksi tulevat seuraavassa esitetyt vaikutukset: Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Tarkastelussa olevia vaihtoehtoja tullaan vertailemaan niiden keskeisten ominaisuuksien ja merkittävien vaikutusten suhteen. Vertailussa on esitetty eri vaihtoehtoihin liittyvät positiiviset ja negatiiviset tekijät, mahdolliset riskit, epävarmuudet sekä merkittävät vaikutukset. Vaikutusten merkittävyyden pohjalta voidaan arvioida vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta. Vaikutusten merkittävyyden arviointia varten otetaan huomioon seuraavat tekijät: arviointimenetelmät vaikutusten alueellinen laajuus vaikutuksen kohde ja kohteen herkkyys muutoksille vaikutuksen palautuvuus tai pysyvyys vaikutuksen kesto ja aiheutuvan muutoksen suuruus pelot, asenteet ja epävarmuudet vaikutuksen merkittävyys eri näkökulmista (asukkaat, elinkeinoelämä, ympäristönsuojelu) vaikutusten todennäköisyys epävarmuustekijät 7.1.1 Vaikutusalueen rajaus ja määrittäminen Arvioitavan vaikutuksen vaikutusalue riippuu tarkasteltavasta vaikutuksesta. Osa vaikutuksista kohdistuu suoalueen välittömään läheisyyteen. Välittömien vaikutusten tarkastelualueena käsitellään niitä alueita ja kohteita, joihin suoalueen turvetuotanto aiheuttaa välittömiä muutoksia. Tällaisia ovat esim. tuotantotoiminnan alle jäävät kohteet, pöly, melu ja maisemamuutokset. Välittömiä vaikutuksia ovat myös lähialueen vesistövaikutukset. Välittömien vaikutuksien arviointiraja on noin 500-1000 metrin etäisyydelle tuotantoalueen rajasta. Vesistövaikutusalue on rajattu hieman tästä poiketen (liite 1). Välilliset vaikutukset kohdistuvat pääsääntöisesti laajemmalle alueelle, kauemmaksi tuotantoalueesta. Välilliset vaikutukset ovat yleensä myös pitkäkestoisia ja ne ilmenevät yleensä pitkän ajan kuluessa. Välillisiä vaikutuksia voivat olla esim. estevaikutukset ja laskuojien vaikutukset kauempana olevan järven tilaan ja kalastukseen. Vaikutusalueen rajaukset eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä. Esimerkiksi ihmisiin kohdistuvilla vaikutuksilla voi olla huomattavan laaja vaikutusalue (liikennevaikutukset, taloudelliset vaikutukset). 7.2 Arvioitavat vaikutukset Turvetuotantoalueen elinkaari käsittää suon tuotantoa valmistelevan kuivatusvaiheen, turpeen nostoajan sekä jälkihoitovaiheen. Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turvetuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuk- 44

sista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista. Turveteollisuusliitto ry. on laatinut ohjeen turvetuotannon luontovaikutusten sekä pöly- ja meluhaitan arvioinnista. Ohjetta on käytetty hyväksi laadittaessa tämän hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa. Turvetuotannon ympäristövaikutuksista selvitetään taulukossa 7-1 esitetyt, keskeisiksi arvioidut vaikutukset. Arvioinnissa rajoitutaan tuotantoon liittyvien vaikutusten arviointiin. Lopputuotteiden käytön, kuten energia-turpeen polttamisen vaikutukset rajataan selvityksen ulkopuolelle. Taulukko 7-1. Turvetuotannon mahdolliset ympäristövaikutukset. Lähde: (Rinttilä ym. 1997). 7.3 Käytettävät arviointimenetelmät Arviointiselostuksen laadinnan yhteydessä tarkennetaan arviointiohjelmassa esitettyjä nykytilakuvauksia, tarkennetaan esitettyjen toimenpiteiden työvaiheita ja suunnitelmia. Arvioinnit tehdään pääsääntöisesti Ramboll Finland Oy:n kunkin alan asiantuntijoiden tekeminä arvioina olemassa olevien lähtötietojen ja aineistojen perusteella. Alla on esitetty eri vaikutuksien tarkemmat työmenetelmäkuvaukset ja arvioinnin epävarmuudet esitetään selostusvaiheessa. Tässä vaiheessa on arvioitu, että esitetyt arviointimenetelmät ovat riittäviä arvioinnin toteuttamiseksi. Selostusvaiheessa huomioidaan YVA -ohjelmasta annettu lausunto ja siinä olevat huomiot arviointimenetelmistä ja mahdollisista lisätutkimustarpeista. Arvioiden sekä selvitysten tulokset dokumentoidaan ja tuloksista laaditut raportit esitetään YVA -selostuksessa tai sen liitteinä. 45

7.3.1 Luonnonympäristö Kasvillisuus Turvetuotannon myötä hankealue muuttuu kasvipeitteettömäksi turvekentäksi ja alueen alkuperäinen kasvillisuus häviää. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset suon vesitalouteen ja edelleen kasvillisuuteen ulottuvat myös hieman varsinaisen tuotantoalueen ulkopuolelle. Vaikutusalueen laajuus riippuu muun muassa vesien virtaussuunnista turvetuotantoalueeseen nähden ja hankealueen reunoilla esiintyvistä kasvillisuustyypeistä. Seudullisella tasolla luonnontilainen suopintaala ja soiden tarjoamat elinympäristöt vähenevät hankkeen myötä. Hankkeesta aiheutuvien vaikutusten merkittävyys luonnon monimuotoisuuden kannalta riippuu hankealueen luonnonsuojelullisesta arvosta. Luonnonsuojelulliseen arvoon vaikuttavat hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä esiintyvän lajiston ja luontotyyppien monipuolisuus ja uhanalaisuus sekä luontotyyppien edustavuus ja luonnontilaisuus. Merkitystä on myös sillä, kuinka yleisiä ovat luonnontilaisuudeltaan, lajisto- ja luontotyyppikoostumukseltaan vastaavat suot lähiseudulla. Suunnitellulle turvetuotantoalueelta laaditaan kesän 2011 aikana kasvillisuusselvitys, jonka perusteella arvioidaan kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia sekä niiden merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kasvillisuusselvityksessä käytetään Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset ja Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi - ohjeita. Lisäksi noudatetaan julkaisujen Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa ja Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Naturaarvioinnissa ohjeistuksia ja suosituksia. Kasvillisuusselvityksen pohjaksi on hankittu Suomen ympäristökeskukselta tiedot uhanalaisten lajien havainnoista. Lisäksi lähtötietoina hyödynnetään Geologian tutkimuslaitoksen (nykyinen Geologian tutkimuskeskus GTK) turvevarakartoituksia. Lähtötietojen sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella tehdään alustava suotyyppikuviointi ja suunnitellaan maastokartoituksen painopistealueet. Maastokäynnillä kuviointia tarkennetaan ja selvitetään kuvioilla esiintyvän kasvillisuuden pääpiirteet. Maastokäynti alueelle suoritetaan heinäkuun alkupuolella ja siihen käytetään aikaa kahdesta kolmeen työpäivää. Selvitysalue kattaa varsinaisen hankealueen lisäksi aluetta reunustavat suoalueet noin 50 metrin etäisyydelle hankealueen rajasta. Tarvittaessa, eli arvokohteita havaittaessa, tarkistuksia tehdään myös etäämpänä hankealueesta. Maastokartoituksessa painotetaan ojittamattomia suon osia. Erityishuomiota kiinnitetään lähteen läheisyydessä esiintyvään kasvillisuuteen sekä suoaltaiden keskiosiin suon vetisyyden ja kulkukelpoisuuden asettamissa rajoissa. Kasvillisuusselvityksen tulokset kootaan erilliseksi raportiksi, joka sisältää sanallisen kuvauksen hankealueen kasvillisuudesta, suotyyppikartan, valokuvia hankealueen suotyypeistä sekä lajilistan alueella havaituista kasveista. Kasvillisuusselvityksessä huomioidaan erityisesti uhanalaiset, erityisesti suojellut ja rauhoitetut kasvilajit, kansainväliset erityisvastuulajit sekä uhanalaiset luontotyypit. Linnusto Turvetuotannon vaikutukset alueen linnustoon aiheutuvat turvetuotannon aiheuttamista elinympäristöjen muutoksista sekä niiden vaikutuksista alueen soveltuvuuteen eri lajien lisääntymis- ja ruokailualueena. Lisäksi turvetuotannosta aiheutuvilla häiriötekijöillä ja ihmistoiminnan lisääntymisellä voi jossakin olosuhteissa olla vaikutusta myös tuotantoalueen reuna-alueilla sekä ympäristössä pesiviin lajeihin, mikäli ne tuotannon aloittamisen seurauksena hakeutuvat pesimään etäämmälle ihmistoiminnan olevista alueista. Suunnitellun turvetuotantohankkeen linnustovaikutusten ja niiden merkittävyyden kannalta olennaista on tässä yhteydessä suunnitellun tuotantoalueen nykytilan ja linnustollisten arvojen selvittäminen, jotta mahdollisten elinympäristömuutosten merkitystä linnuston kannalta on YVA -menettelyn yhteydessä mahdollista arvioida. Suunnitellun turvetuotantoalueen pesimälinnustosta laaditaan touko-kesäkuun 2011 aikana pesimälinnustoselvitys, jonka perusteella turvetuotannon linnustovaikutuksia ja niiden merkitystä tullaan YVA -menettelyn yhteydessä arvioimaan. Selvitys toteutetaan kahden laskentakerran kartoituslaskentana (menetelmäkuvaus mm. Koskimies & Väisänen 1988) laskentojen ajoittuessa lintujen aktiivisimpaan pesimä- ja laulukauteen toukokuun loppupuolelle sekä kesäkuun puoliväliin. Erityisesti maastokartoitusten avulla pyritään keräämään tietoa suolajien esiintymisestä ja pesivistä parimääristä hankealueella. Varsinaisen hankealueen lisäksi selvitysalueeseen otetaan tässä yhteydessä mukaan myös alueen reunavyöhykkeet noin 50 metrin etäisyydelle suoalueen reunasta. Yhden laskentakerran kesto on linnustoselvityksessä kaksi maastotyöpäivää. Linnus- 46

toselvityksen tuloksien perusteella arvioidaan edelleen hankkeen vaikutuksia hankealueen linnustoon ja edelleen eri lajien lisääntymismahdollisuuksiin hankealueella ja sen lähiympäristössä. Vaikutusarvioinnissa huomioidaan myös muu maaeläimistö. Suojelualueet Ahosuon välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura -verkostoon kuuluvia kohteita eikä muihin luonnonsuojeluohjelmiin tai -strategioihin sisällytettyjä alueita. Lähimmät Natura-alueet sijaitsevat noin 6 km päässä hankealueesta. Koska hankealueelta ei ole vesistöyhteyttä Natura-alueille, ei hankkeen toteuttamisesta aiheudu vaikutuksia näille suojelualueille. Tämän vuoksi YVA - menettelyn yhteydessä ei ole tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittamaa Naturaarviointia tai tarveharkintaa. Vesistövaikutukset Turvetuotannon vesistövaikutuksia arvioidaan tuotannon aiheuttaman vesistökuormituksen suuruutena sekä sen vaikutuksen merkittävyytenä. Arviointi laaditaan olemassa olevien vedenlaatutietojen sekä turvetuotantoalueiden seurantatutkimuksista saatujen ominaiskuormitusmäärien avulla. Turvetuotannon keskeiset vesistön kuormittajat ovat kiintoaine, ravinteet (fosfori ja typpi), rauta ja liuennut orgaaninen humus. Turvetuotannolle on ominaista kuormitustasojen vaihtelu vuodenajan ja eri vuosien välillä. YVA:n 0-vaihtoehdossa tarkastellaan hankealueen nykyistä kuormitusta. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 tarkastellaan vesistövaikutuksia vaihtoehtoihin sisältyvien puhdistusmenetelmien mukaisesti. Hankealueen kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitukset arvioidaan toteutusvaihtoehdoilla Pohjois-Suomen vuosien 2003 2008 turvetuotantosoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella (Pöyry Environment Oy 2009). Kuormitusarvojen ja virtaamatietojen perusteella lasketaan Ahosuon kuormituksesta aiheutuvat pitoisuuslisäykset Koivuojassa, Peuraojassa ja Livojoessa. Pitoisuuslisälaskelmien avulla arvioidaan vesistövaikutukset erilaisissa kuormitus- ja virtaamatilanteissa. Vesistövaikutusarvion pohjana käytetään YVA -ohjelmaan koottuja vedenlaatutietoja. Lisäksi lähtötietoina käytetään kesän 2011 aikana aloitettavan ennakkotarkkailun vedenlaatutietoja. Ennakkotarkkailunäytteitä tullaan ottamaan Livojoesta, Koivuojasta ja Peuraojasta ennakkotarkkailuohjelman (liite 2) mukaisesti. Vedenlaadun vaikutusten lisäksi arvioidaan hankkeen vaikutuksia alueen hydrologiaan. Arvioinnissa tarkastellaan virtaamien muutoksia hankkeen vaikutusalueilla eri vuodenaikoina ja eri toteutusvaihtoehdoilla. Vesistövaikutusten arvioinnissa otetaan huomioon vuodenaikaisvaihtelun tuoma epävarmuus vedenlaadun lähtötietoihin. Kuormituksen vaikutuksia arvioidaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti käyttäen konservatiivisia lähtötietoarvoja sekä oletuksia. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Hankkeen vaikutuksia Koivuojan, Peuraojan ja Livojoen kalakantoihin, kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen arvioidaan vesistövaikutusarvion, olemassa olevan aineiston ja tehtävien lisäselvitysten perusteella. Vesistöjen kalastoa ja kalastusta selvitellään haastattelemalla viranomaistahoa (TE-keskus) ja muita toimijoita (kalastusalue, osakaskunnat, lähiasukkaat). Vaikutukset jokihelmisimpukkaan Hankkeen vaikutuksia Livojoen jokihelmisimpukoihin eli raakkuihin arvioidaan vesistövaikutusarvion ja Bio Passage Ky:n vuonna 2011 Livojoen valuma-alueelle sijoittuvien Vapo Oy:n Vastasuon ja Ruostesuon ympäristövaikutusten arviointiin tekemän jokihelmisimpukkaa koskevan vaikutusarvioon perustuen. 47

Vaikutukset pohjavesiin Turvetuotannon vaikutuksia pohjavesialueisiin tarkastellaan alueen maaperästä olemassa olevan tiedon perusteella. Tarkastelussa arvioidaan mm. vaikutuksia pohjaveden pinnan tasoon ja pohjaveden riittävyyttä lähimmillä vedenottamoilla ja kaivoilla. Lähimpien talousvesikaivojen sijainti, kunto, vedenpinnankorkeus ja tarvittaessa vedenlaatu kartoitetaan ja kaivoista laaditaan kaivokortit. 7.3.2 Elinolot, terveys ja viihtyvyys Ilmasto YK:n alaisen Kansainvälisen ilmastopaneelin IPPC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) tekemän uuden luokituksen mukaan turve on luokiteltu omaksi luokakseen uusiutuvan ja uusiutumattoman polttoaineiden rinnalle. Suot ovat luonnontilaisina hiiltä kerryttäviä ekosysteemejä. Maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2007 tutkimusraportin turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa mukaan suuntaamalla turvetuotanto runsaspäästöisille soille (ojitetuille soille ja suopelloille) ja käyttämällä uutta teknologiaa, voidaan turpeen energiakäytön kasvihuonevaikutus pitää selvästi kivihiilen polttoa vähäisempänä. Lisäksi uusiutuvan bioenergian tuotanto suonpohjilla ja osittainen yhteispoltto pienentävät kasvihuonevaikutusta merkittävästi. Hankkeen kasvihuonepäästöt, ja sitä kautta hankkeen vaikutus ilmastonmuutokseen, arvioidaan ja verrataan nollavaihtoehtoon, jossa alue säilyy ennallaan. Arvioinnissa käytetään viimeisimpiä alan tutkimustuloksia. Pöly Turvetuotannon pölyvaikutukset tullaan arvioimaan arviointiselostuksessa muista turvetuotantohankkeista aiemmin saatujen kokemusten ja tietojen pohjalta. Tutkimus- ja pölymallinnustuloksia on saataville monesta vastaavantyyppisestä kohteesta. Arviointityön aineistona käytetään mm. Symo Oy:n laatimaa raporttia turvetuotannon pöly- ja melupäästöistä sekä niiden vaikutuksista lähialueen ilmanlaatuun. Arvioinnissa huomioidaan tuotantoalueen ja asutuksen sijainnit sekä tuulensuunnat. Taustaaineistoa käytetään hyödyksi analysoimalla muualla tehtyjä pölymallinnuksia. Arviointi tehdään asiantuntijatyönä. Melu Meluvaikutukset arvioidaan jo olemassa olevien tietojen perusteella. Arviointiaineistona käytetään aikaisempia tutkimustuloksia ja erilaisia selvityksiä. Lähtöaineistona käytetään nimenomaan vastaavantyyppisistä kohteista saatuja mittaustietoja ja aiemmin tehtyjä melumallinnuksia. Liikenne Liikennevaikutukset painottuvat liikennemäärän kasvun arviointiin. Lähtöaineistona käytetään Tiehallinnolla jo olemassa olevia liikennemäärätietoja. Liikennemäärän kasvu suhteutetaan vuotuisiin tuotantomääriin. Liikenteellisiä vaikutuksia kuvataan sanallisesti olemassa olevien tietojen perusteella. Lisäksi esitetään arvio turpeen kuljetuksesta aiheutuvista pakokaasupäästöistä. 7.3.3 Yhdyskuntarakenne ja maisema Yhdyskuntarakenne Vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen arvioidaan maakuntakaavan laadinnan aikana tehtyjen vaikutustarkastelujen pohjalta. Lisäksi käydään läpi yhdessä alueen kaavoituksesta ja maankäytöstä vastaavien kanssa ennusteita alueen väestön kehityksestä ja eri tekijöiden vaikutuksesta kylärakenteen kehittymiseen ja rakennuskannan muutoksiin. 48

Maisema ja kulttuuriperintö Hankkeen maisemavaikutukset arvioidaan luontoselvityksessä olevien maisemakuvausten, valokuvien, ilmakuvien ja peruskartan avulla. Vaikutukset arvioidaan lähi- ja kaukomaiseman osalta. Maisema-analyysin tuloksia kuvataan valokuvin ja sanallisin arvioin. 7.3.4 Luonnonvarat Luonnonvarojen hyödyntämiseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan luontoselvityksien yhteydessä tehtävien arvioiden ja kuvausten perusteella. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota alueen marjaisuuteen tai marjastukseen soveltuvuuteen sekä alueen merkitystä metsästämiselle. Lisäksi arviointityön tukena on sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtävän kyselyn marjaisuus- ja metsästystieto kysymykset. 7.3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi perustuu jo olemassa oleviin kirjallisuustarkasteluihin ja arviointeihin sekä muista vastaavanlaisista hankkeista saatuihin kokemuksiin. Tarkastelu pohjautuu Elektrowatt Ekonon Oy:n laatimaan selvitykseen energiaturpeen tuotannon ja käytön kansantaloudellisesta merkityksestä Suomessa. Porotaloudelliset vaikutukset arvioidaan haastattelemalla alueen poroisäntää ja selvittämällä alueen merkitystä porotaloudelle. Turvetuotannosta aiheutuva suurin haitta porotaloudelle on mahdollisten kesälaidunalueiden menetys, kun turvetuotantoon otettavilla alueilta porojen ravintokasvit häviävät. Erityisesti ojitusalueen reunaosiin muodostuu yleensä nuorten koivujen muodostamia uusia ruokailualueita. 7.3.6 Sosiaaliset vaikutukset Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan mm. Ahosuon lähialueelle tehtävällä kyselyllä. Kysely lähetään postitse ja aluerajauksena käytetään noin 1 kilometriä tuotantoalueen reunasta. Vaihtoehtoisesti kysely voidaan tehdä puhelinhaastatteluna alueen asukkaita ja toimijoita edustaville henkilöille. Kyselyn lisäksi käytetään arvioinnin tukena saatavilla olevia tilasto-, kartta ym. kirjallista aineistoa. Arvioinnin aikana huomioidaan myös arviointityön muiden osa-alueiden vaikutusselvitysten tulokset, kuten arviot pöly- ja meluvaikutuksista. Arviointiohjelmasta tulevat lausunnot ja mielipiteet analysoidaan ns. ohjelmavaiheen palauteanalyysinä ja niitä hyödynnetään myös arviointityössä. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset pyritään arvioimaan mahdollisimman vuorovaikutteisesti lähialueen asukkaiden kanssa. Tässä apuna on mm. YVA -menettelyä varten perustettu seurantaryhmä. Kyselyyn sisällytetään mm. kysymyksiä alueen marjaisuudesta, virkistyskäytöstä, mielikuvista hankkeen hyödyistä/haitoista ja siinä voi esittää myös vapaamuotoisia kommentteja. 7.4 Hankkeeseen liittyvät riskit Tulipalot ovat merkittävin turvetuotantoon liittyvä onnettomuusriski. Turvetuotannon palosuojeluasioita koskevat sisäasiainministeriön ohjeet. Uusin sisäasiainministeriön ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta tuli voimaan 4.12.2006 (Sisäasiainministeriö 2006), jonka pohjalta laaditaan pelastussuunnitelma, jota noudatetaan. Vahinkotilanteet ovat turvetuotantoalueilla harvinaisia, mutta niihin on syytä varautua etukäteen. Vahinkotilanteita voi syntyä mm. merkittävien patojen murtumisen, poikkeuksellisten rankkasateiden tai tulvien yhteydessä. Lisäksi niitä voivat aiheuttaa esim. polttoaineiden kuljetuksesta sekä varastointi- ja konerikoista aiheutuvat vahinkotilanteet. Arviointiselostuksessa esitetään Ahosuon osalta turvetuotantoon liittyvät ympäristöriskit sekä toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi. 49

7.5 Epävarmuustekijät ja oletukset Hankkeen suunnitteluun ja ympäristövaikutusten arviointiin vaikuttaa kaikki se epävarmuus, joka liittyy käytettyyn tietoon ja menetelmiin. Arviointiselostuksessa kuvataan keskeisimmät hankkeeseen ja arviointimenetelmiin liittyvät oletukset ja epävarmuustekijät ja esitetään arvio miten nämä vaikuttavat hankkeen toteuttamiseen ja tehtyihin arvioihin. 7.6 Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi Vaihtoehtoja vertailussa tarkastellaan hankevaihtoehtoja. Hankevaihtoehtojen VE0, VE1 ja VE2 vaikutukset arvioidaan ja niitä verrataan alueen nykytilaan. Jos aluetta ei oteta turvetuotantoalueeksi (VE 0), alue jää nykyiselleen, eikä alueelle ole näillä näkymin osoitettavissa muuta käyttötarkoitusta. Tarkasteltavien vaihtoehtojen vertailu toteutetaan sanallisesti ja vertailutaulukon avulla. Vaihtoehtojen vertailussa tuodaan esille vaikutuksen suunta (myönteinen - kielteinen), voimakkuus (vähäinen - suuri) ja painoarvo eli tärkeys. Vaikutusten merkittävyys ja hankevaihtoehtojen ympäristöllinen toteutettavuus arvioidaan arviointiselostuksessa. 7.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana tunnistetaan hankkeen tärkeimmät haitalliset vaikutukset ja selvitetään eri mahdollisuuksia näiden vähentämiseksi. Arviointiselostuksessa esitetään kuvaus merkittävimmistä haitallisista vaikutuksista ja ehdotus niiden vähentämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Haittojen lieventäminen on yksi työn tärkeimmistä päämääristä. 7.8 Vaikutusten seuranta Arviointiselostukseen laaditaan ehdotus hankkeen vaikutusten seurantaohjelmaksi. Ehdotusta tarkennetaan lupahakemusvaiheessa ja se täsmennetään lupaehtojen mukaiseksi. Tarkkailu ja vaikutusten seuranta voidaan jakaa käyttötarkkailuun, päästötarkkailuun ja vaikutusten tarkkailuun. 50

8. LÄHTEET Bio Passage Ky 2011. Vapo Oy:n turvetuotantohankkeet Vastasuo ja Ruostesuo. Ympäristövaikutusten arviointi Jokihelmisimpukka. Osa 2: Yhteenveto Drebs, Achim, Anneli Nordlund, Pirkko Karlsson, Jaakko Helminen, Pauli Rissanen (2002). Tilastoja Suomen ilmastosta 1971 2000. Ilmastotilastoja Suomesta 2002:1. Ilmatieteen laitos, 2002. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja sarja A. Helsinki. Electrowatt-Ekono Oy. 2004. Vapo Oy: Energiaturpeen tuotannon ja käytön kansantaloudellinen merkitys Suomessa. 40 s. Forsberg, C & Ryding, S.-O. 1980. Eutrophication parameters and tropic state indices in 30 Swedish waste-receiving lakes. Arch.Hydrobiol.8 9:189 207. Hänninen, P. 1983. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1 Kalatalouden keskusliitto 2011: www.ahven.net Maa- ja Metsätalousministeriö 2011: www.mmm.fi Metsähallitus 2011: www.villipohjola.fi Työ- ja elinkeinoministeriö 2011: www.tem.fi Valtion ympäristöhallinto 2011: Internet-sivut osoitteessa www.ymparisto.fi ja Oiva-tietokanta osoitteessa: http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008. Pohjois-Pohjanmaan ympäristön tila 2008. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2011: www.pohjois-pohjanmaa.fi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. 2009. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2010 2015. Osa 4: Vesienhoitoalueen pohjoiset vesistöt. Pöyry Finland Oy 2010. Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 2009. Rinttilä, R., Suutari, E.,Selin, P.,Marja-aho, J. ja Väyrynen, T. 1997: Turve-tuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohje turvetuotannon luontovaikutusten sekä pöly- ja meluhaitan arvioinnista. Turveteollisuusliitto ry. 116 s. Ympäristöministeriö, 1993. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Mietintö 66/1992. Helsinki. 51

Liite 2 VAPO OY AHOSUON PURKUVESISTÖN ENNAKKOTARKKAILUOHJELMA

VAPO OY AHOSUON PURKUVESISTÖN ENNAKKOTARKKAILUOHJELMA Ramboll Kiviharjuntie 11 90220 OULU T +358 20 755 7070 F +358 20 755 7071 www.ramboll.fi

AHOSUON PURKUVESISTÖN ENNAKKOTARKKAILUOHJELMA SISÄLTÖ 1. Purkuvesistöt ja tarkkailupisteet 1 1.1 Hertan vesistötarkkailupisteet 1 1.2 Ennakkotarkkailupisteet 2 2. Näytteenotto ja analyysit 2

AHOSUON PURKUVESISTÖN ENNAKKOTARKKAILUOHJELMA 1. PURKUVESISTÖT JA TARKKAILUPISTEET Ahosuon puhdistetut kuivatusvedet tullaan johtamaan reittiä: Koivuoja ja/tai Peuraoja Livojoki Iijoki. 1.1 Hertan vesistötarkkailupisteet Livojoen alaosalta (Livojoki Kyngäs) löytyy Hertasta vedenlaatutietoja vuosilta 2000 2005 yhteensä 85 kpl. Hankealueen alapuolelta (Livojoki Livo) löytyy vedenlaatutietoja Hertta tietokannasta vuosilta 2001 ja 2004 (yht. 7 kpl) sekä Vastasuon YVA-hankkeeseen liittyvien vesistön esitarkkailunäytteitä vuosilta 2009 2010 (yht. 6 kpl) yhteensä 13 kpl. Hertasta löytyy vedenlaatutietoja Livojoesta hankealueen yläpuolelta Jakunkoskelta vuosilta 2006 2009 yhteensä 18 kpl ja Pärjänjoen alapuolelta vuosilta 2000 2003 yhteensä 4 kpl. Koivuojasta (alapää) löytyy vedenlaatutietoja yhdeltä näytekerralta vuodelta 1995. Peuraojasta ei löydy vedenlaatutietoja. Kuva 1-1. Hankealueen vesien purkureitti sekä Hertta-tietokannan vesistötarkkailupisteet Livojoessa ja Koivuojassa. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro. 3/MML/11) 1

AHOSUON PURKUVESISTÖN ENNAKKOTARKKAILUOHJELMA 1.2 Ennakkotarkkailupisteet Ahosuon purkuvesistön ennakkotarkkailupisteet (kuva 1-2) ovat Livojoki Livo (3497720, 7272350), Koivuoja alaosa (3500590, 7276530) ja Peuraoja alaosa (3502117, 7277557). Ahosuon ennakkotarkkailupisteitä on yhteensä kolme. Kuva 1-2. Ahosuon ennakkotarkkailupisteet Livojoessa, Koivuojassa ja Peuraojassa. (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro. 3/MML/11) 2. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Näytteenotto vesistöpisteistä aloitetaan heinäkuussa vuonna 2011 ja näytteitä otetaan joka toinen kuukausi vuoden 2012 syyskuuhun asti (heinäkuu 2011, syyskuu 2011, marraskuu 2011, tammikuu 2012, maaliskuu 2012, toukokuu 2012, heinäkuu 2012, syyskuu 2012) eli kahdeksan näytettä jokaiselta tarkkailupisteeltä. Näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet kokonaissyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 m. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja lämpötila, mikäli mahdollista. Vesistöpisteistä määritetään seuraavat analyysit: happi ja hapen kyllästymisaste ph sähkönjohtavuus väri kiintoaine rauta kokonaistyppi ammoniumtyppi nitriitti nitraatti kokonaisfosfori fosfaattifosfori COD Mn 2