KIRJALLINEN KYSYMYS 36/2002 vp Eläkevakuutusyhtiöiden toiminta ja asiakkaan oikeusturva Eduskunnan puhemiehelle Eläkevakuutusyhtiöiden toiminta ja asiakkaiden oikeusturva onnettomuustapauksissa ovat herättäneet mielenkiintoa ja ihmettelyä kansalaisten keskuudessa. Moni vakuutettu kokee, että hänen asiaansa ei käsitellä riittävästi eikä oikeudenmukaisesti vaan että vakuutusyhtiöt vetävät asioissa omaan pussiinsa. Vakuutetut kokevat, että eläkevakuutusyhtiöiden asema tuo päätöksiin eturistiriidan: vakuutus- ja eläkeyhtiöt toimivat liikeyrityksinä voittoa ja osinkoa tuottavalta pohjalta, mutta silti ne ovat päättämässä vakuutetun terveydestä ja siitä aiheutuvasta maksuvelvoitteestaan. Erityisiksi ongelmakohdiksi on koettu myös se, että syntyneiden vahinkojen näyttötaakka on käytännössä yksin potilaalla; eläkeyhtiön ei tarvitse todistaa olevansa oikeassa. Monet vakuutetut ovat kertoneet tilanteesta, jossa ovat eläkkeenhakijana toimittaneet useiden alansa parhaiden erikoislääkärien lausunnot hakemuksensa tueksi, mutta silti heidän hakemuksensa hylätään. Tämä hylkääminen tehdään myös usein esittämättä riittäviä perusteita. Perusteissa voidaan vedota yhtiön hankkimaan selvitykseen, jota ei kuitenkaan vakuutetulle osoiteta olevan eikä sitä näytetä asiakkaalle. Perusteissa nojaudutaan yhtiön oman lääkärin tai juristin arvioon, mutta lääkäri salataan ja mainittua lausuntoa, johon on tukeuduttu, ei näytetä. Kärjistettynä tilanne voi olla sellainen, että yksi potilasta tutkimaton vakuutuslääkäri riittää kumoamaan potilasta hoitaneiden useiden erikoslääkäreiden diagnoosit sekä muut esitetyt asiantuntijalausunnot. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eläkevakuutusyhtiöiden asiakkaiden oikeusturvan parantamiseksi? Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 2002 Leea Hiltunen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Leea Hiltusen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 36/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eläkevakuutusyhtiöiden asiakkaiden oikeusturvan parantamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Olen muun muassa kirjalliseen kysymykseen KK 49/2001 vp antamassani vastauksessa seikkaperäisesti selvittänyt lakisääteisten eläkejärjestelmien voimassa olevaa päätöksentekoprosessia. Koska nyt vastattavana olevan kysymyksen perusteluissa näytettäisiin tarkoitettavan myös lakisääteistä tapaturmavakuutusta hoitavien vakuutuslaitosten asiakkaiden oikeusturvaa, viittaan myös vastaukseeni kirjalliseen kysymykseen KK 1360/2001 vp. Lakisääteisen eläke- ja tapaturmaturvan toimeenpanijoina eläkelaitoksiin (eläkekassat, säätiöt ja eläkevakuutusyhtiöt) ja tapaturmavakuutusta hoitaviin vakuutusyhtiöihin sovelletaan muun muassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki) niiden käyttäessä julkista valtaa. Yksittäisen etuuspäätöksen tekeminen on julkisen vallan käyttämistä. Siten yksittäistä etuusasiaa koskeviin asiakirjoihin ja niissä oleviin tietoihin sovelletaan julkisuuslakia. Julkisuuslain 3 luvussa säädetään oikeudesta saada tieto asiakirjasta. Lain 12 :n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 :n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä. Julkisuuslain 11 :n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etuutta tai velvollisuutta asia koskee, on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai asiaa käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka on tai on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä tarkoitettua oikeutta asiakirjaan, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua. Asianosaisen oikeus saada tieto eläke- tai tapaturma-asiaansa koskevista eläkelaitoksen tai tapaturmavakuutusta hoitavan vakuutuslaitoksen hallussa olevista asiakirjoista määräytyy julkisuuslain mukaan, koska eläkelaeissa ja tapaturmavakuutuslaissa ei ole nimenomaisia julkisuuslaista poikkeavia säännöksiä asiasta. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että asianosaisen tiedonsaantioikeus lakisääteistä eläke- ja tapaturmakorvausoikeuttaan koskevista asiakirjoista on jo nykyisinkin lainsäädännössä riittävästi turvattu. Saattaa kuitenkin olla, että joissakin yksittäisissä tapauksissa eläkelaitokset eivät ole ottaneet riittävässä määrin huomioon julkisuuslain mukaista tietojenantovelvollisuutta. Julkisuuslain mukaan henkilöllä on mahdollisuus saattaa eläkelaitosten ja tapaturmavakuutusyhtiöiden tietojen antamista koskeva kielteinen päätös hallintotuomioistuimen ratkaistavaksi ja tästä hallintotuomioistuimen päätöksestä voi vielä tarvittaessa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys laiksi yksityisten alojen ja valtion sekä kunnallisen eläkejärjestelmän tieto- 2
Ministerin vastaus KK 36/2002 vp Leea Hiltunen /kd jen saamista, antamista ja salassapitoa koskevien sekä eräiden muiden lainsäännösten muuttamisesta. Tämän esityksen eräänä tavoitteena on selkeyttää tietojen antamista, saamista ja salassapitoa koskevien säännösten soveltamista muun muassa siten, että eläkelaitokset tiedostaisivat nykyistä paremmin julkisuuslain merkityksen niiden toiminnassa. Myös tapaturmavakuutuksen osalta on valmistumassa samaa asiaa koskeva hallituksen esitys, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä tämän kevään aikana. Eläkkeen- ja tapaturmakorvauksenhakijoiden oikeusturvan kannalta todettakoon vielä, että muutoksenhakumenettely on säädetty nimenomaiseksi oikeussuojakeinoksi, jolla hakijat voivat saada muutoksen eläkelaitoksen ja tapaturmavakuutusyhtiön päätökseen. Oikeusministeriössä on syksyllä 2001 valmistunut toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean mietintö (KM 2001:9), jossa muun muassa ehdotetaan muutoksia lakisääteisten eläke- ja tapaturma-asioiden muutoksenhakuelinten organisaatioon ja toimintaan. Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean työn yhtenä tavoitteena on ollut muutoksenhakuelinten itsenäisen aseman vahvistaminen ja kansalaisten luottamuksen lisääminen muutoksenhakuelinten toimintaa kohtaan. Tämä komiteanmietintö on parhaillaan lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi. Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Leea Hiltunen /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 36/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra rättsskyddet för pensionsförsäkringsbolagens kunder? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Jag har bl.a. i mitt svar på det skriftliga spörsmålet SS 49/2001 rd utförligt beskrivit beslutsprocessen inom de lagstadgade pensionssystemen. Eftersom motiveringarna i det nu aktuella spörsmålet tycks syfta även på rättsskyddet för kunder hos de försäkringsbolag som sköter den lagstadgade olycksfallsförsäkringen, hänvisar jag även till mitt svar på det skriftliga spörsmålet SS 1360/2001 rd. På pensionsanstalter (pensionskassor, stiftelser och pensionsförsäkringsbolag) och försäkringsbolag som sköter olycksfallsförsäkringar tillämpas bl.a. lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (offentlighetslagen) då de utövar offentlig makt i egenskap av verkställare av det lagstadgade pensions- och olycksfallsskyddet. Att fatta enskilda förmånsbeslut innebär att utöva offentlig makt, och därför tillämpas offentlighetslagen på de handlingar och uppgifter ur dessa som gäller enskilda förmånsärenden. Rätten att ta del av handlingar regleras i offentlighetslagens 3 kapitel. Enligt lagens 12 har var och en med de begränsningar som nämns i 11 2 och 3 mom. rätt att ta del av de uppgifter som ingår i en myndighetshandling och som gäller honom själv, om inte något annat föreskrivs i lag. Enligt 11 1 mom. offentlighetslagen har den som i ett ärende är sökande eller anför besvär eller någon annan vars rätt, fördel eller skyldighet ärendet gäller rätt att hos den myndighet som behandlar eller har behandlat ärendet ta del av en myndighetshandling som kan eller har kunnat påverka behandlingen, även om handlingen inte är offentlig. Enligt 2 mom. 1 punkten i paragrafen har en part, hans ombud eller hans biträde inte den i 1 mom. avsedda rätten när utlämnande av uppgifter ur handlingen skulle strida mot ett synnerligen viktigt allmänt intresse, ett barns intresse eller ett annat synnerligen viktigt enskilt intresse. En parts rätt att ta del av de handlingar som gäller hans pensions- eller olycksfallsärenden och som innehas av pensionsanstalten eller försäkringsanstalten som sköter olycksfallsförsäkringar regleras enligt offentlighetslagen, eftersom varken pensionslagarna eller lagen om olycksfallsförsäkring innehåller några uttryckliga, från offentlighetslagen avvikande bestämmelser i ärendet. Social- och hälsovårdsministeriet anser att en parts rätt att ta del av de handlingar som gäller hans lagstadgade rätt till pension eller olycksfallsersättning även i nuvarande läge är tillräckligt tryggad i lag. Det är dock möjligt att pensionsanstalterna i vissa enskilda fall inte i tillräcklig mån har uppmärksammat den skyldighet att lämna ut uppgifter som de har enligt offent-lighetslagen. Enligt offentlighetslagen har en person möjlighet att överklaga ett avslag av en pensionsanstalt eller ett olycksfallsförsäkringsbolag gällande utlämnande av uppgifter och föra ärendet till förvaltningsdomstolen för prövning. Förvaltningsdomstolens beslut kan vid behov ytterligare överklagas hos högsta förvaltningsdomstolen. 4
Ministerns svar KK 36/2002 vp Leea Hiltunen /kd Social- och hälsovårdsministeriet har berett en regeringsproposition med förslag till ändring av bestämmelserna om erhållande, utlämnande och hemlighållande av uppgifter inom den privata, den statliga och den kommunala sektorns pensionssystem samt ändring av vissa andra bestämmelser i lag. Ett av propositionens mål är att tilllämpningen av de bestämmelser som reglerar utlämnandet, erhållandet och hemlighållandet av uppgifter skall göras klarare bl.a. så att pensionsanstalterna i större utsträckning än vad som är fallet i dag skall beakta offentlighetslagens betydelse i sin verk-samhet. En proposition är under beredning också för olycksfallsförsäkringens del, och avsikten är att den skall avlåtas till riksdagen ännu under våren 2002. När det gäller rättsskyddet dem som söker pension eller olycksfallsersättning kan dessutom nämnas att förfarandet med ändringssökande inrättats i uttryckligt syfte att utgöra ett rättsskyddsmedel med vars hjälp sökanden kan få ändring i pensionsanstaltens och olycksfallsförsäkringsbolagets beslut. På hösten 2001 färdigställdes vid justitieministeriet ett betänkande av kommittén för ändringssökande i beslut om social trygghet (KB 2001:9), där man bl. a. föreslår ändringar i organisationen och verksamheten när det gäller de besvärsinstanser som behandlar lagstadgade pensions- och olycksfallsärenden. Ett av målen för kommitténs arbete har varit att stärka besvärsinstansernas självständiga ställning samt att öka allmänhetens förtroende för besvärsinstansernas verksamhet. Detta kommittébetänkande är för närvarande på remiss, varefter regeringen vidtar nödvändiga åtgärder för att ändra lagstiftningen. Helsingfors den 1 mars 2002 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5