Ympäristöministeri Stefan Wallin

Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (maaperäpuitedirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 22 päivänä syyskuuta 2006 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 2007 Ympäristöministeri Stefan Wallin Ympäristöneuvos Olli Pahkala

2 EU/2006/1372 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Ylitarkastaja MUISTIO 18.12.2006 Anna-Maija Pajukallio EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIIKSI MAAPERÄN SUOJELUN PUITTEI STA JA DIREKTI IVIN 2004/35/EY MUUTTAMISESTA, KOM (2006) 232 LOPULLINEN 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio antoi 22.9.2006 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperänsuojelun puitteista (KOM(2006) 232 lopullinen). Maaperänsuojelun puitedirektiivi annetaan komission ehdotuksen mukaan EY:n perustamissopimuksen 175 (1) artiklan nojalla, jolloin siihen sovellettaisiin 251 mukaista yhteispäätösmenettelyä. Samanaikaisesti komissio antoi tiedonannon maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (KOM(2006) 232 lopullinen), joka liittyy EU:n kuudennen ympäristöohjelman toimeenpanoon. Teemakohta i- sesta strategiasta on annettu Eduskunnalle erillinen selvitys. Direktiiviehdotus on osa maaperänsuojelustrategian toteuttamista, josta on tehty vaik u- tusten arviointi (SEC(2006) 260 ja sen tiivistelmä SEC(2006) 1165). Direktiiviehdotuksella luotaisiin maaperänsuojelua varten yhteiset lainsäädäntöperusteet, joissa vahvistettaisiin yleiset periaatteet ja tavoitteet, joilla pyritään maaperän suojeluun ja kestävään käyttöön yhteisössä. 2. Ehdotuksen tavoite Yhteisön lainsäädäntö sisältää joitakin maaperän suojelua koskevia säädöksiä, mutta niiden ei katsota olevan riittäviä suojelemaan maaperää kaikelta huonontumiselta. Euroopan tason toimia perustellaan mm. maaperän huononemisen vaikutuksilla myös muihin ympäristön osa-alueisiin, kansallisten maaperäsuojelujärjestelmien erojen aiheuttamilla sisämarkkinoiden toiminnan vääristymisillä, maaperän huonontumisen rajat ylittävillä vaikutuksilla, elintarvikkeiden turva l- lisuudella sekä kansainvälisten ympäristösopimusten velvoitteilla. Ehdotetussa direktiivissä vahvistettaisiin yhteiset perusteet maaperän suojelua varten. Ehdotuksessa säädettäisiin toimenpiteistä, joilla ehkäistään tai lievennetään sekä luonnollisia että ihmisten toimintojen vuoksi tapahtuvia huonontumisprosesseja, jotka he i- kentävät maaperän toimintakykyä. Toimenpiteisiin sisältyisivät myös huonontuneen maaperän kunnostaminen ja ennallistaminen sellaiselle toiminnallisuuden tasolle, joka vastaa vähintään tämänhetkistä ja hyväksyttyä tulevaa käyttöä. 3. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Maaperänsuojeludirektiivillä pantaisiin täytäntöön teemakohtaisen strategian keskeiset osat. Direktiiviehdotus sisältää seuraavat säännökset: -säädettäisiin maaperänsuojelun sisällyttämisestä muihin politiikan aloihin; -velvoitettaisiin maankäyttäjiä ennalta ehkäisemään tai minimoimaan maaperän toimintoja merkittävästi heikentävien toimien vaikutuksia; -edellytettäisiin maaperän sulkemisesta aiheutuvien ongelmien lie ventämistä kansallisesti; -edellytettäisiin eroosion, orgaanisen aineksen vähenemisen, tiivistymisen, suolaantumisen ja maanvyörymien riskialueiden määrittämistä sekä kansallisten toimenpideohjelmien laatimista näille alueille; -säädettäisiin jäsenvaltioille velvollisuus ennalta ehkäistä maaperän pilaantumista; -velvoitettaisiin jäsenvaltiota kartoittamaan pilaantuneet alueet määritellyn menettelyn mukaisesti eli tunnistamaan ensin alueet, joil-

3 la on ollut mahdollisesti pilaavaa toimintaa, tutkimaan ne sekä arvioimaan merkittävien kohteiden riskit; -edellytettäisiin maaperän tilaa koskevan selvityksen laatimista mahdollisesti pilaantunutta aluetta myytäessä; -velvoitettaisiin jäsenvaltioita varmistamaan, että pilaantuneet alueet kunnostetaan sekä luomaan mekanismit sellaisten alueiden kunnostamisen rahoittamiseksi, joiden osalta aiheuttajaa ei saada vastuuseen; -säädettäisiin kansallisen kunnostusstrategian laatimisesta; -säädettäisiin tietoisuuden parantamista koskevista toimista ja yleisön osallistumista koskevien menettelyjen noudattamisesta; -velvoitettaisiin jäsenmaita raportoimaan sulkemista koskevista toimista, riskialueista ja niitä koskevista toimenpideohjelmista, pilaantuneiden alueiden kartoituksesta, kansallisesta kunnostusstrategiasta ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävistä toimista määrä-ajoin; -säädettäisiin komitologiamenettelyssä tapahtuvista direktiivin täytäntöönpanoon ja tekniseen mukauttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä; -säädettäisiin direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) korjaavia toimia koskevan artiklan 6 kohdan 3 muuttamisesta. 3.1. Artiklojen pääasiallinen sisältö Ehdotetun 1 artiklan mukaisesti direktiivissä vahvistettaisiin perusteet maaperän suojelulle ja maaperän toimintakyvyn säilyttämiselle, jotta maaperä voisi suorittaa seuraavat toiminnot: biomassan tuotanto, ravinteiden, aineiden ja veden varastointi, suodatus ja muuntaminen, biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, toimiminen fyysisenä ja kulttuuriympäristönä ihmisille ja ihmisten toiminnoille sekä toimiminen raaka-aineiden lähteenä, hiilivarastona sekä geologisen ja arkeologisen perinteen säilyttäjä. Tätä varten direktiivissä säädettäisiin maaperän huonontumisprosessien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Direktiiviä sovellettaisiin maaperään, joka muodostaa maankuoren ylimmäisen kerroksen ja sijaitsee kallioperän ja ulkopinnan välissä. Direktiiviä ei sovelletta i- si pohjaveteen. Ehdotetussa 2 artiklassa määriteltäisiin käsitteet "sulkeminen" ja "vaarallinen aine". Ehdotetussa 3 artiklassa säädettäisiin maaperänsuojelun sisällyttämisestä muihin politiikkoihin. Kehitettäessä aluekohtaisia politiikkoja, jotka todennäköisesti pahentavat tai lieventävät maaperän huonontumisprosesseja, jäsenvaltioiden olisi määritettävä, kuvattava ja arvioitava kyseisten politiikkojen va i- kutuksia mainittuihin prosesseihin ja julkistettava tulokset. Ehdotetussa 4 artiklassa velvoitettaisiin jäsenmaita varmistamaan, että kaikki maankäyttäjät ennalta ehkäisevät tai minimoivat maaperän toimintoja merkittävästi heikentävien toimien vaikutuksia. Ehdotetussa 5 artiklassa velvoitettaisiin jäsenmaita asianmukaisin toimenpiteiten rajoittamaan maa-perän sulkemista tai, mikäli sulkemista kuitenkin tapahtuu, lieventämään sen vaikutuksia käyttämällä sella isia rakennustekniikoita ja -tuotteita, joiden avulla voidaan ylläpitää mahdollisimman monia maaperän toimintoja. Ehdotetuissa 6 ja 7 artikloissa velvoitettaisiin jäsenvaltioita määrittämään viiden vuoden kuluessa täytäntöönpanopäivämäärästä eroosion, orgaanisen aineksen vähentymisen, tiivistymisen, suolaantumisen ja maanvyörymien riskialueet käyttäen ainakin direktiivin liitteessä I lueteltuja perusteita. Määrittäminen tehtäisiin joko seurannan tai validoidun mallinnuksen keinoin. Arvioinnissa olisi otettava huomioon myös kyseisten pr o- sessien vaikutukset kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ja aavikoitumiseen. Riskialueet julkistettaisiin ja niitä tarkistettaisiin vähintään joka kymmenes vuosi. Ehdotetussa 8 artiklassa jäsenvaltioita edellytettäisiin laatimaan riskialueita varten toimenpideohjelma, joka sisältäisi ainakin riskien vähennystavoitteet, asianmukaiset toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, aikataulun kyseisten toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi sekä arvion kyseisten toimenpiteiden rahoittamiseen tarvittavista yksityisistä ja julkisista varoista. Jäsen-valtioiden olisi ennen uusien toimenpideohjelmien käyttöönottoa varmistettava, että toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja teknisesti toteuttamiskelpoisia, ja suoritettava vaikutusten arviointi, joka sisältää kustannus-

4 hyötyanalyysit. Mikäli alueella vallitsisi monien samanaikaisten huonontumisprosessien riski, jäsenvaltiot voisivat käsitellä kaikkia ongelmia samassa ohjelmassa. Toimenpideohjelma olisi laadittava seitsemän vuoden kuluessa ja sen toteutuksen tulisi alkaa viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanopäivämäärästä. Toimenpideohjelma olisi julkistettava ja se olisi tarkistettava vähintään joka viides vuosi. Ehdotetussa 9 artiklassa säädettäisiin maaperän pilaantumisen ehkäisemisestä. Jäsenvaltioiden tulisi rajoittaa vaarallisten aine i- den tahallista tai tahatonta päästämistä maaperälle tai maaperään, jotta vältettäisiin kertymistä, joka haittaisi maaperän toimintoja tai aiheuttaisi merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tämä ei koskisi aineita, jotka ovat peräisin ilmakehän la s- keumasta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä tai hallitsemattomasta luonnonilmiöstä. Ehdotetuissa 10 ja 11 artikloissa säädettäisiin pilaantuneiden alueiden kartoituksesta. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä alueellaan sijaitsevat kohteet, joiden maaperässä esiintyy todistetusti ihmisten toimien seurauksena vaarallisia aineita siinä määrin, että jäsenvaltiot katsovat niiden aiheuttavan merkittävän riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle, jäljempänä pilaantuneet alueet. Riski olisi arvioitava ottaen huomioon maan senhetkinen ja hyväksytty tuleva käyttö. Jäsenvaltioiden olisi laadittava pilaantuneiden alueiden kansallinen kartoitus. Kartoitus julkistetta i- siin ja se tarkistettaisiin vähintään joka viides vuosi. Jäsenvaltion olisi nimettävä toimiva l- tainen viranomainen, joka vastaa pilaantuneiden alueiden määrittämisestä. Viranoma i- sen olisi viiden vuoden kuluessa määritettävä ainakin ne alueet, joilla harjoitetaan tai on aikaisemmin harjoitettu liitteessä II tarkoitettuja maaperää pilaavia toimintoja. Näitä olis i- vat ns. Seveso-laitokset, IPPC -direktiivissä luetellut laitokset, lentoasemat, satamat, aiemmat sotilasalueet, huoltoasemat, kemialliset pesulat, kaivosteollisuus- ja kaivannaisjätealueet, kaatopaikkadirektiivin mukaiset kaatopaikat, jätevedenkäsittelylaitokset ja vaarallisten aineiden kuljetuksiin käytettävät putket. Ehdotuksesta on rajattu pois komission suosituksen 2003/361/EY liitteen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut mikroyritykset sekä kotieläintilat. Edellä kuvattu 11 artiklan mukainen pilaantuneiden alueiden kartoitus tarkistettaisiin säännöllisin väliajoin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi mitattava vaarallisten aineiden pitoisuudet alueilla ja mikäli pitoisuudet ovat sellaiset, että niiden voidaan perustellusti uskoa aiheuttavan merkittävää riskiä ihmisen terveydelle tai ympäristölle, alueella olisi tehtävä riskien arviointi. Tutkimuksille ja riskien arvioinnille annettaisiin aikataulu välitavoitteineen. Arvioinnin tulisi olla valmis 25 vuoden kuluttua. Ehdotetussa 12 artiklassa säädettäisiin maaperän tilaa käsittelevästä selvityksestä. Sen mukaan mahdollisesti pilaantuneen alueen myyjän tai ostajan tulisi laadituttaa jäsenvaltion hyväksymällä laitoksella tai henkilöllä selostus maaperän tilasta, joka sisältäisi vähimmillään tiedot alueen aiemmista vaiheista, relevanttien aineiden kemiallisista analyyseistä sekä pitoisuustasoista ja niiden vertailusta. Selvitys toimitettaisiin toimiva l- taiselle viranomaiselle ja liiketoimen toiselle osapuolelle. Ehdotetussa 13 artiklassa velvoitettaisiin jäsenvaltiot varmistamaan, että pilaantune i- den alueiden kartoituksiin sisältyvät alueet kunnostetaan. Jäsenvaltioiden olisi luotava asianmukaiset mekanismit sellaisten pilaantuneiden alueiden kunnostamisen rahoittamiseksi, joiden osalta saastuttajaa ei aiheuttamisperiaatteen mukaisesti voitaisi osoittaa, asettaa vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaan tai velvoittaa vastaamaan kunnostamisen kustannuksista. Ehdotetussa 14 artiklassa säädettäisiin jäsenvaltioiden velvollisuudesta laatia kartoituksen perusteella seitsemän vuoden kuluessa kansallinen kunnostamisstrategia, joka sisältäisi ainakin kunnostamistavoitteet, alueiden kunnostamisen tärkeysjärjestyksen, täytäntöönpanon aikataulun sekä tiedot varoista, jotka jäsenvaltioiden budjettipäätöksistä vastaavat viranomaiset myöntäisivät kansallisten menettelyjensä mukaisesti. Kunnostamisstrategiaa olisi sovellettava ja se olisi julkis tettava viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua täytäntöönpanopäivämäärästä. Se olisi tarkistettava vähintään viiden vuoden välein. Ehdotuksen 15 ja 17 artiklassa säädettäisiin

5 tietoisuuden parantamiseen tähtäävistä toimista, yleisön osallistumisesta sekä komission tiedonvaihtofoorumista. Ehdotuksen 16 artiklassa säädettäisiin jäsenvaltioiden raportointivelvollisuudesta. Raportointi koskisi sulkemista koskevia toimenpiteitä, riskialueita, niiden määrittämismenettelyjä ja toimenpideohjelmia, pilaantuneiden alueiden kartoitusta, kansallista kunnostamisstrategiaa sekä tietoisuuden parantamista koskevia toimia. Raportointi tulisi tehdä kahdeksan vuoden kuluessa ja joka viides vuosi sen jälkeen. Ehdotuksen 18 ja 19 artikloissa säädettäisiin komitologiamenettelyssä tapahtuvista direktiivin täytäntöönpanoon ja tekniseen mukauttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Nämä kohdistuisivat liitteen I mukauttamiseen, mahdolliseen riskienarviointimenetelmien yhdenmukaistamiseen sekä raportoinnin täytäntöön panemiseksi tarvittavaa tiedonvaihtoa koskevien säännöksien vahvistamiseen. Ehdotuksen 20-22 artikloissa säädettäisiin komission kertomuksesta, direktiivin tarkistamisesta sekä direktiivin rikkomista koskevista seuraamuksista. Ehdotuksen 23 artiklassa esitetään direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) muuttamista siten, että direktiivin korjaavia toimia koskevaan 6 artiklan 3 kohtaan lisätään viittaus maaperänsuojelun puitedirektiivin 13 artiklan 1 kohtaan. Direktiivi tulisi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulopäivästä. Ehdotuksen liitteessä I on taulukot perusteista, joita käytettäisiin riskialueiden määrityksessä. Taulukot on laadittu erikseen seuraaville maaperän uhkille: eroosio, orgaanisen aineksen vähentyminen, tiivistyminen, suolaantuminen ja maanvyörymät. Perusteita olisivat mm. maaperän typologinen yksikkö, maaperän koostumus, maa-aineksen tiheys, topografia, maapeite, maankäyttö ja ilmasto. Ehdotuksen liitteessä II on luettelo maaperää mahdollisesti pilaavista toiminnoista. 4. Ehdotuksen vaikutukset Ehdotuksen vaikutuksia on arvioitu maaperänsuojelua koskevan strategian vaikutusten arvioinnin yhteydessä lähinnä taloudellisesta ja ympäristönsuojelua koskevasta näkökulmasta. Puitedirektiivin osalta on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa: ei-sitova EU:n strategia, joustava puitedirektiivi ja eri uhkia koskevat omat EY-säädökset tavoitteineen ja toimenpiteineen. 4.1. Lainsäädännölliset vaikutukset Suomessa on useita säädöksiä, joissa käsitellään joko suoraan tai välillisesti maaperänsuojelua (esim. ympäristönsuojelulaki, metsälaki, luonnonsuojelulaki, jätelaki, kemikaalilaki, laki ympäristövahinkovakuutuksesta, laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjunnasta, laki öljysuojarahastosta). Säännökset ovat kuitenkin jakautuneet eri toimintoja koskeviin sektorilakeihin eikä direktiiviehdotuksen edellyttämää kokonaisnäkemystä ole minkään lain nojalla suoraan esitettävissä. Pilaantuneiden maa-alueiden osalta keskeisin säädös on ympäristönsuojelulaki (86/2000), jonka 12 luvussa säädetään pilaantuneen maaperän puhdistamisvelvollisuudesta. Ehdotettu direktiivi edellyttäisi muutoksia ainakin ympäristönsuojelulakiin, todennäköisesti myös maan-käyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) ja mahdollisesti eräisiin muihin ympäristönsuojelusäännöksiin. Ehdotus sisältää uusia määräyksiä viranomaisten tehtävistä, kuten riskialueiden tunnistaminen, toimenpideohjelmien laatiminen, pilaantuneiden alueiden määrittely, tutkiminen ja riskien arviointi sekä kansallisen kunnostusstrategian laatiminen. Direktiivin lopullisesta sisällöstä riippuu, onko täytäntöönpanoa varten tarpeen säätää erillinen maaperänsuojelua koskeva säädös. Ympäristövastuudirektiivin 6 artiklassa on jätetty kansallisesti harkittavaksi, säädetäänkö vastuu korjaavien toimenpiteiden tekemisestä viimekädessä viranomaiselle vai ei. Maaperänsuojeludirektiiviehdotuksessa esitetyllä ympäristövastuudirektiivin muutoksella tiukennetaan viranomaisen vastuuta. Tällä ei ilmeisesti olisi kuitenkaan merkitystä Suomen kannalta, sillä Suomessa on jo säädetty toissijaisesta vastuusta. 4.2. Taloudelliset vaikutukset: Ehdotetulla maaperänsuojelun puitedirek-

6 tiivillä tulisi olemaan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia Suomessa. Vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, kuinka laajoiksi direktiivin erilaiset kartoitus-, tutkimus-, raportointija toimenpideohjelmat muodostuisivat ja missä määrin voidaan käyttää hyväksi aie m- paa tietoa. Suurimmat taloudelliset vaikutukset aiheutuisivat maaperän paikallista pilaantumista koskevista direktiivin velvoitteista. Direktiiviehdotuksen edellyttämien riskialueiden tunnistamiseen voidaan käyttää mm. maannostietokantaa. Maaperä- ja maannoskarttojen laadinta on parhaillaan käynnissä, karttojen arvioidaan olevan valtakunnallisesti kattavia vuonna 2008 2009. Karttojen aikaansaamiseksi tarvittavaa rahoitusta ei la s- kettaisi puitedirektiivin täytäntöönpanon kustannuksiksi. Maannoskartta tuottaa maannoskuvioiden muodot ja joukon maannosyks i- köihin liittyviä parametrejä. Parametrejä ei mitattaisi kaikista kuvioista, vaan ne arvioitaisiin muunnoskaavoilla. Kaikkia muunnoskaavoja ei ole välttämättä vielä saatavina Suomen olosuhteisiin testattuina ja riskien arvioinnin edellyttämiä parametrejä jouduttaisiin ehkä vielä verifioimaan maastotöissä. Erittäin karkea, suuntaa-antava arvio riskialueiden tunnistamisen kustannuksista on 300 000 euroa. Rajatuilla riskialueilla tehtäväksi esitettyjen toimenpiteiden suunnittelun ja toteuttamisen sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannan aiheuttamia kustannuksia ei voida pitävästi arvioida niin kauan, kun ei tiedetä riskialueiden suuruutta ja riskien edellyttämiä toimenpiteitä. Toimenpideohjelmat voivat perustua myös jo olemassa ja käytössä oleviin (esim. CAP täydentävät ehdot, tavanomainen hyvä viljelykäytäntö, nitraattidirektiivi) sekä tuleviin (esim. vesipuitedirektiivin vesienhoitoalueiden toimenpideohjelmat) toimenpiteisiin. Pilaantuneisiin alueisiin liittyvät viranomaistehtävät lisääntyisivät direktiiviehdotuksen vuoksi nykyisestä. Pilaantuneiden maiden kartoituksen kustannuksia voidaan arvioida suuntaa-antavasti komission vaik u- tusten arvioinnissa esitettyjen lähtökohtien perusteella olettaen, että direktiiviehdotuksen liitteen II mukaisen minimitoimialaluettelon mukaisia mahdollisesti pilaantuneita maaalueita olisi Suomessa noin 10 000: Alustavan kartoituksen kustannukset olisivat ensimmäisen viiden vuoden aikana noin 30 miljoonaa euroa, täydentävien tutkimusten kustannukset 25 vuoden aikana olisivat luokkaa 50 60 miljoonaa euroa. Näistä ilmeisesti ainakin alustavien tutkimusten kustannukset lankeaisivat valtion rahoittamiksi. Mikäli laskentaperusteena käytettäisiin nykyistä mahdollisesti pilaantuneiden maiden kartoitusta, jossa kohteita on noin 20 000, edellä esitetyt kartoitus- ja tutkimuskustannukset olisivat luokkaa 150 miljoonaa euroa. Ehdotettu direktiivi edellyttää kaikkien pilaantuneiksi määriteltyjen alueiden kunnostamista. Vaikka ehdotuksessa ei ole asetettu aikataulua kunnostamiselle, lisäisi se todennäköisesti käytännössä kunnostusten määrä ja ainakin kunnostustahtia. Arviolta kolmannes kunnostuksista tehdään nykyisin julkisin varoin. Käytännössä valtio tukee isännättömien alueiden kunnostusta tällä hetkellä ympäristömäärärahoin ja öljysuojarahastosta (ns. SOILI-ohjelman kohteet) noin viidellä miljoonalla eurolla vuosittain. Summa ei vastaa direktiiviehdotuksen vaatimusta isännättömien kohteiden kunnostamisen asianmukaisista rahoitusmekanismeista. Edellä kuvatut kustannukset täsmentyisivät direktiivin toimeenpanovaiheessa. Maaympäristön paranemisella voidaan arvioida olevan vaikutusten arvioinnissa viitattuun tapaan myös myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, jotka tasapainottaisivat ympäristön tilan parantamisesta aiheutuneita kustannuksia. 4.3. Hallinnolliset vaikutukset Direktiiviehdotuksessa esitettyjen riskialueiden tunnistaminen ja kansallisten toimenpideohjelmien laatiminen aikataulun muka i- sesti edellyttäisi viranomaisten (Suomen ympäristökeskus, alueelliset ympäristökeskukset, Geologian tutkimuskeskus, MTT ja Metsäntutkimuslaitos METLA) yhteistyötä ja riittävästi henkilöstövoimavaroja ohjelmien laadintaan, toteuttamiseen ja seurantaan. Direktiiviehdotuksen mukaisesti toteutettuna pilaantuneiden maiden kartoitus lisäisi merkittävästi viranomaisten työtä. Muilta osin hallinnolliset vaikutukset olisivat vähäisiä Suomessa.

7 4.4. Ympäristövaikutukset Ehdotuksen pääasiallisena tarkoituksena on maaperän suojelu. Nykyinen yhteisön lainsäädäntö sisältää joitakin maaperän suojelua koskevia säädöksiä, mutta komissio ei katso niiden olevan riittäviä suojelemaan kaikkea maaperää yhä lisääntyvältä huonontumiselta. Maaperänsuojelun nostaminen yhdeksi tarkasteluelementiksi veden ja ilman rinnalle parantaisi maaperää koskevien seikkojen huomioon ottamista päätöksenteossa. Puitedirektiivin ympäristövaikutukset olisivat pitkälti riippuvaisia kansallisella tasolla käytännössä toteutettavista toimenpiteistä. 5. Valtioneuvoston alustava kanta Suomi tukee komission ehdottaman maaperänsuojelua koskevan puitedirektiivin tavoitteita maaperän suojelusta ja maaperän kestävästä käytöstä. Tällä hetkellä EU:ssa ja Suomessa ei ole yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maaperänsuojelupolitiikkaa. Maaperänsuojelu on kuitenkin sisältynyt välillisesti useisiin EU:n ja Suomenkin politiikkoihin, toimintaohjelmiin ja säädöksiin. Maaperänsuojelu on melko hyvin otettu huomioon jo olemassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä (esim. ympäristönsuojelulaki, metsälaki, luonnonsuojelulaki, jätelaki, laki ympäristövahinkovakuutuksesta, laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjunnasta, kemikaalilaki, laki öljysuojarahastosta). Komission näkemys siitä, että riskit arvio i- daan ja että maaperän suojeluun kohdistuvat toimet päätetään paikallisista ja kansallisista lähtökohdista käsin, on kannatettava. On tärkeää varmistaa, että tämä toteutuu myös käytännössä. Suomi pitää laillisesti sitovaa direktiiviä periaatteessa hyväksyttävänä, koska kyseessä on puitedirektiivi. Tämä ehdotus ei kuitenkaan vastaa esitettyjä tavoitteita joustavuudesta ja kansallisesta valinnanvapaudesta eri toimien suhteen. Ehdotus on etenkin pilaantuneiden alueiden osalta liian yksityiskohta i- nen erityisesti, kun on kyse paikallisesta ongelmasta. Toimenpiteiden suunnittelua ja raportointia koskevat velvoitteet vaikuttavat myös osin ylimitoitetuilta. Myös ehdotukses ta saatavia hyötyjä ja kustannuksia olisi tullut tarkastella ja analysoida huolellisemmin, kuin nyt on tehty. Jotta Suomi hyväksyisi direktiiviehdotuksen, kaipaa se runsaasti työstämistä. Toisaalta maaperän suojelemiseksi saattaisi riittää myös yhteisesti hyväksytty, maaperänsuojelustrategian pohjalta työstetty toimenpideohjelma. Suomi pitää joustavaa riskialueille kohdennettua puitedirektiiviä valmisteluvaiheessa esillä ollutta yleistä seurantadirektiiviä parempana vaihtoehtona. Suomi kannattaa maaperänsuojelun sisällyttämistä muihin politiikan aloihin. Suomi pitää tärkeänä, että riskien hyväksyttävyys, tavoitteiden vaativuustaso sekä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät toimenpiteet jäävät myös käytännössä jäsenvaltioiden päätettäväksi. On myös erittäin tärkeää, että direktiivin edellyttämistä toimenpiteistä ei tule suhteettoman raskaita suhteessa ongelmien vakavuuteen ja maaperässä tapahtuviin melko hitaisiin muutoksiin. Direktiiviehdotuksen mukaiset toimenpidevaatimukset käynnistävät aikaa vievän ja ka l- liin selvitys-, suunnittelu- ja raportointityön, jota edellytetään päivitettäväksi säännönmukaisesti. Erityisesti raportointivaatimukset vaikuttavat ylimitoitetuilta. Jatkovalmistelussa tulisikin tarkastella vielä, miten raportointia voidaan keventää ja erityisesti kuinka raportointi voidaan toteuttaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Direktiiviehdotuksen 4 artiklassa säädetään toimenpiteistä ennalta varautumista varten. Varovaisuusperiaatteen mukaisten toimien vaatiminen jokaiselta, jonka toiminta voi aiheuttaa merkittäviä maaperävaikutuksia, on erittäin hankala toteuttaa ja valvoa. Artikla s- sa tulisikin puhua selkeästi esimerkiksi luvanvaraisesta toiminnasta. Taajamien ja viemäriverkoston tulvat ovat jokavuotinen ilmiö Suomessa. Taajamavesien hallintaan vaikutetaan mm. kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin. Maaperän sulkeminen rakenteilla liittyy läheisesti tähän ongelmaan. Asia on tärkeä, mutta koska kaavoitus ja rakentaminen ovat kansallista kompetenssia, tulisi asia siirtää artiklatasolta direktiiviehdotuksen resitaaleihin. On myös vaikea nähdä, miten 5 artiklan mukaista

8 yleistä kieltoa voitaisiin käytännössä toteuttaa. Suomen erityispiirteet eroavat Keski- ja Etelä-Euroopasta maaperän osalta. Suomessa on laaja metsätalous, maatalousmaan osuus on pieni, asutus on harvaa ja turvemaat ovat yleisiä. Direktiiviehdotuksessa esitetty riskialueiden tunnistaminen ja seurannan tai korjaustoimenpiteiden kohdentaminen keskeisille alueille onkin maaperän ja sen tilan suuren alueellisen vaihtelevuuden takia hyvä lähestymistapa. Orgaanisen aineksen häviäminen on yleinen ongelma EU:ssa. Suomen erityispiirteinä ovat kuitenkin nimenomaan runsas orgaanisen aineksen määrä sekä tavallista happamammat maat. Orgaanisen aineksen häviäminen esim. viljelyn seurauksena ei liene Suomelle ongelmallista maaperän suojelun kannalta. Koska Suomi poikkeaa selkeästi orgaanisen maan määrän osalta muista EUmaista, tulee direktiivitekstissä tarkkaan määritellä, mistä lähtökohdista käsin orgaanisen aineksen vähenemisen riskit tulee määritellä. Tämä koskee erityisesti artiklan 6 kohdan 1 b) sanamuotoa. Artikla tulee kirjoittaa muotoon, josta selkeästi käy ilmi, mitä maita tarkoitetaan, esimerkiksi siten, että metsä- ja turvemaat on selkeästi rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiiviehdotuksen mukaan riskialueiden tunnistamisessa ja määrittämisessä tulee käyttää ainakin liitteessä I lueteltuja peruste i- ta. Liitteessä esitetyt perusteet eivät kaikilta osin sovellu Suomen osalle eikä niitä varten välttämättä ole käynnissä olevaa seurantaa. Liite aiheuttaa Suomelle lisäkustannuksia eikä sitä voida tässä muodossa hyväksyä. Suomi pitää pilaantuneita maita koskevia vaatimuksia huomattavan yksityiskohtaisina verrattuna direktiiviehdotuksen muihin kohtiin ja direktiivin puiteluonteeseen. Ehdotuksessa esitetty maaperän pilaantumisen estäminen on perusteltua. Valtaosa esitetyistä toimista koskee kuitenkin paikallista, jo tapahtunutta pilaantumista. Esimerkiksi kansallisen kartoituksen tekeminen on tarpeellista, mutta siihen sisältyvät tiukasti säädellyt toimet - kaikkien mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tutkiminen, merkittävien kohteiden riskinarviointi annetun aikataulun mukaisesti, pilaantuneiksi todettujen alueiden kunnostaminen - eivät ole esitetyn mukaisina toteuttamiskelpoisia. Ne lisäisivät merkittävästi viranomaistyötä ja tulisivat yhteiskunnalle ka l- liiksi. Tutkimusten kohdentaminen toimiva l- taiselle viranomaiselle eroaisi nykykäytännöstä. Esitetty kartoitusmenettely saattaa olla myös ristiriidassa riskipohjaisen päätöksenteon suhteen. Maa-alueen kauppaan liittyvä velvollisuus maaperän tilaa koskevasta kertomuksesta on huomattavasti yksityiskohtaisempi, kuin nykyinen ympäristönsuojelulain mukainen selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta ja kyseisen artiklan muotoilua tulisi vielä harkita. Pilaantuneiden maiden kartoituksen pohjaksi direktiiviehdotuksen liitteessä II esitetty minimitoimialaluettelo ei vastaa Suomessa toteutetun mahdollisesti pilaantuneen maan tietojärjestelmän toimialaluokitusta. Suomen rekisteri painottuu jo toimintansa lopettane i- siin kohteisiin ja on toimialaltaan liitteessä esitettyä luetteloa laajempi. Direktiiviehdotuksen mukaisiin toimialoihin kuuluvien, jo toimintansa lopettaneiden kohteiden tunnistaminen voi olla hankalaa. Minimilistassa luetellut toimialat myös vaihtelevat suuresti merkittävyydeltään pilaantumisen aiheuttajina. Kartoitukseen liittyy sitovia toimenpite i- tä, joten liitteen sisältö on erittäin merkityksellinen. Suomi pitää tärkeänä, että liitettä tarkistetaan. Tulisi myös vakavasti harkita toimialaluettelon antamista minimiluettelon sijaan suosituksen- tai esimerkinomaisena. On tarpeellista myös harkita, missä määrin esimerkiksi tulevia toimintansa aloittavia liitteen II mukaisia laitoksia tulisi pitää kartoitukseen mukaan otettavina mahdollisina maaperän pilaajina. Maaperän pilaaminen on kiellettyä ja vahinkotilanteista on säädetty jo muualla yhteisön lainsäädännössä. Artikla 11, kohta 2, jossa on rajattu kotieläintilat ja mikroyritykset pois kartoituksesta, tulee kirjoittaa nykyistä yksiselitteisempään muotoon. Suomi pitää kansallisen kunnostusstrategian laatimista tarpeellisena toimena. Pilaantuneiksi todettujen alueiden kunnostaminen on niin ikään tarpeellista. Vaatimus tulisi muotoilla siten, että se varmasti sallii riittävän jouston ja riskiperusteiset kunnostuspäätökset. Direktiiviehdotuksessa esitetty mekanismi

9 ns. isännättömien pilaantuneiden alueiden kunnostamisen rahoittamiseksi on haastava. Komissio ei ole arvioinut kunnostuskustannuksia direktiivistä aiheutuviksi varsinaisiksi kustannuksiksi, sillä kunnostustoimiin tulisi ryhtyä joka tapauksessa. Käytännössä direktiiviehdotuksen mukainen menettely kuitenkin lisää kunnostusten (myös isännättömien kohteiden) määrä ja nopeuttaa kunnostustahtia. Nykyisin Suomessa isännättömien alue i- den kunnostuksiin käytettävissä olevat valt i- on varat ovat luokkaa 5 miljoonaa euroa vuodessa, mikä ei vastaa direktiiviehdotuksen vaatimusta. Direktiivin mukauttaminen tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen tapahtuisi komit o- logiamenettelyssä yksityiskohtaisen sääntelymenettelyn mukaisesti. Tätä voidaan pitää pääasiassa hyvänä menettelynä. Vaarana saattaa kuitenkin olla, että menettely heikentää tulevaisuudessa puitedirektiiviin sisält y- vää joustoa ja jäsenmaiden omaa harkintaa toimenpiteiden valinnassa. Ympäristövastuudirektiiviä koskevalla muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta Suomen kannalta. Ympäristövastuudirektiivin maaperävahingon ja maaperänsuojeludirektiiviehdotuksen suhde kaipaa kuitenkin selvennystä. Ympäristövastuudirektiivissä otetaan huomioon ainoastaan aineiden (sekä valmisteiden, organismien ja mikro-organismien) ihmisille ha i- talliset vaikutukset. Maaperänsuojeludirektiiviehdotuksen pilaantuneen alueen määritelmässä tarkastellaan sekä ympäristö- että terveysriskejä. Suomen käsityksen mukaan maaperän kunnostusvastuiden tulisi olla yhtenevät.