Syksy on toimintaa 18 sivua paikallismenoa

09 Ympäristöpalkinto 34 Eero Murtomäki palkittiin Energiansäästöelämäntyöstään Lampputesti vai LED-lamppu? Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 4/2012 2,00 www.sll.fi Syksy on toimintaa 18 sivua paikallismenoa TUPLA- NUMERO! Kunnallisvaalit tulevat: Luonnonsuojelija tenttasi puolueita 06

2 Perussuomalaista ympäristöpolitiikkaa pääkirjoitus 4/2012 Luonnonsuojelija Syyskuu nro 4/2012 38. vuosikerta ISSN 0788-8708 Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liittoon. www.sll.fi/luonnonsuojelija Perussuomalaiset pyrkivät syksyn kunnallisvaaleissa paikallisvaltaan asettamalla ehdokkaat lähes 300 kuntaan. Koska vaaleissa on kyse lähiympäristön ja arjen ratkaisuista, mahdollisuudet menestyä ovat hyvät. Perussuomalaiset eivät ole politiikan yksivuotinen kukinto. Eduskuntavaaleja seuraa kunnallisjytky. Timo Soinin hyvin rasvattu retoriikkahaulikko ampuu useimpiin suuntiin. Tähtäimessä ovat varsinkin punavihreät ja porhokapitalistit. Vennamolaisessa hengessä pienen ihmisen asialla oleva Soini on kova kilpailija Keskustalle. Perussuomalaisella puolueella on niukasti ympäristöpoliittisia kirjauksia. Kun Luonnonsuojelija-lehti kysyi eduskuntapuolueiden puoluesihteereiltä heidän ympäristöpolitiikastaan kunnallisvaaleissa (s. 6 7), Perussuomalaisten vastaukset olivat vähäsanaisimpia. Puolueen kirjaamassa aateperustassa ympäristö on mukana: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä. Koetun perusteella Perussuomalaisten käytännön ympäristöpolitiikka on vielä muotoutumassa. Vaikuttaa siltä, että Perussuomalaiset pitävät vaistonvaraisesti kauniista suomalaisesta luonnosta. Luonto nähdään kuitenkin ensisijaisesti ihmisen apuna, luonnonvaroina. Sallittuja ovat esimerkiksi avohakkuut ja turvetuotanto. Perussuomalaiset nuoret ovat sen sijaan laatineet periaateohjelman, jossa on mietitty myös ympäristöä. Selkää käännetään avohakkuille, kannatetaan luomutuotantoa jne. Hyvä niin. Ympäristöluvitus saa kuitenkin osakseen epäileviä ajatuksia. Eduskuntavaaleissa puolue esitti maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämistä luonnonvaraministeriöksi. Tämä vaikuttaa lyhytnäköiseltä ajattelulta, pieleen menevältä perstuntumalta. Heinäkuussa Suomen luonnonsuojeluliiton Taloustutkimuksella teettämän selvityksen mukaan enemmistö suomalaisista kannatti kaivosveroa, Perussuomalaisistakin 79 %. Elokuun lopulla Perusuomalaiset peräsivätkin kaivoksilta ympäristövastuuta ja ilmoittivat kannattavansa kaivosveron käyttöönottoa. Toivottavasti Perussuomalaiset vakuuttuvat muutenkin, että lähiympäristöstä huolehtiminen on pienen ihmisen turva. Se auttaa vähävaraista, tiukan paikan tullen mennään vaikka marjaan. Perussuomalaisten vähitellen muotoutuvan linjan kautta kotimaiseen ympäristöpolitiikkaan saadaan uutta ääntä. Varsinkin itsensä älylliseen eliittiin mieltävät Vihreät saavat olla tarkkana, etteivät asetu keskustelussa toisen yläpuolelle. Matti Nieminen TOIMITUS luonnonsuojelija@sll.fi Matti Nieminen, päätoimittaja, p. (09) 228 08 222, matti.nieminen@sll.fi Liisa Hulkko, toimitussihteeri, AD, p. (09) 228 08 202, liisa.hulkko@sll.fi Maura Haimola, vs. verkkotoimittaja, p. (09) 228 08 245, maura.haimola@sll.fi TOIMITUSNEUVOSTO Sini Eräjää, Maura Haimola, Hanna Hakko, Antti Halkka, Hanna Kaisa Hellsten, Liisa Hulkko, Mika Laurila, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Liisa Hulkko palstojen vinjetit Emmi Jormalainen VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2012 TILAUSHINTA 2012 Jäsenmaksu on 32 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 39. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 31. ilmestyminen 2012 Lehti ilmestyy vuonna 2012 viisi kertaa: 13.2. 9.4., 11.6., 24.9. (tuplanumero) ja 26.11. (dl. 5.11.) ILMOITUSHINNAT 2012 1/1 sivu 2500, 1/2 sivu 1250, 1/4 sivu 625 jne. Ota yhteyttä: luonnonsuojelija@sll.fi KANNEN KUvat: Talkoolaiset (Olsyn Luontokerho), Eero Murtomäki (xxxxxx), Ledlamppu ( Janne Käpylehto) HUTEJA & OSUMIA Energia-alan talousnäkymiä Fennovoiman omistajakunnassa käy joukkopako ennen suuria investointeja. Tekniikka & Talous 29.8.2012 Y din voi maa on to del la vai keaa pe rus tel la, [Ge ne ral Elect ri cin pääjoh ta ja Jeff Im melt] sa noi. Im melt ei vii tan nut voi ma loi den vaa roi hin, jä te ky sy myk siin tai kan sa lais mie lipi tee seen vaan pe rus tee seen, jo ta hank kei den osak kaat ym mär tä vät: ra haan. Helsingin Sanomat 31.8.2012 Suomi hiihtää pahasti perässä: uusiutuvan energian ala on Suomessa hajanainen niin yrityspuolella kuin valtion ohjauksessakin. Yrittäjät.fi 29.8.2012 daavid ja goljat jäämerellä Meitä voi yrittää pysäyttää jääkylmällä vedellä, mutta se ei lannista, sillä tiedämme, kuinka tärkeää tälle herkälle ympäristölle on estää öljynporaus. Ympärilläni oleva arktinen luonto ei selviä öljyvuodoista. Greenpeacen aktivisti Sini Saarela Jäämerellä, Aamulehti 28.8.2012 uutta metsätietoa Mutta koko Etelä-Suomen tilanne on kyllä se, että vanhoja metsiä on liikaa. Ranniston mukaan vanhoihin metsiin on ehdotettu jopa pakkohakkuita. Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Allan Rannisto, Kouvolan Sanomat 17.8.2012 Avohakkuu sopii hyvin Pohjolan ilmastoon. Avohakkuu auttaa valoa ja avoimia paikkoja vaativia kasvi- ja eläinlajeja. Metsänhoitaja Tapio Laiho, Maaseudun tulevaisuus 13.7.2012 vapo ongelmissa? Byrokratia näännyttää Vapon turpeennoston. Meillä on 12 800 hehtaaria luvitusprosessissa. Vuosittain pitäisi saada luvat 3 000 hehtaarille, viime vuonna saimme 500 hehtaarille, tuskailee Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny. Eikä tässä kaikki. Hallituksella on käynnissä ympäristönsuojelulain uudistus, joka uhkaa tehdä ympäristölupien saannista vieläkin hitaampaa ja takkuisempaa. Talouselämä 26.8.2012 [Pentti] Oinoselle kuten koko Vapon hallintoneuvostolle olisi avartava kokemus käydä edes kerran elämässään aidolla turvesuolla katsomassa, millaista turvepuuroa sieltä kulkeutuu alapuolisiin vesistöihin. Iiro Viinanen, Keski-Suomalainen 14.8.2012

3 syksyn kuva kuvaaja: pirjo itkonen sisällys Usva nousee suolammelta aamun vasta sarastaessa. UUTISIA 4 Luonnonsuojelijoilta 18 aloitetta kansallispuistoiksi 6 Miten käy ympäristön syksyn kuntavaaleissa? 8 Vahva ilmastolaki nyt! 8 Saimaannorpan avuksi tarvitaan pidemmät kalastusrajoitukset 9 Luontokuvauksen pioneeri tässä numerossa Jaakko Vähämäki / vastavalo paikallistoimintaa! 18 sivua Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten ja piirien toimintaa! Tutustu ja lähde mukaan. 13 30 Kuvassa: Seitsemisen terva- ja ennallistusleirillä riitti klapitalkoita, kun 40 mottia tervaksia ladottiin tervahautaan. 24 uusia kansallispuistoja? Luonnonsuojelijat tekivät 18 aloitetta kansallispuistoksi. 4 5 norpalle turvaa Saimaannorpan kalanpyydyskuolemat eivät ole ohi. SLL vaatii suojelun tiukentamista. 08 puntarissa maatalouden vesistövaikutukset Luomuviljelyyn siirtyminen vähentää vesistökuormitusta. 10 11 juha taskinen liisa hulkko 10 Vesivuoden sarja: Maatalouden ympäristötuet: ympäristöhyötyjä vai turhaa puhetta? 12 Norppaluodolta Heidi Salonen 11 Suuret luonnonystävät ovat poissa ympäri maailmaa 14 Kaivosten puristuksessa 16 Luontokerhoja Pohjois-Savoon 18 Oulussa nautitaan luonnosta yhdessä 20 Talkoissa suomalaisen luonnon sydämessä 22 Tuulivoima on sijoituskysymys 24 Yhdessä tervan tähden 26 Tämän metsän me suojelimme 28 Jättipalsami saa kyytiä Helsingissä ja Turussa 30 Onnea kolmikymppiselle Turun luonnonsuojeluyhdistykselle! ELÄMÄNTAPA 32 Ekoarjen sankarit Ekoremontti vaatii kärsivällisyyttä 33 Arjen kolumni Annakaisa Vänttinen 34 Ekotekniikan maailma Kansanvalot LED-lamput testissä 36 Norpan menot

4 UUTISET 7. 5. 18. 10. 2. kuvat: jorma knuutinen, ahti launis, antti majava, esko rajala, kimmo saarinen, tapani Veistola, wikimedia commons Luonnonsuojelijoilta 18 aloitetta kansallispuistoiksi TEKSTI Tapani Veistola Ympäristöministeri Ville Niinistö pyysi kesällä esityksiä uusiksi kansallispuistoiksi. Hän sai 16 ehdotusta uudeksi kansallispuistoksi ja kaksi aloitetta nykyisten puistojen kehittämisestä. Aloitteita tuli Kilpisjärveltä Porkkalaan asti. Keskikesällä tehtyjen esitysen suuri määrä ja hyvä laatu kertovat kovasta suojelutahdosta. Suomi on uusien kansallispuistojen arvoinen, sanoo Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen. Luonnonsuojeluliiton piirit, yhdistykset ja jäsenet olivat ahkeria. Piiri tai yhdistys oli virallisena aloitteen tekijänä 12 tapauksessa. Muita allekirjoittajia olivat muun muassa kaksi kuntaa, yksi maakunnan liitto sekä aktiiviset yksityishenkilöt. Valtion mailla pitää aloittaa Kansallispuiston voi nykyisen luonnonsuojelulain mukaan perustaa vain valtion jo omistamalle maa- ja vesialueelle, Kuronen sanoo. Mukaan pääsee tuhannella hehtaarilla. Perustamispäätöksen jälkeen puistoa voi kuitenkin laajentaa myös julkisyhteisöjen, kuten kuntien ja seurakuntien maille, jos ne sitä haluavat. Yksityismaita ei kansallispuistoon huolita. Joskus joku maanomistaja haluaa itse myydä tai vaihtaa kansallispuiston rajalla olevan alueensa valtiolle. Sellainen alue voidaan kaupan jälkeen liittää kansallispuistoon. Monet ennen luonnonsuojelua vastustaneet kunnat kilpailevat nyt kansallispuistoista. Osa esityksistä voi toteutua muilla suojelukeinoilla, kuten kansallisena kaupunkipuistona. Luonnonsuojeluliitto on esittanyt ympäristöministeriölle myös maakunnallisten luontopuistojen perustamista. Ne olisivat kansallisten kaupunkipuistojen maalaisserkkuja. Milloin kansallispuisto? Kansallispuisto on hyvä suojelukeino silloin, kun tarvitaan virkistyskäytön ja suojelun yhteensovittamista. Kansallispuisto ei ole pelkästään lajien ja luontotyyppien suoja, Kuronen korostaa. Lain mukaan sillä pitää olla merkitystä myös nähtävyytenä sekä luonnon tutkimukselle ja harrastukselle. Hoito- ja käyttösuunnitelmalla voidaan tehdä vyöhykkeitä, joissa retkeily ohjataan luontoa säästävästi vaikkapa pitkospuiden ja lintutornien avulla. Kansallispuistot ovat luontomatkailulle vahva brändi. Siksi monet ennen luonnonsuojelua vastustaneet kunnat kilpailevat nyt kansallispuistoista. Esimerkiksi Kuusamon Oulanka on tuonut siihen panostetut rahat aluetalouteen kaksikymmenkertaisesti takaisin. Ministeri päättää syksyllä Ympäristöministeri Ville Niinistö päättää syksyllä mitä aloitteille tehdään. Vihreä Lanka -lehti valitsi kolmen kärkeen Käsivarren, Porkkalan sekä meripuistojen kehittämisen, mutta kisa on kova. Yksi mahdollisuus on tilata parhaista ehdokkaista Metsähallitukselta toteutettavuusarviointi. Niin tehtiin Selkämeren ja Sipoonkorven tapauksissa. Niin voidaan tutkia eri toteutusvaihtoehtoja sekä kuulla kuntia ja kansalaisia.

UUTISET 5 12. 8. 17. Pääosin valtion maita ja vesiä: 1. Suomussalmen Hossa Valittiin vuoden 2011 parhaaksi retkikohteeksi. Esityksen tekijät: 27 yksityishenkilöä ja SLL:n Kainuun luonnonsuojelupiiri. 2. Etelä-Konnevesi Kunniltakin kannatusta. Esityksen tekijät: SLL:n Sisä-Savon Luonnonystävät sekä Pohjois-Savon ja Keski-Suomen luonnonsuojelupiirit Hämeenlinnan Evo 3. Niin hyvä metsäesitys, että maa- ja metsätalousministeri katsoi asiakseen vastustaa tiedotteella. Esityksen tekijä: SLL:n Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri. 4. Salon Teijo Hakkuiden uhkaamasta retkeilyalueesta kansallispuisto. Esityksen tekijät: Salon kaupunki, Perniöntien ja Turuntien aluetoimikunnat. 5. Vaara-Kainuu Hyviä vanhoja metsiä ja soita. Esityksen tekijät: Puolangan kunta, SLL:n Kainuun luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto, Mustarinda-seura, Nature Point Paljakka Olvassuo 6. Iso suoalue, joka on muun muassa Ramsarin kosteikkosopimuksen kohde. Esityksen tekijät: Pohjois-Pohjanmaan liitto. käsivarren suurtunturit 7. Omalaatuiset suurtunturit puuttuvat kansallispuistoverkostostamme. Esityksen tekijät: Saanan luonnon ystävät Luomus ry ja yksityinen. 8. Porkkala Sodan jälkeen lakkautettu meripuisto satakertaisena takaisin osaksi pääkaupunkiseudun viherkehää. Esityksen tekijä: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri. Kuhmo 9. Liittyisi Ystävyyden puistoon. Esityksen tekijät: Kaksi Kuhmon kaupungin kansallispuistotyöryhmän jäsentä. 10. Etelä- Pohjanmaa Maakunta on kansallispuistoverkostomme aukkopaikkoja. Esityksen tekijä: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri. 11. Ylä-Karjala Hienoja metsiä ja harjuja. Esityksen tekijä: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri. Sekä valtion että yksityisten alueita: 12. Ruokolahden Eräjärven ja Kemppilän suot ja metsät Maakunta on kansallispuistoverkostomme puutealueita. Esityksen tekijä: Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri. Pohjois-Päijänteen 13. Muuratsalo Järviä, metsiä ja rantoja. Esityksen tekijä: Yksityishenkilö. 14. Vanajaveden vesistöalue rantoineen Ytimenä kansallisen kaupunkipuiston valmis toteuttamisselvitys. Esityksen tekijät: Valkeakosken seudun luonnonsuojeluyhdistys ja yksityinen. Pääosin kuntien maita: 15. 17. 4. Oulun Sanginjoki Toimisi kasvavan Oulun virkistysmetsänä. 7. 10. 18. 16. 14. 3. 8. 15. 2. 13. 6. 5. 1. 12. 9. 11. Esityksen tekijät: Luonto-Liiton Pohjois- Suomen piiri, SLL:n Oulun luonnonsuojeluyhdistys ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. tampereen Teisko 16. Toimisi kasvavan Tampereen virkistysmetsänä. Esityksen tekijät: SLL:n Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys sekä kaksi yksityistä aloitetta. Nykypuistojen kehittäminen: Aloite merikansallispuistojen kehittämiseen 17. Muistutus meripuistojen toteuttamisen ja täydentämisen puolesta. Esitysen tekijät: Viisi yksityishenkilöä, mm. SLL:n emerituspääsihteeri Esko Joutsamo. 18. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen yhdistäminen Yhdistäminen loisi todellisen suurpuiston. Esityksen tekijät: Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri 100 000 hehtaaria suota suojeluun Luonnonsuojeluliiton työ soiden puolesta kantoi hedelmää, kun hallitus päätti elokuussa suojella 100 000 hehtaaria soita. Se on METSO-ohjelman kokoinen suojelupäätös ja kolme kertaa suurempi kuin Naturan keväinen meripainotteinen täydennys. Valtaosa maamme arvosoista jäi kuitenkin vielä turvaa vaille. Valtioneuvosto lupasi suostrategiassa vähentää turpeen kaivuuta poltettavaksi, mutta keinot jäivät vielä auki. Valmisteilla olevassa kansallisen ilmastoja energiastrategian päivityksessä on konkreettisesti linjattava ja asetettava tavoitteet sille, miten turpeen energiakäyttöä vähennetään, puheenjohtaja Risto Sulkava vaatii. Soiden luontoarvojen säästäminen vaatii muutoksia myös uudistettavana olevaan ympäristönsuojelulakiin, Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen lisää. Suostrategia ei ratkaise myöskään turpeenkaivuun ja suometsätalouden vesistöpäästöjä. Ne se jättää tekniikan mahdollisen kehityksen armoille. Metsien suojelua heikennetään Kun muut yrittävät pysäyttää luonnon köyhtymistä, maa- ja metsätalousministeriö heikentää talousmetsien luonnonhoitoa. Se siirtää rahaa luonnonhoidosta metsätalouteen ja heikentää lakeja. Esitykset metsälain sekä metsän hyönteis- jasienituhojen torjuntaa koskevan lain muutoksista ovat luonnolle niin huonoja, että Luonnonsuojeluliiton lisäksi ympäristöministeriökin jätti niihin eriävän mielipiteen. Uusi metsälaki jättäisi metsäluonnon turvaamisen liiaksi vapaaehtoisuuden varaan, Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjää toteaa. Hyvä metsänomistaja saisi vapauksia korvata avohakkuut poimintahakkuilla ja ennallistaa suometsiä. Ahne saisi hakata esimerkiksi nykyistä nuorempia metsiä. Lailla turvattuja luontokohteita olisi vähän ja nekin pienialaisia. Muutokset uhkaavat vähentää myös uhanalaisille elintärkeän lahopuun määrää. Maa- ja metsätalousministeriö vähentää myös luonnonhoidon budjettirahoja samalla kun lisää metsätalouden tukia. Oikaisu kesän luonnonsuojelijassa 3/2012 kerrottiin Luonnonsuojelun Säätiön 50-vuotisjuhlasta. Toisin kuin kuvatekstissä virheellisesti kerrottiin, kuvassa oli juhlavuoden apurahan saajia, ei säätiön hallitus. Osoitteessa www.luonnonsuojelunsaatio.fi on lista 21 juhlavuoden apurahan saaneesta.

6 UUTISET Miten käy ympäristön syksyn Lokakuun lopun kunnallisvaaleissa tehdään merkittäviä linjauksia lähiympäristöstämme. Suomessa valitaan yli 10 000 kunnanvaltuutettua, joista jokainen joutuu päättämään myös ympäristöasioista. Syksyn kunnallisvaaleihin käydään Euroopan rahakriisien ja kotimaan kuntaliitosten kolkutellessa. Valtakunnan- ja jopa Eurooppa-politiikka luovat yleisen ilmapiirin, vaikka vaaleissa päätetään pitkälti paikallisista kysymyksistä. Viime kuntavaaleissa vuonna 2008 äänestysaktiivisuus kohosi hieman ja oli lopulta 61,2 %. Samalla valittiin 10 412 kunnanvaltuutettua, ja kun lautakunnatkin nimettiin vaalien jälkeen uusiksi, oli paikallista valtaa jaossa melkein 30 000 tuolille. Vaaliliput putoavat tänäkin vuonna samaan tahtiin kuin lehdet puista: ennakkoäänestys on 23. 27.10. ja itse vaalipäivä sunnuntaina 28.10. Suomen nykyiset 336 kuntaa vastaavat yllättävän paljon ympäristöasioista. Kaavoja, energiaa, luontoa... Suomen nykyiset 336 kuntaa vastaavat yllättävän paljon ympäristöasioista. Kuntien käsissä on etenkin kaavoitus. Kunnat siis päättävät pitkälti, mitä ja minne rakennetaan. Tämän monopoliaseman ja rakennusmääräysten kautta kuntien käsissä ovat esimerkiksi liikenteen ja asumisen ilmastovaikutukset. Valtaa on myös luonnonvarojen käytöstä ja ympäristön kannalta haitallisen toiminnan valvonnasta. Kunnat järjestävät jätehuollon asukkaille ja voivat suojella halutessaan arvokkaita luontoalueita. Kunnat päättävät myös yllättävän paljon maamme energia- ja ilmastoratkaisuista. Kunnille on tarjolla tähän avuksi monenlaisia järjestelmiä. Silti kovinkaan monella kunnalla ei ole tavoitteita sitovista päästövähennyksistä. Luvassa jälkijytky? Luonnonsuojelija-lehti kysyi eduskuntapuolueilta niiden ympäristötavoitteista. Puoluesihteerien vastaukset ovat tutkittavissa tarkemmin viereisestä koosteesta. Puolueet on asetettu edellisten kunnalisvaalien tulosten mukaiseen järjestykseen. Puoluesihteeri Taru Tujunen Puoluesihteeri Timo Laaninen Puoluesihteeri Reijo Paananen Puoluesihteeri Panu Laturi Puoluesihteeri Sirpa Puhakka Pitäisikö kuntien vastuuta ympäristövalvonnassa lisätä nykyisestä? Kokoomus suhtautuu varauksella kuntien EI ympäristövalvonnan vastuiden kasvattamiseen. Tärkeämpää on huolehtia ympäristövalvonnan toimivuudesta ja resursseista. Monen pienen kunnan voimavarat eivät ole parhaat mahdolliset, joten tässäkään yhteydessä ei sovi unohtaa kuntauudistusta. Kunnille ei tule antaa lisätehtäviä, kun hallitus samaan aikaan leikkaa rajusti kuntien valtionosuuksia. Kuntien ympäristöasioita hoitavilla virkamiehillä on jo nyt kädet täynnä työtä. Heidän osaamistaan tulee vahvistaa ja menettelytapoja yhtenäistää. Asian tärkeys pitää tiedostaa kunnissa. Kyse JAA on mm. vesistön kuormituksesta, ilmanpäästöistä ja jätteiden käsittelystä. Kunnan on omalta osaltaan valvottava, että toiminta on lakien parhaiden käytänteiden mukaista ja että kuntalaisilla ja kunnassa toimivilla yrityksillä on riittävästi tietoa oikeasta toimintatavasta. Mutta ei aluehallinnon kustannuksella. Kuntien on resursoitava ympäristöhallintoaan riittävästi, jotta se voi tehokkaasti suoriutua tehtävistään ympäristönsuojelussa ja valvonnassa. On kuitenkin tärkeää, että aluehallinnon tehtäviä ei siirretä kunnille vaan alueellista ympäristöhallintoa vahvistetaan. EI JAA JAA Kunnille on säädetty monissa eri laissa valvontavelvollisuutta. Kunnan ympäristövalvontaa suorittavalla taholla esimerkiksi jos se on ympäristölautakunta on oltava tarpeeksi valtaa vaikuttaa ympäristöön liittyvissä asioissa. Tarvetta on lisätä etenkin toimintaresursseja ja valtaa valvontaan. Pitäisikö kuntien asettaa kuntakohtaiset päästövähennystavoitteet ilmastotyössään? Kuntien omat ilmastotavoitteet ovat tärkeitä. Meillä on esimerkkejä kunnista, joissa on tehty valtavan hyvää työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Näissä kunnissa ilmastotavoitteet ja kuntien konkreettinen työ niiden saavuttamiseksi ovat tuoneet paljon muutakin hyvää kunnalle ja kuntalaisille. Tämän ajattelun soisi leviävän kaikkiin Suomen kuntiin. Kuntaliiton tuoreen tutkimuksen mukaan yli 40 % kunnista tekee jo suunnitelmallista ilmastotyötä. Tavoitteena on luonnollisestikin, että kaikki kunnat asettaisivat päästövähennystavoitteet ja seuraisivat niiden toteutumista samojen kriteereiden pohjalta. Valmisteilla on KASVENERpäästölaskentamalli, joka auttaa kuntia tässä työssä. Tämä on hyvä väline määritellä mitä kunta voi ja mitä sen pitää tehdä ilmastotyössä. Kunnianhimoisen tavoitteen asettaminen ja sen avoin seuranta kertoo myös kuntalaisille selkeästi sen, että heidän mukanaoloaan talkoissa kaivataan ja tarvitaan. Kunnat ovat ilmastonsuojelussa avainasemassa, koska ne päättävät kaavoituksesta ja vaikuttavat paljon myös mm. liikenne- ja energiapolitiikkaan sekä nieluihin. Kuntien pitää asettaa kunnianhimoiset päästötavoitteet ja esittää niiden edellyttämät toimenpiteet. Pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla kokonaan päästöneutraalit kunnat. JAA JAA JAA JAA JAA Kunnan tulee laatia ilmastostrategia ja sitoutua vähentämään päästöjä ja energiankulutusta. Kuntalaisille tulee luoda edellytykset energiatehokkaisiin ja vähäpäästöisiin valintoihin. Kuntakohtaiset erot tulee huomioida: ratkaisut ovat erilaisia haja-asutusalueilla kuin Ruuhka-Suomessa. Ilmastonmuutoksen hillintä tulisi liittää keskeiseksi osaksi kaupunkien suunnittelua. Mikä on puolueenne tärkein ympäristöpoliittinen tavoite näissä kunnallisvaaleissa? Kokoomus toivoo kunnallisilta päättäjiltä ennen kaikkea vahvaa tulevaisuuteen suuntautuvaa otetta. Ympäristöasioilla on suuri merkitys paremman huomisen rakentamisessa. Tarvitaan niin tekoja paikallisen luonnon ja vesistöjen suojelussa kuin ilmastotoimia. Kyse on vastuustamme tuleville sukupolville. Keskusta haluaa, että kunnat tekevät hankinnoissaan, energiavalinnoissaan, kaavoituksessa ja rakentamisessa kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen hillintää tukevia päätöksiä, mm. lähiruoan suosimista hankinnoissa. Kuntien tulee luoda asukkailleen mahdollisuudet ympäristöystävälliseen arkeen esim. jätteiden lajittelussa, vähäpäästöisen tai päästöttömän liikkumisen helpottamisessa ja turvaamalla lähipalvelut. Kuntien pitää olla aktiivisesti vaikuttamassa globaalien ympäristöongelmien hallitsemiseen ja mahdollistaa se, että kuntalaiset voivat tehdä järkeviä ja kestäviä valintoja mm. energiatehokkuudessa ja uusiutuvien energialähteiden valinnassa sekä jätteiden käsittelyssä. Kuntalaisille on oltava riittävästi laadukkaita lähivirkistysalueita retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Kuntien koko ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa on tehostettava siten, että luonnonsuojelutavoitteet, ympäristönsuojelu ja päästöjen vähentäminen toteutuvat kautta linjan. Siksi tärkein tavoite on toteuttaa hiili- ja ympäristöbudjetointi kaikissa kunnissa ja niissä on linjattava kunnianhimoisesti ympäristön tilan parantamista, luonnonsuojelua ja päästötavoitteita. Kuntien tulee tehdä ilmastostrategia. Joukkoliikennettä on vahvistettava. Rakentamisen laatua ja energiatehokkuutta halutaan parantaa. Lähiruokaa tulee lisätä päiväkodeissa, kouluissa, hoitokodeissa, sairaaloissa ja kaikissa kuntien toimipaikoissa.

UUTISET 7 kuntavaaleissa? TEKSTI Matti Nieminen taulukko Liisa Hulkko Pekka Perä (oikealla) puhumassa SLL:n järjestämässä Suomi- Areenan kaivoskeskustelussa. Kuuntelemassa Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela, SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Suomalaista ympäristöpolitiikkaa pitkään seurannut Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen arvioi, että puolueiden kannat noudattelevat ympäristöasenteissa vuoden 2011 eduskuntavaalien tilannetta. Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto ovat ympäristöarvoille myönteisimpiä, Kuronen arvioi. Hän muistuttaa kuitenkin, että tilanne vaihtelee paikallisesti. Jokaisessa puolueessa on ympäristövastuullisia ja -vastuuttomia ehdokkaita. Paikallisesti tarjonta tietenkin vaihtelee. Kuntavaaleissa Perussuomalaiset tullevat marssimaan kunnanvaltuustoihin. Eduskuntavaalien jytky ei ole sulanut, ja sitä seuraa vähintään jälkijärähdyksiä paikallistasolla. Vaan millaista tuleekaan olemaan Perussuomalaisten kuntapolitiikka ympäristöasioissa? Ennakkomakua saa puoluesihteeri Ossi Sandvikin lyhytsanaisista vastauksista Luonnonsuojelijalle. Napakoita vastauksia tosin pyydettiinkin. Perussuomalaisille luonto ja ympäristö ei näytä merkitsevän juurikaan mitään, ainakaan vaalityössä, arvioi Ilpo Kuronen. Mallialoitteita Luonnonsuojeluliiton asiantuntijat ovat laatineet ehdotuksia valtuustoaloitteista, joilla kuntien ympäristötyö voisi ottaa edistysaskeleita. Luonnonystävät voivat hyödyntää niitä vaalien alla ehdokkaita tentatessaan ja myös vaalien jälkeen. Ehdotukset löytyvät liiton verkkosivuilta. Tutustu SLL:n valtuustoaloitemalleihin: www.sll.fi/ ajankohtaista/kunnallisvaalit-2012 TEKSTI Matti Nieminen Suomalaiset haluavat kaivosveron Puoluesihteeri Ossi Sandvik Puoluesihteeri Magnus Öster Kunnilla on jo nykyään hyvät edellytykset ympäristövalvontaan, mutta kuntien tulisi kohdistaa ympäristövalvonnalle riittävästi resursseja. EI EI EI Kunnilla pitäisi olla selkeät tavoitteet. Ne voivat edistää puurakentamista, parantaa energiatehokkuutta sekä huomioida ympäristö- ja energiatavoitteita julkisissa hankinnoissa. Jos kunnilla on toimiva neuvontapalvelu, josta saa tietoa rakentamisesta, vesihuollosta ja ruoppauksesta, niin tarvitaan vähemmän resursseja itse valvontaan. On tärkeää, että asukkaat saavat ympäristötietoa kuntien sivustoilta. EI JAA JAA Puoluesiht. Asmo Maanselkä Kuntien ympäristövalvonnan resurssit ja osaaminen ovat rajallisia. Kristillisdemokraatit painottavat ELY-keskuksien resurssien turvaamista ympäristövalvonnan varmistamiseksi. Kaikkien kaupunkien ja kuntien pitäisi sitoutua kuntien energiatehokkuussopimukseen (KETS) tai kuntien energiaohjelmaan (KEO). Niiden tavoitteena on ilmastopäästöjen vähentäminen energian säästämisen kautta. Samalla ne toteuttavat Kioton ilmastosopimusta ja EU:n energiapalveludirektiiviä koskevia sitoumuksia. Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa kaivosyhtiöiltä kerättävän veron käyttöönottoa. Luonnonsuojeluliitto julkisti tulokset heinäkuussa Porin SuomiAreenan kaivoskeskustelun yhteydessä. Uutta kaivosveroa kannattaa 73 prosenttia kansalaisista. Vain 16 prosenttia vastustaa ajatusta. Miehet ovat hieman naisia useammin kaivosveron kannalla. Nuoret eivät ole yhtä varmoja kuin keski-ikäiset, vaikka enemmistö heistäkin sitä kannattaa. Kaivosveron kannatus on vahvaa yli puoluerajojen. Puolueiden kannattajista veron ottaisi käyttöön Vasemmistoliitolla 85 %, SDP:lla 83 %, Vihreillä 80 %, Perussuomalaisilla 79 %, Keskustalla 73 %, KD:lla 72 %, Kokoomuksella 62 % ja RKP:lla 53 % kannattajista. Suomen luonnonsuojeluliiton Taloustutkimuksella teettämä selvitys paljasti myös, että hienoinen enemmistö suomalaisista pitää kaivostoimintaa uhkana Suomen luonnolle ja ympäristölle: 47 prosenttia pitää ja 43 prosenttia ei pidä. Naisista huolissaan on reilu puolet, nuorista vain 30 prosenttia. Vaikka ympäristöstä ollaan huolissaan, 59 prosenttia vastaajista katsoi silti kaivostoiminnasta olevan Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun Taloustutkimus Oy teki toukokuussa Aamulehden toimeksiannosta samantyyppisen kyselyn Talvivaaran kaivoksesta, vain 37 prosenttia piti työllisyyshyötyjä suurempana kuin ympäristöhaittoja. Talvivaaraan suhtaudutaan siis kriittisemmin kuin kaivostoimintaan ylipäänsä. NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN Taloustutkimus Oy haastatteli SLL:n pyynnöstä heinäkuussa puhelimitse tuhatta suomalaista 15 vuotta täyttänyttä.puhelimitse kysyttiin: Suomeen on esitetty kaivosveroa, jota kerättäisiin kaivosyhtiöiltä. Pitäisikö mielestänne Suomessa ottaa käyttöön kaivosvero? Virhemarginaali on noin ±3 %. Kuntien yleinen siisteys ja se, että kunta omilla investoinneillaan ei lisää vesien ja ilmaston saastumista. RKP:n tavoitteisiin kuuluu muun muassa energiatehokkuuden edistäminen kunnissa, energiatehokkuuden parantaminen kaikissa julkisissa rakennuksissa ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen. RKP:lle on myös tärkeää vähentää ravinnepäästöjä vesistöihin. Painotamme kestävää kehitystä, jossa yksilö, kunta ja kaupunki elävät sopusuhtaisesti luonnon kanssa. Ympäristöystävällinen kaavoitus, uusiutuvan energiantuotanto ja kaupunkipuutarhat sekä toimivat viherkäytävät ovat tämän päivän ympäristöpolitiikkaamme. Ei 16 % Eos 11 % Kyllä 73 %

8 SLL: Saimaannorpan avuksi tarvitaan pidemmät kalastusrajoitukset TEKSTI Matti Nieminen graafi, laskenta Liisa Hulkko kuva Juha Taskinen Saimaannorppa tarvitsee tuekseen kalanpyydysrajoitusten laajentamista heinä- ja elokuuksi jo ensi vuonna, sillä pyydyskuolemat ovat siirtyneet kohti loppukesää. Tieto kannan kasvusta on otettu meilläkin ilolla vastaan. Saimaannorppa ei ole silti vielä turvassa. Kalanpyydyskuolemat ovat pahin uhka pienelle kannalle. Niitä tapahtuu edelleen aivan liikaa, kertoo SLL:n saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen. Suomen luonnonsuojeluliitto laski Metsähallituksen tilastojen avulla keskimääräiset kalanpyydyskuolemat ennen vuonna 2010 voimaantulleita laajentuneita kalastusrajoituksia ja niiden jälkeen. Tiukentuneet kalastusrajoitukset osoittivat toimivuuteensa. Rajoitusaika on kuitenkin liian lyhyt ja rajoitusalue liian suppea, sillä kuutteja kuoli pyydyksiin vuosittain lähes yhtä paljon kuin aiemmin. Kuolemantapaukset siirtyivät vain myöhäisempään ajankohtaan. Kannankasvua selittääkin viime vuosien kohtuullisen hyvät pesimäolosuhteet, Tiainen kertoo. Kuutteja kuoli pyydyksiin myös alkukesällä kesäkuussa 2011, kalastusrajoituksista huolimatta. Syyksi ovat osoittautuneet vääränmalliset katiskat ja laittomat verkot. Norpalle vaarallisten katiskojen määrä laski kuitenkin vuodessa 50 prosentista 30 prosenttiin. Suomen luonnonsuojeluliiton Kalasta oikein katiskalla -kampanjassa on opastettu norppaturvalliseen katiskojen käyttöön ja jaettu ilmaiseksi yli 3000 katiskaan asennettavaa nielurajoitinta Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon kaupoissa. Yhteistyökumppanina kampanjassa on Etelä-Karjalan Osuuskauppa Eekoo. Norppakannaksi on arvioitu Suomessa nyt 310 yksilöä. Se on edelleen kriittiseksi arvioidun 400 norpan alapuolella. Tue Luonnonsuojeluliiton saimaannorppatyötä: www.sll.fi/lahjoita Kuuttien kalanpyydyskuolemat Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Eloluonn Syys Loka Marras Joulu } 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 (kuolemia keskimäärin vuodessa, 2000 2009 jaettu 10:lla, ja 2012 2013 jaettu 3:lla.) Vuosina 2000 2009 keskimäärin 3,7 kalanpyydyksiin kuollutta kuuttia vuodessa. Kalapyydyskuolemat siirtyivät kalasturajoitusten käyttöönoton jälkeen kesä heinäkuuhun. Vuosi 2012 on vielä kesken. Jos yksikin kuutti kuolee kalanpyydykseen, nousee luku samaan kuin ennen kalastusrajoituksia. v. 2000 2009 v. 2010 2012 Vuosina 2010 2012 keskimäärin 3,3 kalanpyydyksiin kuollutta kuuttia vuodessa. Mukaan on laskettu ainoastaan viranomaisten havaitsemat varmat kalanpyydyskuolemat. Todellinen määrä on huomattavasti suurempi. Syntyvyyden ja kannan koon muutosten avulla arvioituna saimaannorppien kuolleisuudesta havaittiin jaksolla 2000 2009 vain 40 prosenttia. Kuuttien lisäksi myös aikuisia norppia hukkuu verkkoihin. Vuosilta 2000 2009 tiedetään 15 varmaa aikuisen norpan kalanpyydyskuolemaa. Vahva ilmastolaki nyt! TEKSTI Hanna Hakko kuvat Antti Halkka Mielenosoittajat vaativat eduskunnan portailla ilmastolakia eduskunnan aloittaessa syysistuntokautensa. Viides syyskuuta Eduskuntatalon portailla oli kuhinaa. Paikalle oli kokoontunut ympäristö-, kehitys- ja poliittisista järjestöistä joukko ihmisiä toivottamaan kansanedustajia tervetulleiksi töihin ja vaatimaan ilmastolain pikaista säätämistä. Tempauksen järjesti 31 järjestön yhteinen Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja, johon myös Suomen luonnonsuojeluliitto kuuluu. Vaikka tempauksen asia oli raskas, osallistujilla oli aihetta hymyyn. Aurinko paistoi, ja paikalla oli laaja edustus suomalaista järjestökenttää. Kun kampanjakoordinaattori Meri Pukarinen esitteli esityksen ilmastolaiksi, sitä oli vastaanottamassa ympäristöministeri Ville Niinistö. Viime vuoden hallitusneuvotteluissa kampanja saavutti yhden välitavoitteistaan, kun ilmastolain selvittäminen ja mahdollinen säätäminen kirjattiin hallitusohjelmaan. Kesän 2012 alussa virallinen esiselvitys valmistui, ja se näytti vihreää valoa lain säätämiselle. Luonnosteltu laki ei kuitenkaan vielä tyydyttänyt. Tempauksessa julkistettu lakiesitys meneekin pidemmälle: Siinä säädettäisiin sitovista, vuosittaisista hiilibudjeteista, joiden noudattaminen johtaisi tieteilijöiden esittämiin 40 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä ja 95 % päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Tapahtumassa Niinistö kiitteli lakiesitystä lakiteknisesti korkeatasoiseksi ja totesi, ettei ilmastonmuutoksen torjunnassa voida enää viivytellä. Ministerin mukaan ilmastolain tarpeesta ei enää tarvita keskustelua nyt on käytävä debattia lain sisällöstä. Hänen mukaansa ilmastolaki myös demokratisoisi ilmastopolitiikkaa: hallitus olisi velvollinen selvittämään päästövähennysten etenemistä eduskunnalle ja kansalaisille vuosittain. Ilmastolain säätäminen etenee syksyllä avoimen kuulemiskierroksen merkeissä. Loppuvuodesta asia menee ilmasto- ja energiapoliittiselle ministerityöryhmälle, joka linjaa, millaista ilmastolakia konkreettisesti lähdetään ensi vuonna säätämään. Yksi asia on varma. Mikäli hallituksen tulevat esitykset eivät ilmaston pelastamiseen riitä, tulee eduskuntatalon portailla kaikumaan edelleen sama viesti kuin tämän syksyn tempauksessa: Vahva ilmastolaki nyt! Kuva vasemmalla: Annakaisa Vänttinen ja Hanna Hakko haastattelevat ympäristöministeri Ville Niinistöä Oikealla: Suojeluasiantuntija Hanna Hakko mielenosoitustunnelmissa.

9 TEKSTI Vesa Luhta Luontokuvauksen pioneeri Valokuvaaja Eero Murtomäki sai Suomen luonnonsuojeluliiton Ympäristöpalkinnon. Vuonna 1943 syntynyt Eero Murtomäki kuuluu luontokuvaajiemme pioneereihin. Hän sai innoitteensa poikasena tutkimalla esimerkiksi Yrjö Kokon tuotantoa ja ruotsalaisen Bengt Bergin De sista örnarna -teosta. Kun muut vaasalaispojat juoksivat pallokentällä, kiinnittyi minun huomioni räystäspääskyjä jahtaavan nuolihaukan lentonäytökseen, hän muistelee. Suot ja rannikkometsät iskostuivat pian Murtomäen omiksi reviireiksi. Luonto astui häneen, jäädäkseen. Jo teini-iässä Murtomäki päätti ryhtyä luontokuvaajaksi tehden asian eteen töitä ja uhrauksia, varojen niukkuudesta alati kärsien. Suoluonnon kuvaaja Murtomäki on tehtaillut jo 20 kirjaa, joissa rivien väleissä kaikuu saarna alkuperäisen luonnon villiyden puolesta sekä pohdiskelu ihmisen ja luonnon suhteista ja mysteereistä. Ensimmäinen teos Suo elää syntyi vain 23-vuotiaana. Suot ovat olleet hänen tuotannossaan mukana myöhemminkin, ja voi sanoa Murtomäen tuoneen yhdessä parin muun luontokuvaajan kanssa valokuvillaan suoluonnon suurenmoisuuden suomalaiseen tietoisuuteen. Murtomäen teokset ovat samalla tarkkoja lajikuvauksia, kuten vaikkapa Nuolihaukka (2006) tai Kurkirannikko (2010). Tarkkailija Digikameroiden rynnäkön myötä on Eero Murtomäki jäänyt laajassa tietoisuudessa taka-alalle. Hänen kirjojaan myydään vähän. Niitä löytyy nykyään kirjastojen poistohyllyistä, hän naurahtaa. Murtomäki ei pidä itsestään suurta ääntä, mutta teksteissään ja esitelmöitsijänä hän on ilmiömäisen karismaattinen. Vuonna 1985 hänelle myönnettiin valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha. Murtomäki onkin luontokuvauksen kummajainen. Hänen varustetasonsa on ollut niukahko ja vaatimaton. Ala-arvoinen, hän murahtaa. Kuvaajana hän hakee enemmän tilanteita ajan kanssa kuin pyrkii tekniikan avulla nopeisiin voittoihin. Kirjoittajana hän on maamme huippuja. Valokuvat koristavat kirjojani kuin postimerkit, jotka liimataan sopiviin paikkoihin. Luontomystikkona Murtomäki hakee mielellään alkukantaisia vaistoja ja merkkejä todetun tietoisuuden takaa. Harmittaa se, että luonnosta on tullut pelkkä extremistien kokeilutanner, Harmittaa, kun luonnosta on tullut pelkkä extremistien kokeilutanner. samalla kun ihmiset ovat kadottaneet vanhat siteet luontoon. Pahinta on ollut havaita, että ilmiö on siirtynyt myös luontokuvaajiin ja ornitologeihin. Merikotkien ja korppien ystävä Teoksissaan Murtomäki asettuu aina luonnon puolelle. Iän myötä hän on pyrkinyt myös sopeutumaan viimeisiin pieniin luontoriekaleisiin, ja löytää niistä uuden kasvun voimaa. Merikotkien kuvaaminen ja suojelutyö on ollut aina lähellä sydäntäni. Murtomäki on ollut mukana raahaamassa kymmeniä raatoja Merenkurkun merikotkien ravinnoksi, rakentamassa tekopesiä ja saarnaamassa pesimärauhan puolesta. Rahtialus Eiran 1970-luvulla aiheuttama öljytuho Valassaarilla piti miehen viikkotolkulla lopettamassa öljyyn tahriutuneita lintuja, etteivät merikotkat ehtineet pyydystää niitä. Murtomäki viimeistelee paraikaa uutta kirjaansa korpista. Se tulee olemaan kunnianosoitus vanhan kansan kaarneelle. Tavoitteenani on korpin muinaisen maineen palautus. Saamastaan Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnosta hän toteaa: Se on suuri kunnia, sitä ei voi kieltää. TEKSTI Matti Nieminen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnot 2012 Suomen luonnonsuojeluliiton tämänvuotisen Ympäristöpalkinnon saivat erikseen Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Eero Murtomäki. Ympäristöavaus-palkinto ojennettiin Iiro Viinaselle. Liitto jakoi tunnustuksensa sunnuntaina 8.7. Big Jump -vesiensuojelutapahtumassa Helsingin Töölönlahdella. Luonnontieteellinen keskusmuseo palkittiin Suomen luonnon monimuotoisuustiedon luomisesta ja ylläpitämisestä sekä tieteellisten kokoelmien onnistuneesta avaamisesta suurelle yleisölle. Palkinnon vastaanotti Eläintieteen yksikön johtaja Aino Juslén, joka kannusti kiitospuheensa päätteeksi kaikkia: Tallentakaa luontohavaintonne Hatikkaan! Vuodesta 1980 alkaen jaetun Ympäristöpalkinnon sai myös kirjailija ja luontokuvaaja Eero Murtomäki pyyteettömästä luonnon puolustamisesta kuvan, sanan ja toiminnan avulla. Kolmatta kertaa jaettu Ympäristöavaus-palkinto on tarkoitettu yksittäisten, mutta merkittävien ympäristötekojen huomioimiseen. Entinen valtiovarainministeri ja kansanedustaja Iiro Viinanen sai Ympäristöavaus-palkinnon patojen avaamisesta turvekeskustelussa puhtaiden vesien puolesta. Viinanen on kommentoinut suorasanaisesti Suomessa vallitsevaa tilannetta ja herättänyt keskustelua erityisesti turvetuotannon vesistövaikutuksista. Hänen havahtumisensa tapahtui Lahdessa, kun hän Vesijärven rannalla, Sibelius-talon rantamaisemissa näki sinilevämassaa. Kaarinalla on päällään Tiaisdesignea.

10 Vesivuosi 2012 Vesivuoden sarjassa kerrotaan vesiluonnon turvaamisesta sekä vesistöpäästöjen vähentämisestä. TekstI Lari Karreinen, Tähti Pohjanmies ja Heta Kosonen kuvitus Emilia Mäkelä, kuva Eero Vilmi / Vastavalo Maatalouden ympäristötuet ympäristöhyötyjä vai turhaa puhetta? Itämeren suojelussa on turha väitellä siitä, onko maatalous suurin kuormittaja vai ei. Mutta miten päästöjä pienennetään ja toimivat ympäristötuet? 4. 5. Maatalouden osuus suomalaisten aiheuttamasta Itämeren ravinnekuormituksesta on noin 60 prosenttia fosforin ja noin 50 prosenttia typen osalta. Tästä on turha kiistellä. Luonto- Liiton Itämeri-ryhmä päättikin ottaa härkää sarvista ja selvittää, mitkä maatalouden ympäristötuen keinot ovat tehokkaimpia Itämeren suojelussa. Kun parhaillaan neuvotellaan maataloustuen uudistamisesta, olisi syytä vertailla, millä toimin viljelijä voi parhaiten vähentää ravinnepäästöjään vesistöihin. Yllätys oli, että tutkimustietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta oli yllättävän vähän. Vain muutamista toimenpiteistä löytyi useampi kotimainen tutkimus. Päätöksenteko perustuukin osittain oletuksiin. Sää ja etenkin sateisuus, maalaji, maaperän kunto, pellon kaltevuus, sen muokkaus sekä viljeltävät kasvit vaikuttavat pellon ravinnehuuhtoumiin. Lisäksi huomattava osa huuhtoumasta tapahtuu kasvukauden ulkopuolella, kun sateet ja tulvat huuhtelevat kasvittomia peltoja. Kyse ei siis ole yksinkertaisesta asiasta, jossa pelkät suojavyöhykkeet riittäisivät. Ympäristötuki ei ohjaa vähennyksiin Ympäristötukijärjestelmän piirissä on Suomessa yli 90 prosenttia viljelijöistä ja 98 prosenttia peltoalasta. Typpilannoitteiden käyttö on vähentynyt 25 prosenttia ja fosforilannoitteiden 60 prosenttia vuodesta 1995. Nämä saavutukset eivät kuitenkaan suoraan kerro ravinnepäästöjen vähenemisestä. Maatalouden fosfori- ja typpikuormituksessa ei ole havaittu merkittäviä vähennyksiä 1990-luvun alkupuolen ja 2000-luvun alkupuolen välillä. Vaikka keskimääräiset valtakunnalliset ravinnetaseet ovat laskeneet, maatalouden voimistuva alueellinen erikoistuminen näkyy paikallisten ravinnehuuhtoumien kasvuna. Suomi on asettanut tavoitteekseen vähentää kolmannek 3. 2. Kaaviokuva kertoo, miten maatalouden ravinnekuormitusta vesistöihin voidaan vähentää. Vertaa numeroita viereisen sivun taulukkoon, jossa kerrotaan toimenpiteiden toteutuminen ja vaikuttavuus. sen ravinnepäästöjään ja saavuttaa vesien hyvä ekologinen tilan vuoteen 2015 mennessä. Valtioneuvoston Itämeri-selonteko sekä Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 -ohjelma nimeävät toimenpiteitä, joiden avulla Itämeren suojelutavoitteet pyritään saavuttamaan. Selkeää, eri toimenpiteiden päästövähennyspotentiaaliin ja toteutettavuuteen perustuvaa suunnitelmaa ei näihin ohjelmiin sisälly. Kuvaavaa on, että ohjelmaan valittiin pääosin toimenpiteet, jotka eivät taustaselvitysten mukaan olleet tehokkaimpia. Päästövähennystavoitteen todellista saavutettavuutta ei ole myöskään arvioitu. Tavoitteissa tarkistamisen tarvetta 1. Maatalouden ympäristötuen toimenpiteille asetetaan vuosittain tietyt tavoitteet. Esimerkiksi suojavyöhykkeitä oli tarkoitus perustaa viime vuonna 15 000 hehtaaria, mutta niitä saatiin toteutettua vain 8700 hehtaaria. Tavoitteet jäivät toteutumatta myös monien muiden toimenpiteiden kohdalla. Näitä ympäristötuen tavoitehehtaareja ei ole johdettu ravinnepäästöjen vähennystavoitteesta. Ne on määritelty sen mukaan, kuinka paljon kutakin toimenpidettä todennäköisesti onnistutaan toteuttamaan! Tämän on ympäristötuet antava maaseutuvirastokin epävirallisesti myöntänyt. Yleisesti tiedetään, että ympäristötuki toimii viljelijöiden perustulona, eikä todellisena ympäristönsuojelukeinona. Satoja miljoonia laitetaan ympäristötukeen ilman, että edes sen tavoitteena on Itämeren hyvä tila. Mitä tämä merkitsee viljelijän motivaatiolle, kun hänelle sälytetään vastuu päästöjen vähentämisestä ilman kunnon työkaluja? Ja onko lopulta maanviljelijöiden vai ympäristötuen suunnittelijoiden vastuulla, jos toimenpiteillä ei tällä tavoin saavuteta yhteisiä tavoitteita? 6. 3.

11 1. Suojavyöhykkeet Toteutunut 2011 8691 hehtaaria, 58 % tavoitteesta toteutui. Vaikuttavuus Ympäristövaikutus riippuu vyöhykkeen yläpuolisen pellon tilasta kasvukauden ulkopuolella. Jokioisilla suojavyöhykkeet pidättivät 30 40 % kokonaisfosforista. Vesitekoja Tällä palstalla kerrotaan SLL:n konkreettisesta vesiensuojelutyöstä. 2. Kosteikot 279 hehtaaria, 70 % tavoitteesta toteutui. Yksittäinen kosteikko voi parhaimmillaan vähentää siihen tulevaa ravinnekuormitusta jopa 50 70 %. 3. Vähennetty lannoitus 115 864 ha, 80 % tavoitteesta toteutui. Lannoitus on vähentynyt 90-luvun alkupuolelta typen osalta 10 20 kg/ha ja fosforin osalta 5 kg/ha. Lannoituksen vähentäminen pienentää peltomaan typpi- ja fosforitaseita, mutta vaikutukset vesistöön huuhtoutuvien ravinteiden määrässä näkyvät viiveellä. 4. Ravinnetaseet 236 858 hehtaaria, 95 % tavoitteesta toteutui. Ravinnetase on apuväline haettaessa lannoitukselle sopivinta tasoa. 5. Talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus 518 418 hehtaaria, tavoite ylittyi 70 %. Suurin osa kuormituksesta muodostuu kasvukauden ulkopuolella. Talviaikainen kasvipeitteisyys vähentää huuhtoumia: partikkelifosforipäästöjä n. 60 % sekä kokonaisravinnekuormitusta n. 10 20 %. TekstI & kuva Teemu Tuovinen 6. Luomuviljely 160 816 hehtaaria, tavoitteesta toteutui 80 %. Luomutilojen typpi- ja ravinnepäästöt ovat noin 30 % pienemmät, kun ravinteita kierrätetään. Kansalaiset kalavesiä kunnostamaan! Maatalouspolitiikka muutoksessa Lue lisää ja katso lähteet www.luontoliitto.fi/ravinnewiki Tänä vuonna Luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton edustajat osallistuvat maa- ja metsätalousministeriön työryhmissä uuden ympäristötuen valmisteluun. EU:n koko maatalouspolitiikka on suurten haasteiden edessä. Rahaa on jaossa jäsenmaiden kesken yhä vähemmän, joten toimenpiteiden kohdentaminen sinne, missä niillä saadaan eniten aikaan, on välttämätöntä. Samaan aikaan niin kuluttajat kuin ympäristön tila vaativat merkittäviä lisäpanoksia vesiensuojeluun sekä maaseutuluonnon ja sen ekosysteemipalveluiden turvaamiseen. Ravinnehuuhtoutumien vähentämisen tulee lähteä pelloilta. Hyväkuntoinen peltomaa estää ravinteita huuhtoutumasta, joten peltomaan laatutesti auttaisi viljelijöitä tunnistamaan maaperän vaatimat toimenpiteet. Lohkokohtaisten ravinnetaseiden perusteella viljelijä tietäisi, paljonko maaperässä on ennestään ravinteita ja voisi säätää lannoituksen sen mukaan. Aluskasvit auttaisivat sitomaan ravinteita, samoin talviaikainen kasvipeitteisyys. Lannoitus pitäisi tehdä todennäköisen satotason eikä aina suurimman mahdollisen mukaan. Suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja tulisi kohdentaa eroosioherkille alueille. Kaikista tulvaherkimmät lohkot pitäisi siirtää monimuotoisuuspelloiksi esimerkiksi lintuja varten. Koska kaikkia näitä toimenpiteitä ei ole taloudellista toteuttaa missä tahansa, viljelijän pitäisi osata valita omilla pelloillaan tehokkaimmat. Ensi ympäristötukikaudella valtio saattaa myös ostaa luonnonarvohuutokaupalla väliaikaisesti pois viljelykäytöstä eniten ravinnepäästöjä tuottavia peltoja. Alati heikkenevä vesien tila sekä vesiensuojeluun käytettävän valtiontalouden hiipuva panostus pistää järjestötoimijat mietteliääksi miten kotivedet pidetään kunnossa? Monissa kalastuskunnissa, mökkiyhdistyksissä ja luontojärjestöissä murehditaan lähivesien tilaa. Onneksi kansalaiset ovat aktivoituneet viime vuosien aikana toden teolla kantamaan huolta kotivesiensä tilasta, ja vesien arvostus on noussut otsikoihin vähän väliä. Yhtenä keinona Suomen luonnonsuojeluliitto on ottanut toimintatavakseen yritysyhteistyön, jossa sponsorirahojen avulla kunnostetaan vesistöjä ja vaalitaan niiden tilaa. On hienoa huomata, että yritysmaailmassa välitetään luonnosta ja halutaan kantaa oma osa luontovastuusta meidän kaikkien hyväksi. Varojen turvin on kunnostettu esimerkiksi Pohjanmaan ja Satakunnan alueella taimenpuroja. Mitä minä voin tehdä? Miten yksityinen ihminen voi sitten toimia? Tulemalla meille mukaan toimintaan, talkoisiin tai lahjoittamalla pieniä summia kohdennettuun vesiensuojelutyöhön. Liiton pienvesitoimintaa tukemalla saadaan esimerkiksi 20 eurolla kunnostettua metri taimenpuroa, jonka poikastuotto voi nousta merkittävästi. Myös monista vesistämme hävinnyt jokirapu on kohdelistallamme kärkipäässä teemme työtä sen pelastamiseksi. Yksi rapuistukas maksaa vain pari euroa, eli kahvikupillisen verran, tue työtämme Suomen rapuvesien palauttamiseksi! Anna jokiravulle elämä Yhden jokiravun istutus puroon tai lampeen maksaa vain kaksi euroa. 20 eurolla saamme kunnostettua metrin verran purouomaa. Jokainen kunnostettu metri parantaa uhanalaisten lajien selviytymistä. www.sll.fi/lahjoita

12 NORPPALUODOLTA TekstI Matti Nieminen kuvat Suomen Luonto lauri Salminen Järjestövastaava Heidi Salonen heidi.salonen@sll.fi Suuret luonnonystävät ovat poissa Ilkka Koivisto 29.4.1932 25.6.2012, Harri Dahlström 4.8.1935 3.7.2012 Vapaaehtoispankki aukeaa Järjestötyö ei vaadi aikaa eikä sitoutumista kuin sen verran, mitä sinulla itselläsi on siihen antaa. Luin vähän aikaa sitten erästä tutkimusta siitä, kuinka vapaaehtoistyö on nostanut suosiotaan perinteisen työelämän rinnalla. Etenkin nuoret kokevat kaipaavansa vaihtoehtoisia tapoja työnteolle. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet suomalaisista on huolissaan ympäristön tilasta ja pitää erityisenä uhkana ilmastonmuutosta ja vesien saastumista. Vaikka tämä huoli ei kovin usein käytännön toimintaan asti ulotukaan, voisi näiden tietojen valossa luulla, että luontojärjestöihin virtaa valtavasti vapaaehtoisia laittamaan omaa korttansa kekoon. Totuus on kuitenkin toinen. Vaikka luontojärjestöt tarjoavat parhaimmillaan juuri sitä samaa yhteisöllisyyden tunnetta, mikä on saanut ihmiset mukaan tämän päivän ilmiöihin, kuten pop up-ravintoloiden pitoon tai kaupunkiviljelyyn, on järjestökentällä ollut hiljaisempaa. Tämä on sääli, onhan kansalaisjärjestön yksi pää-ideoista toimia vapaaehtoisvoimin ja tarjota kansalaisille mielekästä tekemistä. Yleisimmät syytkin ongelmaan ovat tiedossa: alati vaivaava ajan puute, mikä estää sitoutumisen, ja korkea kynnys lähteä mukaan, varsinkin jos luontotuntemus ei riitä erottamaan mäntyä kuusesta. On kuitenkin helppo tulla mukaan toimintaan. Ensinnäkin, järjestötyö ei lopulta vaadi aikaa eikä sitoutumista kuin sen verran, mitä sinulla itselläsi on siihen antaa. Voit esimerkiksi avustaa vain yhden mielipidekirjoituksen teossa tai suunnitella ihan oman projektin ja kaikkea siltä väliltä. Riippuen omasta osaamisesta voisit esimerkiksi graafikkona suunnitella paikallisyhdistyksen jäsenlehteen vetävän ilmeen, medianomina voisit kehittää verkkoviestintää ja tradenomina markkinointia sekä varainhankintaa. Toisin sanoen sinun ei tarvitse olla biologian tai ympäristöalan moniosaaja liittyäksesi mukaan toimintaan, vaan tärkeintä on se, että teet asioita, joista itse nautit. Vapaaehtoistyön tekemisestä on muitakin hyötyjä kuin päästä kanavoimaan ympäristöhuoltaan. Tutkitusti vapaaehtoistyön tekeminen lisää onnellisuuden tunnetta. Tiedän myös monia ihmisiä, itseni mukaan lukien, jotka ovat järjestöpuuhailun kautta melko pian työllistyneet unelmaduuneihinsa. Työllistymisestä vapaaehtoistyön kautta kertoo myös se, että yleisin syy vapaaehtoistoiminnasta pois lähtöön on juurikin työllistyminen. Jäit ehkä miettimään vielä sitä, että mistä aloittaa? Aloita lukemalla lehden muhkea paikallistoimintaliite, ja bongaa sieltä alueellasi toimivat yhdistykset. Sitten vain rohkeasti tarttumaan puhelimeen tai sähköpostiin tai osallistumaan johonkin tapahtumaan. PS. Kannattaa myös seurata Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuja. Sinne avautuu vuoden loppuun mennessä vapaaehtoispankki, minkä kautta sinun on helppo ilmoittautua tekemään itseäsi kiinnostavia asioita. Kalamiesten kalamies ja eläinten käyttäytymisen ymmärtäjä ovat poissa. Yleisradion Luontoillasta koko kansalle tutuksi tulleista luonnon tuntijoista Harri Dahlström menehtyi vaikeaan sairauteen heinäkuun alussa vain viikko Ilkka Koiviston poismenon jälkeen. Heistä Dahlström toimi aktiivisesti myös Suomen luonnonsuojeluliitossa. Kuten avustamansa Suomen Luonto -lehti kertoi osuvasti muistokirjoituksessaan: Koko Suomen luonnonystävien rakastama Ilkka Koivisto kuoli 25. kesäkuuta 2012 Vantaalla 80-vuotiaana. Eikä rakkaussuhde ollut yksipuolinen: Ilkka piti ystävinään kaikkia, jotka rakastivat luontoa. Vuodesta 1968 alkaen Korkeasaaren intendenttinä toiminut Ilkka Koivisto avasi virka-asuntonsa ja perhe-elämänsä niin käärmeille, tiikerin pennuille kuin mediallekin ja toi näin kaukaisenkin luonnon suomalaisten koteihin. Koko kansan Koivisto jalkautui myös tapahtumiin ja opasti mukaansa tempaavasti niin paikan päällä Töölönlahden sinisorsista kuin kirjoissaan savannien leijonista. Helsingissä vuonna 1935 syntyneen Harri Dahlströmin luonnonsuojeluhalun sytytti nuorena miehenä muuttohaukan syöksy. Nummella autioituvalla pesimäpaikalla lennellyt yksinäinen lintu sai puolelleen lahjakkaan opiskelijan. Nummen Valkerpyyn järvellä valmistuivat myös limnologiset opinnäytteet. Siitä tuli aikanaan rakas kesäpaikka. Harrilla oli monta rautaa liekeissä, mutta hyvällä keskittymiskyvyllä varustettu luonnonystävä ehti moneen. Kalamiesten keskusliiton toiminnanjohtajaksi, yliopiston opettajaksi ja myös vapaehtoiseen luonnonsuojelutyöhön. Harri Dahlström toimi vuosina 1972 1973 Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Harri oli kala-asioissa myös myöhemmin liiton pitkäaikainen asiantuntija, jolla ei ollut tarvetta hakeutua parrasvaloihin. Harri oli avulias, tietävä sekä ymmärsi erinomaisesti ministeriömaailman ja kalatalouden. Olihan hän itse tehnyt virkauran maa-ja metsätalousministeriössä ylitarkastajana ja vapaa-ajan kalatalouden yksikön päällikkönä. Häneltä oli helppo kysyä neuvoa niin kansalaisen radion äärellä kuin luonnonsuojelijan pinteessä. Hän vastasi myös Suomen Luonnon lukijoiden kysymyksiin. Helsingin yliopisto vihki hänet kunniatohtoriksi vuonna 1995. Harri Dahlström oli aidosti ja laajasti kiinnostunut luonnosta, ja aina sen puolella. Itseään korostamatta, hyvää tuulta ja luottamusta ympärilleen tuoden. Legendan verkot ovat nyt naulassa omalla mökkijärvellä Nummella. Mutta ihmiset saavat pilkkiä jokamiehen oikeuksin ja muuttohaukkakin tekee paluuta. Ilkka Koivsto Harri Dahlström

ympäri maata 13 toimittanut Liisa Hulkko karttakuva Jyrki Heimonen / Aarnipaja Luonnonsuojelua Hangosta Utsjoelle Luonnonsuojeluliitto on Suomen ainoa ympäristöjärjestö, jolla on kattava paikallisverkosto. Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä luonnon hyväksi sinunkin kotiseudullasi. Seuraavilla sivuilla on makupaloja siitä, mitä kaikkea yhdistyksissä ja piireissä tehdään. Toiminta on niin monimuotoista ja runsasta, että otteet ovat vain esimerkkejä. Jokainen yhdistys on vapaaehtoistensa näköinen. Anna oma panoksesi kotiseutusi luonnon suojeluun ja tutustu muihin luonnonystäviin! 15 luonnonsuojelupiiriä 180 paikallisyhdistystä 30 000 jäsentä

14 ympäri maata Sotkamossa järjestettiin viime keväänä mielenosoitus Talvivaaran yhtiökokouksen aikaan. TekstI Hannele Ahponen kuva Koivistot TekstI Hanna Hakko kuvat Maan ystävien ydinvoimaryhmä Kaivosten puristuksissa Pohjois- ja Itä-Suomi elävät vahvaa kaivosbuumin aikaa. Kaivoshankkeita pulpahtelee pintaan kuin sieniä sateella. Hankkeet ovat työllistäneet Lapin ja Kainuun luonnonsuojelupiirejä ja pohjoisia paikallisyhdistyksiä. Kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten vastustaminen vaatii paljon hiljaista työtä: kaivosten yva-selvitysten ja lupahakemusten ja -esitysten lukemista, kommentointeja, muistutuksia, valituksia. Kun tuntuu, että nämä kanavat eivät riitä, on kokoonnuttava yhteen ja korotettava ääntä. Näin tehtiin viime keväänä, kun Talvivaaran toiminta ylitti paikallisten sietokyvyn. Tshernobylin muistopäivänä 26.4. Vuokatissa pidetyn Talvivaaran yhtiökokouksen liepeille järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui paikallisten ihmisten ohella Luonnonsuojeluliiton toimijoita niin Lapin ja Kainuun luonnonsuojelupiireistä kuin keskustoimistoltakin. Paljon julkisuutta saaneessa mielenosoituksessa pidettiin puheita Talvivaaran aiheuttamista ympäristöhaitoista, viranomaisvalvonnan puutteista ja uraanikaivosten vaaroista. Osakkaille oli tarjolla Talvivaaran drinkki, joka oli paria päivää aikaisemmin Talvivaaran kaivoksen lähettyviltä olevasta purosta otettua vettä. Juoma ei osakkaille maistunut. Pitkä taival Kaivosasiat eivät ole pohjoisen piireille mikään uusi asia. Johan Heino, Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja, kertoo niiden olleen piirin asialistalla jo pitkään: Kaivosasiat ovat hallinneet piirin toimintaa jo vuosia eikä loppua näy. Lapin luonnonsuojelupiirinpiirin toiminnanjohtaja Tarja Pasma on samoilla linjoilla: Lapissa malminetsintä ja kaivostoiminta työllistävät ylivoimaisesti eniten tällä hetkellä. Ei yksistään lausunnot vaan myös erilaiset kaivosaiheiset seminaarit, joissa on hyvä olla kuulolla. Kaikenlaista kaivosten tiimoilta tehdäänkin. Lapin piirissä on muun muassa pidetty yleisötilaisuuksia, joista viimeisimmässä oli mukana Lapin yliopiston tutkija kertomassa kaivosten sosiaalisista vaikutuksista. Vaikka kaivosasiat helposti vaikuttavat paikallisilta hankkeilta, voivat vaikutukset levitä laajalle ja vaatia eri piirien ja järjestöjen yhteistyötä. Esimerkiksi Talvivaaran päästöt ovat Suomen Luonto

ympäri maata 15 Lapin luonnonsuojelupiiri Enontekiön luonnonsuojeluyhdistys Inarin Luonnonystävät Kemijärven Luonto Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys Kittilän Luonto Kolarin Luonto Käsivarren Luonnonsuojeluyhdistys Muonion Luonto Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys Pellon Luonnonsuojeluyhdistys Posion Luonnonystävät Pro Kutsa (Salla) Ranuan Luonnonystävät Rovaniemen Luonto Sompion Luonnonystävät (Savukoski- Sodankylä) Tornion Luonnonsuojeluyhdistys Utsjoen Luonto Duottar Luondu Ylitornion Luonto www.sll.fi/lappi/paikallisyhdistykset Kainuun luonnonsuojelupiiri Kajaanin Seudun Luonto Lentua-Seura Paltamon Luonto Puolangan Luonto Sotkamon Luonto Ylä-Kainuun Luonto www.sll.fi/kainuu/paikallisyhdistykset -lehden mukaan näkyneet vesistöissä yli 100 kilometrin päässä kaivoksesta. Heino kiittelee yhteistyötä: Onneksi muutkin paikalliset ja valtakunnalliset toimijat ovat aktivoituneet ja nyt taustatukea tulee varsinkin Pohjois-Savosta. Talvivaara ei ole ainut Vaikka vain muutama kaivoshanke kerrallaan ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen, on kaivoasioiden parissa työskentelevillä piireillä nimetä useita seurannan ja vaikuttamisen kohteita. Talvivaaran lisäksi tapetilla ovat ainakin Taivaljärven hopeakaivos ja Paltamon Alasen talkkikaivoshanke, Heino kertoo. Rovaniemellä ainakin Rompaksen hanke, Suhanko Ranuan rajalla, ympäri kaupunkia erilaisia varauksia ja esimerkiksi Ounasvaaralla, Lapin luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Sari Hänninen jatkaa listaa. Sompion Luonnonystävät toimii kahden kunnan, Savukosken ja Sodankylän alueilla. Näin ollen meillä on useita kaivoshankkeita. Kuumimmat niistä ovat Sokli ja Viiankiaapa. Kevitsa aloitti jo, ja Pahtavaara on ollut toiminnassa useita vuosia useiden eri yhtiöiden toimesta. Lisäksi GTK ja Suomen Malmi Oy tekevät jatkuvaa tutkimustyötä ja etsivät uusia esiintymiä laajoilla alueilla molempien kuntien alueilla, Eila Ylilokka kertoo. Aina piirien resurssit eivät kaikkeen tarvittavaan vaikuttamiseen riitä. Monimutkaiset hankkeet vaativat aikaa perehtymiseen, ja aika on usein kortilla. Liiton saamista kaivoslahjoituksista osa onkin kanavoitu piireille resurssipulan helpottamiseksi. Raha ei kuitenkaan korvaa aktiivisia jäseniä, joista on paikoin pula. Resursseja lausuntojen antamiseen ei vain ole, aktiivijäseniä yhdistyksessä on vähän ja väki vähenee entisestään, muuttotappioina, valittelee Katja Muotka, Muonion Luonnon puheenjohtaja. Ilmapiiri murroksessa? Toimintaympäristö asettaa omat paineensa luonnonsuojelijoiden kaivostoiminnalle. Osa paikallisista näkee kaivokset helpotuksena alueilla, joissa jokainen työpaikkoja tarjoava yritys toivotetaan tervetulleeksi. Kuntien johto ja itsensä jonkin sortin yrittäjiksi tuntevat ovat yleensä polvillaan kaivosyhtiöiden edessä ja tekevät kaikkensa, että kaivokset saataisiin avattua, Ylilokka huokaa. Moni paikkakuntalainen ja etenkin alkutuottajat suhtautuvat kriittisemmin. He näkevät asiat pitemmällä perspektiivillä, sukupolvien päähän. Kuntapäättäjät elävät vaalikauden kerrallaan. Eli kahtiajakoa on olemassa. Se näkyy jopa arkielämässämme. Toisaalta vaikuttamistyö tuottaa päättäjien ja viranomaisten kannoissa muutoksiakin. Hänninen antaa esimerkin Rovaniemeltä: Kaupungin virkamiesjohto on ottanut kielteisen kannan uraanikaivokselle. Pienetkin edistysaskeleet kannustavat jatkamaan työtä kaivosten ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Uusi lintutorni toiminnan keskiössä Pohjoisessa toimii piskuinen Kittilän Luonto. Jäsenmäärä on noussut 32 jäsenestä 42:een eli nousua on yli 30 prosenttia. Liekö taustalla lintutorni, joka kohoaa ylväänä Karinnokassa? Yhdistys teki aloitteen lintutornin rakentamisesta Kittilän kirkonkylän alueelle. Rakennusprojektiin tarttui Kittilän kunta Lapin Ely-keskuksen myötävaikutuksella. Lopullisesti lintutorni valmistui kesän ja syksyn 2012 aikana. Nyt torni on valmis palvelemaan kittiläläisiä ja muitakin lintuharrastajia. Alatasolle pääsee ramppia pitkin pyörätuolilla ja vaikka lastenvaunuilla. Tornilla järjestetään opastettuja tilaisuuksia, mutta lintutorniin voi tutustua myös omatoimisesti. Tornilla on laatikko havaintovihkoa varten. Kävijöiden toivotaan merkitsevän siihen tekemiään luonto- ja lintuhavaintoja. Tornin molemmille tasoille tulee vielä tämän syksyn aikana alueen linnustoa esittelevät kuva- ja opastetaulut. Ounasjoki-Kirkkojärven vesistöalue on suosittu vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualue. Perinnemaisematalkoita Lapissa TekstIt Liisa Hulkko Suomen puhtaat vedet ovat kallein aarteemme. Yksikään kaivos ei saa pilata vesistöjämme. Tuellasi teemme työtä sen puolesta, että kaivokset laitetaan kuriin. Lahjoita kaivostyöhömme osoitteessa: www.sll.fi/lahjoita Lapin luonnonsuojelupiiri järjestää vuosittain perinnemaisematalkoita mielenkiintoisissa kulttuuri- ja luontokohteissa. Tänä vuonna talkookohteita olivat Pelkosenniemellä Keminsaarten Kuusisaaren tulvaniityt, Kittilässä Särestöniemi-museon ympäristön niityt ja Keminmaalla uuden ja vanhan kirkon ympäristöniityt. Kuusisaaren tulvaniittyjen alueen arvot ovat olleet esillä menneinä vuosikymmeninä Vuotos-taistelussa. Keminmaan kohde taas on VR:n kummikohde ja Maatiainen ry valitse sen vuoden perinnemaisemaksi viime vuonna. Talkoissa opitaan alueen kulttuurihistoriallisesta taustasta, alueen perinnemaisemaniittyjen erityisluonteesta ja hoidosta sekä hoidon tavoitteista. Ne on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Lapissa malminetsintä ja kaivostoiminta työllistävät ylivoimaisesti eniten tällä hetkellä. Meneillään on myös erilaisten matkailualueiden kuten Ounasvaaran, Ylläksen ja Saariselän kaavoitukset, mutta kaava-asioihin aikani ei tahdo riittää. Lisäksi eri puolella Lappia on useita alueen asukkaita tuohduttaneita tuulivoimapuistohankkeita, mutta niillekään ei ole aikaa juuri riittänyt. Ehkä merkittävin erävoitto viime aikoina on ollut se, kun Vaasan hallinto-oikeus kumosi Pohjois- Suomen AVI:n vesitalousluvan Kemijoki Oy:lle Sierilän voimalaitokselle.. Kaivosasiat ovat hallinneet piirin toimintaa jo vuosia eikä loppua näy. Kainuuseen havitellaan jo useita kansallispuistoja, ja piiri on ollut aktiivisena mukana varsinkin Vaara-Kainuun puistohankkeessa. Vanhojen metsien suojelu alkaa olla osin myöhäistä, mutta edes rippeet haluamme säilyttää. Kiivaana yhä ja ikuisesti vellova suurpetokeskustelu ja varsinkin susitilanne puhuttavat ja vaatisivat entistä suurempaa osallistumista suojelutoimiin. Tarja Pasma, Lapin luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Johan Heino, Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja

16 ympäri maata TekstI Jaana Hiltunen, Pekka Tenhunen kuva Pekka Tenhunen Luontokerhoja Pohjois-Savoon Pohjois-Savossa käynnistetään luontokerhotoimintaa yhdessä Luonto-Liiton kanssa. Keväällä kuopiolaisessa koulussa järjestetyssä luontokerhossa lapset pääsivät tutustumaan lähemmin erilaisiin luonnonesineisiin. Luupilla tiiraamalla saa näkyviin uudenlaisen maailman. Onkos joltain tipahtaneet retkipullat varvikkoon? hihitteli joukko lapsia. Onpas teillä tarkat silmät, ne on pieniä voitatteja. Nuoria ja suloisia! kertoi sienineuvoja Pohjois-Savon Sieniseurasta. Olimme seuran 30-vuotisjuhlaretkellä Karhonsaaressa, Kallavedellä Kuopion kupeessa. Seura toimii jaostona Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksessä eli KLYYssä. Salaisen polun kulkijat Erityisesti lapsille tarkoitetulla laivaretkellä 26.8. oli lähes 90 osallistujaa. Monet olivat mukana koko perheellä. Sienten lisäksi katseltiin lintuja ja kasveja. Saareen mahtuu myös runsain mitoin historiallisia tapahtumia. Niitä käytiin läpi Salaisella polulla, jossa tehtiin tuttavuutta Hildegard-neidon eli Karhonsaaren kummituksen kanssa. Hänen traaginen kohtalonsa liittyy saaren luona käytyihin Suomen sodan taisteluihin. Kuka saa, kuka saa sienikoppaan kurkistaa? Paluumatkalla jokainen lapsi sai noukkia isosta korista liinan alta yllätyslahjan kotiinviemisiksi. Uusia luontokerhoja Lapsille ja koko perheelle sopivilla retkillä on kysyntää. Viime keväänä perheluontokerho kokosi yhteen yksitoista perhettä Siilinjärvellä. Kerhoon ilmoittautui yhteensä 29 henkilöä. Mukana oli 4 6-vuotiaita lapsia sekä aikuisia, isiä, äitejä ja isovanhempia. Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ja Siilin Latu järjestivät Latu Rasti-majalla perheille tarkoitettua luontokerhotoimintaa yhteistyönä. Luontokerho kokoontui kuusi kertaa kahden vetäjän ohjastamana. Ohjelmassa oli luontoleikkejä, -askartelua ja luontoon tutustumista. Parasta lasten mielestä oli nuotion tekeminen ja makkaranpaisto. Kerholaisten palautteesta kävi ilmi, että tällaiselle kiireettömälle, koko perheen yhdessäololle luonnossa on tilausta. Kerhotoimintaa on tarkoitus jatkaa. Siilinjärvelle ja Kuopioon kaivataan uusia kerho-ohjaajia ja tietysti kerholaisia. Järjestämme kerho-ohjaajakurssin lokakuussa Siilinjärvellä. Tervetuloa mukaan! Luontokerho-ohjaajakurssi su 28.10. klo 10 18.30 Siilinjärvellä, LatuRastimajalla, Huvikummuntie 45. Kurssilla kurkistetaan ympäristökasvatuksen perusteisiin, opetellaan elämys-, herkkyys- ja aistiharjoitteita sekä uusia leikkejä ja toimintavinkkejä. Kurssi tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä luontokerhon perustamisesta, ohjelman suunnittelusta sekä ohjaajana toimimisesta. Kerhonohjaajakurssi on tarkoitettu ensisijaisesti uusien luontokerhonohjaajien perehdytykseen. Kurssihinta: 40/30 e (opiskelija, työtön, kotiäiti/-isä), hinnoista 10 euron alennus SLL:n ja Luonto-Liiton jäsenille. Hintaan sisältyy ohjelma, kurssimateriaali (mm. ohjaajakansio) ja ruuat. Lisätietoja: jaana.hiltunen@live.fi tai p. 050 5415865. pekka tenhunen Soiden suojelussa Pohjois-Savon kuntien mielipide on viime aikoina muuttunut suojeluystävällisemmäksi. Nykyisin ne vastustavat Vapon turvetuotantohankkeita ja yhtyvät luonnonsuojelupiirin lausuntoihin. Vesistöjen pilaantuminen on yhteinen huolenaihe. Talvivaaran kaivoksen vesistövaikutukset ulottuvat jo Pohjois-Savon alueelle. Se on saanut ihmiset kiinnostumaan oman järvensä tilasta ja yleensäkin ympäristöasioista. Iloinen asia on Konneveden suunniteltu kansallispuistohanke. Marja Tenhunen, Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Ympäristöhallinnon uudistuksen jälkeen Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirille on tullut yhä enemmän työtä. Yhtäällä jos vähän helpottaa, niin toisaalla jo revitään ja raastetaan luontoa monin tavoin. Kohtuuton rantojen kaavoitus kuriin ja uusi kansallispuisto pitäisi saada, siinäpä pari poimintaa toiveiden tynnyreistä. Heikki Pönkkä, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin piirisihteeri

ympäri maata 17 Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ILYY Koillis-Savon luonnonystävät Kiuruveden luonnonystävät Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys KLYY Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys Sisä-Savon luonnonystävät Varkauden luonnonystävät Vieremän luonnonsuojeluyhdistys www.sll.fi/pohjois-savo/paikallisyhdistykset Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri Enon luonnonystävät Ilomantsin luonnonystävät Joensuun seudun luonnonystävät Keski-Karjalan Luonto Kontiolahden luonnonystävät Lieksan luonnonystävät Outokummun luonnonystävät Ylä-Karjalan luonnonystävät www.sll.fi/pohjois-karjala/paikallisyhdistykset Irne Pieviläinen Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä Mikään eloperäinen ei ole luontoharrastajalle vierasta. Tällä periaatteella teimme tänä kesänä uuden aluevaltauksen ja ryntäsimme kiteeläiselle lehmälaitumelle tutkimaan lantakasoissa eläviä hyönteisiä. Tutkimusmenetelmä oli yksinkertainen: täytettiin ämpäri vedellä reilusti puolilleen ja lapioitiin siihen lantakasa, joka painettiin veden alle katiskaverkon palalla. Hetken kuluttua ötököitä alkoi pelastautua pintaan. Puheenjohtajamme Kari Antikainen kauhoi opiskeluaikojensa opinnäytetyössä kertyneellä rutiinilla teesihdillä kovakuoriaisia tarkempaa lajimääritystä varten. Testiretkellä oli mukana hallituksen porukkaa ja karjatilan väkeä, mutta miksei tämäkin eliöryhmä ansaitsisi päästä yleisöretkenkin kohteeksi. Lajintuntemus on yksi tärkeä avain luonnon arvostamiseen ja monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Keski- Enon luonnonystävät pitää kiinni juuristaan TekstI Tupu Vuorinen Karjalan Luonto järjestää yleisölle avoimia tilaisuuksia lintujen kevätmuuton aikaan, kesäkuussa luonnonkukkienpäivänä ja syksyllä sienisesongin ollessa parhaimmillaan. Sudenkorentoihin on perehdytty parina vuonna. Erityisiä yleisömagneetteja tuntuvat olevan lepakot: elokuisia lepakkoiltoja on järjestetty rantasalmelainen luontoyrittäjän Elina Enhon asiantuntevalla opastuksella jo monta kertaa eri puolilla yhdistyksen toiminta-aluetta. Tämänvuotinen lepakkoilta Rääkkylässä keräsi kolmattakymmentä korvaparia. Yleisötilaisuuksien opastus hoituu pääosin yhdistyksen oman väen voimin. Ulkopuolisen asiantuntijan ja vuokratilojen käyttökin on mahdollista kohtuullisilla kustannuksilla. Yhteistyö OK-opintokeskuksen kanssa vaatii ennakkosuunnittelua ja jonkin verran paperisotaa, mutta sitä kautta voi saada tukea asiantuntijapalkkioihin, tilavuokriin ja muonituksiin. TekstI Päivi Harinen Vaikka Enon kunta liitettiin osaksi Joensuun kaupunkia, halusi yhdistys säilyttää oman enolaisen identiteettinsä. Valtaosa yhdistyksen toiminnasta tapahtuukin enolaisissa maisemissa. Pienessä yhdistyksessä on lukuisia luontoasiantuntijoita: kasveja tuntevia opettajia, lintuharrastajia, lepakko- ja sieniharrastajia. Enon luonnonystävien retket ovatkin paitsi hauskoja myös opettavaisia ja luonnon antimiin perehdyttäviä. Käsistään kätevien veistäjien ja nikkaroijien taitoja on tarvittu monenlaisissa talkoissa. Kansallisten tapahtumien lisäksi enolaisia luonnonystäviä liikuttavat paikalliset tapahtumat. Ekologiset lumiveistostapahtumat, lintujen talviruokintaretket, kyläpäivät ja kylätalkoot liittävät luonnonystävät osaksi paikallista yhteisöllisyyttä. Jokakesäisillä vastantekotalkoilla hankitaan rahaa yhteiseen retkikassaan. Linnunpönttötalkoiden tuottamilla rahoilla puolestaan maksetaan kaatopaikkamaksuja, joita syntyy kun luonnonystävät siivoavat enolaisista metsistä niihin syntyneitä rompekasoja. Viime talvena järjestettiin Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa lintutietouskurssi. Enon luonnonystäviä vaivaa sama huoli kuin toimintaa ja elämää reuna-alueilla ylipäänsä: Aktiivisten toimijoiden keski-ikä alkaa olla aika korkea, ja nuoria on vaikea löytää jatkamaan pitkää ja perinteikästä luontoystävyyttä. Tähän haasteeseen vastaamiseksi Enossa otetaan vastaan vinkkejä ja ideoita. Minkälaisella toiminnalla muualla on saatu lapsia ja nuoria innostumaan luontoharrastukseen liittyvistä asioista? Koti-Karjala/A.Bayer Erämaametsiä lomatonteiksi Metsäjätti UPM laajentaa toimintaansa uusille aloille. Pohjois- Karjalassa perinteisen puunjalostuksen rinnalle on noussut yhtiön metsäomaisuuden jalostaminen lomakiinteistöiksi. Nopean taloudellisen hyödyn tavoittelu on hävittämässä arvokasta pohjoiskarjalaista erämaaluontoa. Sama meno lienee käynnissä muuallakin, ja vaarana on, että esimerkki tarttuu myös muihin suuriin maanomistajiin, piirin hallituksen jäsen Heikki Simola pelkää. Pian ollaan tilanteessa, jossa laajat erämaiset alueet rantoineen sulkeutuvat pois jokamiehen käytöstä. Satoja vuosia kuljetut polut umpeutuvat, kun mökkitieverkosto levittäytyy tilalle. UPM korostaa julkikuvassaan vastuullisuutta kaikessa toiminnassa, todeten muun muassa, että kestävä kehitys on olennainen osa UPM:n arvoja. Asumattomien erämaa-alueiden suurimittainen kaavoittaminen rantarakentamiselle on kuitenkin monin tavoin ristiriidassa sekä kestävän kehityksen periaatteiden että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Niissä todetaan, että hyviä ja laajoja metsätalousalueita ei tule ilman erityisiä perusteita pirstoa muulla maankäytöllä. Aktiivista suotoimintaa Iisalmessa TekstI Heikki Pönkkä Vuoksen vesistöalue on myös yksi Suomen kolmesta erityisen merkittävästä aluekokonaisuudesta, joiden luonto- ja kulttuuriarvoja tulee alueidenkäytössä vaalia. On turhauttavaa, että ELY-keskuksiin sulautettu alueellinen ympäristöhallinto näyttää olevan hampaaton tämän haitallisen kehityksen hillitsemisessä, Simola pohtii. Luonnonsuojelupiiri ja paikallisyhdistykset ovat saaneet silti lausunnoilla ja valituksilla pieniä korjauksia hankkeisiin. Tuoreimpana esimerkkinä Korkeimman hallintooikeuden päätös, jolla kumottiin UPM:n pienvesikaavaa koskevat päätökset tiettyjen loma-asuntojen kortteleiden osalta. Pohjois-Karjalan erämaavesistöjen tulevaisuus näyttää synkältä, Simola huokaa. UPM:n erämaakaava-alueita ovat Juuan Vaikkojärvi, Juuan Ruokostenjärvet ympäristöineen, Kontiolahden pienvedet sekä Lieksan Mäntyjärvi ympäristöineen Patvinsuon kansallispuiston läheisyydessä. KHO:n ratkaisua odotellaan jo kertaalleen kumotusta Pyhäjärven rantaosayleiskaavan osana tiiviisti kaavoitetusta Toisen Salpausselän lampialueesta Kesälahdella. TekstI Jarmo Yliluoma Suoryhmä aloitti toimintansa Ylä-Savossa. Ryhmässä kartoitetaan paikallisia soita. Tarkoitus on säästää mahdollisimman monta suota jälkipolville. Jos siinä onnistutaan, niin vaikutus näkyy suoraan myös vesistöissä. Samalla katsastetaan mahdollisia valtionmaiden lisäsuojelukohteita. Ajatus ryhmän perustamisesta lähti, kun huomasimme yritysten hamuavan ennätysmäärin yläsavolaisia soita tuotantoalueikseen. Toimintaan saimme apurahan Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistykseltä. Tähän mennessä ryhmä on tehnyt jo yli 20 muistutusta tai valitusta turveyrittäjien ympäristölupahakemuksiin. Kesällä alkoi ensimmäinen varsinainen maastokausi: kartoituksia on tehty jo 40 suolla. Sen lisäksi ryhmä on vieraillut yli 15 turvetuotantoalueella. Käynnit soilla ovat paljastaneet merkittäviä asioita, joita on pystytty hyödyntämään muistutuksissa. Yleensä turvetuottajien hakemukset ovat liian suurpiirteisiä. Turvetuotantoalueiden vertailu lupaehtoihin on paljastanut karun totuuden: Jokaisella tuotantoalueella on jokin asia pielessä, pahimpana keväiset ohijuoksutukset ilman lupia. Toimintaan on saatu mukaan paikallisia asukkaita, rantamökkiläisiä ja myös kalastusosakaskuntia, jotka ovat lähteneet mukaan suojelemaan vesistöjään. Esimerkiksi Pielaveden Nikaransuon tapauksessa paikallisten muistutusten ja allekirjoittajien tulva oli niin suuri, että Vapo luopui hankkeesta. Näyttää siltä, että lupia myöntävä aluehallintovirasto antaa heppoisin perustein ympäristöluvan jatkaa tai aloittaa uuden turvetuotannon. Valitus hallinto-oikeudelle kannattaa aina, sillä siellä lupaa tiukennetaan tai se evätään kokonaan. Mikäli olet huolissasi paikallisista vesistä ja turvetuotannosta, kysy omalta piiriltäsi neuvoa. Se voi ehkä järjestää alueelle vesi- ja turveillan, jossa yhdessä pohditaan toimenpiteitä.

18 ympäri maata TekstI Hannu Karvonen kuvat Retkikerho Oulussa luonnosta nautitaan yhdessä Retkikerho on Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen luontoharrastus- ja ympäristökasvatusyhteisö. Se toimii ilman muodollisuuksia ja vetovastuita. Jokainen retkikerholainen saa halunsa mukaan olla mukana retkien ja muun toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Jäsenyys on ilmainen. Retkikerhon toiminnan mukaisesti kerholaiset itse kertovat, mitä kerho heille merkitsee. Kaija Justander- Jacklin, 55 Retkikerho on yhdessä tekemistä ja olemista. Omasta lähipiiristä on helppo lähteä tutustumaan luontoon ja ottaa vähitellen pitempiä askeleita tavallaan aloittaa läheltä. Aivan uusien asioiden tutkiminen tuo elämään uusia ulottuvuuksia. Minä en mielelläni mene yksin metsään, mutta luontoon on helppo lähteä, kun on porukka, joka tekee asioita yhdessä. Retkikerho on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin. Meillä on muutakin kuin vain retket. Jos minulla on esimerkiksi huonekaluja, joita en tarvitse, voin ilmoittaa siitä muille kerholaisille. On myös hienoa, kun Retkikerholta voi lainata retkeilyvälineitä, ettei aloittelevan luontoharrastajan tarvitse itse satsata välineisiin paljon rahaa. Retkikerho auttaa suojelemaan luontoa. Siinä oppii ymmärtämään, mitä luonto on ja mitä sille voi itse antaa. Kerho palauttaa takaisin luontoon. Nykyisinhän kaiken voi ostaa kaupasta, emmekä me enää huomaakaan, että luonnostakin saa paljon. Kävin äsken ensimmäistä kertaa yksin mustikassa. Yuan Qiqi, 21 Retkikerho on yksi hienoimmista tavoista kasvattaa luonnosta välittämiseen. Kun perheet liikkuvat luonnossa yhdessä, kiintymys luontoon syntyy lapsille mutkattomasti. On tosi hienoa, että nekin, joiden kielitaito ei ole kovin hyvä, voivat osallistua Retkikerhon toimintaan. Ja luonnossahan ei tarvitse puhua paljon. Minä itse rakastan Suomen luontoa, ja Retkikerhon retket ovat aivan mahtavia! Pekka Savolainen, 49 Oulu on kansainvälistynyt viime vuosina voimakkaasti. Retkikerho on kansainvälistynyt etuajassa, tavallaan ennakoinut sitä. Meillä on mukana useita ulkomailta tulleita ihmisiä. Lapsiperheellinenkin pääsee Retkikerhon kanssa luontoon, kun tapahtumia on runsaasti. Aina löytyy retki, joka sopii aikatauluihin. On hienoa, että pääsee osalliseksi muiden luontoa harrastavien osaamisesta. Retkikerhosta on ollut iso apu esimerkiksi kasvien keräämisessä. Meillä on hyvin erilaisia ihmisiä, touhu on vapaata ja toimintaa on uskomattoman paljon. Meillä on lämminhenkistä porukkaa ja aktiivista toimintaa. Pullakahvit kuuluvat retkiin. Vuosi jäsentyy retkien mukaan. Kuusenhakuretki esimerkiksi on meille joulunavaus. Petteri Savolainen, 12 Retkikerhossa on mukavaa toimintaa ja mukavia ihmisiä, paljon liikkumista eri paikoissa ja monia toimintamuotoja. Parasta Retkikerhossa on, että käydään muuallakin kuin Oulussa ja toisaalta löydetään uusia paikkoja Oulustakin, joissa ei ole ikinä ennen käynyt. Sini Vuorialho, 30 On ihan mahtavaa, että Retkikerhon kanssa pääsee lähellä Ouluakin kiinnostaviin paikkoihin, joihin ei itse löytäisi. Ja, kun minulla itselläni ei ole autoa, pääsen retkille kimppakyydillä. Se, että voi äänestää tulevista retkistä, antaa mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan. Voi myös olla mukana vaikuttamassa ympäristötietoisuuteen. Retkikerhon kautta on kiva tutustua uusiin ihmisiin. Niillä retkillä, joilla olen ollut mukana, on sattunut seuraksi aivan mahtavat tyypit. Koen, että voin olla oma itseni, toisin kuin muilla elämän alueilla, mikä on tosi vapauttavaa. Kun iskee ahdistus maailmantilasta, niin Retkikerhossa ei näitten asioiden kanssa tarvitse olla yksin. Tutustu myös Olsyn retkikerhon verkkosivuihin www.olsy.fi/retkikerho.

ympäri maata 19 Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Iin ympäristöyhdistys Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys Kalajoen luonnonsuojeluyhdistys Kalajokilaakson Luonto Kempeleen-Oulunsalon luonnonsuojeluyhdistys Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistys Kuivaniemen Luonto Kuusamon Luonnonystävät Lakeuden Luonto Oulujokilaakson Luonto Oulun luonnonsuojeluyhdistys Pohjois-Suomenselän luonnonsuojeluyhdistys Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistys Raahen Seudun Luonnonystävät Ruukin luonnonsuojeluyhdistys Siikalatvan Luonto Taivalkosken Luonto www.sll.fi/pohjois-pohjanmaa/paikallisyhdistykset Keski-Suomen piiri Ala-Keiteleen luonnonystävät Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys Jämsän seudun luonnonystävät Kaakkoisen Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys Karstulan-Kyyjärven luonnonsuojeluyhdistys Keurusseudun luonnonystävät Korpilahden luonnonsuojeluyhdistys Laukaan seudun luonto Petäjäveden luonto Pihtiputaan seudun luonnonsuojeluyhdistys Saarijärven seudun luonnonystävät Toivakan luonto Viitasaaren luonnonystävät www.sll.fi/keski-suomi/paikallisyhdistykset TekstI Risto Sulkava TekstI Arja Paakkanen Osakunnan ympäristöpalkinto metsäaktiiville Jämsän yhdistys virkosi uuteen eloon Lusikkalahden luonnonsuojelualueen taivaisiin kurkottavat kuuset ja humisevat haavat luovat täydelliset puitteet Helsingin Yliopiston Keskisuomalaisen Osakunnan vierailulle Väärisjokisuun venerannassa 8.7. Paikka on erityinen; yksi Ari Aallon kätilöimistä metsiensuojelualueista. Vierailulla osakunta myöntää vuotuisen luonnonsuojelutunnustuksensa Keurusseudun Luonnonystävien Ari Aallon tekemälle vapaaehtoistyölle METSO-metsiensuojeluohjelman parissa. Väärisjoen rantapolulla haapaperhonen löytää yleisön joukosta mieluisan hikiset varpaat, tummansinisten neidonkorentojen tanssia ihastellaan joen yllä ja tutkitaan kanadanmajavan syönnösjälkiä. Lopuksi paljastetaan Lusikkalahden luonnonsuojelualueen infotaulu, josta selviää esimerkiksi, että METSO-ohjelma on maanomistajan vapaaehtoisuuteen perustuva uudenlainen metsiensuojeluohjelma. Puuston arvon mukainen ja veroton korvaus tekee siitä todellisen vaihtoehdon metsänomistajille. Ari Aalto on ollut Keurusseudun Luonnonystävien hallituksen aktiivijäsen lukiovuosistaan saakka. Luonto- ja etenkin lintuharrastajana ura on vielä pidempi. Niittyjen hoito, soiden ennallistaminen, monet lintuhommat, perhoslaskenta, retkien vetäminen ja viime aikoina erityisesti metsiensuojelu ovat olleet hänen toimintakenttäänsä. Ari on auttanut usean arvokkaan metsäalueen omistajia suojelusopimusten teossa. Valtion mailla Arin kartoitustietoja ja hienoja luontokuvia käytetään parhaillaan tulevien suojelualueiden suunnittelussa. Haapamäeltä ponnistaneista kolmen paikallisaktiivin veljeksen sarjasta on noussut valtakunnan luonnonsuojelun vaikuttajia. Vanhin, Esa, on Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja ja mukana monella luonnonsuojelun saralla. Keskimmäinen, Matti, on Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin puheenjohtaja sekä Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Mitä lie nuorimmasta, tulevasta diplomi-insinööristä vielä tuleekaan? Jämsän seudun Luonnonystävät heräsi reilun kymmenen vuoden unestaan uuteen eloon syksyllä 2010. Uusi elämä alkoi innolla ja hyvissä merkeissä sikäli, että takavuosien kamppailu puhtaasta Jämsänjoesta oli jo ajat sitten päättynyt onnellisesti. Kaupungin keskustaajamia yhdistävä Jämsänjoki virtaa virkistyneenä ja rakastettuna. Jämsän seudun luonnonystävät on ensi töikseen keskittynyt luontoretkien ja erilaisten talkoiden järjestämiseen. On pidetty niittytalkoita ja hävitetty vieraslajeja, mutta ennen muuta viety paikkakunnan asukkaita tutustumaan kotiseudun arvokkaisiin luontokohteisiin. Tämän vuoden Luonnonkukkienpäivänä löydettiin uusi mielenkiintoinen lehto Hulkkionlahdelta, ja yhdistys esitti maanomistajalle toivomuksen alueen rauhoittamisesta. Ehdottomasti suosituin retkikohde on ollut arvokas lähdelehto, Iso Ryönit: sata paikkakuntalaista osallistui lehdon esittelyyn! Ansio luontoretkien suosiosta kuuluu oppaana toimineelle emeritusprofessori Seppo Eurolalle. Oulun yliopiston entisen professorin ja ansioituneen suotutkijan luontotietämys on ehtymätön. Vaikka Keski-Suomi ja Jämsän seutu ovat suonsa pitkälti ojittaneet, suotutkija on sentään päässyt esittelemään suojelusuotakin Petäjäveden Teerisuolla. Kesän viimeisin luontoretki suuntautui elokuun puolivälin tietämissä Päijänteen Vuorissalon saareen. Siellä on Päijänteen Virkistysalueyhdistyksen rantautumispaikka saunoineen yhdistyksen suosituin virkistysalue. Jämsän seudun luonnonystävienkin alueella huolta aiheuttaa turvetuotanto. Sen haitoista kärsitään esimerkiksi Jämsän vesistöreitillä. Erityistä huolta on kannettu Kynnyssuon turvetuotannon uhasta, koska turpeenotto vaarantaisi Isojärven kansallispuiston keskusjärven ja Päijänteeseen laskevan Arvajan erityisen arvokkaan koskireitin puhtauden. Myös soranottohakemuksiin on jouduttu jättämään kannanottoja pohjaveden suojelemiseksi. Suomen "turvemaakunnassa" Pohjois- Pohjanmaalla urakkaa riittää soiden pelastamiseksi. Se tietää soiden kartoitusretkiä, muistutuksia ja valituksia, mutta positiivista tulosta syntyy! Vesienhoitolain toimenpideohjelman voimaantulon jälkeen lupaviranomaisten linja on selvästi tiukentunut. Etenkään luonnontilaisille soille ei ole lupia enää juuri tullut. Uusinta on lupahakemusten poisvetäminen. Suot eivät kuitenkaan ole vielä turvassa, sillä julkitullut valtioneuvoston periaatepäätös soiden käytöstä jättää suuren osan turveyhtiöiden luonnontilaisista soista ilman suojaa. Kuumin luonnonsuojelutaisto Keski- Suomessa on käynnissä turpeenpoltosta suurine ilmastonmuuttamis- ja latvavesien kuormittamisvaikutuksineen sekä suoluonnon runtelemisineen. Luonnonsuojelupiiri ja yhdistyksemme ovat muistuttaneet jo kymmenistä suokohteista, mikä on johtanut useiden suojeluprosessien alkuun. Toinen tärkeä alue on metsien suojelu, jossa toimimme aktiivisesti. Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Juhani Paavola, Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja

Talkoot suomalaisen luonnon sydäm 20 ympäri maata Suon ennallistaminen käsivoimin on hikistä, raskasta ja palkitsevaa. Työympäristö on huikea: ympärillä levittätyy kaunis Hirvisuo. Pudasjärvellä on satanut pitkään ja paljon, mutta kuin ihmeen kautta elokuun ensimmäinen viikonloppu valkenee auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta. Hirvisuon ennallistustalkoot ovat keränneet kokoontumispaikalle Ouluun toistakymmentä soidensuojeluaktiivia ja myös joukon luonnosta kiinnostuneita nuoria. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin aluepäällikkö Merja Ylönen vastaa talkoiden käytännön järjestelyistä. Merja on jo pitkään toiminut Luonnonsuojeluliiton vahvana suoluonnonsuojelun asiantuntijana Pohjois-Suomen alueella. Hänelle suot ovat sitä aidointa suomalaista luontoa. Omat muistoni suoluonnosta liittyvät lapsuusvuosiin, jotka vietin Heinolan Hevossaaressa monimuotoisen luonnon ympäröimänä. Saaressa sijainneella suolla käytiin ahkerasti marjassa ja hypittiin mättäältä toiselle kilpaillen siitä, kenen jalat kastuivat vähiten. Nyt tästä suosta ovat jäljellä enää muistot sen jäätyä rakentamisen alle. Minulle matka Hirvisuon ennallistustalkoisiin on samalla matka suomalaisen luonnon sydämeen, jossa avara ja kaunis maisema yhdistyvät uskomattomaan hiljaisuuteen. Nostalgia ja kansallisromanttiset mielikuvat katoavat tarpoessani suolla pitkien sateiden jäljiltä upottavilla mättäillä. Ilma on sakeana hyönteisistä ja kasvillisuuden huumaavasta tuoksusta. Kulkeminen kantamusten kanssa on raskasta, ja kosteuden ja lämmön yhdistelmä saa hien virtaamaan. Ei mene kauaa, kun toinen jalkani uppoaa melkein reittä myöten mättääseen, ja minut kiskotaan kuiville. Nähtäväksi jää, onko eteläisen Suomen asukista enemmän haittaa kun hyötyä näissä talkoissa. Muut talkoolaiset tuntuvat olevan omassa elementissään ja kulkevat rivakasti eteenpäin Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Esko Saaren perässä. Taidan sittenkin oppia suolla liikkumisen taidon ja muita seuraamalla opin erottamaan paikat, joihin on turvallista astua. Puolen tunnin suokävelyn jälkeen saavumme paikkaan, johon Metsähallituksen luontopalvelut on merkinnyt ensimmäiset kohteet padonrakentamista varten. Tarkoituksena on, että Pohjois-Pohjanmaan piirin toimesta rakennetaan parin vuoden aikana yli neljäkymmentä patoa vanhoihin navero-ojiin, jotka ovat jääneet luonnonsuojelualueen laajennuksen myötä alueen sisälle. Juttelen hetken luontopalvelujen asiantuntijan Päivi Virneksen kanssa, joka korostaa yhteistyön merkitystä ja selvästi arvostaa Luonnonsuojeluliiton paikallistoimijoiden panosta ja asiantuntemusta. Talkooporukka jakaantuu kahteen ryhmään, ja ensimmäisten patojen rakentaminen käynnistyy. Työ on fyysisesti raskasta ja hidasta. Päivän kun kaivaa ja lapioi märkää, haisevaa ja painavaa turvetta ojan tukkeeksi, ei voi olla muistamatta suomalaista sanontaa suo, kuokka ja Jussi. On käsittämätöntä, kuinka Suomea raivattiin ensin käsipelillä ja myöhemmin koneilla valjastaen luonnonrikkaudet laajalti ihmisen käyttöön. Luonto sai väistyä ihmisten tarpeiden alta. Ensin ojitettiin suomaita hullun lailla 1960 70-luvuilla, ja nyt olisi ojia tukittavana 2 3 miljoonan hehtaarin alueelta. Padonrakentamista on siis tiedossa myös tuleville sukupolville. Minä yritän tehdä parhaani Hirvisuolla. Taukohetkinä on aikaa katsella ympärilleen ja nauttia Hirvisuon kauneudesta. Lintumaailma mykistää monipuolisuudellaan. Taivaalla liitelee merikotka ja hiirihaukka, ja lähistöltä kantautuu kurkiparven ääniä. Onnistun myös näkemään kasvillisuuden seassa elämäni ensimmäiset suoperhoset, mutta laji jää tunnistamatta. Ruuhka-Suomen melusaasteeseen kyllästyneenä nautin täysin rinnoin hiljaisuudesta, jollaista en ole kokenut vuosiin. Täyden työpäivän jälkeen talkooporukka on kiitettävästi rakentanut kaksitoista patoa. Voimme hyvillä mielin lähteä suolammen rannalla sijaitsevalle eräkämpälle, jossa on tarkoitus syödä, saunoa ja nukkua hyvin seuraavan päivän työrupeamaan valmistautuen. Nukahdan jo puoli kymmeneltä syvään uneen. Varhain aamulla muiden vielä nukkuessa kömmin ulos makuupussista ja kävelen kamera mukanani lammen rantaan juuri, kun auringon ensimmäiset säteet rikkovat lammelta nousevan usvan. Hetki on taianomainen. Sitä täydentää vastarannalta lentoon nouseva laulujoutsenpari, jonka äänet ja raskaat siiveniskut rikkovat hiljaisuuden. Auringonsäteiden heijastuminen aamukasteen kostuttamien hämähäkinseittien läpi näyttää uskomattoman kauniilta. Lauantain uurastus on selvästi jättänyt jälkensä talkoolaisiin, ja sunnuntaina työtä teh