POLIISIEN JA SAIRAANHOITAJIEN KOKEMUKSIA SEKSUAALIRIKOS- TUTKINNAN ALKUTOIMISTA LAPPEENRANNASSA. Maarit Ruhanen

POLIISIEN JA SAIRAANHOITAJIEN KOKEMUKSIA SEKSUAALIRIKOS- TUTKINNAN ALKUTOIMISTA LAPPEENRANNASSA Maarit Ruhanen 5/2017

Tiivistelmä Tekijä Maarit Ruhanen Julkaisun nimi Poliisien ja sairaanhoitajien kokemuksia seksuaalirikostutkinnan alkutoimista Lappeenrannassa Ohjaajat ja opintoaine/opetustiimi Jaakko Kauppila Tutkinto/kurssi ja opinnäytetyö/nimike AMK20151 Julkisuusaste Julkinen Opinnäytetyön muoto Tutkimuksellinen opinnäytetyö Tiivistelmä Tämä opinnäytetyö käsittelee seksuaalirikostutkinnan alkutoimia. Työn tarkoituksena on selvittää, mitä seikkoja ensipartion tulee ottaa huomioon seksuaalirikostehtävällä. Tämän lisäksi on tarkoitus selvittää lukijalle, kuinka poliisin ja terveydenhuollon yhteistyö toimii nykyisin Lappeenrannan alueella seksuaalirikostutkimuksen osalta. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto on kerätty haastattelemalla neljää Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella työskentelevää poliisimiestä sekä kolmea Etelä-Karjalan keskussairaalassa työskentelevää sairaanhoitajaa. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina. Haastatteluja varten on laadittu haastattelurungot aihealueittain ja haastattelujen tuloksia on analysoitu näiden teemojen kautta. Työn teoreettisessa osassa käsitellään aikuisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja niiden tutkintaa säätelevää lainsäädäntöä. Teoriaosassa on käsitelty myös oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia sekä viranomaisyhteistyötä seksuaalirikostutkimusten osalta. Teoriaosuudessa on lisäksi kuvattu kenttäpoliisin tehtäviä seksuaalirikostutkinnassa. Seksuaalirikosten tutkinta on vaativaa rikostutkintaa, joka vaatii poliisilta vahvaa ammattitaitoa. Tutkimuksen mukaan haastavaksi koettiin erityisesti asianomistajan puhuttaminen ja kohtaaminen välittömästi tapahtuman jälkeen. Poliisin ja sairaalan välisessä yhteistyössä todettiin olevan kehitettävää. Yhteistyötä toivottiin enemmän myös poliisiorganisaation eri sektoreiden välillä. Sivumäärä 38 + 5 liitesivua Tarkastuskuukausi ja vuosi Toukokuu 2017 Opinnäytetyökoodi (OPS) AMK2015ONT Avainsanat seksuaalirikos, raiskaus, esitutkinta, viranomaisyhteistyö, seksuaalirikostutkimus, ensipartio

1 SISÄLLYS LYHENTEET... 3 1 JOHDANTO... 4 1.1 Opinnäytetyön taustaa... 4 1.2 Tavoitteet... 5 1.3 Tutkimuskysymykset... 7 1.4 Opinnäytetyön rajaaminen... 7 1.5 Aiemmat tutkimukset... 8 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS... 9 2.1 Seksuaalirikosten lainsäädäntö... 9 2.1.1 Raiskaus (RL 20:1 )... 9 2.1.2 Törkeä raiskaus (RL 20:2 )... 10 2.2 Seksuaalirikostutkintaa säätelevä lainsäädäntö... 11 2.2.1 Esitutkintalaki... 11 2.2.2 Pakkokeinolaki... 11 2.3 Ensipartion suorittamat alkutoimet rikospaikalla... 12 2.3.1 Puhuttaminen... 12 2.3.2 Tekninen tutkinta... 13 2.4 Oikeuslääketieteellinen tutkimus... 14 2.4.1 Lainsäädäntö, joka säätelee oikeuslääketieteellistä näytteenottoa... 14 2.4.2 Oikeuslääketieteellinen tutkimus terveydenhuollossa... 15 2.4.3 Oikeuslääketieteelliset näytteet... 15 3 OPINNÄYTETYÖN VAIHEET JA TOTEUTTAMINEN... 16 3.1 Tutkimusmenetelmä... 16 3.2 Aineisto... 17 3.3 Luotettavuus... 18 4 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 19 4.1 Haastateltavien työkokemus... 19 4.2 Haastateltavien kokemus koulutuksesta ja perehdytyksestä... 19 4.3 Nykytilanne... 23 4.4 Haasteet... 25 4.5 Yhteistyöstä... 29

4.6 Asenteista ja palautteesta... 32 5 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 34 2 LÄHTEET... 37 LIITTEET

3 LYHENTEET ETL HE PKL RL RTL SERI ESITUTKINTALAKI HALLITUKSEN ESITYS PAKKOKEINOLAKI RIKOSLAKI RIKOSTEKNINEN LABORATORIO SEKSUAALIRIKOSTUTKIMUS

4 1 JOHDANTO Halusin valita opinnäytetyöhöni aiheen, jossa voisin jollakin tavalla hyödyntää aiempaa työkokemustani sairaanhoitajana. Aihetta pohtiessani koin tärkeäksi, että opinnäytetyöni olisi aidosti merkityksellinen ja hyödyllinen. Opiskellessamme poliisiammattikorkeakoulussa Poliisi AMK-koulutuksen aikana erilaisia rikostyyppejä, ja perehtyessämme väkivaltarikosten tutkintaan, kiinnitin huomiota pariin lievään ristiriitaan. Ensiksikin oikeuslääketieteellisten tutkimusten toimittaminen on järjestetty hyvin eri tavoin eri puolilla Suomea. Tämän vuoksi poliisikoulutuksessa ei voida antaa mitään yleispätevää ohjetta, kuinka seksuaalirikostutkinnassa oikeuslääketieteellisten tutkimusten toimittaminen tapahtuu terveydenhuollon yksiköissä. Pääperiaate on joka puolella maata sama, eli poliisi pyytää virka-apuna terveydenhuollon yksiköltä tutkimuksia, mutta käytännön järjestelyissä on suuria alueellisia eroja. Toisekseen poliisikoulutuksemme aikana todettiin, että sairaalan henkilökunta tietää yleensä hyvin, miten oikeuslääketieteelliset tutkimukset toimitetaan tai mitä näytteitä tulee esimerkiksi seksuaalirikoksen asianosaisilta ottaa. Näin ei oman kokemukseni mukaan kuitenkaan aina ole. Kahden eri viranomaisen yhteistyössä voi lähtökohtaisesti olla haasteita erilaisten koulutusten sekä toimintaa säätelevän lainsäädännön eroavaisuuden takia. On lisäksi hyvin ymmärrettävää, että toisen viranomaisen toimintatapoja ei tunneta tai tiedetä. Tästä huolimatta on tärkeää, että oikeuslääketieteelliset näytteet otetaan oikein eikä toimenpiteillä aiheuteta rikoksen uhrille enempää kärsimystä kuin on välttämätöntä. 1.1 Opinnäytetyön taustaa Ennen poliisikoulutukseen hakeutumista työskentelin Mikkelin keskussairaalan päivystyspoliklinikalla sairaanhoitajana. Päivystyksessä eräänä vastuualueenani oli huolehtia, että päivystyksessä oli riittävästi seksuaalirikostutkimus (SERI) -pakkauksia sekä perehdyttää uusia työntekijöitä pakkausten sisältöön ja toimenpiteessä avustamiseen. Perehdytyksessä käytiin läpi seksuaalirikostutkimukseen tulevan asiakkaan kohtaamiseen liittyvät seikat sekä prosessin kulku päivystyspoliklinikalla. Oman kokemukseni mukaan näiden asiakkaiden kohtaamista jännitettiin ja asiakkaat aiheuttivat niin hoitajissa kuin lääkäreissä epävarmuutta ja jopa ahdistusta. Epävarmuutta aiheuttivat ylipäätään seksuaalirikoksen uhrin kohtaaminen, mutta etenkin SERItutkimukset, sillä niiden toimittaminen ei niiden vähäisen määrän vuoksi ollut rutiinia. Hoitohenkilökunta toivoi usein, että paikalle tulevat poliisit johtaisivat tilannetta ja kertoisivat, millä tavalla tutkimukset suoritetaan. Tilanteet, joissa seksuaalirikoksen uhri tuli päivystykseen ilman poliisia, ennen kuin oli ilmoittanut epäillystä rikoksesta, koettiin erityisen haastaviksi.

Nykyisessä poliisikoulutuksessa seksuaalirikokset ja niihin liittyvä rikostutkinta käydään mielestäni läpi melko nopeasti ja pintapuolisesti. Opinnoissa painotetaan seksuaalirikosten tunnusmerkistön tuntemiseen. Teknisen tutkinnan osalta koulutuksessa tutustutaan SERIpakkaukseen ja sen sisältöön. Perehtyminen seksuaalirikoksiin ja niiden tutkinnan erityispiirteisiin jää hyvin pitkälle oman aktiivisuuden ja kiinnostuksen varaan. Erityisesti seksuaalirikosten tutkinnassa poliisilta vaaditaan hienotunteisuutta ja aitoa kiinnostusta rikostutkintaa kohtaan. Toinen huomionarvoinen seikka on, että seksuaalirikoksen tutkinnassa korostuu asianosaisten puhuttamisen tärkeys. Vaikeista ja asianosaiselle epämiellyttävistä asioista pitää pystyä esittämään tuoreeltaan suoria kysymyksiä ja epäiltyyn tekoon liittyvistä seikoista pitää pystyä puhumaan niin sanotusti niiden oikeilla nimillä. Ensipartion on selvitettävä mahdollisimman tarkasti tapahtumien kulku, jotta teknistä tutkintaa voidaan suunnata oikeisiin seikkoihin kuten tapahtumapaikan löytämiseen tai oikeiden näytteiden ottamiseen. Seksuaalirikoksissa näyttö perustuu usein asianosaisten kertomuksiin, jota voidaan tukea muulla esitutkinnassa hankitulla muulla näytöllä. Seksuaalirikoksissa on yleensä riidatonta, että sukupuoliyhteys on tapahtunut ja poliisin tehtävänä on selvittää osapuolten suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen. Poliisin tulisi muistaa, että esitutkinnassa on selvitettävä myös rikoksesta epäillyn syyttömyyttä tukevat seikat. On hyvä pitää mielessä myös vaihtoehto, ettei väitettyjä tapahtumia ole tapahtunut tai tapahtumat ovat edenneet eri tavalla kuin asianosaiset ovat kertoneet esitutkinnassa. Ylipäätään olisi muistettava, että poliisin tehtävä on selvittää tapahtumien todellinen kulku niin hyvin, kuin se on mahdollista. (Esitutkintalaki 805/2011.) 5 1.2 Tavoitteet Haluan opinnäytetyössäni selvittää, mitä erityisesti ensipartion tulisi osata tehdä seksuaalirikostutkinnan turvaamiseksi. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että poliisipartio ei kohtaa seksuaalirikostehtäviä kovin usein eikä toimintatapoihin näin ollen kehity vankkaa rutiinia. Opinnäytetyössäni pyrin selvittämään, millaiseksi tilanne koetaan Lappeenrannassa nykyhetkellä. Koetaanko tilanteessa mahdollisesti jotain haasteita tai ongelmia? Voisiko ensipartion toimintaa kyseisellä tehtävällä helpottaa manuaalilla, josta voisi tarvittaessa tarkistaa, että kaikki tarvittava on tehty? Toimintatavoissa oikeuslääketieteellisten tutkimusten suhteen on suuria alueellisia eroja, mutta pääasiassa tutkimuksessa ja siinä kerättävien näytteiden ottamisessa noudatetaan valtakunnallisesti samaa protokollaa. Aiemman kokemukseni mukaan hoitohenkilökunta saattaa käyttäytyä asenteellisesti toimenpiteiden yhteydessä etenkin rikoksesta epäiltyä kohtaan. Rikosprosessin kulkua, epäillyn asemaa ja hänen oikeuksiaan sekä velvollisuuksiaan ei tunneta. Hoitohenkilökuntaa toki ohjaavat eettiset arvot, joiden mukaan jokaista asiakasta tulisi kohdella oikeudenmukaisesti, luottamuksellisesti ja tasa-arvoisesti. Hoitajan tulee toimia potilaan oikeuksia edistäen ja eettisesti oikein (Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, 1996).

Ristiriitatilanteita saattaa esiintyä, kun samat hoitajat ja lääkäri suorittavat sekä asianomistajan että rikoksesta epäillyn oikeuslääketieteelliset tutkimukset. Rikosteknisen laboratorion (RTL) ohjeiden mukaan olisi suositeltavaa, että eri henkilöt tutkisivat eri asianosaiset ja kontaminaation mahdollisuuteen kiinnitettäisiin erityistä huomiota esimerkiksi vaihtamalla suojavaatetusta. Käytännössä etenkin pienemmillä paikkakunnilla samat terveydenhuollon ammattilaiset tutkivat molemmat osapuolet ja kontaminaatioriski tulee ottaa huomioon. (RTL:n SERI-pakkauksen ohje poliisille.) Opinnäytetyöni aihe on ajankohtainen, sillä rikostutkinnan tehokkuutta pyritään jatkuvasti kehittämään ja SERI-pakkauksen sisältö muuttuu ja kehittyy. Laadukkaan esitutkinnan ja sujuvan rikosprosessin kannalta on tärkeää, että seksuaalirikostutkinnan alkutoimet tehdään hyvin. Taloudellisesta, mutta myös inhimillisestä näkökulmasta on tärkeää, että esitutkinta on tehokasta sekä yhdenmukaista ympäri Suomea. Seksuaalirikosten tutkinnassa korostuu lisäksi inhimillinen puoli. On sekä asianomistajan että rikoksesta epäillyn etu, että poliisin toiminta ja oikeuslääketieteelliset tutkimukset toimitetaan mahdollisimman luotettavasti. On tärkeää, että seksuaalirikosten esitutkinta hoidetaan laadukkaasti ja asia siirtyy esitutkinnan valmistuttua syyttäjälle syyteharkintaan ripeästi. Esitutkinta olisi hyvä toimittaa niin, että se palvelisi syyttäjää mahdollisimman hyvin eikä lisätutkintaa tarvita myöhemmin. Toisaalta on muistettava, että osa seksuaalirikoksista tehtävistä rikosilmoituksista on tekaistuja. Myös nämä tapaukset tulisi tutkia huolellisesti ja oikeudenmukaisesti. Poliisin suhtautumisella raiskauksen uhriin on merkitystä siihen, miten seksuaalirikos etenee jatkossa rikosprosessissa ja saatetaanko seksuaalirikokseen syyllistynyt henkilö rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan (Kainulainen 2004, 11). Mielestäni on ymmärrettävää, että kahden eri viranomaisen yhteistyössä on puutteita. Nykyaikana, kun sekä poliisilaitokset että terveydenhuollon päivystysalueet ovat valtavia, on melko luonnollista, ettei yhteistyö ole kummallekaan osapuolelle päivittäistä rutiinia. Seksuaalirikosten oikeuslääketieteelliset tutkimukset tehdään usein päivystysaikana ja tämä tuo tutkimuksien suorittamiseen omat haasteensa eikä ensipartion konstaapelille tai päivystävälle lääkärille välttämättä osu näitä tapauksia kovin usein kohdalle. Tutkimusten ohjeistuksen tulisi siis olla sellainen, että ilman rutiiniakin toimenpiteiden suorittaminen onnistuu luotettavasti ja täsmällisesti. Opinnäytetyössäni selvitän viranomaisyhteistyön nykytilaa seksuaalirikostutkinnan osalta Lappeenrannassa. Seksuaalirikostutkinnan, kuten muunkin vakavan rikostutkinnan, erityispiirteenä on sen vaikutus poliisiin itseensä ja toisaalta poliisin persoonan vaikutus näiden työtehtävien hoitamiseen. Seksuaalirikosten esitutkinnassa poliisimieheltä vaaditaan ammattiosaamisen lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja. Seksuaalirikosten tutkinnassa poliisilta vaaditaan lisäksi ihmistuntemusta, taitoa kuunnella ja tunnistaa asiakkaiden tunnetiloja sekä kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin (Koskinen, 2013, 45). Seksuaalirikoksen uhri kohtaa useimmiten ensimmäisenä viranomaisena poliisin ilmoittaessaan tapahtuneesta rikoksesta. Poliisilla tulisi olla osaamista ja tietoa kriisissä olevan ihmisen kohtaamiseen. (Kjällman toim. 2004, 91.) 6

On tiedossa, että etenkin lapsiin kohdistuvien rikosten tutkijoilla on todettu kumulatiivista stressiä, jonka vaikutus työterveyteen ja työssä jaksamiseen on merkittävä. Halusin työssäni selvittää, kokevatko poliisimiehet tai sairaanhoitajat seksuaalirikostapaukset muita työtehtäviä kuormittavampina ja jos näin on, onko tähän asiaan kiinnitetty erityistä huomiota työssä jaksamisen tukemiseksi. 7 1.3 Tutkimuskysymykset Mihin seikkoihin ensipartion tulisi kiinnittää huomiota seksuaalirikostutkinnan alkutoimissa? Millaiseksi nykytilanne koetaan Lappeenrannan poliisiasemalla? Miten seksuaalirikoksen asianosaiselle suoritettavat oikeuslääketieteelliset tutkimukset sujuvat Lappeenrannassa sairaanhoitajien sekä poliisien näkökulmasta? 1.4 Opinnäytetyön rajaaminen Käsittelen työssäni ainoastaan aikuisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja niiden tutkintaa. Lapsien oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia ei yleensä tehdä päivystyspoliklinikalla tai terveyskeskuksissa, toisin kuin aikuisten tutkimukset, tästä syystä rajaan nämä työni ulkopuolelle. Lähtökohtaisesti lapsiin kohdistuvissa rikoksissa tutkinta myös ohjautuu heti lapsiin erikoistuneille tutkijoille. Rikosnimikkeistä olen työhöni valinnut raiskauksen ja törkeän raiskauksen, sillä nämä ovat yleisimmät seksuaalirikokset, joissa asianomistajana on aikuinen henkilö. Mielestäni olisi tarpeellista tutkia myös sitä, minkälaisia eroja seksuaalirikosten tutkinnassa on eri puolilla maata. Eräänä näkökulmana on tärkeä muistaa kansalaisten yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus, kun käytännöt vaihtelevat alueittain. Alueellisen vertailun voisi toteuttaa vertaamalla toimintaa suuremman ja pienemmän kaupungin alueella (poliisiasemalla sekä sairaalassa). Tässä työssä joudun kuitenkin jättämään alueellisen vertailun pois, sillä työn laajuus tulisi olemaan liian suuri tähän Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön. Rikostutkinnassa pyritään laadukkaaseen esitutkintaan, jolla turvataan sitä seuraavan syyteharkinnan ja mahdollisen tuomioistuinkäsittelyn oikeudenmukaisuus. On siis tärkeää, että sekä asianomistajan että rikoksesta epäillyn oikeuksien toteutumisesta huolehditaan asianmukaisesti. Myös seksuaalirikosten kohdalla on muistettava tekaistun ilmoituksen mahdollisuus.

8 1.5 Aiemmat tutkimukset Aiemmissa tutkimuksissa on tutkittu muun muassa seksuaalirikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa sekä seksuaalirikoksia ylipäätään. Poliisiammattikorkeakoulun päällystöopintojen opinnäytetöissä on tutkittu lisäksi seksuaalirikostutkijan työssä jaksamista ja mitä poliisilta vaaditaan seksuaalirikostutkinnassa. Kirsi Koskisen mukaan poliisiksi hakeutuvilla on keskimääräistä parempi stressinsietokyky ja he selviytyvät tavanomaista paremmin vaikeista tilanteista. Seksuaalirikoksia työkseen tutkivan poliisin työssä jaksamista edistää muun muassa työparikäytäntö ja vertaistuki. Lisäkoulutuksen sekä esimiehen tuen vaikutusta jaksamiseen ei tulisi kuitenkaan unohtaa. (Koskinen 2014, 74 78.) Seksuaalirikoksia tutkivalla poliisilla pitäisi olla erityiskoulutusta tutkittavasta asiasta, mutta lähes yhtä tärkeänä koetaan yleinen elämänkokemus sekä kokemus muusta rikostutkinnasta. Seksuaalirikoksia tutkivalta poliisilta vaaditaan lisäksi henkistä vahvuutta ja kykyä asennoitua työhön työnä. Myös poliisin sukupuolella saattaa olla tutkimuksen mukaan merkitystä näiden tehtävien hoitamisen kannalta. (Koskinen 2013, 43 44.) Haluan opinnäytetyössäni tarkastella seksuaalirikostutkintaa etenkin tutkinnan alkutoimien osalta sekä yhteistyön sujuvuutta terveydenhuollon yksikön ja poliisin välillä. Näitä seikkoja ei ymmärtääkseni ole juurikaan aiemmin tutkittu. Viranomaisyhteistyötä oikeuslääketieteellisten tutkimusten osalta on ylipäätään tutkittu aiemmin hyvin vähän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan oikeuslääketieteellisiä näytteitä otetaan Suomessa suhteellisen harvoin ja käytännöt vaihtelevat toimintayksiköittäin (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 22).

9 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 2.1 Seksuaalirikosten lainsäädäntö Seksuaalirikoksissa suojeltava oikeushyvä on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on vapaus päättää itsestään ja käyttäytymisestään. Seksuaalirikosten lainsäädännössä tulee ottaa huomioon, ettei niissä puututa sellaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, jota aikuiset harjoittavat yksityisesti ja molempien suostumuksella. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaaviksi tulkittavat teot tulee olla rangaistavia. (Ojala 2014, 5.) Seksuaalirikoksista säännellään rikoslain 20 luvussa. Lukua on uudistettu useaan otteeseen. 27.6.2014 voimaan tulleessa uudistuksessa, RL 20 luvun 3 (Pakottaminen sukupuoliyhteyteen) kumottiin ja sen sisältö siirrettiin muutettuna saman lain 20 luvun 1 :n (raiskaus) 3. momentiksi. Uudessa laissa ei enää puhuta lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä teosta vaan vähemmän vakavasta teosta. Uuden lain mukaan raiskausta ei voida enää pitää perustekomuotoa lievempänä, jos siinä on käytetty väkivaltaa. Väkivallan ei tarvitse olla pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön mukaista toimintaa vaan väkivallalle tai sen uhalle ei ole nimenomaisia vaatimuksia. Kysymykseen tulee sellainen toiminta, joka riittää murtamaan toisen tahdon kuten uhrin paikallaan pitäminen tai liikkumisen estäminen (HE 6/1997, 172 73). Uuteen, 27.6.2014 voimaan tulleeseen lakiin lisättiin törkeän raiskauksen yhdeksi uudeksi kvalifiointiperusteeksi uhrin ikä. Törkeänä raiskauksena pidetään tekoa, jonka kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi. Raiskauksen kohdistumista lapseen pidetään siis erityisen moitittavana. Viimeisimmässä uudistuksessa rikoslakiin lisättiin uutena pykälänä 5a seksuaalinen ahdistelu. Rangaistavana tekotapana on koskettelu. (HE 216/2013.) Tässä työssä olen rajannut seksuaalisen ahdistelun tarkastelun ulkopuolelle. 2.1.1 Raiskaus (RL 20:1 ) Rikoslain 20 luvun 1 :n 1 momentin mukaan, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. (RL 20:1.) Saman säännöksen 2. momentin mukaisesti raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Tiedottomuutta voi olla esimerkiksi lääkkeiden tai päihteiden vaikutuksen alaisena oleminen, jolloin uhri on kyvytön esittämään omaa tahtoaan. Puolustuskyvyttömyytenä

voidaan pitää esimerkiksi uhrin sairautta tai vammaisuutta. Pelkotilalla taas tarkoitetaan uhrin tilaa, jossa tämä ei pysty toimimaan oman tahtonsa mukaisesti, vaikka tekijä ei esittäisi nimenomaista uhkausta. (HE 216/2013.) Vuonna 2014 voimaan tulleessa uudistuksessa saman säännöksen 3. momenttiin lisättiin, että jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa. Raiskauksen yritys on rangaistava teko. (RL 20:1.) 10 2.1.2 Törkeä raiskaus (RL 20:2 ) Törkeästä raiskauksesta säännellään Rikoslain 20 luvun 2 :ssä. Säännöksen mukaan, jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla on kyse törkeästä raiskauksesta. (RL 20:2.) Jonkun yllä olevista kvalifiointiperusteesta tulee täyttyä, jotta teko voidaan katsoa törkeäksi raiskaukseksi. Lisäksi teon on myös kokonaisuutena arvostellen oltava törkeä. Rangaistus törkeästä raiskauksesta on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeän raiskauksen yritys on rangaistava (RL 20:2 ). Lain esitöiden mukaisesti raiskaus, joka aiheuttaa erityistä kipua aiheuttamatta 1 kohdan mukaista vammaa, tulisi arvostella perusmuotoista raiskausta ankarammin. Arvostelussa tulisi lainsäätäjän mukaan ottaa huomioon myös esimerkiksi teon kesto, tekoympäristö sekä 2 kohdan mukaisesti tekijöiden määrä tai onko teko tehty niin, että sitä on seurannut muita henkilöitä, vaikka he eivät olisi itse tekoon osallistuneet. (HE 6/1997.) Käytetyn väkivallan laadulla on merkitystä teon arvioinnissa. Raakuudella ja julmuudella tarkoitetaan nimenomaisesti käytettyä väkivaltaa ja sen luonnetta kuten pahoinpitelyrikoksissa. Nöyryyttävällä tekotavalla lainsäätäjä tarkoittaa sitä, kun teko tehdään esimerkiksi uhrin läheisten nähden tai uhria nöyryytetään jollakin muulla tavoin. (HE 6/1997.)

11 2.2 Seksuaalirikostutkintaa säätelevä lainsäädäntö Poliisin tehtävistä ja toiminnasta säädellään monissa eri laeissa. Seksuaalirikostutkinnan kannalta näistä keskeisimpiä ovat Poliisilaki, Esitutkintalaki sekä Pakkokeinolaki. Poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 :n mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Esitutkintalaissa säädetään muun muassa kuulusteluista sekä muista poliisin toimenpiteistä esitutkinnan aikana. Pakkokeinolaissa puolestaan säädetään toimenpiteistä, joita seksuaalirikostutkinnan asianosaisiin voidaan kohdistaa esitutkinnan aikana tai prosessin myöhemmissä vaiheissa. Pakkokeinoja käytettäessä puututaan henkilöiden oikeushyviin, kuten vapauteen, jotka on lailla suojattu. Pakkokeinoja käytettäessä joudutaan aina puntaroimaan niiden merkitystä rikoksen selvittämiseen ja tuottamaan hyötyyn, kun vastakkain ovat rikoksen selvittämisintressi ja toisaalta rikoksesta epäillyn syyttömyysolettama ja oikeusturva. (Hahl 2009, 72 73.) 2.2.1 Esitutkintalaki Esitutkintalain 1 luvun 2 :n mukaan esitutkinnassa tulee selvittää epäilty rikos, rikoksen teko-olosuhteet sekä sillä asianomistajalle aiheutettu vahinko tai rikoksesta saatu hyöty. Poliisin tulee esitutkinnassa selvittää asianosaiset sekä syyteharkintaan tai rikoksen johdosta määrättävään seuraamukseen vaikuttavat erinäiset seikat. Esitutkinnan aikana asia tulee valmistella niin, että syyttäjä voi suorittaa syyteharkinnan asianmukaisesti ja sitä mahdollisesti seuraavassa käräjäoikeuden pääkäsittelyssä todistelu voidaan ottaa vastaan yhdellä kertaa. Tai esitutkinnassa saadun selvityksen perusteella asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä asianosaisten läsnä olematta. ETL 3 luvun 1 mukaan esitutkintaviranomaiselle ilmoitetusta rikoksesta tai tapauksesta, jota epäillään rikokseksi, tulee kirjata ilmoitus viipymättä. Saman luvun 3 :n mukaan esitutkintaviranomaisen tulee toimittaa esitutkinta, jos tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. (Esitutkintalaki 805/2011.) 2.2.2 Pakkokeinolaki Rikoksesta epäillyltä ei tarvita oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen ja näytteiden ottamiseen suostumusta. Poliisin toimivaltuus perustuu pakkokeinolakiin. Kyseisen lain 8 luvun 32 :n mukaan rikoksesta epäillylle voidaan tehdä henkilönkatsastus esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi, jos on todennäköisiä syitä epäillä häntä rikoksesta. Lisäehtona on, että rikoksesta tulee olla säädetty vähintään vuosi vankeutta, tai kyse on rattijuopumuksesta tai huumausaineen käyttörikoksesta.

Epäillylle voidaan suorittaa henkilönkatsastus tai siihen verrattava toimenpide, vaikka epäilyyn ei olisi todennäköisiä syitä, jos on erittäin painavat perusteet olettaa, että katsastuksessa löydetään mainittu esine, omaisuus, asiakirja, tieto taikka seikka. Törkeissä rikoksissa, joissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, voidaan henkilönkatsastus tai vastaava tutkimus tehdä myös henkilölle, jota ei epäillä kyseisestä rikoksesta. Lisäksi tutkimuksella tulee olla erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Käytännössä seksuaalirikoksen asianomistaja alistetaan äärimmäisen harvoin vastentahtoisesti tutkimukseen ja näytteiden ottamiseen. Poliisi voi eristää alueen rikoksen tutkimisen turvaamiseksi. PKL 9 luvun 1 :n mukaan poliisi voi sulkea rakennuksen, huoneen tai kieltää alueelle pääsyn rikoksen selvittämisen vuoksi. (Pakkokeinolaki 806/2011.) 12 2.3 Ensipartion suorittamat alkutoimet rikospaikalla Seksuaalirikostutkinta on lähtökohtaisesti aina vaativaa rikostutkintaa. Rikospaikalle ei aina kuitenkaan tule teknistä rikostutkijaa, vaan tapahtumapaikalle saapunut poliisipartio voi suorittaa tarvittavan paikkatutkinnan, muun teknisen tutkinnan (tapahtumapaikan valokuvaamisen tai muun dokumentoimisen, esineiden tai asioiden taltioimisen) sekä asianosaisten alustavan puhuttamisen. Tarvittaessa poliisipartio myös ohjaa tai kuljettaa asianomistajan ja epäillyn seksuaalirikostutkimuksiin. Yleensä ensipartio myös laatii asiasta tutkintailmoituksen poliisin PATJA-järjestelmään. 2.3.1 Puhuttaminen Poliisityössä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, joiden merkitys korostuu erityisesti haastavissa tilanteissa. Asianomistajan puhuttaminen seksuaalirikostehtävällä on varmasti monelle kokeneellekin poliisimiehelle haastava tilanne. Intiimeistä, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista puhuminen tuntemattoman henkilön kanssa on vaikeaa jo itsessään, mutta järkyttyneen tai pelokkaan uhrin suostuttelu kertomaan tapahtuneesta voi olla erittäin vaikeaa. Poliisin pitäisi puhuttaessaan asianosaisia pystyä samalla vertaamaan kuulemaansa aiemmin keräämäänsä tietoon ja muihin todisteisiin. Erityisesti asianomistajaa puhutettaessa pitää ottaa huomioon myös henkilön tausta, persoona sekä rikoksen teko-olosuhteet. (Savino & Turvey 2005, 93.) Ensipartion tulisi puhuttamisella saada uhri kertomaan tapahtuneesta mahdollisimman tarkasti, jotta rikostutkintaa osataan suunnata oikeisiin seikkoihin ja esimerkiksi seksuaalirikosnäytteet tulevat otettua riittävän kattavasti. (Ollikainen 2016.) ETL 7 luvun 20 :n mukaan alustavissa puhutteluissa tulee toimia, kuten saman luvun 5 :ssä säädetään kuulusteluista yleensä. Asianosaiselle on ilmoitettava hänen asemansa ja häntä on kohdeltava asiallisesti ja rauhallisesti. Asianomistajaa tulisi muistuttaa totuudessa

pysymisvelvollisuudesta ja rikoksesta epäillylle tulee kertoa oikeudesta vaieta ja olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen. Rikoksesta epäillyn oikeudesta avustajaan tulisi huolehtia. Jo alustavissa ensipartion suorittamissa puhuttamisissa on pyrittävä välttämään kaikenlaista johdattelua ja käyttämään mahdollisimman avoimia kysymyksiä tapahtumien selvittämiseksi. (Esitutkintalaki 805/2011.) Ensipartion on meneteltävä alkutoimenpiteiden suhteen Poliisilain 1 luvun periaatteiden mukaisesti, ettei kenenkään oikeuksiin puututa enempää kuin tehtävän hoitamiseksi on välttämätöntä. Valittujen toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen. Seksuaalirikokset ovat vakavia rikoksia, jotka loukkaavat ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta, tämä vaikuttaa luonnollisesti käytettyjen toimenpiteiden valintaan. (Poliisilaki 872/2011.) 13 2.3.2 Tekninen tutkinta Seksuaalirikoksilla on harvoin ulkopuolisia todistajia ja näyttö perustuu useimmiten asianosaisten kertomuksiin. Tärkein ja keskeisin näyttö on useimmiten asianomistajan kertomus tapahtuneesta rikoksesta. Niin sanotut puskaraiskaukset, joissa tekijä olisi uhrille entuudestaan täysin tuntematon, ovat Suomessa harvinaisia. Asianomistajan ja epäillyn kertomukset seksuaalirikoksissa ovat usein keskenään ristiriitaiset. Tyypillisesti ristiriitaista on se, onko seksuaalinen kanssakäyminen tapahtunut molempien asianosaisten yhteisymmärryksessä vai ei. (Ojala 2014, 236.) Useimmiten itse sukupuoliyhteys on riidatonta, mutta osapuolten vapaaehtoisuus tai suostumus toimintaan on vähintään epäselvää. Teknisen tutkinnan ja muun poliisin esitutkinnassa hankkiman näytön tavoitteena on siis tukea, tai joissakin tapauksissa horjuttaa, asianosaisen kertomuksen luotettavuutta. (Isojärvi & Pietilä 2017.) Isojärven mukaan syyttäjän näkökulmasta tapahtumapaikalla käyneen poliisipartion jäsentä olisi hyvä kuulla todistajana esitutkinnan aikana. Kenttäpartion jäsenillä voi olla tärkeitä havaintoja tapahtumasta tai teko-olosuhteista, jotka ovat jääneet kirjaamatta tutkintailmoitukseen. Ensipartio suorittaa tapahtumapaikalla paikkatutkintaa ja uhri sekä rikoksesta epäilty toimitetaan oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia varten terveydenhuollon toimipisteeseen. Lisänäyttöä hankitaan valvontakamera- tai hätäkeskustallenteesta, asianosaisen hallussa oleviin laitteisiin kohdistetuista laite-etsinnöistä, televalvontatiedoista, lääkärinlausunnoista sekä valokuvista tekopaikalta tai asianosaisten vammoista. (Isojärvi & Pietilä 2017.) Rikostekninen laboratorio (RTL) tarjoaa erilaisia rikosteknisiä palveluja poliisiyksiköille. RTL tuottaa palveluja, joiden avulla voidaan esimerkiksi todentaa rikosnimikkeen tunnusmerkistön täyttymistä, osoittaa henkilöiden välisiä kontakteja tai esimerkiksi osoittaa henkilön läsnäolo jossakin paikassa. RTL tuottaa useita erilaisia tutkimuksia kuten ihmisveren tai siemennesteen esille hakua, DNA-tunnisteen määrittämistä henkilöstä tai rikospaikkanäytteestä ja niiden vertaamista poliisin epäiltyjen rekisteriin sekä kuitu- ja karvatutkimuksia. RTL on kehittänyt seksuaalirikostutkimuspakkauksen helpottamaan oikeuslääketieteellisen tutkimuksen suorittamista. SERI-pakkauksen toivotaan auttavan

näytteiden ottamisessa, säilyttämisessä, kuljettamisessa sekä vähentävän kontaminaatioriskiä. Pakkaus sisältää yksityiskohtaiset ohjeet poliisille ja lääkärille tutkimuksen kulusta. (Ollikainen 2016, 24 34.) 14 2.4 Oikeuslääketieteellinen tutkimus Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on tehtävän suorittamiseen tarvittava ja asianmukainen koulutus, tekee elävälle tai kuolleelle henkilölle tutkimuksen, jossa taltioidaan näytteitä esimerkiksi verestä, virtsasta, kudoksista tai eritteistä. Oikeuslääketieteellisillä tutkimuksilla pyritään turvaamaan yhteiskunnan sekä yksilöiden oikeusturva. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 22.) Oikeuslääketieteellinen tutkimusprosessi käynnistyy useimmiten poliisin aloitteesta. Tavallisimmin poliisi pyytää virka-apuna lääkäriltä rikoksen asianosaisen kliinistä tutkimusta ja tarvittavien näytteiden ottamista. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 24 24.) 2.4.1 Lainsäädäntö, joka säätelee oikeuslääketieteellistä näytteenottoa Oikeuslääketieteellistä tutkimusta ja näytteenottoa säätelevä lainsäädäntö on hajallaan useissa eri laeissa. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen suorittamisesta ja näytteiden ottamisesta säädetään muun muassa Oikeudenkäymiskaaressa sekä Laki ja asetus kuolemansyyn selvittämisestä, Esitutkintalaissa sekä Pakkokeinolaissa. Poliisilain 9 luvun 2 :n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. (Poliisilaki 872/2011.) Tämän perusteella poliisilla on toimivalta pyytää lääkäriltä rikoksesta epäillyn tai rikoksen uhrin kliinistä tutkimusta ja oikeuslääketieteellisten näytteiden ottamista. Terveydenhuoltolain 57 :ssä säädetään lääkärille kuuluvista julkista valtaa sisältävistä tehtävistä ja toimivaltuudesta. Tämän mukaan lääkärin, joka käyttää julkista valtaa tehtävässään, on oltava virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään eli niin sanottu virkalääkäri. Lääkärin toimintaa ohjaavat myös lääkärin eettiset ohjeet. Eettisten ohjeiden mukaan lääkärin tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta. Lääkärin joutuessa toimimaan potilaan tahdosta riippumatta, tulisi potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista tukea mahdollisuuksien mukaan. (Lääkärin eettiset ohjeet 2014.)

15 2.4.2 Oikeuslääketieteellinen tutkimus terveydenhuollossa Tavallisimmassa tapauksessa poliisi tekee lääkärille virka-apupyynnön oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta. Tällaisessa tapauksessa poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja osana esitutkintaa poliisi pyytää lääkäriltä rikoksesta epäillyn tai rikoksen uhrin kliinistä tutkimusta sekä tarvittaessa oikeuslääketieteellisten näytteiden ottamista. Poliisi toimittaa näytteet tutkittavaksi rikostekniseen laboratorioon esitutkinnassa selvinneiden seikkojen perusteella. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 24 30.) Tutkimuksen tulokset eivät sinällään riitä näytöksi siitä, onko tapahtunut rikosta vai ei. Joki-Erkkilän väitöstutkimuksen mukaan pelkästään somaattinen tutkimus ja sen löydökset eivät riitä poissulkemaan epäilyä lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa. Negatiiviset seksuaalirikosnäytteet eivät kumoa seksuaalirikoksen mahdollisuutta, vaikka näytteet olisi kerätty suositellun 72 tunnin kuluessa tapahtuneesta. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tuloksia tulkittaessa tulisi lisäksi huomioida seksuaalisen väkivallan aiheuttamien vammojen erinomainen paranemistaipumus. (Joki-Erkkilä 2015.) Oikeuslääketieteellisten näytteiden ottamista voi pyytää poliisin lisäksi tutkittava henkilö itse, lääkäri, uhrin omainen, sosiaaliviranomainen tai joku muu taho, joka epäilee rikoksen tapahtuneen ja henkilön joutuneen rikoksen uhriksi. Näissä tapauksissa näytteet toimitetaan kyseessä olevan yksikön näytevarastoon ja edelleen poliisille, jos asiassa tehdään rikosilmoitus. Alaikäisen henkilön tai törkeiden rikosten kohdalla lääkärin tulee tehdä ilmoitus poliisille. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 30.) 2.4.3 Oikeuslääketieteelliset näytteet Oikeuslääketieteelliset näytteet ovat biologisia näytteitä, joita otetaan henkilöistä ja joilla voi olla oikeudellista merkitystä esimerkiksi henkilöön liittyvässä oikeudenkäynnissä. Oikeuslääketieteellisiä näytteitä otetaan seksuaalirikos-, väkivalta- ja pahoinpitelytapauksissa, liikennejuopumusepäilyissä, myrkytys- ja huumaamisepäilyissä sekä työtapaturmiin ja työsuojeluun liittyvissä tapauksissa sekä isyyden määrityksessä. Oikeuslääketieteellisiä näytteitä otetaan myös kuolleista henkilöistä kuolemansyynselvittämisen yhteydessä. Henkilöstä tallennettavat vierasesineet luokitellaan myös oikeuslääketieteelliseksi näytteeksi. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 24.) Näytteitä voidaan ottaa rikoksen uhrista, rikoksesta epäillystä sekä muista henkilöistä. Näyte voidaan ottaa verestä, virtsasta, tahroista, eritteistä, kudoksista tai karvoista. Näyte voi olla kuituja, vaatteita tai vierasesineitä. Useimmiten näytteet, kuten SERI-tutkimuksessa kerättävät, otetaan terveydenhuollon yksikössä, mutta näytteestä riippuen sen voi joissain tapauksissa taltioida myös poliisimies. Näytteiden ottamiseen liittyvät käytännöt vaihtelevat suuresti eri puolella Suomea. (Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa 2014, 22.)

16 3 OPINNÄYTETYÖN VAIHEET JA TOTEUTTAMINEN Opinnäytetyötä ideoidessani eräänä tavoitteenani oli tutkia viranomaisyhteistyön toimivuutta seksuaalirikosten tutkinnan osalta Mikkelin alueella. Alkukesästä 2016 olin yhteydessä Mikkelin poliisiasemalla seksuaalirikoksia tutkivaan vanhempaan rikoskonstaapeliin. Hänen kokemuksensa mukaan poliisin ja sairaalan yhteistyö on Mikkelissä nykyisin melko hyvällä mallilla. Yhteistyön parantamiseksi oli järjestetty yhteistyöpalavereita ja molemmin puolisella koulutuksella oli löydetty hyvät ja toimivat toimintamallit. Suoritin Poliisi AMK-tutkintoon kuuluvan työharjoittelun Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella, Lappeenrannan poliisiasemalla. Työharjoitteluni aikana kävi ilmi, että Lappeenrannassa sairaalan ja poliisin välisessä yhteistyössä koetaan monenlaisia haasteita. Oli siis luonnollista, että päädyin selvittämään viranomaisyhteistyön laatua ja seksuaalirikostutkinnan alkuvaiheiden nykytilaa Lappeenrannassa. 3.1 Tutkimusmenetelmä Menetelmänä opinnäytetyössäni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen erityisenä piirteenä voidaan todeta, ettei tällä menetelmällä tehdyllä tutkimuksella ole tarkoitus selvittää täydellistä totuutta tutkittavasta aiheesta. Pyrkimyksenä on ennemminkin selvittää tutkittavasta ilmiöstä malleja, ohjeita, toimintaperiaatteita ja kuvauksia merkityssuhteiden tulkinnan ja auki kerimisen avulla (Vilkka 2005, 97 98). Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa voidaan kerätä monin eri tavoin. Jos tavoitteena on kerätä tutkimusaineistoksi henkilöiden kokemuksia tutkittavasta aiheesta, valitaan metodiksi useimmiten haastattelu. Teemahaastattelu on yleisimmin käytetty tutkimushaastattelun muoto. Haastattelussa käsitellään tutkimusongelman keskeisimpiä aiheita tai teemoja, mutta aiheiden käsittelemisen järjestyksellä ei ole niinkään merkitystä. Tavoitteena on, että haastateltava kertoo oman näkemyksensä hänelle tutusta aiheesta. (Vilkka 2005, 97 102.) Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää sisäistää, ettei aineistosta voida tehdä yleistettäviä päätelmiä. Tutkimalla jotakin aihetta riittävän tarkasti saadaan selville, mikä on merkittävää ja voi toistua myös yleisemmällä tasolla. (Hirsjärvi 2004, 171.) Tässä opinnäytetyössä aineisto on pieni ja huolellisesti valittu. Opinnäytetyöni tulokset eivät ole yleistettävissä laajemmin valtakunnallisesti, vaan tutkimukseni kertoo tutkimuksen aikaisen tilanteen Lappeenrannan alueella.

17 3.2 Aineisto Opinnäytetyöni aineistona ovat suorittamani teemahaastattelut. Haastateltavien valinnassa huomionarvoista on valittujen henkilöiden omakohtainen kokemus tutkimusaiheesta (Vilkka 2005, 114). Pyrin valitsemaan tutkimukseeni haastateltavaksi henkilöitä, joilla on kokemusta seksuaalirikoksista. Toisekseen pyrin valitsemaan henkilöitä, joiden työkokemus olisi eripituinen ja erilainen. Haastattelin tutkimustani varten Lappeenrannan poliisiasemalla rikosylikonstaapelin ja vanhemman rikoskonstaapelin, jotka työskentelevät rikostutkinnassa sekä kaksi vanhempaa konstaapelia, jotka toimivat valvonta- ja hälytyssektorilla. Saadakseni työhöni hoitohenkilökunnan näkökulmaa Lappeenrannan keskussairaalassa, kävin haastattelemassa kolmea sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyspoliklinikalla. Kaikki kolme sairaanhoitajaa olivat avustaneet lääkäriä seksuaalirikostutkimuksissa. Haastatteluja varten laadin kysymysrungot erikseen sairaanhoitajille ja poliisimiehille. Rikostorjunnassa ja valvonta- ja hälytyssektorilla työskenteleville poliisimiehille laadin hieman toisistaan poikkeavat kysymykset. Pääasiassa haastattelujen kysymykset olivat avoimia, mutta kysyin myös tarkkoja kysymyksiä liittyen seksuaalirikosten tutkintaan ja alkutoimiin. Kysymysrungot laadin teemoittain. Alkuun selvitin haastateltavien työhistoriaa, koulutusta sekä perehdytystä tutkittavaan asiaan. Seuraavina teemoina olivat haastateltavien kokemukset nykytilasta, koetuista haasteista sekä viranomaisyhteistyöstä. Haastattelukysymykset ovat opinnäytetyöni liitteenä (Liite 1). Haastatteluihin osallistuminen oli vapaaehtoista eikä tuloksista ole yksilöitävissä haastateltavien henkilöllisyyttä. Haastattelut kestivät noin puoli tuntia kerrallaan. Haastattelut suoritin loka-marraskuussa 2016 Lappeenrannan keskussairaalassa sekä Lappeenrannan poliisiasemalla. Osan haastatteluista nauhoitin ja litteroin, mutta tämä osoittautui käytännössä hyvin hitaaksi sekä aikaa vieväksi menetelmäksi, joten päädyin luopumaan siitä. Loput haastatteluista dokumentoin ainoastaan tekemällä haastattelun aikana tarkkoja muistiinpanoja ja kirjoittamalla niistä tarkat tiivistelmät heti tuoreeltaan. Sekä litteroidut haastattelut että tiivistelmiksi kirjoitetut muistiinpanot tallensin omina tiedostoinaan tietokoneelleni. Haastateltavien vastaukset jaottelin teemoittain eri otsikoiden alle. Sairaanhoitajien ja poliisien vastauksia käsittelin ja vertailin alkuun erikseen, mutta koska molempien ryhmien haastattelurungot olivat teemoitettu samalla tavoin, pystyin vertailemaan vastauksia myös keskenään. Eri henkilöiden vastaukset on koodattu ja analysoitu aihe-alueittain. Näin vastaukset eivät olleet yhdistettävissä vastaajaan, mutta minun oli helpompi vertailla vastausten eroavaisuutta ja yhdenmukaisuutta. Seuraavassa vaiheessa valitsin vastauksista ne, jotka halusin ottaa työhöni suorina lainauksina. Suorat lainaukset päätyivät työhön lopulta sattumanvaraiseen järjestykseen, sillä niiden järjestys määräytyi lopulta teemojen käsittelyn mukaisesti eikä välttämättä siinä järjestyksessä kuin asiaa oli käsitelty haastattelussa.

18 3.3 Luotettavuus Osana tutkimusprosessia tutkijan tulee arvioida työnsä luotettavuutta ja pätevyyttä. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden parantamiseksi tutkijan on hyvä raportoida tutkimuksen vaiheista mahdollisimman tarkasti. Tutkijan tulee kertoa avoimesti ja totuudenmukaisesti aineiston keräämiseen ja tuottamiseen liittyvät vaiheet. Saman tarkkuuden tulee kattaa kaikki tutkimuksen vaiheet. Aineistosta tehtyjä tulkintoja ja päätelmiä voidaan perustella ja havainnollistaa suorilla haastattelulainauksilla. (Hirsjärvi ym. 2004, 216 218.) Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavat luonnollisesti valitun aiheen rajaamiseen ja tutkimusongelman asettamiseen liittyvät seikat. Aiempaa tutkimustietoa valitsemastani aihepiiristä on niukasti saatavilla ja työni tarkoituksena on tuottaa tietoa yksittäisestä ja paikallisesta ilmiöstä eikä sillä pyritä yleistettävyyteen. Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että tutkimuskysymykset, joihin työllä haetaan vastauksia, on muotoiltu tarkasti ja huolellisesti. (Metsämuuronen 2001, 11 16.) Laadullisessa tutkimuksessa tuloksiin vaikuttavat aineiston keräämiseen vaikuttaneet olosuhteet, kuten haastattelujen aika, paikka ja tilanne. Luotettavuuteen vaikuttaa luonnollisesti myös tutkijan omat arvot sekä asema organisaatiossa. (Vilkko 2005, 160 168.) Haastateltavat poliisit työskentelevät Lappeenrannan poliisiasemalla, missä suoritin poliisikoulutukseen kuuluvan työharjoitteluni. Tutkimuksen tuloksissa tulee ottaa huomioon, että haastattelija ei ollut täysin ulkopuolinen tutkija, vaan osa organisaatiota. Toisaalta voidaan ajatella, että tutkimukseen valikoituneiden poliisimiesten on voinut olla helpompi ja vapautuneempi puhua entuudestaan tutulle haastattelijalle. Opinnäytetyöhöni olen pyytänyt tutkimusluvat Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksen toimintayksiköstä sekä Lappeenrannan poliisiasemalta. Lappeenrannan keskussairaalan päivystyksessä oli kartoitettu etukäteen osallistumishalukkuutta seksuaalirikostutkintaa käsittelevään tutkimukseen ja kaikki haastatellut sairaanhoitajat olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisina mukaan. Kartoittaakseni seksuaalirikostutkinnan nykytilaa Lappeenrannassa, päädyin haastattelemaan poliisimiehiä sekä kentältä että rikostorjunnasta. Työni näkökulma on kuitenkin enemmän ensipartion toiminnassa seksuaalirikostehtävällä kuin varsinaisessa rikostutkinnassa. Pidin kuitenkin tärkeänä selvittää myös rikostorjunnassa työskentelevien poliisien näkemystä asiassa. Poliisimiehet valikoituivat tutkimukseen satunnaisesti ja heidän osallistumisensa opinnäytetyöhöni perustui vapaaehtoisuuteen. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti tutkimusaineiston keräämiseksi suoritetuissa haastatteluissa otetaan huomioon tutkimuksen eettiset vaatimukset. Aineiston keräämisessä otetaan huomioon mm. anonyymiuden takaaminen, erilaiset korvauskysymykset, luottamuksellisuus ja aineiston tallentaminen asianmukaisesti (Hirsjärvi ym. 2004, 27).

19 4 TUTKIMUKSEN TULOKSET Opinnäytetyössäni selvitän teemahaastattelujen avulla, mikä on seksuaalirikostutkinnan tämän hetkinen tilanne Lappeenrannassa. Tutkimuksen näkökulmana on ollut selvittää ensipartion suorittamien alkutoimien merkitystä seksuaalirikostutkinnassa sekä yhteistyön toimivuutta sairaalan ja poliisin välillä oikeuslääketieteellisten tutkimusten osalta. Seuraavaksi esittelen työni tuloksia. Haastatteluissa käytetyt teemat olen käsitellyt eri kappaleissa. Jotta haastattelujen tuloksia olisi helpompi käsitellä ja tulkita, olen nimennyt vastaajat seuraavalla tavalla: sairaanhoitajat (S1, S2, S3) ja poliisimiehet (P1, P2, P3, P4). 4.1 Haastateltavien työkokemus Sairaanhoitajien työkokemus vaihteli 1,5 vuodesta 17 vuoteen. Sairaanhoitaja (S1) oli valmistunut 1,5 vuotta aiemmin ja oli työskennellyt koko virkaikänsä päivystysalueella. Hänellä oli haastatelluista hoitajista vähiten kokemusta oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa avustamisesta, tapauksia oli kaksi. Sairaanhoitaja (S2) oli työskennellyt sairaanhoitajana 17 vuotta, joista päivystysalueella yhdeksän vuotta. Sairaanhoitaja (S3) kertoi työskennelleensä viimeiset kahdeksan vuotta päivystyksessä ja hänellä oli kokemusta sairaanhoitajan työstä 16 vuoden ajalta. Pidemmän virka-iän omaavilla sairaanhoitajilla oli molemmilla kokemusta useasta, mutta alle kymmenestä SERI-tutkimuksesta. Valvonta ja hälytyssektorilla toimivien poliisien virkaiät olivat 10 ja 15 vuotta (P1 ja P2). Molemmat olivat työskennelleet valvonta- ja hälytyssektorilla noin 7 vuotta, jonka aikana molemmat arvioivat hoitaneensa 10-20 seksuaalirikostehtävää. Rikostutkijoina toimivat poliisit olivat virkaiältään 3,5 vuotta ja 26 vuotta. Vanhempi rikoskonstaapeli (P3) oli työskennellyt 3,5 vuotta kestäneen virkauransa rikostorjunnassa ja arvioi tutkineensa tuona aikana muutamia seksuaalirikosjuttuja. Rikosylikonstaapeli (P4), joka oli työskennellyt tutkinnassa 18 vuotta, arvioi tutkineensa useita kymmeniä seksuaalirikostapauksia työuransa aikana. Haastatteluun valikoituneiden poliisien työkokemus ja perehtyneisyys aiheeseen vaihteli siis runsaasti. 4.2 Haastateltavien kokemus koulutuksesta ja perehdytyksestä Kukaan haastatelluista sairaanhoitajista ei ollut saanut oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa avustamiseen tai seksuaalirikosnäytteiden ottamiseen liittyvää erityistä koulutusta. Koulutusta ei ollut annettu sairaanhoitajakoulutuksen aikana eikä nykyisessä työpaikassa. Työpaikalla annetun perehdytyksen määrä vaihteli haastateltavien vastausten mukaan yksilöittäin. Sairaanhoitaja (S3) kertoi, ettei ollut saanut lainkaan koulutusta SERItutkimuksesta ja perehtyminen oli tapahtunut tutkimuksessa mukana olemalla:

En ole saanut koulutusta. No, ainakin työpisteellä pitäs olla, ku eihän näitä näytteitä oteta tuolla muualla. Se on esimerkiksi niin iso homma, ja sitä pitää oikeesti luntata siitä paperista. Ja siinä menee melkein kahden hoitajan ja yhden lääkärin aika. Et sillo ku tulin päivystykseen ja aloin niitä tekemään, niin niissä melkein oli aina se kokeneempi hoitaja mukana, et se on tavallaan se koulutus tässä. Et ei sen kummempaa. 20 Sairaanhoitaja (S1) kuvasi perehtymisen asiaan olevan hyvin itseohjautuvaa ja tapahtuneen opiskeluaikana. Hänen mukaansa päivystyksessä perehdytyksen tueksi oli laadittu kansio, jossa oli ohjeet tutkimuksen suorittamiseen. Lisäksi hän oli tutustunut etukäteen SERInäytepakkaukseen. No en varsinaisesti ole saanut koulutusta. Sanottiin, että lue tämä kansio. Ja tutustu ja perehdy tähän pakkaukseen. Mikä se on se pakkaus, mikä sit otetaan. Se oli täällä päivystyksessä. Se oli miun opiskeluaikaan täällä, kun miä olin täällä opiskelijana aiemmin. Eli siitä oli aikaa, kun miä olin sitä viimeeksi käpistelly. Mut ei varsinaista perehdytystä. Sairaanhoitaja (S3) oli saanut haastateltavista eniten perehdytystä aiheeseen. Hän oli osallistunut työpaikalla järjestettyyn koulutus/perehdytystilaisuuteen, jossa SERItutkimukseen liittyviä asioita oli käyty yhdessä läpi. Kouluttajana oli toiminut päivystyspoliklinikan henkilökuntaan kuuluva henkilö, jolla oli kokemusta ja tietoa muita enemmän. No sen voi varmaan sanoa et minkäännäköistä koulutustahan siihen ei olla ikinä niinku saatu. Meillä on yksi sairaanhoitaja, jonka alueena on justiin tää. Ni hää on joskus osastotunnilla, joskus muutamia vuosia sitten niinku puhunu tästä aiheesta tunnin, puoltoista ja sit ollaan käyty läpi se paketti, mitä myö sit tehään. Eli se on niinku ainut. Haastatellut sairaanhoitajat olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että lisäkoulutusta aiheesta tarvittaisiin. Kysyessäni koulutuksen sisällöstä, sitä koettiin tarvittavan etenkin käytännön asioihin, eli konkreettisesti itse tutkimuksen kulkuun sekä näytteiden ottamiseen. Yleislääketieteen päivystyksessä, jossa oikeuslääketieteelliset tutkimukset tehdään, päivystää pääsääntöisesti niin sanottu keikkalääkäri, jolla ei välttämättä ole hoitajia enempää kokemusta tai tietoa oikeuslääketieteellisen tutkimuksen suorittamisesta. Sairaanhoitaja (S3) kuvasi tutkimuksen suorittamisen vaativan henkilökunnalta ajan ja osaamisen lisäksi asiaan perehtyneisyyttä:

Se tutkimus tosissaan vaatii aika paljon, et pitäisi varmaan olla jotain koulutusta. 21 Sairaanhoitaja (S1) koki koulutusta tarvittavan eniten käytännön tekemiseen: No sellasta, et näkis käytännössä ensin et miten se tehdään. Aina siihen pakkaukseen voi perehtyä, aina voi kattoo et joo, tälleen nää otetaan, mut sit siinä tulee aina sellasia eteen et mites tää nyt käytännössä tehäänkää. Esimerkiksi miulle tuli sellainen, et piti ottaa lasilevylle näyte ja sit pumpulipuikolle se sama näyte, niin tuli sellaista et miten nää nyt laitetaan? Et laitetaanko nää nyt tähän samaan boksiin vai jotenkin erikseenkö ne pakataan. Eli ihan sellaisia yksinkertaisia kysymyksiä. Pitkään päivystyspoliklinikalla työskennellyt sairaanhoitaja (S2) kritisoi sitä, että kyseisiä tehtäviä oli joutunut hoitamaan ilman minkäännäköistä perehdytystä tai koulutusta: No ei ole riittävää. Ekakskii niitä oli joutunut tekemään, jo enneku se osastotunti oli. Eli se olis hyvä et se perehdytys olis ollut ennenku niitä olisi joutunut tekemään ensimmäistäkään. Hoitohenkilökunnan tueksi ja tutkimuksen suorittamista helpottamaan on moniammatillisen yhteistyön tuloksena laadittu Raiskatun akuuttiapu (RAP) -kansio. RAP-kansion tavoitteena on parantaa seksuaalirikoksen uhrin hoidon laatua. RAP-kansion on rahoittanut Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus ja se on kehitetty osana Naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanketta vuonna 2002. RAP-kansion käyttäminen toimenpiteiden apuna vaihtelee terveydenhuollon yksiköittäin. Poliisit eivät, yhtä lukuun ottamatta, olleet saaneet poliisin peruskoulutuksen lisäksi muuta koulutusta seksuaalirikostutkintaan. Ainoastaan rikosylikonstaapeli (P4), joka oli työskennellyt 18 vuotta rikostorjunnassa, oli käynyt vuonna 2010 Poliisiammattikorkeakoulussa kahden viikon mittaisen koulutuksen, joka käsitteli erityisesti seksuaalirikoksia sekä lapsen asemaa esitutkinnassa. Yksi haastateltavista poliiseista (P1) piti poliisin peruskoulutusta riittävänä perustehtävien hoitamiseen valvonta-ja hälytyssektorilla. Hänen mukaansa peruskoulutuksessa saaduilla tiedoilla ja taidoilla kykenee hoitamaan myös seksuaalirikokseen liittyvän tehtävän kentällä. Muiden haastateltujen poliisien mielestä poliisin peruskoulutuksessa hankittu osaaminen seksuaalirikosten tutkinnassa ei ole riittävää. Rikosylikonstaapeli (P4) tosin kertoi, ettei saatu lisäkoulutus poistanut kaikkia haasteita rikostutkinnassa ja kuvasi asiaa näin: