KIRJALLINEN KYSYMYS 509/2004 vp Autoverolain aiheuttamat kohtuuttomat tilanteet Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta hyväksyi vuonna 2003 autoverolain muutoksen (266/2003). Käytettyjen ajoneuvojen verotuksessa autoverolain muutosta sovelletaan lain voimaantulosäännöksen mukaan verotuksiin, jotka toimitetaan lain voimaantulopäivänä 15.5.2003 tai sen jälkeen. Käytettyinä maahan tuotujen ajoneuvojen verotusta voidaan hakemuksesta kuitenkin oikaista tämän lain mukaiseksi, jos verotus on toimitettu 1.1.1999 tai sen jälkeen. Tämä ei käytännössä kuitenkaan pidä paikkaansa. Muuttoajoneuvojen osalta mainittu voimaantulosäännös sisältää poikkeuksen, joka monissa tapauksissa tarkoittaa käytännössä sitä, että uusia veroperusteita ei lakimuutoksen perushengen vastaisesti sovelletakaan 1.1.1999 ja 15.5.2003 välillä suoritettuihin verotuksiin. Mainitun poikkeussäännöksen mukaan "Veroa ei kuitenkaan oikaista tämän voimaantulosäännöksen nojalla, jos veron määrää on 25, 28, 50 tai 51 :n tai muulla vastaavalla perusteella alennettu siten, ettei veron määrä alennettuna ole korkeampi kuin mikä tulisi oikaisun jälkeen ilman alennusta kannettavaksi." Tämä tarkoittaa mm. sitä, että autoverolain 25 :ssä tarkoitettu ns. muuttoajoneuvohuojennus jätetään tällaisessa tapauksessa huomioimatta. Vaihtoehtoisena ratkaisuna on se, että muuttoajoneuvohuojennus otetaan huomioon, mutta vertailulaskelma tehdään vanhan autoverolain mukaisella ja EY-tuomioistuimen laittomaksi toteamalla tavalla. Auton omistajan kannalta tilanne on toisin sanoen se, että hän saa lukea hyväkseen joko muuttoajoneuvohuojennuksen (joka on sekä vanhassa että uudessa laissa) tai uuden autoverolain mukaisen autoveron laskentatavan, mutta ei näitä molempia voimaantulosäännökseen otetusta oikaisumahdollisuudesta huolimatta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 1.1.1999 ja 15.5.2003 välillä suoritettujen verotusten osalta verotus voidaan hakemuksesta oikaista uusien veroperusteiden mukaiseksi kuitenkin siten, että ns. muuttoajoneuvohuojennus tavallaan retroaktiivisesti kumotaan. Ennen lain voimaantuloa maahan tuodun ja verotetun ajoneuvon omistaja voi siis hakemuksesta hyötyä veroperusteiden muutoksesta, mutta menettää tällöin oikeuden muuttoajoneuvohuojennukseen, joka on ollut ja on olennainen osa järjestelmää sekä ennen lainmuutosta että sen jälkeen. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että 1.1.1999 jälkeen maahan tuotujen ja verotettujen ajoneuvojen osalta verotusta ei tosiasiallisesti voi oikaista vastaamaan uusia veroperusteita. Muuttoajoneuvohuojennuksen osalta on vielä huomattava, että se oli olemassa vanhassa laissa ja se on myös uudessa laissa samansuuruinen sekä se, että huojennuksen taloudellinen merkitys ajoneuvon omistajalle on huomattava (autoverolain 25.1 :n mukaan huojennus on enintään 13 450 euroa). Autoverolain muutoksen mainittu voimaantulosäännös on erittäin vaikeasti tulkittavaa, hyvin erikoisiin ja kohtuuttomiin lopputuloksiin johtavaa ja kaikkinensa huonoa lainsäädäntöä. Sen tosiasiallista merkitystä kuvaa se, että vaikkapa vuoden alussa ennen 15.5.2003 maahan tuodun Versio 2.0
muuttoajoneuvon verotus voi olla lähes 15 000 euroa kireämpää kuin 15.5.2003 maahan tuodun ajoneuvon. Mainittu ajanjakso on erityisen relevantti sen takia, että mainittu autoverolain muutos oli vireillä eduskunnassa koko alkuvuoden 2003 ja että yleinen olettamus oli tuolloin se, että verotusta voidaan lakimuutoksen perussäännön mukaan jälkeenpäin oikaista vastaamaan vireillä olevan lakimuutoksen veroperusteita. Muuttoajoneuvoja koskevia valituksia on tullin käsiteltävänä n. 3 500. Niitä ei tällä hetkellä käsitellä, koska EY-tuomioistuimessa on vireillä tapaus, joka koskee myös muuttoajoneuvoasiaa, tosin hieman toisesta näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan voi olla syy jättää korjaamatta lain voimaantulosäännöksessä olevaa kohtuutonta säännöstä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Pitääkö hallitus kohtuullisena ja hyvän lainsäädäntötavan mukaisena perusteluissa mainittua autoverolain muutoksen (266/2003) voimaantulosäännöstä ja sen aiheuttamia tilanteita, joissa ennen 15.5.2003 maahan tuotujen muuttoajoneuvojen verotus on voimaantulosäännöksen oikaisumahdollisuudesta huolimatta olennaisesti kireämpää kuin 15.5.2003 jälkeen maahan tuotujen ajoneuvojen verotus ja mihin lainsäädäntötoimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mainitun epäselvän, vaikeasti tulkittavan ja käytännössä kohtuuttomuuksiin johtavan tilanteen korjaamiseksi? Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2004 Jan Vapaavuori /kok 2
Ministerin vastaus KK 509/2004 vp Jan Vapaavuori /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jan Vapaavuoren /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 509/2004 vp: Pitääkö hallitus kohtuullisena ja hyvän lainsäädäntötavan mukaisena perusteluissa mainittua autoverolain muutoksen (266/2003) voimaantulosäännöstä ja sen aiheuttamia tilanteita, joissa ennen 15.5.2003 maahan tuotujen muuttoajoneuvojen verotus on voimaantulosäännöksen oikaisumahdollisuudesta huolimatta olennaisesti kireämpää kuin 15.5.2003 jälkeen maahan tuotujen ajoneuvojen verotus ja mihin lainsäädäntötoimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mainitun epäselvän, vaikeasti tulkittavan ja käytännössä kohtuuttomuuksiin johtavan tilanteen korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuoden 2003 toukokuussa voimaan tulleella autoverolain muutoksella (266/2003) toteutettiin erityisesti ne käytettynä maahan tuotavien ajoneuvojen verotusta koskevat muutokset, joita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa edellytettiin EY:n perustamissopimuksen 90 artiklaan sisältyvän verojen syrjimättömyysvaatimuksen täyttämiseksi. Syrjimättömyys edellyttää sitä, ettei käytettynä tuotavasta ajoneuvosta kanneta veroa enempää kuin veroa on jäljellä vastaavassa kotimaan markkinoilla jo olevassa ajoneuvossa. Yhteisöoikeus edellyttää verosyrjintäkiellon toteuttamista myös takautuvasti kansallisten oikeussuojasäännösten puitteissa. Tämän vuoksi lain voimaantulosäännöksen 4 momenttiin sisällytettiin säännös, jonka nojalla käytettyjen tuontiajoneuvojen verotus voidaan oikaista uuden lain mukaiseksi. Oikaisua voidaan hakea vuoden 1999 alun jälkeen toimitettuihin verotuksiin, joten oikaisumahdollisuus säädettiin normaalia verotuksen muutoksenhakuaikaa pidemmäksi. Verosyrjintäkiellon on katsottu edellyttävän verotuksen lopputuloksen syrjimättömyyttä. Tämän vuoksi lain voimaantulosäännöksen 5 momentissa rajoitettiin oikaisumahdollisuutta muuttoajoneuvojen, taksien, invalidiautojen ja huojennussäännöksen perusteella alennettuun veroon oikeutettujen ajoneuvojen osalta siten, että syrjimättömyysvertailu tehdään vasta alennuksen jälkeen suoritettavaksi jäävästä verosta. Veroa ei toisin sanoen oikaista, jos sitä on kannettu vähemmän kuin syrjimättömyysperiaatteen kannalta olisi ollut enimmillään sallittua. Korkein hallinto-oikeus on antanut äskettäin kaksi ratkaisua, joista toinen koskee taksialennuksen ja toinen muuttoajoneuvoalennuksen huomioimista syrjimättömyyden varmistamisessa. Ratkaisujen perusteella joudutaan arvioimaan uudelleen se, miten autoverolain voimaantulosäännöksen 5 momenttia tulee verotuskäytännössä soveltaa ennen lain muutosta verotettuihin muuttoajoneuvoihin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on vireillä korkeimman hallinto-oikeuden pyytämä ennakkoratkaisu muuttoajoneuvojen verotuksesta. Vaikkakaan tämä ennakkoratkaisu ei koske muuttoajoneuvojen verotusta juuri syrjimättömyysnäkökulmasta, se on syytä ottaa huomioon ennen kuin muuttoajoneuvojen verotuksia ryhdytään oikaisemaan. Tämä 3
Ministerin vastaus on tarpeen jo siitä syystä, että ennakkoratkaisu voi antaa aihetta käsitellä samoja oikaisuja uudelleen. Yhteisöjen tuomioistuin on ilmoittanut antavansa ennakkoratkaisun 15.7.2004. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2004 Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki 4
Ministerns svar KK 509/2004 vp Jan Vapaavuori /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 509/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Jan Vapaavuori /saml: Anser regeringen att den i motiveringen nämnda ikraftträdelsebestämmelsen i lagen om ändring av bilskattelagen (266/2003) är skäligt och förenlig med god lagstiftningssed eller att de situationer som bestämmelsen medför är det, när beskattningen av fordon som i samband med flyttning före 15.5.2003 har införts till landet är avsevärt strängare än beskattningen av fordon som införts till landet efter 15.5.2003, trots den möjlighet till rättelse som ikraftträdelsebestämmelsen ger och vilka lagstiftningsåtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att korrigera ovan nämnda oklara och svårtolkade situation, som i praktiken leder till oskäligheter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Genom en ändring (266/2003) av bilskattelagen, som trädde i kraft i maj 2003, ändrades särskilt beskattningen av införsel av begagnade fordon till landet på det sätt som Europeiska gemenskapernas domstol och högsta förvaltningsdomstolen i sina avgöranden hade ansett att måste ske för att förbudet mot diskriminerande beskattning i artikel 90 i EG-fördraget skall iakttas. Förbudet mot diskriminerande beskattning förutsätter att för ett begagnat fordon som förs in till landet inte får bäras upp en skatt som är högre än den skatt som återstår i värdet på ett motsvarande fordon som redan finns på den inhemska marknaden. Gemenskapsrätten förutsätter att förbudet mot diskriminerande beskattning iakttas också retroaktivt inom ramen för de nationella rättsskyddsbestämmelserna. Därför har i ikraftträdelsebestämmelsens 4 mom. tagits in en bestämmelse med stöd av vilken beskattningen av fordon som har importerats som begagnade kan rättas så att den motsvarar de nya bestämmelserna i lagen. Rättelse kan sökas i en beskattning som har verkställts efter ingången av år 1999, vilket innebär att möjligheten till rättelse gjordes möjlig under en tid som är längre än den normala tiden för sökande av ändring i beskattningen. Förbudet mot diskriminerande beskattning har ansetts förutsätta att resultatet av beskattningen inte är diskriminerande. För fordon som införts till landet i samband med flyttning, taxifordon, invalidfordon och fordon som med stöd av skattelindringsbestämmelsen har rätt till nedsatt skatt begränsades därför möjligheten till rättelse genom att det i ikraftträdelsebestämmelsens 5 mom. föreskrivs att det nedsatta skattebeloppet används när man jämför skattebeloppen för att se om beskattningen är diskriminerande. Skatten rättas med andra ord inte om det skattebelopp som har uppburits är lägre än vad som maximalt hade varit tillåtet med hänsyn till principen om att diskriminering är förbjuden. Högsta förvaltningsdomstolen har nyligen givit två avgöranden, av vilka det ena gällde hur nedsättningen av skatten för taxibilar och det andra hur nedsättningen av skatten för fordon som har införts i samband med flyttning skall beaktas för att det skall säkerställas att beskattningen inte blir diskriminerande. Med stöd av dessa avgöran- 5
Ministerns svar den blir man tvungen att på nytt ta ställning till hur ikraftträdelsebestämmelsen i nämnda 5 mom. i beskattningspraxis bör tillämpas på fordon som har beskattats före lagändringen. Högsta förvaltningsdomstolen har vid Europeiska gemenskapernas domstol anhängiggjort en begäran om förhandsavgörande i fråga om beskattningen av fordon som införs i samband med inflyttning. Även om förhandsavgörandet inte gäller beskattningen av dessa fordon uttryckligen ur den synvinkeln att beskattningen inte får vara diskriminerande, är det skäl att se avgörandet innan man börjar rätta beskattningen av motorfordon. Detta är nödvändigt redan av den orsaken att förhandsavgörandet kan föranleda ny behandling av samma rättelser. Gemenskapernas domstol har meddelat att förhandsavgörandet kommer att ges 15.7.2004. Helsingfors den 7 juli 2004 Finansminister Antti Kalliomäki 6