Morfologia-kurssin luentomateriaaleja

Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 1. marraskuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 16: Aspekti kieliopillisena kategoriana 2 2 1.1 Perusmerkitykset................................ 2 1.2 Joitakin erityismerkityksi a........................... 3 1.2.1 Toistoon liittyv at erityismerkitykset................. 3 1.2.2 Perfektiivisen aspektin muita erityismerkityksi a........... 4 1.2.3 Imperfektiivisen aspektin erityismerkityksi a............. 5 1

1 Luento 16: Aspekti kieliopillisena kategoriana 2 ˆ Takaisin sivun yl alaitaan ˆ Lataa PDF ˆ Tutki luentokalvoja ˆ Tutki tuntiteht avi a Edellisen luennon lopussa esiteltiin ajatus aspektuaalisten merkitysten jakamisesta perus- ja erityismerkityksiin (îáùèå è àñòíûå âèäîâûå çíà åíèÿ). Perusmerkityksill a tarkoitetaan sellaista imperfektiivisen tai perfektiivisen aspektin k aytt o a, jossa kummallekin aspektille tyypilliset ominaisuudet tulevat kaikkein selvimmin esiin (Nikunlassi 2002: 178). Toisin sanoen perusmerkityksiss a aspekti k aytt aytyy odotetulla, ik a an kuin s a ann onmukaisimmalla mahdollisella tavalla. 1.1 Perusmerkitykset Imperfektiivisen aspektin perusmerkityksen a pidet a an niin kutsuttua konkreettis-prosessuaalista merkityst a (êîíêðåòíî-ïðîöåññíîå çíà åíèå). Konkreettis-prosessuaalinen merkitys (jatkossa lyhyemmin KPM) viittaa nimens a mukaisesti tapauksiin, jossa imperfektiivist a aspektia k aytet a an viittaamaan yhteen konkreettiseen tapahtumaan, jota kuitenkin kuvataan ei sis aisesti rajattuna vaan avoimena, prosessuaalisena. Pohdi esimerkin 1 j alkimm aist a lausetta: (1) Êîãäà ìàìà ïðèøëà äîìîé, ÿ èãðàë íà ôîðòåïèàíî (2) Ñèæó äîìà íà êóõíå è çàíèìàþñü êèòàéñêèì. (3) Îí äóìàë, äóìàë, äóìàë, è óâñòâîâàë, òî ãîëîâà ó íåãî ðàçäóâàåòñÿ òî íî âîçäóøíûé øàð. Esimerkin 1 j alkimm aisess a lauseessa on selv asti n aht aviss a, ett a 1. Kyseess a on yksitt ainen tapahtuma 2. Tapahtumalle ei ole asetettu rajoja, vaan se on avoin (ajattele edell a esitetty a vertausta usvasta) 3. Tapahtumaa voitaisiin siis kuvata prosessiksi, joskaan ei t ass a tapauksessa prosessiksi siin a mieless a, ett a kyseess a olisi toiminto, jota ei ole saatu valmiiksi. Oleellisempi ajatus on prosessuaalinen vastakohtana rajatulle. Vastaavasti my os esimerkeiss a 2 ja 3 kuvataan yksitt aisi a ja konkreettisia tapahtumia, mutta esitet a an ne ilman sis aist a rajaa tai ajatusta toiminnan totaalisuudesta. Jos KPM-merkityksen toimintoja esitt a a samassa lauseessa useita, on tuloksena useita samanaikaisia prosesseja: (4) Ìîëîäàÿ æåíùèíà ñèäåëà ó îêíà âàãîíà è èòàëà (5) Îíà ñèäåëà è äóìàëà è â ãîëîâó åé ïðèõîäèëà... òîëüêî ïóñòîòà (6) ß ïëàêàëà è îáíèìàëà äî êó. 2

Perfektiivisell a aspektilla perusmerkitykseksi kutsutaan konkreettis-faktista merkityst a (êîíêðåòíî-ôàêòè åñêîå çíà åíèå). Samoin kuin imperfektiivisell a aspektilla, t ass akin on siis kyse yhdest a konkreettisesta toiminnasta. Siin a miss a imperfektiivinen aspekti esitt a a toiminnan rajaamattomana, esiintyy se perfektiivisell a aspektilla kuitenkin rajattuna, kokonaisena faktana, jonka tapahtumisesta (alkuineen ja loppuineen) kerrotaan. Tarkastellaan esimerkkej a: (7) Îí ïîâòîðèë ìíå ñâîé âîïðîñ. Esimerkist a 7 voidaan todeta, ett a lause on hyvin selke a ja helposti tulkittavissa. Konkreettis-faktiselle merkitykselle (jatkossa lyhyemmin KFM) onkin tyypillist a, ettei sen ilmenemiseen tarvita sen laajempaa kontekstia, vaan se on yleens a melko yksitulkintainen. Esimerkiss a 7 k ay hyvin selv aksi, ett a kyseess a on yksi konkreettinen, rajattu tapahtuma jonka keskelle ei hyp at a, vaan jonka tapahtuminen esitet a an kokonaisena faktana. (8) Áóõãàëòåð ñäåëàë â ó åòå çàïèñü. (9) Ïåðåøëþ ññûëêó íà ýòó ñòàòüþ çíàêîìûì ó èòåëÿì. (10) ß çàïîëç ïîä äèâàí, ëåã íè êîì, âûíóë íîæ èç êàðìàíà è ïðîðåçàë â ñèòöå äûðêó, òîá óäîáíî áûëî ïîäñìàòðèâàòü. Erityisen havainnollinen on esimerkki 10, joka on per aisin Charles Dickensin salapoliisitarinasta (Òðè ðàññêàçà î ñûùèêàõ). Verbeill a çàïîëçòè (`ry omi a'), ëå ü (íè êîì) `menn a maaten (mahalleen)', âûíóòü (ottaa esille) ja ïðîðåçàòü (`leikata') kuvataan kaikilla selke asti kokonaisia, rajattuja, yksitt aisi a toimintoja tapahtuneita faktoja. Huomaa, ett a kun KFM-merkityksen toimintoja on lauseessa monta, ne eiv at tapahdu samanaikaisesti (vrt. esim. 4) vaan per akk aisesti. 1.2 Joitakin erityismerkityksi a Perusmerkitysten lis aksi voidaan erotella tutkijasta riippuen enemm an tai v ahemm an suuri joukko imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin erityismerkityksi a. Siin a miss a perusmerkitykset ilmenev at ilman erityist a kontekstia ja ovat suoraviivaisia tulkittavia, tarkoitetaan erityismerkityksill a melko spesifej a tilanteita, tiettyj a ymp arist oj a, joissa imperfektiivinen tai perfektiivinen aspekti tuo esiin tietyn puolen toiminnasta. Erityismerkitysten voi ajatella olevan johdettuja perusmerkityksest a: perfektiiviseen aspektiin liittyy edelleen toiminnan rajattuus ja kokonaisuus. N aiss a tilanteissa kuitenkin k aytt o voi etenkin kielenoppijan kannalta olla jossain m a arin ennalta arvaamattomampaa. Erityismerkityksist a kannattaa muistaa, ett a ne ovat usein jollain tavalla v arittyneit a lauseita, ja saman asian pystyisi sanomaan neutraalimmin perusmerkityksi a k aytt am all a. 1.2.1 Toistoon liittyv at erityismerkitykset Aloitetaan erityismerkitysten tarkastelu joukosta merkityksi a, jotka kaikki kuvaavat jollain tavalla toistoa. Ehk a hieman yll att aen n ait a merkityksi a on sek a imprefktiivisell a ett a perfektiivisell a aspektilla. 3

Imperfektiivisell a aspektilla voidaan erottaa kaksi toistoon liittyv a a erityismerkityst a: rajoittamattoman ja rajoitetun toiston merkitykset (íåîãðàíè åííî-êðàòíîå / îãðàíè åííîêðàòíîå çíà åíèå). Tutkitaan kumpaakin esimerkkien kautta. Rajoittamaton toisto on hyvin tavallinen merkitys. Siin a tapahtumaa ei sijoiteta mihink a an konkreettiseen aikaan vaan kuvataan se toistuvana, eik a ilmaista tarkkaan, kuinka paljon toistoja on: (11) ß àñòî ïîêóïàþ íà ðûíêå îâîùè. (12) Â Ôèíëÿíäèè âñåãäà èãðàþò â õîêêåé. (13) Ñàéò ïîñòîÿííî ïîïîëíÿåòñÿ íîâûìè ìàòåðèàëàìè Kuten nimest a voi p a atell a, rajoitetun toiston merkityksess a nimenomaan kerrotaan, kuinka monta kertaa jokin toistuva tai toistunut toiminto tapahtuu tai on tapahtunut. T am a merkitys on edellist a huomattavasti harvinaisempi ja tulee kysymykseen vain melko rajatuissa konteksteissa. Oleellista on, ett a toistokertojen v alinen aika j a a h am ar an peittoon ja voi olla pitk akin, kuten erityisesti esimerkiss a 14: (14) ß òðè ðàçà ïîñòóïàë â óíèâåðñèòåò (15) Ìíå ýòî íàäîåëî. Òðè ðàçà ïîäîãðåâàëà òåáå ñóï. Etenkin esimerkki 15 on kuitenkin hyvin l ahell a sit a toistoon liittyv a a eristyismerkityst a, joka kuuluu perfektiiviselle aspektille. T at a merkityst a kutsutaan summatiiviseksi (ñóììàðíîå çíà åíèå) ja aivan kuten rajoitetun toiston merkitys, se kuvaa tapahtumia, jotka ovat toistuneet tarkkaan m a aritellyn m a ar an kertoja. Oleellinen ero kuitenkin on siin a, ett a perfektiivinen aspekti joka, kuten muistat, on aspekteista se kantaaottavampi osapuoli ei j at a samanlaista tulkinnanvaraa sille, voisiko tapahtumien v alinen aika olla jollain tapaa ep am a ar ainen tai mahdollisesti pitk akin. Pohdi seuraavia esimerkkej a: (16) Îí íåñêîëüêî ðàç ïåðå èòàë çàïèñêó (17) Â åðà ÿ ïÿòü ðàç ïðî èòàë ìàòåðèàë äëÿ ýêçàìåíà. (18) Îí íåñêîëüêî ðàç ïåðåñïðîñèë : ¾Òî íî? íî óæå íå íà óõî, ñëûøàëè è äðóãèå. (19) Ìèìî ìåíÿ 15 ðàç ïðîøåë çàìå àòåëüíûé Âàñÿ Ãåðåëëî, è â ïÿòíàäöàòûé ðàç ñêàçàë: Âñå, íå ìîãó áîëüøå, óõîæó äîìîé. Joskus summatiivisen ja rajoitetun toiston merkityseroja on vaikea erottaa tai niit a ei k ayt ann oss a ole, mutta vertaa esimerkki a 16 seuraavaan imperfektiivisen aspektin esimerkkiin, ja pohdi, miss a eron voisi havaita: (20) ß ïåðå èòûâàë ýòîò ðîìàí íåñêîëüêî ðàç 1.2.2 Perfektiivisen aspektin muita erityismerkityksi a Tutustutaan viel a kahteen perfektiivisen aspektin erityismerkitykseen: perfektin merkitykseen (çíà åíèå ïåðôåêòà) ja potentiaaliseen merkitykseen (). 4

Perfektin erityismerkitys liittyy perinteiseen ajatukseen tuloksen voimassaolosta ja siit a, ett a juuri t at a perfektiivinen aspekti painottaa. Jos nimitt ain on tilanne, jossa puhuja kertoo jostakin sellaisesta toiminnasta, jonka tulos on puhetilanteessa jotenkin n akyv a tai l asn a, perfektiivinen aspekti on usein looginen valinta. Nikunlassi (2002: 179) esitt a a t ah an liittyen seuraavan esimerkin: (21) Îí ïîõóäåë è ïîñòàðåë Esimerkiss a 21 puheen kohteena olevasta henkil ost a on n aht aviss a muutos, joka on puhehetkell a voimassa. Suomessakin t allainen voimassaolo tulisi ilmaistuksi perfektin aikamuodolla: H an on laihtunut ja vanhentunut. Vertaa lausetta vastaavaan imperfektiiviseen lausueeseen (îí õóäåë è ñòàðåë), jolloin kyseess a olisi konkreettis-prosessuaalinen merkitys: katsottaisiin menneisyyteen kohti itse laihtumistapahtumaan sen sijaan, ett a ihmetelt aisiin tapahtuman tulosta nykyhetkess a. Olga Rassudova (1984) antaa lis aksi seuraavan esimerkin: (22) Âû ìîæåòå âçÿòü àíêåòó. ß åå óæå çàïîëíèë. Esimerkiss a 22 puhuja on juuri t aytt anyt lomakkeen (perfektiivinen çàïîëíèë). Perfektiivinen aspekti ilmaisee tuloksen olevan puhehetkell a l asn a ja relevantti. Siirryt a an nyt miettim a an potentiaalista merkityst a. Ajattele seuraavia esimerkkilauseita: (23) Ñàøå ìîæíî äîâåðÿòü. Îí âñåãäà ïîìîæåò äðóãó. (24) Ïî ëèöó íå ïîéìåøü, ñêîëüêî åé ëåò (25) Êóïèë íîâûé çàìîê, òåïåðü íèêòî íå ïðîëåçåò â êâàðòèðó. (26) Òîëüêî ñêàæåøü åìó îí íåìåäëåííî ïðèåäåò. Potentiaalisessa merkityksess a voidaan ajatella, ett a puhuja antaa siina arvionsa 1. Tekij an kyvyst a tai kyvytt omyydest a suorittaa jokin teht av a 2. Tekij an taipumuksesta toimia tietyll a tavalla Esimerkiss a 23 puhuja katsoo lauseen tekij all a (Ñàøà) olevan tietty taipumus toimia: h an on aina valmis auttamaan. Voisi ajatella, ett a valitsipa mink a tahansa kerran kaikista mahdollisista kerroista, joina ikin a pyyd at Sa salta apua, niin aina voit olla varma, ett a h an auttaa. Vastaavasti esimerkiss a (???) voidaan kuvitella mik a tahansa sanomiskerta: joka kerta pyynn on kohde varmuudella tulee. Esimerkeiss a 24 ja 25 puolestaan annetaan arvio tekij an kyvyst a p a atell a henkil on ik a tai murtautua asuntoon. 1.2.3 Imperfektiivisen aspektin erityismerkityksi a Imperfektiivisen aspektin osalta keskityt a an tarkastelemaan yleisesti toteavaa merkityst a (îáîáù¼ííî-ôàêòè åñêîå çíà åíèå) sek a pysyv a a ominaisuutta tai tilaa korostavaa erityismerkityst a (çíà åíèå ). Perinteinen esimerkki yleisesti toteavasta erityismerkityksest a on seuraava: 5

(27) Òû èòàë Ïðåñòóïëåíèå è íàêàçàíèå? Yleisesti toteava merkitys tuo esiin imperfektiivisen aspektin neutraaliuden tai kantaaottamattomuuden. Sit a k aytet a an, kun halutaan selvitt a a tai ilmaista, onko jokin toiminta ylip a at a an tapahtunut. Toisin kuin usein imperfektiivisen aspektin osalla, huomio vied a an siis pois toiminnasta sin a ans a ja kiinnostus kohdistuu vain siihen, oliko toimintaa vai ei. Siin a miss a perfektiivinen aspekti olisi v arikk a ampi ja esimerkiksi edell a esitetyiss a Dickensin salapoliisitarinoissa tyypillinen kerronnallinen verbimuoto, on yleisesti toteava merkitys p ainvastoin nimens a mukaisesti vain kuivan toteava. N ain ollen esimerkiss a 27 puhujaa kiinostaa, ilman mit a an ennakko-odotuksia, onko kuulija koskaan lukenut Rikosta ja rangaistusta. Vertaa t at a esimerkkiin 28: (28) Òû ïðî èòàë Ïðåñòóïëåíèå è íàêàçàíèå? Lause 28 ottaa edellist a enemm an kantaa toimintaan. On mahdollista, ett a keskustelun osapuolet A ja B ovat aiemmin sopineet, ett a B:n pit a a lukea Rikos ja rangaistus. Nyt koittaa totuuden hetki ja A kysyy: Oletko lukenut, niin kuin sovittiin? Tai toisaalta voi olla, ett a B kertoi edellisen a iltana lukevansa juuri Rikosta ja Rangaistusta ja nyt A:ta kiinnostaa, tuliko kirja luettua loppuun. Yht a kaikki, se, onko lukemista koskaan tapahtunut, ei ole ep ailyksen alla: oletetaan, ett a lukemista joko on tapahtunut tai olisi pit anyt tapahtua. Esimerkiss a 27 puolestaan t ah an ei oteta kantaa. Ajattele vastaavasti esimerkki a 29: (29) ß çíàþ, òî Õàííà ïîñòóïàëà â ìàãèñòåðñêóþ ïðîãðàììó ïî ïåðåâîäîâåäåíèþ â Òàìïåðñêîì óíèâåðñèòåòå Esimerkiss a 29 ollaan, samalla tavalla kuin esimerkiss a 27, neutraaleja suhteessa suoritettuun toimintaan. Esimerkiss a 29 puhuja ei tied a, p a asik o Hanna sis a an tai onko h an kenties yritt anyt p a asy a useampaan kertaan vai ainoastaan kerran. Perfektiivisen aspektin verbi olisi aivan eri tason kannanotto kaikkiin n aihin kysymyksiin. Yleisesti toteava merkitys voidaan jakaa moniin alamerkityksiin. Erityisen huomionarvoinen alamerkitys on ajatus toiminnan mit at oitymisest a (àííóëèðîâàííîñòü äåéñòâèÿ). N aiss a tapauksissa yleisesti toteava merkitys ja edell a k asitelty perfektin merkitys muodostavat ik a an kuin parin, jossa perfektiivinen aspekti merkitsee jonkin tuloksen voimassaoloa, imperfektiivinen mit at oitymist a. T ah an liittyv at seuraavat esimerkit: (30) Ïî åìó â àóäèòîðèè òàê õîëîäíî? Âû íå îòêðûâàëè îêíî? (31) Ïàïà â åðà ïðèåçæàë. Esimerkiss a 30 kysyj a ep ailee, ett a vaikka ikkuna on puhehetkell a kiinni, se on ehk a avattu h anen poissa ollessaan ja sitten taas suljettu (avaaminen on mit at oity). Vastaavasti is a on esimerkiss a 31 tullut ja edelleen l ahtenyt (tuleminen mit at oity). Perfektiivisen aspektin tapauksessa korostuisi toiminnan tuloksen voimassaolo: ikkuna olisi auki (îòêðûëè) ja is a viel a talossa (ïðèåõàë). 6

Yleisesti toteavan merkityksen lis aksi tarkastellaan viel a laajempaa ryp ast a eri merkityksi a, jotka liittyv at imperfektiiviseen aspektiin. Nikunlassi (2002: 182) k aytt a a t ass a yhteydess a nimityst a tilan, ominaisuuden tai suhteen merkitys (çíà åíèå ñîñòîÿíèÿ, ñâîéñòâà, èëè îòíîøåíèÿ). Ajatus on, ett a jos kuvataan jonkin asian, esineen tai ihmisen pysyv a a ominaisuudetta tai t am anhetkist a tilaa, k aytet a an tavallisesti imperfektiivist a aspektia. Ajattele esimerkki a 32: (32) Ðåêà òå åò åðåç ãîðîä. Virtaaminen on joen pysyv a ominaisuus kyse ei ole toistosta tai yksitt aisest a konkriittesta tapauksesta, vaan jatkuvasta tilasta. A.V. Bondarko k aytt a a vastaavista tapauksista nimityst a potentiaalis-laadullinen merkitys (ïîòåíöèàëüíî-êà åñòâåííîå çíà åíèå). Kyse voi kuitenkin olla my os pienemm an mittakaavan ominaisuuksista tai tiloista kuten seuraavissa: (33) Òû èãðàåøü íà ãèòàðå? (34) Ìèøà áîëååò ãðèïïîì. (35) Îíà íà ñàìîì äåëå ñ èòàåò, òî ñîëíöå - ýòî î åíü ñòàðàÿ çâåçäà Tilasta, ominaisuudesta ja suhteesta on siis kyse my os, kun kerrotaan jonkun olevan sairaana tai tietty a mielt a jostakin asiasta (mielipide n ahd a an ominaisuutena). Nikunlassi, Ahti. 2002. Johdatus Ven aj an Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. Rassudova, O.P. 1984. Aspectual Usage in Modern Russian. Moskova: Russky Yazyk. 7