Puruveden Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden kuormitusselvitys ja hoitosuunnitelma

E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 66 Teemu Hentinen Puruveden Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden kuormitusselvitys ja hoitosuunnitelma Mikkeli 26

E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 66 Teemu Hentinen Puruveden Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden kuormitusselvitys ja hoitosuunnitelma Mikkeli 26

Julkaisu on saatavana myös internetissä www.ymparisto.fi/esa->palvelut ja tuotteet->julkaisut Kartat: Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/5 Valokuvat: Teemu Hentinen Mikkeli 26 2

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Alueen yleiskuvaus... 6 3 Tutkimusmenetelmät... 7 3.1 Maaperä... 7 3.2 Corine2... 8 3.3 Vesistötutkimukset... 9 3.4 Vesistön haja- ja pistekuormituksen arvioiminen... 1 4 Veden laadun historia... 11 4.1 Kokonaistyppi... 11 4.2 Kokonaisfosfori... 13 4.3 Kiintoaine ja sameus... 15 5 Vuoden 25 tuloksia... 16 5.1 Fosfori... 16 5.2 Typpi... 16 5.3 Kiintoaine... 16 5.4 Virtaama... 16 6 Kokonaiskuormitus... 19 6.1 Kerimäen jätevedenpuhdistamo... 2 7 Johtopäätökset... 21 8 Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden hoitosuunnitelma... 23 8.1 Pistekuormitus... 23 8.2 Maatalous... 23 8.3 Metsätalous... 23 8.4 Haja-asutus... 23 9 Rahoitustuet... 26 9.1 Maatalouden ohjelmakausi 21-26... 26 9.2 Metsätalouden rahoitustuet... 26 1 Kirjallisuusluettelo... 28 3

4

1 Johdanto Jouhenjoen valuma-alueen kunnostus on ensimmäisen kerran noussut esille Etelä-Savon ympäristökeskuksen ja Kerimäen kunnan kehityskeskustelussa vuonna 2. Jouhenlahden, Lautalahden ja Mölsänselän veden laadun heikkenemisestä on huolestuneet erityisesti osakaskunnat ja alueen asukkaat, sillä rehevöityminen on aiheuttanut mm. pyydysten limoittumista. Jouhenjoen suulta on mitattu erittäin korkeita typpi- ja fosforipitoisuuksia, jotka ovat toistuneet mm. elokuun valunnassa. Kerimäen kunnan kutsumassa kokouksessa 4.12.22 todettiin, että alueen vesiensuojelun edistämiseksi on selvitettävä alueen kokonaiskuormitus ja laadittava vesiensuojelusuunnitelma koko alueelle. Jouhenjoen valuma-alueelle on tehty suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma osana Puruveden vesiensuojelun yleissuunnitelmaa (Mikkola 1998). Tämän jälkeen peltoja on voimakkaasti salaojitettu, joten yleissuunnitelman tiedot ovat osin vanhentuneet. Vuoden 24 aikana alueelle ei solmittu suojavyöhykkeiden tai muita vesiensuojelun edistämiseen tarkoitettuja erityistukisopimuksia. Tämän vuoksi osaksi hankkeen suunnitteluvaihetta Kerimäen kunta päätti rahoittaa tilakohtaisia suojavyöhykkeiden erityistukisuunnitelmia. Suunnitelmien laatijana toimi ProAgria Etelä-Savo ry:stä Riitta Liukkonen. Hankkeen vesistötutkimusten kohdentamiseksi laadittiin esiselvitys, jossa hyödynnettiin maanpeiteaineistoa, maaperäkarttoja, vanhoja vesistöselvityksiä ja ympäristölupavelvollisten ympäristöraportteja. Esiselvitys on liitetty osaksi suunnitelmaa. Esiselvitysten perusteella alueen suurimpia kuormittajia on peltoviljely ja Kerimäen kunnan jätevedenpuhdistamo. Pienempiä kuormittajia ovat haja-asutus, karjatalous ja metsätalous. Hankkeen tavoitteena on selvittää Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden vesistökuormitusta ja esittää kunnostustoimenpiteitä tilanteen kohentamiseksi. Kuva 1. Eroosioherkkä maaperä lisää kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista. 5

2 Alueen yleiskuvaus Puruveden Mölsänselälle laskevat Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueet sekä kirkonkylän hulevedet (Kuva 2.). Selvitysalueella on noin 2 maatilaa ja peltoa noin 3 hehtaaria. Jouhenjoen valuma-alueella on ojitettua suota 35 ha ja metsämaata 1 hehtaaria. Ojitetut suot ovat pääosin valuma-alueen latvaosissa. Maatalous on painottunut valuma-alueen kaakkoisosiin. Kerimäen jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Jouhenjokeen. Jouhenjoen valuma-alueen pinta-ala on 17,2 km 2 ja järvisyys,17%. Alhainen järvisyys aiheuttaa nopean ja voimakkaan kevättulvan. Myös sateet aiheuttavat äkillisiä muutoksia valunnassa. Lautalahden valumaalueen pinta-ala on 4,6 km 2. Lautalahden valuma-alueella ei ole vesistöiksi luokiteltavia vesimuodostumia vaan ainoastaan ojaverkosto, joka kulkee peltoalueiden läpi. Kuva 2. Selvitysalueen rajaus. 6

3 Tutkimusmenetelmät Selvityksessä käytettiin tausta-aineistona Corine 2 aineistoa, maaperäkarttoja ja Jouhenjoen vesistöselvityksiä sekä Kerimäen jätevedenpuhdistamon raportteja. Corine 2 aineiston perusteella rajattiin asutuksen, teollisuuden, maatalouden ja metsätalouden sijoittuminen alueelle. Maaperä vaikuttaa oleellisesti kiintoaineen määrään, minkä vuoksi veden laadun seurantaa kohdistettiin turvemaille. Veden laatua tutkittiin valuma-alueiden latvavesistöistä alkaen kohti Puruvettä. Jouhenjoen virtaamaa selvitettiin mittausten ja mallien avulla. 3.1 Maaperä Valuma-alueen maaperä vaikuttaa mm. eroosioherkkyyteen ja kiintoaineiden kulkeutumiseen. Kiintoaineen ja humuksen mukana liikkuu myös ravinteita. Toisaalta alueelliset eroavuudet ravinnepitoisuuksia voidaan selittää maaperän muutoksilla erityisesti oja- ja purovesistöissä. Jouhenjoen valuma-alueen maaperä on pääosin moreenia, lisäksi latvaosassa on laaja kumpumoreenimuodostuma. Valuma-alueen kaakkoisosissa on turvemaita, missä sijaitsee suurin osa selvitysalueen peltoviljelystä. Selvitysalueella on kolme harjumuodostumaa, joista eteläisimmän läpi virtaa Jouhenjoki. Kuva 3. Selvitysalueen maaperä. 7

3.2 Corine2 CORINE2 aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. CLC2 -maankäyttö/maanpeite (25m) - aineisto on koko Suomen kattava rasterimuotoinen paikkatietokanta maankäytöstä ja maanpeitteestä. Aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvien tulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. Satelliittikuvatulkinnan avulla saatava maanpeitteisyyttä kuvaava tieto yhdistettiin paikkatietoaineistojen sisältämän maankäyttö- ja maaperätiedon kanssa. Tärkeimmät lähdeaineistona käytetyt paikkatietoaineistot olivat SLICES maankäyttöaineisto, maastotietokannan maaperätiedot ja väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisteri. Maanpeiteaineistosta nähdään, että asutuksen lisäksi Jouhenlahden läheisyyteen on keskittynyt teollisuutta. Suurin osa maataloudesta on suunnittelualueen kaakkoisosassa Jouhenjoen molemmin puolin. Valuma-alueen latvavesistöillä on pääsääntöisesti metsätaloutta ja vain vähän maataloutta tai asutusta. Lautalahden valuma-alueen halki kulkee ojaverkosto, jonka ympärillä sijaitsee suurin osa pelloista. Valuma-alueella on asutusta melko vähän. Kuva 4. Selvitysalueen maankäyttö- ja puustotulkinta. 8

3.3 Vesistötutkimukset Historiatietojen osalta veden laadun tietolähteenä käytettiin ympäristöhallinnon HERTTAvedenlaaturekisteriä. Se on valtakunnallinen tietokanta, jonne tallennetaan paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset seurantatulokset, kaikki velvoitetarkkailujen vesistötutkimukset sekä erilaisten hankkeiden vesistötutkimukset. Vuonna 25 selvitysalueen alueellista ravinnekuormitusta tutkittiin kevättulvan ja alkukesän sekä syksyn aikana. Näytteistä määritettiin kokonaisravinteet (fosfori ja typpi) ja kiintoaine sekä sameus. Lisäksi Jouhenjoen virtaama mitattiin huhti, touko- ja marraskuussa. Kuva 5. Veden laadun tutkimukset 25. 9

3.4 Vesistön haja- ja pistekuormituksen arvioiminen Hajakuormituksen arvioinnissa käytettiin ympäristöhallinnon tietojärjestelmiä ja ohjelmia, jotka poimivat eri tietolähteistä alueellisia tilastoja, tutkimustuloksia, maaperä ja maankäyttötietoja. Saatavilla olevan tiedon perusteella määritettiin alueellista vesistöihin kohdistuvaa hajakuormitusta ja sen ajallista muutosta. VEPS käyttää maankäyttöaineistonaan satelliittikuvaukseen perustuvaa maankäyttö- ja puustotulkintaa SLAM3:sta. Luokituksena on käytetty 14 luokkaan yleistettyä luokitusta. Maankäyttö- ja puustotulkinta (SLAM3) on Maanmittauslaitoksen tuottama rasterimuotoinen (25*25m) tietokanta koko Suomesta. Puustotulkinta on tehty Metsäntutkimuslaitoksessa valtakunnan metsien 8. inventoinnin (VMI18) tietoja hyväksikäyttäen. VEPS käyttää tietolähteinään lisäksi useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokanta VAHTI, vedenlaaturekisteri VETREK ja hydrologinen seurantarekisteri HYTREK. VAHTI-tietojärjestelmä on ympäristöhallinnon valvonnan asiakastietojärjestelmä, joka on otettu käyttöön keväällä 1997. Valvonnalla tarkoitetaan alueellisten ympäristökeskusten suorittamaa ympäristölainsäädäntöön perustuvaa lupa- ja ilmoitusvelvollisten laitosten toiminnan seurantaa. Järjestelmän avulla saadaan seuraavat pistemäisen vesistöön menevän vuosikuormituksen tiedot: - Teollisuus- ja energiantuotantolaitokset, kaivokset - Yhdyskuntien puhdistamot - Kalankasvatuslaitokset 1

4 Veden laadun historia Tarkastelu painottuu Kerimäen jätevedenpuhdistamon alapuolisiin ja yläpuolisiin tuloksiin. Lisäksi on selvitetty Jouhenlahden ja Puruveden Mölsänselän veden laatua. Näytteenottopisteiden tunnukset on esitetty liitteessä 1. 4.1 Kokonaistyppi Jouhenjoen veden laatua on tutkittu vuodesta 1983 Kerimäen jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailuna. Vesistötutkimuksia on tehty säännöllisesti myös Puruveden Jouhenlahdella ja Mölsänselällä. Jätevedenpuhdistamon yläpuolella kokonaistypen pitoisuudet on olleet korkeita aina 198-luvulta asti vaihdellen 5-17 µg/l. Havaintojen tulokset 5-15 µg/l edustavat keskimääräistä jokivesistön pitoisuutta, mutta 17 µg/l selittyy vain suoranaisilla jätevesikuormituksella. Kehityksestä on havaittavissa erityisen korkeita pitoisuuksia 1992, 1997 ja 21 elokuun mittauksissa. Vuoden 25 tulosten perusteella on todennäköistä, että korkeat typpipitoisuudet selittyvät viemäröimättömien kiinteistöjen jätevesipäästöjen ja pelloille levitetystä lannasta ja niiden jälkeisistä poikkeuksellisen voimakkaista vesisateista, jolloin ravinteet ovat lähteneet pintavaluntana Jouhenjokeen. Ilmiötä ei ole selitetty hydrologisilla taustatiedoilla (valunta/sadanta) koska Jouhenjoen tulvimisen aiheuttaa jo lyhytaikainen rankkasade ja kuukausittaiset sadantatulokset eivät todennäköisesti selitä ilmiötä. Jätevedenpuhdistamon alapuolelta on mitattu erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia vuosina 1996, 1997, 2, 21 ja 23 elokuun ja maaliskuun mittauksissa. Kerimäen jätevedenpuhdistamon alapuolella typpipitoisuudet ovat pääsääntöisesti yli 5 µg/l ja korkeimmillaan jopa 35 µg/l. Arvot ovat 2-1 kertaisia verrattuna yläpuolelta otettuihin näytteisiin ja 1-7 kertaisia järviveteen verrattuna. Korkeat pitoisuudet selittyvät Kerimäen jätevedenpuhdistamon ja valuma-alueen valumavesillä. Jätevedenpuhdistamon alapuolelta mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttaa myös Jouhenjoen tulovirtaama, minkä vuoksi osa korkeista pitoisuuksista voi selittyä vähäisen laimenemisen tai jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöiden aiheuttamaksi. 11

Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon yläpuoli 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 Kokonaistyppi µg/l 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 Aika Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon alapuoli 35 3 Kokonaistyppi µg/l 25 2 15 1 5 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 Aika Jouhenlahti, 13 metriä 8 7 Kokonaistyppi µg/l 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 Aika Kuva 6. Kokonaistypen kehitys Jouhenjoessa jäteveden puhdistamon ylä- ja alapuolella sekä Jouhenlahdella. 12

4.2 Kokonaisfosfori Jätevedenpuhdistamon yläpuolelta Jouhenjoesta on mitattu erittäin korkeita fosforipitoisuuksia 198-luvulta alkaen. Mittauskohde sijaitsee noin 25 metriä jätevedenpuhdistamon purkupisteen yläpuolella. Tämän vuoksi on epäilty, että jätevedenpuhdistamon valumavesiä voisi kulkeutua joillakin vedenkorkeudella ja tuulella mittauspisteelle asti. Tämä ei ole todennäköistä vuoden 25 mittausten perusteella, koska vastaavia pitoisuuksia mitattiin Jouhenjokeen laskevista puroista ja valtaojista. Lisäksi vuonna 22 otettiin vertailupisteen yläpuolelta (3 metriä) ylimääräinen näyte. Myös yläpuolisella pisteellä ravinnepitoisuudet olivat koholla ilmentäen selvää hajakuormitusta. 13

Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon yläpuoli 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 Kokonaisfosfori µg/l 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 Aika Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon alapuoli Kokonaisfosfori µg/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 Aika Jouhenlahti, 13 metriä 25 Kokonaisfosfori µg/l 2 15 1 5 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 Aika Kuva 7. Kokonaistypen kehitys Jouhenjoessa jäteveden puhdistamon ylä- ja alapuolella sekä Jouhenlahdella. 14

4.3 Kiintoaine ja sameus Jouhenjoen valuma-alueen tulvaherkkyys näkyy selvästi kiintoaineen ja sameuden seurannassa. Suuret vaihtelut kiintoaineen määrässä kertovat, että valuma-alueella ei ole virtaamaa tasaavia järviä ja äkilliset vaihtelut virtaamassa aiheuttavat eroosiota ja kiintoaineen kulkeutumista. Seuranta perustuu yksittäisiin näytteisiin, joten aineisto ei ole kattava esim. kesätulvien suhteen. Näytteitä on otettu 3-4 kertaa vuodessa. Yleisesti korkeimmat kiintoaineen määrät on mitattu elokuussa. Kiintoaineen määrä on jätevedenpuhdistamon yläpuolella noin 2-kertainen verrattuna jätevedenpuhdistamon alapuolisiin mittauksiin. Tämän perusteella kiintoaineen kulkeutuminen tapahtuu yläpuolisilta peltoalueilta. Sameudessa ei havaittu merkittäviä eroavuuksia vaan se noudattaa melko samanlaista kehitystä molemmilla mittauspisteillä. Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon yläpuoli Kiintoaine mg/l 35 3 25 2 15 1 5 1983 1984 1986 1987 1989 199 1992 1993 Aika 1995 1996 1998 1999 21 23 24 Jouhenjoki, jätevedenpuhdistamon alapuoli 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Sameus FNU 16 4 14 35 Kiintoaine mg/l 12 1 8 6 4 2 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1994 1995 1996 1997 1999 2 21 22 23 24 3 25 2 15 1 Sameus FNU 5 Aika Kuva 8. Kiintoaineen ja sameuden kehitys jätevedenpuhdistamon ylä- ja alapuolella. 15

5 Vuoden 25 tuloksia Vuoden 25 mittauspisteet on jaoteltu latvavesiltä alkaen, Jouhenjoen valuma-alueen mittauksia edustavat pisteet 12 Jouhenlahti ja Lautalahden valuma-aluetta pisteet 1 Lautalahti. Pisteet 7-12 sijaitsevat Kerimäen jätevedenpuhdistamon yläpuolella, pääosa peltoalueilla. Vuoden 25 näytteenottoajankohdat olivat sääolosuhteiltaan tavanomaisia, tulvia esiintyi ainakin kahdesti kevään ja alkukesän aikana, mutta näytteitä ei silloin otettu vaan normaalivirtaaman aikana. 5.1 Fosfori Jouhenjoen valuma-alueen puroissa fosforipitoisuudet olivat huhtikuun lopussa ja toukokuussa paikoin yhtä korkeita peltoalueilla kuin jätevedenpuhdistamon alapuolella. Tämä vahvistaa käsitystä, että peltoalueilta ja viemäröinnin ulkopuolisilta kiinteistöiltä tulee kuormitusta. Huhtikuun lopulla pisteellä 9 fosforipitoisuus oli noin 1 µg/l, mikä ilmentää erittäin rehevää vesistöä. Syyskuussa fosforipitoisuus oli yli 1 µg/l sekä pisteellä 9 että 6, jotka sijaitsevat jätevedenpuhdistamon yläpuolella. Syyskuussa jätevedenpuhdistamon alapuolella pitoisuus oli noin 28 µg/l. Tulosten perusteella fosforikuormitusta tulee runsaasti Jouhenjoen valuma-alueelta jätevedenpuhdistamon lisäksi. Korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin peltoalueiden poikki virtaavista puroista. Lautalahden valuma-alueen puroissa fosforipitoisuudet ovat alhaisia, mutta peltoalueilla pitoisuus kaksinkertaistuu. Tämä ei poikkea tavanomaisesta peltoviljelyn aiheuttamasta kuormituksesta. Lautalahden kuormitusta voidaan kuitenkin vähentää suojavyöhykkeiden ja riittävän suurien laskeutusaltaiden ja kosteikkojen avulla. 5.2 Typpi Jouhenjoen valuma-alueen puroissa typpipitoisuudet olivat huhtikuun lopussa ja toukokuussa erittäin korkeita ja yhtä suuria kuin jätevedenpuhdistamon alapuolella. Vain syyskuussa jätevedenpuhdistamon alapuolelta mitattiin korkeampia pitoisuuksia kuin yläpuolelta. Tämä vahvistaa käsitystä, että Jouhenjoen valuma-alueelta, muualtakin kuin jätevedenpuhdistamolta tulee voimakasta ravinnekuormitusta. Lautalahden valuma-alueella typpipitoisuudet olivat pääsääntöisesti korkeampia kuin valuma-alueen purkupisteellä. Korkeampi typpipitoisuus latvavesistöissä kuin alapuolella voi olla seurausta haja-asutuksen jätevesien kulkeutumisesta pintavesiin tai muun kuormituslähteen aiheuttamaa. Tulosten perusteella alhainen kiintoaineen määrä ja vähäinen fosforipitoisuus viittaisi jätevesien pintavaluntaan tai lannan levityksen aiheuttamaan kuormitukseen. 5.3 Kiintoaine Kiintoaineen määrä Jouhenjoen valuma-alueella nousee voimakkaasti pisteen 1 ja 9 välillä ja laskee vähitellen Jouhenlahteen päin. Lautalahden latvaveden ja purkupisteen välillä kiintoaineen määrä 1-kertaistuu. Kiintoaineen määrä on huomattava koska näytteet edustavat normaalia vesitilannetta. Tulvavedellä pitoisuudet olisivat olleet korkeampia. Mitatut arvot edustavat näytteiden keskiarvoa. 5.4 Virtaama Virtaama mitattiin kolme kertaa vuoden 25 aikana. Sen perusteella mallien arvioima virtaama on alhaisempi kuin todellinen virtaama. Mallien mukainen, tavanomainen kevätvirtaaman huippu toukokuussa ei toteudu aina Jouhenjoen kaltaisella valuma-alueella, jossa ei ole järviä. Jouhenjoen virtaama vaihtelee runsaasti ja tulvahuippu asettuu maalis- huhtikuulle ja toisaalta myöhään syksyyn, mikäli syksy on runsassateinen ja lämmin. 16

,6,5 Virtaama m3/s,4,3,2 Mitattu Ennuste,1 tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Kuva 9. Jouhenjoen virtaama ennusteiden ja mittausten perusteella vuonna 25. 17

3 25 2 15 1 5 Piste 12 Piste 11 Piste 1 Piste 9 Piste 8 Piste 7 Piste 6 Jouhenlahti 1m Jouhenlahti 12m Piste 1 Piste 2 Lautalahti 1m Lautalahti 2m Kokonaisfosfori µg/l 26.4 24.5 26.9 45 4 Kokonaistyppi µg/l 35 3 25 2 15 1 26.4 24.5 26.9 5 Piste 12 Piste 11 Piste 1 Piste 9 Piste 8 Piste 7 Piste 6 Jouhenlahti 1m Jouhenlahti 12m Piste 1 Piste 2 Lautalahti 1m Lautalahti 2m 25 2 Kiintoaine mg/l 15 1 5 26.4 24.5 26.9 Piste 12 Piste 11 Piste 1 Piste 9 Piste 8 Piste 7 Piste 6 Jouhenlahti 1m Jouhenlahti 12m Piste 1 Piste 2 Lautalahti 1m Lautalahti 2m Kuva 9. Jouhenjoen- ja Lautalahden valuma-alueen purovesistöjen veden laatu 25. 18

6 Kokonaiskuormitus Kokonaiskuormitus on laskettu vuosien 199, 2 ja 22 keskiarvona. Kuormituslaskelmissa on huomioitu hajakuormituksen lisäksi jätevedenpuhdistamon kuormitus. Laskelmista puuttuvat mahdolliset teollisuuden päästöt. Jouhenjoen kautta Puruveteen tulee vuosittain 17 5 kg typpeä. Typpikuormituksesta 53-73% on lähtöisin jätevedenpuhdistamolta. Maatalouden osuus on 17-29 % ja luonnonhuuhtouman 7-13 %. Laskelman mukaan kokonaiskuormituksesta vain 2 % muodostuu haja-asutuksesta. Selvityksen perusteella on todennäköistä, että viemäröinnin ulkopuolisten kiinteistöjen muodostama kuormitus on suurempi kuin 2 %. Vuonna 23 jätevedenpuhdistamon osuus oli vielä suurempi. Kokonaistyppi Maatalous 22 % Metsätalous 1 % Luonnonhuuhtouma 1 % Hulevesi % Jätevedenpuhdistamo 65 % Haja-asutus 2 % Laskeuma % Kokonaisfosfori on kasvien ja levien minimiravinne miltei aina sisävesissä. Siten sen määrä vaikuttaa suoraan tuotannon ja leväkukintojen määrään. Jouhenjoen kautta Puruveteen kulkeutuu vuodessa 685 kg fosforia, josta puolet on lähtöisin jätevedenpuhdistamolta ja noin neljännes maataloudesta. Haja-asutus muodostaa noin 1 % kokonaiskuormituksesta. Fosforikuormitus ja happea kuluttavat päästöt vaikuttavat eniten Jouhenlahden tilaan. Sen vuoksi jätevedenpuhdistamon mahdollisen lakkauttamisen avulla vähennetään vähintään puolet Jouhenlahden kuormituksesta. Kokonaisfosfori Jätevedenpuhdistamo 5 % Maatalous 28 % Metsätalous 4 % Laskeuma % Haja-asutus 9 % Hulevesi % Luonnonhuuhtouma 9 % Kuva 1. Jouhenjoen valuma-alueen kuormituksesta yli puolet on lähtöisin jätevedenpuhdistamolta. 19

6.1 Kerimäen jätevedenpuhdistamo Kerimäen jätevedenpuhdistamo sijaitsee Jouhenjoen valuma-alueella ja laskee puhdistetut jätevedet Jouhenjokeen. Laitoksen vesistöön johdettavan ravinnekuormituksen vaihteluväli 1982-22 on ollut kokonaisfosforin osalta 1-9 kg/a ja kokonaistypen osalta 7-17 kg/a. Jätevedenpuhdistamon typpikuormituksessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia 2 vuoden aikana. Tämä johtuu typpiyhdisteiden puhdistusvaikeudesta ja menetelmien kalleudesta. Lisäksi typpikuormitukseen ei ole sisävesissä kiinnitetty erityistä huomiota, koska fosfori on järvissä kasvien minimiravinne. Vuosikuormituksen vaihtelu on suurta ja typpikuormitus on ollut jopa suurimmillaan 22. Se on seurausta jäteveden käsittelymäärien kasvusta ja/tai puhdistustehon alentumisesta. Kokonaisfosforin kuormitus on pudonnut yli puoleen laitoksen aloitusvuosista. Kuormitustietojen pohjalta jätevedenpuhdistamon kuormituksessa ei ole ollut piikkejä vuosina 1991, 1997 ja 21. Siten historiatiedoissa esiintyneet pitoisuudet selittyvät joko hetkellisesti korkeilla päästöillä tai virtaaman vähäisyydestä. Jätevedenpuhdistamon kuormitus Kokonaisfosfori kg/a 16 14 12 1 8 6 4 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1982 1984 1986 1988 199 1992 Kokonaistyppi kg/a 1994 1996 1998 2 22 Kokonaisfosfori (kg) Kokonaistyppi (kg) Aika Kuva 11. Kerimäen jätevedenpuhdistamon vuosittainen kuormitus. 2

7 Johtopäätökset Kerimäen jätevedenpuhdistamon ravinnekuormitus on ollut vuosina 1998-22 huomattavasti korkeampi kuin aikaisemmin. Purkuputken alapuolisella pisteellä jätevedenpuhdistamon vaikutus on näkynyt kohonneina ravinnepitoisuuksina, hapenkulutuksena ja hygienian heikkenemisenä. Vuonna 22 jätevedenpuhdistamolta lähtevän veden biologinen hapenkulutus ja kokonaisfosforin pitoisuudet ylittivät puhdistamolle asetetut vaatimukset. Vuonna 23 maalis- ja elokuussa jätevesivaikutus näkyi purkuputken alapuolella typen ja fosforin erittäin korkeina pitoisuuksina, jotka olivat tarkkailujakson suurimpia. Vuoden 23 pitoisuudet ilmentävät jätevesivaikutusta. Veden laatu on käyttökelpoisuusluokituksessa huono. Jätevedenpuhdistamon yläpuolisella vertailupisteellä on mitattu erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia, happikatoja ja kohonneita suolistobakteerien määriä. Vuonna 23 purkuputken yläpuolisella vertailupisteellä havaittiin vastaava kuormitushuippu maalis- ja elokuun näytteissä kuin alapuolella. Tämä samanlainen syklisyys viittaisi jätevedenpuhdistamon jätevesien kulkeutumiseen yläpuoliselle vertailupisteelle. On kuitenkin epätodennäköistä, että jätevedenpuhdistamon valumavesiä voisi kulkeutua Jouhenjoessa ylävirtaan noin 25 metriä, koska joki on mutkitteleva ja suojainen, lisäksi mittauspisteiden välissä on rumpu. Korkeimmat ravinnehuiput on havaittu maalis- ja elokuussa, joista elokuu on vuoden sateisin kuukausi ja maaliskuussa sulamisvedet aiheuttavat valunnan voimistumista. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että korkeimman valunnan aikana, erityisesti maaliskuussa ravinteita kulkeutuisi ylävirtaan. On epäilty, että Saimaan vedenkorkeus voisi vaikuttaa Jouhenjoen virtaamiin niin, että korkealla vedenkorkeudella jätevesiä kulkeutuisi ylävirtaan vedenpaineen vuoksi. Korkeimmat ravinnepitoisuudet on mitattu vuonna 1992, 1997 ja 21. Näinä vuosien elokuussa Saimaan vedenkorkeus on ollut pitkäaikaiseen elokuun keskivedenkorkeuteen nähden + 7 cm, -15 cm ja - 2 cm. Vastaavana aikana elokuussa valunta oli pienellä valuma-alueella (Haukivuoren Juonistonoja) hieman keskiarvoa korkeampi, mutta kuitenkin vuoden alhaisin. Siten taustatietojen perusteella vedenkorkeus tai valunta ei poikkea muista vuosista. Tämän vuoksi Jouhenjoen jätevedenpuhdistamon yläpuoliset ravinnepitoisuudet selittyvät muiden tekijöiden kuin jätevedenpuhdistamon aiheuttamaksi. Yläpuoliset ravinnepitoisuudet selittyvät todennäköisesti peltoalueiden ja viemäröinnin ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesipäästöjen aiheuttamaksi. Vuonna 22 vertailupisteen yläpuolelta (3 metriä) otettiin ylimääräinen näyte, jonka ravinnepitoisuudet olivat alhaisempia kuin vertailupisteellä, mutta kuitenkin erittäin korkeita (kok-p 17 µg/l). Tämä vahvistaisi käsitystä, että jätevesikuormitusta tulee yläpuolisilta alueilta. Tämän vuoksi Jouhenjoen valuma-alueella olevien viemäröinnin ulkopuolisten kiinteistöjen määrä ja sijainti pitäisi selvittää ja edistää jätevesiratkaisujen saattamista asetuksen mukaiselle tasolle. Jätevedenpuhdistamon yläpuolella Jouhenjokeen kuormitusta aiheuttaa lisäksi ainakin tulvaherkät peltoalueet. Erityisesti nopeat rankkasateet aiheuttavat peltoalueiden tulvimista. Se lisää ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista Jouhenjokeen. Jouhenjoen valuma-alueella laajimpien peltoalueiden läheisyyteen ei voida perustaa kosteikkoja vähäisten korkeuserojen, asutuksen, liikenteen ja teollisuuden vuoksi. Peltoviljelyn aiheuttamaa kuormitusta voidaan vähentää oleellisesti mm. suorakylvöllä, lannoituksen tarkentamisella, suojavyöhykkeiden ja laskeutusaltaiden perustamisella. Lisäksi veden vaivaamille pelloille voidaan perustaa viherkesantoja tai riistalaitumia, jolloin niiden lannoitus- ja muokkaustarve vähentää myös kuormitusta. Jouhenjoen kokonaiskuormituksesta suurin osa on peräisin Kerimäen jätevedenpuhdistamolta, typestä 5-75 % ja fosforista 4-6 %. Maatalouden osuus kokonaiskuormituksesta on 2-3 % riippuen voimakkaasti mm. peltojen muokkauksen ja lannoituksen jälkeen vallinneesta säästä. Maatalouden kuormitus voi olla laskelmia hieman alhaisempi koska viemäröimättömien kiinteistöjen kuormitus on mahdollisesti arvioitu liian alhaiseksi vähäisen tiedon vuoksi. Ravinnekuormitus aiheuttaa Jouhenlahdella rehevöitymistä ja lähialueella voi esiintyä leväkukintoja aiheuttaen mm. pyydysten limoittumista. Talvella vesimassojen vähäisten liikkeiden ja hapen vähyyden vuoksi Jouhenlahden veden laatu voi alentua. Se voi lisätä mm. pyydysten limoittumista. Kiintoaineen kulkeutuminen aiheuttaa Jouhenlahden liettymistä. Ravinteiden vaikutus ei ulotu kauemmaksi Puruvedelle laimenemisen vuoksi. 21

Lautalahden valuma-alueen ravinnekuormitus on melko vähäistä, mutta kiintoainetta kulkeutuu Lautalahdelle runsaasti. Kiintoainekuormitusta voidaan vähentää peltojen salaojituksella ja laskeutusaltaan perustamisella. 22

8 Jouhenjoen ja Lautalahden valuma-alueiden hoitosuunnitelma 8.1 Pistekuormitus Jouhenjoen valuma-alueen kokonaiskuormituksesta suurimman osan muodostaa jätevedenpuhdistamo. Kerimäen sataman ja Jouhenlahden virkistysmahdollisuuksien turvaamiseksi on tärkeää, että jätevedenpuhdistamo lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti ja jätevedet johdetaan siirtoviemärillä Savonlinnan jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamon pitkäaikainen kuormitus aiheuttaa tulevaisuudessakin Jouhenlahdessa sisäistä kuormitusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että Jouhenlahden tila kohenee melko nopeasti ja merkittävästi jätevedenpuhdistamon lakkauttamisen ja muiden vesiensuojelutoimien ansiosta. 8.2 Maatalous Maatalouden kuormitus on oleellinen osa kokonaiskuormituksesta. Kuormituksen vähentämiseksi on ehdotettu suojavyöhykkeiden perustamista, laskeutusaltaiden rakentamista ja lannoituksen tarkentamista. Osa suojavyöhykkeistä on jo perustettu maatalouden erityistukisopimuksella. Laskeutusaltaiden perustamiseen on mahdollista hakea maatalouden erityistukisopimusta. Valuma-alueen vähäisten korkeuserojen vuoksi kosteikkojen toteuttaminen on vaikeaa. Veden vaivaamille ja purovesistöjen viereisille lohkoille kannattaisi perustaa viherkesantoja ja riistalaitumia, koska se vähentää lannoitus- ja maanmuokkaustarvetta sekä pintavaluntaa. Kesantolohkoja ei ole yksilöity karttoihin vaan niitä voidaan perustaa vaihtoehtoina esim. esitetyille suojavyöhykkeille. Ehdotetut erityistukialueet on esitetty kuvassa 12 ja 13. 8.3 Metsätalous Metsätalouden kuormitus on tällä hetkellä vähäistä, minkä vuoksi välittömiin toimenpiteisiin ei ole tarvetta. Metsäojitukset muodostavat valuma-alueen latvaosissa vain vähäisen kuormitusriskin, mikä tulee huomioida ojitushankkeiden vesiensuojelusuunnitelmissa. 8.4 Haja-asutus Jouhenjoen valuma-alueella olevien viemäröinnin ulkopuolisten kiinteistöjen määrä ja sijainti pitäisi selvittää ja edistää jätevesiratkaisujen saattamista asetuksen mukaiselle tasolle. Viemäröinnin ulkopuolelle jääviä kiinteistöjä ohjaa asetus, joka velvoittaa kiinteistön omistajia jätevesien asianmukaisesta käsittelystä. Asetuksen toimeenpano kuuluu Kerimäen kunnalle, joka neuvoo, ohjaa ja valvoo kiinteistöjen jätevesiratkaisujen toimeenpanoa. Viemäröinnin ulkopuolisten kiinteistöjen määrä ei ole tiedossa. Jokaisen kiinteistön jätevesiratkaisun valinta on riippuvainen syntyvien jätevesien määrästä, laadusta, maaperästä ja etäisyydestä vesistöön, joten tässä suunnitelmassa ei ole esitetty malliratkaisuja. 23

Kuva 12. Vesiensuojelua voidaan tehostaa mm. suojavyöhykkeillä ja laskeutusaltailla. 24

Kuva 13. Vesiensuojelua voidaan tehostaa toimenpiteillä, joihin on haettavissa maatalouden erityistukisopimus. 25

9 Rahoitustuet 9.1 Maatalouden ohjelmakausi 21-26 Maatalouden vesiensuojelussa pääasiallinen rahoituskanava on ympäristötuen perustuki ja sen asettamat velvoitteet toimia vesiensuojelua edistävästi. Viljelijä, joka on sitoutunut perustukeen voi hakea maatalouden erityistukisopimuksia. Vesiensuojelun erityistukisopimukset ja maksimikorvaus on esitetty taulukossa x. Taulukko. Maatalouden erityistukien korvaustaso. Erityistukityyppi euroa/ha Huomioitavaa Säätösalaojitus 156,41 Lannan käytön tehostaminen 65,59 Suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito 449,9 Suojavyöhyke on perustettava viljelyksessä olevalle pellolle. Laskeutusaltaiden perustaminen Sopimusalue koostuu kosteikon ja hoito - Pellolle - Pellon ulkopuolelle 449,9 336,38 tai laskeutusaltaan ja tulvaniityn alle sekä alueen hoidon kannalta riittävistä reu- Kosteikkojen perustaminen ja hoito - Pellolle - Pellon ulkopuolelle 449,9 336,38 na-alueista. Sopimusalue koostuu kosteikon tai laskeutusaltaan ja tulvaniityn alle sekä alueen hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Lisätietoja maatalouden erityistuesta ja rahoituksesta: ProAgria Etelä-Savo ry puh. 2 747 355 Etelä-Savon TE-keskus, maaseutuosasto puh. 1 6 24 9.2 Metsätalouden rahoitustuet KEMERA, kestävän metsätalouden rahoitus on tarkoitettu kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisesti metsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävien toimenpiteisiin, joita ovat: - puuntuotannon kestävyyden turvaaminen - metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen - metsäluonnon hoitohankkeet - muut edellä mainittuja tukevat edistämistoimet Näistä käsitellään ainoastaan metsäluonnon hoitohankkeiden ja kunnostusojitusten rahoitusta. Kunnostusojitusten rahoitusta voidaan myöntää yksityiselle maanomistajalle ja luonnollisten henkilöiden muodostamalle yhtiölle, osuuskunnalle tai muulle yhteisölle taikka säätiölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen sekä yhteismetsien osakaskunnille tietyin rajoituksin. Toteuttamiskustannusten rahoittamiseen voidaan myöntää joko tukea tai lainaa. Kunnostusojitushankkeissa tuen edellytyksenä on suunnitelma, jonka Etelä-Savon metsäkeskus hyväksyy. Metsäkeskus pyytää alueelliselta ympäristökeskukselta lausunnon suunnitelman hyväksyntää varten. Rahoitukseen sisältyy ympäristönsuojelun kannalta tarpeelliset työt. Rakenteiden kunnossapitovelvollisuus kuuluu tuen hakijalle. Kunnostusojitukseen voidaan käyttää valtion varoja, jos valtion varoin tuetusta uudisojituksesta on kulunut vähintään 2 vuotta tai uudisojitus on tehty maanomistajan varoin. Maalajista johtuva eroosioherkkyys tai aikaisemmasta ojitustekniikasta johtuen voidaan kunnostusojitus tapauskohtaisesti rahoittaa ennen kuin 2 vuotta on kulunut valtion tukemasta uudisojituksesta. Yhteishankkeissa 26

rahoitus määräytyy toteutuneiden kustannusten perusteella niin, että tukea myönnetään 4 %. Yksittäisissä ojitushankkeissa tuki on,42 euroa/m ja mikäli tilalla ei ole voimassa olevaa metsätaloussuunnitelmaa tukea alennetaan 1 %. Lisätietoa metsätalouden rahoitusmahdollisuuksista: Etelä-Savon metsäkeskus puh. 2 772 74. 27

1 Kirjallisuusluettelo Hentinen, T. & Pursiainen, M 24. Ylä-Enonveden vesistöalueen veden laadun muutokset ja nykytila. Tikka, J. 2, 22 & 23. Kerimäen kunnan jätevedenpuhdistamon purkuvesistön velvoitetarkkailuraportit. 28