KIRJALLINEN KYSYMYS 775/2010 vp Ulkomaalaisten vankien siirtäminen kotimaihinsa Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 2009 Suomen vankiluku laski neljättä vuotta peräkkäin. Ulkomaalaisten vankien kohdalla trendi on kuitenkin päinvastainen: he muodostavat kymmenesosan kaikista vangeista, ja osuus kasvaa tasaisesti. Nykytilanteessa, jossa vankiloiden käyttöaste venyy paikoin jopa yli 100 prosentin, olisi voitava siirtää tuomitut kärsimään rangaistuksensa kotimaassaan. Vankipaikkoja on arvioitu voitavan vähentää lähivuosina, kun ikäluokat pienevät ja valvotun koevapauden ja valvontarangaistuksen käyttöä lisätään. Toimenpidelistoilla ei ole kuitenkaan näkynyt tavoitetta ulkomaalaisiin vankeihin liittyen. Ulkomaalaisten vankien osalta voidaan myös kysyä, miten tarkoituksenmukaista vankeusrangaistuksen suorittaminen Suomessa on olosuhteiden tai yhteiskuntakelpoiseksi saattamisen näkökulmasta verrattuna siihen, että se toteutettaisiin vangin kotimaassa. Yhteiskuntakelpoiseksi saattaminen on määritelty sosiaalisen sopeuttamisen edistämisen ohella Euroopan neuvoston tuomittujen siirtämistä koskevan yleissopimuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. On kuitenkin huomionarvoista, että yleissopimukseen on sisällytetty rajoittava vaatimus vangin suostumuksesta siirtoon, joka voi helposti olla ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Suostumusta ei välttämättä ole helppo saada, jos vankilaolosuhteet vangin kotimaassa ovat heikkotasoisemmat, ja suostumus tarvitaan siitäkin huolimatta, että sopeuttaminen olisi kieli- tai muista syistä mahdotonta Suomessa. Tätä epäkohtaa on yritetty korjata vuoden 2001 lisäpöytäkirjalla. Kaikki alkuperäiset sopijavaltiot eivät kuitenkaan ole ratifioineet sitä vaan ovat pitäneet suostumusvaatimuksen voimassa. Vastaanottavalla täytäntöönpanovaltiolla on myös aina mahdollisuus kieltäytyä vangin siirtämisestä. Yleissopimuksen ulkopuolisten valtioiden kanssa Suomella on kahdenvälisiä luovutussopimuksia. Tilastojen valossa valtaosa ulkomaalaisista vangeista ovat valtioista, joissa heillä ei ole riskiä joutua kidutuksen uhreiksi tai tulla tuomituiksi kuolemanrangaistukseen. Suurin ryhmä on Viron kansalaisia ja noin puolet EU-maista. Lisäksi kahdenvälisiin sopimuksiin on mahdollista sisällyttää vaatimus perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta vastaanottomaassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä esteitä on siirtää ulkomaalaisia vankeja kotimaihinsa nykyisten siirtosopimusten mukaisesti ja mitä hallitus aikoo tehdä, että ulkomaalaisten vankien siirtoja kotimaihinsa voidaan nykyisestä lisätä? Versio 2.0
Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2010 Outi Mäkelä /kok 2
Ministerin vastaus KK 775/2010 vp Outi Mäkelä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 775/2010 vp: Mitä esteitä on siirtää ulkomaalaisia vankeja kotimaihinsa nykyisten siirtosopimusten mukaisesti ja mitä hallitus aikoo tehdä, että ulkomaalaisten vankien siirtoja kotimaihinsa voidaan nykyisestään lisätä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen vankiloissa oli 1.10.2010 kirjoilla yhteensä 3 316 vankia, joista 423 oli ulkomaalaisia. Ulkomaalaisia tutkintavankeja oli 214 ja rangaistustaan suorittavia vankeja 209. Tutkintavankeja ei voida siirtää. Rangaistustaan suorittavista vangeista suurimmat ryhmät olivat Viron kansalaiset (68) ja Venäjän kansalaiset (24). Muiden maiden kansalaisia oli vankiloissa kustakin maasta enintään kymmenkunta. Ulkomaalaisten vankien lukumäärään on vaikuttanut myös se, että Suomessa asuu entistä enemmän ulkomaan kansalaisia. Noin kolmasosalla ulkomaalaisista vangeista on kotipaikka Suomessa. Vertailun vuoksi voi todeta, että 1.10.2009 oli rikoksesta tuomittuja Suomen kansalaisia yhteensä 143 suorittamassa rangaistustaan Ruotsin vankiloissa. Vuoden 2009 lopussa yhteensä 31 Suomessa kirjoilla olevaa henkilöä oli Pohjoismaiden ulkopuolella tuomittuina tai rikosepäilyn takia pidätettyinä. Säännökset tuomittujen siirtämisestä sisältyvät kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin (yhteistoimintalaki), jolla Euroopan neuvoston tuomittujen siirtämistä koskeva yleissopimus on saatettu Suomessa voimaan. Yhteistoimintalain mukaan vanki voidaan siirtää kotimaahansa, jos hänen tuomionsa on lainvoimainen ja vieras valtio on täytäntöönpanoa pyytänyt tai siihen suostunut. Edellytyksenä on lisäksi, että tuomittu on suostunut siirtoon. Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan mukaan vanki voidaan siirtää kotimaahansa myös ilman suostumustaan, jos hänet on vankeusrangaistukseen johtaneiden rikosten takia lainvoimaisesti määrätty käännytettäväksi tai karkotettavaksi Suomesta. Kotimaiset valitusmahdollisuudet ja erot eri maiden ehdonalaista vapauttamista koskevissa säännöksissä johtanevat siihen, että tuomion pitää olla käytännössä ainakin kolme vuotta, jotta tahdonvastainen siirto onnistuisi. Nykyinen siirtomenettely on väistämättä monivaiheinen ja aikaa kuluu runsaasti ennen kuin siirtoesitys voidaan lähettää vangin kotimaahan. Usein vanki ehtii päästä ehdonalaiseen vapauteen Suomessa ennen kuin kaikki siirron edellytykset täyttyvät. Esteenä siirrolle vastoin vangin tahtoa on myös se, että kaikki maat (esimerkiksi Venäjä) eivät ota vastaan muuten siirrettävissä olevia kansalaisiaan. Näistä syistä siirrettävien vankien määrä on jäänyt varsin vähäiseksi. Esimerkiksi viime vuonna siirrettiin yleissopimuksen lisäpöytäkirjan perusteella neljä vankia vastoin tahtoaan kotimaahansa. Tänä vuonna on siirretty neljä vankia suostumuksensa mukaisesti kotimaahansa. Suomi on ollut yhtenä aloitteentekijänä Euroopan unionin neuvoston marraskuussa 2008 tehdyssä puitepäätöksessä, jonka tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa vankeusrangaistuksen 3
Ministerin vastaus siirtämistä täytäntöön pantavaksi tuomitun kansalaisuus- ja asuinvaltiossa. EU-puitepäätöksen säännökset ovat valtioita velvoittavammat kuin nyt voimassa olevan siirtosopimuksen säännökset, ja tuomittu voidaan suostumuksestaan riippumatta siirtää suorittamaan rangaistustaan kansalaisuusvaltioonsa, jossa hän asuu. Tavoitteena siirroilla on edistää tuomitun mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan vapautumisensa jälkeen. Puitepäätöksen kansallista täytäntöönpanoa ja soveltamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2011, ja lain on tarkoitus tulla voimaan joulukuussa 2011. Kaikissa EU-maissa säännösten tulisi olla voimassa viimeistään vuoden 2012 alussa. Puitepäätöksen soveltaminen parantaa mahdollisuuksia siirtää vankilassa olevia EU-maan kansalaisia kotimaihinsa. Vangin vastaanottavan valtion viranomainen voisi kuitenkin kieltäytyä hyväksymästä tuomiota, jos rangaistuksesta on enää suorittamatta alle kuusi kuukautta. Tärkeimmät esteet ulkomaalaisten vankien siirtämiselle ovat se, että tutkintavankeja ei ole mahdollista siirtää, siirron vaatimien prosessien kesto ja se, että Venäjä ei ota omia kansalaisiaan vastaan. Vuoden 2012 alussa sovellettavaksi tuleva EU-puitepäätös tulee jossakin määrin helpottamaan kesto-ongelmaa. Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 775/2010 vp Outi Mäkelä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 775/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Mäkelä /saml: Vilka hinder finns det för att utländska fångar överförs till sina hemländer i enlighet med gällande avtal om överförande och vad tänker regeringen göra för att överföranden av utländska fångar till sina hemländer kan ökas jämfört med det nuvarande läget? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I fängelserna i Finland fanns det den 1 oktober 2010 sammanlagt 3 316 fångar av vilka 423 var utländska. Antalet utländska häktade var 214 och antalet fångar som avtjänade sitt straff var 209. Häktade kan inte överföras. De största grupperna av fångar som avtjänade sitt straff var estniska medborgare (68) och ryska medborgare (24). Medborgare från andra länder i fängelser var högst ett tiotal från vart och ett land. Antalet utländska fångar har också påverkats av att allt mera utländska medborgare bor i Finland. Cirka en tredjedel av utländska fångar har hemvist i Finland. För jämförelsens skull kan det konstateras att den 1 oktober 2009 var det i fängelser i Sverige sammanlagt 143 finska medborgare som avtjänade sitt straff som hade dömts ut för brott. I slutet av 2009 var sammanlagt 31 personer skrivna i Finland dömda eller anhållna på grund av en brottsmisstanke utanför de nordiska länderna. Bestämmelserna om överförandet av dömda ingår i lagen om internationellt samarbete vid verkställighet av vissa straffrättsliga påföljder (samarbetslagen) genom vilken Europarådets konvention om överförande av dömda personer har satts i kraft i Finland. Enligt samarbetslagen kan en fånge överföras till sitt hemland, om hans eller hennes dom har vunnit laga kraft och den främmande staten har begärt verkställighet eller samtyckt till den. En annan förutsättning är att den dömde har samtyckt till överförandet. Enligt tilläggsprotokollet till konventionen kan en fånge överföras till sitt hemland också utan sitt samtycke, om han eller hon på grund av de brott som ledde till ett fängelsestraff har förordnats att bli avvisad eller utvisad ur Finland och förordnandet har vunnit laga kraft. De finländska besvärsmöjligheterna och skillnaderna i olika länders bestämmelser om villkorlig frigivning torde leda till att en dom i praktiken måste vara minst tre år för att ett överförande utan samtycke lyckas. Det nuvarande överförandeförfarandet har oundvikligen flera faser och det tar en lång tid innan en framställning om överförandet kan sändas till fångens hemland. Fången hinner ofta bli villkorligt frigiven i Finland innan alla krav på överförandet uppfylls. Ett hinder för överförandet utan fångens samtycke är också att alla länder (t.ex. Ryssland) inte tar emot sina medborgare som annars skulle kunna överföras. Med anledning av dessa grunder har antalet fångar som överförs förblivit ganska lågt. T.ex. förra året överfördes det enligt tilläggsprotokollet till konventionen fyra fångar till sina hemländer utan sitt samtycke. I år har fyra fångar flyttats till sina hemländer enligt sitt samtycke. Finland har varit en av initiativtagarna till Europeiska unionens råds rambeslut från november 2008 som syftar till att göra det lättare och snabbare att överföra verkställigheten av fängelse- 5
Ministerns svar straff till den dömdes nationalitets- och hemviststat. Bestämmelserna i EU-rambeslutet är för staterna mera förpliktande än bestämmelserna i den gällande konventionen om överförande och den dömde kan oberoende av sitt samtycke överföras att avtjäna sitt straff i sin nationalitetsstat där han eller hon bor. Målet med överförandena är att främja den dömdes möjligheter att anpassa sig i samhället efter frigivningen. Avsikten är att en regeringsproposition om den nationella verkställigheten och tillämpningen av rambeslutet överlämnas till riksdagen i början av 2011 och lagen avses träda i kraft i december 2011. Bestämmelserna bör var i kraft i alla EU-länder senast i början av 2012. Tillämpningen av rambeslutet förbättrar möjligheter att överföra en EU-medborgare som är i fängelse till sitt hemland. En myndighet i den mottagande staten kan ändå vägra godkänna domen, om den oavtjänade delen av straffet är under sex månader. De viktigaste hindren för överförande av utländska fångar är att häktade inte kan överföras, längden på processerna som överförandet kräver och att Ryssland inte tar emot sina egna medborgare. EU-rambeslutet som börjar tillämpas vid ingången av 2012 kommer i någon mån att lätta detta permanenta problem. Helsingfors den 20 oktober 2010 Justitieminister Tuija Brax 6