Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 968/2010 vp Ulkomaalaisten vankien toimittaminen kotimaahansa Eduskunnan puhemiehelle Suomen vankiloissa on vakava yliasutusongelma. Esimerkiksi Vantaan tutkintavankilassa virallinen pääluku on 166, mutta syyskuun alussa vankeja oli lähes 250. Tämä aiheuttaa vankien tuskastumisen ja henkilökunnan väsymisen lisäksi myös pahoja talousongelmia, kun budjetit on suunniteltu pienemmälle vankimäärälle. Erilaisten vankien välisten kahakoidenkin riski lisääntyy täpötäysissä vankiloissa. Erityisesti eteläisen Suomen rangaistuslaitoksissa vankiloiden täyttymisen taustalla on ulkomaalaisten vankien määrän voimakas kasvu. Esimerkiksi Vantaalla vangeista yli 40 prosenttia on ulkomaalaisia. Oletettavaa on, että ulkomaalaisten vankien osuus tulee nykyisestään edelleen kasvamaan. Tämä kehitys aiheuttaa vankiloissa monia ongelmia. Henkilökunta kohtaa kieliongelmien lisäksi mm. erilaisten kunniakäsitysten aiheuttamia ongelmatilanteita. Ulkomaiset vangit ovat myös tuoneet vankiloihin sairauksia, kuten tuberkuloosia, joita ei yleensä Suomessa tavata. Tällaiset vankien sairaudet pitkine hoitojaksoineen lisäävät entisestään vankiloiden taloudellista ahdinkoa, sillä sairaalavangit vaativat ympärivuorokautisesti kahden vartijan läsnäolon. Ulkomaalaisten rikollisten maahantulon rajaamisen ja riskiryhmien kontrolloinnin lisäksi hallituksen tulisi pikaisesti edistää sitä, että ulkomaalaiset vangit voitaisiin toimittaa kärsimään rangaistustaan kotimaahansa. Jos näin ei toimita, uhkaa vankiloitamme sellainen ylikuormitus, josta ne eivät nykyisellään selviä. Ylitäysien vankiloiden ongelmaa ei saa eikä voida ratkaista sillä, että nykyistä rangaistuskäytäntöä lievennetään siten, että vankeusrangaistuksia määrättäisiin nykyistä harvemmin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sellaisten toimien edistämiseksi, joiden avulla ulkomaalaiset vangit voidaan jatkossa toimittaa kärsimään vankeusrangaistustaan kotimaahansa, jotta voidaan välttyä vankiloidemme yhä pahenevalta ylikuormitukselta? Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2010 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 968/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sellaisten toimien edistämiseksi, joiden avulla ulkomaalaiset vangit voidaan jatkossa toimittaa kärsimään vankeusrangaistustaan kotimaahansa, jotta voidaan välttyä vankiloidemme yhä pahenevalta ylikuormitukselta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen vankiloissa oli yhteensä vankia. Vankipaikkoja oli Vankiloissa ei ole yleistä yliasutusongelmaa, sen sijaan tutkintavankeja on selvästi enemmän kuin paikkoja. Vangeista 412 oli ulkomaalaisia. Ulkomaalaisia tutkintavankeja oli 207 ja rangaistustaan suorittavia vankeja 205. Tutkintavankeja ei ole kansainvälisten sopimusten mukaan mahdollista siirtää kotimaihinsa. Ulkomaalaisista tutkintavangeista suurin osa on sijoitettuna Vantaan vankilaan, mikä aiheuttaa ylikuormitusta. Rangaistustaan suorittavista ulkomaalaisista vangeista suurimmat ryhmät olivat Viron kansalaiset ja Venäjän kansalaiset. Muiden maiden kansalaisia oli vankiloissa kustakin maasta enintään kymmenkunta. Ulkomaalaisten vankien lukumäärään on vaikuttanut myös se, että Suomessa asuu entistä enemmän ulkomaan kansalaisia. Noin kolmasosalla ulkomaalaisista vangeista on kotipaikka Suomessa. Vertailun vuoksi voi todeta, että oli rikoksesta tuomittuja Suomen kansalaisia yhteensä 143 suorittamassa rangaistustaan Ruotsin vankiloissa. Vuoden 2009 lopussa yhteensä 31 Suomessa kirjoilla olevaa henkilöä oli Pohjoismaiden ulkopuolella tuomittuina tai rikosepäilyn takia pidätettyinä. Säännökset tuomittujen siirtämisestä sisältyvät kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin (yhteistoimintalaki), jolla Euroopan neuvoston tuomittujen siirtämistä koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja on saatettu Suomessa voimaan. Yhteistoimintalain mukaan vanki voidaan siirtää kotimaahansa, jos hänen tuomionsa on lainvoimainen ja vieras valtio on täytäntöönpanoa pyytänyt tai siihen suostunut. Edellytyksenä on lisäksi, että tuomittu on suostunut siirtoon. Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan mukaan vanki voidaan siirtää kotimaahansa myös ilman suostumustaan, jos hänet on vankeusrangaistukseen johtaneiden rikosten takia lainvoimaisesti määrätty käännytettäväksi tai karkotettavaksi Suomesta. Kotimaiset valitusmahdollisuudet ja erot eri maiden ehdonalaista vapauttamista koskevissa säännöksissä johtavat siihen, että tuomion pitää olla käytännössä ainakin kolme vuotta, jotta tahdonvastainen siirto onnistuisi. Nykyinen siirtomenettely on väistämättä monivaiheinen ja aikaa kuluu runsaasti ennen kuin siirtoesitys voidaan lähettää vangin kotimaahan. Usein vanki ehtii päästä ehdonalaiseen vapauteen Suomessa ennen kuin kaikki siirron edellytykset täyttyvät. Esteenä siirrolle vastoin vangin tahtoa on myös se, että kaikki maat (esimerkiksi Venäjä) eivät ota vastaan muuten siirrettävissä olevia kansalaisiaan. Näistä syistä siirrettävien vankien määrä on jäänyt varsin vähäiseksi. Esimerkiksi viime vuonna siirrettiin yleissopimuksen lisäpöytäkirjan perusteella neljä vankia vastoin tahtoaan kotimaahansa. Tänä vuonna on siir- 2

3 Ministerin vastaus KK 968/2010 vp Raimo Vistbacka /ps retty seitsemän vankia suostumuksensa mukaisesti kotimaahansa. Suomi on ollut yhtenä aloitteentekijänä Euroopan unionin neuvoston marraskuussa 2008 tehdyssä puitepäätöksessä, jonka tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa vankeusrangaistuksen siirtämistä täytäntöön pantavaksi tuomitun kansalaisuus- ja asuinvaltiossa EU:n sisällä. EU-puitepäätöksen säännökset ovat valtioita velvoittavammat kuin nyt voimassa olevan siirtosopimuksen säännökset, ja tuomittu voidaan suostumuksestaan riippumatta siirtää suorittamaan rangaistustaan kansalaisuusvaltioonsa, jossa hän asuu. Tavoitteena siirroilla on edistää tuomitun mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan vapautumisensa jälkeen. Puitepäätöksen kansallista täytäntöönpanoa ja soveltamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2011, ja lain on tarkoitus tulla voimaan joulukuussa Kaikissa EU-maissa säännösten tulisi olla voimassa viimeistään vuoden 2012 alussa. Puitepäätöksen soveltaminen parantaa mahdollisuuksia siirtää vankilassa olevia EU-maan kansalaisia kotimaihinsa. Vangin vastaanottavan valtion viranomainen voisi kuitenkin kieltäytyä hyväksymästä tuomiota, jos rangaistuksesta on enää suorittamatta alle kuusi kuukautta. Tärkeimmät esteet ulkomaalaisten vankien siirtämiselle ovat se, että tutkintavankeja ei ole mahdollista siirtää, siirron vaatimien prosessien kesto ja se, että Venäjä ei ota omia kansalaisiaan vastaan. Vuoden 2012 alussa sovellettavaksi tuleva EU-puitepäätös tulee jossakin määrin helpottamaan kesto-ongelmaa. Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 968/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att utländska fångar i fortsättningen kan skickas till sina hemländer för att avtjäna sitt straff så att den allt värre överbelastningen i våra fängelser kan undvikas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I fängelserna i Finland fanns det den 1 december 2010 sammanlagt fångar. Antalet fångplatser var I fängelserna finns inte något allmänt problem med överbeläggning, antalet häktade är däremot klart större än antalet platser. 412 fångar var utländska. Antalet utländska häktade var 207 och antalet fångar som avtjänade sitt straff var 205. Häktade kan enligt internationella överenskommelser inte överföras till sina hemländer. Största delen av utländska häktade har placerats i Vanda fängelse och detta orsakar överbelastning. De största grupperna av utländska fångar som avtjänade sitt straff var estniska medborgare och ryska medborgare. Antalet medborgare från andra länder i fängelser var högst ett tiotal från vart och ett land. Antalet utländska fångar har också påverkats av att allt mera utländska medborgare bor i Finland. Cirka en tredjedel av utländska fångar har hemvist i Finland. För jämförelsens skull kan det konstateras att den 1 oktober 2009 var det i fängelser i Sverige sammanlagt 143 finska medborgare som avtjänade sitt straff som hade dömts ut för brott. I slutet av 2009 var sammanlagt 31 personer skrivna i Finland dömda eller anhållna på grund av en brottsmisstanke utanför de nordiska länderna. Bestämmelserna om överförandet av dömda ingår i lagen om internationellt samarbete vid verkställighet av vissa straffrättsliga påföljder (samarbetslagen) genom vilken Europarådets konvention om överförande av dömda personer och tillläggsprotokollet till konventionen har satts i kraft i Finland. Enligt samarbetslagen kan en fånge överföras till sitt hemland, om hans eller hennes dom har vunnit laga kraft och den främmande staten har begärt verkställighet eller samtyckt till den. En annan förutsättning är att den dömde har samtyckt till överförandet. Enligt tilläggsprotokollet till konventionen kan en fånge överföras till sitt hemland också utan sitt samtycke, om han eller hon på grund av de brott som ledde till ett fängelsestraff har förordnats att bli avvisad eller utvisad ur Finland och förordnandet har vunnit laga kraft. De finländska besvärsmöjligheterna och skillnaderna i olika länders bestämmelser om villkorlig frigivning leder till att en dom i praktiken måste vara minst tre år för att ett överförande utan samtycke lyckas. Det nuvarande överförandeförfarandet har oundvikligen flera faser och det tar en lång tid innan en framställning om överförandet kan sändas till fångens hemland. Fången hinner ofta bli villkorligt frigiven i Finland innan alla krav på överförandet uppfylls. Ett hinder för överförandet utan fångens samtycke är också att alla länder (t.ex. Ryssland) inte tar emot sina medborgare som annars skulle kunna överföras. Med anledning av dessa grunder har antalet fångar som överförs förblivit ganska lågt. T.ex. förra året överfördes det enligt tilläggsprotokollet till konventionen fyra fångar till sina hemländer utan sitt 4

5 Ministerns svar KK 968/2010 vp Raimo Vistbacka /ps samtycke. I år har sju fångar flyttats till sina hemländer enligt sitt samtycke. Finland har varit en av initiativtagarna till Europeiska unionens råds rambeslut från november 2008 som syftar till att göra det lättare och snabbare att överföra verkställigheten av fängelsestraff till den dömdes nationalitets- och hemviststat inom EU. Bestämmelserna i EU-rambeslutet är för staterna mera förpliktande än bestämmelserna i den gällande konventionen om överförande och den dömde kan oberoende av sitt samtycke överföras att avtjäna sitt straff i sin nationalitetsstat där han eller hon bor. Målet med överförandena är att främja den dömdes möjligheter att anpassa sig i samhället efter frigivningen. Avsikten är att en regeringsproposition om den nationella verkställigheten och tillämpningen av rambeslutet överlämnas till riksdagen i början av 2011 och lagen avses träda i kraft i december Bestämmelserna bör vara i kraft i alla EU-länder senast i början av Tillämpningen av rambeslutet förbättrar möjligheter att överföra en EU-medborgare som är i fängelse till sitt hemland. En myndighet i den mottagande staten kan ändå vägra godkänna domen, om den oavtjänade delen av straffet är under sex månader. De viktigaste hindren för överförande av utländska fångar är att häktade inte kan överföras, längden på processerna som överförandet kräver och att Ryssland inte tar emot sina egna medborgare. EU-rambeslutet som börjar tillämpas vid ingången av 2012 kommer i någon mån att lätta detta permanenta problem. Helsingfors den 13 december 2010 Justitieminister Tuija Brax 5