OPPIMINEN JA TYÖELÄMÄ HANNI MUUKKONEN KASVATUSPSYKOLOGIAN PROFESSORI 23.11.2016
ASIANTUNTIJUUS JA OPPIMINEN TYÖELÄMÄSSÄ ASIANTUNTIJUUS AMMATTIKUNTIEN TIEDOLLISET KÄYTÄNNÖT ASIANTUNTIJAKSI KASVAMINEN KOLME VERTAUSKUVAA OPPIMISESTA JA ASIANTUNTIJUUDESTA TIETOTYÖ JA YLIOPISTOKOULUTUS https://www.flickr.com/photos/chrisjohnbeckett/7700709996
KAKSI TEORIAA MIELESTÄ Kova pää on maailmasta eristetty Pehmeä, joustava pää on jatkuvassa vuorovaikutuksessa
HAJAUTETUN ÄLYKKYYDEN MUOTOJA Materiaalisesti hajautunut älykkyys - Ajattelun ulkoistaminen - Ideoiden kehittely - Ulkoinen muistikenttä Sosiaalisesti hajautunut älykkyys
MILLAISTA ON TYÖELÄMÄN OSAAMINEN? KESKUSTELU SOSIAALISET TAIDOT, OMA PÄÄ PYSYY KASASSA, VALMIS VASTOINKÄYMISIIN OMA-ALOITTEISUUS RYHMÄTYÖTAIDOT OMAN MOTIVAATION SÄÄTELY HILJAINEN TIETO, OSANA OSAAMISTA PRIORISOINTI OSAA REFLEKTOIDA OMAA TYÖSKENTELYÄÄN JA KRITISOIDA MYÖS OMAA OSAAMISTA VAIKKA ITSELLÄ OLISI RYHMÄTYÖTAIDOT, NIIN EI EHKÄ KAIKILLA, MUUTTAMINEN JA SOPEUTUMINEN ONGELMANRATKAISUKYKY JA TIEDONHANKINTATAIDOT SEN ONGELMAAN RATKAISEMISEEN KÄDENTAIDOT 5
AKATEEMINEN ASIANTUNTIJUUS Akateeminen asiantuntijuus ymmärretään nykyisin yhteisöjen, verkostojen ja organisaatioiden kykynä ratkaista ongelmia ja luoda innovaatioita (ks. Sawyer, 2007; Scardamalia, 2002). Akateeminen osaaminen (academic literacy) sisältää muutoksen arkiajattelusta ja arkikielen käytöstä käsitteelliseen ja asiantuntijamaiseen ajatteluun koulutuksen kautta (Lea & Street, 2006; Granville & Dison, 2005). 6
ASIANTUNTIJUUS (HATANO & INAGAKI, 1986; DARLING- HAMMOND & BRANSFORD, 2005) RUTIINIASIANTUNTIJUUS TIETTY OSAAMINEN, JOTA KEHITETÄÄN JA TULLAAN SIINÄ PAREMMAKSI JA TEHOKKAAMMAKSI ADAPTIIVINEN ASIANTUNTIJUUS HALUKKUUS JA KYKY MUUTTAA JA LAAJENTAA OSAAMISTAAN EDELLYTTÄÄ MUKAVUUSALUEELTA POISTUMISTA ASETTUMISTA UUDELLEEN NOVIISIN ASEMAAN YKSILÖN JA ORGANISAATION TASOLLA VOI MYÖS TARKOITTAA OLEMASSA OLEVIEN KÄYTÄNTÖJEN MUOKKAAMISTA, EIKÄ VAAN TEHOSTAMISTA http://wp.vcu.edu/soesedp/wpcontent/uploads/sites/2671/2012/10/picture1.jpg
MINDSET MITEN KÄSITYS LAHJAKKUUDESTA MUOKKAA AJATTELUAMME (DWECK, 2012) FIXED MINDSET LUKITTU MALLI Lahjakkuus nähdään ominaisuutena jota joko on tai ei ole. Virheet ja epäonnistumiset ajatellaan lahjakkuuden puutteena. Epäonnistuminen paljastaa tyhmyyden. GROWTH MINDSET KASVUN MALLI Lahjakkuus on dynaamista, muuttuvaa ja kehittyvää. Ponnistelu omien taitojen ylärajoilla ja epämukavuusalueella tuottaa uusia taitoja ja tietoja; on samalla tulevan onnistumisen edellytys. www.ted.com/talks/carol_dweck_the_power_of_believing_that_you_can_improve
EPISTEEMISET KÄYTÄNNÖT Akateemisesti koulutetut ihmiset usein työskentelevät ympäristöissä, joissa ongelmanratkaisutaidot, yhteisöllisen tiedonluomisen ja digitaalisen teknologian käyttö on olennaista. Ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta välittävät erilaiset välineet ja työkalut (Wertsch, 1991) Työ on organisoitunut erilaisten jaettujen kohteiden ympärille. Kohteen ovat tärkeitä koska ne edustavat ja ilmentävät aiempaa oppimista ja tietoa. Jaetut kohteet ovat toiminnallisesti monimuotoisia, ne mahdollistavat tiedon ulkoistamisen ja nykyisen tietämyksen esittämisen sekä uusien ajatusten ja ratkaisujen luonnostelun, neuvottelun ja kokeilun (Miettinen & Virkkunen, 2005) Ammattikuntien episteemiset käytännöt (Goodyear & Zenios, 2005; Knorr Cetina, 2001; Nerland, 2012)
McArdle, F. (2010). Preparing Quality Teachers: Making Learning Visible. Australian Journal of Teacher Education, 35(8). http://dx.doi.org/10.14221/ajte.2010v35n8.5
EPISTEEMISET TIETOKOHTEET Episteemiset tietokohteet ovat tyypillisesti avoimia, kysymyksiä herättäviä ja monimutkaisia. Ne ovat prosesseja ja heijastumia selkeiden asioiden sijaan. Tietokohteille on ominaista että ne muuttuvat jatkuvasti. Ne ovat kuten avoimia laatikoita täynnä kansioita jotka jatkuvat loputtomasti kaapin syvyyksiin. Koska episteemisiä tietokohteita jatkuvasti määritellään materiaalisesti, ne saavat aina uusia ulottuvuuksia ja muuttavat olemassa olevia ominaisuuksiaan. Niinpä tämä tarkoittaa ettei episteemisiä tietokohteita koskaan myöskään saada täysin valmiiksi tai kokonaisiksi. (Knorr Cetina, 2001, p. 181).
MITÄ ON OSAAMISPERUSTAISUUS? Osaamisperustaisuus on kokonaisvaltainen oppimis- ja osaamislähtöinen tutkintovaatimusten lähestymistapa (vs. sisältölähtöisyys) Ydinainesanalyysi = minkälaista osaamista tavoitellaan? Tutkintovaatimustyö = opettajien, opiskelijoiden ja työelämätoimijoiden yhteistyötä, jossa määritellään tutkintojen tavoitteet ja sisällöt 12
OSAAMISPERUSTAISUUS- ASIANTUNTIJAKSI KASVAMINEN Oman alan osaaja Käsitteet, keskeiset teoriat, menetelmät, mallit ja välineet sekä asiantuntijalle tyypillinen tapa käsitellä, perustella, tuottaa ja arvioida tietoa Yleiset (geneeriset) valmiudet (Strijbos et al.,2015) Käsitteelliset taidot kuten päättely, ongelmanratkaisu, luovuus ja tiedonkäsittely Yhdessä toimimisen taidot kuten kommunikaation, tiimityö ja johtaminen Henkilökohtaiset taidot kuten kriittinen arviointi, pohdinta, elinikäinen oppiminen, sosiaalinen vastuu ja etiikka. 25.11.2016 13
TOINEN ESIMERKKI GENEERISTEN TAITOJEN MÄÄRITTELYSTÄ (KEMBER & LEUNG, 2009) Yleiset akateemiset taidot (intellectual capabilities) Kriittinen ajattelu Itseohjautuva opiskelu Ongelmanratkaisu Sopeutuminen tai adaptiivisuus Yhteistyötaidot (working together capabilities) Kommunikointitaidot Vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot Osaaminen kehittyi mikäli opetusohjelmassa edellytettiin, että näitä taitoja ja tietoja harjoiteltiin.
MITEN OPETETAAN JA OPITAAN TIETOTYÖTAITOJA YLIOPISTOLLA? Pääosa yliopistojen kandivaiheen opetuksesta perustuu tehtäviin, joissa on hyvin määritellyt ongelmat (vs. heikosti määritellyt) ja opettajalla on tiedossa oikea vastaus tehtävään (Bereiter, 2002; Mandl et al., 1996; Slotte & Tynjälä, 2003) Ja arviointi tehdään summatiivisilla menetelmillä yksilöiden oppimistuloksista. Haasteena on sisällyttää yhteisöllisen ja kohteellisen tiedonluomisen käytäntöjä opetuksessa ja oppimisessa yliopistolla (Paavola & Hakkarainen, 2005; Muukkonen et al., 2005).
OPETUKSEN YLEISET PERIAATTEET OPPIMISTA EDISTÄÄ KUN 1. OPISKELIJAT RATKOVAT TODELLISEN MAAILMAN ONGELMIA 2. OLEMASSA OLEVA TIETO AKTIVOIDAAN UUDEN TIEDON OPISKELUN PERUSTAKSI 3. UUTTA TIETOA DEMONSTROIDAAN OPPIJALLE 4. OPISKELIJA SOVELTAA UUTTA TIETOA Merrill, 2002 5. UUSI TIETO YHDISTYY (INTEGROITUU) OPPIJAN MAAILMAAN. 16
OPPIMISEN JA ASIANTUNTIJUUDEN VERTAUSKUVAT Painopiste yhteisten kohteiden pitkäjänteisessä kehittämisessä Oppiminen ja tuottamisessa jotakin tiedon luomisena käyttöä varten Trialoginen Yhteisten kohteiden ja käytäntöjen kehittäminen Painopiste yksilöiden mielessä ja käsitteellisessä tiedossa Oppiminen tiedonhankintana Monologinen Mielen sisäiset prosessit Oppiminen osallistumisena Dialoginen Vuorovaikutus, tilannesidonnainen kognitio Painopiste kulttuurisissa käytännöissä sekä materiaalisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Paavola ja Hakkarainen, 2005, 2009; Sfard, 1998
OPPIMINEN TIEDON LUOMISENA PAAVOLA & HAKKARAINEN, 2005 Tarkoittaa oppimista, jossa yhteinen toiminta organisoidaan pitkäjänteisesti konkreettien, yhteisesti kehitettävien ja aitojen kohteiden ympärille Wikisivuja, suunnitelmia, toimintamalleja, käytäntöjä, tuotteita, jne Siirtymä yksilön oppimista korostavista malleista yhteisölliseen asioiden tuottamiseen Siirtymä yhteisöllisestä keskustelusta ja kommentoinnista yhteisten kohteiden työstämiseen Teoreettisena perustana on ihmisen kognitiota ja oppimista koskevat tiedonluomisen yhteisöllisiä käytäntöjä painottavat mallit (ks. Paavola & Hakkarainen 2009; Bereiter 2002; Engeström 1987; Nonaka & Takeuchi 1995)
BEREITER, C. (2002). EDUCATION AND MIND IN THE KNOWLEDGE AGE. HILLSDALE: ERLBAUM. DARLING-HAMMOND, L., & BRANSFORD, J. (2005). PREPARING TEACHERS FOR A CHANGING WORLD: WHAT TEACHERS SHOULD LEARN AND BE ABLE TO DO. SAN FRANCISCO, CA: JOHN WILEY & SONS. DWECK, C. S. (2012). MINDSET: HOW YOU CAN FULFILL YOUR POTENTIAL. CONSTABLE & ROBINSON. ENGESTRÖM, Y. (1987). LEARNING BY EXPANDING. HELSINKI: ORIENTA-KONSULTIT. GOODYEAR, P. & ZENIOS, M. (2007). DISCUSSION, COLLABORATIVE KNOWLEDGE WORK AND EPISTEMIC FLUENCY. BRITISH JOURNAL OF EDUCATIONAL STUDIES, 55(4), 351-368.. "DISCUSSION, COLLABORATIVE KNOWLEDGE WORK AND EPISTEMIC FLUENCY." BRITISH JOURNAL OF EDUCATIONAL STUDIES 55, NO. 4 (2007): 351-368. HATANO, G. & INAGAKI, K. (1992) DESITUATING COGNITION THROUGH THE CONSTRUCTION OF CONCEPTUALKNOWLEDGE. IN P. LIGHT & G. BUTTERWORTH (EDS.), CONTEXT AND COGNITION. WAYS OF KNOWING AND LEARNING (PP. 115-133). NEW YORK: HARVESTER. KEMBER, D. & LEUNG, D. (2009). DEVELOPMENT OF A QUESTIONNAIRE FOR ASSESSING STUDENTS PERCEPTIONS OF THE TEACHING AND LEARNING ENVIRONMENT AND ITS USE IN QUALITY ASSURANCE. LEARNING ENVIRONMENTS RESEARCH 12(1), 15-29. LÄHTEITÄ (1) KNORR CETINA, K. (2001). OBJECTUAL PRACTICE. IN SCHATZKI, T. R., K. KNORR CETINA AND E. VON SAVIGNY (EDS). THE PRACTICE TURN IN CONTEMPORARY THEORY. LONDON: ROUTLEDGE, 2001. LEA, M.R. & STREET, B.V. (2006). THE "ACADEMIC LITERACIES" MODEL: THEORY AND APPLICATIONS. THEORY INTO PRACTICE, 45(4) PP. 368 377. HTTP://DX.DOI.ORG/10.1207/S15430421TIP4504_11 MCARDLE, F. (2010). PREPARING QUALITY TEACHERS: MAKING LEARNING VISIBLE. AUSTRALIAN JOURNAL OF TEACHER EDUCATION, 35(8). HTTP://DX.DOI.ORG/10.14221/AJTE.2010V35N8.5 19
MIETTINEN, R. & VIRKKUNEN, J. (2005). EPISTEMIC OBJECTS, ARTEFACTS AND ORGANIZATIONAL CHANGE. ORGANIZATION 12(3), 437-456. MUUKKONEN, H. & BAUTERS, M. (2011). TIEDONLUOMINEN JA SOSIAALINEN MEDIA KORKEAKOULUTUKSESSA SUORITTAMISESTA YHDESSÄ LUOMISEEN JA ARVIOINTIIN. TEOKSESSA T. AALTONEN-OGBEIDE, P. SAASTAMOINEN, H. RAINIO & T. VARTIAINEN (TOIM.), SILMÄT AUKI SOSIAALISEEN MEDIAAN (S.126-145). EDUSKUNNAN TULEVAISUUSVALIOKUNNAN JULKAISU 3/2011. HELSINKI: EDUSKUNTA. HTTP://WWW.TTLRY.FI/SILMÄT-AUKI-SOSIAALISEEN-MEDIAAN/KIRJAN-TEEMAT PAAVOLA, S. & HAKKARAINEN, K. (2005). THE KNOWLEDGE CREATION METAPHOR AN EMERGENT EPISTEMOLOGICAL APPROACH TO LEARNING. SCIENCE & EDUCATION, 14, 535-557. PAAVOLA, S., LAKKALA, M., MUUKKONEN, H., KOSONEN, K., & KALGREN, K. (2011). THE ROLES AND USES OF DESIGN PRINCIPLES IN A PROJECT ON TRIALOGICAL LEARNING. RESEARCH IN LEARNING TECHNOLOGY, 19(3), 233-246. HTTP://WWW.RESEARCHINLEARNINGTECHNOLOGY.NET/INDEX.PHP/RLT/ARTICLE/VIEW/17112 SAWYER, K. (2007). GROUP GENIUS. THE CREATIVE POWER OF COLLABORATION. NEW YORK: BASIC BOOKS. SCARDAMALIA, M. (2002). COLLECTIVE COGNITIVE RESPONSIBILITY FOR THE ADVANCEMENT OF KNOWLEDGE. IN B. SMITH (ED.), LIBERAL EDUCATION IN A KNOWLEDGE SOCIETY (PP. 67-98). CHICAGO: OPEN COURT. SFARD, A. (1998). ON TWO METAPHORS FOR LEARNING AND THE DANGERS OF CHOOSING JUST ONE. EDUCATIONAL RESEARCHER, 27, 4-13. 20 LÄHTEITÄ (2) WERTSCH, J. V. (1991) VOICES OF THE MIND. LONDON: HARVESTER WHEATSHEAT.