RESIDUM SOS RY:N AINEJÄRJESTÖLEHTI 1/08 LAITOSRAKENNEUUDISTUS PUHUTTAA S.8-11
Pääkirjoitus Kohti uusia haasteita Residumin tammikuussa vaihtunut toimitus haluaa tällä kevään numerolla tervehtiä niin uusia kuin vanhojakin opiskelijoita. Lehtemme on hieman uudistunut tuoreen toimituksen myötä. Residum julkaistaan paperiversion lisäksi ensimmäistä kertaa myös internetissä, SOS ry:n kotisivuilla. Haluamme tarjota lukijoille niin tiukkaa asiaa kuin viihteellisempääkin uutismateriaalia. Tämän numeron teemana on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan laitosrakenneuudistus, joka on herättänyt ristiriitaisia näkemyksiä niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin keskuudessa. On esitetty, että sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia, sosiologia, sosiaaliantropologia ja naistutkimus perustaisivat uuden sosiaalitutkimuksen laitoksen ja sosiaalityö perustaisi sosiaalityön tutkimuksen laitoksen. Toimitus suhtautuu valmisteltuun uudistukseen pienellä varauksella, mutta optimistisesti. Odotamme mielenkiinnolla tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Laitosrakenneuudistus vaikuttaa myös ainejärjestöihin. Vielä on epäselvää, mikä on SOS ry:n kohtalo. Vaihtoehtoja on useita. On mahdollista, että sosiaalipolitiikan opiskelijat liittyvät sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoiden ainejärjestö Interaktioon, tai ovat mukana perustamassa uutta sosiaalitieteiden opiskelijoiden ainejärjestöä, jolloin SOS ry jäisi sosiaalityön opiskelijoiden edunvalvojaksi. Poissuljettua ei ole myöskään se, että SOS ry säilyisi ennallaan. Lehtemme toimitus kannattaa uuden ainejärjestön perustamista sosiaalitutkimuksen laitoksen opiskelijoille. Olemme tietoisia siitä, että lehtemme on hyvin sosiaalipolitiikka-keskeinen. Toimituksessamme ei ole yhtään sosiaalityön opiskelijaa. Pahoittelemme asiaa, mutta haluamme muistuttaa, että SOS ry:n puheenjohtajaa lukuun ottamatta yksikään sosiaalityön opiskelija ei osoittanut mielenkiintoa vaikuttamiseen lehtemme kautta. Valitettavasti tällä hetkellä opiskelijamääriin suhteutettuna suurempi osa ainejärjestötoimijoista on sosiaalipolitiikan opiskeljoita, vaikka ainejärjestö on yhteinen. Toivommekin uusien sosiaalipolitiikan ja erityisesti sosiaalityön opiskelijoiden lähtevän innokkaasti mukaan ainejärjestötoimintaan. Ajankohtaisten asioiden lisäksi haluamme tarjota lukijoille myös hieman kevyempää luettavaa. Toimitus on vieraillut muun muassa pubivisassa, Intiassa ja levykaupassa sekä tutustunut eksoottisiin ruokalajeihin. Antoisia lukuhetkiä! Residum-toimitus Peppiina Ahokas Tatu Airo Taru Pääkkönen 2.
Sisällys Pääkirjoitus. 2 Puheenjohtajan palsta. 4 Opettajan puheenvuoro...5 Tutorien tervehdys..6-7 Laitosrakenneuudistus puhuttaa 8-11 Japanilainen keittiö ihastu, nauti ja voi hyvin.12-13 Äärimmäisyyksien kohtauspaikka Mumbai, Intia 14-15 Yleissivistyksen lyhyt oppimäärä...16-17 Residumin levynurkka 17-18 Kuluneen vuoden kuvasatoa.19 Residum on sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestö SOS ry:n julkaisema ainejärjestölehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa. Toimituksen yhteystiedot: peppiina.ahokas@uta.fi tatu.airo@uta.fi taru.paakkonen@uta.fi 3.
Pj:n palsta Teitä varten Myönnän. Vakoilin edellisen puheenjohtajan kirjoituksesta (Residum 2/2007) mallia. Toden totta Olli Karsio oli oikeassa kirjoittaessaan vuosi 2008 pitää sisällään poikkeuksellisia haasteita. Enpä ollut lukenut tuota tekstiä tai ajatellut asiaa sen kummemmin, kun tähän pestiin ryhdyin. Onneksi. Uudet tuulet (ja paineet) eivät ehtineet etukäteen stressata. Sillä sisimmässäni uskon, että ei ole mitään, mistä emme yhdessä selviäisi. Kiitos ihanien jäseniemme ja aktiiviemme, herättelemme keskustelua, otamme kantaa meitä koskeviin asioihin ja puolustamme oikeuksiamme. Mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuu, se tapahtukoon meitä kuunnellen ja ymmärtäen. Uusi hallituskausi on ollut vauhdikasta aikaa (tai ainakin puheenjohtajasta on tuntunut siltä), vaikka tätä kirjoittaessani vasta kolmas kuukausi lähenee loppuaan. Opiskelijat ovat vihdoin koonneet voimansa yhteen ja suunnitelleet yhteistä opiskelijoiden kannanottoa laitosuudistukseen. Niille, jotka eivät vielä tiedä: esitys laitosrakenteen uudistuksesta kaavailee sosiaalipolitiikan, sosiologian, sosiaalipsykologian, sosiaaliantropologian ja naistutkimuksen yhteistä Sosiaalitutkimuksen laitosta ja sen myötä sosiaalityö ja sen mukana nuorisotyö ja sosiaalipedagogiikka ovat muodostamassa Sosiaalityön tutkimuksen laitosta. SOS ry:n jäsenet ovat tietysti jakaantuneet lähinnä kolmen mielipiteen taakse. On niitä, jotka kannattavat tai vastustavat ehdottomasti ja niitä neutraaleja, jotka eivät oikein tiedä kantaansa tai yksinkertaisesti heitä ei kiinnosta. Osapuolia kuunneltuani tovin se konservatiivinen vanha pieru minussa, joka sanoo kaikkeen uuteen aina ei ensimmäisellä kerralla, ymmärsi laitosuudistuksen perustelut. Muutosta ei voi estää tässä tapauksessa, kun se tulee tavalla tai toisella joltakin taholta jossain kohtaa. Halusimme tai emme. Muutos on joskus hyvästäkin kunhan sen vaiheet alusta alkaen ovat läpinäkyviä ja harkittuja. Opiskelijoiden kannanotto tuleekin kritisoimaan koko prosessin tapahtumakulkua. Muutosta halutaan erityisesti aikatauluun: laitosuudistuksen voimaantuloaikaa tulee lykätä vuodella, vähintään syksyyn 2009. Opiskelijat täytyy ottaa mukaan koko prosessiin ja heidän mielipidettään tulee kuunnella. Suuria kysymyksiä ovat mm. tuleva opetuksen luonne ja laatu molemmilla laitoksilla. Lisääntyvätkö massaluennot; huomioidaanko sosiaalityön erityisyys resursseissa? Etääntyvätkö opiskelijat laitoksen väestä? Miten käy opiskelijaedustuksen suurella laitoksella? Entä opiskelijan identiteetti esimerkiksi sosiaalipolitiikan opiskelijana? Entä yhteistyön, jota kipeästi tarvitaan? SOS ry:n puheenjohtajana suurin huolenaiheeni on tietysti ainejärjestömme kohtalo. Meille vanhoille SOS ry on oma ja tuttu ainejärjestö, mutta entäs uusille opiskelijoille. Onko mitään mieltä, että eri laitoksilla opiskelevat muodostavat ainejärjestön perinteiden takia? Miten sen myötä uudet opiskelijat mieltävät SOS ry:n omaksi ainejärjestökseen ja etunsa ajajaksi? Edellä on liian monta kysymysmerkkiä, mutta eläkäämme kuten tähänkin asti. Jos muutoksille nähdään tarvetta, niihin ryhdytään. Näin suuri muutoksen varjo on vienyt sijaa muilta tärkeiltä puheenaiheilta, kuten sosiaalityön sivuaineilijoiden ahdingolta. Siirtymän jälkeen vain sosiaalityön pääaineopiskelija voi suorittaa maisterin opintoja ja täten saavuttaa sosiaalityöntekijän pätevyyden. Tiedotus on taas kerran tökkinyt ja monet ovat kuulleet asiasta opintojensa kannalta valitettavan myöhään ja siirtymän takaraja tulee liian pian vastaan. Tuleva näyttää, miten Tamy yhdessä ainejärjestöjen kanssa reagoi tähän epäkohtaan. 4.
Ei kaikki kuitenkaan ole pelkkää murehtimista täällä SOS ry:ssä. Niin bile-, kulttuuri- kuin liikuntasektorikin on järjestänyt ahkerasti ohjelmaa meneville sossilaiselle. Erityisen ylpeä olen henkiinherätetystä sitsikulttuuristamme, SOS ry:n laulukirjasesta ja raiskauksenestoseminaarista. Iso käsi myös tietokonevelhollemme uusien nettisivujen väsäämisestä ja sossulavastaaville ainejärjestötilamme Sossulan aukioloaikojen toteuttamisesta. Myös muuta mukavaa on tietysti vasta tulossa. Toivottavasti paukkuja ja innostusta riittää samaan mittaan myös loppuvuodelle! Kohti tulevaa siis. Toivotan kaikki tervetulleiksi mukaan toimintaan, niin järjestämään kuin osallistumaan. Mikään ei synny ilman aktiivisia jäseniä, yhteisyyden tunnetta ja yhteistyötä. Arvon opiskelijatoverit: SOS ry on teitä varten! SOS ry:n puheenjohtaja Jaana Levonmaa Opettajan puheenvuoro Muutokseen osallistuminen eli tervetuloa uudet sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat Yhteiskunta on muutoksessa, mikä ei ole ihme vaan tavanomainen tilanne. Muutosten myötä syntyy uudenlaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka edelleen muuttavat yhteiskuntaa. Käsitykset välttämättömästä politiikasta, tarvittavista yhteiskuntapoliittisista järjestelmistä, toimintamahdollisuuksista, hyvästä elämästä tai huono-osaisuudesta vaihtelevat ajallisesti ja paikallisesti. Erilaiset käsitykset myös törmäävät toisiinsa. Yhdestä näkökulmasta tavoiteltavalta näyttävät seikat ovat toisesta näkökulmasta epätoivottavia. Yhtälailla vaihtelevat näkemykset siitä, millaista tutkimusta tarvitaan ja miten yhteiskuntaa tulisi tai voidaan ymmärtää. Nämä piirteet tekevät yhteiskuntatieteistä jännittävän ja alati muuttuvan oppialan. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tarjoamat näkökulmat yhteiskunnan muutoksen ymmärtämiseen ovat tällä hetkellä tärkeitä. Ei siksi, että ne olisivat erityisen muodikkaita tai vaikuttaisivat parhaillaan vahvasti siihen, miten yhteiskuntaa kehitetään, vaan siksi, että ne pyrkivät tarkastelemaan yhteiskuntaa kriittisesti. Samanaikaisesti on tavoitteena hyvän yhteiskunnan ja elämän rakentaminen. Toivonkin, että laitoksen uusien opiskelijoiden yhtenä opiskelumotiivina on yhteiskunnan muuttamisen ja uusien utopioiden, tulevaisuuden ihanneyhteiskuntien etsimisen halu. Liisa Häikiö, sosiaalipolitiikan yliassistentti P.S. Aloitatte opiskelun sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella, kuitenkin todennäköisesti jo vuoden 2009 alusta jakaudutte kahdelle eri laitokselle: sosiaalipolitiikan opiskelijat sosiaalitutkimuksen laitokselle ja sosiaalityön opiskelijat sosiaalityön tutkimuksen laitokselle. Muutokseen sisältyy monia mahdollisuuksia ja haasteita, kuten tämän lehden artikkeleista käy ilmi. Luotan siihen, että muutos luo hyvät edellytykset sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskeluun ja tutkimiseen Tampereella jatkossakin. Opiskeluedellytysten luomisessa myös opiskelijoiden omatoimisuus on tärkeää. Osallistukaa yliopistoyhteisön toimintaan! 5.
Tutorien tervehdys uusille opiskelijoille! Tervetuloa joukkoomme ja onneksi olkoon erinomaisesta valinnasta! Teidät on valittu opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa tai sosiaalityötä monien halukkaiden joukosta ja pian on aika aloittaa iloinen opiskelijaelämä. Siinä me tutorit olemme alamme asiantuntijoita ja meidän tehtävänä on opastaa uudet opiskelijat yliopiston maailmaan. Ensimmäisinä tutustutamme teidät toisiinne, yliopistoon, oman ainejärjestömme SOS ry:n toimintaan ja vapaa-ajan virikkeisiin akateemisessa maailmassa!! Opintojen alkaessa syksyllä, on varmasti monenlaisia kysymyksiä mielessä. Mahdollisesti Tampere on kaupunkina kokonaan uusi, eivätkä opiskelun monimutkaiset kiemurat heti aukene pelkkää opinto-opasta lukemalla. Ei huolta, sillä sitä varten me tuutorit olemme. Autamme ja kuuntelemme teitä. Vastaamme kysymyksiinne ja jos emme tiedä vastauksia, ainakin otamme selvää! Meihin voit ottaa yhteyttä jo ennen opintojen alkua, eikä typeriä kysymyksiä olekaan. Ainejärjestömme SOS ry toimii keskeisenä linkkinä tutustuttamisessanne laitokseen ja opiskelijaelämään. SOS ry:ssä muiden aktiivien tuella me tutorit ideoimme tutustuttamistapahtumia ja perehdytyksen opintoihin. Onnittelut sisäänpääsystä ja lämpimästi tervetuloa joukkoomme, Tutor- vastaavat Lauri, Maija ja Jaana lauri.kamari@uta.fi, Sosiaalipolitiikka maija.eloranta@uta.fi, Sosiaalipolitiikka jaana.levonmaa@uta.fi, Sosiaalityö Fuksivuoden muistelmia Viimeistä periodia viedään ja fuksivuosi alkaa olla takanapäin. Mieleenpainuvimmat hetket kuluneelta lukuvuodelta ajoittuvat varmasti ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin. Jännittävintä oli tavata kaikki uudet samassa tilanteessa olevat kanssaopiskelijani. Kaikki yhtä hukassa ja innoissaan kuin utelias lammaslauma seuraten isoja tutoreitaan:) Tai ainakin minä olin. Kaikkein parasta oli kuitenkin hyvin pian huomata todellakin kuuluvansa joukkoon ja olevansa täysin oikeassa paikassa. Itse tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja täten päätinkin heti alussa lähteä mahdollisimman moneen juttuun mukaan. Ja tämä ei tietenkään ole kaduttanut pätkääkään, päinvastoin. Olen saanut paljon uusia kavereita ja saanut olla osa porukkaa, joka uskoo pitkälti samoihin asioihin ja aatteisiin. Ja vaikka termi verkostoituminen aiheuttaa vieläkin itselleni pieniä vilunväristyksiä, on siitä ainoastaan ollut hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. Luultavasti enemmän kuin uskookaan. Fuksina olemisessa on se hyvä puoli, että tehdessään virheen voi aina vedota siihen, että on fuksi. Huonona puolena on se, että fuksit joutuvat useimmiten tekemään sellaiset hommat, joita vanhemmat opiskelijat eivät jaksa tehdä. Ja toki nuo tiedekunnan yhteiset opinnot(maanantaiiltapäivien kirous) kahlataan suurimmaksi osaksi ensimmäisenä vuonna läpi, joka sekään ei välttämättä parasta antia ole. Ensimmäinen vuosi voi silti olla se paras, joten kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti mukaan yliopiston ihmeelliseen maailmaan muunkin kuin rankan opiskelun merkeissä. 6.
Haluan onnitella uusia sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijoita opiskelupaikasta Tampereen yliopistossa ja erityisesti sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella. Itselleni tiedon saaminen opiskelupaikasta vajaa vuosi sitten oli yksi parhaimpia hetkiä elämässäni. Toivottavasti se on teillekin. Tutor-vastaavan ominaisuudessani haluan mitä lämpimimmin toivottaa teidät tervetulleiksi. Nähdään syksyllä! Terveisin Maija Eloranta, Tutor-vastaava 1/3 7.
Hyvä paha laitosuudistus Elämme jännittäviä aikoja. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ollaan kovalla tohinalla uudistamassa laitosrakennetta, jonka myötä syntyy kaksi uutta laitosta, Sosiaalitutkimuksen laitos sekä Sosiaalityön tutkimuksen laitos. Tämä tarkoittaisi sitä, että sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineet erotettaisiin toisistaan; sosiaalityö muodostaisi oman laitoksensa ja sosiaalipolitiikka muodostaisi uuden laitoksen sosiologian, sosiaalipsykologian, sosiaaliantropologian sekä naistutkimuksen kanssa. Opiskelen sosiaalipolitiikkaa ja uskoakseni laitosuudistus on asia, josta minun opiskelijana tulisi olla erittäin kiinnostunut, liittyyhän asia kiinteästi omaan opiskeluuni yliopistossa. Silti minun on myönnettävä, että olen ollut asian suhteen suorastaan häpeällisen passiivinen. En ole juurikaan tutustunut aiheeseen sen vaatimalla huolella ja nyt se kostautuu siten, että olen sormi suussa asian suhteen. Itsestäni tuntuu, että jokaisella on laitosuudistuksesta mielipide joko puolesta tai vastaan, vaikka todennäköisesti melko suurella osalla opiskelijoista on samanlainen neutraali kanta kuin itselläni. En yksinkertaisesti osaa muodostaa minkäänlaista vahvaa mielipidettä asiaan vaikka kuinka asiaa pyörittelen mielessäni. Itse asiassa olen vasta muutaman viime viikon aikana alkanut uhrata ajatuksiani aiheelle. Vaatimattoman ajatusprosessini lopputulos kuitenkin on, että onko sillä loppujen lopuksi niin väliä minkälaisten oppiaineiden kanssa oma oppiaineeni laitoksen muodostaa? Sen myönnän, että sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö muodostavat mielestäni loogisimman kokonaisuuden ja esimerkiksi taas sosiaalipolitiikka ja sosiaalipsykologia tuntuvat melkoisen oudolta yhdistelmältä. Laitosuudistuksen vaikutukset varsinaiseen opiskeluun, opetuksen laatuun tai muuhun vastaavaan eivät kuitenkaan paina mieltäni juuri yhtään, mutta rakkaan ainejärjestömme kohtalo toki mietityttää. Tuntuu haikealta, että ensi vuonna sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat saattavat jatkaa ainejärjestötoimintaansa kokonaan eri ainejärjestöissä. Joka tapauksessa oma opiskelu-urakkani on ohittanut jo puolenvälin ja mielenkiintoni alkaa pikkuhiljaa suuntautua graduun ja sen jälkeiseen työelämään, joten koko laitosuudistus tuntuu kovin kaukaiselta asialta. Täytyy tosin myöntää, että en yksinkertaisesti tiedä asiasta tarpeeksi. Ehkä intohimoni aihetta kohtaan heräisi, jos vaivautuisin hankkimaan hieman lisää tietoa. Mutta ei tässä vaiheessa kevättä enää jaksa moisia... Onneksi laitokseltamme kuitenkin löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat aktiivisempia asian suhteen. He pitävät ääntä suuntaan ja toiseen meidän passiivistenkin puolesta. Ehkäpä sitä itsekin aktivoituu viimeistään siinä vaiheessa, kun laitosuudistus on väistämättä edessä. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää. Taru Pääkkönen 8.
FAKTA Mistä kysymys? Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani asetti 5.11.2007 tiedekunnan rakenteellisen kehittämisen työryhmän valmistelemaan esitystä tiedekunnan laitosrakenteen kehittämisestä ja siihen liittyvistä hallinnollisista järjestelyistä. Työryhmä ehdottaa seuraavaa. 1. Perustetaan sosiaalitutkimuksen laitos, johon kuuluvat sosiologian, sosiaalipsykologian, sosiaaliantropologian, sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen oppiaineet. 2. Perustetaan sosiaalityön tutkimuksen laitos, johon kuuluu sosiaalityön oppiaineen lisäksi nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen sekä sosiaalipedagogiikan opintokokonaisuudet 3. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen resurssien jakamisesta yksityiskohtaisen suunnitelman tekee erikseen nimettävä työryhmä. Päätökset uusien laitosten perustamisesta tekee yliopiston hallitus (YliopistoL 14, JS 20 ). Lähde: Esitys laitosrakenteen uudistamiseksi yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnasssa. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Laitosrakenneuudistus jakaa mielipiteitä 9.
Laitosrakenneuudistus jakaa mielipiteitä Miten käy SOS ry:n, jos sosiaalipolitiikka ja -työ erkanevat? Kari Lilja ja Olli Karsio vääntävät kättä laitosrakenneuudistuksesta - Laitosrakenneuudistus on mielipidekysymys, josta voi olla montaa mieltä. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan rakenteellisen kehittämisen työryhmä on ehdottanut laitosrakenteen uudistamista. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos hajoaisi. Sosiaalipolitiikka olisi yksi viidestä uuteen sosiaalitutkimuksen laitokseen liittyvistä oppiaineista, ja sosiaalityöstä mudostettaisiin sosiaalityön tutkimuksen laitos. Sosiaalipolitiikan neljännen vuoden opiskelijat Olli Karsio ja Kari Lilja eivät jaa samoja näkemyksiä uudistuksesta. Lilja on optimistisempi uudistuksen vaikutusten suhteen, Karsio puoletaan suhtautuu uudistukseen hyvin varauksellisesti. Yhdestä asiasta kaksikko on kuitenkin yhtä mieltä: valmisteluprosessissa olisi voitu huomioida opiskelijat paremmin. Lilja näkee uudistuksessa myönteisiä puolia. - Erityisesti metodiopinnoissa opetusyhteistyö olisi positiivista, opetuksen laatu saattaisi muutenkin kohentua, Lilja pohtii. Hänen mielestään uudistuksen myötä opiskelijat voisivat laajentaa yhteiskunnallista tietämystään. - Uudistuksen myötä sosiaalipolitiikka turvaa olemassaoloaan, Lilja arvioi. 10. Karsio puolestaan on huolissaan erityisesti sosiaalityön asemasta. - Eikö uusi laitos vahvistuisi entisestään, jos sosiaalityö olisi mukana, Karsio kysyy. Lilja epäilee, että sosiaalityö olisi liian suuri uuteen laitokseen ja siten uhka muille. - Sosiaalityön opetuspainotteisuus lienee vaikutttanut siihen, että se suljettiin pois. Sosiaalityö ei välttämättä täytä niitä tavoitteita, joita uudella huippuyksiköllä on, Lilja arvioi. Lilja korostaa, että hänen näkemyksiinsä vaikuttaa läheinen suhde sosiologiaan, jota hän lukee sivuaineena. - Sosiaalitutkimuksen laitoksella esimerkiksi sosiaalipolitiikan ja sosiologian opinnot täydentäisivät toisiaan, Lilja toteaa. Lilja pitää sosiaalitutkimusta mieenkiintoisena kehityssuuntana. - Nykyisin eräiden yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden rajat ovat teennäisiä, Lilja sanoo. Molemmat korostavat, että näkeymyset uudistuksen vaikutuksista perustuvat arvioihin. - Mitään konkreettista kun ei ole vielä esitetty. Lilja toivoo oppiaineen rahoituksen paranevan uudistuksen myötä. - Jos uudesta laitoksesta muodostetaan huippuyksikkö, se saattaisi saada esimerkiksi ulkopuolista rahoitusta. Karsiota huolestuttaa, että uudistuksia tehdään vain rahan takia.
Mahdollisia sosiaalitutkimuksen yhteisiä kandidaatin opintoja Lilja ei pidä huonona asiana, vaikka hänellä ei asiaan yksiselitteistä kantaa vielä olekaan. Olli Karsio näkee uudistuksessa enemmän kielteisiä vaikutuksia. Karsio pelkää sosiaalipolitiikan oppiaineena häviävän nykyisen kehityksen myötä. - Sosiaalipolitiikka voi hukkua sosiaalitutkimuksen laitokseen, eikä suinkaan varmistaa olemassaoloaan. Yhteiselle - kandidaatin tutkinnolle Karsio ei aseta suuria odotuksia. - Onhan muita sosiaalitieteitä voinut lukea vapaaehtoisesti sivuaineina tähänkin asti. Hän on myös huolissaan sosiaalipolitiikan opiskelijoiden työllistymisnäkymistä, mikäli uuden kandidaatin tutkinnon myötä oman aineen opiskelu ei olisi tarpeeksi syventävää vielä aineopintojen tasolla. Suurimpana huolenaiheenaan Karsio pitää opetuksen laadun kohtaloa. Toisin kuin Lilja, hän pelkää opetuksen tason laskevan. - Ryhmäkokojen kasvu on suuri uhka. Se tietäisi massaluentoja seminaarityyppisten kurssien tilalle. Lilja korostaa, että siksi opiskelijoiden onkin oltava tarkkana, kun uudistusta valmistellaan. - Ryhmäkokojen pienuus on etu, josta on pidettävä kiinni. Lilja uskoo, että sosiaalipolitiikka olisi tasavahva neuvottelukumppani muiden sosiaalitutkimuksen laitoksen opppiaineiden kanssa. Karsio toteaa sosiaalityön jäävän oman onnensa nojaan. - Sosiaalityöntekijöitä on välttämättä koulutettava lisää, ja siksi myös oppiaine tulee pärjäämään, vastaa Lilja. Laitosneuvoston opiskelijaedustuksen kohtalo uudistuksen myötä huolettaa niin Karsiota kuin Liljaakin. - Nyt on oltava äänessä. Opiskelijoiden tulee lähteä mukaan valmisteleviin työryhmiin, kaksikko toteaa.. -Tietämättömän on hankala olla hereillä, huomauttaa Karsio. Tiedonkulku ei ole hänen mukaansa toiminut. - Ei voida olettaa, että opiskelijat olisivat asiasta perillä, mikäli tieto ei kulje, Lilja myöntää. Lilja ehdottaakin opiskelijoiden yhteistä kannanottoa tiedonkulun paranemisen puolesta. SOS ry:n varapuheenjohtaja Olli Karsio on huolissaan sosiaalipolitiikan ja -työn opiskelijoiden ainejärjestön tulevaisuudesta. - Vaihtoehtoina on, että SOS ry säilyy ennallaan, tai sitten sosiaalipolitiikan opiskelijat siirtyvät esimerkiksi Interaktioon. Lilja huomauttaa, että ainejärjestötoiminnan ei tarvitse mennä laitosjaon mukaisesti. Karsion mukaan haasteena ovat uudet opiskelijat. - Uudet opiskelijat voivat kokea omituisena, mikäli eivät voi olla samassa ainejärjestössä oman laitoksensa opiskelijoiden kanssa. Jos SOS ry jää sosiaalityön opiskelijoiden järjestöksi, huolena on aktiivisuus. Sosiaalipolitiikan opiskelijat ovat olleet aktiivisempia ainejärjestötoiminnassa, Karsio toteaa. Henkilökohtaisesti Karsio toivoo SOS ry:n säilyvän ennallaan, mutta toteaa, että uudet opiskelijat tuskin tulevat olemaan samaa mieltä. Liljan mukaan opiskelijoiden edunvalvonnan kannalta olisi parempi, mikäli sosiaalitutkimuksen laitoksen opiskelijoilla olisi yhteinen ainejärjestö. - Ainejärjestötoiminnassa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta laitosrakenteen uudistamiseen, mutta työtä siitä koituu ainejärjestöaktiiveille. Päätöksiä asiassa voidaan kuitenkin tehdä myöhemminkin, Karsio toteaa. Tatu Airo Molemmat jakavat tunteen siitä, että opiskelijoita ei ole huomioitu tarpeeksi uudistusta valmisteltaessa. - Syksyllä uudistusta valmisteltiin kabineteissa ja vasta sosiaalityön puututtua asiaan myös opiskelijoita huomioitiin paremmin, Lilja toteaa. Hänen mielestään opiskelijoiden on oltava hereillä: - Jos vaaditaan, päästään kyllä mukaan 11.
Japanilainen keittiö ihastu, nauti ja voi hyvin Myöhään Suomeen rantautunut japanilainen ruokakulttuuri ja sen kirkkain kruunu, sushi, ovat vihdoin löytäneet tiensä myös pohjolan suurimpiin kaupunkeihin. Makuhermoja hivelevien reseptien lisäksi japanilainen ruoka on kevyttä ja terveellistä, kokeilemisen arvoinen yhdistelmä siis jo sinänsä! Sushi - kulttuuri ei edelleenkään ole Suomessa kovin kehittynyttä, vaikka maailmalla japanilainen ruoka ja idylliset sushibaarit ovat saavuttaneet tunnettavuuden lisäksi suuren suosion, etenkin nuorien ja trendikkäiden kaupunkilaisten keskuudessa. Merellisiä elämyksiä Perinteisen japanilaisen ruokavalion rungon muodostavat riisi, kasvikset ja meren antimet. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että kaikista maailman kansoista juuri japanilaiset syövät eniten kalaa. Sushin ainekset ovat 100% tuoreita, taidokkaan siististi leikattuja ja viipaloituja kaloja, kasviksia tai äyriäisiä. Parhaimmillaan japanilaiseen tyyliin valmistettu ruoka-annos muistuttaa pientä taideteosta, jonka jokainen koristeellinen yksityiskohta on tarkkaan harkitun työn tulosta. Nigiri sushin päällysteet asetetaan harkonmuotoisen riisipallon päälle, johon on sipaistu pieni määrä Wasabia, piparjuuresta valmistettua tulista maustetahnaa. Sushin perinteisempi muoto, maki, on valmistettu rullaamalla riisi ja täyte pehmeän merileväkuoren sisään. Japanilaisen ruoan valmistus eroaa suomalaisen keittiön tutuista käytännöistä ja herkullisen sushi - aterian valmistaminen saattaa tuottaa vaikeuksia jopa kaikkein taitavimmalle suomalaiselle lihapullataiturille. Eksoottisten herkkujen oikeaoppinen valmistaminen vaatiikin pienen harjoittelun ja tuoreiden ainesten lisäksi teräviä veitsiä ja pitkäjänteistä kokkia. Terveyttä ja hyvinvointia käytettävät raaka-aineet eivät ehkä ole kaikkein tutuimmasta päästä, mutta sitäkin terveellisempiä. Esimerkiksi japanilaisella aterialla nautittava misokeitto sisältää terveyttä ja hyvinvointia helliviä raaka-aineita, kuten dashilientä, kasviksia ja tofua. Palan painikkeeksi tarjoillaan japanilaiseen tapaan vihreää teetä. Liekö terveellisten ruokailutottumusten ansiota, että japanilaiset ovat suhteellisen tervettä kansaa. Esimerkiksi rintasyöpäluvut ovat alhaisempia kuin länsimaissa. Japanilaisen keittiön maihinnousu Suomi saa vielä odottaa todellista Japani-boomia ja sushibaarien läpimurtoa, mutta suuressa maailmassa sushi on juuri nyt IN. Esimerkiksi Los Angeles on täynnä toinen toistaan trendikkäämpiä ja eksoottisempia japanilaisia ravintoloita, eikä niistä New Yorkissakaan totisesti ole pulaa. Tukholman matkaaja saattaa löytää japanilaisen Take-away ravintolan yhtä helposti kuin Mcdonaldsin, vaikkapa keskeltä ostoskeskusta. Ravintoloiden lisäksi hyvin varusteltujen tavaratalojen ja markettien asiakkaille tarjoillaan silmiä hivelevän kauniita sushi luomuksia puikkoineen kotiin ostettavaksi Mutta onneksi eksotiikkaa mielivän ei sentään tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä kyllä meillä Tampereellakin osataan! Kaupungin keskustasta löytyy tällä hetkellä jopa kaksi sushi kulttuurin keidasta, joihin tavallisenkin tallaajan on helppo poiketa nautiskelemaan japanilaisen keittiön antimista. Hallituskadulla sijaitseva ravintola Maruseki on onnistunut luomaan pieniin tiloihin hämmästyttävän aidon vision japanilaisesta ruoka- ja tapakulttuurista. Aina niin hyvän tuulinen henkilökunta sekä erinomainen ja asiantunteva asiakaspalvelu muistuttavat ruokailijaa japanilaisen kulttuurin kulmakivistä, hyvistä käytös ja ruokailutavoista Japanilainen ruoka ja sen valmistukseen 12.
Pienet yksityiskohdat ja silmiä hivelevän kaunis kattaus tarjoavat ruokailun ohessa asiakkaille pienen mielikuvitus matkan pallon toiselle puolelle. Kevyttä mutta maukasta lounasta halajavan kannattaa ehdottomasti kokeilla myös Kauppahallin idyllistä ravintola Norimarua, joka on keskittynyt tarjoilemaan asiakkailleen tuoreista ja raikkaista aineksista valmistettuja, japanilaisen keittiön erikoisuuksia aidossa sushibaari - tyyppisessä miljöössä. Norimaru on ehdottomasti terveyttään vaalivan kaupunkilounastajan ykkösvalinta! Aika näyttää, löytääkö japanilainen keittiö tiensä suomalaisten sydämiin. Ainakin se tarjoaa ihanan keveää ja tuoretta vaihtelua pizzerioiden ja pikaruokaloiden vastineeksi. Peppiina Ahokas Kuva: www.foodvirgin.com 13.
Äärimmäisyyksien kohtauspaikka Mumbai, Intia Reppumatkaajan ehdoton ykköskohde, elämysten etsijän paratiisi Mumbai, aiemmalta nimeltään Bombay, on väkiluvultaan maailman kuudenneksi suurin kaupunki. Mumbaissa asuu noin 18 miljoonaa asukasta ja se jatkaa räjähdysmäisesti kasvuaan vuodesta toiseen. Mumbaista onkin povattu maailman väkirikkainta kaupunkia muutaman vuosikymmenen kuluessa. Intian New Yorkiksi tituleeratussa metropolissa puhutaan päivittän lähes kahtasataa eri kieltä. Kaupungissa elävät rinnakkain sulassa sovussa niin Bollywoodin glamour ja suuret slummialueetkin asukkaineen. Intia on entinen Britannian siirtomaa, ja se on jättänyt pysyvät jälkensä katukuvaan: krikettiä pelataan keskikaupungin vehreillä kentillä ja punaiset, kaksikerroksiset bussit kuljettavat kiireisiä kaupunkilaisia kaaosmaisen liikenteen keskellä. Ei siis ihme, että matkaaja saattaa hetken olla pää pyörryksissä saapuessaan Mumbain omalaatuisen kulttuurin aiheuttaman sekamelskan keskelle. Majoitusvaihtoehtoja erisuuruisille kukkaroille, Colaba ja Marine Drive Mumbaissa vierailee vuosittain tuhansia matkailijoita, mutta turistien määrä katukuvassa on kuitenkin yllättävän vähäinen. Suurin osa matkailijoista majoittuu Colaban kaupunginosaan, jossa sijaitsevat kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Sen lisäksi Colaba tarjoaa vierailleen parhaat majoitusvaihtoehdot sekä lukuisan määrän erilaisia ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Mainitsemisen arvoisia ovat tietysti myös alueella sijaitsevat luksustason hotellit, kuten ylellinen Taj Mahal Palace, joka vetää puoleensa ulkomaalaisten matkailijoiden lisäksi myös erittäin varakkaita, glitterin hohtoisia intialaisia Majoitusten hinnat saattavat vaihdella paljonkin, mutta yleisesti ottaen hotelli- ja hostellimajoitus tarjonta on niin laajaa, että jokainen varmasti löytää majapaikan oman kukkaronsa puitteissa kohtuulliseen hintaan. Kannattaa kuitenkin olla erityisen tarkkana hotellin sijainnin suhteen, sillä Colaban ulkopuolella sijaitsevat kaupunginosat saattavat pitää sisällään paljon rikollisuutta ja suhteessa huonompitasoisia majoitusvaihtoehtoja. Älä kuitenkaan unohda piipahtaa kaupungin hienolla rantapromenadilla, Marine Drivella, joka ulottuu Nariman pointin Manhattanilta Malabar Hillsin hienostoalueelle. Hotellin sijainti kannattaa jokatapauksessa suunnitella jo etukäteen, sillä pitkiä etäisyyksiä ja jatkuvaa taksilla kulkemista kannattaa välttää. Liikenne on lähes aina kaaosmaisen ruuhkautunutta ja autossa istuville matkailijoille yritetään usein kaduilta kaupata jotain tai pahimmassa tapauksessa jopa ryöstää. Kasvava rikollisuus onkin yksi Mumbain synkistä varjopuolista, ja se kannattaa matkalla ottaa huomioon. Kasvissyöjän keidas mausteiden kotimaa Mumbaista löytyy ravintolatarjontaa ja herkkuja jokaiseen makuun. Ylenpalttinen herkuttelu ja paikallisten erikoisuuksien maistelu eivät todellakaan tee suurta lovea matkailijan kukkarooon, sillä hinnat ovat Suomeen verrattuna hämmästyttävän edulliset. Ravintolat ovat monen tasoisia ja tarjonta on yhtä kirjavaa kuin kaupunki itsekin. Valinnan varaa löytyy pikaruokaloista ylellisiin, hienostuneisiin illastuspaikkoihin. Jos nälkä yllättää kesken ostosreissun, varteenotettava vaihtoehto on pysähtyä johonkin Mumbain lukuisista katukeittiöistä maistelemaan paikallisia erikoisuuksia, kuten järjettömän herkullista tikka masalaa tai chicken currya, jotka taatusti vievät kielen mennessään. Herkemmän kannattaa kuitenkin muistaa pyytää annoksensa vähemmän maustettuna, sillä paikalliseen tapaan ruoat ovat todella tulisia! Intia on myös kasvisruokailijan mekka. Kasviksia eri muodoissaan syödään Intiassa paljon, sillä suuri osa paikallisista on kasvissyöjiä. Valtaosa väestöstä tunnustaa hinduuskontoa, joka pitää eläimen lihaa ja verta epäpuhtaina. Lehmä on Intiassa edelleen pyhä eläin. Vannoutuneen lihansyöjän onkin ehkä syytä suunnata matkoille muualle, sillä hyvän pihvin löytäminen Mumbaista saattaa muistuttaa 14.
neulan etsimistä heinäsuovasta. Päänvaivaa saattaa aiheuttaa myös Mumbain heikko hygieniataso. Länsimaalaisen matkaajan vastustuskyky saattaa aika ajoin joutua koetukselle, joten hepatiitti rokotusten lisäksi on hyvä pitää huolta myös riittävästä käsihygieniasta. Hollywoodista Bollywoodiin Mumbai on myös Intian viihdeteollisuuden ja talouselämän keskus. Kaupungin uumenissa sijaitsevan Bollywoodin liukuhihnavauhtia toimiva elokuvatuotanto tunnetaan ympäri maailman näyttävistä musiikkikohtauksistaan ja tunteiden kirjavan melodramatiikan kyllästämistä elokuvistaan. Usein länsimaalaisista elokuvista lainataan juoni, joka muokataan sopivaksi intialaiselle katsojalle lisäämällä voimakkaita tunnemyrskyjä ja musiikkikohtauksia. Paljon eri tunnetiloja sisältävää filmiä kutsutaan masalaksi, mikä tarkoittaa maustesekoitusta. Intialaiset tuntuvatkin olevan tulista kansaa ruoan lisäksi jopa elokuvat täytyy tarjoilla sopivan mausteisessa muodossa! Bollywood elokuvat ovat usein hyvä vastaan paha tarinoita, joiden lopussa on moraalinen opetus. Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat intiassa puolijumalten asemassa; heitä todella palvotaan. Suosittuun ammattiin pääseminen ei ole mitään lasten leikkiä, vaan vaatii paitsi lahjakkuutta, myös suhteita vaikutusvaltaisiin tahoihin tai sukujuuret filmialalla jo aiemmin menestyneeseen perheeseen. Ihastuttavan vihastuttava Mumbai Mumbai on monien vastakohtaisuuksien kaupunki. Siellä jos missä kohtaavat satumainen rikkaus ja äärimmäinen köyhyys. Intiassa vallitsee edelleen kastijärjestelmä, joka jakaa väestöä ja varallisuutta jyrkästi alempiin ja ylempiin kasteihin suvun saavuttaman aseman perusteella. Köyhäksi tai rikkaaksi synnytään ja alemmista kasteista on lähes mahdotonta ponnistaa ylemmäs. Tämä heijastuu väistämättä myös Mumbain moninaiseen katukuvaan, joka on täynnä niin loisteliaita palatseja kuin kerjäläisiäkin lapsineen. On hämmästyttävää, kuinka kurjuudessakin elävät kaupunkilaiset jaksavat ihastuttaa lähes loppumattoman optimistisella elämänasenteellaan. Kuuluisien nähtävyyksien, kuten Gateway of India monumentin ja Elephanta saaren lisäksi matkailijan kannattaakin ehdottomasti tutustua myös arkiseen ja paikalliseen katukuvaan, sillä Mumbai ja sen asukkaat ovat elämyksen arvoinen nähtävyys jo sellaisenaan! Peppiina Ahokas 15.
Yleissivistyksen lyhyt oppimäärä Pubivisailu antaa erinomaisen tekosyyn kaljoittelulle Mikä harrastus yhdistää sosiaalisen kanssakäymisen, lievän päihtymisen ja vielä kaiken kukkuraksi yleissivistävän funktion? Sosiaalipolitiikan ensimmäisen vuoden opiskelijat Antti Hämäläinen, Juho-Pekka Jortama ja Tatu Airo vastaisivat edellä mainittuun kysymykseen todennäköisesti täysin oikein, sillä he kokoontuvat tiistai-iltaisin Ravintola Tenttiin pohtimaan vastauksia Maija Elorannan laatimiin ja esittämiin tukaliin pubivisakysymyksiin. Äijäkolmikko perusti viime vuoden loppupuolella Toiminimi Pertti Koistinen- nimisen joukkueen, joka on saavuttanut vaihtelevaa menestystä Tampereen tuskin tunnetuimmassa, mutta varmasti parhaassa pubivisassa. - Tiistaiiltaisin saa syyn lähteä seinien sisältä toisaalle toteamalla tuskaisena: lähden tästä taas lukematta Tenttiin, saa nähdä miten käy. Opintopinnoja ei ole kyllä kertynyt, Antti Hämäläinen perustelee visaharrastustaan. Joskus Toiminimi on käynyt koettamassa onneaan muissakin pubivisoissa, esimerkiksi Kustaassa ja Prahassa. Maijan tietovisa Itsenäisyydenkadulla sijaitsevassa Ravintola Tentissä on kuitenkin todettu kiistatta parhaaksi. - Täysin vilpittömästi, ja erittäin vähän muita pubivisoja kokeneena, voin ilmoittaa Maijan visan olevan täysin ylivoimainen ja aivan hyvä visa, vahvistaa Antti Hämäläinen. Kysymykset ovat hänen mukaansa sopivasti kiperiä ja eri aihealueilta, joten kaikilla on teoreettinen mahdollisuus tietoon. Pientä katkeruutta kysymykset kuitenkin toisinaan kirvoittavat. - Kolmen helpomman kierroksen jälkeen Maija sivaltaa itsetuntosi osiin kirikierroksen toisinaan lähes sadistisen hankalilla kysymyksillä, Hämäläinen tilittää. Toiminimi Pertti Koistisen etuna on laaja pelaajamateriaali. Jortama, Hämäläinen ja Airo muodostavat joukkueen säännöllisen aloituskokoonpanon, mutta parhaimmillaan joukkue on ollut enemmän kuin täysilukuinen. Kiitettävää intoa pubivisailuun ovat osoittaneet Mirja Rinne, Reetta Isomäki ja Olga Haapa-aho. Vierailevina tähtinä on nähty muiden muassa Jarno Puustinen, Lauri Kämäri ja Lauri Heimo. Kaksi viimeksi mainittua ovat tuoneet muutoin ensimmäisen vuoden opiskelijoista pääsääntöisesti koostuvaan joukkueeseen tarvittavaa kokemusta. Hämäläinen on tyytyväinen joukkuetovereidensa panokseen: - Joukkueen muut jäsenet ovat taanneet lukuisien palkinto-oluiden päätymisen vatsalaukkuuni ilman että itse olen tiennyt juuri mistään mitään. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin hyvä henki ja tietysti päteminen, joka kasvaa usein koomisiin mittoihin. Mikä sitten erottaa pubivisailun muista harrastuksista? - Yhtäläistä esimerkiksi toisen harrastukseni, eli sulkapallon kanssa on se, että hien määrä otsalla on suoraan verrannollinen kuluneeseen aikaan. Viimeistään kirikierros tiristää mehut ulos vaikka estejuoksijasta. Eduksi on ehdottomasti laskettava sosiaalisuus, jota tylsissä fyysisissä harrastuksissa ei koskaan voisi saavuttaa, Hämäläinen analysoi. Niin erinomainen kuin Maijan pubivisa onkin, aina löytyy kuitenkin parannettavaa. - Jonkinlaisen palkinnon miettiminen myös alkoholista pidättäytyville voisi olla paikallaan, nykyään kun noin sata prosenttia palkinnoista on alkoholia jossain muodossa sisältäviä tuotteita, arvioi Hämäläinen. Tärkeintä Toiminimi Pertti Koistiselle ei ole voitto, vaan tekosyy kokoontua säännöllisesti yhteen juomaan keskiolutta ja keskustelemaan enemmän ja vähemmän tärkeistä asioista. 16.
Mitalisijoituksista palkintona saatavat oluet tai salmarit ovat erinomaista plussaa, mutta melko nöyrästi joukkue on usein jälipelijuomistaan maksanutkin. Usein tie onkin vienyt pubivisan ja Simpsoneiden päätyttyä johonkin naapuriravintolaan, esimerkiksi Rumaan. Ne tarinat ovat kuitenkin jo oma lukunsa. Tatu Airo Residumin levynurkka Pariisin Kevät Meteoriitti Helsinkiläisen Pariisin Kevään takaa löytyy Arttu Tuunila alias Arthur Tunes. Pitkin vuotta on kyseisen yhden miehen kollektiivin myspace-sivustolla voinut kuunnella Samoilla raiteilla ja Pikku- Huopalahti biisejä. Myös mediahuomiota kertyi siihen malliin, että levy rynni ilmestymisviikollaan albumilistan sijalle 12, mikä ei ole ollenkaan hassummin debyytiltä. Levy on täynnä fiilispitoisia kipaleita. Noin puolet materiaalista on hieman menevämpiä villasukkadiskojen varmoja tapauksia, kuten kaksi edellä mainittua raitaa, levyn aloittava Meteoriitti, ja etenkin pään väkisin nytkymään saava Tuu rokkaan mun tanssilattiaa. Osa seilaa taas utuisemmissa sfääreissä. Esimerkiksi mainio Pentti Holappa ja kaunis Pyykkipäivä kulkevat eteenpäin suorastaan huolettoman rauhallisesti olematta kuitenkaan millään lailla tylsiä. Pirteä elektroninen poppis ei kuulosta paperilla kovin uniikilta. Pariisin Kevät kuitenkin onnistuu paremmin siinä missä esim. Regina jää hieman väkipakolla sovittelemaan ylipirtsakkaa konepoppia ja suomen kieltä. Pariisin Kevätkin jättää varsinkin ensikuunteluilla pienen ärsytyksen tunteen takaraivoon, mutta lopulta hölmön naiivit sanoitukset voittavat puolelleen ja yksinkertaisesti hyvät sävellykset hoitavat lopun. Jos tämä ei pyöri tiettyjen paikallisten ravitsemusliikkeiden tiskijukkien levylautasilla kevään aikana, niin jo on kumma. 3,5/5 17.
The Mars Volta The Bedlam in Goliath Tätä bändiä taas tuskin tullaan kuulemaan aivan jokaisena lauantaina kyseisissä juottoloissa. Kun hajonneen kulttipumppu At The Drive-inin lahjakkaammaksi äpäräksi julistettu The Mars Volta laski tammikuussa aalloille kyseisen neljännen albuminsa, ei oikein tiennyt mitä levyltä pitäisi odottaa. Harva yhtye onnistuu latomaan kolme ensimmäistä levyään täyteen tasaisen huippulaatuista ja uniikkia musiikkia, jolle ei juuri vertauskohteita löydy. Kun edellisellä Amputechture-levyllä, ja joidenkin mielestä ehkä jo toisena ilmestyneellä Frances The Mutella, oltiin ehkä hieman hakoteillä, poistaa Bedlam In Goliath mielestä sen pienen pienen epäilyn siitä, että homma olisi lähtemässä käsistä. Yksittäisten kappaleiden mainitseminen tämän levyn ollessa kyseessä tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Levy on jälleen kerran armotonta paahtoa, kymmeniä rytminvaihdoksia, kitaristi Omar Rodriquez- Lopezin päättömiä kitarasooloja, lukuisia puhallinsoittimien sointukulkuja ja pörähdyksiä, sekä tietysti Cedric Bixler-Zavalan häkellyttävän heittäytyvää vokaalityöskentelyä. Kuulostaa siis melko lailla otsikon yhtyeeltä. Amputechturella Rodriquez-Lopezin soolot lähtivät välillä elämään omaa elämäänsä ja välillä tuntui siltä, että jospa minuuttien pituinen irralliselta kuulostava tilutus jo saisi vaihtua johonkin muuhun. Jos kahdella edellisellä levyllä välipulputukset tai elektroniset kikkailut paikoin laskivat keskittymisen tasoa, Bedlamilla yhtyeen ensimmäisen levyn tapaan koukuttavien kertosäkeiden ulkopuolellakin jokainen ääni tuntuu oikeuttavan itsensä ja 74 minuutin pituisesta kohkauksesta ja monimutkaisista koukeroista huolimatta ei ähkyä tai tylsistymistä synny. 5/5 Radiohead In Rainbows Radiohead on paisunut 90-luvun puolivälin ajoista melkoiseksi monsteriksi. Yhtye on saavuttanut tietynlaisen ilmiö-statuksen. Siitä puhuvat periaatteessa kaikki, oli sävy sitten positiivinen tai negatiivinen. Tähän asemaan sen on päätynyt milläpä muullaan, kuin yksinkertaisesti omalla musiikillaan. Harva levy on säväyttänyt musiikkimaailmaa niin kuin OK, Computer aikanaan teki ja toisaalta harva yhtye on moisen merkkipaalutekeleen jälkeen tohtinut vaihtaa suuntaansa niin kun Radiohead teki myöhemmillä kokeiluillaan. In Rainbows oli älyttömän odotettu tekele ja silti se onnistuttiin suorastaan livauttamaan nettiin myyntiin. Ehkä sen vuoksi ensimmäisillä kuuntelukerroilla ajattelee, että tässä sitä nyt on, uutta Radioheadia eikä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Elektroniset vaikutteet kuuluvat edelleen, mutta myös akustinen kitara on yllättävän suuressa osassa. Tuntuu kuin yhtye olisi löytänyt sopivan tasapainon koneiden ja alkuaikojen tuotantonsa välille. Kappaleet kuulostavat loistavilta ja taatulta Radioheadilta, mutta silti tuntuu, kuin levyyn ei pystyisi tarraamaan täysin kiinni. Tunne hälvenee lisäkuuntelulla, mutta jää silti häviävän pienenä jonnekin taakse kummittelemaan. Se onkin ehkä osa In Rainbowsin omituisuutta. Toisaalta levy on saumattomasti porhaltava kokonaisuus, toisaalta jokainen kappale on niin vahva, että ne voisivat olla omia saarekkeitaan. Thom Yorken äänen varassa tasapainotteleva Nude on yksi kauneimpia yhtyeen tekeleitä koskaan, samoin pelkän akustisen ja jousien siivittämä Faust Arp. Kauneus on muutenkin sopiva sana kuvaamaan levyä. Yleistunnelma on muutamasta rouheammasta kappaleesta huolimatta rauhallinen. Yorken tuttu hauraalta vaikuttava, mutta kuitenkin joka kohdassa kestävä ääni ja ylivoimaisen riipaisevat sävellykset tuottavat jälleen kerran lopulta vastustamattoman maukkaan lopputuloksen. Omituista levyssä on myös se, että kaikessa rauhaisuudessaan se onnistuu oleman samaan aikaan sisäänpäin kääntyneen oloinen, mutta kuitenkin kevyt ja helposti lähestyttävä. Levy tuntuu olevan hetkessä ohi ja vaikka kuinka paljon olisi kyseistä tuotosta kuunnellut, tekee se mieli pyöräyttää soimaan alusta. 4,5/5 Antti Hämäläinen 18.
Kuluneen lukuvuoden tapahtumia SOS ry:n pikkujoulutunnelmia 19. Fuksiaiset syyskuussa