161. TORSTAINA 10. TAMMIKUUTA 2002

PTK 161/2001 vp 161. TORSTAINA 10. TAMMIKUUTA 2002 kello 14.10 Päiväjärjestys Ilmoituksia Ulkopuolella päiväjärjestyksen 1) Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon (ISAF, International Security Assistance Force) Afganistanissa... 1 Valtioneuvoston selonteko VNS 5/2001 vp Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 19/2001 vp Palautekeskustelu Puhetta johtaa puhemies Uosukainen. Irja Tulonen /kok Ben Zyskowicz /kok Nimenhuuto Nimenhuudon sijasta merkitään läsnä oleviksi ne edustajat, jotka osallistuivat edelliseen täysistuntoon, sekä seuraavat edustajat: Maria Kaisa Aula /kesk Leena-Kaisa Harkimo /kok Antti Kalliomäki /sd Antero Kekkonen /sd Esko Kurvinen /kok Susanna Rahkonen /sd Markku Rossi /kesk Sari Sarkomaa /kok Säde Tahvanainen /sd Hannu Takkula /kesk ULKOPUOLELLA PÄIVÄJÄRJESTYK- SEN ESITELTÄVÄT ASIAT: 1) Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon (ISAF, International Security Assistance Force) Afganistanissa Palautekeskustelu Valtioneuvoston selonteko VNS 5/2001 vp Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 19/2001 vp

2 Torstaina 10.1.2002 161/1/1 Puhemies: Ulkopuolella päiväjärjestyksen esitellään ulkoasiainvaliokunnan mietintö n:o 19 valtioneuvoston selonteosta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa. Käsittelyn pohjana on ulkoasiainvaliokunnan mietinnössään ehdottama lausunto. Niiden, jotka haluavat tehdä valiokunnan ehdotuksesta poikkeavia ehdotuksia eduskunnan lausunnoksi, on tehtävä ehdotuksensa keskustelun kuluessa. Keskustelu: 1 Liisa Jaakonsaari /sd: Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta pitää Suomen osallistumista Afganistanin rauhanprosessiin tärkeänä ja yhtyy näin selonteossa ilmaistuun kantaan. Osallistuminen Afganistanin rauhanprosessiin on jakamattomaan ja laajaan turvallisuuteen perustuvan turvallisuuspolitiikan linjan mukaista, ja tähän isoon linjaan valiokunta yhtyy yksimielisesti. Samalla selonteko ja tämän ympärillä eduskunnassa ja valiokunnassa käyty keskustelu ovat osoitus siitä, että Suomi on ottanut syyskuun 11. päivän jälkeisen terrorismin vastaisen kamppailun vakavasti ja osallistuu siihen. YK:n arvio on se, että Afganistan muodostaa edelleen uhan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Väliaikaishallinnon perustaminen on nyt erittäin tärkeä askel ja väliaikaishallinnon pyrkimys rauhoittaa olot Afganistanissa on iso askel eteenpäin. On syytä muistaa se, että Afganistanissa toimii nyt kaksikin erillistä prosessia. Toinen on YK:n päätöslauselmallaan valtuuttamat Isaf-joukot, joihin nyt suomalaisiakin on pyydetty ja joiden tehtävä on turvata uuden väliaikaishallinnon toimia Ison-Britannian johdolla. Tämä operaatio täyttää mandaatin osalta rauhanturvalain 1 :n edellytykset. Toinen on Yhdysvaltojen johdolla toimiva sotilaallinen operaatio, joka on erillinen, ja ne on pidettävä erillisinä, mutta valiokunta pitää näiden molempien koordinaatiota tärkeänä. Arvoisa puhemies! Valiokunnassa keskusteltiin pitkään, mitä sinne tekemähän, mikä on se operaation luonne ja mitkä ovat operaation voimankäyttövaltuudet. Selonteon ja valiokunnan saaman lisäselvityksen mukaan Isaf-joukon voimankäyttöä koskevat periaatteet eivät poikkea Bosnian-operaation tai Kosovon-operaation voimankäyttövaltuuksista. Arvoisa puhemies! Luen valiokunnan mietinnön kohdan, koska pidän sitä tärkeänä linjanvetona, kun varmasti voimankäyttövaltuuksista tullaan myöhemminkin keskustelemaan: "Sotilaallisen voiman käyttöä sääntelevät sekä oikeudelliset, poliittiset että sotilaalliset rajoitukset. Sotilaallisen voiman käyttöä pyritään aina välttämään. Isaf-operaation voimankäyttövaltuuksissa todetaan, että lievimmän tehokkaan voiman käyttämisessä on aina noudatettava sotilaallisen välttämättömyyden periaatetta sekä suhteutettava voimankäyttö kulloinkin kohdattavaan uhkaan." Tämä vähän juridiselta kalskahtava teksti tarkoittaa sitä, että valiokunta pitää voimankäyttövaltuuksia operaation luonne ja Afganistanin olosuhteet huomioon ottaen perusteltuina. Se, että keinot asetetaan tavoitteitten mukaan, on tärkeää, jotta vältytään niiltä virheiltä, joita esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinan rauhanturvaoperaatiossa tapahtui. Lisäksi valiokunta korostaa periaatetta, jonka mukaan suomalaisen rauhanturvajoukon käyttöä yksittäisissä tilanteissa tulee edeltää aina huolellinen arviointi, jossa merkittävänä tekijänä on henkilöstön turvallisuus. Puhemies! Valiokunnassa keskusteltiin myös käynnistettävästä YK:n siviilikriisinhallinnan operaatiosta Unamasta, United Nations Assistance Mission in Afghanistan, ja todettiin, että se on tärkeä. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee osallistua tähän operaatioon ja erityisesti kiinnittää huomiota naisten ja lasten aseman parantamiseen ja heidän oikeuksiensa kunnioittamiseen. Tähän valiokunnan kantaan myös vaikutti täällä käyty lähetekeskustelu. Valiokunta korostaa, että Afganistanin jälleenrakentaminen tulee vaatimaan kansainväliseltä yhteistyöltä pitkäaikaista sitoutumista maan tukemiseen. Erityisesti korostimme sitä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja huumeongelman kokonaisvaltainen ratkaisu ovat tekijöitä, jotka valiokunnan mielestä on otettava huomioon, kun apua suunnitellaan ja toteutetaan. Apu ikään kuin ehdollistetaan sen mukaan, että myös huumeongelmaan kiinnitetään erityisen vakavaa huomiota. Tämä on meidän kaikkien kannalta tärkeä asia, koska tietojen mukaan peräti 80 prosenttia Euroopassakin myytävästä heroiinista on kotoisin Afganistanista. Puhemies! Kuten edellä totesin ja kuten selonteosta käy ilmi, Suomea on pyydetty tähän operaatioon johtovaltio Ison-Britannian puolesta ja

161/1/2 Kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 3 sille on tarjottu mahdollisuutta osallistua juuri siviili sotilasyhteistyöhön erikoistuneeseen cimic-joukkoon, jonka kokonaisvahvuus on enintään 50 henkeä. Tämä sopii erittäin hyvin Suomelle. Ulkoasiainvaliokuntakin katsoi vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan, että kriisinhallinnassa Suomen kaltaiselle maalle sopii erityisesti osallistuminen cimic-toimintaan ja muuhun sellaiseen rauhanturvatoimintaan, jossa keskeisessä asemassa on luottamuksen rakentaminen kriisin osapuolien välille. Valiokunta pitää tärkeänä, että Afganistanin-operaatiossa juuri cimic-toiminnalla on keskeinen rooli ja sen tavoitteena on hyvien suhteitten luominen paikallisväestöön avustusjärjestöjen ja muiden siviilitoimijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Valiokunta katsoo mietinnössään, että tämän tyyppistä cimictoimintaa voidaan valiokunnan mielestä pitää Suomelle hyvin soveltuvana myös mahdollisissa jatko-operaatioissa. Selonteossa ei ole käsitelty kysymystä suomalaisen rauhanturvajoukon rekrytointipohjasta, ja valiokunta piti tärkeänä, kun otetaan huomioon operaation vaativuus ja paikalliset olosuhteet, että rekrytoinnissa kiinnitetään erityistä huomiota aikaisempaan kokemukseen rauhanturvatehtävistä ja erityisesti kulttuurisensitiivisyyteen ja islamilaisen maailman ja islamilaisen kulttuurin tuntemukseen, ja tietenkin sitä, että tämä rekrytointi perustuu vapaaehtoisuuteen. Se, mihin eilinen lähetekeskustelu vaikutti valiokunnan mietinnössä, on se, että valiokunta korostaa, että on tärkeää, että rauhanturvaajien koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota naisten ja lasten asemaan Afganistanissa ja että rauhanturvaajat ovat tässä suhteessa tietoisia niistä erityisistä ongelmista, jotka liittyvät Afganistanissa nimenomaan naisten ja lasten asemaan. Arvoisa puhemies! Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan Isaf-joukon tehtävät täyttävät rauhanturvalain edellytykset, ja valiokunnan mielestä rauhanturvaoperaatioihin myös jatkossa tulee ryhtyä niin, että ne voidaan toteuttaa nykyisen rauhanturvalain puitteissa. Kaiken kaikkiaan ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen osallistuminen Isaf-operaatioon on rauhanturvaamislain mukaista ja edistää Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan pyrkimyksiä, ja valiokunta toteaa selontekoon viitaten, että Suomen on mahdollista osallistua myös Isaf-operaation jatkoon ja sen jälkeen käynnistettävään pitkäaikaisempaan operaatioon, ja nämä sitten luonnollisesti käsitellään rauhanturvaamislain mukaisesti erikseen. 2 Klaus Bremer /r: Puhemies, värderade talman! Elektronikens, dator- och informationsteknologins genombrott ledde till en explosionsartad globaliseringsprocess. Vårt jordklot krympte med ens till så litet att det ryms in i envars television och vardagsrum varje dag. Plötsligt vet alla på sekunden vad som händer på andra sidan jordklotet. Detta ledde till den första sammanstötningen i världsekonomin. Landgränser och tullmurar försvagades, ja, suddades till och med ut. Det gav upphov till världsomfattande flyktingvågor samtidigt som storföretag och arbetsplatser började byta hemland och till och med världsdelar. Enhetliga, ekonomiska områden började snabbt alliera sig med varandra för att möta konkurrensen från andra stora enheter. EU, Nafta och dussintalet andra handelsblock bildades för att ta upp den ekonomiska, men även den kulturella kampen om både existens och världsherravälde. Arvoisa puhemies! Me olemme kokeneet informaatioteknologian laukaiseman kansainvälistymis- eli globalisaatioräjähdyksen ensimmäiset vakavat törmäysseuraukset maailmantalouden tasapainon järkkymisenä ja uuden tasapainon hakemisena. Syyskuun 11. päivän terroriteot ja Afganistan-kriisi avasivat silmät näkemään nopean globalisaation toisen vakavan yhteentörmäyksen, nimittäin uskontojen ja tapakulttuurien yhteentörmäyksen. Nimenomaan tämän törmäyksen seurauksena myös Suomi osallistuu pienellä rauhanturvajoukolla Afganistanin-operaatioon. Arvoisa puhemies! Suomen rauhanturvajoukon tehtävä ja tavoite on auttaa Afganistanin lakien ja tapakulttuurin pohjalle väliaikaishallituksen toimesta perustettavan, demokraattisen, humanitäärisiä arvoja ja ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskuntajärjestyksen syntymistä, ja piste. Tähän tehtävään ei voi eikä saa kuulua amerikkalaisten tai länsimaisten arvojen salakuljettaminen saati tuputtaminen Afganistanin heimoille ja kansoille. Eilisessä lähetekeskustelussa korostui ryhmäpuheenvuoroista alkaen talebanien naisiin kohdistama sorto yhtenä esimerkkinä, johon vaadittiin suomalaisen rauhanturvajoukon lähettämisen myötä korjausta arvatenkin pohjoismaiseen

4 Torstaina 10.1.2002 161/1/3 malliin. Sanon sen yksiselitteisesti: niin ei voi olla. Suomalaisen rauhanturvajoukon ainoana tehtävänä täytyy olla Afganistanin kansan ehdoilla tapahtuvan yhteiskuntajärjestyksen ja rauhan palauttaminen ja vakiinnuttaminen. Lisäksi olen sitä mieltä ja sanon tässä ja nyt, että kriisinhallinta ja rauhanturvaaminen räjähdyksen nopeudella globalisoituvalla maapallollamme voidaan toteuttaa myös omalla maaperällä menestyksellisesti. Se tarkoittaa, että meidän on kaikilla tasoilla ja erityisesti opetus-, koulutus- ja tiedeyhteisössä lisättävä ei vain islaminuskon tuntemusta, shia- ja sunni- ja myös muiden islamin suuntien tuntemusta, vaan myös Kiinan, Japanin ja muiden suurten uskontojen ja tapakulttuurien tuntemusta ja ymmärtämistä. Mielestäni Suomen valtion on apurahoin ja stipendein nopeutettava tätä globalisaatiovaihetta. Se edellyttää suvaitsevaisuutta ja vastaantulemista, ja asialla on kiire. Pelkään, että sillä on niin kiire, että siitäkin huolimatta meillä on edessämme vielä muitakin ikäviä, kipeitä, globalisoitumisesta johtuvia tuhoisia uskonto- ja tapakulttuurien yhteentörmäyksiä. Vanha hyvä heinjokilainen sananlasku sanoo: "Aatelles ei mää aika hukkaan." Sen jälkeen kun tänään osaltamme lähetämme poikamme Afganistaniin, olisi aika heti aatella tätä asiaa, eikä vain aatella vaan myös toimia sen mukaan, että Afganistanin rauhanturvaaminen saa heti jatkoa myös omalla maaperällämme. 3 Liisa Jaakonsaari /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Bremer käytti totuutta säästeliäästi, kun hän sanoi, että täällä olisi eilen vaadittu naisten aseman turvaamista pohjoismaiseen malliin. Nimenomaan korostettiin sitä, että jokaisella maalla on oma historiansa, traditionsa ja kulttuurinsa, mutta on olemassa joitakin universaalisia asioita, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Afganistanissa on nimenomaan naisten ja lasten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta kysymys. Kosovon ja monien muiden rauhanturvaoperaatioitten opettamina korostimme sitä, että sensitiivisyys sen suhteen, millä tavalla naisten ja lasten ongelmat eroavat erityisesti Afganistanissa, on YK:n yksi painopiste. Se on ollut Suomen hallituksen painopiste. On vähän kummallista, jos ed. Bremer tällä tavalla tästä isosta linjasta nyt vähän omituisella tavalla haluaa irrottautua. 4 Marja-Liisa Tykkyläinen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Bremerin puheenvuoron kohtaan, jossa hän otti esille uskontokuntiin ja kulttuureihin tutustumisen, haluan todeta tässä vaiheessa, että Suomi on etuasemassa näissä kysymyksissä ja on myöskin neuvotteluyhteyksissä neuvottelemassa siitä, että eri uskontokuntien kautta voisi syntyä rauha. Muun muassa Iranissa on lähiaikoina kokous, ja tämä tiedoksi myöskin muille edustajille tässä vaiheessa. 5 Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläiselle sanon, että kovin paljon on vielä tehtävä siinä asiassa. Kun kysytään kadunmieheltä, mitä hän tuntee yleensä vieraista kulttuureista, se on kovin vähän. Seuraukset näemme sitten Jakomäessä, Vuosaaressa ja monessa muussa paikassa ymmärtämättömyyden tihutöinä. Ed. Jaakonsaari, sanoisinko, että kalikka kalahtaa sinne, minne kilahtaa, näinhän sanotaan. Esitin naisnäkökulman esille tuomisen yhtenä esimerkkinä. Se painottui valitettavasti erityisesti tämän päivän Helsingin Sanomissa ja lehdissä ihan otsikon muodossa. Esitin sen esimerkkinä. Myönnän auliisti ed. Jaakonsaaren ottamat muut esimerkit, ja on paljon muita. Pääasia oli, että meidän tehtävämme ei ole millään tavalla salakuljettaa tai tuputtaa länsimaisia arvoja Afganistanissa. Se oli pääasia. 6 Marja-Liisa Tykkyläinen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Bremerin puheenvuoron johdosta haluan todeta, että tunnen uskontoihin liittyviä kysymyksiä myöskin tietynlaisiin välikohtauksiin liittyen, joita tapahtuu Suomessa. En käsitellyt Vuosaaressa tapahtuneita asioita. Kysymyshän on vähän suuremmista asioista, kansainvälisestä Afganistanasiasta, eli käsittelin näitä kysymyksiä. Toivoisin, että ed. Bremer olisi nyt ymmärtänyt, mistä asiasta oli kyse minun vastauspuheenvuorossani. 7 Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ymmärsin ed. Bremerin puheenvuoron niin, että kun Afganistania yritetään muodostaa valtioksi, sinne ei tuputettaisi niin sanottuja länsimaisia arvoja ainakaan liian voimakkaasti. Kun suomalaistenkin rauhanturvaajien tehtävänä on erilaisten järjestöjen ja paikallisten viranomaisten yhteistyön edistäminen, siinä yh-

161/1/8 Kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 5 teydessä on varmasti syytä pitää hyvin tarkka raja siinä, että esimerkiksi aggressiiviset, käännytystyötä tekevät kristilliset avustusjärjestöt eivät pilaisi sitä prosessia, joka tässä yritetään saada aikaan. Sellainen vaara tässä on olemassa. 8 Ulla Anttila /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kysymys länsimaisista arvoista on tietenkin hieman vaikea, koska me pidämme osana länsimaisia arvoja esimerkiksi käsitystä ihmisoikeudesta, siitä että jokaisen ihmisoikeudet ovat jakamattomat jne., eli sitä voidaan pitää länsimaisena arvona. Se on mukana hyvin monessa uskonnossa jne. Paitsi että se on länsimainen arvo, se on monen muunkin uskonnon sisältämä arvo. Mutta tästä huolimatta esimerkiksi monilla naisaktivisteilla islamilaisissa maissa saattaa olla hankala asema ja heitä syytetään länsimaisten arvojen ajamisesta, vaikka he lähtevät omalta islamilaiselta pohjaltaan ajamaan naisten asiaa. Kysymys ei ole todellakaan näin yksinkertainen. Olen sitä mieltä, että mitään niin sanottua kulttuuri-imperialismia ei tämänkään operaation myötä pidä harjoittaa. Arvoasiat eivät ole yksinkertaisia, ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen universaalilta pohjalta on tässäkin operaatiossa tärkeää. 9 Paula Kokkonen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu tässäkin salissa osoittaa, että pieteetillä sinne on mentävä, kun me samaa kieltäkin toinen toisellemme keskustellen ymmärrämme näin väärin. Olin ymmärtävinäni, että ed. Bremer tarkoitti sitä juuri, että mennään pieteetillä, kunnioitetaan ihmisoikeuksia, mutta ei olla kulttuuri-imperialisteja. Täytyy todeta tässä yhteydessä, ja varmasti osa meistä muistaa hyvin sen, mitä tapahtui silloin, kun Neuvostoliitto meni Afganistaniin, vei omat arvonsa, pakotti tytöt ja pojat kouluun samoille luokille. Siitä alkoi suuri katastrofi. Se oli osa juuri Taleban-liikkeen synnyn syytä. 10 Kaarina Dromberg /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Mielestäni meillä käytiin kuitenkin valiokunnassa eilen erittäin laaja ja hyvä keskustelu islamista sitä pohjaa vastenkin, kun asiantuntijat, jotka olivat kuultavina, sanoivat, että islamissakin on sisällä erilaisia muotoja ja tapoja, miten he käyttäytyvät ja islaminuskoa vievät eteenpäin. Mielestäni ainakin valiokunnan käsittelyssä tuli selväksi, että rauhanturvaajat, jotka lähetetään kriisipesäkkeeseen, koulutettaisiin myöskin tähän tehtävään ottaen huomioon islaminuskon tarpeet ja nimenomaan erikoisuudet verrattuina meidän omaan uskontoomme. 11 Pentti Tiusanen /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Helle totesi, etteivät aggressiiviset, käännytystyötä tekevät järjestöt ikään kuin aktivoituisi. Haluaisin tuoda toisen puolen asiaa. Silloin kun kävimme Kabulissa, totesimme, että siellä oli suomalaisia lähetystyöntekijöitä, jotka olivat olleet siellä 70-luvun lopusta alkaen, siis koko Taleban-ajanjakson myöskin. Kun muut lähtivät, he jäivät. Ja mitä he tekivät? Valmistivat muun muassa silmälääkkeitä, tekivät erittäin tärkeää humaanista työtä ja osasivat tehdä sen kyllä niin, ettei edes Talebanin uskonnollisen hallinnon kanssa syntynyt ristiriitaa, jolloinka tuo arvo on kyllä pidettävä mielessä ja todettava ihan täällä painokkaasti, miten tärkeää työtä siellä on hyvällä tavalla tehty. 12 Olli Nepponen /kok: Arvoisa rouva puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on selvä ja antaa hyvän perustan lopulliselle hyväksynnälle Suomen osallistumisesta Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon. Haluan kuitenkin pariin kohtaan puuttua, jotka mietinnössä ovat esillä. Sitä ennen edellä käytyyn keskusteluun liittyen toteaisin, että suomalaisen rauhanturvajoukon peruskoulutukseen kuuluu paikallisten olosuhteiden, kulttuurin, uskonnon ja muiden toimintatapojen kunnioitus ja niiden huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa. Se on ollut perusedellytys sille, että suomalaiset ovat niin hyvin selviytyneet kaikista niistä tehtävistä, mitkä Suomen valtio on rauhanturvajoukoille antanut. Se on yksi tärkeä lähtökohta. Menenkin heti kohtaan, jossa puhutaan cimictoiminnasta, CivilMilitary Cooperation, ettemme sekoita oikeastaan tässä kahta asiaa. Myöskin suomalaisen rauhanturvajoukon lähtökohta on ollut se, kun asetutaan toimintamaahan, toiminta-alueelle, että luodaan välittömästi toimivat yhteistyösuhteet, hyvät suhteet, kontaktit, paikalliseen väestöön, paikallisiin viranomaisiin, kaikkeen siihen. Se on ollut kaiken toiminnan lähtökohta, ja erityisesti Libanonin operaatiosta lähtien tähän on opittu ja näin on toimittu. Kun itse olin 80-luvulla tarkastusmatkalla, oli miellyttävää todeta, kun komentajan autossa lii-

6 Torstaina 10.1.2002 161/1/13 kuimme, että yksittäinen paikallinen asukaskin tervehti. Tuli sitten mikä tahansa suomalaisen rauhanturvajoukon ajoneuvo, käsi nousi pystyyn ja tervehdittiin. Se oli osoitus siitä kulttuurista, millä lähdettiin rauhanturvaoperaatiota tekemään. Se on lähtökohta tässäkin, mutta cimic tarkoittaa sitä, että siellä joudutaan puuttumaan infrastruktuuriin: rakentamaan, korjaamaan, luomaan yhteyksiä, ja se on vähän toisenlaista. Cimic-toiminta muodostettiin Bosnian kokemusten mukaan, ettemme puhu, että cimic on sitä, että luodaan vain yhteyksiä. Peruslähtökohta on toimivat yhteydet, väestön kunnioittaminen, mutta tietenkin määrätietoinen tehtävän täyttäminen. Toinen asia on, kun puhutaan voimankäyttövaltuuksista. Siinä puhutaan, että sotilaan palvelusturvallisuus on lähtökohta. Kaikessa toiminnassa, kun sotilaita koulutetaan, erityisesti johtajia, on lähtökohtana, että sotilaitten turvallisuus otetaan huomioon, mutta ensimmäinen kriteeri on sen tehtävän täyttäminen, jota lähdetään suorittamaan. Sitten arvioidaan, miten se täytetään niin, että palvelusturvallisuus tulee otetuksi huomioon. Joskus saattaa vaakakuppi olla niin, että tehtävä täytetään ja riskejä on olemassa. Emme voi lähteä siitä, että jos on niin suuret riskit, että joku saattaa haavoittua, emme lähde täyttämään tehtävää. Tämä saattaa tulla eteen Afganistanissa. Onneksi Kosovossa ei jouduttu tähän, vaikka kun täällä käytiin lähetekeskustelua, puhuttiin sinkkiarkuista. Riskejä on olemassa Afganistanissa ehkä enemmän, niin kuin jo eilenkin totesin. Eiliseen keskusteluun liittyen vielä palaan siihen, kun en päässyt käyttämään vastauspuheenvuoroa hivenen arvostelen sitä, että asetettiin varuskuntien ylläpito ja rauhanturvaoperaation varat vastakkain. Ei ole kysymys siitä. Suomen on osallistuttava rauhaa ylläpitäviin toimenpiteisiin. Niihin löytyvät varat, ja toisilla varoilla pidetään yllä omaa koulutusorganisaatiotamme, joka on tähdätty sodan ajan tehtävien varalle. 13 Kimmo Kiljunen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen viittasi siihen, että nimenomaan suomalaiset ovat poikkeuksellisenkin kyvykkäitä rauhanturvatoiminnassaan operoiden sovittelevalla tavalla ja kulttuurinen asennoituminen ei ole päällekäypää vaan pikemminkin kaikin tavoin sovittelevaa. Se on varmasti aivan totta. Suomi pienenä maana on oman historiansa kautta oppinut hyvinkin sovittelemaan. Tässä Isaf-operaatiossa Suomi on monien muiden pientenkin ja keskisuurten valtioiden kanssa, mutta eräs rakenteellinen ongelma tähän kyllä liittyy, jossa Suomen panosta nyt erityisesti kaivataan: Kulttuurituntemuksen kannalta on outoa, että ensimmäisessä vaiheessa Isaf-operaatiota on niin vähän islamilaisia maita mukana. Ainoana maana on Turkki. Tämä tietysti asettaa meille entistä suuremman haasteen, että juuri se lähestymistapa, joka suomalaisille on ominaista, tulisi hallitsevaksi tässä ja jatkossa, kun rauhanturvaoperaatiota joudutaan laajentamaan, myöskin pyrittäisiin siihen, että siinä olisi vahvemmin islamilaisia maita mukana. 14 Raimo Vistbacka /ps: Arvoisa puhemies! On merkillepantavaa ja varmasti isänmaamme kannalta hyvä, että ulkoasiainvaliokunta on ollut käsiteltävässä asiassa yksimielinen ja näyttää myös siltä, että eduskunta on periaatetasolla myöskin yksimielinen tästä asiasta. Se luo hyvän pohjan tälle vakavalle päätökselle, jonka kaikista seurauksista emme vielä voi tietää. Voi vain todeta, että toivottavasti selviämme tästä retkestä, niin kuin tavataan sanoa ikävästi, ilman veriuhreja. Eilisessä asian lähetekeskustelussa totesin, että on hyvä ja välttämätöntä, että tällä operaatiolla on YK:n hyväksyntä ja mandaatti. Rauhanturvatoiminta on arvokasta käytännön rauhantyötä, mutta operaation onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että rauhanturvaajiin luotetaan ja että heidän uskotaan olevan puolueettomia ja oikeudenmukaisia, kuten äskeisessä keskustelussakin kävi ilmi. Siksi on mielestäni tärkeää, että joukkoja ja kalustoa myöten kiinnitetään huomiota myös YK:n tunnusten käyttöön ja näkyvyyteen. Syyskuun terrori-isku aiheutti USA:ssa ja koko maailmassa mittavaa tuskaa ja ahdistusta. Talebanien hirmuhallinnosta kärsinyt afgaanien kansa on kokenut paitsi tolkuttoman pappisvallan sorron myös lännen kostoretken kauhut. Tavallinen afgaani on täysin syytön näihin tapahtumiin, mutta hän on kuitenkin joutunut kaiken tämän kauheuden maksajaksi ja todistajaksi. Käynnistettävän operaation päämääränä tulee olla näiden ihmisten arkielämän turvaaminen ja Afganistanin auttaminen rauhanomaiselle ja jo-

161/1/15 Kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 7 kaisen ihmisarvoa kunnioittavalle tielle. Mielestäni siinä on haastetta kylliksi. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, niin kuin tavataan sanoa. Meillä on nimenomaan tämän vuoksi ja tässä roolissa mahdollisuus antaa kokoamme suurempi panos kansoille yhteisen asian hyväksi. Puolueettomana toimijana voimme parhaiten voittaa ihmisten luottamuksen myös Afganistanissa. Siksi on tärkeää, että operaatio ei ole Nato-vetoinen, vaikka Natomailla on asiassa merkittävä rooli. Arvoisa puhemies! Taistelu kansainvälistä terrorismia vastaan on tärkeää ja oikeutettua. Taistelua tulee jatkaa ja tehostaa. Emme kuitenkaan saa sulkea silmiämme niiltä tekijöiltä ja tosiasioilta sekä epäkohdilta, jotka ruokkivat niin sanottujen hullujen fanaatikkojen kannatuspohjaa vaikeissa ja epäoikeudenmukaisissa oloissa elävissä ihmisissä. Pelkkä oireiden poistaminen ei sairauksia paranna. On myös oltava tarkkana siitä, että jokainen, niin kuin tavataan sanoa, vinksahtanut diktaattori tai hirmuhallitus ei voi eikä saa terrorisoida omaa kansaansa taikka vähemmistökansalaisuuksia sillä verukkeella, että nämä taistelevat muka terrorismia vastaan. Mielestäni tästä on joitakin esimerkkejä, joita jopa julkisessa sanassa on käsitelty. En lähde nyt luettelemaan niitä maailman kolkkia, joissa minun mielestäni on hieman arveluttavalla tavalla käytetty tätä muodissa olevaa terrorismi-ilmaisua määrättyjä kansanryhmiä vastaan. Mielestäni USA:n kannattaa tarkoin pohtia, miten se aikoo jatkaa Osama bin Ladenin ja hänen hengenheimolaistensa metsästämistä. Sotatoimien aloittaminen ja ulottaminen Somaliaa, Jemeniä tai Irakia vastaan ei varmasti mielestäni ole järkevää. Sotatoimien laajentaminen muihin valtioihin todennäköisesti vaarantaisi myös nyt aloitettavan Afganistanin rauhanturvaoperaation. Arvoisa puhemies! Kuten lähetekeskustelussa totesin, perussuomalaiset ovat aina kannattaneet ja tukeneet Suomen osallistumista YK:n rauhanturvaoperaatioihin, mutta vastustaneet johdonmukaisesti osallistumista silloin, kun operaatiot ovat olleet puhtaasti sotilasliitto Naton johtamia. Nyt toteutettava YK-johtoinen operaatio saa siten tukemme ja tuemme hallituksen virallista ulkopoliittista linjausta, joka on kestävällä perustalla. Hankkeen yksityiskohtien hiominen täytyy luonnollisesti hoitaa asiallisesti ja vakiintuneita menettelytapoja noudattaen. Tämän asian arvon mukaista olisi, että myös tasavallan presidentti, kuten kansanedustajatkin, keskeyttäisi lomansa hetkeksi, jotta tämä tärkeä asia saisi painoarvonsa mukaisen huomion myös häneltä. Muussa tapauksessa pääministeri presidentin sijaisena hoitakoon asian, kuten laki antaa valtuuden, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Paula Kokkonen aivan oikein ryhdikkäästi ja perustellusti eilen tässä salissa totesi. 15 Ilkka Kanerva /kok (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Edustajista parhaita, ed. Vistbacka, on monessa suhteessa oikeassa, mutta ei kaikissa suhteissa. Ei esimerkiksi sen suhteen, että tämä olisi YK-johtoinen operaatio. Sitä se ei ehkäpä osin valitettavastikaan ole, vaan päinvastoin tämä on Iso-Britannia-johtoinen operaatio. Mutta ei pidä tehdä mörköä siitä, että tämä olisi Natojohtoinen operaatio. Tämä vain ei kuulu Naton toimivaltapiiriin Afganistanissa toimittaessa. Mutta erittäin onnistuneella tavalla Suomi muiden mukana, niin kuin Venäjä ja monet muut eurooppalaiset valtiot, ovat Balkanilla Bosniassa, Kosovossa toimineet. (Ed. Korkeaoja: Historiallisella tavalla!) Kyllä, historiallisella tavalla. Tämäkin olisi saattanut olla myös Natojohtoinen operaatio. Mutta johtuen maantieteellisistä seikoista se ei sitä ole, eikä kannata tehdä siitä mörköä, jos se olisi ollut joku tämän tyyppinen, mutta teknisistä syistä johtuen ei näin voi olla. Protestoin sitä, että a priori todetaan, että jos se olisi Nato-johtoinen operaatio, siinä ei pitäisi olla mukana. Näin ei voi todellakaan olla. 16 Kimmo Kiljunen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Halusin täydentää tuota, mitä ed. I. Kanerva sanoi. Rauhanturvalakimmehan ei määrittele sitä, kenen johdolla rauhanturvaoperaatiota käynnistetään, vaan rauhanturvalaki on yksiselitteinen siinä, kuka ja kenen mandaatilla operaation toteuttaa. Meidän rauhanturvalakimme on tässä suhteessa täysin yksiselitteinen: YK:n ja Etyjin mandaatilla ainoastaan suomalaisia rauhanturvaajia voidaan lähettää ulkomaille. Ed. I. Kanerva on täsmälleen oikeassa siinä, että Natolla itse asiassa kummassakaan niissä kahdessa sotilasoperaatiossa, mitä tässä parhaillaan tapahtuu, ei ole johtoroolia, vaan toista operaatiota johtaa Yhdysvallat ja toista tulee johtamaan Iso-Britannia.

8 Torstaina 10.1.2002 161/1/17 17 Raimo Vistbacka /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minun mielestäni sillä kokemuksella, jota minulla on 14 vuoden jälkeen tässä talossa, jokaisella meillä on omat mielipiteemme ja jokainen kunnioittakoon niitä. Eilisessä puheenvuorossani nimenomaan totesin YK:n osuuden tähän ja myöskin Britannian osuuden, että se johtaa tämän kolme kuukautta, niin kuin selonteossa on todettu. Jos asia ihan noin ei olisi, siinä tilanteessa olisin esittänyt tämän hylkäämistä, niin kuin joissakin muissakin tilanteissa johdonmukaisesti, koska minun oma mielipiteeni on se, jonka toin ulos. Kunnioitan sekä ed. I. Kanervan että ed. Kiljusen mielipiteitä. Jokaisella meillä olkoon omat mielipiteemme. Minä tiedän sen, mitä laki sanoo rauhanturvaamisesta jne. Mutta siihen voi sisältyä näkemyseroja sillä tavoin, kuka niitä joukkoja johtaa. Minä vastustan joka tapauksessa sitä, että puhtaasti Nato-johtoisesti suomalaisia porukoita sinne viedään. 18 Oikeusministeri Johannes Koskinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kun ed. Vistbacka jatkoi neulanpisto- tai oikeastaan puikollapistopolitiikkaa, kun Vietnamista on kyse, jonka ed. Kokkonen eilen aloitti, on syytä uudistaa ulkoasiainministerin eilen todistama, että käsittelyjärjestys ei aiheuta päivänkään viivettä joukkojen lähettämiseen, kun tällä lailla menetellään. Toisaalta perustuslakivaliokunta on aikaisemmin juuri suositellut sitä, että minimoidaan presidentin sijaisen käyttöä eli pääministerin astumista vt. presidentiksi. Tässä on toimittu tavallaan perustuslakivaliokunnan perinteisen linjauksen mukaisesti. 19 Liisa Jaakonsaari /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Halusin puuttua samaan asiaan, mihin ministeri Koskinenkin. Jos presidenttiä halutaan arvostella, arvosteltakoon joistakin oikeista asioista eikä tästä. (Ed. I. Kanerva: Sellaisia ei ole! Ed. Gustafsson: Kun ei löydy, niin on pakko keksiä, ed. I Kanerva on rehellinen!) Tämä sali on innovatiivinen sen suhteen, mutta kun ed. Vistbacka sanoi, että on erilaisia mielipiteitä, niin on olemassa myös faktoja, ja yksi fakta on se, että tämä operaatio on YK:n valtuuttama ja sitä johtaa Iso-Britannia. Sen takia näiden faktojenkin esille tuominen politiikan melskeissä on joskus erittäin hyvä. Mitä tulee muuten tähän aikatauluun, eduskuntahan olisi voinut kokoontua myöhemmin, mutta ajankohta johtuu siitä, että ulkoasiainvaliokunta lähtee Afrikkaan, (Ed. Kokkonen: Sitäkin aikataulua olisi voinut muuttaa!) joten me kokoonnumme nyt. Presidentti on ilmaissut kantansa (Puhemies koputtaa) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Tässä ei ole mitään poliittisia, aikataulu- eikä muita pulmia. Ei tehdä tekemällä ongelmia. 20 Paula Kokkonen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä en todellakaan ymmärrä, että tämä on sosialidemokraattiselle ryhmälle niin kova kysymys, että ruvetaan puhumaan neulanpistopolitiikasta ja ollaan sitä mieltä, että olen presidenttiä piikitellyt. Siitä ei lainkaan ole kysymys. Palaute kertoo aina antajastaan enemmän kuin siitä, johon se kohdistuu. Nyt teillä on jostakin syystä yliherkistynyt omatunto. Olen vain todennut, että minusta tämä on kiireellinen asia. Olen pitänyt hyvänä sitä asiaa, että eduskunta on keskeyttänyt tauon. Minusta tämä on niin tärkeä asia, että on arvokasta, että käsittelemme tämän erityisellä kiireellä. Olen katsonut, että kun kerran on koneisto, joka mahdollistaa asian nopean ratkaisun, en mitenkään voi ymmärtää, mitä tässä vetkutellaan, varsinkin kun tiedetään, että presidentti on kysymyksestä samaa mieltä. En arvostellut presidenttiä. Minusta hän on lomansa ansainnut. En tiedä, millä tavalla näitä asioita on soviteltu valtioneuvoston kesken, mutta (Puhemies koputtaa) mitä tulee valtioneuvoston selontekoon, (Puhemies koputtaa) katsokaapa sieltä. Puhuttiin tammikuun puolestavälistä. Tässä ylitetään se. Puhemies (koputtaa): Minuutti! 21 Ulla Anttila /vihr: Arvoisa puhemies! Minäkin olen iloinen siitä, että ulkoasianvaliokunta on saanut yksimielisen mietinnön aikaan ja että mietinnössä pitkälti vastataan lyhyesti ja kohtalaisen selkeästi niihin kysymyksiin, joiden suhteen eilen esitettiin epäilyjä. Yksi kysymyksistä oli ero Yhdysvaltojen johtamien sotilaallisten joukkojen ja Ison-Britannian johtamien rauhanturvaajien välillä. Tästä erosta ei ainakaan mietinnön pohjalta pitäisi olla mitään epäselvyyttä yhdelläkään edustajalla. Monia muitakin kysymyksiä on selkeyttävällä tavalla käsitelty.

161/1/22 Kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 9 Arvoisa puhemies! Muutama sana joukkojen tilanteesta, ehkä kiireellisyyskysymyksestäkin. Internetiin tutustumalla huomaa, että tämän päivän tietojen mukaan tällä hetkellä on noin 1 000 rauhanturvaajaa Kabulin alueella. Eilen on Lontoossa tehty päätöksiä joukkojen lopullisesta koostumuksesta Isafin osalta, ja 17 maata osallistuu tähän operaatioon. Työnjaosta on esillä jo alustavia arvioita muidenkin maiden suhteen kuin Suomen. Esimerkiksi Ruotsi aikoo erikoistua tiedustelutoimintaan. Ruotsalainen yksikkö on suunnilleen saman kokoinen kuin suomalainen. Ainakin Le Monden nettisivujen mukaan ruotsalaisen eduskunnan talvitauon vuoksi ruotsalaisten meno alueelle viivästyy. Siinä mielessä ei ole aivan kiirettä, mutta ymmärrän kyllä ed. Kokkosen huolen niiltä osin, että totta kai tuon alueen tilanne on sellainen, että mahdollisimman nopea paikalle pääseminen on paikallaan, mutta on selvää, että kun siellä on jo nyt 1 000 rauhanturvaajaa, varmaan työn organisoiminen tapahtuu vähän kerrallaan, eli huolta siitä, ettei rauhanturvaajia ole paikalla, ei tällä hetkellä ole. Olennaista tietenkin on operaation kannalta, arvoisa puhemies, että eri yksikköjen ja joukkojen välinen työnjako saadaan toimimaan. Ei ole kyse yksinomaan kulttuurien välisestä erosta rauhanturvaajien ja paikallisväestön välillä vaan myös sen suhteen, että rauhanturvaajia tulee eri maista. En ollenkaan epäile sitä, ettei operaatio onnistu, mutta varmasti tämäkään kysymys, että ensin Iso-Britannia johtaa kolme kuukautta ja sitten johtava rooli siirtyy Turkille, ei ole aivan yksinkertainen asia. Toisaalta on tietysti syytä olla tyytyväinen, että islamilainen maa Turkki osallistuu kyseiseen operaatioon, mutta eräitä vähän kriittisempiäkin ajatuksia se ainakin minussa herättää, koska kuitenkin Turkki itsekin on tunnettu ihmisoikeusloukkauksistaan. Amnesty International raportoi vuosittain ihmisoikeusloukkauksia. Tietenkin toivon, että tämä on yksi tapa, jolla Turkki sitoutuu kansainväliseen yhteistyöhön ja sen myötä myös kehittää omaa ihmisoikeuspolitiikkaansa. Kaiken kaikkiaan on ihan selvää, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan täytyy tilannetta seurata. Asiantuntijakuulemisia varmaan tämänkin kevään aikana tiiviisti jatketaan, joten on hyvä lähteä talvitauolle yksimielisen mietinnön pohjalta. 22 Riitta Korhonen /kok: Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on ilahduttavasti yksimielinen, kuten täällä on useaan kertaan todettu, ja asiallinen, ja siinä on nostettu esille ne asiat ja arvopainotukset, jotka eilisessä lähetekeskustelussa olivat täällä kovasti tapetilla. Kansainvälisen yhteisön yhteinen etu on, että Afganistanista kasvaa yli kaksi vuosikymmentä kestäneen sotatilan jälkeen vakaa maa ja suvaitsevampi yhteiskunta. Tämä tavoite on saavutettavissa vain aktiivisella ja pitkäjänteisellä avustus- ja rauhanturvatoiminnalla, joka tässä on todella käynnistymässä. Jälleenrakennus niin väestön elinmahdollisuuksien parantamiseksi kuin kansalaisyhteiskunnan perusteiden vahvistamiseksi on Afganistanin kaltaisessa väkivallasta kauan kärsineessä valtiossa pitkä ponnistus, joka viimeisimpien arvioiden mukaan tulee vaatimaan pelkästään seuraavien 10 vuoden aikana noin 17 miljardin euron panostusta. Omana käsityksenäni näen, että tuo summa tulee olemaan vieläkin suurempi, koskapa 10 vuotta on kovin lyhyt aika ison vihan jälkien jälleenrakentamisessa. Suomen sitoutuminen kolmeksi taikka kuudeksi kuukaudeksi kansainvälisen turvallisuusjoukon Isafin toimintaan, kustannuksiltaan noin 6 10 miljoonaa euroa, on tätä kokonaisuutta vasten peilatessa vähäinen, mutta hyödyllinen panostus tämän yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Samoin olisi Suomen mahdollinen osallistuminen Isafin mandaatin umpeutumisen jälkeen käynnistettävään pitempikestoiseen rauhanturvaamisoperaatioon sekä myöhemmin keväällä käynnistyvään YK:n siviilikriisinhallintaoperaatioon, puhumattakaan ulkoministerin eilen esiin ottamasta kaavaillusta 10 miljoonan euron vuosittaisesta panostuksesta Afganistanin jälleenrakentamistalkoisiin, kokonaiskustannusrakenteessa taloudellisesti ehkä pienehköksikin määriteltävä, mutta henkisessä ja sitoutumismielessä äärettömän tärkeä tässä yhteisessä missiossa. Arvoisa puhemies! Tämänhetkinen tilanne edustaa harvinaista mahdollisuutta maalle, joka kaikkien taholta jätettiin oman onnensa nojaan sen verisen historian edellisessä, toisen kaltaisillekin toimenpiteille otollisessa vaiheessa, nimittäin neuvostojoukkojen vetäytyessä maasta 80- luvun lopulla. Kylvetyn väkivallan ja väkivaltaisen toimintakulttuurin seurauksena oli siten taas uuden sukupolven menettäminen sodan ja väkivallan kurimukseen. Erityisen onnetonta oli ja on

10 Torstaina 10.1.2002 161/1/23 ollut naisten ja tyttöjen asemassa tuona aikana tapahtunut romahdusmainen kehitys. Koulutuksen, lääkäripalvelujen ja sosiaalisten verkostojen puute sekä rajoitettu fyysinen liikkuminen sekä tiedonsaanti ovat olleet erityisen hedelmällistä kasvupohjaa peloille, ennakkoluuloille, vihalle ja katkeruudelle. Ihmisen elämän tärkeimmäksi päämääräksi ja tavoitteeksi on muodostunut vähin erin hengissä pysyminen päivä kerrallaan. Arvoisa puhemies! Isaf-operaatioita ei ole ilman riskejä. Näinhän on tilanne lähes jokaisessa nykyajan rauhanturvaoperaatiossa. Olosuhteet romahtaneiden infrastruktuurirakenteiden Afganistanissa aina sääoloista jopa poliittiseen ilmastoon ovat hyvin vaatimattomat. Kyseessä on sekä henkiseen että fyysiseen kivikauteen taantunut valtio, jonka oma sisäinen rakenne on epävakaa ja jonka historiaa ovat viime aikoina leimanneet jatkuvat valtapoliittiset konfliktit. Kulttuuri, koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva sekä elinkeinoelämä ovat täysin romahtaneet. Nyt käynnistynyt rauhanturvaamis- ja jälleenrakennustyö vaativat kaikkien osapuolien todella pitkäjänteistä sitoutumista. Valtion ylösrakentaminen vaatii myös asukkaidensa, entisten ja nykyistenkin keskinäiseen vihanpitoon tottuneiden, mukaantulemista ja vilpitöntä sitoutumista jälleenrakennustyöhön. Tämä jos mikä vaatii länsimailta todellista johtamisen ja osallistumisen taitoa. Meidän länsimaisen kulttuurin edustajien on osattava huomioida myös romahtaneen valtiorakenteen kulttuuriset erityisominaisuudet. On syytä välttää uuskolonialistisia loukkuja, joihin lankeamalla kylvetään vain kasvualustaa uudelle vihanpidolle. Omaan kuitenkin vakaan uskon siihen, että tehtävään valitut suomalaiset tulevat suoriutumaan kunnialla tästä vaativasta ponnistuksesta, kiitos koulutuksemme, asenneilmastomme sekä pitkäaikaisen kokemuksemme erityyppisistä rauhanturvaamisoperaatioista. Cimic-toimintaan panostaminen eli humanitaarisen tilanteen arviointi, avustustyön koordinointi yhdessä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja jälleenrakennushankkeiden yhteensommittaminen on Suomen osalta viisas valinta. Pystymme täten antamaan Isafin käyttöön omaa erityisasiantuntemustamme. Arvoisa puhemies! Lopuksi on vielä todettava, että toivottavasti kansainvälinen yhteisö ei lähiaikoina tee vääriä valintoja. Syyskuun 11. päivän tapahtumien kansainväliselle yhteistyölle antama sysäys tulisi suunnata kansainvälisen YK-johtoisen järjestelmän vahvistamiseen. Sellainen uusi kansainvälinen järjestys soveliaampaa olisi ehkä kaiketi puhua uudesta kansainvälisestä työnjaosta jossa Yhdysvallat olisi omaksunut maailmanpoliisin tehtävät ja jättänyt järjestyksenpitonsa jälkihoidon, tarkoitan tässä huolehtimista siviilikriisinhallinnasta sekä jälleenrakennuksesta säännönmukaisesti muille eli meille, ei ole suotavaa. Olosuhteiden niin vaatiessa vain saattamalla lapsia ja mummoja kadun yli lainatakseni presidentti Bushin turvallisuusneuvonantajan viimevuotista kommenttia voimme luoda edellytyksiä usein pitkään kyteneiden vihollisuuksien rauhoittumiselle ja tätä kautta katkaista väkivallan kierteen. Voimankäytölle Afganistanissa on YK:n turvallisuusneuvoston ja oli YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus. Jatkossakin terrorismin vastaisen taistelun vaatiman voimankäytön on perustuttava Yhdistyneiltä kansakunnilta saatavaan valtuutukseen. Toivottavaa olisi myös, että Yhdysvallat luopuisi vastustuksestaan kansainvälistä rikostuomioistuinta kohtaan. Maailmanpoliisina toimimisen edellytyksenä on oltava myös alistuminen voimankäytön kansainväliseen valvontaan. Omaehtoinen ulkopolitiikka Yhdysvaltain taholta ei millään tavoin tue kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä estää uusien osamien sukupolvien varttumista silmittömään läntisen maailman vihaan tai äärettömään välinpitämättömyyteen jokaisen ihmishengen yhdenvertaisesta korvaamattomasta merkityksestä. Näillä näkökohdilla, arvoisa puhemies, ei ehkä ole sijaa nykyisessä ja tällä hetkellä käytävässä keskustelussa, mutta emme saa menettää otettamme tai näkyämme suuremmasta kokonaisuudesta päivän- ja hetkenpolttavia ongelmia ratkoessamme. Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola. 23 Juha Korkeaoja /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen, kuten muutamat muutkin puhujat, muun muassa ed. Nepponen aikaisemmin, puhuivat paljon cimictoiminnasta. Se on uusi termi, vain muutaman vuoden käytössä ollut rauhanturvaamistermi.

161/1/24 Kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 11 Siitä on valmistunut aivan hiljattain Maanpuolustuskorkeakoulusta hyvä selvitys, mitä tällä tarkoitetaan. Selvityksessä todetaan, että käsitteenä se on vielä vakiintumaton, mutta suomalaisille asiaa selventää se, että asiantuntijat ovat todenneet, että kysymys on toiminnasta, joka on hyvin lähellä sitä, mitä suomalaiset rauhanturvaajat ovat hyvin pitkän perinteen mukaan jo tehneet: se on rauhanturvatoimintaa, sotilaiden rauhanturvatoimintaa, joka tapahtuu sotilaallisen ja siviiliyhteiskunnan rajapinnassa ja on vähän erilaista kriisin eri vaiheissa. 24 Erkki Pulliainen /vihr: Arvoisa puhemies! Eilen lähetekeskustelussa arvioin käsiteltävänä olevaa selontekoa ja esitin siitä jokseenkin reipasta kritiikkiä. Nyt on päätöksenteon aika, jolloin tietenkin päätöksenteko perustuu siihen tuoreimpaan asiakirjaan, joka on demokraattisesti valitun elimen kanta asiaan, eli valiokunnan mietintöön. Tässä katsannossa totean, ennen kuin menen mietintöön, yhden näkökohdan, jolla silläkin on merkitystä. Merkitystä on sillä, miltä asiat näyttävät sen ohella, mitä ne ovat. Jos tässä tilanteessa nyt sitoutuisin selontekopaperiin, looginen johtopäätös siitä arvioinnista olisi, että ehdottaisin, että päätösehdotusta ei hyväksytä. Mutta se helposti tulkittaisiin siksi, että nyt haluan jollakin tavalla sooloilla tässä asiassa, ja se olisi kohtalokasta asian merkittävyyden kannalta. Toisin sanoen olen erittäin tyytyväinen, arvoisa puhemies, siihen, että on tarjottu arvioitavaksi erittäin hyvin tehty mietintö, mietintö, joka on jäsentelyltään selkeä, sanomaltaan selkeä, jossa on vastattu niihin kysymyksiin, joita esitin eilen lähetekeskustelussa. Näin olen päätynyt seuraavin yksityiskohtaisin perusteluin siihen, että en tee mitään ehdotuksia tässä yhteydessä, mutta kuitenkin kiinnitän joihinkin asioihin huomiota. Ensimmäinen hyvin merkittävä näkökohta on se, että pidetään erillään USA:n sotilastoimet Afganistanissa ja toisaalta se yhteiskuntarakenteen ylösrakennus, joka nyt on käynnistymässä samassa valtiossa. Näiden kahden asian selvä erilläänpito eduskunnan lopullisessa kannanotossa on ratkaisevan tärkeää. Nyt se hämärrys, joka oli tai on selonteossa edelleen tavallaan, koska ei selonteko ole miksikään muuttunut, on poistunut mietinnöstä hyvin selkeällä ilmaisulla. Tämä on siis yksi ja ensimmäinen hyvin merkittävä näkökohta. Toinen on se analyysi, joka on tehty Afganistanista nykyisessä failed state -tilassa. Se kohta tässä asiakirjassa on selvä, koska se luo perustan niille toimenpiteille, joihinka nyt Suomi ryhtyy. Siis tämä asia on nyt selvästi sanottu, mistä on kysymys, mitä tehtävää varten suomalaiset joukot, ne enintään 50 henkilöä, sinne menevät. Se on siis hyvä asia, eli tämä pohja todetaan erittäin hyvin ja selkeästi. Kolmas hyvin merkittävä näkökohta tässä asiakirjassa on YK:n roolin korostuminen. Haluan nähdä nimenomaan asian niin, että YK:n antama valtuutus tälle toimenpiteelle, niin todettuna kuin se tässä mietinnössä on todettu, on erittäin selkeä ja asiallinen, ja siihen voi yhtyä. Siis samalla kun näin pystytään ehkä toivottavasti antamaan apu Afganistanin valtiojärjestelmän uudelleenluomiselle, niin samalla korostuu YK:n rooli ja merkitys valtuutuksen antajana ja myöskin eräällä tavalla toimenpiteitten seuraajana. Neljäs asia on se, että kansallisesti on hyvin selvä se, minkä ministeriön ja minkä pääluokan toimenpiteestä tässä on kysymys. Nyt se todetaan harvinaisen selvästi, että se on ulkoasiainministeriön pääluokka, josta nämä varat otetaan, mikä tarkoittaa sitä, että jos lisäbudjettiin näitä ehdotuksia varojen saamiseksi tulee, niin tiedetään, mitä pääluokkaa seurataan. Minä toivon hartaasti tältä osalta, että tästä linjasta pidetään hyvin selvästi kiinni eikä tähän sotketa puolustusministeriön pääluokan menotaloutta. 25 Kimmo Kiljunen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Olisin tiedustellut ed. Pulliaiselta, kun hän haluaa pitää tiukasti kiinni siitä, että nämä kaksi eri sotilasoperaatiota, jotka Afganistanissa tällä hetkellä ovat käynnissä, poikkeavat toisistaan, mikä on se peruste, että hän haluaa pitää ne erillään. Sekö, että hänen mukaansa niiden tavoitteet poikkeaisivat toinen toisistaan, vaiko se, että ne nimenomaan Suomen rauhanturvalain kannalta ja suomalaisten osallistumisen kannalta poikkeavat toinen toisistaan? Kun itse puhuin siitä, että nämä ovat kaksi erillistä operaatiota, perusteena oli nimenomaan se, mihin Suomi voi osallistua, mihin meidän rauhanturvalakimme antaa myöden. Sen sijaan kyllä näen nämä molemmat operaatiot kansainvälisen kriisinhallinnan kannalta, kansainvälisen terrorismin torjunnan kannalta ja myöskin YK:n toiminnan kannalta, jolla pyritään ylläpitämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, yhden-

12 Torstaina 10.1.2002 161/1/26 suuntaisina ja siltä puolelta en haluaisi näitä kahta eri operaatiota erottaa toisistaan. Haluaisin tiedustella ed. Pulliaiselta, mitä hän tarkoittaa. 26 Juha Korkeaoja /kesk (vastauspuheenvuoro): Osittain ed. Pulliaisen eilisen puheenvuoron johdosta valiokunta halusi tätä asiaa selventää. Lähtökohtana oli nimenomaan, kun nämä kaksi näkökulmaa tulivat ed. Kiljusen puheessa esille, se, että Suomen rauhanturvalain perusteella Suomi ei voisi olla mukana tässä Yhdysvaltojen johtamassa operaatiossa, ei, jos se tulkitaan YK:n operaatioksi, YK:n valtuuttamaksi sotilaallisen pakottamisen luonteiseksi operaatioksi tai vaikka se tulkittaisiin, niin kuin USA tulkitsee sitä, itsepuolustustoimeksi, joka saa valtuutuksensa myös YK:n peruskirjasta. 27 Tuija Nurmi /kok (vastauspuheenvuoro): Olen saanut tietoa, että aluksi saattaisi olla niin, että lähetetään esimerkiksi vähemmän henkilöitä ja sitten myöhemmässä vaiheessa enemmän, esimerkiksi aluksi kymmenen plus yksi, ja tämä yksi olisi tulkki, ja myöhemmin sitten vasta 50. Eli ei lähetettäisi heti 50:tä, vaan enintään 50 on ihan oikea luku maksimissaan, mutta sehän menee asteittain se henkilömäärä, mikä Afganistaniin lähetetään. 28 Erkki Pulliainen /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tämä selventävä jälkikeskustelu on varmaan paikallaan. Totean, että minä lähden siitä, että on aivan selvä, että Suomen oma lainsäädäntö asettaa selvät reunaehdot, joita ei ole asetettu tässä yhteydessä kyseenalaisiksi. Se on ihan selvä asia. Se osa tässä on itse asiassa itsessään selvä jako, eikä siinä ole mitään. Mutta minä myös tarkoitan sitä, toisin kuin ed. Kiljunen ajattelee ehkä ihan täsmälleen, että minä en halua sitä, että millään tavalla Yhdysvallat omaa toimintaansa tekee vielä erikoisoikeutetuksi sillä, että onhan siellä sitten se humanitäärinen korjausoperaatio meneillään. 29 Tuija Nurmi /kok: Arvoisa puhemies! Rauhanturvaamislain mukaan Suomi voi osallistua sellaiseen Yhdistyneiden kansakuntien päätökseen perustuvaan sotilaalliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen, joka tähtää kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai humanitäärisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen. Lain mukaan osallistumisesta päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Jos rauhanturvaamisjoukon voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet tulisivat olemaan perinteistä rauhanturvaamista laajemmat, on valtioneuvoston ennen esityksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla asiasta sille selonteko, jossa yksilöidään operaatiota koskevien voimankäyttövaltuuksien laajuus. Tämä on tekstiä valtioneuvoston selonteosta n:o 5, jota nyt käsittelemme. Näyttää siltä, että olemme varsin yksimielisiä siitä, että Suomi on mukana Isaf-operaatiossa. Mutta Suomen suhteet Afganistaniin ovat aina olleet varsin erikoiset jo historiassakin, olihan Suomi ensimmäisiä maita, jotka tunnustivat Afganistanin vuonna 1919. Koska Suomi on globaalisesti arvostettu rauhanturvaajavaltio, on Suomellakin oikeus saada äänensä kuuluviin työpanoksessaan Afganistanissa. Ja koska ulkopolitiikka on aina itsekästä, on Suomenkin saatava panostuksestaan jotakin. Globaali rauha ei ole vain antamista vaan myös saamista. Siksi Suomen tuleekin vaatia Isaf-operaatioon osallistuvilta valtioilta sitoutumista asiaan. Suomen pitää vaatia valtioiden välistä yhteistyötä keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi alkulähteillään. Suomalaiset ovat aiemminkin olleet ensimmäisten joukossa vaikeissa ja vaativissa rauhanturvatehtävissä, esimerkiksi vaikkapa Suezin rauhanturvatehtävässä 1950-luvun puolessavälissä. Olosuhteet Afganistanissa ovat todella aivan erilaiset verrattuna Suomeen jo geografisestikin. Vuonna 1980 palasin juuri silloiseen asuinmaahani Saksan liittotasavaltaan, ja lento yli Afganistanin oli henkeäsalpaava: vuoristo oli karun kaunista, jossain näkyi vihreitä laaksoja. Maa oli lintuperspektiivistä aivan erilainen kuin Suomi tai Eurooppa. Lennon jälkeen ilmatila suljettiin sotatoimien vuoksi. Afganistaniin on saatava sinne sopivat demokraattiset pelisäännöt. Vain tämä voi auttaa suomalaisia osaltaan aktiiviseen huumeidenvastustustyöhön. Afganistan on maailman suurin yksittäinen huumeitten tuottaja. Huumekasvien kasvatus on saatava loppumaan. Toinen seikka on laittoman siirtolaisuuden kuriin saaminen. Muun muassa juuri Afganistanin rajojen läpi siirtyy laitonta siirtolaisuutta. Me kaikki tiedämme, että Moskovan alueella odottaa arviolta yli miljoona laitonta siirtolaista pääsyä länteen. Suomella on Euroopan unionin pi-