KIRJALLINEN KYSYMYS 354/2010 vp Virttaankankaan tekopohjavesihanke ja pohjavesidirektiivin 2006/118/EY soveltaminen Eduskunnan puhemiehelle Asia koskee korkeimman hallinto-oikeuden 13.8.2008 antamaa päätöstä, joka koskee Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihankkeen ympäristölupaa, joka on myönnetty 30.12.2005 ja josta on Vaasan hallinto-oikeuden päätös 5.3.2007. KHO:lle aikoinaan lähetetyssä materiaalissa pyydetään KHO:ta ottamaan huomioon pohjaveden suojelusta annettu direktiivi 2006/118/EY, joka on annettu 12.12.2006, julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 27.12.2006 ja on tullut voimaan (13 artikla) siitä kahdentenakymmenentenä päivänä. KHO:n mainitussa päätöksessä, taltionumero 1883, selvitetään sovellettavia kansallisia säännöksiä melko laajasti, mutta pohjavesidirektiivistä todetaan vain (s. 137) seuraavaa: "Pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY kansallisen täytäntöönpanon määräaika päättyy 16.1.2009." Vaikka KHO on selkeästi tietoinen kyseisestä direktiivistä, se ei näytä päätöksenteossaan kuitenkaan ottaneen sitä huomioon. Alan kirjallisuudesta kuitenkin ilmenee, että unionioikeus on itsenäinen oikeusjärjestys suhteessa Suomen oikeusjärjestykseen. Unionioikeuden etusijan periaate on voimassa kansallisen säännöksen antamisajankohdasta riippumatta (Jääskinen: Euroopan unioni, oikeudelliset perusteet, Hki 2007: s. 354). Unionioikeus on osa jäsenvaltion voimassa olevaa oikeutta ilman, että tämä edellyttäisi erillisiä voimaansaattamistoimia (Jääskinen, ed., s. 361). EU-oikeuden säännökset tekevät voimaan tullessaan automaattisesti soveltamiskelvottomiksi kaikki kansallisen lainsäädännön normit, jotka ovat ristiriidassa EU-normien kanssa (Mäenpää: Eurooppalainen hallinto-oikeus, s. 77). Sovellettavan kansallisen säännöksen ja unionisäännöksen aikajärjestys ei vaikuta asiaan. Kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä niin, että eri tulkintavaihtoehdoista valitaan se, joka parhaiten edistää unionioikeuden toteutumista. Kansallista lakia on tulkittava myös sellaisen direktiivin mukaisesti, joka on hyväksytty vasta lain säätämisen jälkeen. Tulkintavaikutukset on otettava huomioon jo ennen implementointimääräajan kulumista. Tulkintavaikutus ulottuu myös muuhun kansalliseen lainsäädäntöön (Mäenpää, ed., s. 87). Tulkintavaikutus on voimassa sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa suhteessa (Jääskinen, ed., s. 372). Velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti on voimassa riippumatta siitä, onko implementointi tapahtunut epäasiallisesti tai onko sitä tapahtunut ollenkaan. Kansallisilla tuomioistuimilla on jo ennen direktiivin täytäntöönpanon määräaikaa velvollisuus pidättäytyä tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka voisi vaarantaa vakavasti direktiivin tavoitteen toteutumisen (Maunu: Direktiivin oikeusvaikutukset kansallisissa tuomioistuimissa, s. 595, Juhlakirja Allan Rosas). Ennen direktiivin täytäntöönpanon määräaikaa ei voida myöntää esim. direktiivin vastaisia toimilupia. Versio 2.0
Puitedirektiiville annetaan täsmällinen sisältö tulkinnan kautta. Direktiivin johdantoon liittyvää ei-normatiivista tekstiä on mahdollista käyttää soveltamiseen liittyvän tulkinnan apuna. (Mäenpää: Eurooppalainen hallinto-oikeus, s. 31) "Kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen vain syrjäyttämään kansallista oikeussääntöä, joka on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, vaan tarvittaessa myös luomaan oikeudelliset keinot, jotka turvaavat, että EU-sääntö myös käytännössä toteutuu". (EU-tuomioistuimen tuomari Leif Sevon, The Nordic Conference on the European Union, Hanasaari 6. 8.11.1998) "EU-sopimuksen 5 art. antaa kansallisille tuomioistuimille sekä velvoitteen että toimivallan antaa ratkaisuja, jotka muuten eivät olisi mahdollisia (kotimaan lain nojalla). Kansallisen tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava siitä, ettei se sovella kansallista normia, joka on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Siten EU-oikeus on otettava huomioon prekluusiosäännöistä riippumatta". (Director John Temple Lang, the European Commission DG IV, kuten ed.) Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Noudattaako maamme oikeuslaitos EUdirektiivejä siten kuin niitä pitää noudattaa ja onko KHO toiminut nimenomaan Virttaankankaan tekopohjavesihankkeen ympäristölupaa koskevassa päätöksessään (taltionumero 1883) hyväksyttävällä tavalla? Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2010 Timo Juurikkala /vihr 2
Ministerin vastaus KK 354/2010 vp Timo Juurikkala /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Timo Juurikkalan /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 354/2010 vp: Noudattaako maamme oikeuslaitos EUdirektiivejä siten kuin niitä pitää noudattaa ja onko KHO toiminut nimenomaan Virttaankankaan tekopohjavesihankkeen ympäristölupaa koskevassa päätöksessään (taltionumero 1883) hyväksyttävällä tavalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Oikeusministeriöllä ei ole toimivaltaa tutkia kansallisten lainkäyttöviranomaisten päätösten oikeellisuutta. Ei myöskään ole asianmukaista, että oikeusministeriö kommentoi riippumattoman lainkäyttöviranomaisen eli tässä tapauksessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä yksittäisessä asiassa. Seuraavassa on selostettu asiaan liittyvää EU:n oikeutta ottamatta kantaa kirjallisessa kysymyksessä mainittuun päätökseen. Euroopan unionin toimintaa koskevan sopimuksen 297 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivit tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Direktiivit pannaan täytäntöön antamalla kansallista lainsäädäntöä, mitä varten direktiivissä asetetaan määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltion on saatettava voimaan direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Määräajan tarkoitus on antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa toteuttaa kansalliset täytäntöönpanotoimet. Ennen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä direktiivin säännöksillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiolla ei ole velvollisuutta saattaa täytäntöönpanotoimia voimaan ennen voimaantulolle asetetun määräajan päättymistä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tämän määräajan kuluessa ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan direktiivin tavoitteiden toteutuminen määräajan päättyessä. Jäsenvaltioiden tulee direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa myös pidättyä antamasta sellaisia säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen toteutumisen (asia C 129/96, Inter Environnement Wallonie, tuomio 18.12.1997, Kok., s. I 7411, 45 kohta; asia C 14/02, ATRAL, tuomio 8.5.2003, Kok., s. I 4431, 58 kohta ja asia C 144/04, Mangold, tuomio 22.11.2005, Kok., s. I 9981, 67 kohta). EU:n tuomioistuin on täsmentänyt, että tämä pidättäytymisvelvollisuus sitoo asianomaisten jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, kansalliset tuomioistuimet mukaan lukien. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on direktiivin voimaantuloajankohdasta lähtien pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (ks. etenkin asia C 212/04, Adeneler ym., tuomio 4.7.2006, Kok., s. I 6057, 122 ja 123 kohta). Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 354/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Timo Juurikkala /gröna: Följer rättsväsendet i Finland EU-direktiv på det sätt som de måste följas och har högsta förvaltningsdomstolen förfarit på ett godtagbart sätt vid beslutsfattandet som gäller miljötillståndet för projektet med konstgjort grundvatten i Virttaankangas (liggarnummer 1883)? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Justitieministeriet har inte befogenhet att pröva riktigheten av de nationella rättstillämpande myndigheternas beslut. Det är inte heller behörigt att justitieministeriet kommenterar ett beslut av en oberoende rättstillämpande myndighet, d.v.s. i detta fall högsta förvaltningsdomstolen, i ett enskilt ärende. Nedan redogörs för EU-rätten till den del den hänför sig till ärendet utan att ta ställning till det beslut som nämns i det skriftliga spörsmålet. Enligt artikel 297 punkt 2 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt ska direktiv träda i kraft den dag som anges i akterna eller, om det inte anges någon dag, den tjugonde dagen efter offentliggörandet i Europeiska unionens officiella tidning. Direktiv genomförs genom nationell lagstiftning, varför det i direktivet anges en tidsfrist inom vilken en medlemsstat ska sätta i kraft de lagar, förordningar och administrativa föreskrifter som direktivet förutsätter. Syftet med fristen är att ge tillräckligt med tid för medlemsstaterna att utföra de nationella genomförandeåtgärderna. Bestämmelserna i ett direktiv har inte direkt rättsverkan innan fristen för genomförandet av direktivet har gått ut. Enligt EU-domstolens gängse rättspraxis är medlemsstaten inte förpliktad att sätta genomförandeåtgärderna i kraft innan fristen för ikraftträdande har löpt ut. Medlemsstaterna måste dock inom denna frist vidta de åtgärder som behövs för att säkerställa att direktivets mål kan uppnås före fristen går ut. Inom den frist som har reserverats för genomförande av ett direktiv ska medlemsstaterna också avstå från att anta sådana bestämmelser som allvarligt kan äventyra att det resultat som föreskrivs i direktivet ska uppnås (dom av den 18 december 1997 i mål C-129/96, Inter-Environnement Wallonie, REG., s. I-7411, punkt 45; dom av den 8 maj 2003 i mål C-14/02, ATRAL, REG., s. I-4431, punkt 58 och dom av den 22 november 2005 i mål C-144/04, Mangold, REG., s. I-9981, punkt 67). EU-domstolen har preciserat att denna skyldighet att avstå från att anta bestämmelser är bindande för alla myndigheter i medlemsstaterna, även nationella domstolar. Domstolarna i medlemsstaterna ska från och med direktivets ikraftträdande i så hög grad som möjligt avstå från att tolka den nationella rätten på ett sätt som allvarligt hotar att äventyra att det resultat som föreskrivs i direktivet kan uppnås efter att fristen för genomförande av direktivet har löpt ut (se särskilt dom av den 4 juni 2006 i mål C 212/04, Adeneler m.m., REG., s. I-6057, punkter 122 och 123). 4
Ministerns svar KK 354/2010 vp Timo Juurikkala /vihr Helsingfors den 17 maj 2010 Justitieminister Tuija Brax 5