6LVlOO\VOXHWWHOR 2,.(867,(7((//,1(17,('(.817$ 10.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT... 72 10.2 YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS... 73 2SLQWRMHQNHVWR 0XXNRXOXWXV +DUMRLWWHOXXQMDRSLVNHOLMDYDLKWRRQRVDOOLVWXPLQHQ 10.3 TYÖHISTORIA... 74 2SLVNHOXDLNDLQHQW\ NRNHPXV 7\ NRNHPXVYXRQQDVXRULWHWXQWXWNLQQRQMlONHHQ 10.4 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ VUONNA 1997... 75 9DOPLVWXPLVKHWNHQW\ OOLV\\VWLODQQHWXWNLQWRDVWHHQPXNDDQ 10.5 TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ 2000... 77 7\ OOLV\\VWLODQQHV\NV\OOlWXWNLQWRDVWHHQPXNDDQ 7\ WW P\\V 7\ YRLPDWRLPLVWRQWXNLWRLPLHQK\ G\QWlPLQHQ 7\ QKDNXNRXOXWXNVHHQMDXUDQHXYRQWDDQRVDOOLVWXPLQHQ 10.6 NYKYINEN TYÖ... 79 <OHLVLPPlWDPPDWLW 1\N\LVHQW\ VXKWHHQDONDPLVDMDQNRKWDMDW\ VXKWHHQODDWX $VHPDW\ SDLNDQRUJDQLVDDWLRVVD 7\ QDQWDMDQWRLPLDOD 7\ QDQWDMDVHNWRULW 7\ SDLNDQVLMDLQWL 1\N\LVHQW\ QMD\OLRSLVWRNRXOXWXNVHQYDVWDDYXXV 10.7 TYÖNHAKUPROSESSI... 85 7\ QKDNXPHQHWHOPlWMDQLLGHQWXORNVHOOLVXXV 0LWlNDXWWDQ\N\LQHQW\ VDDWX" 7\ SDLNDQVDDQWLLQYDLNXWWDQHHWWHNLMlW 10.8 OPINTOJEN ANTI... 88 2SLWXQK\ G\QWlPLQHQQ\N\LVHVVlW\ VVl 2SLQWRMHQDQWDPDWYDOPLXGHW
10 OIKEUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 10.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT Vuonna 1997 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneesta 257 henkilöstä kyselyyn vastasi 154, eli 59,9%. Oikeustieteilijöiden vastausprosentti jäi kaikista tiedekunnista alhaisemmaksi, mutta myös oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneiden vastausaktiivisuutta voidaan silti pitää tyydyttävänä. Kyselyyn vastanneista oikeustieteilijöistä 128 oli suorittanut vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon, 13 lisensiaatin tutkinnon, yhdeksän alemman korkeakoulututkinnon ja vain kolme tohtorin tutkinnon. Tutkimustulosten tulkinnassa onkin syytä huomioida erityisesti tohtorin tutkinnon suorittaneiden pieni lukumäärä. Seuraavassa kuvassa esitetään tarkemmin oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneiden kyselyyn vastanneiden prosentuaalinen jakautuminen tutkintoasteen mukaan. lisensiaatti 8,5 % tohtori 2,0 % alempi korkeakoulututkinto 5,9 % ylempi korkeakoulututkinto 83,7 % Kuvio 36. Oikeustieteilijävastaajien prosentuaalinen jakautuminen Helsingin yliopistossa vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = 153. Oikeustieteilijöiden sukupuolijakauma oli keskimääräistä tasaisempi, sillä miehiä oikeustieteilijävastaajista oli noin 42%. Ruotsinkielisten osuus oli oikeustieteilijöillä niin ikään korkea, 12,5%. Oikeustieteilijät olivat syntyneet keskimäärin vuonna 1968 eli täyttivät tutkimusvuonna 32 vuotta. 72
Yleisin syventymiskohde vastaajilla oli rikosoikeus ja toiseksi yleisin prosessioikeus. Myös siviilioikeuteen ja kansainväliseen oikeuteen syventyneitä oli vastaajissa useita. Seuraavassa oikeustieteilijöitä tarkastellaan pääosin yhtenä ryhmänä tai tutkintoasteen mukaan, syventymiskohteen mukainen tarkastelu ei ole mahdollista, sillä vastaajamäärät joitakin syventymiskohteita kohden eivät ole riittävän suuria tilastollisten yhteenvetojen tekemiseksi. 10.2 YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS 10.2.1 Opintojen kesto Vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet oikeustieteilijät olivat kirjoittautuneet Helsingin yliopistoon ensimmäisen kerran keskimäärin vuonna 1990. Alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneet olivat kirjoittautuneet yliopistoon ensimmäisen kerran keskimäärin vuonna 1992, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet vuonna 1991, lisensiaatin tutkinnon suorittaneet vuonna 1984 ja tohtorin tutkinnon suorittaneet vuonna 1985. Oikeustieteilijöiden opinnot ylempään korkeakoulututkintoon olivat vastaajien arvion mukaan kestäneet keskimäärin 5,2 vuotta mahdolliset välivuodet pois lukien. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla naisilla keskimääräinen opiskeluaika oli noin 5,3 vuotta ja miehillä 4,9 vuotta. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 4,4 vuotta. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla naisilla keskimääräinen opiskeluaika oli noin 4,8 vuotta ja miehillä 3,7 vuotta. 10.2.2 Muu koulutus Oikeustieteilijöistä neljännes ilmoitti suorittaneensa jonkin tutkinnon tai tutkintoja ennen vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamaansa tutkintoa. Tässä kyseeseen voi tulla esimerkiksi vuonna 1997 maisterin tutkinnon suorittaneen aiemmin suorittama kandidaatin tutkinto, lisensiaatin aiemmin suorittama maisterintutkinto tai tohtorin aiemmin suorittama alempi tutkinto. Näiden lisäksi kyseeseen voivat tulla myös muiden alojen ja koulutusasteiden tutkinnot. Oikeustieteilijämiehistä 30% ilmoitti suorittaneensa tutkinnon/tutkintoja ennen vuonna 1997 suorittamaansa tutkintoa ja naisista hieman yli viidennes. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista noin 44% ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 14% ilmoitti suorittaneensa jonkin tutkinnon tai tutkintoja ennen vuonna 1997 suorittamaansa tutkintoa. Noin 15%:lla oikeustieteilijöistä oli tutkinto/tutkintoja, jotka he olivat suorittaneet vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen. Miehistä tutkinnon/tutkintoja oli hankkinut vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen lähes viidennes ja naisista hieman vajaat 12%. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista lisätutkintoja oli hankkinut noin 11% ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista lähes 17%. Lisensiaateilla ja tohtoreilla ei vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen suoritettuja tutkintoja ollut. Lisävalmiuksia antavaa täydennyskoulutusta ilmoitti vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen hankkineensa 30% oikeustieteilijöistä. Miehillä vastaava luku oli 28% ja naisilla 31%. 73
10.2.3 Harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon osallistuminen Noin 22% oikeustieteilijöistä ilmoitti osallistuneensa opintoihin liittyvään harjoitteluun yliopistoopintojensa aikana. Naisista harjoitteluun ilmoitti osallistuneensa hieman vajaa neljännes ja miehistä vajaa viidennes. Vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista hieman vajaa neljännes oli osallistunut yliopisto-opintojensa aikana harjoitteluun, lisensiaateilla vastaava luku oli 15%. Tohtoreista harjoitteluun ilmoitti opiskeluaikanaan osallistuneensa kolmannes. Yliopisto-opintojensa aikana ulkomailla opiskelijavaihdossa tai omatoimisesti opiskellen ilmoitti oikeustieteilijöistä olleensa peräti hieman yli 27%. Naisista peräti 39% ilmoitti opiskelleensa ulkomailla, miehillä vastaava luku oli hieman alle 11%. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaisessa opiskelijavaihdossa oli ollut 32% ja lisensiaateista hieman vajaat 8%, alemman korkeakoulututkinnon tai tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista ei sen sijaan kukaan. Kansainväliseen työharjoitteluun ilmoitti yliopisto-opiskelujensa aikana osallistuneensa 3,9% oikeustieteilijöistä. Naisista kansainväliseen työharjoitteluun oli osallistunut 5,6% ja miehistä 1,6%. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista kansainväliseen työharjoitteluun ilmoitti osallistuneensa 4,7% ja muiden tutkintoasteiden edustajista ei kukaan. 10.3 TYÖHISTORIA 10.3.1 Opiskeluaikainen työkokemus Hieman yli 28% oikeustieteilijöistä ilmoitti, ettei omaa yliopisto-opintojensa ajalta oman alansa työkokemusta. Miehistä peräti kolmannes ja naisista hieman vajaa neljännes oli ilman oman alan opiskeluaikaista työkokemusta. Alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneista kolmannes ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista peräti kolme neljännestä ilmoitti omaavansa oman alansa työkokemusta yliopisto-opintojensa ajalta, lisensiaateilla vastaava luku oli noin 69%. Tohtoreista kaikki ilmoittivat omaavansa yliopisto-opintojen ajalta oman alansa työkokemusta. Yliopisto-opiskelujen aikana hankitun oman alan työkokemuksen määrä oli keskimäärin 27 kuukautta kaikki tutkintoasteet huomioiden. Miehillä oman alan työkokemusta oli keskimäärin 34 kuukautta ja naisilla 23 kuukautta. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla omaa alaa vastaavaa opiskeluaikaista työkokemusta oli keskimäärin 18 kuukautta ja alemman korkeakoulututkinnonkin suorittaneilla keskimäärin 16 kuukautta. 10.3.2 Työkokemus vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen Oikeustieteilijöillä oli ollut oman ilmoituksensa mukaan keskimäärin 2,5 työsuhdetta vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen. Näistä 2,5 työsuhteesta lähes kaikki keskimäärin 2,4 työsuhdetta olivat vastaajien arvion mukaan olleet akateemista koulutusta vastaavia. Mukaan on laskettu myös mahdolliset valmistumishetkellä olleet ja nykyiset työsuhteet. Naisilla työsuhteita oli ollut kaikkiaan 74
keskimäärin 2,6, joista keskimäärin 2,5 akateemista koulutusta vastaavia. Miehillä työsuhteita oli keskimäärin 2,3, joista niinikään lähes kaikki akateemista koulutusta vastaavia. Eniten työsuhteita oli ollut ylemmän korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneilla ja vähiten tohtorin tutkinnon suorittaneilla. Lisensiaateilla ja tohtoreilla kaikki vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeiset työsuhteet olivat akateemista koulutusta vastaavia. 3 2,5 2 1,5 1,6 1,4 2,7 2,5 1,7 1,7 1,3 1,3 2,5 2,4 1 0,5 0 alempi korkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto lisensiaatti tohtori KAIKKI TUTKINTO- ASTEET työsuhteet vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen akateemista koulutusta vastaavat työsuhteet Kuvio 37. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työsuhteiden lukumäärä yhteensä ja akateemista koulutusta vastaavien työsuhteiden lukumäärä vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen syksyyn 2000 mennessä vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. 10.4 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ VUONNA 1997 Oikeustieteilijöistä hieman yli 41% ilmoitti olleensa valmistumishetkellään vuonna 1997 opiskelualaansa vastaavassa työssä ja tämän lisäksi hieman yli 13% oli oman ilmoituksensa mukaan opiskelualaansa vastaamattomassa työssä. Opiskelualaa vastaavassa työssä ilmoitti olevansa noin 46% miehistä ja 37% naisista. Opiskelualaa vastaamattomassa työssä naisista sen sijaan oli lähes 17% ja miehistä vain 8%. Kolmannen ryhmän muodostavat ne vastaajat, jotka ilmoittivat, että heillä oli valmistumishetkellään työpaikka tiedossa, oikeustieteilijöistä tässä tilanteessa oli valmistuessaan tutkintoonsa vuonna 1997 hieman vajaa 9%. Naisilla oli miehiä hieman useammin työpaikka tiedossaan valmistumishetkellä. Päätoimisia perustutkinto-opiskelijoita oikeustieteilijöistä oli hieman yli 9% ja päätoimisia jatkoopiskelijoita hieman yli 5%. Perustutkinto-opiskelijoissa miesten ja naisten määrässä ei ollut merkittävää eroa, jatko-opiskelijana miehet sen sijaan olivat valmistuessaan tutkintoonsa vuonna 1997 naisia hieman useammin. Päätoimisten aikuisopiskelijoiden määrä jäi alle prosenttiin, kaikki aikuisopiskelijat olivat naisia. Yrittäjänä ei oikeustieteilijöistä valmistumishetkellään ollut kukaan ja kotonakin (esimerkiksi äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa) ilmoitti olevansa vain hieman yli 1% oikeustieteilijöistä. Kotona olleista kaikki olivat naisia. 75
Työttömänä työnhakijana ilmoitti valmistumishetkellään vuonna 1997 olleensa hieman yli 16% oikeustieteilijöistä. 28 Miehillä työttömyys oli yleisempää: miehistä työttömänä oli valmistuessaan yli viidennes ja naisista hieman alle 14%. 10.4.1 Valmistumishetken työllisyystilanne tutkintoasteen mukaan Tohtorin tutkinnon suorittaneista kaikki olivat opiskelualaa vastaavassa työssä kun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista vastaavassa tilanteessa oli vain kolmannes, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet olivatkin muita useammin opiskelualaansa vastaamattomassa työssä. Kaikki ne vastaajat, joilla oli työpaikka tiedossaan tai jotka olivat päätoimisia perustutkintoopiskelijoita olivat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä voi olla tilanne, jossa vastaajat ovat suorittamassa toista perustutkintoa tai vastaavasti ovat mieltäneet opiskelevansa vielä päätoimisesti siihen tutkintoon, johon valmistuivat. Jatko-opiskelijoita oli eniten lisensiaateissa mutta myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa. Kaikki aikuisopiskelijat olivat lisensiaatteja. Kotona oli lähinnä vain alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita vastaajia. Työttömiä oli ainoastaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa, mutta heistä työttöminä työnhakijoina olikin valmistuessaan peräti viidennes. tilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 opiskelualaa vastaavassa työssä opiskelualaa vastaamattomassa työssä työpaikka tiedossa päätoiminen perustutkinto-opiskelija päätoiminen jatko-opiskelija päätoiminen aikuisopiskelija kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) työtön työnhakija (eikä työpaikkaa tiedossa) muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto ylempi korkeakoulu- alempi korkeakoulututkinto tutkinto lisensiaatti tohtori yhteensä 33,3% 37,8% 58,3% 100,0% 40,4% 44,4% 12,6% 13,2% 10,2% 8,6% 11,0% 9,3% 4,7% 16,7% 5,3% 8,3%,7% 11,1%,8% 1,3% 19,7% 16,6% 11,1% 3,1% 16,7% 4,6% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 22. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 tutkintoasteen mukaan. N = 151. 28 Seuraavassa taulukossa oikeustieteilijöiden työttömyysprosentti on hieman korkeampi lähes 17% pienet erot tekstissä ja oheisessa taulukossa esitettyjen työttömyys- ja työllisyysprosenttien välillä johtuu siitä, että yksi oikeustieteilijävastaajista ei ole vastannut kysymykseen vuonna 1997 suoritetusta tutkinnosta, tämä muuttaa hieman tutkintoasteen mukaisen tarkastelun prosenttilukuja. 76
10.5 TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ 2000 Oikeustieteilijöistä noin 88% ilmoitti olevansa työssä vastatessaan kyselyyn syksyllä 2000. Miehistä työssä oli hieman useampi kuin naisista. Päätoimisia jatko-opiskelijoita oli hieman yli 3%, miehistä jatko-opiskelijana oli lähes 5% ja naisista vain hieman yli 2%. Kotona äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa oli vastaajista hieman alle 6%. Naisista kotona oli noin joka kymmenes ja miehistä ei kukaan. Yrittäjinä oikeustieteilijöistä oli syksyllä 2000 vain vajaa prosentti, kaikki yrittäjät olivat miehiä. Työttömänä oikeustieteilijöistä oli syksyllä 2000 vain 1,3%. Naisista työttömänä ei ollut kukaan, miehillä työttömyysprosentti oli 3,2. Päätoimisia perustutkinto-opiskelijoita ja päätoimisia aikuisopiskelijoita oikeustieteilijöissä ei ollut kyselyyn vastaamishetkellä lainkaan. 10.5.1 Työllisyystilanne syksyllä 2000 tutkintoasteen mukaan Vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneista kaikki olivat syksyllä 2000 työssä ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneistakin lähes 85%. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista työssä oli noin 88% ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista 89%. Päätoimisista perustutkinto-opiskelijoista suurin osa oli alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, mutta myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista joka kymmenes ilmoitti olleensa valmistumishetkellään päätoiminen perustutkinto-opiskelija. Kyseessä voi olla tilanne, jossa he opiskelevat toista tutkintoa tai vaihtoehtoisesti se, että he ovat arvioineet valmistumishetkellään olleensa vielä siihen perustutkintoon päätoimisesti opiskelevia, johon valmistuivat sillä hetkellä. Päätoimiset jatko-opiskelijat olivat suurimmaksi osaksi lisensiaatteja, joista yli 15% ilmoitti olleensa jatko-opiskelijana mutta myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista hieman yli 2% oli syksyllä 2000 päätoimisena jatko-opiskelijana. Kaikki syksyllä 2000 yrittäjänä, kotona tai työttömänä työnhakijana olevat olivat vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Näin ollen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työttömyysprosentti oli täten 1,6. tilanne syksyllä 2000 työssä päätoiminen jatko-opiskelija yrittäjä kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) työtön työnhakija muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto ylempi korkeakoulu- alempi korkeakoulututkinto tutkinto lisensiaatti tohtori yhteensä 88,9% 88,1% 84,6% 100,0% 88,1% 2,4% 15,4% 3,3%,8%,7% 7,1% 6,0% 1,6% 1,3% 11,1%,7% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 23. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne syksyllä 2000 vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = 151. 77
10.5.2 Työttömyys Oikeustieteilijöistä hieman yli 34% ilmoitti olleensa työttömänä työnhakijana vähintään kerran sen jälkeen, kun valmistui tutkintoonsa Helsingin yliopistossa vuonna 1997. Naisilla vastaava luku oli noin 38% ja miehillä noin 30%. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista ilmoitti työttömänä vuonna 1997 suoritetun tutkintonsa jälkeen olleensa noin 41% ja lisensiaateista hieman alle 8%. Alemman korkeakoulututkinnon ja tohtorin tutkinnon suorittaneista työttömänä ei oman ilmoituksensa mukaan ollut valmistumisensa jälkeen ollut kukaan. Työttömänä olleilla oikeustieteilijöillä työttömyysjaksojen keskimääräinen määrä oli 1,4 ja niiden yhteenlaskettu kesto keskimäärin noin 4,9 kuukautta. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työttömyysjaksoja oli ollut keskimäärin 1,4 ja niiden yhteiskesto keskimäärin 4,8 kuukautta. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla työttömyysjaksoja oli vastaavasti keskimäärin 2,0 ja niiden yhteiskesto oli keskimäärin 10,0 kuukautta. Valmistumishetkellään vuonna 1997 oikeustieteilijöistä oli työttömänä yhteensä yli 16% mutta syksyllä 2000 enää hieman yli 1%. Syksyllä 2000 miesten työttömyysprosentti oli 3,2, naisista työttömänä ei ollut kukaan. Työttömyydelleen jonkin syyn ilmoittaneet, syksyllä 2000 työttömänä olleet oikeustieteilijät ilmoittivat olevansa työttömänä, koska eivät olleet onnistuneet saamaan työtä hakemisesta huolimatta. 10.5.3 Työvoimatoimiston tukitoimien hyödyntäminen Oikeustieteilijöistä 5,9% ilmoitti olleensa työvoimatoimiston tukitoimin järjestetyssä työharjoittelussa sen jälkeen, kun suoritti tutkintonsa vuonna 1997. Naisista työvoimatoimiston tuella järjestetyssä harjoittelussa ilmoitti olleensa 6,7% ja miehistä 4,8%. Tuettuun työharjoitteluun osallistuneet olivat ylemmän korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneita. Työllistettynä oli oman ilmoituksensa ollut mukaan 3,3% oikeustieteilijöistä. Naisista 3,3% ja miehistä 3,2% ilmoitti olleensa työllistettynä valmistumisensa jälkeen. Myös työllistettynä olleet olivat kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneita. 10.5.4 Työnhakukoulutukseen ja uraneuvontaan osallistuminen Rekrytointipalveluiden, tiedekuntien, työvoimatoimiston, Apajan tai muun vastaavan tahon järjestämään työnhakukoulutukseen ilmoitti osallistuneensa 18,4% oikeustieteilijöistä. Naisista työnhakukoulutukseen oli osallistunut 21,6% ja miehistä 4,1%. Aktiivisimmin työhakukoulutukseen olivat osallistuneet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet. Tohtoreista sen sijaan työnhakukoulutukseen ei ollut hakeutunut kukaan. Edellä mainittujen tahojen järjestämään uraneuvontaan ilmoitti osallistuneensa 8,2% oikeustieteilijöistä. Naisista uraneuvontaan oli osallistunut ilmoituksensa mukaan 11,9% ja miehistä 4,9%. Uraneuvontaan olivat osallistuneet vain ylemmän korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneet vastaajat. 78
10.6 NYKYINEN TYÖ 10.6.1 Yleisimmät ammatit Kyselyyn vastanneista 154 oikeustieteilijästä ammattinsa/ammattinimikkeensä ilmoitti 144. Heistä 52 (36%) ilmoitti nykyiseksi ammattinimikkeekseen lakimiehen/juristin. Apulais-, kihlakunnan- tai valtionsyyttäjänä toimi yhteensä yhdeksän (6%) vastaajaa ja oikeusavustajana yhtä moni. Viskaalin nimikkeellä toimi seitsemän (5%) vastaajaa, notaarina viisi (3%), hovioikeudessa auskultoi kaksi (1%) ja käräjätuomarina yhtä moni. Yhteensä edellä mainituissa tehtävissä toimi siis noin 56% kaikista oikeustieteilijävastaajista. Edellä mainittujen lisäksi muutama vastaaja toimi muissa tehtävissä lakiasiain parissa. Tutkimus- ja/tai opetustyössä yliopistolla ilmoitti toimivansa yhdeksän (6%) vastaajaa. Loput ammattinimikkeensä ilmoittaneista toimi muun muassa monenlaisissa neuvonta-, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, tarkastajina sekä erilaisissa johtotehtävissä. Suorittavan portaan töissä toimi vain muutama vastaaja. 10.6.2 Nykyisen työsuhteen alkamisajankohta ja työsuhteen laatu Oman ilmoituksensa mukaan oikeustieteilijävastaajat olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin vuonna 1997. Miehet olivat olleen nykyisessä työssään keskimäärin vuodesta 1997 ja naiset keskimäärin vuodesta 1998. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna pisimpään nykyisessä työssään olivat olleen vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneet ja lyhimpään vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet. Edellisten nykyinen työsuhde oli alkanut keskimäärin vuonna 1992 ja jälkimmäisten keskimäärin 1998. Alemman korkeakoulututkinnon ja lisensiaatin suorittaneet olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin vuonna 1993. Oikeustieteilijöistä 70% ilmoitti olevansa jatkuvassa työsuhteessa. 27%:lla nykyinen työsuhde oli määräaikainen. Miehet olivat naisia huomattavasti useammin jatkuvassa työsuhteessa, miehillä jatkuvia työsuhteita oli lähes 83% ja naisilla 61%. Määräaikaisessa työsuhteessa naisista hieman vajaat 37% ja miehistä vain vajaat 14%. Harjoittelupaikassa ja omassa yrityksessä työskenteli hieman alle 1% oikeustieteilijöistä. Kaikki harjoittelijat olivat naisia ja omassa yrityksessään työskentelevät miehiä. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna jatkuvat työsuhteet olivat yleisempiä alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneilla, joista lähes 88% ilmoitti nykyisen työsuhteensa olevan jatkuva. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla vastaava luku oli noin 71% ja lisensiaateilla noin 67%. Tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet olivat sen sijaan kaikki vastaamishetkellään määräaikaisessa työsuhteessa. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla määräaikaisia työsuhteita ei ollut lainkaan. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla nykyisistä työsuhteista määräaikaisia noin 27% ja lisensiaateilla kolmannes. Kaikki harjoittelijana tai omassa yrityksessään työskentelevät olivat vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. 79
10.6.3 Asema työpaikan organisaatiossa Oikeustieteilijöistä ilmoitti syksyllä 2000 kuuluvansa työpaikkansa organisaatiossa johtoasemaan hieman yli 4% ja lisäksi keskijohtoon lähes 14%. Eniten oikeustieteilijöitä työskenteli kuitenkin asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa, yhteensä 59%. Suurin osa näistä vastaajista toimi lakimiehen tehtävissä. Toimihenkilöihin ilmoitti kuuluvansa lähes 9% oikeustieteilijöistä ja työntekijöihin 7%. Miehet työskentelivät selvästi naisia useammin sekä johto- että keskijohtoasemassa ja hiukan useammin asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa. Sen sijaan sekä toimihenkilöissä että työntekijöissä naisten osuus oli hieman suurempi. johto keskijohto asiantuntija, tutkija, opettaja yms. toimihenkilö työntekijä muu 0 10 20 30 40 50 60 70 nainen mies Kuvio 38. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden asema nykyisen työpaikkansa organisaatiossa sukupuolen mukaan syksyllä 2000. N = 140. Muita useammin johtoasemassa työskentelivät alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneet ja keskijohdossa ylemmän- ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet. Asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa työskenteli sen sijaan verrattain vähän alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, tohtoreista asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa työskentelivät kaikki ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneistakin hieman yli 62% ja lisensiaateista hieman yli 58%. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista puolet ilmoitti olevansa toimihenkilöitä, lisäksi toimihenkilöitä oli jonkin verran myös ylemmän korkeakoulututkinnon ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneissa. Alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1997 suorittaneista lähes 13% ilmoitti lukeutuvansa nykyisen työpaikkansa organisaatiossa työntekijöihin, sama päti hieman alle 8%:iin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. 10.6.4 Työnantajan toimiala Myös oikeustieteilijöistä merkittävä osa lähes 37% turvautui valintaan muu toimiala työnantajan toimialaa kysyttäessä. Suurin osa muu toimiala luokan valinneista selvensi valintaansa ilmoittamalla, että heidän työnantajansa toimiala on oikeuslaitos/tuomioistuinlaitos/ 80
lakiasiat tai muu vastaava. Joukossa oli myös esimerkiksi vakuutus- ja viestintäalalla tai erilaisissa asiantuntijatehtävissä työskenteleviä. Muu toimiala luokan valinneiden lisäksi hieman lähes viidennes oikeustieteilijöistä ilmoitti työnantajansa edustavan julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus toimialaa. Noin 12% ilmoitti työnantajansa toimialaksi rahoitustoiminnan, noin kymmenys kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Oikeustieteilijöistä 7% ilmoitti työnantajansa edustavan teollisuuden toimialaa ja vajaat 6% koulutuksen toimialaa. Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut oli työnantajan toimiala hieman yli 4%:lla ja tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus hieman yli 2%:lla. Alle yhden prosentin edustuksen saivat toimialat maatalous, riistatalous ja metsätalous, rakentaminen, majoitus- ja ravitsemistoiminta, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut sekä kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot. Miesten työnantajien toimiala oli naisia huomattavasti useammin rahoitus ja kiinteistö-, vuokrausja tutkimuspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Naiset olivat puolestaan valinneet miehiä useammin luokan muu toimiala ja ilmoittivat miehiä useammin työnantajansa edustavan julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus ja muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut toimialoja. 10.6.5 Työnantajasektorit Oikeustieteilijöistä lähes 49% ilmoitti työskentelevänsä yksityisessä yrityksessä. Seuraavaksi yleisin työnantajasektori olivat muut valtion virastot, laitokset ja liikelaitokset, joiden palveluksessa ilmoitti olevansa noin 37% oikeustieteilijöistä. Yliopistojen, korkeakoulujen ja Suomen Akatemian palveluksessa oli hieman yli 6% ja järjestöjen ja säätiöiden palveluksessa hieman alle 6% oikeustieteilijöistä. Kuntien ja kuntainliittojen ja seurakuntien palveluksessa sekä itsenäisenä yrittäjänä/freelancerina toimi vain vajaa prosentti oikeustieteilijöistä. Miehet työskentelivät naisia useammin yksityisissä yrityksissä sekä yliopistojen, korkeakoulujen ja Suomen Akatemian palveluksessa työskentelevissä. Muissa valtion virastoissa, laitoksissa ja liikelaitoksissa sekä järjestöissä ja säätiöissä naiset puolestaan työskentelivät hieman useammin. Kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevat olivat kaikki naisia. Kaikki tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet ilmoittivat työskentelevänsä yliopistojen, korkeakoulujen tai Suomen Akatemian palveluksessa, samalla työnantajasektorilla työskenteli lisäksi noin 17% lisensiaateista ja hieman yli 3% ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Lisensiaateista suurin osa, kolme neljännestä ilmoitti kuitenkin työskentelevänsä muissa valtion virastoissa, laitoksissa ja liikelaitoksissa, samoin kuin hieman yli kolmannes ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista ja noin 38% alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista. Kuntien ja kuntainliittojen sekä seurakuntien palveluksessa olevat olivat kaikki alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita. Yksityisten yritysten palveluksessa työskenteli noin 54% ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista, lähes 38% alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista ja noin 8% lisensiaateista. 81
Itsenäisenä yrittäjänä/freelancerina työskentelevät olivat sen sijaan kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. itsenäinen yrittäjä/ freelancer 0,7 % muu 0,7 % yliopisto, korkeakoulu tai Suomen Akatemia 6,3 % yksityinen yritys 48,6 % muu valtion virasto, laitos tai liikelaitos 36,6 % järjestö tai säätiö 5,6 % seurakunta 0,7 % kunta tai kuntainliitto 0,7 % Kuvio 39. 10.6.6 Työpaikan sijainti Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työnantajaryhmät (nykyinen työ) syksyllä 2000. N = 142. Oikeustieteilijöiden nykyiset työpaikat olivat keskittyneet voimakkaasti eteläiseen Suomeen: lähes 84% oikeustieteilijöistä ilmoittikin nykyisen työpaikkansa sijaitsevan Uudenmaan suuralueella. Lisäksi Etelä-Suomen suuralueella oikeustieteilijöiden työpaikoista sijaitsi syksyllä 2000 hieman yli 8%. Sekä Itä-Suomen että Väli-Suomen suuralueilla sijaitsi oikeustieteilijöiden työpaikoista noin 2%. Pohjois-Suomen suuralueella ja Ahvenanmaalla sen sijaan vain vajaa prosentti. Muualla Euroopassa kuin Suomessa ilmoitti työpaikkansa sijaitsevan hieman yli 2% oikeustieteilijöistä. 82
Pohjois-Suomi 0,7 % Väli-Suomi 2,1 % Ahvenanmaa 0,7 % ulkomaa, Eurooppa 2,1 % Itä-Suomi 2,1 % Etelä-Suomi 8,5 % Uusimaa 83,8 % Kuvio 40. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden nykyisen työpaikan sijainti suuraluejaon mukaan syksyllä 2000. N = 142. Työpaikan sijainnissa ei ollut kovin merkittäviä eroja sukupuolen mukaan tarkasteltuna, ulkomailla (Euroopassa) naisia tosin työskenteli hieman miehiä enemmän. Lisäksi kaikki Pohjois-Suomessa ja Ahvenanmaalla työskentelevät olivat naisia. Tohtoreista kaikki ja sekä alemman korkeakoulututkinnon että lisensiaatin tutkinnon suorittaneista kolme neljännestä ilmoitti työpaikkansa sijaitsevan Uudenmaan suuralueella. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla vastaava luku oli lähes 86%. Kaikki ulkomailla, Ahvenanmaalla ja Pohjois-Suomen suuralueella työskentelevät olivat niin ikään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kotiseudullaan 29 työpaikkansa ilmoitti sijaitsevan noin 54% oikeustieteilijöistä. Miehistä hiukan naisia useampi ilmoitti nykyisen työpaikkansa sijaitsevan kotiseudullaan. Työpaikka sijaitsi kotiseudulla muita useammin alemman korkeakoulututkinnon ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla kun taas tohtoreista vain kolmannes ilmoitti nykyisen työnsä sijaitsevan kotiseudullaan. Kotiseudulla sijaitseviin työpaikkoihin vaadittiin hieman keskiarvoa harvemmin akateeminen tutkinto mutta kotiseudullaan nykyään työskentelevät kuuluivat keskimäärin useammin työpaikkansa organisaatiossa johtoon tai keskijohtoon ja harvemmin työntekijöihin kuin muualla kuin kotiseudullaan työskentelevät. 29 Mukaan on laskettu myös ne pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat vastaajat, jotka ilmoittivat työpaikkansa sijaitsevan kotiseudullaan. 83
10.6.7 Nykyisen työn ja yliopistokoulutuksen vastaavuus Yli 82% oikeustieteilijöistä ilmoitti nykyisen työnsä vastaavan täysin yliopisto-koulutustaan. Noin 14%:n mielestä nykyinen työ vastasi yliopistokoulutusta jonkin verran ja vain vajaalla 4%:lla ei lainkaan. Naiset olivat miehiä hieman useammin työssä, joka vastaa täysin yliopistokoulutusta, sen sijaan miehet olivat hieman useammin työssä, joka vastaa yliopistokoulutusta jonkin verran. Naiset ja miehet olivat jotakuinkin yhtä usein työssä, joka ei vastaa yliopistokoulutusta lainkaan. Tohtorintutkinnon vuonna 1997 suorittaneista kaikki ilmoittivat nykyisen työnsä vastaavan täysin yliopistokoulutusta, lisensiaateista yliopisto-koulutustaan täysin vastaavassa työssä oli yli yhdeksän kymmenestä. Myös maisterin tutkinnon suorittaneista lähes 86% oli yliopistokoulutusta vastaavassa työssä, sen sijaan alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista vain neljännes ilmoitti olevansa yliopistokoulutustaan täysin vastaavassa työssä. alempi korkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto lisensiaatti tohtori KAIKKI TUTKINTOASTEET 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % täysin jonkin verran ei lainkaan Kuvio 41. Nykyisen työn ja yliopistokoulutuksen vastaavuus vuonna 1997 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla tutkintoasteen mukaan syksyllä 2000. Vaikka kaikilla vastaajilla nykyinen työ ei vastannut täysin yliopistokoulutusta oli oikeustieteilijöistä hieman yli 92% työssä, johon vaaditaan akateeminen tutkinto. Noin 7% oli työssä, johon akateemista tutkintoa ei vaadita. Yksi vastaajista ei osannut sanoa, vaaditaanko hänen nykyiseen työhönsä akateeminen tutkinto. Miehet olivat naisia jonkun verran useammin työssä, johon akateemista tutkintoa ei vaadita. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna lisensiaatin tutkinnon tai tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista kaikki ilmoittivat olevansa työssä, johon vaaditaan akateeminen tutkinto. Sen sijaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista hieman yli 93% ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista hieman yli 57% oli työssä, johon akateeminen tutkinto vaaditaan. Edellisistä noin 6% ja jälkimmäisistä peräti 43% ilmoitti, ettei nykyiseen työhön vaadita akateemista tutkintoa. Hieman vajaa prosentti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista ei osannut määritellä vaaditaanko nykyiseen työhön akateeminen tutkinto. 84
Oikeustieteilijät, jotka ilmoittivat ettei heidän työhönsä vaadita akateemista tutkintoa, työskentelivät yksityisten yritysten, seurakuntien tai valtion virastojen, laitosten tai liikelaitosten palveluksessa. 10.7 TYÖNHAKUPROSESSI 10.7.1 Työnhakumenetelmät ja niiden tuloksellisuus Oikeustieteilijöiden aktiivisuudesta työnhaussa valmistumisen jälkeen kertoo se, että valmistuttuaan tutkintoonsa vuonna 1997 oikeustieteilijöistä kaikki ilmoittivat etsineensä työtä ottamalla omaaloitteisesti yhteyttä työnantajiin. Seuraavaksi yleisimmät työnhakumenetelmät olivat työpaikkailmoittelun seuraaminen Internetissä ja ilmoitustauluilla sekä lehti-ilmoituksiin vastaaminen: näitä menetelmiä oli hyödyntänyt yli kolme neljännestä oikeustieteilijöistä. Työn etsimistä kyselemällä työmahdollisuuksia ystäviltä ja tutuilta ilmoitti hyödyntäneensä lähes kuusi kymmenestä. Ammattijärjestön kautta työtä kertoi etsineensä noin 43% ja työvoimatoimiston kauttakin lähes neljä kymmenestä oikeustieteilijästä. Yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoamia palveluja ilmoitti työnhaussaan hyödyntäneensä yli neljännes oikeustieteilijöistä. Entisestä harjoittelupaikastaan työtä oli puolestaan hakenut yli viidennes. Vähiten käytettyjä työnhakumenetelmiä olivat muiden työllistymismahdollisuuksien harkitseminen palkkatyön sijaan sekä muut kuin edellä mainitut työnhakumenetelmät. Näitäkin menetelmiä kertoi kuitenkin hyödyntäneensä lähes 15% oikeustieteilijöistä. Tehokkain työnhakukeino oikeustieteilijöille oli ollut niinikään oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajaan, tätä kautta jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen oli työtä saanut noin 47% oikeustieteilijöistä. Seuraavaksi tehokkain työnhakukeino oli lehti-ilmoituksiin vastaaminen, joka oli tuottanut tulosta noin 28%:lla. Myös työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta oli tuonut työtä merkittävälle osalle oikeustieteilijöistä samoin työpaikkailmoittelun seuraaminen esimerkiksi Internetissä tai ilmoitustauluilla sekä työn hakeminen entisestä harjoittelupaikasta. Yli kymmenys oli saanut työtä myös ammattijärjestön kautta. Muutama oikeustieteilijä oli saanut työtä myös työvoimatoimiston välityksellä, harkitsemalla muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan sekä hyödyntämällä rekrytointipalveluiden tarjoamia palveluja. 85
oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajaan muun työpaikkailmoittelun seuraaminen (Internet, ilmoitustaulut) lehti-ilmoituksiin vastaaminen työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta työn etsiminen ammattijärjestön kautta työvoimatoimisto yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoaminen palveluiden käyttäminen työn hakeminen entisestä harjoittelupaikasta muiden työllistymismahdollisuuksien harkitseminen palkkatyön sijaan muu työnhakukeino 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 saanut menetelmän avulla työtä käyttänyt menetelmää Kuvio 42. Työnhakumenetelmien käyttö ja niiden tuloksellisuus vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen syksyyn 2000 mennessä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. 10.7.2 Mitä kautta nykyinen työ saatu? Nykyisen työnsä oli saanut ottamalla itse oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajaan peräti 28% oikeustieteilijöistä. Yli viidennes oli saanut nykyisen työnsä vastaamalla lehti-ilmoitukseen. Noin 16%:a oikeustieteilijöistä työnantaja oli pyytänyt työhön. Internetissä ja/tai ilmoitustaululuille työpaikkailmoittelua seuraamalla nykyisen työnsä oli saanut oikeustieteilijöistä 9%. Ammattijärjestön kautta nykyinen työ oli löytynyt hieman yli 7%:lle ja kyselemällä työmahdollisuuksista ystäviltä ja tutuilta ilmoitti nykyisen työnsä saaneen hieman alle 6% oikeustieteilijöistä. Entiseen harjoittelupaikkaansa oli työllistynyt hieman yli 2% ja työvoimatoimiston kautta nykyisen työnsä oli saanut vajaat 2%. Muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan harkitsemalla oli työllistynyt nykyiseen työhönsä vain vajaa 1% oikeustieteilijöistä. Naiset olivat saaneet nykyisen työnsä hieman miehiä useammin lehti-ilmoituksiin vastaamalla tai ottamalla itse yhteyttä työnantajaan. Naisia oli myös hieman miehiä useammin pyydetty töihin. Miehet sen sijaan olivat saaneet nykyisen työnsä naisia useammin entisestä harjoittelupaikasta tai 86
ammattijärjestön kautta. Lisäksi vain miehet kertoivat saaneensa nykyisen työnsä työvoimatoimiston kautta ja harkinneensa muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyönsijaan. ottanut itse yhteyttä työnantajiin oma-aloitteisesti 27,9 vastannut lehti-ilmoituksiin 21,3 pyydetty töihin/työnantaja ottanut yhteyttä tms. 15,6 seurannut muuta työpaikkailmoittelua (Internet, ilmoitustaulut) muu työnhakukeino etsinyt työtä ammattijärjestön kautta 7,4 8,2 9,0 kysellyt työmahdollisuuksia ystäviltä ja tutuilta 5,7 hakenut työtä entisestä harjoittelupaikasta käyttänyt työvoimatoimistoa harkinnut muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaa 0,8 1,6 2,5 0 5 10 15 20 25 30 Kuvio 43. Työnhakumenetelmä, jolla Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet ovat saaneet nykyisen työnsä. N = 122. 10.7.3 Työpaikan saantiin vaikuttaneet tekijät Oikeustieteilijöiden oman arvion mukaan siihen, että he saivat nykyisen työpaikkansa, vaikuttivat selvästi eniten oman alan työkokemus sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona. Seuraavaksi eniten merkitystä oli vastaajien arvion mukaan omalla aktiivisella työnhaulla, kielitaidolla sekä sattumalla ja/tai hyvällä onnella. Myös muilla (kuin pää- ja mahdolliset sivuaineet) opinnoilla ja koulutuksella, opintomenestyksellä, muulla kuin oman alan työkokemuksella sekä atk-taidoilla oli oikeustieteilijöiden mielestä verrattain paljon merkitystä nykyisen työ saamisessa. Oikeustieteilijät kokivat myös pääaineellaan (oikeustieteilijöiden kohdalla syventymiskohteellaan), opinnäytetyönsä aiheella, opiskeluaikaisella harjoittelulla, aikaisemmalla työsuhteella samaan työnantajaan, ulkomailla opiskelulla, jollakin erikseen nimetyllä erityisosaamisella sekä itse luodulla verkostolla ja kontakteilla esimerkiksi työ- ja opiskelukavereihin olleen kohtuullisen merkityksellisiä suhteessa nykyisen työn saantiin. Edellä mainittuja hieman vähemmän merkitystä nykyisen työn saannille oli vastaajien arvion mukaan sivuaineilla (vain harva oikeustieteilijä ilmoitti omaavansa johonkin yliopistolliseen tutkintoonsa sisältyviä sivuaineita), työnantajalle tehdyllä opinnäytetyöllä, ulkomailla työskentelyllä, suhteilla perheenjäseniin, sukuun ja tuttaviin sekä harrastuksilla. 87
pääaine sivuaineet opinnäytetyön aihe opintomenestys muut opinnot tai muu koulutus työnantajalle tehty opinnäytetyö opiskeluaikainen harjoittelu oman alan työkokemus muu työkokemus aikaisempi työsuhde samaan työnantajaan ulkomailla työskentely ulkomailla opiskelu kielitaito atk-taidot jokin erityisosaaminen suhteet (esim. perheenjäsenet, suku, tuttavat) itse luotu verkosto ja kontaktit (esim. työ-/opiskelukaverit) harrastukset henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona oma aktiivinen työnhaku sattuma ja/tai hyvä onni 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % vaikutti paljon vaikutti hieman ei merkitystä Kuvio 44. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden arvio eri tekijöiden vaikutuksesta nykyisen työpaikan saamiseen. 10.8 OPINTOJEN ANTI 10.8.1 Opitun hyödyntäminen nykyisessä työssä Noin 59% oikeustieteilijöistä kertoi hyödyntävänsä työssään jatkuvasti yliopistossa oppimiaan tietoja ja taitoja, noin 37% ilmoitti opitusta olevan hyötyä jonkin verran ja hieman yli 4% ilmoitti, ettei käytä työssään lainkaan oppimiaan tietoja ja taitoja. Naiset kokivat miehiä useammin voivansa hyödyntää oppimaansa työssään jatkuvasti. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna eniten oppimaansa työssään hyödynsivät tohtorin ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneet. Kaikki tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet kertoivat voivansa hyödyntää yliopistossa oppimiaan tietoja ja taitoja nykyisessä työssään jatkuvasti. Muita useammin työssä, jossa opitusta ei ole juurikaan hyötyä ilmoittivat olevansa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet. 88
10.8.2 Opintojen antamat valmiudet Oikeustieteilijät kokivat yliopisto-opintojen kehittäneen erityisesti lisätietojen ja taitojen hankkimiskykyä sekä omalla alalla toimimiselle keskeisiä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Yli 90% oikeustieteilijöistä ilmoitti yliopisto-opintojen kehittäneen näitä osa-alueita vähintään melko paljon. Myöskin omalla alalla toimimiselle keskeisiä arvoja ja asenteita vastaajat kokivat saaneensa yliopisto-opinnoistaan merkittävästi. Niinikään opitun soveltamista käytäntöön piti puolet oikeustieteilijöistä taitona, jota yliopisto-opinnot olivat kehittäneet vähintään melko paljon. Kuva oman alan työmarkkinoista ja tieto työllistymismahdollisuuksista olivat sen sijaan jääneet oikeustieteilijöillä edellä mainittuja selkiytymättömämmäksi: lähes viidennes oikeustieteilijöistä ilmoitti, ettei opiskelu yliopistossa ollut antanut lainkaan kuvaa oman alan työmarkkinoista, samaa mieltä työmahdollisuuksista koskevasta tiedosta oli yli viidennes oikeustieteilijöistä. tiedolliset ja taidolliset valmiudet arvot ja asenteet kuva oman alan työmarkkinoista tieto työllistymismahdollisuuksista opitun soveltaminen käytäntöön lisätietojen ja -taitojen hankkimiskyky 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % paljon melko paljon jonkin verran ei lainkaan Kuvio 45. Yliopisto-opintojen antamat valmiudet Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. Työelämässä hyödyllisistä tieto- ja taitoalueista eniten oli yliopisto-opintojen aikana kehittynyt oikeustieteilijöiden arvion mukaan oman alan teoreettinen osaaminen. Myös analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot ja oma-aloitteisuus olivat alueita, joissa yliopisto-opinnoista oli ollut hyötyä. Näiden lisäksi oikeustieteilijät arvioivat oppimiskykynsä sekä kykynsä ratkaista ongelmia kehittyneen melko paljon yliopisto-opintojen ansiosta. Edellä mainittuja tieto- ja taitoalueita vähemmän yliopisto-opinnot olivat oikeustieteilijöiden arvion mukaan kehittäneet joustavuutta ja sopeutumiskykyä, sosiaalisia taitoja, kielitaitoa sekä viestintä- ja kommunikointikykyä. Hieman vähemmälle olivat sen sijaan jääneet oman alan työkokemus ja käytännön taidot, yritystoiminnan perusteet, tietotekniikkataidot sekä tiimityötaidot. 89
teoreettinen osaaminen analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot oman alan työkokemus oman alan käytännön taidot yritystoiminnan perusteet kielitaito tietotekniikan käyttötaito sosiaaliset taidot joustavuus ja sopeutumiskyky oppimiskyky ongelmanratkaisukyky viestintä- ja kommunikointitaidot tiimityötaidot oma-aloitteisuus 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % paljon melko paljon jonkin verran ei lainkaan Kuvio 46. Yliopisto-opintojen kehittämät tieto- ja taitoalueet Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. 90