Yllätyksiä pinnan alla VELMUn huippuhetket

Yllätyksiä pinnan alla VELMUn huippuhetket 2004-2015

VELMU tilastoina 1/2 284 havaittua lajia, joista 124 putkilokasvia 9 vesisammalta 12 näkinpartaislevää 1 keltaviherlevä 14 punalevää 122 640 inventointipistettä, joista 17 ruskolevää 11 viherlevää 50 pohjaeläintä 37 kalalajia 9 muuta (sinilevät, bakteerit, sienieläimet) 95 600 videopistettä (drop-videot ja haraukset, vesikiikari, ROV) 23 200 sukelluspistettä (linjat ja pisteet sukeltamalla ja snorklaamalla) 1000+ pohjaeläinnäytettä 1800 Gulf-linjaa 700 poikasnuotta-alaa 340 valkolevypistettä 20 000 km luodattua akustista linjaa / 784 sedimenttinäytettä 100 000+ valokuvaa joista 1000+ painotasoista

VELMU tilastoina 2/2 33 laji- ja yhteisömallia (30 lisää tulossa ensi vuoden aikana) 4 luontotyyppimallia 3 väitöskirjaa (9 tekeillä) 8 Pro Gradu-opinnäytetyötä (7 tekeillä) >25 tieteellistä artikkelia Useita kotimaisia raportteja Satoja kotimaisia ja kansainvälisiä esitelmiä Kymmeniä blogikirjoituksia Kymmeniä lehtijuttuja TV- ja radiohaastatteluita Kymmeniä yleisötilaisuuksia ja koululaiskäyntejä sekä usein tapahtuvaa uteliaiden kansalaisten neuvomista näytteenoton lomassa

VELMU-kartoitusten päämenetelmiä - sukellus

VELMU-kartoitusten päämenetelmiä - video

VELMU-kartoitusten päämenetelmiä Gulf, nuotta

VELMU-kartoitusten päämenetelmiä - monikeilaluotaus

lisäksi innovatiivisia täydentäviä menetelmiä

Monikeilaluotaus on avannut uuden ikkunan merenpohjan kartoittamiseen Kuva: www.merenkurkku.fi Uusi havainto vuonna 2012: De Geer moreeniselänteitä Rauman edustalla

Glasiaalisavikanjonit Perämeressä

Rakkohauru muodostaa runsaita kasvustoja ulkosaaristossa koko esiintymisalueellaan

Matalista merenlahdista löytyy usein harvinaisia tai uhanalaisia lajeja

Matalat merenlahdet tärkeitä poikastuotantoalueita Merenkurkun fladoissa erityisen runsaasti ahvenenpoikasia Pitämällä huolta lähiympäristöstä edesautat myös kalojen hyvinvointia! Luke / Lari Veneranta Luke / Lari Veneranta

Löydetty uusia meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymiä 2011 Porin Viasvedenlahti 2015 Haminan Summanlahti Uhanalainen laji, Euroopassa ainoastaan Suomen rannikolla Viimeisin uusi havainto ennen VELMU-hanketta vuodelta 1991

Vesisammalet Perämerellä Lajimäärä ja runsaus yllätti Pohjoisella Perämerellä Isonäkinsammal Ahdinsammal Vellamonsammal

Liejutaskurapu (Rhitropanopeus harrisii) havaittiin Saaristomerellä 2009 Syksyllä 2015 lajia havaittiin VELMU-kartoituksissa jo Aurajoessakin

Erottaisitko nämä simpukat toisistaan? 1. Sinisimpukka (Mytilus trossulus) 2. Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata) 3. Vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) Metsähallitus / Anu Riihimäki Metsähallitus / Ari O. Laine Metsähallitus / Petra Pohjola 1. 2. 3.

Tieteelle tuntematon kotilolaji löydettiin Tuntematon kotilolaji löytyi Haminan edustalta syksyllä 2013 kerätyistä kovan pohjan näytteistä, uudelleen 2014 ja 2015 Kuuluu todennäköisesti Murchisonellidae-heimoon Pituus 2-4 mm, tiheys jopa 500 yksilöä/m2

Myös tieteelle tuntematon viuhkamato tavattu Mystinen Laonome sp. kuuluu viuhkamatojen heimoon (Sabellidae) Havaittu Turun, Inkoon ja Uudenkaupungin edustoilla 2014-2015 suojaisilla pehmeillä pohjilla Asuu rakentamissaan hentoisissa putkissa Vaikutusta eliöyhteisöihin tai elinympäristöön ei tiedetä TY eläinmuseo / K. Kaunisto

UFOjen laskeutumisalustoja? Ilmakuva Liminganlahdelta, suurin ympyrä n. 40 m

UFOjen laskeutumisalustoja? Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla -kasvusto

UFOjen laskeutumisalustoja? Ilmakuva Merenkurkusta, josta nelilehtivesikuusi on hävinnyt sata vuotta sitten mitä ympyrät ovat? Vielä ei ehditty tarkastaa

Arvokas vedenalainen geologinen muodostuma: Paskamonttu Itäisen Suomenlahden syvimpiä pisteitä (98 m) Merkitty Kymenlaakson maakuntakaavaan Löytyi GTK:n inventoinneissa 2005 ja dokumentoitiin 2010 Nimi liittyy kohteesta otettuihin sedimenttinäytteisiin

Kehitetty lajien esiintymismallinnusta Ensimmäistä kertaa koko Suomen rannikon kattavat lajien esiintymismallit Avainlajeista ja yleisemmistä lajeista mallit Yhteisömallit Esiintymisrajat useille lajeille

Lajien esiintymismallit

Yhteisömallit

Pienikin lisääntymisalue voi tuottaa kalakannan laajalle alueelle 1.4% merialueestamme tuottaa lähes koko kuhan poikasmäärän Poikasia löytyy pohjoisimmillaan Oulussa, eteläisimmillään Suomenlahdella Lari Veneranta Luke

Lari Veneranta Luke Lisääntymisalueet kalantuotannon perustana Poikasalue V a a s a 600 km Kutualue

Natura -luontotyyppimallit

HELCOM HUB-biotooppiluokitusmallit

Merialueiden vedenalaiset maisemat

Merialueet poikkeavat toisistaan myös kalojen lisääntymisolosuhteiden osalta Perämeri on tärkeä merikutuiselle siialle Lohikalat (harjus, siika, muikku) indikoivat tehokkaasti vesiympäristön tilaa rannikkoalueiden rehevöityminen ja lämpeneminen haittaa niitä Särkikalat sekä kuha ja ahven pärjäävät lämpimissä vesissä Hauelle ei mikä tahansa lahden pohjukka kelpaa, kasvillisuuden on oltava tietyn tyyppistä Kuha viihtyy etelärannikon sameissa vesissä

Hapsivitaniitty Perämerellä

Näkinpartaisniitty Perämerellä

Vesisammalia Perämerellä

Rihmaleviä Merenkurkussa

Rakkohauruniitty Merenkurkussa

Ärviäniitty Merenkurkussa

Epifyyttilevät Merenkurkussa

Rakkohaurulohkareet Selkämerellä

Näkinpartaisniitty Selkämerellä

Jouhilevää Selkämerellä

Punaleväyhteisö Saaristomerellä

Rakkohauruniitty Saaristomerellä

Vedenalainen niitty Saaristomerellä

Beggiatoa-bakteerikasvusto Saaristomerellä

Rakkohauruniitty Saaristomerellä

Levävyöhyke läntisellä Suomenlahdella

Sinisimpukkapatja läntisellä Suomenlahdella

Meriajokasniitty läntisellä Suomenlahdella

Kotilopohja läntisellä Suomenlahdella

Rihmalevävyöhyke itäisellä Suomenlahdella

Mutuja itäisellä Suomenlahdella

Punanäkinpartaisia itäisellä Suomenlahdella

Levävyöhyke itäisellä Suomenlahdella

Kiitos! Esitelmätiimi: Jyrki Hämäläinen GTK, Meri Kallasvuo Luke, Ville Karvinen SYKE, Suvi Kiviluoto VAR ELY, Essi Keskinen MH, Rami Laaksonen VAR ELY, Maiju Lanki MH, Lari Veneranta Luke