8 2011 SAIRASTAVUUSINDEKSI HELSINGISSÄ JA PERUSPIIREITTÄIN 2009 Helsinkiläisten terveydentila on parempi kuin suomalaisten keskimäärin. Vuonna 2009 Helsingin ikävakioitu sairastavuusindeksi 1 oli 90, eli kymmenen pistettä alhaisempi kuin sairastavuus Suomessa. lasketaan kolmen osaindeksin, työkyvyttömyysindeksin, kuolleisuusindeksin ja erityiskorvausoikeusindeksin keskiarvona. Alueiden sairastavuus suhteutetaan koko maan sairastavuuteen, joka saa arvon sata. Helsingin sisällä kuitenkin löytyy alueellisia terveyseroja 2. Osassa Helsingin peruspiirejä 3 väestö voi todella hyvin, kun taas toisilla Kuvio1 alueilla sairastavuus on yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Vuonna 2009 peruspiirien välinen keskihajonta oli 15 pistettä ikävakioidun sairastavuusindeksin ollessa alhaisimmillaan 63 ja korkeimmillaan 118. Yleisemmin indeksistä kuitenkin poikettiin myönteisempään suuntaan ja lähes 314 000 henkeä eli 54 prosenttia helsinkiläisistä asui alueilla, Pitäjänmäki jossa indeksi oli matalampi kuin koko kaupungin indeksi. Helsingissä oli vuonna 2009 kuusi peruspiiriä, joissa ikävakioitu sairastavuusindeksi oli alle 70. Näillä erittäin alhaisen sairastavuuden alueilla asui yhteensä noin 74 000 henkeä eli 13 prosenttia Helsingin väestöstä. Tämän lisäksi viidessä muussa peruspiirissä indeksi oli alle 80 ja lähes joka kolmas (27 %) helsinkiläinen asui alhaisen sairastavuuden alueella. Kuudessa peruspiirissä sairastettiin enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yhteensä noin 68 000 helsinkiläistä, 12 Munkkiniemi Lauttasaari Kaarela Haaga prosenttia helsinkiläisistä, asui alueilla, joissa sairastettiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Toisaalta näissäkään peruspiireissä ei indeksi noussut yhtä korkealle kuin maan korkeimpien indeksien kunnissa ja maakunnissa. Helsingin indeksi (90) ylittyi yhteensä kolmessatoista peruspiirissä, jossa asui 38 prosenttia Helsingin väestöstä. Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=90 Reijola Tuomarinkylä Länsi-Pakila Maunula Pasila Taka-Töölö Kampinmalmi Vanhakaupunki Vallila Alppiharju Ullanlinna Itä-Pakila Oulunkylä Kallio Vironniemi Suutarila Pukinmäki Malmi Latokartano Puistola Herttoniemi Laajasalo Myllypuro Jakomäki Mellunkylä Vartiokylä 100-119 (6) 90-99 (8) 80-89 (8) 62-79 (11) Vuosaari Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009 1 Lisää tietoa indeksin laskutavasta saa julkaisun lopussa olevasta laatuselosteesta ja Kansaneläkelaitoksen Terveyspuntarista. 2 Julkaisussa käytetään ainoastaan vakioituja indeksejä. Näin poistetaan alueiden välisten ikärakenne-erojen vaikutus terveydentilaan. 3 Östersundomin peruspiiristä ei pystytty laskemaan sairastavuusindeksin yhtä osaindeksiä, kuolleisuusindeksiä, eikä tästä johtuen siitä pystytty laskea sairastavuusindeksiä.
TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 2 Kuvio 2 Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka Töölö Lauttasaari Läntinen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Herttoniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Vartiokylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Lähde: Kansaneläkelaitos Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 peruspiireittäin 0 50 100 Sosioekonomisten tekijöiden vaikutus sairastavuuteen Sosioekonomisilla taustatekijöillä tiedetään olevan merkitystä yksilön terveydentilaan. Useissa tutkimuksissa on ilmennyt, että erityisesti koulutuksella, ammattiasemalla ja tuloilla on vaikutusta terveydentilaan, ja vaikka suomalaisten terveydentila on kohentunut, ovat sosioekonomiset terveyserot säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Sosioekonomisen aseman vaikutukset terveyseroihin ovat erityisen merkittäviä työikäisen väestön kohdalla kun taas eläkeikäisillä vaikutukset ovat pienempiä. (Palosuo ym. (toim.) 2007.) Erot peruspiirien väestön sosioekonomisessa rakenteessa vaikuttavat Helsingissä sairastavuusindeksin vaihteluihin. Korkeakoulutuksella, tuloilla ja työttömyysasteella näyttäisi olevan yhteys väestön terveydentilaan. Alhaisemman sairastavuuden peruspiireissä asuvilla on keskimääräistä korkeammat keskitulot. Tämän lisäksi he ovat korkeammin koulutettuja ja harvemmin työttöminä kuin helsinkiläiset keskimäärin. Peruspiireissä, jossa sairastavuusindeksi oli alle 70, olivat vuoden 2008 valtionveronalaiset keskitulot henkeä kohti noin 30 100 46 600 euroa vuodessa kaupungin keskiarvon ollessa 25 900 euroa. Korkeimmillaan eroa Helsingin keskituloihin oli siis noin 20 700 euroa henkeä kohti vuodessa. Alhaisen sairastavuusindeksin alueella myös 15 vuotta täyttäneestä väestöstä noin puolella (49 53 %) oli korkea-asteen tutkinto, kun keskimäärin hieman useammalla kuin joka kolmannella (36 %) 15 vuotta täyttäneellä helsinkiläisellä oli korkeakoulututkinto. Työttömyys taas kyseisillä alueilla oli keskimääräistä alhaisempaa. Alueilla, joilla sairastavuusindeksi oli alle 70, vuoden 2009 työttömyysaste oli 5-6 prosenttia koko kaupungin työttömyysasteen olleessa 8 prosenttia. Korkean sairastavuuden alueilla on lähes poikkeuksetta koko kaupungin tasoa korkeammat työttömyysasteet sekä alhaisemmat korkeakoulutettujen osuudet ja keskitulot. Keskitulot olivat alueilla, jossa sairastavuusindeksi ylitti vuonna 2009 koko maan indeksin (100), noin 15 800 23 200 euroa henkeä kohti. Keskitulot olivat siis henkeä kohti enimmillään 10 100 euroa Helsingin keskimääräistä tulotasoa alhaisemmat. Korkean sairastavuuden peruspiireissä oli myös vähemmän korkea-asteen koulutuksen omaavia kuin koko kaupungissa. Lisäksi työttömyysaste korkean sairastavuuden alueilla oli korkeampi kuin Helsingissä keskimäärin, poikkeuksena kuitenkin Vanhankaupungin peruspiiri, jossa työttömyysaste oli koko kaupungin työttömyysastetta alhaisempi. Korkeimmillaan työttömyysaste korkean sairastavuusindeksin alueilla oli kuitenkin lähes kaksinkertainen koko kaupungin työttömyysasteeseen verrattuna.
Taulukko 1 Ikävakioidut sairastavuus-, työkyvyttömyys-, kuolleisuus- ja erityiskorvausoikeusindeksit Helsingissä 2009 Työkyvyttömyysindeksi Kuolleisuusindeksi Erityiskorvausoikeusindeksi Väestö Helsinki 90 81 103 85 583 350 Eteläinen suurpiiri 67 48 78 75 99 683 Vironniemi 63 40 74 73 11 671 Ullanlinna 63 42 79 69 23 050 Kampinmalmi 70 54 79 77 30 394 Taka-Töölö 72 52 86 77 14 502 Lauttasaari 64 46 70 77 20 066 Läntinen suurpiiri 84 74 91 87 101 328 Reijola 84 75 94 82 15 702 Munkkiniemi 73 58 82 79 17 328 Haaga 86 76 93 89 25 908 Pitäjänmäki 81 68 85 91 15 465 Kaarela 90 86 95 90 26 925 Keskinen suurpiiri 101 101 114 90 78 561 Kallio 96 87 114 86 25 606 Alppiharju 109 108 129 89 11 731 Vallila 106 113 114 91 12 306 Pasila 100 106 101 93 8 484 Vanhakaupunki 104 109 110 92 20 434 Pohjoinen suurpiiri 80 68 86 85 41 164 Maunula 108 118 113 92 8 584 Länsi-Pakila 66 46 73 79 6 587 Tuomarinkylä 65 38 75 83 8 585 Oulunkylä 81 72 86 85 13 634 Itä-Pakila 73 58 76 85 3 774 Koillinen suurpiiri 90 83 99 90 92 690 Latokartano 93 94 96 89 21 149 Pukinmäki 92 80 108 87 8 292 Malmi 91 83 98 92 27 947 Suutarila 84 78 83 91 11 304 Puistola 83 65 94 89 18 372 Jakomäki 118 130 132 93 5 626 Kaakkoinen suurpiiri 85 76 97 84 46 666 Kulosaari 67 50 85 66 3 770 Herttoniemi 94 87 106 88 26 423 Laajasalo 78 66 87 82 16 473 Itäinen suurpiiri 93 92 99 88 103 227 Vartiokylä 87 79 95 87 21 363 Myllypuro 107 112 120 90 9 613 Mellunkylä 97 100 103 87 36 425 Vuosaari 88 87 88 88 35 826 Östersundomin suurpiiri 77 28 2 113 Lähde: Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 3
Taulukko 2, tulot, koulutus, työttömyys ja väestö peruspiireittäin TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 4 1 Valtionveronalaiset tulot henkeä kohti ( ) 2 Korkea-asteen tutkinto (% 15 vuotta täyttäneistä) 2 Työttömyysaste (% työvoimasta) 3 Väestö 4 Helsinki 90 25 882 36,3 8,4 583 350 Eteläinen suurpiiri 67 36 440 50,5 5,3 99 683 Vironniemi 63 37 168 52,6 4,7 11 671 Ullanlinna 63 44 261 50,2 5,5 23 050 Kampinmalmi 70 32 778 48,1 5,5 30 394 Taka-Töölö 72 33 698 50 5,2 14 502 Lauttasaari 64 34 515 53,7 5,1 20 066 Läntinen suurpiiri 84 25 606 38,9 7,1 101 328 Reijola 84 25 894 44,2 6,4 15 702 Munkkiniemi 73 34 815 51,3 5,1 17 328 Haaga 86 24 517 39,2 7,0 25 908 Pitäjänmäki 81 24 216 35,4 7,3 15 465 Kaarela 90 21 388 29,5 8,6 26 925 Keskinen suurpiiri 101 23 111 34,5 8,8 78 561 Kallio 96 25 007 37,6 9,0 25 606 Alppiharju 109 23 157 34,2 9,7 11 731 Vallila 106 21 976 31,2 9,8 12 306 Pasila 100 20 621 29,4 9,0 8 484 Vanhakaupunki 104 22 347 34,7 7,2 20 434 Pohjoinen suurpiiri 80 27 262 40,7 7,0 41 164 Maunula 108 21 676 28 11,3 8 584 Länsi-Pakila 66 32 536 51,4 4,7 6 587 Tuomarinkylä 65 30 128 48,5 4,6 8 585 Oulunkylä 81 25 603 38,1 7,0 13 634 Itä-Pakila 73 30 247 46,2 7,0 3 774 Koillinen suurpiiri 90 21 473 29,4 8,5 92 690 Latokartano 93 20 322 31,1 9,3 21 149 Pukinmäki 92 21 258 27,6 9,2 8 292 Malmi 91 22 451 30,8 7,8 27 947 Suutarila 84 21 771 27,9 7,2 11 304 Puistola 83 22 934 32,9 7,4 18 372 Jakomäki 118 15 769 11,6 15,5 5 626 Kaakkoinen suurpiiri 85 27 522 37,8 9,0 46 666 Kulosaari 67 46 558 51,3 5,4 3 770 Herttoniemi 94 24 179 33,8 10,5 26 423 Laajasalo 78 28 507 41,3 7,1 16 473 Itäinen suurpiiri 93 20 546 26,5 11,6 103 227 Vartiokylä 87 23 932 30,9 10,4 21 363 Myllypuro 107 19 652 25 12,3 9 613 Mellunkylä 97 18 352 20,5 12,8 36 425 Vuosaari 88 20 993 30,5 11,0 35 826 1 Tiedot vuodelta 2009. Lähde: Kansaneläkelaitos. 2 Tiedot vuodelta 2008. Lähde: Tilastokeskus. 3 Tiedot vuodelta 2009. Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö: Helsingin kaupungin erillistilaus. 4 Tiedot vuodenvaihteesta 2009/2010. Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus, Aluesarjat.
Kuvio 3 Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 pääkaupunkiseudulla alueittain, koko maa=100 100-118 (8) 90-99,9 (14) 80-89,9 (24) 70-79,9 (17) 55-69,9 (21) pääkaupunkiseudulla alueittain 4 63 118. Samanaikaisesti keskihajonta on Espoossa 9 pistettä ja Vantaalla 11 pistettä. Myös korkeimman ja matalimman indeksin ero on näissä kunnissa Helsingin eroja pienempi. Indeksit vaihtelivat Espoossa välillä 56 90 ja Vantaalla 66 102. Espoossa siis ei yhdelläkään alueella indeksi noussut koko maan indeksiä korkeammaksi ja Vantaallakin indeksi ylitti koko maan indeksin sata enimmillään kahdella pisteellä, kun Helsingissä ero oli suurimmillaan 18 pistettä. Lähes 196 000 pääkaupunkiseutulaista eli 19 prosenttia sen väestöstä asui alueilla jossa vakioitu sairastavuusindeksi oli alle 70. Koko maan tason indeksi ylittyi harvemmin, tällaisilla alueilla asui noin 86 000 henkeä eli 8 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista. Helsingissä sairastavuusindeksin alueelliset erot ovat kuitenkin suurempia kuin Espoossa 140 ja Vantaalla. Helsingin alueiden 120 välinen keskihajonta on 15 pistettä ja indeksin vaihteluväli oli 4 Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit tilasivat Kansaneläkelaitokselta vuoden 2009 sairastavuusindeksin alueittain yhtä aikaisesti ja kunnat määrittelivät itse käyttämänsä aluetason. ä ei kuitenkaan ole laskettu, jos alueella on alle 2000 asukasta. Helsingin osalta aluetasona käytettiin tilastollista peruspiirijakoa. Espoossa aluejakona käytettiin tilastoalueita. Vantaalla aluejakona käytettiin tilastoalueita, joista väestömäärältään pienempiä maantieteellisesti ja muilta olemukseltaan läheisiä alueita on yhdistetty, niin että väestömäärä ylittää kaikilla alueilla 2000 asukasta. Kauniainen otettiin pääkaupunkiseutu -tarkasteluun mukaan yhtenä alueena. 100 80 60 40 20 0 Kuvio 4 Lähde: Kansaneläkelaitos Korkeimman ja matalimman sairastavuusindeksin alueet Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla (suluissa koko kaupungin indeksi) matalin korkein 63 118 56 90 66 102 Helsinki (90) Espoo (76) Vantaa (89) TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 5
TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 6 Helsingin seudulla ja suurissa kaupungeissa Helsingin seudun muissa kunnissa ja muissa suurissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta väestön terveydentila on parempi kuin koko maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudun kunnissa indeksi oli muita suuria kaupunkeja alhaisempi. Kauniaisissa sairastavuus oli huomattavasti muita kaupunkeja vähäisempää, mutta myös espoolaisten sairastavuus oli keskimääräistä pienempää. Vantaan sairastavuusindeksi on ollut samoissa lukemissa Helsingin kanssa, mutta oli vuonna 2009 pisteen Helsinkiä alhaisempi. Muista suurista kaupungeista Tampereella ja Turussa sairastavuusindeksi lähentelee sataa, mutta on kuitenkin pysynyt sen alapuolella, kun taas Oulussa sairastavuusindeksi oli ainoana Taulukko 3 Ikävakioitu sairastavuusindeksi Helsingin seudulla ja suurimmissa kaupungeissa 1990 2009 2005 2006 2007 2008 2009 Koko maa 100 100 100 100 100 Helsinki 90 91 90 90 90 Espoo 79 78 77 76 76 Vantaa 93 92 92 89 89 Kauniainen 63 63 66 66 67 Hyvinkää 96 95 95 97 98 Järvenpää 94 93 93 91 93 Kerava 97 97 93 90 91 Kirkkonummi 81 80 79 82 82 Mäntsälä 94 92 94 91 94 Nurmijärvi 92 91 89 87 90 Pornainen 89 88 85 88 87 Sipoo 85 85 87 85 84 Tuusula 91 92 95 93 92 Vihti 92 91 90 88 89 Oulu 107 107 107 108 108 Tampere 96 95 96 96 96 Turku 96 98 98 98 98 Uusimaa 89 89 89 88 88 Lähde: Kansaneläkelaitos suurista kaupungeista yli koko maan keskiarvon ja oli vuonna 108. Helsingin seudulla korkein indeksi on Hyvinkäällä (98) ja matalin Kauniaisissa (67). Suomen alueiden ja kuntien väliset terveyserot ovat suuria. Korkeimman sairastavuuden alueet löytyivät Pohjois-Savosta ja Kainuusta, joissa maakuntien sairastavuusindeksit olivat yli 120. Terveimmät maakunnat olivat Ahvenanmaa ja Uusimaa, joissa indeksi oli alle 90. Verrattuna muihin Suomen kuntiin, pääkaupunkiseudulla ja muualla Helsingin seudulla väestö voi siis hyvin. n osaindeksit koostuu kolmesta osaindeksistä; kuolleisuusindeksistä, työkyvyttömyysindeksistä ja erityiskorvausoikeusindeksistä. Helsingissä kuolleisuus on korkeampaa kuin Suomessa keskimäärin, mikä nostaa Helsingin sairastavuusindeksin yli yhdeksäänkymmeneen. Työkyvyttömyyseläkkeellä olo ja erityiskorvausoikeuksien saanti taas ovat helsinkiläisten keskuudessa harvinaisempia kuin suomalaisten keskuudessa keskimäärin ja nämä pitävät kaupungin sairastavuusindeksin koko maan keskiarvoa alhaisempana. Peruspiirien välisissä eroissa ja hajonnassa oli eroa osaindeksien välillä. Osaindekseistä suurin hajonta Helsingin alueiden välillä oli työkyvyttömyyseläkeindeksissä, jossa keskihajonta oli 25 pistettä ja korkeimman ja matalimman indeksin välinen ero jopa 91 pistettä. Pienintä hajonta oli erityiskorvausoikeudessa, jossa keskihajonta oli 12 pistettä ja alueiden välinen ero 65 pistettä. Helsingin uusin ja väestöltään pienin alue Östersundom, jossa indeksi oli reippaasti muita alueita alhaisempi, nosti keskihajontaa huomattavasti. Östersundom pois lukien on erityiskorvausoikeusindeksin alueellinen hajonta ainoastaan 7 pistettä ja alueiden välinen erokin enimmillään vain 27 pistettä.
Työkyvyttömyysindeksi Työkyvyttömyysindeksi kuvaa sitä, kuinka suuri osa alueen työikäisestä väestöstä on työkyvyttömyyseläkkeellä eli pitkäaikaisesti tai kokonaan pois työelämästä sairauden, vian tai vamman vuoksi. Helsingissä oli vuonna 2009 yhteensä 22 000 työkyvyttömyyseläkkeen saajaa, eli työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeellä oli 5,3 prosenttia Helsingin työikäisistä (16 65-vuotiaat). Työikäiset helsinkiläiset ovat työkyvyttömyyseläkkeellä harvemmin kuin työ- ikäiset Suomessa keskimäärin. Koko maassa työkyvyttömyyseläkettä sai 7,5 prosenttia 16 64-vuotiaista. Vuonna 2009 Helsingin vakioitu työkyvyttömyysindeksi oli 81. Eroa koko maan indeksiin oli siis 19 pistettä. Helsingin työkyvyttömyysindeksi, eli tilanne suhteessa koko maahan, on parantunut hitaasti, mutta tasaisesti. Vuonna 2000 iällä vakioitu työkyvyttömyysindeksi oli 83 ja kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1990, se oli 87. Työkyvyttömyysindeksissä Helsingin sisäinen hajonta on suurta ja peruspiirien keskihajonta oli 24 pistettä. Vuoteen 2007 verrattuna korkeimman ja matalimman työkyvyttömyyden peruspiirien ero on kasvanut, mutta hajonta on pysynyt samassa. Työkyvyttömyysindeksi vaihteli Helsingin peruspiireissä välillä 34 117. Kolmessatoista peruspiirissä työkyvyttömyysindeksi oli alle 70 ja työkyvyttömyyseläkkeellä oltiin erittäin harvoin. Näillä alueilla asui yhteensä 190 000 helsinkiläistä eli 33 prosenttia kaupunkilaisista. Koko maan keskiarvo ylittyi työkyvyttömyysindeksin osalta kahdeksassa peruspiirissä, jossa asui 113 200 henkeä, 19 prosenttia Helsingin väestöstä. Lisäksi 47 prosenttia helsinkiläisistä asui alueilla, jossa ylittyi Helsingin indeksi (81). Koko Helsingin työkyvyttömyysindeksissä ei ollut tapahtunut suurta muutosta vuodesta 2007, eroa koko maan tilanteeseen oli kasvanut vain alle yhden yksikön. Kuvio 5 Ikävakioitu työkyvyttömyysindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki =81 Kaupungin sisällä muutoksia oli kuitenkin tapahtunut. Eniten työkyvyttömyysindeksi oli kasvanut Jakomäessä, jossa indeksi oli vuonna 2009 130, kun se oli ollut kaksi vuotta aikaisemmin 13 yksikköä pienempi 117. Eniten indeksi oli laskenut Kulosaaressa, jossa indeksi oli vuonna 2007 61 ja vuonna 2009 50. Toisaalta kummatkin ovat suhteellisen pieniä peruspiirejä, joka saattaa selittää vuosien välisen suuren vaihtelun. Kuolleisuusindeksi 5 Helsinkiläisten yleisimpiä kuolinsyitä ovat syöpätaudit, iskeemiset sydäntaudit, dementia ja Alzheimerin tauti, aivoverisuonien sairaudet sekä alkoholiperäiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys. Helsinkiläisten kuolleisuus on ikävakioidun indeksin mukaan ollut hieman koko Suomen kuolleisuutta korkeampaa koko indeksin tarkastelujakson ajan. Vuonna 2009 5 Kuolleisuusindeksin laskemistapa on muuttunut, eivätkä vuosien 2007 ja 2009 Helsingin peruspiiritasoiset kuolleisuusindeksit ole keskenään vertailukelpoisia. Aikaisemmin indeksin laskemiseen käytettiin vuoden lopun väestöä, 2009 tilauksen yhteydessä otettiin käyttöön keskiväkiluku. Indeksi on laskettu takautuvasti keskiväkilukua käyttäen kuntatasoisena, mutta ei peruspiiritasolla. Tästä syystä myöskään peruspiirien sairastavuusindeksejä ei voida verrata keskenään. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 7
Pitäjänmäki Munkkiniemi Kuvio 6 Lauttasaari Kaarela Haaga Reijola Länsi-Pakila Maunula Pasila Taka-Töölö Kampinmalmi Ikävakioitu kuolleisuusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=103 Tuomarinkylä Vanhakaupunki Vallila Alppiharju Ullanlinna Itä-Pakila Oulunkylä Kallio Vironniemi Suutarila Pukinmäki Latokartano Herttoniemi Laajasalo Myllypuro Jakomäki Mellunkylä Vartiokylä ikävakioitu kuolleisuusindeksi oli Helsingissä 103. Kuolleisuusindeksissä peruspiirien keskihajonta oli 16 pistettä. Ikävakioidun kuolleisuusindeksin arvo vaihteli peruspiireittäin välillä 70 132. Kuolleisuusindeksi oli alle 80 kuudessa peruspiirissä. Näillä alueilla asui yhteensä 104 100 helsinkiläistä eli 18 prosenttia kaupungin väestöstä. Yhdellätoista Helsingin peruspiireistä kuolleisuusindeksi nousi yli sadan eli ylitti koko maan indeksin. Näillä alueilla asui yhteensä 173 600 henkeä eli 30 prosenttia Helsingin väestöstä. Malmi Puistola Kuolleisuusindeksi 100-132 (11) 90-99 (7) 80-89 (8) 69-79 (7) Vuosaari Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009 Erityiskorvausoikeusindeksi kuvaa pitkäaikaissairastavuutta. Helsingin yleisimmät erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet ovat krooninen verenpainetauti, krooninen keuhkoastma ja sitä läheisesti muistuttavat krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet, krooninen sepelvaltimotauti, diabetes sekä vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt. Vuonna 2009 ikävakioitu erityskorvausindeksi oli Helsingissä 85. Indeksi on ollut vuodesta 1990 hienoisessa laskussa; laskua on tapahtunut yhteensä 3 pistettä. Yleisesti erityiskorvausoikeusindeksissä oli sairastavuusindeksin osaindekseistä pienimmät alueelliset vaihtelut. Poikkeuksena tosin uutena tarkasteluun tullut Östersundomin alue, jossa erityiskorvausoikeusindeksi sai arvon 28. Yksikään peruspiiri ei kuitenkaan ylittänyt koko maan keskiarvoa. Peruspiirien välinen keskihajonta oli 12 pistettä ja näin pienempää kuin muissa indekseissä. Indeksi oli alle 80 yhteensä yhdeksässä peruspiirissä, joissa asui 129 500 henkeä eli 22 prosenttia Helsingin väestöstä. Lähes neljännes (23 %) helsinkiläisistä eli 137 100 henkeä asui alueilla, jossa erityiskorvausoikeusindeksi oli vähintään 90. Erityiskorvausoikeusindeksi oli laskenut sekä koko kaupungissa että kaikissa peruspiireissä vuodesta viimeisen kahden vuoden aikana eli ero koko maan pitkäaikaissairastavuuteen on kasvanut myönteisesti. Eniten indeksi on laskenut Pukinmäessä ja Itä-Pakilassa. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 8 Erityiskorvausoikeusindeksi Kuvio 7 Ikävakioitu erityiskorvausoikeusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=85
LAATUSELOSTE Kansaneläkelaitos on kehittänyt sairastavuusindeksin alueiden välisten terveyserojen tarkasteluun. lasketaan vuosittain kuntatasolla, minkä lisäksi se raportoidaan Kelan Terveyspuntarissa suurempina yksikköinä kuten maakunta, sairaanhoitopiiri ja vakuutuspiiri. n tarkoituksena on kuvata yleisesti alueen sairastavuutta sekä herättää kysymyksiä tilannetta selittävistä tekijöistä ja sairastavuudesta tarkemmin. lasketaan kolmen väestön sairastavuutta kuvaavan rekisterimuuttujan avulla. Nämä ovat työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä, pitkäaikaissairastavuutta kuvaava erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä ja väestön kuolleisuus. Työkyvyttömyysindeksi ja erityiskorvausoikeusindeksi eivät muutu kovinkaan paljon vuodesta toiseen. Kuolleisuudessa saattaa olla suurempia vuosittaisia muutoksia, minkä vuoksi indeksin tekoon käytetään kolmen vuoden keskiarvoa. Työkyvyttömyysindeksin ja erityiskorvausoikeusindeksin laskemiseen käytetään vuoden lopun väestötietoa ja kuolleisuusindeksin laskemiseen käytettiin keskiväkilukua. Terveyspuntarin indekseihin muutos on laskettu takautuvasti. Mittarit suhteutetaan erikseen koko maan keskiarvoon, joka saa arvon sata. muodostuu näiden kolmen osaindeksin keskiarvosta. Jos tarkasteltavan alueen sairastavuusindeksi on pienempi kuin sata, on väestö keskimääräistä terveempää. Jos sairastavuusindeksi on suurempi kuin sata, on väestön terveydentila keskimääräistä huonompaa. Indeksi lasketaan sekä yleisindeksinä että ikävakioituna. Vakioinnin avulla saadaan poistettua ikärakenteen alueellisten erojen vaikutus väestön sairastavuuteen. Lisätietoa Espoon sairastavuusindeksistä alueittain saa Tuula Miettiseltä Espoon kaupungin kehittämis- ja tutkimusyksiköstä. Lisätietoa sairastavuusindeksistä alueittain Vantaalla saa Juhani Riihelältä Vantaan kaupungin tietopalveluyksiköstä. LÄHTEITÄ Kansaneläkelaitos. Helsingin kaupungin tietokeskukselle, Espoon kaupungin kehittämisja tutkimusyksikölle ja Vantaan kaupungin tietopalveluyksikölle tehdyt erillistilastot sairastavuusindeksistä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla alueittain 2009. Kansaneläkelaitos. Terveyspuntarin sairastavuusindeksi. Palosuo, Hannele, Koskinen, Seppo, Lahelma, Eero, Prättälä, Ritva, Martelin Tuija, Ostamo, Aini, Keskimäki, Ilmo, Sihto, Marita, Takala, Kirsi, Hyvönen, Elisa, Linnanmäki, Eila (toim.) (2007): Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin 2009 9
Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 2011:8 TIEDUSTELUT Elise Haapamäki, p. 09 310 36586 TILAUKSET, JAKELU p. 09 310 36293 HINTA 5 E-MAIL etunimi.sukunimi@hel.fi JULKAISIJA Helsingin kaupunki, tietokeskus Osoite: PL 5500, 00099 Helsingin kaupunki E-MAIL tietokeskus.tilaukset@hel.fi JULKAISUJEN MYYNTI Tietokeskuksen kirjasto p. 09 310 36377 virtuaalinen kirjakauppa http://granum.uta.fi ISSN 1455-7231 (PAINETTU) ISSN 1796-721X (VERKOSSA)