Miljönämnden 25 08.02.2017 Lausunto Vaasan hallinto-oikeudelle Etelä-Suomen aluehallintoviraston Vesilain mukaisesta päätöksestä tehdyn valituksen johdosta; Oy Porta Marina Ab, Stormälön Mariina Oy 2790/11.01.00/2016 Miljönämnden 08.02.2017 25 Valmistelija Ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila, puh. 050 464 6866 Esittelijä Ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman, puh. 044 458 5927 etunimi.sukunimi@parainen.fi Vaasan hallinto-oikeus on pyytänyt Paraisten kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa valituksesta, jonka Stormälön Mariina Oy ja Oy Porta Marina Ab ovat tehneet Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä, jossa pienvenesatamien laitureita määrättiin poistettaviksi ja lyhennettäviksi (tai vesilain mukaista lupaa haettavaksi). Diaarinro 01511/16/5211. Ympäristölautakunta on aikaisemmin käsitellyt samaa asiaa Olli Karapuun ympäristönsuojelulain perusteella jättämän hallintopakkohakemuksen johdosta (13.4.2016: 67 & 17.8.2016: 126). Samanaikaisesti on ollut vireillä Karapuun aluehallintovirastolle jättämä hallintopakkohakemus vesilain perusteella, kuten myös ELY-keskukselle jätetty vesiliikennelain mukainen hakemus liikennöintirajoituksesta pienvenesatamiin johtavaan salmeen. Karapuun mukaan on venesatamien toiminnasta aiheutunut huomattavaa haittaa hänen lomakiinteistönsä käytölle. Nyt käsiteltävästä vesilain mukaisesta hakemuksesta aluehallintovirasto antoi päätöksensä 6.10. 2016, nro 202/2016/2. Päätöksessä pienvenesatamien toiminnanharjoittajat velvoitettiin 1.9.2017 mennessä uhkasakon uhalla poistamaan osa venelaitureistaan ja puolittamaan loppujen laitureiden pituudet. Vaihtoehtoisesti annettiin päätöksessä toiminnanharjoittajille mahdollisuus hakea vesilain mukaista lupaa laitureiden pysyttämiseen ja venesatamien toiminnalle. Satamayrittäjät ovat nähneet oikeaksi valittaa aluehallintoviraston päätöksestä, siltä osin kuin se koskee päätöksen ensisijaista velvoitetta: laitureiden purkamista ja 10 000 euron uhkasakon asettamista erikseen kummallekin yrittäjälle. Toiminnanharjoittajat ovat valituksestaan huolimatta ilmoittaneet kuitenkin myös aikovansa hakea vesilain mukaiset luvat satamien toiminnalle säädetyssä ajassa. Ehdotus Ympäristölautakunta päättää esittää seuraavan lausunnon Vaasan hallinto-oikeudelle Olli Karapuun vesilain mukaista hallintopakkohakemusta koskevassa asiassa, diaarinro 01511/16/5211: Ympäristölautakunta on käsitellyt kyseistä riita-asiaa jo aikaisemmin, ja on tarpeen saattaa hallinto-oikeudelle tiedoksi lautakunnan aikaisemmat käsittelyt (liitteenä). Sen lisäksi on aluehallintoviraston päätöksen ja venesatamayrittäjien valituksen johdosta aiheellista vielä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:
1. Aluehallintoviraston päätös on perusteltu vanhan vesilain (264/1961) 1:28 :n ja saman sisältöisen uuden vesilain (587/2011) 2:5 :n säännöksellä. Koska kaikki Porta Marinan laiturit on rakennettu vanhan vesilain voimassa ollessa, niin kuin myös lähes kaikki Stormälön Mariinan laiturit, olisi perusteltua käsitellä hallintopakkohakemus vanhan vesilain mukaisesti, vaikka olennaista eroa lopputuloksen kannalta ei vanhan ja uuden lain tekstisisällöissä olekaan. On myös huomionarvoista, että Karapuun kiinteistöllä on omistusosuus ainoastaan siihen vesialueeseen, jolla Porta Marinan laiturit sijaitsevat, ei siihen vesialueeseen, jolla Stormälön Mariinan laiturit sijaitsevat. Tämä lausunto pohjautuu vanhan vesilain lainkohtiin. 2. Edellä mainitussa lainkohdassa (vesilaki 264/1961, 1:28 ) säädetään, että rannan omistajalla tai haltijalla, vaikkei hän olekaan vesialueen omistaja tai osakas, on yksityistä tarvettaan varten oikeus asettaa rannan edustalle vesistöön veneen kiinnityspaalu tai -poiju taikka rakentaa rantaansa toisen vesialueelle ulottuva laituri mikäli se voi tapahtua tuottamatta vesialueen omistajalle vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Ympäristölautakunnan mielestä on arveluttavaa, voiko tätä lainkohtaa ollenkaan soveltaa nyt meneillä olevan asian käsittelyyn. Lainkohdan tarkoituksena näyttäisi ainoastaan/ensi kädessä olevan antaa jokaiselle rannanhaltijalle mahdollisuus laituriin ja venepaikkaan omassa rannassaan, vaikka ei omistaisi yhtään vesialueesta. Tässä tapauksessahan venesatamayrittäjä-yhteisö omistaa yli 67 % siitä yhteisestä järjestäytymättömästä vesialueesta 445-501-876-1, jossa Karapuu on osakas ja jolle kaikki Porta Marinan laiturit on rakennettu (ei yhtään Stormälö Mariinan laitureista). Onko tällä lainkohdalla oikeasti ollut tarkoitus ohjeistaa niitäkin tilanteita, joissa rannanhaltija on myös vesialueen omistaja? Toiseksi, lainkohdassa annetaan oikeus laiturin tai muiden rantarakenteiden tekemiseen yksityistä tarvetta varten. Venesatamien laituripaikkojen vuokraus ja satamatoiminta kokonaisuudessaan eivät lukeutune yksityisen käytön piiriin, vaan ovat hyvin kaupallista käyttöä. Tätä lainkohtaa (ja saman sisältöistä uuden vesilain 2:5 kohtaa) ei senkään takia ole lautakunnan käsityksen mukaan mahdollista soveltaa kyseessä olevan asian ratkaisemisessa, ei varsinkaan ratkaisun ainoana perusteena, niin kuin aluehallintovirasto on tehnyt. Ympäristölautakunnan näkemys on sopusoinnussa uuden vesilain perusteluiden kanssa (hallituksen esitys HE 277/2009). Siellä on todettu, että lain kohta 2:5 ei koskisi vesialueen omistajaa tai osakasta, jolla on oikeus asettaa vesialueelle hänen käyttöään palvelevia laitteita ja rakennelmia, ellei tämä edellyttäisi vesilain 3 luvun 2 tai 3 :n nojalla lupaa. Vesialueen osakkaan mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteistä vesialuetta määräytyy yhteisaluelain (758/1989) mukaan. 3. Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että edellä mainittua vesilain kohtaa on oikein soveltaa kyseessä olevaan riita-asiaan, lienee oleellista paneutua siihen, mitä tarkoittaa lause: mikäli se voi tapahtua tuottamatta vesialueen omistajalle vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Vahingon tai huomattavan haitan tulee lain kohdan mukaan kohdistua vesialueen omistajaan. Vaikuttaisi siis, että tämän lain kohdan tarkoituksena on ollut nimenomaan suojella vesialueen omistajien mahdollisuutta hyödyntää omaa vesialuettaan. Ajatuksena ei vaikuttaisi olevan ottaa kantaa siihen, aiheutetaanko haittaa maakiinteistöjen/rantakiinteistöjen
käytölle. Mitä jos nyt kyseessä olevassa tapauksessa Karapuun kiinteistöllä ei olisikaan osuutta yhteiseen vesialueeseen? Silloinhan tätä lainkohtaa ei missään tapauksessa voisi soveltaa, vaikka Karapuun maakiinteistön virkistyskäyttöhaitta olisi yhtä lailla olemassa. Kun puhutaan vesialueen omistajalle aiheutuvista haitoista, lienee ollut lainsäätäjän tarkoitus, että keskiöön nousevat esim. sellaiset haitat kuten kalastukselle, veneliikennöinnille tai veneenpidolle aiheutuvat haitat, joista vesialueen omistaja saattaisi joutua kärsimään. Nyt käsillä olevassa riita-asiassa ei suuremmalti ole kuitenkaan kyseessä Karapuulle vesistön omistajana koituvista haitoista, vaan Karapuun lomanviettokiinteistölle/maakiinteistön käytölle 445-501-1-93 aiheutuvista haitoista. Aluehallintovirasto perusteleekin päätöksensä Karapuun kiinteistön, maakiinteistön, virkistyskäytölle aiheutuvalla haitalla, perustuen vanhan vesilain 1:28 :ään ja uuden vesilain 2:5 :ään. Onko tämä oikein? Onko tämä oikein nimenomaan vanhan vesilain mukaan, joka oli voimassa silloin kun laiturit tulivat rakennetuiksi? Kaikki Porta Marinan laiturit on rakennettu vanhan vesilain aikaan, ja lähes kaikki Stormälö Mariinan laiturit. Jos aluehallintoviraston päätöksen perustana on vesialueen omistajalle aiheutuvat haitat, lienee aihetta myös kiinnittää huomiota Karapuun kiinteistön minimaalisen pieneen osuuteen yhteisen vesialueen 445-501-876-1 omistajuudesta: noin 0,4 %. Yhteinen vesialue on yli 162 ha laaja, eli Karapuun mahdollisuus hyödyntää yhteistä vesialuetta ei ilmeisesti ole olennaisesti pienentynyt, vaikka pienvenesatamat ovat valloittaneet siitä omaan käyttöönsä yhteensä noin 4 ha (noin 2,5 %). Huomionarvoista lienee myös se tosiasia, että Karapuun kiinteistöllä 445-501-1-93 on osallisuus ainoastaan siinä vesialueessa 445-501-876-1, jolla Porta Marinan laiturit sijaitsevat. Siten Stormälö Mariinan laiturit ja niiden käyttö eivät ole voineet aiheuttaa haittaa vesialueen omistajalle, koska ne sijaitsevat toisella vesialueella, jossa Karapuun kiinteistö ei ole osakas. Lainkohdan soveltaminen Stormälön Mariinan pienvenesatamaan on tämän perusteella ainakin ilmeisen väärin. 4. Oy Porta Marina Ab teki vuonna 16.9.2004 ilmoituksen satamasta Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (Diaarinro LOS-2004-Y-742). Ilmoituksen mukaan venepaikkoja oli Porta Marinan satamassa silloin jo noin 250 (tänä päivänä noin 330). Ympäristökeskus ei silloin vaatinut vesilain mukaisen luvan hakemista. Jos vertaillaan ilmakuvia vuosilta 2006 ja 2013, voidaan arvioida, venepaikkojen lukumäärä koko 3 sataman alueella on vuosina 2006-2013 kasvanut vain noin 70 veneellä. Siten jos tänä päivänä venepaikkoja satamien alueella on yhteensä noin 630, oli paikkoja vuonna 2006 jo noin 560. Porta Marinan puolella ei mitään muita uusia laituripaikkoja tuona aikana rakennettu kuin noin 15 paikkaa ns.huoltolaiturille. Kuten aikaisemmissa asian käsittelyissä on todettu, ongelmat ovat puhjenneet ilmeisesti vasta vuonna 2013, huolimatta siitä, että veneiden lukumäärä ja veneliikenne oli sitä ennen jo monen vuoden ajan - viimeistään vuodesta 2006 - ollut lähes nykyisellä tasolla. Rauhanomainen rinnakkaiselo Karapuun ja satamayrittäjien välillä jatkui siis monen vuoden ajan ennen riitatilanteen syntyä.
5. Pienvenesatamat kaikkine laitureineen ja rakennelmineen sijaitsevat Stormälö Rompuddenin rannan ranta-asemakaavassa (hyväksytty 7.2.2012) W-1/v-7-alueella. Kaavamääräyksen mukaan tämä vesialue on venelaitureiden ja muiden veneen kiinnittämiseen tarpeellisten laitteiden, kuten poijujen sijoittamiseen tarkoitettu vesialueen osa. Ilmakuvan perusteella näyttäisi tarkasti ottaen siltä, että Porta Marinan jotkut poijut sijaitsevat pari metriä kaava-alueen ulkopuolella. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan ole tiettävästi aiheutunut. Kaava ei sitä paitsi tarkasti ottaen kiellä veneiden sijoittumista venesatamarajauksen v-7 ulkopuolelle. Laitureiden sijoittamiselle on sitä paitsi kyseisen vesialueen 445-521-1-13 edustaja antanut kirjallisen suostumuksensa 8.12.2008. Voidaan myös todeta, että koko venesatamien nykyinen laiturialue sisältyi LV-3-alueena jo vanhaan osayleiskaavaan (vahvistettu 19.7.1989, muutos 29.12.1995). Nykyistä edellisessä rantakaavassa vuodelta 1996 oli ainoastaan satamien maa-alueet osoitettu LV-2-lueeksi. Kaavoitushankkeiden yhteydessä on kuultu vesialueen omistajia, maanomistajia ja muita asianosaisia. Tämäkään ei liene epäoleellista kyseessä olevan riita-asian taustan selvittämisessä. 6. Vanhan vesilain 1:15 1 momentin 1)-kohdassa kiellettiin vesistörakentamisella aiheuttamasta vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle. Kieltoa piti soveltuvin osin sovellettaman myös rakennelman tai laitteen käyttämiseen. Voidaan ajatella, että pienvenesatamat ovat saattaneet aiheuttaa tässä tapauksessa haittaa Karapuulle aiheuttamalla kiinteistön arvon alenemista. Kiinteistön arvon alentumista on kuitenkin vaikea näyttää todeksi. Jonkun mielestä arvo on saattanut jopa nousta hyvin hoidetun vierasvenesataman kasvaessa lomakiinteistön viereen. Toisaalta on muistettava, että Karapuun hankkiessa kiinteistön vuonna 1999 pienvenesatama oli jo suuri. Kuten on muissa käsittelyissä todettu, satamien yhteenlaskettu venepaikkojen määrä on lisääntynyt noin puolella vuodesta 1998 vuoteen 2013, noin 315 venepaikasta noin 630 venepaikkaan. Kuinka paljon satamien lisäkasvun voidaan arvioida alentaneen Karapuun kiinteistön arvoa, vai onko arvo alentunut ollenkaan? 1:15 1 momentin soveltamisesta sanottiin vanhassa vesilaissa seuraavasti: Edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut. Tämän johdosta kaksi toteamaa: A. Olli Karapuu on ainoa, joka tiettävästi on valittanut pienvenesatamien aiheuttamasta haitasta. Tosin tähänkään päivään mennessä hän ei ole koskaan ottanut yhteyttä paikalliseen valvontaviranomaiseen saadakseen haittoja poistettua. Satamatoiminnan haitta on joka tapauksessa siis kohdistunut yksityiseen tahoon. B. Olli Karapuu on todistettavasti antanut kirjallisen suostumuksensa Porta Marinan toimenpidelupahakemuksiin venelaitureita ja huoltolaituria varten vuosina 2000 ja 2008 (kaikille vuoden 1999 jälkeen rakennetuille laitureille), ruoppaussuunnitelmalle ja näkösuojavallin rakentamiselle vuonna 2008 sekä viimeiseksi ranta-asemakaavan aluerajauksille ja sen sisältämille toiminnoille vuonna 2012. Ei liene perusteetonta tulkita, että Karapuu on antanut suostumuksensa satamarakenteille ja niiden käytölle.
7. Kuten on tullut ilmi, ei kunnallinen eikä valtiollinen valvontaviranomainen ole oma-aloitteisesti tähän päivään mennessä vaatinut vesilain mukaista lupaa haettavaksi venesatamien toiminnalle. Syy on ainakin kunnallisen viranomaisen taholta yksinkertainen: satamien rakenteiden ja toiminnan ei ole välttämättä todettu/tulkittu aiheuttavan vesilaissa tarkoitettua yleisen edun loukkausta (esim. luonnonolojen tai vesistön tilan huononemista, luonnon kauneuden tai yleisen viihtyisyyden vähenemistä, virkistyskäyttömahdollisuuksien huononemista, valtaväylän muutosta tai yleisen kulkuväylän käytön vaikeutumista, vahinkoa tai haittaa kalastukselle tms). Vesilain mukaisen luvan tarve on tässä tapauksessa ollut harkintakysymys, vanhan vesilain 1:15 :n ja 2:2 :n mukaisesti. Huolimatta siitä, että venepaikkojen lukumäärä on 2000-luvulla suunnilleen kaksinkertaistunut, ei luvan hakemista ole nähty välttämättömäksi yleisten etujen valvonnan kannalta, eikä sitä ole vaadittu haettavaksi myöskään koska - toiminnanharjoittajat ovat olleet vesialueiden enemmistöomistajia; - venesatamat ovat sijainneet kohteessa jo vuosikymmeniä; - satama-alue on kaikissa kaavoissa varattu LV-alueeksi (tai W-1/v-7-alueeksi) - venesatama-alueeksi; - kaikille Porta Marinan venelaitureille on hankittu asianmukaiset toimenpideluvat Paraisten kaupungin rakennusvalvonnasta. Rakennuslainsäädännön mukaisia laiturilupia Porta Marinan alueen venelaitureille on myönnetty vuosina 1973, 1978, 1979, 2000 ja 2009. Stormälön Mariinan laitureille on vastaavat luvat myönnetty myöhemmin. Naapureita on kuultu lupien hakemisen yhteydessä; - vesialueiden ja kiinteistönomistajien suostumukset satamatoiminnoille on hankittu ja asianosaisia/yleisöä on kuultu kaavoituksen yhteydessä. Uudessakin vesilaissa ovat luvanhakemisen perusteet pääasiassa samat kuin vanhassa vesilaissa. Ei siten ole itsestään selvää, että uudenkaan vesilain perusteella satamatoiminnot olisivat velvollisia hakemaan kyseisen luvan, varsinkin koska Olli Karapuu on antanut kirjallisen suostumuksensa kaikille Porta Marinan laitureille ja ranta-asemakaavalle (vesilaki 587/2011, 3 luku 2 2 ja 3 mom). Mahdollista haittaa tai vahinkoa yksityiselle ei venesatamien toiminnoista ole tiedetty aiheutuneen ennen elokuuta 2014. Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen on Oy Porta Marina Ab:n ja Stormälön Mariina Oy:n aluehallintoviraston päätöksestä jättämä valitus ymmärrettävä ja perusteltu. Huolimatta mahdollisesta naapurihaitasta (jonka todellista suuruusluokkaa on vaikea arvioida) ei venesatamien toiminta ympäristölautakunnan käsityksen mukaan ole ollut vesilain vastaista. Ympäristölautakunta on sitä mieltä, että aluehallintoviraston määräykset Oy Porta Marina Ab:n ja Stormälön Mariina Oy:n laitureiden poistamisesta ja puolittamisesta - päävelvoitteet 1) ja 2) - sekä velvoitteiden täyttämiseksi asetetuista uhkasakoista pienvenesatamayrittäjille tulisi kumota. Oheismateriaali Ympäristölautakunnan päätös ympäristönsuojelulain mukaisesta hallintopakkohakemuksesta, 13.4.2016, 67 Ympäristölautakunnan päätös hallintopakkohakemuksesta annetun päätöksen
valituksesta, 17.8.2016, 126 Päätös Ehdotus hyväksyttiin. Jakelu Vaasan hallinto-oikeus