KAKSKERRANJÄRVEN KALASTON RAKENNE JA KUHAN KASVU VUONNA 21 Samuli Sairanen & Jaakko Ahonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Evon riistan- ja kalantutkimus Joulukuu 21 1. JOHDANTO Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti Turun Kakskerran saaressa sijaitsevan Kakskerranjärven kesällä 21. Verkkokoekalastusten tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne, sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Tutkimus liittyy uuteen vesienhoidon käytäntöön, jossa järvien ekologista tilaa arvioidaan EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaisesti veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. VPD:n tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 215 mennessä. Kakskerranjärvi on yksi maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaohjelman kohdejärvistä ja edustaa pintavesityyppiä Vh (Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet). Kuhan kasvututkimus liittyy puolestaan erilliseen laajempaan tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään kuhan kasvuun vaikuttavia tekijöitä eri rehevyystason järvissä. Kakskerranjärven kalayhteisön rakennetta on aikaisemmin RKTL:n toimesta tutkittu verkkokoekalastuksin vuonna 27 VPD:n mukaisessa seurannassa (Sairanen 27). Tämän raportin tarkoituksena on esitellä kesän 21 verkkokoekalastusten tulokset, sekä verrata niitä vuoden 27 verkkokoekalastusten tuloksiin. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Verkkokoekalastukset Kakskerranjärven (163 ha) verkkokoekalastukset toteutettiin 26.-3.7.21 välisenä aikana. Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa 1,5 x 3 m, joka koostuu 12 eri solmuvälistä (43, 19.5, 6.25, 1, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm) kunkin hapaan pituuden ollessa 2,5 m (kuva 1). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvi oli jaettu kolmeen eri syvyysvyöhykkeeseen (-3 m, 3-1 m ja yli 1 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen. -3 m syvyysvyöhykkeellä käytettiin ainoastaan pohjaverkkoja. 3-1 m syvyysvyöhykkeellä kalastettiin pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkoilla (1 m tapsit). Yli 1 m syvyysvyöhykkeellä käytettiin puolestaan pintaverkkoja sekä välivesiverkkoja (6 m tapsit). Vuoden 27 pyyntijärjestelyistä poiketen pohjaverkkoja ei käytetty yli 1 m syvyysvyöhykkeellä, johtuen alusveden hapettomuudesta. Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiaikaa kertyi noin 12-14 tuntia. Pyyntikertoja oli neljä ja verkkovuorokausia kertyi yhteensä 36, joten pyynnissä oli keskimäärin 9 verkkoa/yö. Jakamalla kalastus useammalle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä esim. säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja ). Myös kalojen pituus mitattiin yhden cm
tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Lisäksi laskettiin erikseen petoahventen (>15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino petokalojen osuuden selvittämistä varten. 2 Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne. 2.2. Kuhan iän ja kasvun määritys Kuhan iän ja kasvun määritykset tehtiin suomuista yhteensä 27 kuhalta. Näytekaloista otettiin 1-3 suomun näyte takimmaisen selkäevän ja kylkiviivan välistä (Raitaniemi ym. 2). Suomuista tehtiin jäljenteet läpinäkyvälle polykarbonaattilevylle, joita tutkittiin mikrofilminlukulaitteella. Suomunäytteistä laskettiin vuosirenkaat sekä mitattiin suomun säde ja kunkin vuosirenkaan etäisyys suomun keskuksesta. Aiempien vuosien pituuskasvu laskettiin takautuvasti Fraser-Leen kaavalla (Bagenal & Tesch 1978). 2.3. Ekologisen tilan luokittelu Osana uutta vesienhoidon käytäntöä Kakskerranjärven ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella. Ekologisen tilan arviointi perustuu indeksiin (EQR4), mikä koostuu neljästä eri kalayhteisömuuttujasta: biomassa (), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 26). Ekologisen tilan luokittelu tapahtuu viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. 3. TULOKSET 3.1. Kakskerranjärven kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne Kakskerranjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 21 koekalastuksissa 1616 ja 55 kpl/verkko (taulukko 1 ja kuva 2). Kokonaissaaliin paino aleni hieman vuoden 27 tasosta (kuva 2). Sen sijaan kokonaissaaliin lukumäärä aleni merkittävästi vuoden 27 tasosta. Kakskerranjärven kesän 21 koekalastussaalis koostui seitsemästä eri kalalajista. Koekalastusten perusteella tärkeimmät lajit painosaaliin osalta olivat ahven, särki ja kuha (kuva 3 ja taulukko 1). Sen sijaan lukumäärältään runsaimmat lajit olivat ahven, särki ja kuore. Muiden lajien kohdalla yksikkösaaliit jäivät selvästi pienemmiksi. Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kuha ja kiiski) olivat ylivoimaisesti vallitsevia 68 % osuudella saaliista, särkikalojen (särki, lahna ja sorva) osuuden jäädessä 31 %. Myös lukumääräsaaliin osalta ahvenkalat olivat ylivoimaisesti vallitsevia 71 % osuudella saaliista, särkikalojen osuuden jäädessä 17 %. Sekä paino- että lukumääräsaaliin kohdalla ahvenkalojen osuudet nousivat ja vastaavasti särkikalojen osuudet laskivat vuoteen 27 verrattuna.
Petokalojen (>15 cm ahven ja kuha) osuutta Kakskerranjärvessä voidaan pitää erittäin suurena, sillä petokalojen osuus painosaaliista oli 59 %. Petokalojen osuudet sekä paino- että lukumääräsaaliissa ovat kasvaneet merkittävästi vuoden 27 tasosta. 3 25 2 kpl/verkko 125 1 15 1 5 75 5 25 kpl/verkko 27 21 Vuosi Kuva 2. Kakskerranjärven kokonaisyksikkösaaliit vuosina 27 ja 21. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (s.e). 125 1 kpl/verkko 5 4 75 5 25 3 2 1 kpl/verkko Ahven Kuha Kiiski Kuore Särki Lahna Sorva Kuva 3. Eri kalalajien yksikkösaaliit Kakskerranjärvessä vuonna 21. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (s.e). Taulukko 1. Kakskerranjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 21. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 321 888,9 55, 138 36,3 66,5 Kuha 6821 189,5 11,7 27,8 1,4 Kiiski 51 13,9,9 68 1,9 3,5 Kuore 627 17,4 1,1 235 6,5 12, Särki 1112 38,4 19,1 291 8,1 14,8 Lahna 2525 7,1 4,3 9,3,5 Sorva 4581 127,3 7,9 29,8 1,5 Yhteensä 58158 1615,5 1 1967 54,6 1 Ahvenkalat 39323 192,3 67,6 143 39, 71,3 Särkikalat 1828 55,8 31,3 329 9,1 16,7 Ahven >15 cm 27421 761,7 47,1 286 7,9 14,5 Petokalat 34242 951,2 58,9 313 8,7 15,9
4 3.2. Kakskerranjärven lajikohtaiset saaliit Ahvenen painosaalis oli kesän 21 koekalastuksissa lähes vuoden 27 tasolla (kuva 5). Lukumääräsaalis sen sijaan aleni kolmanneksella vuoden 27 tasosta. Saalis painottui edelleen nuoriin yksilöihin, sillä ahvenen ylivoimaisesti vallitsevana kokoluokkana olivat 4-6 cm pituiset kesän 21 poikaset (+-ikäryhmä) (kuva 4). Toisaalta myös yli 15 cm pituisia petoahvenia esiintyi saaliissa runsaammin kuin vuonna 27. Kuhan saaliissa ei tapahtunut muutoksia vuoden 27 tasoon verrattaessa. Valtaosan saaliista muodostivat 27-38 cm pituiset yksilöt, jotka kuuluvat iän määritysten perusteella pääosin vuosiluokkiin 27 (3+-ikäryhmä) ja 26 (4+-ikäryhmä). Myös vuosiluokka 29 (1+ikäryhmä) erottuu kuhan kokojakaumasta 9-12 cm pituisten kalojen kohdalla. Iän määritysten perusteella kuha lisääntyy Kakskerranjärvessä myös luontaisesti, sillä saaliiksi tuli yksi 7 cm pituinen kesän 21 (+-ikäryhmä) poikanen. Kiisken saaliissa ei tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Kiisken painosaalis hieman kasvoi vuoden 27 tasosta ja lukumääräsaalis puolestaan hieman aleni. Kiisket olivat aiempaa kookkaampia, sillä vallitsevana kokoluokkana olivat 8-1 cm pituiset yksilöt. Kuoreen yksikkösaaliit alenivat vain hieman vuoden 27 tasosta. Kuoresaalis koostui lähes yksinomaan 7-9 cm pituisista kaloista. Särjen yksikkösaaliit olivat vuonna 21 selvästi pienemmät kuin vuoden 27 koekalastuksissa. Painosaalis aleni kolmanneksella ja lukumääräsaalis aleni kolmasosaan vuoden 27 tasosta. Saalis painottui keskikokoisiin yksilöihin, sillä vallitsevana kokoluokkana olivat 13-16 cm pituiset yksilöt. Erityisesti pieniä alle 1 cm yksilöitä tuli saaliiksi huomattavasti vähemmän kuin vuonna 27. Lahnan painosaalis oli vuoden 21 koekalastuksissa samalla tasolla kuin vuonna 27. Sen sijaan lukumääräsaalis väheni viidesosaan vuoden 27 tasosta. Lahnan kokojakauma näyttää melko tasaiselta eikä mikään kokoluokka ole erityisen vallitseva. Lahnat olivat aiempaa kookkaampia, sillä saalis koostui lähes yksinomaan yli 2 cm pituisista yksilöistä. Sorvan yksikkösaaliit kasvoivat merkittävästi vuoden 27 tasosta. Painosaalis oli kolminkertainen ja lukumääräsaalis lähes kaksinkertainen vuoteen 27 verrattuna. Sorvat olivat aiempaa kookkaampia, sillä saalis koostui lähes yksinomaan 17-27 cm pituisista yksilöistä. Vuoden 27 koekalastuksessa Kakskerranjärvestä saaduista kalalajeista vuoden 21 saaliista jäivät puuttumaan hauki ja toutain.
5 5 4 3 2 1 18,5 14,5 17,1 1,3 Ahven 27 21 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 31 32 33 34 35 36 37,4,3,2,1 Kuha 27 21, 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 31 32 33 34 35 36 37 38 39 4 >4 6 5 4 3 2 1 Särki 27 21 1,5 1,2,9,6,3 Kiiski 27 21 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26, 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13,4,3,2,1 Sorva 27 21 6 5 4 3 2 1 Kuore 27 21, 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 5 6 7 8 9 1,4,3,2,1 Lahna 27 21, 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 31 32 33 34 35 36 37 38 39 4 >4 Kuva 4. Yksilömäärältään runsaimpien kalalajien kokojakaumat Kakskerranjärven koekalastussaaliissa vuosina 27 ja 21. Katkaistujen pylväiden arvo on osoitettu nuolella.
6 125 1 Paino 27 21 75 5 25 Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Lahna Toutain Sorva 7 6 5 4 3 2 1 Lukumäärä 27 21 Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Lahna Toutain Sorva Kuva 5. Kakskerranjärven verkkokoekalastusten lajikohtaiset yksikkösaaliit vuosina 27 ja 21. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (s.e). 3.3. Kuhan kasvu Kakskerranjärvessä Kuhan kasvu Kakskerranjärvessä on viiden ensimmäisen kasvukauden aikana melko tasaista (kuva 6). Ensimmäisen kasvukauden jälkeen kuhanpoikaset ovat keskimäärin 1 cm pituisia. 4- vuotiaana Kakskerranjärven kuhat ovat keskimäärin 3 cm pituisia. Tätä vanhempia kuhia tuli saaliiksi vain kaksi yksilöä, joista suurin 6,7 cm pituinen kuha oli 8+-vuotias eli vuosiluokkaa 22. Kuha saavuttaa Kakskerranjärvessä kalastusasetuksessa säädetyn alamitan 37 cm keskimäärin kuudennen kasvukauden aikana. Toisaalta nopeakasvuisimmat yksilöt ovat jo 5- vuotiaana yli 37 cm mittaisia. 6 5 Kuhan kasvu Pituus (cm) 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ikä (vuotta) Kuva 6. Kuhan ikäryhmäkohtaiset keskipituudet Kakskerranjärvessä vuonna 21 sekä keskihajonnat (n = 27).
7 3.4. Kakskerranjärven ekologinen tila Kakskerranjärven kohdalla suppeaan aineistoon (kasviplankton ja kalat) perustuvan ekologisen tilan luokittelupäätöksen mukaan Kakskerranjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Kalaston osalta luokittelupäätös perustuu vuoden 27 koekalastustuloksiin. Nyt saatujen koekalastustulosten perusteella arvioituna Kakskerranjärven ekologinen tila on kalaston osalta vuoden 27 jälkeen parantunut tyydyttävästä tilaluokasta hyvään. Tämä johtuu pääasiassa kokonaissaaliin lukumäärän alenemisesta. Myös kokonaissaaliin paino sekä rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ovat pienentyneet. 4. TULOSTEN TARKASTELU Vedenlaatutietojen perusteella (kokonaisfosfori 19-39 µg/l) Kakskerranjärvi on rehevä järvi. Kokonaisyksikkösaaliit jäivät kuitenkin hieman pienemmiksi kuin muissa Vh (Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet) pintavesityypin rehevissä järvissä ja olivat lievästi rehevien järvien tasolla. Rehevöitymisestä kärsivissä järvissä kalayhteisö on yleensä särkikalavaltainen. Koekalastusten perusteella ahvenkalat olivat kuitenkin Kakskerranjärvessä sekä paino- että lukumääräsaaliin osalta ylivoimaisesti vallitsevia. Kakskerranjärven kokonaisyksikkösaaliiden aleneminen vuoden 27 tasosta selittyy lähinnä ahvenen ja särjen saaliiden vähenemisellä. Särjen saaliiden alenemisesta johtuen myös ahvenkalojen osuudet sekä paino- että lukumääräsaaliissa kasvoivat hieman vuodesta 27. Kalalajien väliset runsaussuhteet ovat sen sijaan pysyneet lähes ennallaan viime vuosina ja ahven on edelleen ylivoimainen valtalaji Kakskerranjärvessä. Kesä 21 oli poikkeuksellisen lämmin, minkä johdosta suurimmalla osalla kesän 21 aikana koekalastetuista järvistä lämpöistä vettä suosivien kalalajien (ahven, kuha ja useimmat särkikalalajit) yksikkösaaliit olivat aiempaa suuremmat. Kakskerranjärven kohdalla tilanne oli päinvastainen, joten havaittu kokonaisyksikkösaaliiden aleneminen lienee myös todellista. Toisaalta lämpimästä kesästä johtuen ahvenen lisääntyminen on onnistunut Kakskerranjärvessä erinomaisesti ja vuosiluokka 21 näyttää vahvalta. Petokalojen osalta ahven oli merkittävin laji Kakskerranjärvessä ja petokalojen osuus etenkin painosaaliista oli erittäin suuri. Todellisuudessa petokalojen osuus on vieläkin suurempi, sillä ainuttakaan haukea ei vuoden 21 koekalastuksissa saatu saaliiksi. Koekalastusmenetelmä aliarvioikin haukien osuutta, sillä hauen pyydystettävyys loppukesästä koeverkoilla on yleensä heikko ja satunnainen. Petokalojen paino- ja lukumääräosuuksien kasvu vuoden 27 tasosta johtuu lähinnä petoahventen (> 15 cm) runsastumisesta. Kuhan kasvu Kakskerranjärvessä on muihin Etelä-Suomen järviin verrattuna melko hidasta, sillä 4-vuotiaat kuhat ovat keskimäärin 3 cm pituisia. Nopeampaa kasvua on vastaavan rehevyystason järvissä havaittu esimerkiksi Lahden Vesijärvessä (Ruuhijärvi ym. 25). Iän määritysten perusteella kuha lisääntyy myös luontaisesti Kakskerranjärvessä, mutta luontainen lisääntyminen on erittäin heikkoa. Kuha kuitenkin näyttää viihtyvän melko kirkasvetisessä Kakskerranjärvessä, vaikka onkin lähes kokonaan istutusten varassa. Kalaston perusteella arvioituna Kakskerranjärven ekologinen tila näyttää viime vuosina parantuneen tyydyttävästä tilaluokasta hyvään. Täytyy kuitenkin muistaa että kalasto on vain yksi neljästä biologisesta tekijästä veden laadun lisäksi, joiden perusteella järven ekologinen tila määritellään. Käynnissä olevan toimenpideohjelman tavoitteena on että Kakskerranjärvi saavuttaa nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä hyvän ekologisen tilan vuoteen 221 mennessä. Tehtyjen vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin vesistössä
viiveellä ja esimerkiksi talven 27 28 tapaiset lauhat sekä sateiset talvet ovat osaltaan saattaneet peittää toimenpiteiden vaikutukset alleen. Toisaalta nyt saatujen koekalastustulosten valossa näyttää siltä, että Kakskerranjärven ekologinen tila on jo kalaston perusteella parantunut vuoden 27 jälkeen. Kakskerranjärven rehevöitymiskehityksen seurantaan liittyen kalayhteisön rakennetta on vesienhoidon seurantaohjelman mukaan tarkoitus jatkossa seurata RKTL:n toimesta kolmen vuoden välein tehtävillä verkkokoekalastuksilla. Seuraavan kerran koekalastuksia tehdään Kakskerranjärvellä näillä näkymin vuonna 213. 8 KIRJALLISUUS Bagenal T.B. & Tesch F.W. 1978. Age and growth. Teoksessa: Bagenal T. (toim.). Methods for assessment of fish production in fresh waters. Blackwell, Oxford. s. 11-136. Kurkilahti M. & Rask M. 1999. Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling P. ja Rahikainen M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s. 151-161. Raitaniemi J., Nyberg K. & Torvi I. 2. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos. 232 s. Ruuhijärvi J., Malinen T., Ala-Opas P. & Tuomaala A. 25. Fish stocks of Lake Vesijärvi: from nuisance to flourishing fishery in 15 years. Verh. Internat. Verein. Limnol. 29: 384-389. Sairanen S. 27. Kakskerranjärven koekalastukset vuonna 27. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Moniste 4 s. Tammi J., Rask M. & Olin M. 26. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383: 1-51. RKTL, Helsinki.