Harvanjärven kunnostus -hanke. Harvanjärven verkkokoekalastusraportti 2012

Transkriptio

1 Harvanjärven kunnostus -hanke Harvanjärven verkkokoekalastusraportti 2012 Olli Saari

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Harvanjärvi Verkkokoekalastuksien toteutus Saaliin käsittely Saalisaineiston käsittely ja raportointi Ekologisen tilan laskenta kalaston perusteella Tulokset Kokonaisyksikkösaalis ja kalayhteisön rakenne Syvyysvyöhykekohtaiset yksikkösaaliit Ahvenen ja särjen pituusluokkasaaliit Kalastoperusteinen ekologinen tila Tulosten tarkastelu Kalaston nykytila ja muutokset kesän 2009 koekalastuksiin Muutokset ekologisessa tilassa Havainnot istutetuista kaloista Johtopäätökset Kiitokset Kirjallisuus Liitteet... 14

3 3 1. Johdanto Harvanjärven kunnostus -hanke aloitettiin vuonna 2009, jotta rehevöitymisestä kärsivän Harvanjärven tilaa saataisiin kohennettua. Hankkeen päätavoitteena on parantaa vedenlaatua, kalakantaa, virkistyskäyttömahdollisuutta ja maisemallista arvoa. Harvanjärven kalaston rakennetta on aiemmin selvitetty koeverkotusten avulla kesinä 2006 (Kumpulainen 2006) ja 2009 (Laulajainen 2009). Kalakannan nykytilan selvittämiseksi toteutettiin verkkokoekalastukset kesällä Tässä raportissa esitetään uusimpien koekalastusten tulokset ja verrataan niitä aiempiin koekalastuksiin. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Harvanjärvi Harvanjärvi (Liite 1) sijaitsee Sonkajärven kunnassa Pohjois-Savossa. Sen pinta-ala on 209 ha ja keskisyvyys 3,9 m. Järvessä on seitsemän yli kuuteen metriin ulottuvaa syvännettä ja maksimisyvyys on 15,2 m (Kauppinen 2007). Pintavesityypiltään Harvanjärvi kuuluu pieniin ja keskikokoisiin vähähumuksisiin järviin (Vh) (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, haettu ). Harvanjärvi on luokiteltu kesäaikaisten päällysveden kokonaisfosfori- ja klorofylli-a - pitoisuuksien perusteella reheväksi (Kauppinen 2007). Harvanjärven merkittävin ongelma on syvännealueiden (> 6 m) vähähappisuus tai täydellinen hapen loppuminen loppukesästä ja -talvesta. Happiongelmien seurauksena järven sisäinen kuormitus on suuri, eli pohjasta vapautuu veteen ravinteita ylläpitäen rehevyyttä (Kauppinen 2007). Vuosina 2009 ja 2010 on kahteen syvänteeseen asennettu hapettimet happiongelmien ehkäisemiseksi. Uusimpien vesinäytetuloksien perusteella on hapetetuissa syvänteissä happitilanne tyydyttävä, mutta muissa syvänteissä happiongelmia esiintyy (Hartikainen 2012). Aiempien koekalastuksien perusteella on Harvanjärven kalasto särkikalavaltainen ja petokalojen osuus varsin pieni. Kalaston rakennetta on 2000-luvulla pyritty muuttamaan hoito- ja tehokalastuksen avulla sekä viime vuosina petokalaistutuksilla. Vähempiarvoista kalaa on Harvanjärvestä poistettu vuosien aikana 64 tonnia, eli 306 kg/ha (Juutinen 2011). Harvanjärven ekologista laatuluokittelua ei ole tehty, mutta a-klorofyllin määrään ja vedenlaatuun perustuvan asiantuntija-arvion mukaan tila on välttävä. Voimassa olevan toimenpideohjelman mukaan on tavoitetilaksi asetettu vuoteen 2015 mennessä tyydyttävä ja vuoteen 2021 mennessä hyvä ekologinen tila (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, haettu ) Verkkokoekalastuksien toteutus Harvanjärven verkkokoekalastukset toteutettiin välisenä aikana kesällä Aiemmilla koekalastuskerroilla on pyyntiaika ollut noin yksi vuorokausi. Tänä kesänä pyynnit toteutettiin yön yli kestävänä pyyntinä, joka on yleinen käytäntö verkkokoekalastuksissa (Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti, 2008). Kalojen aktiivisuus keskittyy yleensä aamu- ja iltahämärään (Olin ym. 2004), joten lyhyemmästä pyyntiajasta huolimatta tulosten oletettiin olevan vertailukelpoisia Harvanjärven aiempien kesien koekalastussaaliisiin. Verkot laskettiin järveen alkuillasta ja nostettiin seuraava aamuna, jolloin pyyntiajaksi tuli noin 12 14

4 4 tuntia. Verkkoja laskettiin pyyntiin neljänä iltana kerrallaan aina kahdeksan verkkoa, joten aiempien koekalastuksien tapaan kalastettiin yhteensä 32 verkkoyötä. Tämänkertaiset koekalastukset toteutettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla. Ne koostuvat 12 eri solmuvälisestä (välillä 5 55 mm) hapaasta, jotka ovat 2,5 metriä pitkiä. Koko verkon pituus on siten 30 m ja korkeus 1,5 m (verkon tarkemmat tiedot, katso Laulajainen 2009). Eri syvyysvyöhykkeissä käytettyjen pinta- ja pohjaverkkojen lukumäärät olivat samat kuin aiemmilla kerroilla (Taulukko 1). Pyyntipaikat arvottiin aiempien koekalastuksien tapaan käyttäen hyväksi 100*100 m ruudukkoa sillä ehdolla, että Harvanjärven itäiselle ja läntiselle puolelle sijoitettiin sama määrä eri syvyysvyöhykkeisiin tulleita pinta- ja pohjaverkkoja (Liite 1). Vierekkäisiä ruutuja ei hyväksytty, mutta aiemmista koekalastuksista poiketen yli 3 m alueille laskettiin samaan ruutuun jataan sekä pinta- että pohjaverkko. Pintaverkot asetettiin pyyntiin välikohojen avulla, joissa oli 0,5 m korkeat tapsit. Yli 6 m syvyysvyöhykkeeseen arvottuja pohjaverkkoja ei laskettu yli 10 m syvyyteen. Pyyntipaikkojen tarkkoja koordinaatteja ei kirjattu, vaan arvotulta pyyntiruudulta etsittiin kaikuluotaimen avulla oikea syvyysvyöhyke. Myöskään verkkojen suuntaa ei arvottu, vaan ne laskettiin pyyntiin niin, että koko verkko jäi samaan syvyyteen. Taulukko 1. Harvanjärven koekalastuksissa käytettyjen pinta- pohjaverkkojen lukumäärät eri syvyysvyöhykkeissä. Syvyysvyöhyke Pintaverkko Pohjaverkko Yhteensä < 3 m m > 6 m Yhteensä Verkkojen laskun yhteydessä kirjattiin tiedot laskuajasta, sääoloista sekä pintaveden lämpötilasta (Liite 2). Nostovaiheessa kirjattiin jälleen kellonaika, sääolot, sekä arvio verkkojen limoittumisesta (asteikko 0 5) Saaliin käsittely Aiemmilla koekalastuskerroilla on jokainen saaliskala mitattu ja punnittu yksitellen. Tällä kertaa saaliskaloista kirjattiin verkoittain ja solmuväleittäin lajikohtainen kokonaismassa sekä yksilömäärä saalisaineiston käsittelyn nopeuttamiseksi. Muista lajeista poiketen kirjattiin ahvenista erikseen vähintään 15 cm yksilöiden tiedot petoahventen osuuden selvittämiseksi. Lisäksi jokainen kala mitattiin aiempien pyyntien tapaan 1 cm tarkkuudella siten, että esimerkiksi 5,5 6,4 cm kalat kuuluivat pituusluokkaan 6 cm, 6,5 7,4 cm kalat pituusluokkaan 7 cm ja niin edelleen. Lopuksi kerättiin yleisimmistä saalislajeista (ahven, särki ja lahna) talteen erikokoisia yksilöitä ikä- ja kasvunäytteiden ottamista varten.

5 Saalisaineiston käsittely ja raportointi Koekalastussaaliista laskettiin lajikohtaisesti sekä biomassaan (g/verkko) että yksilömäärään (kpl/verkko) perustuvat yksikkösaaliit. Ne laskettiin jakamalla kunkin lajin kokonaissaalis verkkoöiden kokonaislukumäärällä (32). Samalla tavalla laskettiin myös petokalojen ( 15 cm ahven, hauki ja kuha) yksikkösaaliit. Lisäksi laskettiin pinta- ja pohjaverkoille syvyysvyöhykekohtaiset yksikkösaaliit. Petokalojen osuutta kokonaisyksikkösaaliista selvitettiin Swingle-petokalaindeksin (Swingle 1950) avulla, joka lasketaan kaavalla: Petokalaindeksi = Saaliskalojen massa yksikkösaaliissa Petokalojen massa yksikkösaaliissa (Kaava 1) Optimaalinen petokalaindeksin arvo on välillä 3 6, jolloin peto- ja saaliskalojen suhteen oletetaan olevan kunnossa. Optimia pienemmät indeksin arvot kuvastavat liian suurta petokalojen osuutta ja optimia suuremmat arvot puolestaan saaliskalojen liiallista osuutta (Swingle 1950). Tämän kesän saaliita verrattiin ensisijaisesti kesän 2009 koekalastuksien saaliisiin, jolloin oli myös käytössä Nordic-yleiskatsausverkot. Sen sijaan kesän 2006 koekalastukset tehtiin käyttäen Jyväskylän yliopiston Yleiskatsausverkkoja, joissa tihein solmuväli on 10 mm. Lisäksi kesän 2006 yksikkösaaliiden määrittämisessä käytettiin syvyysvyöhykekohtaisia painotuskertoimia. Pienimpien solmuvälien puuttuminen voi vääristää merkittävästi kalakannasta saatavaa kuvaa, eivätkä Yleiskatsaus- ja Nordic-verkkojen yksikkösaaliit ole vertailukelpoisia Ekologisen tilan laskenta kalaston perusteella Pintavesien ekologista tilaa voidaan arvioida järven kalakantaa kuvaavien muuttujien perusteella (Vuori ym. 2010). Näitä muuttujia ovat Nordic-yleiskatsausverkoilla tehtyjen koekalastusten kokonaisyksikkösaalis biomassana ja lukumääränä sekä särkikalojen biomassaosuus. Neljäs muuttuja on indikaattorilajien esiintyminen, jonka määrittämiseksi on käytettävä kaikkea kyseessä olevasta järvestä saatavaa tietoa. Muuttujien arvoja verrataan saman järvityypin vertailujärvistä määritettyihin vertailuarvoihin. Jokaiselle muuttujalle lasketaan ekologinen laatusuhde (ELS), mikä voi saada arvon väliltä 0 1. Muuttujien ELS-arvojen keskiarvo kuvastaa järven kalastoperusteista ekologista tilaa (Taulukko 2) (Vuori ym. julkaisematon). Harvanjärven kalastoperusteisen ekologisen tilan laskemisessa käytettiin uusimpia vertailujärvien vertailuarvoja (Vuori ym. julkaisematon), jotka ovat aiempia vertailuarvoja (Vuori ym. 2010) tarkempia ja tiukempia.

6 6 Taulukko 2. Pintavesien ekologisen tilan laatuluokat ja niitä vastaavat ekologisen laatusuhteen (ELS) arvovälit. Ekologisen tilan laatuluokka ELSkeskiarvo Huono 0 0,19 Välttävä 0,2 0,39 Tyydyttävä 0,4 0,59 Hyvä 0,6 0,79 Erinomainen 0, Tulokset 3.1. Kokonaisyksikkösaalis ja kalayhteisön rakenne Harvanjärven kesän 2012 verkkokoekalastuksien kokonaisyksikkösaalis oli biomassana 1018 g/verkko ja yksilömääränä 91 kpl/verkko. Ne ovat selvästi pienempiä kuin kesän 2009 koekalastuksissa, jolloin vastaavat luvut olivat 1487 g/verkko ja 128 kpl/verkko. Kokonaissaalis koostui yhteensä seitsemästä eri kalalajista, joista yleisimmät olivat sekä biomassan että yksilömäärän perusteella särki ja ahven (Taulukko 3). Aiemmista koekalastuksista poiketen ei tänä kesänä saatu lainkaan saaliiksi salakoita eikä säyneitä. Taulukko 3. Harvanjärven kesän 2012 koekalastuksien kokonais- ja yksikkösaaliit sekä prosenttiosuudet lajeittain biomassana ja yksilömäärinä. Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis (g/verkko) Biomassaosuus (%) Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis (kpl/verkko) Yksilömääräosuus (%) Ahven ,9 39, ,4 31,3 Kiiski 202 6,3 0,6 55 1,7 1,9 Kuha 95 3,0 0,3 1 0,0 0,0 Lahna ,3 5,1 44 1,4 1,5 Pasuri 113 3,5 0,3 21 0,7 0,7 Särki ,7 53, ,7 64,5 Hauki 191 6,0 0,6 1 0,0 0,0 Yhteensä Särkikalat, eli lähinnä särjet, muodostivat enemmistön kesän 2012 koekalastuksien biomassasaaliista (59 %) ja yksilömääräsaaliista (67 %). Ahvenkalojen, eli lähinnä ahventen, osuus

7 7 biomassasaaliista oli 40 % ja yksilömääräsaaliista 33 %. Vuoden 2009 koekalastussaaliisiin verrattuna on särkikalojen biomassaosuus hieman pienentynyt, mutta yksilömääräosuus kasvanut. Vastaavasti ahvenkalojen biomassaosuus on kasvanut ja yksilömääräosuus puolestaan pienentynyt (Kuva 1). Lisäksi voidaan mainita, että kesällä 2006 oli särkikalojen osuus biomassasaaliista 77 % ja yksilömääräsaaliista 85 % ja ahvenkalojen vastaavat osuudet vain 19 % ja 15 %. Tosin on muistettava, etteivät kesän 2006 tulokset ole erilaisista koeverkoista sekä käytetyistä painotuskertoimista johtuen vertailukelpoisia kesien 2009 ja 2012 saaliiden kanssa Prosenttiosuus (%) Särkikalat Ahvenkalat 0 (g) 2009 (g) 2012 (kpl) 2009 (kpl) 2012 Kuva 1. Särki- ja ahvenkalojen biomassa- (g) ja yksilömääräsaaliiden (kpl) prosenttiosuudet (%) kokonaisyksikkösaaliista Harvanjärven verkkokoekalastuksissa kesinä 2009 ja Kesän 2012 petokalasaaliin ( 15 cm ahven, kuha ja hauki) osuus koekalastuksien biomassasaaliista oli 22 % ja lukumääräsaaliista 2 %, kun kesällä 2009 vastaavat luvut olivat 14 % ja 1 %. Tämän kesän petokalasaalis koostui yhtä haukea ja kuhaa lukuun ottamatta pelkästään petoahvenista, joita saatiin saaliiksi 6717 g (21 % biomassasaaliista). Kesällä 2009 saatiin petoahvenia saaliiksi 4118 g, mikä oli 9 % biomassasaaliista. Swingle-indeksin mukaan Harvanjärven peto- ja saaliskalojen suhde on 3,7, jonka perusteella tilanne on optimaalinen. Kesän 2009 koekalastuksissa indeksin arvo oli 6,1. Kesällä 2006 indeksin arvo oli puolestaan 7,1. Tosin se olisi ollut todennäköisesti vieläkin huonompi, mikäli pyynnit olisi tehty Nordic-verkoilla, joilla olisi saatu saaliiksi enemmän pienikokoisia ns. saaliskaloja (Kaava 1) Syvyysvyöhykekohtaiset yksikkösaaliit Biomassan perusteella suurimmat keskimääräiset saaliit (lähes 1500 g/verkko) kesän 2012 koekalastuksissa saatiin alle 3 m syvyysvyöhykkeestä (Kuva 2). Myös 3 6 m syvyysvyöhykkeen saaliit olivat keskimäärin noin kilon sekä pinta- että pohjaverkoilla. Keskimääräisten yksilömäärien perusteella kesän 2012 suurimat saaliit saatiin puolestaan 3 6 m ja yli 6 m syvyysvyöhykkeiden pintaverkoilla (Kuva 3).

8 8 Yli 6 m syvyysvyöhykkeen verkkoja lukuun ottamatta ovat eri syvyysvyöhykkeiden yksikkösaaliit keskimäärin pienentyneet kesän 2009 koekalastussaaliisiin verrattuna. 3 6 m syvyydessä pidettyjen pohjaverkkojen yksikkösaaliit ovat jopa puolittuneet kolmen vuoden takaisista keskisaaliista sekä biomassan että yksilömäärän perusteella. Yli 6 m syvyydessä pidettyjen pohjaverkkojen saaliit paranivat, sillä kesällä 2009 niistä ei käytännössä kaloja saatu. Tänä kesänä kyseisistä verkoista kaksi neljästä oli pyynnissä syvänteissä, joihin on asetettu hapettimet. Kaikki saadut kalat tulivat hapetetuissa montuissa olleilla verkoilla Yksikkösaalis (g/verkko) < 3 m 3-6 m pinta 3-6 m pohja Syvyysvyöhyke > 6 m pinta > 6 m pohja Kuva 2. Syvyysvyöhykekohtaiset yksikkösaaliit (g/verkko) Harvanjärven verkkokoekalastuksissa kesinä 2009 ja Yksikkösaalis (kpl/verkko) < 3 m 3-6 m pinta 3-6 m pohja > 6 m pinta > 6 m pohja Syvyysvyöhyke Kuva 3. Syvyysvyöhykekohtaiset yksikkösaaliit (kpl/verkko) Harvanjärven verkkokoekalastuksissa kesinä 2009 ja 2012.

9 Ahvenen ja särjen pituusluokkasaaliit Kesän 2012 koekalastuksien yksilömääräisestä ahvensaaliista valtaosa (70 %) kuului pituusluokkiin 8 ja 9 cm. Kesällä 2009 oli 7 cm pituusluokka ylivoimaisesti yleisin. Petoahvenia ( 15 cm) saatiin tänä kesänä tasaisen harvakseltaan aina 29 cm:iin saakka siten, että niiden osuus ahvensaaliista oli 6 %. Kesällä 2009 oli petoahventen osuus 2 % kokonaisahvensaaliista. Toisin kuin kesällä 2009, ei kesänvanhoja ahvenia saatu tällä kertaa lainkaan saaliiksi (Kuva 4). 40 Yksilömäärä (kpl/verkko) >20 Pituusluokka (cm) Kuva 4. Ahvensaaliin pituusjakauma Harvanjärven koekalastuksissa kesinä 2009 ja Kesän 2012 särkisaalista enemmistö (75 %) kuului pituusluokkiin 8 10 cm. Kesän 2009 kaltaista kaksihuippuista pituusjakaumaa ei havaittu, vaan särjen saalislukumäärät putosivat järjestään liikuttaessa kohti suurempia pituusluokkia (Kuva 5). Yksilömäärä (kpl/verkko) > Pituusluokka (cm) Kuva 5. Särkisaaliin pituusjakauma Harvanjärven koekalastuksissa kesinä 2009 ja 2012.

10 Kalastoperusteinen ekologinen tila Harvanjärven ekologinen tila on kesän 2012 koekalastuksien perusteella tyydyttävä (Taulukko 4). Järven tila on parantunut verrattuna kesään 2009, jolloin se oli välttävä. Laatuluokittelun muuttujista suurin positiivinen muutos on tapahtunut biomassan yksikkösaaliissa. Sen perusteella järven tila on hyvä, kun kesällä 2009 se oli ainoastaan välttävä. Positiivinen suuntaus on havaittavissa myös yksilömääräisessä yksikkösaaliissa sekä särkikalojen biomassaosuudessa. Indikaattorilajit-muuttujan laatuluokaksi arvioitiin paikallistietämyksen (Sonkajärven kalastusalueen isännöitsijä Matti Herd ja Rutakon osakaskunnan puheenjohtaja Risto Suomalainen, suullinen tiedonanto) perusteella tyydyttävä-luokan keskiluku, koska aiemmin Harvanjärvessä yleinen madekanta on sittemmin taantunut. Taulukko 4. Harvanjärven kalastoperusteisen ekologisen laatuluokittelun muuttujien arvot (ELS) sekä laatuluokka kesien 2009 ja 2012 koekalastuksien perusteella. Mitä lähempänä ykköstä (1) ELSarvojen keskiarvo on, sitä parempi on vesistön ekologinen tila (Taulukko 2). ELS-arvot Vuosi 2009* 2012 Kokonaisyksikkösaalis g/verkko 0,38 0,67 Kokonaisyksikkösaalis kpl/verkko 0,13 0,20 Särkikalojen biomassaosuus % 0,24 0,35 Indikaattorilajit 0,50 0,50 Keskiarvo 0,32 0,43 Ekologinen tila VÄLTTÄVÄ TYYDYTTÄVÄ * pyyntiaika 24 h 4. Tulosten tarkastelu 4.1. Kalaston nykytila ja muutokset kesän 2009 koekalastuksiin Harvanjärven verkkokoekalastuksien kokonaisyksikkösaalis on pienentynyt kesästä 2009 sekä biomassan että yksilömäärän osalta noin 30 % ollen tänä kesänä 1018 g/verkko ja 91 kpl/verkko. Yksikkösaaliiden vertailua hankaloittaa se, että kesällä 2009 koeverkkojen pyyntiaika oli noin 24 h nyt käytetyn h sijaan. Tosin Paloniemen (2008) mukaan valtaosa heinäkuussa tehtävien verkkokoekalastuksien särki- ahvensaaliista jotka muodostivat valtaosan Harvanjärven koekalastussaaliista saadaan ilta- ja aamuhämärän aikoihin. Lisäksi verkkojen pyytävyys alenee pyyntiajan kasvaessa (Olin ym. 2004). Siksi voidaan olettaa, että havaittu ero kesien 2009 ja 2012 yksikkösaaliissa kertoo ensisijaisesti positiivisista muutoksista Harvanjärven kalakannan rakenteessa eikä pidemmästä pyyntiajasta. Olin ym. (2006) havaitsivat, että tehokkaan hoitokalastuksen seurauksena petokalojen osuus ja särkikalojen pienten yksilöiden määrä runsastuvat. Näin on käynyt myös Harvanjärvellä Swingle-

11 11 petokalaindeksin sekä ahvenen ja särjen pituusluokkajakaumien (kuvat 4 ja 5) perusteella. Luonnollisesti myös pienten ahventen määrä on suuri, mutta samaan aikaan on petomaisten ahventen ( 15 cm) osuus kokonaissaaliista kasvanut merkittävästi kesästä Syynä lienee ravintokilpailun vähenemisestä ja viime kesien korkeista vedenlämpötiloista seurannut kasvun nopeutuminen. Harvanjärven yleisin lajiryhmä on edelleen reheville järville tyypillisesti sekä biomassan että erityisesti yksilömäärän perusteella särkikalat (Kuva 1). Lähitulevaisuuden haasteena onkin pystyä estämään runsaslukuisen, mutta pienistä yksilöistä muodostuvan särkikannan runsastuminen. Petoahvenien yleistymisellä on haukien ohella tärkeä merkitys Harvanjärven kalakannan rakenteelle, sillä ne pystyvät osaltaan rajoittamaan pienikokoisten särkikalojen määrää ja täten ehkäisemään rehevöitymistä. Positiivisena asiana voidaan myös pitää Harvanjärveen asennettujen hapettimien vaikutuksia, joiden toimimisen osoituksena hapetetuista syvänteistä (> 6 m) saatiin useita saaliskaloja. Toisaalta hapettamattomissa syvänteissä olleet verkot olivat kalattomia ja huomattavan limoittuneita. Ne kertovat sisäisen kuormituksen olevan edelleen merkittävä ongelma Muutokset ekologisessa tilassa Harvanjärven ekologinen tilan luokittelupäätös perustuu tällä hetkellä vedenlaatuun sekä biologisista tekijöistä vain a-klorofylliaineistosta tehtyyn asiantuntija-arvioon, joiden perusteella tila on välttävä (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, haettu ). Tämän raportin yhteydessä määritettiin Harvanjärven kalastoperusteinen ekologinen tila kesien 2009 ja 2012 koekalastussaaliiden avulla käyttäen uusimpia kalastomuuttujien vertailuarvoja (Vuori ym. julkaisematon). Niiden perusteella Harvanjärven tila oli kesällä 2009 välttävä, mutta on parantunut nyt tyydyttäväksi (Taulukko 4). Se on myös asetettu Harvanjärven tavoitetilaksi vuoteen 2015 mennessä. Harvanjärven nykytilasta saatetaan kuitenkin saada todellisuutta kauniimpi kuva kalaston perusteella, koska sitä on voimakkaasti muutettu vuosittaisten tehokalastuksen avulla. Toisin sanoen Harvanjärven kalasto saattaa tällä hetkellä kuvastaa ennemminkin poistopyyntien lyhytaikaisia vaikutuksia eikä niinkään kokonaisvaltaista muutosta järven tilassa. Mahdollisimman luotettava ja kokonaisvaltainen käsitys Harvanjärven nykyisestä tilasta saataisiin, mikäli laatuluokittelu tehtäisiin muistakin biologisista muuttujista, eli vesikasveista ja pohjaeläimistä sekä kattavasti kasviplanktonista Havainnot istutetuista kaloista Harvanjärveen on viime vuosina istutettu vuosittain kuhia. Lisäksi kesänvanhoja siikoja istutettiin syksyllä Tämän kesän koekalastuksissa ei saatu saaliiksi yhtään siikaa. Kuhasaaliskin koostui ainoastaan yhdestä yksilöstä, kun kesällä 2009 niitä saatiin kolme yksilöä. Kalastajilta saadun tiedon mukaan Harvanjärvellä kalastavat saavat kuhia kuitenkin säännöllisesti saaliiksi. Yksinomaan koekalastussaaliiden perusteella ei kannatakaan tehdä johtopäätöksiä istutusten tuloksellisuudesta. Siikaistutusten onnistumisesta saataneen merkkejä tulevina vuosina, jolloin siiat kasvaisivat pyyntikokoon.

12 12 5. Johtopäätökset Harvanjärven kalaston rakenne on muuttunut parempaan suuntaan verrattuna kesien 2006 ja 2009 koekalastussaaliisiin. Ahvenkalojen osuus on kasvanut säännöllisesti, mutta enemmistö koekalastussaaliista on edelleen reheville järville tyypillisesti särkikaloja. Harvanjärven valtalajit ovat särki ja ahven. Molempien lajien pituusjakaumia hallitsevat nuoret yksilöt, mikä on tyypillistä tehokalastetuilla järvillä. Samoin petoahventen ( 15 cm) edellisiä koekalastuksia suurempi osuus lienee seurausta ravintokilpailun pienenemisestä ja sitä seuranneesta kasvun nopeutumisesta. Harvanjärven hapettamattomat syvänteet kärsivät edelleen hapenpuutteesta, eikä niistä saatu koeverkoilla kaloja. Kalaston perusteella Harvanjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Se on myös asetettu Harvanjärven kokonaisarvosanan tavoitteeksi vuoteen 2015 mennessä. Kalaston osalta järven tilaa voidaan edelleen parantaa pitämällä kalakannan rakenne vähintään nykyisen kaltaisena. Sen edellytyksenä on petokalojen säilymisen turvaaminen riittävillä kalastusrajoituksilla. Myös hoitokalastusta on syytä jatkaa, sillä särkikalojen osuus voi nopeasti kasvaa olosuhteiden muuttuessa. Harvanjärven kalakannan rakenteen muutoksia kannattaa seurata jatkossakin toteuttamalla verkkokoekalastukset kolmen vuoden välein. Kiitokset Tauno Hynynen, Timo Hynynen, Kaija Juutinen, Matti Herd, Risto Suomalainen, Aapo Kumpulainen, Ella Juntunen, Jukka Koski-Vähälä, Jani Pulkkinen, Ravintola Hollivootin henkilökunta ja jääkone. Kirjallisuus Hartikainen J [Harvanjärven kunnostukseen liittyvän vesistötarkkailun tuloksia kesäkuulta 2012.] Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio. [Sähköposti, julkaisematon] Juutinen K Tervehdys Harvanjärven kunnostushankkeesta. Sonkajärvi. ( Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti Työryhmämuistio mmm 2008:3. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki, ( Kauppinen E Harvanjärven alustava kunnostussuunnitelma. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd, Kuopio. Kumpulainen A Harvanjärven verkkokoekalastukset kesällä Iisalmen reitin kunnostushanke, Lapinlahti. Laulajainen J Verkkokoekalastukset Harvanjärven kunnostus -hanke. ( Olin M., Kurkilahti M., Peitola P. & Ruuhijärvi J The effects of fish accumulation on the catchability of multimesh gillnet. Fish. Res. 68: Olin M., Rask M., Ruuhijärvi J., Keskitalo J., Horppila J., Tallberg P., Taponen T., Lehtovaara A. & Sammalkorpi I Effects of biomanipulation on fish and plankton communities in ten eutrophic lakes of southern Finland. Hyrdobiologia 553:

13 13 Paloniemi M Verkkokoekalastus kalakantojen arviointimenetelmänä pyynnin keston ja vuorokaudenajan vaikutus. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. 34 s. Swingle H.S Relationships and dynamics of balanced and unbalanced fish populations. Alabama Agr. Exp. Stat. Bull. nro s. Vuori K-M., Mitikka S. & Vuoristo H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 120 s. (

14 14 Liitteet Liite 1. Harvanjärven syvyyskartta sekä kesän 2012 verkkokoekalastusten pyyntipaikat.

15 15 Liite 2. Sääolot Harvanjärven kesän 2012 verkkokoekalastusten aikana. Pvm Ajankohta Ilman lämpötila ( C) Pilvisyys Tuulen nopeus (m/s) ja suunta ( ) Pintaveden lämpötila ( C) ilta 19 7/8 1, , aamu 18 5/8 1, ilta 22 5/8 4, , aamu 19 5/8 2, ilta 19 7/8, tihkusadetta 2, , aamu 15 8/8, tihkusadetta 2, ilta 18 7/8 1, , aamu 15 6/8 3, 315 Liite 4. Raportin kirjoittajan ja koekalastusten suorittajan yhteystiedot. LuK Olli Saari, hankesuunnittelija p olli.m.saari@student.jyu.fi