Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu - koekalastukset vuodelta 2017

Transkriptio

1 Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu - koekalastukset vuodelta 17 Jukka Ruuhijärvi ja Pasi Ala-Opas

2 Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu sekä koekalastukset vuodelta 17 Jukka Ruuhijärvi ja Pasi Ala-Opas Luonnonvarakeskus, Helsinki 18

3 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Jukka Ruuhijärvi, Pasi Ala-Opas Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 18 Julkaisuvuosi: 18 Kannen kuva: Pasi Ala-Opas

4 Tiivistelmä Jukka Ruuhijärvi ja Pasi Ala-Opas Luonnonvarat-yksikkö Lahti Aqua Oy käyttää Vesijärven vettä tarvittaessa laimentamaan Porvoonjokeen laskettavia puhdistettuja jätevesiä. Laimennusveden käyttöluvan ehtoihin kuuluu Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu. Tarkkailuun kuuluvat Enonselän ja Kajaanselän koekalastukset ja kalastuskirjanpito vuosittain, Enonselän kuhakannan rakenteen selvitys vuosittain, Vääksynjoen sähkökalastus joka toinen vuosi ja koko järven kalastustiedustelu joka kolmas vuosi. Tässä raportissa esitetään Enonselän ja Kajaanselän vuoden 17 koekalastusten tulokset, sekä Enonselän kuhakannan rakenteen selvityksen tulokset vuodelta 17. Luonnonvarakeskus on hoitanut Vesijärven kalataloudellista tarkkailua osana järven kunnostuksen tutkimusta ja pitkäaikaista seurantaa. Muun Vesijärven verkkokoekalastukset tehtiin Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön tilauksesta osana Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden edistäminen Lahden Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä testattuja toimintatapoja kaikkien hyödynnettäväksi -hanketta. Sitä rahoittaa ympäristöministeriö osana hallituksen vesien- ja merenhoidon kärkihanketta. Tässä raportissa esitetään Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselän, sekä Paimelanlahden koekalastusten tulokset vuodelta 17. Verkkokoekalastusten perusteella Kajaan- ja Enonselän kalasto ilmentää tyydyttävää ekologista tilaa. Enonselän saaliit ovat pääsääntöisesti suuremmat ja särkikalojen osuus on ollut korkeampi. Särkikalojen suhteen erot ovat tasoittuneet ja parin viime vuoden ajan särkikalojen osuus Enonselällä on ollut Kajaanselkää alhaisempi. Kummallakin alueella petokalojen osuus on tällä vuosikymmenellä pysynyt korkeana, mikä on kalataloudellisesti hyvä ja osoitus onnistuneesta kalaveden hoidosta. Enonselän kuhakannan selvityksessä kuhasaalis kertyi ainoastaan neljän vuosiluokan (1-15) kaloista, runsaimpana hyvin kasvaneet vuosiluokan 1 kalat. Vastoin odotuksia pyyntikokoisten yli cm kuhien saalliit laskivat, ehkä syksyn ja talven 1-17 voimakkaasta kalastuskuolevuudesta johtuen tai sitten suuremmat kuhat olivat kalastusaikaan toukokuussa jo kutupaikoilla. Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselän, sekä Paimelanlahden saaliit olivat v. 17 pääosin alemmalla tasolla kuin edellisen tutkimuksen, Vesijärvi - projektin, aikaan v. -. Runsaimpiin särkikaloihin kohdistuneet hoitokalastukset ja viimeiset viileät kesät selittävät osaltaan alentuneita saaliita, kuten Kajaan- ja Enonselilläkin. Matalat ja rehevämmät Kukkilan- ja Kirkonselkä ovat edelleen selvimmin särkikalavaltaiset. Syvemmillä ja laajemmilla selillä ahvenkalat hallitsevat lukumääräsaaliita, eli tilanne ei juuri poikkea Vesijärvi - projektin vuosista. Muut kalat- ryhmässä kuoreen merkitys on korostunut Paimelanlahdella sekä Komon- ja Laitialanselällä verrattuna vuosiin -. Kuoreen runsastuminen näkyykin koko Vesijärvellä. Petokalojen saalisosuudet niin painon kuin lukumääränkin osalta ovat kohonneet kaikilla pyyntialueilla (paitsi Kukkilanselällä painosaalisosuus) Vesijärvi - projektin aikoihin verrattuna. Kehityssuunta on suotuisa sekä järven tilan että kalastuksen kannalta. 3

5 Sisällys 1.. Johdanto... 5 Verkkokoekalastukset vuonna Aineisto ja menetelmät Otannan suunnittelu Käytännön pyyntijärjestelyt ja saaliin sekä aineiston käsittely..... Kalataloudellisen tarkkailun tulokset Kajaanselkä Enonselkä Kalataloudellisen tarkkailun tulosten tarkastelu Muiden alueiden koekalastusten tulokset Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Muiden alueiden koekalastusten tulosten tarkastelu Enonselän kuhakannan rakenne vuosina

6 1. Johdanto Vesijärven kalataloudelliseen tarkkailuun kuuluvat Enonselän ja Kajaanselän koekalastukset ja kalastuskirjanpito vuosittain, Enonselän kuhakannan seuranta vuosittain, Vääksynjoen sähkökalastus joka toinen vuosi ja koko järven kalastustiedustelu joka kolmas vuosi. Tässä raportissa esitetään Vesijärven Enonselän ja Kajaanselän koekalastusten ja Enonselän kuhakannan seurannan tulokset vuodelta 17. Lisäksi tarkastellaan kalaveden hoitoa ja sen vaikutuksia. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu perustuu laimennusveden ottoon Enonselästä. Luvanhaltija Lahti Aqua Oy käyttää tarvittaessa laimennusvettä Porvoonjoen virtaaman ja happipitoisuuden pitämiseen määrätyllä vähimmäistasolla. Vesijärven vettä käytetään myös jätevesitunnelin huuhtomiseen. Luonnonvarakeskus Luke (vuoteen 1 asti Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) on vastannut kalataloudellisesta tarkkailusta Lahti Aqua Oy:n tilauksesta. Muun Vesijärven verkkokoekalastukset toteutettiin Päihät-Hämeen Vesijärvisäätiön tilauksesta osana Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden edistäminen Lahden Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä testattuja toimintatapoja kaikkien hyödynnettäväksi -hanketta. Sitä rahoittaa ympäristöministeriö osana hallituksen vesien- ja merenhoidon kärkihanketta. Tässä raportissa esitetään Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselän, sekä Paimelanlahden koekalastusten tulokset vuodelta 17 ja verrataan niitä samalla otannalla tehtyihin vuosien - koekalastuksiin. Enonselän tehohapetus on jatkunut syksystä 9 sekä talvisin että kesäisin. Keväisin ja syksyisin järven veden täyskiertojen aikaan hapetusta ei tarvita ja hapettimet ovat olleet pysäytettyinä. Hapetuksen vaikutusta ravintoverkkoon on tutkittu Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen ja RKTL:n (vuodesta 15 Luken) yhteistyönä. Hapetuksen vaikutuksia Enonselän kalastoon tarkastellaan tässä raportissa koekalastustulosten perusteella. Vuonna 13 tehdyssä ekologisessa luokittelussa Enonselän tila pysyi tyydyttävällä tasolla niin kalaston kuin kokonaisluokittelunkin osalta. Kajaanselkä putosi aiemmasta hyvästä tilasta tyydyttävään, kalaston osalta tämä johtui etenkin edeltävinä vuosina yli kahden kilon nousseesta koeverkkojen yksikkösaaliista.. Verkkokoekalastukset vuonna Aineisto ja menetelmät.1.1. Otannan suunnittelu Koekalastuksissa käytettiin pyydyksenä pohjoismaista yleiskatsausverkkoa (NORDIC). Verkkojen pituus oli 3 m ja korkeus 1,5 m. Samassa pyydyksessä on 1 eri solmuväliä (3; 19,5;,5; 1; 55; 8; 1,5; ; 15,5; 5; 35 ja 9 mm), siten että kukin silmäharvuus muodostaa,5 m pätkän verkosta (Olin ym. 1998, 1). Enon- ja Kajaanselän pyyntialuejako syvyysvyöhykkeineen ja verkkomäärineen (Kuva 1, Taulukko 1) on pidetty samana koko jakson -17 ajan (Ruuhijärvi ja Ala-Opas 3, Ruuhijärvi ym. 18). Muilla pyyntialueilla vuoden 17 pyyntialuejako, syvyysvyöhykkeet ja verkkomäärät olivat samat kuin v. 3- (Ruuhijärvi ja Ala-Opas 7). Pyyntialueet jaettiin yhdestä neljään syvyysvyöhykkeeseen. Matalimmalla vyöhykkeellä (-3 m) pyydettiin vain pohjaverkoilla, 3-1 m alueella käytettiin pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkkoja (1 m kohotapsit). Syvyysvyöhykkeellä 1- m pinta- ja pohjaverkot saivat seurakseen vielä välivesiverkot ( m kohonarut). Syvimmillä yli m selillä kalastettiin sekä pintapyydyksillä että välivesiverkoilla kahdesta syvyydestä ( m ja 15 m). Pohjaverkkoja ei tähän syvyysvyöhykkeeseen viritelty lainkaan, koska koekalastusaikaan loppukesällä syvänteiden pohjalla vesi on hapetonta tai hyvin niukkahappista. 5

7 Syvyysvyöhykejaon etuina ovat lähes koko vesimassaan tehokkaammin kohdistuva pyynti, sekä verkkopyyntisaaliisiin yleensä liittyvän suuren satunnaisvaihtelun pieneneminen. Lajiston ja yksilömäärien vaihtelu syvyysvyöhykkeiden välillä saadaan näin erotettua satunnaisvaihtelusta paremmin ja kalaston todellisesta rakenteesta syntyy kattavampi kuva (Kurkilahti ja Ruuhijärvi 199, Kurkilahti ja Rask 1999, Olin ym.1). Pyyntialueet jaettiin lisäksi vielä numeroituihin ruutuihin joista verkkopaikat arvottiin otannan satunnaistamiseksi. Ruutujen pinta-ala oli useimmiten 5 ha, mutta tarvittaessa käytettiin myös pienempiä ruutuja. Syvyysvyöhykekohtaisessa pyydysmäärässä otettiin huomioon vyöhykkeen pinta-ala ja tilavuus koko osa-alueesta, siten että laajemmilla ja syvemmillä vyöhykkeillä kalastettiin suuremmalla verkkomäärällä (Appelberg ja Bergqvist 199, Olin ym. 1) (Taulukko 1). Kalastusalueilla käytetty kokonaisverkkomäärä (8- pyydystä) perustui sekin pinta-alaan sekä syvyyteen, ja kerrallaan verkkoja pidettiin pyynnissä -15 kpl/pyyntialue. Enonselän tuloksissa otettiin huomioon vain 59 verkon saalis, koska yksi verkko oli niin likainen, että sen arveltiin heikentäneen merkittävästi pyyntitehoa..1.. Käytännön pyyntijärjestelyt ja saaliin sekä aineiston käsittely Pyynnit ajoitettiin normaaliin koekalastusaikaan, heinäkuusta syyskuun alkupuoliskolle. Kaikilla alueilla kalastettiin neljä kertaa. Verkotukset jakaantuivat pitkälle aikavälille, mikä tasoittaa sään, veden lämpötilan, päivän pituuden ym. ympäristötekijöiden aiheuttamaa saalisvaihtelua (Olin ym. 1998, 1). Verkot laskettiin klo 18- ja nostettiin seuraavana aamuna klo 7-9, jolloin pyyntiaikaa kertyi kutakin verkkoa kohti 13-1 tuntia. Matalimmalla vyöhykkeellä (-3 m) arvonnan osoittamaan ruutuun laskettiin aina yksi pohjaverkko. Muilla vyöhykkeillä yhteen ruutuun viritettiin aina jata, jossa oli kaikkia syvyysvyöhykkeen verkkoja yksi kappale. Pyydykset pyrittiin saamaan ruudun keskustan tienoille syvyyskäyrän suuntaisesti. Jos arvotussa ruudussa oli jo pyydys, syvyyttä oli alle 1,5 m, tai joku muu seikka olisi haitannut pyyntiä merkittävästi, verkot asetettiin pyyntiin samaan syvyysvyöhykkeeseen mahdollisimman lähelle alkuperäistä arvontaruutua (Olin ym. 1998, 1). Joka verkosta laskettiin saalislajien yksilömäärä ja yhteispaino (g tarkkuudella) lajeittain solmuvälikohtaisesti ja summattiin lopuksi. Petokaloiksi luokitellut ahvenet ( 15 cm) käsiteltiin samalla tavoin, jotta niiden lukumäärät ja painot saatiin lisättyä koko petokalaryhmän tuloksiin. Yksilöiden pituudet mitattiin jokaisesta mittauskelpoisesta kalasta sentin tarkkuudella ja myös joka silmäkoosta erikseen. Jos yhden lajin saalis tietystä verkon solmuvälistä ylitti yksilöä, mitattiin siitä 3 kalan otos. Pituusjakaumat laadittiin pyyntialueiden runsaimmista lajeista. Tässä raportissa esitetään vuosien pituusjakaumat. Kokojakaumien yhteydessä esitetyt ikäarviot perustuvat kalojen pituuksiin. Ahvenen, kuhan ja särjen osalta käytettiin apuna pääasiassa aiempia Vesijärven tutkimustuloksia (Horppila ym., Ruuhijärvi, Malinen ym. 1, 15). Kalojen kasvunopeudet vaihtelevat suuresti eri vuosina, joten pituusjakaumien pohjalta arvioidut iät ovat sitä epätarkempia, mitä suuremmista yksilöistä on kyse.

8 VÄÄKSY outlet KAJAANSELKÄ KOMONSELKÄ LAITIALANSELKÄ PAIMELANLAHTI KIRKONSELKÄ KUKKILAN- SELKÄ N 5º3' ENONSELKÄ 5 km 1º' Kuva 1. Vesijärven pyyntialueet v LAHTI 7

9 Taulukko 1. Vesijärven verkkokoekalastuksen pyydysmäärät syvyysvyöhykkeittäin v. 17. Po = pohja, Pi = pinta, Vv = välivesi ( m), Vv 1 = ylempi välivesi ( m) ja Vv = alempi välivesi (15 m). Yht. = syvyysvyöhykkeen tai pyyntialueen kokonaispyyntiponnistus. Pp/ha = pyyntiponnistus pinta-alaa kohti (verkkoa/ha). Suluissa verkkomäärä yhtä kalastuskertaa kohti. Syvyysvyöhyke Verkkotyyppi Kirkonselkä Laitialanselkä Kajaanselkä Komonselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Enonselkä Yhteensä <3 m Po yht. 1(3) 1(3) 1(3) 1(3) (1) 8() 1(3) m Pi 1(3) 1(3) 1(3) 8() 1(3) 5 Po 1(3) 1(3) 1(3) 8() 1(3) 5 Yht. () () () 1() () m Pi (1) (1) (1) 1 Vv (1) (1) (1) 1 Po (1) (1) (1) 1 Yht. 1(3) 1(3) 1(3) 3 > m Pi (1) (1) 8 Vv 1 (1) (1) 8 Vv (1) (1) 8 Yht. 1(3) 1(3) Koko alue Yht. 1(3) 8(1) (15) 3(9) (5) 8() (15) Pp/ha Kalataloudellisen tarkkailun tulokset..1. Kajaanselkä Kajaanselän vuoden 17 koekalastuksen kokonaisyksikkösaaliit (1, kg/verkko ja 1 yksilöä/verkko) jatkoivat laskuaan ja ovat tällä hetkellä alemmalla tasolla kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. (Taulukko ja Kuva ). Kalaryhmien osuuksissa kuore runsastui edelleen ahven- ja särkikalojen kustannuksella (Kuvat 3 ja 5). Painosaaliissa ahvenkalojen valta-asema on säilynyt ja särkikalojen osuus saaliista on pysynyt niitä pienempänä. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, hauki, taimen, kirjolohi, made) osuus koekalastusaaliista nousi hiukan edellisvuodesta, mutta jäi alhaisemmaksi kuin 1 luvulla keskimäärin (Kuva ). Koekalastusten ahvensaaliin laskusuhdanne on jatkunut pitkään ja lukumäärien osalta ollaan nyt alimmalla tasolla koko jakson -17 aikana (Kuva 5). Särkisaalista ei erotu selviä trendejä ja v. 17 saalis edustaa melko hyvin tämän vuosikymmenen keskimääräistä arvoa. Kuorekanta on ollut kasvussa, ja v. 17 se kohosi uuteen ennätykseen. Koekalastuksen perusteella kuore onkin nykyään Kajaanselän runsain laji. Kuhan yksikkösaalis on laskenut viime vuosina, mutta etenkin painosaaliit nousivat v. 17. Muikkusaaliin suunta on laskeva. 8

10 Lkm % Paino % Yksilöä/verkko Kg/verkko 3,5 3,,5, 1, Kajaanselkä Enonselkä Kajaanselkä Enonselkä Kuva. Kajaan- ja Enonselän kokonaisyksikkösaaliit painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se) Kajaanselkä Enonselkä Kajaanselkä Enonselkä Kuva 3. Ahven- ja särkikalojen saalisosuudet Kajaan- ja Enonselällä painoina (paino %) ja yksilömäärinä (lukumäärä %) v Muut Särkikalat Ahvenkalat 9

11 Lkm % Paino % Kajaanselkä Enonselkä Kuva. Petokalojen saalisosuudet Kajaan- ja Enonselällä painoina (paino %) ja yksilömäärinä (lukumäärä %) v Taulukko Kajaanselkä Enonselkä Kajaanselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuudet sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven 35, ,8 3 18,98 Kuha 3,71 1,3,,7 Kiiski,88,1 1 3,73 Hauki,19,1 1 3 Kuore 8, , 5,7,1 8,3 Muikku,83 13, 1, Siika,1 1 3 Särki 8, , 1,8,8 9,1 Salakka,7 3,9 1 Pasuri,798 5,9,1 1 8 Lahna,97 9 3,5, 5,15 Sorva 1,817,1, 3,1 Yhteensä 85, ,3 1,3 Särkikalat 3,99,8 1, 8 13 Ahvenkalat, , 37,5,71,98 Muut 1, ,1,,173 8,31 Petokalat,99 3 7,,3,3 1

12 Yksilöä/verkko Kg/verkko 1, 1, 1,,8,,, 7 Ahven Kuore Särki,3,8,5,3,,18,15,13, Kuha Kiiski Hauki Muikku Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuore Särki Kuha Kiiski Hauki Muikku Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva 5. Kajaanselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v Muut = siika, taimen, made, kirjolohi, suutari, ruutana, kivennuoliainen, kivisimppu, särkikalaristeymä. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). Kajaanselän ahventen pituusjakauma keskityi melko pieniin ja keskikokoisiin kaloihin v. 1 sekä 17, ja petokalakoon vanhempia ahvenia saatiin selvästi vähemmän kuin parina edeltävänä vuonna (Kuva ). Kuhia tavattiin nyt saman verran kuin v. 1, mutta saalis koostui kookkaammista yksilöistä. Kiiskisaalis painottui melko pieniin kaloihin. Vahva kuorekanta koostuu tällä hetkellä valtaosin 8-11 cm kaloista, kuten edellisvuonnakin (Kuva 7). Muikkujen keskikoko kasvoi v. 1 ja 17, eikä ensimmäistä vuottaan eläviä hottamuikkuja (alle 1 cm pituiset muikut) enää saatu. Särkisaalis on jo pidempään painottunut yli 17 cm yksilöihin. Vuosina 1-17 joitakin nuorempiakin vuosiluokkia nousi jo vahvemmin esiin. Salakkakanta näytti romahtaneen vuosien 1 ja 17 välillä ja painottuu nyt melko keskikoisiin yksilöihin. 11

13 Yksilöä/verkko Ahven 15 < > Ahven 1 < > Ahven 17 < > Kuha 15, 1,5, 1,5, 1,5 Kiiski Kiiski Kiiski < > Pituusluokat (cm) Kuha 1 < > Pituusluokat (cm) Kuha 17 < > Pituusluokat (cm) Kuva. Ahvenkalojen pituusjakaumat Kajaanselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko). 1

14 Yksilöä/verkko , 1,5, 1,5, 1,5 Kuore Kuore Särki 11,9 15 Kuore 17 Kuva 7. Kuoreen, muikun ja runsaimpien särkikalojen pituusjakaumat Kajaanselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko). Lahnoja on parina viime vuotena saatu harvakseltaan ja saalis on painottunut yli cm kaloihin (Kuva 8). Pasurikanta näyttää myös harvenevan edelleen ja koostuvan aiempaa kookkaammista yksilöistä. Sorvasaaliskin jäi vaatimattomaksi ja suurehkoista yksilöistä koostuvaksi. Kajaanselällä särkikalojen poikaset puuttuvat koeverkkojen saaliista, ilmeisesti ne elävät vesikasvillisuuden suojissa koekalastusaikaan loppukesällä. Särkikalasaalis koostuu sen vuoksi myös syvemmillä alueilla avovedessä liikkuvista suuremmista kaloista.,5,,15,1 5,5,,15,1 5,5,,15,1 5 < > Särki 1 < > Särki 17 < >,3 3,,5 Muikku Muikku Muikku ,8,,,,8,,,,8,,, Pituusluokat (cm) Salakka Salakka Salakka

15 Yksilöä/verkko,1 8,1 8, Lahna 15 < >3 Lahna 1 < >3 Lahna 17 < >3,3 Pasuri 15, Sorva 15,1 < > < >,3 Pasuri 1, Sorva 1,1 < > < >,3 Pasuri 17, Sorva 17,1 < > < > Pituusluokat (cm) Kuva 8. Lahnan, pasurin ja sorvan pituusjakaumat Kajaanselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko).... Enonselkä Kajaanselän tapaan Enonselän kokonaisyksikkösaaliit ovat olleet laskusuunnassa viime vuosina ja nykyinen saalistaso, 1, kg/verkko ja 73 yks./verkko, on alempi kuin tällä vuosikymmenellä keskimäärin (Kuva ja Taulukko 3). Enonselällä koettiin kuorekannan huippuvuosi 1, jolloin ahvenkalojen kannat painuivat alimmilleen (Kuvat 3 ja 9). Kuoresaalis laski jonkin verran v. 17 ja ahvenkalojen osuus nousi, etenkin lukumääräsaaliin osalta. Ahvenkalat palasivatkin takaisin Enonselän valtaryhmäksi. Särkikalojen saalisosuuksien vaihtelut muutaman viime vuoden aikana ovat olleet maltillisia. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, hauki, taimen, kirjolohi, made) painosaalisosuudet ovat viime vuosina liikkuneet 3 % tuntumassa ja lukumääräsaalisosuudet -7 % tienoilla (Kuva ). Enonselänkin koekalastusten ahvensaaliit ovat olleet laskussa useamman vuoden (Kuva 9). Yksikkösaaliit nousivat hiukan v. 17 (Taulukko 3), mutta 1-luvun huippusaaliista ollaan vielä kaukana. Särjen painosaalis oli korkeimmillaan v. 15; sen jälkeen yksikkösaaliit ovat laskeneet kg tienoille. Kuorekannan maksimi koettiin v. 1, ja vaikka lukumääräsaaliis v. 17 laskikin, pysyi 1

16 Yksilöä/verkko Kg/verkko saalistaso varsin korkeana. Kuhasaalis jäi niukemmaksi kuin kertaakaan jakson -17 aikana. Koekalastuksen perusteella muikkukanta ei osoita vahvistumisen merkkejä. Taulukko 3. Enonselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuu- det sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven ,8 3,,7 31,8 Kuha,8,7 8,3 Kiiski 1, ,7 9, 3,73 Hauki 1,353 1,,1 3 Kuore 9, ,3 31,,1 3, Muikku,78 3,3,1 5 Siika,1 1,3 Särki 7, 59 9,1 1,, 8,97 Salakka,89 11,,3 1,71 Pasuri 1,5 1,8, 3,1 Lahna 1, ,,3 3, Sorva 1,55 1,,1 7 Suutari 1,58 1 1,3 Yhteensä 93, ,59 73,7 Särkikalat 35, ,5 15, 9 1 Ahvenkalat 7,5 8 5, 5,9,798 38,75 Muut 11, ,3 31,,195 3,1 Petokalat 9,5 9 3,8,9 5, 1,8 1, 1, 1,,8,,, Ahven Kuore Särki Ahven Kuore Särki,35,3,5,,15, Kuha Kiiski Hauki Muikku Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuha Kiiski Hauki Muikku Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva 9. Enonselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v Muut = siika, taimen, made, suutari, ruutana, kivisimppu, särkikalaristeymä. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). 15

17 Yksilöä/verkko Enonselän ahvenkalojen pituusjakaumissa ei näy kovin selviä muutoksia viime vuosina (Kuva 1). Isojen petoahventen määrä on laskenut ja minään vuonna ahvenen poikasia ei ole ollut kovin runsaasti. Kuhia on saatu tasaisesti, mutta niukahkosti. Kuhan poikasia on saatu joka vuosi, mutta määrät eivät ole olleet kovin suuria ,15,1 9 3 Ahven 15 < > Ahven 1 < > Ahven 17 < > Kuha Kiiski Kiiski Kiiski < >,15,1 9 3,15,1 9 3 Pituusluokat (cm) Kuha 1 < > Pituusluokat (cm) Kuha 17 < > Pituusluokat (cm) Kuva 1. Ahvenkalojen pituusjakaumat Enonselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko). Enonselän kuorekantaa v. 1 hallinneet 8-9 cm kalat näkyvät v. 17 pituusjakaumassa 9-11 cm yksilöiden joukkona (Kuva 11). Enonselän särkisaaliiseen pätee pitkälti sama kuin Kajaanselkäänkin: kookkaammat yli cm kalat vallitsevat, pienempien ja nuorempien kalojen hiljalleen yleistyessä. Salakkasaaliin kehitys on laskeva ja kalojen keskikoko on kasvussa. Melko vaatimattomasta pasurisaaliista selvimmin erottuvat yli cm kalat. Vuoden 17 lahnasaalis jäi alhaisemmaksi kuin tällä vuosikymmenellä keskimäärin ja pituusjakauma on varsin hajanainen (Kuva 1). Sorvia saatiin v. 17 vain muutama kookas yksilö. 1

18 Yksilöä/verkko 8 Kuore Särki 15 < > 5, 8,7 Kuore Särki 1 < > 8 Kuore Särki 17 < > 1, 1,,8, Salakka ,15,1 9 3 Pasuri 15 < > 1, 1,,8, Salakka ,15,1 9 3 Pasuri 1 < > 1, 1,,8, Salakka ,15,1 9 3 Pasuri 17 < > Pituusluokat (cm) Kuva 11. Kuoreen ja runsaimpien särkikalojen pituusjakaumat Enonselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko). 17

19 Yksilöä/verkko 8 8 8,3,,1,3,,1,3,,1 Lahna 15 < >3 Lahna 1 < >3 Lahna 17 < >3 Sorva 15 < > Pituusluokat (cm) Sorva 1 < > Pituusluokat (cm) Sorva 17 < > Pituusluokat (cm) Kuva 1. Lahnan ja sorvan pituusjakaumat Enonselällä v Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko)..3. Kalataloudellisen tarkkailun tulosten tarkastelu Sekä Kajaan- että Enonselän koekalastusten painoyksikkösaaliit ja Kajaanselällä myös lukumääräyksikkösaaliit nousivat huippuunsa vuonna 11 (Kuva ). Tämän jälkeen biomassasaaliit ovat vuotta 13 lukuunottamatta olleet laskevia. Enonselän nykyinen saalis, 1, kg/verkko, on jakson -17 toiseksi alhaisin vuoden 5 jälkeen. Kajaanselänkin 1, kg saalis on alempi kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. Lukumääräsaaliissa todettiin myös osittain samanaikaista alenevaa kehitystä molemmilla selillä. Vuonna 15 lasku taittui, mutta näyttää jatkuvan jälleen. Enonselällä saaliit ovat vaihdelleet voimakkaammin. Kun lasketaan mukaan 1 15 tonnin vuotuinen hoitokalastus ja kalastustiedustelun perusteella arvioitu saalis, on Vesijärvestä pyydetty viime vuosina yli t (vähintään kg/ha) kalaa vuodessa. Kolme viimeisintä kesää ovat olleet koleita. Tämä on osaltaan voinut vaikuttaa saaliita vähentävästi kalojen alentuneen aktiivisuuden takia. Monilla lajeilla noina vuosina syntyneet vuosiluokat ovat myös saattaneet jäädä normaalikesiä heikommiksi. 18

20 Kummankin alueen kalasto on ollut viime vuodet, vuoteen 15 asti, ahvenvaltainen (Kuvat 5 ja 9). Enonselällä ahvenkannan tiheys vaihteli neljän vuoden jaksoissa v. -13 ja sama jaksotus heijastui myös kokonaislukumääräyksikkösaaliisiin. Ahvenkannan kehitys on ollut laskeva vuodesta 1 lähtien, vaikka pientä nousua havaittiinkin v. 15 ja 17 Lukumäärä- ja painosaaliit jäivät v. 1 alemmiksi kuin kertaakaan vuosina -17. Kuorekanta on vastaavasti toipunut v. 11 aallonpohjasta; etenkin v saaliit kasvoivat voimakkaasti, ja kuore lieneekin nyt Enonselän runsain laji. Kajaanselälläkin ahvenkanta on ollut viimeiset vuodet valtaosin laskussa; vuosina 1-1 yksikkösaaliit jäivät 3 yksilön tuntumaan ja 17 jo alle kahdenkymmenen. Ahventa ja kuoretta tavattiin v. 15 Kajaanselän koeverkoissa lähes yhtä runsaslukuisesti. Vuonna 17 kuoreen lukumääräsaalis ylitti ahvenen vastaavan. Verkko pyytää tehokkaammin ahventa, joten todellisuudessa kuorekanta oli ahvenkantaa runsaampi jo 15, vaikka kuore esiintyykin kesäaikaan vain syvännealueella. Tilanne oli samankaltainen edellisen kuorehuipun aikaan v. 9. Biomassasaaliin osalta ahven on säilyttänyt valta-asemansa Kajaanselällä. Enonselällä särjen biomassasaalis ylitti ensimmäistä kertaa ahvenen biomassasaaliin v. 15. Vuonna 5 Enonselän kokonaissaaliit olivat alhaisimmillaan, ja valtasuhteet ahvenen ja särjen osalta vastaavan kaltaiset. Vuonna 1 etenkin särjen painosaalis putosi ahvensaalista jyrkemmin ja ahvenen painosaalis oli jälleen särkisaalista suurempi. Lajien väliset voimasuhteet säilyivät ennallaan v. 17. Petokalojen osuus oli vuosina 9-1 korkea kummallakin selällä, mikä on hyvä seikka sekä järven tilan että kalastuksen kannalta (Kuva ). Kajaanselällä petokalasaaliiden nousukehitys, etenkin lukumäärien osalta jatkui vielä 15 ja painosaalisosuus nousi jopa 7 prosenttiin. Vuonna 1 petokalasaaliit romahtivat. Painosaalisosuus putosi alle 3 prosenttiin ja lukumääräsaalisosuus puolittui 7 prosenttiin. Painosaalin osalta tilanne koheni hiukan v. 17. Näin alhaisia lukumääräsaalisosuuksia Kajaanselällä on todettu viimeksi v Enonselällä viime vuosien suuntaus on huolestuttava. Vuonna 15 petokalat harvinaistuivat rajusti ja niiden painosaalisosuus putosi alle 3 prosenttiin. Lasku jatkui v. 1 yksilömäärien osalta, mutta edellisvuotta kookkaammat saalisyksilöt nostivat painosaalisosuuden jälleen yli 3 prosenttiin. Vuosi 17 toi pientä nousua lukumääräosuuksiin. Valtaosa Vesijärven petokaloista on kookkaita ahvenia ja Kajaan- ja Enonselän ahvenkannat kehittyivät toisistaan poiketen vuosien 1 ja 1 välillä. Kookkaammat ahvenet vähenenivät Enonselällä vuotta Kajaanselkää aiemmin. Petoahventen niukkuus voi johtua esim. ahvenen hidastuneesta kasvusta, voimakkaasta kalastuksesta tai kalojen vaelluksesta muualle Vesijärvelle. Enonselällä petoahventen yksikkösaalis kääntyi kasvuun v. 17 ja Kajaanselälläkin petoahventen saalisosuuden lasku pysähtyi. Kuhan määrä on laskenut Kajaanselällä viime vuosina, eikä Enonselän kantakaan ole viime vuosikymmenen lopun huippuvuosien tasolla. Vuonna 17 kuhasaalis romahti yksilöön, alemmas kuin kertaakan nykyisen koekalastushistorian aikana. Alenema johtuu pääasiassa siitä, että viime vuosien kuhavuosiluokat eivät ole olleet yhtä runsaita kuin vuosina 5-. Enonselän hapetus on lämmittänyt voimakkaasti alusvettä kesäisin, mutta hapen pitoisuus syvällä ei kuitenkaan hapetuksen alkuvuosina 1-1 ollut kaloille riittävä. Enonselältä puuttui kesinä 1-1 viileän veden hapekas vesikerros, joka happikadon aikanakin oli useimmiten harppauskerroksessa. Viileää vettä kesällä suosivat lajit, esim. kuore, muikku ja siika ovat todennäköisesti menettäneet tämän vuoksi elintilaansa Enonselällä. Kuore lähes katosi Enonselältä kesällä 11, millä on vaikutuksia kalayhteisöön ja koko ravintoverkkoon (Malinen ja Vinni 1). Kuore on kuhan ja ahvenen tärkeää ravintoa ja kuhanpoikanen aloittaa kalansyönnin useimmiten kuoreenpoikasista. Särkikalat ja pienet ahvenet valtaavat kuoreelta vapautuvaa elintilaa ja ravintoresurssia Enonselän ulapalla. Eläinplanktonia syövien särkikalojen, särjen, salakan ja pasurin yksikkösaaliit nousivat Enonselän koekalastuksissa vuoteen 11 asti. Vuonna 1 kuore yleistyi ja eläinplanktonia laiduntavien särkikalojen saaliit kääntyivät laskuun. Sama suuntaus jatkui v. 13, jolloin lämmin kevät ja alkukesä kerrostivat Enonselän nopeasti. Alusvesi jäi edellisvuosia viileämmäksi ja hapekasta viileää vettä oli kaloille tarjolla pitkälle keskikesään. Tulevina vuosina kuorekanta kasvoi edelleen, särjen, salakan ja pasurin määrät vaihtelivat. 19

21 Kesällä 15 kaikuluotauksissa havaittiin, että Enonselällä oli syntynyt hyvin runsas kuoreen vuosiluokka. Ulapan kalamäärät nousivat ennätyskorkeiksi (Malinen ja Vinni 1). Vahva vuosiluokka 15 näkyi kesän 1 koekalastuksessa: kuorekanta oli edelleen kaksinkertaistunut ja yleisimpien särkikalojen, särjen ja salakan, kannat laskivat. Pasurikanta pysyi edellisvuoden tasolla. Vuonna 17 kuoretta tavattiin edelleen runsaasti ja salakka- ja pasurisaaliit laskivat. Ulapan syvänteiden hapetus ja viileät kesät näyttävät suosineen kuoreen runsastumista vuosina Kuoreen ravintokohteilta kookkailta, hitaasti liikkuvilta vesikirpuilta (Daphnia) on hävinnyt alusveden pimeä, niukkahappinen turvapaikka (Kuoppamäki 1). Petokalamäärän alhaisuus on myös saattanut osaltaan edistää kuoreen voimakasta runsastumista. Keväällä 1-18 Enonselän petokalapyynnissä havaittiin kuitenkin runsaasti kuhaa ja etenkin ahventa syömässä Enonselän syvänteellä, joten kuoremassan hyödyntäminen näyttää olevan käynnissä. Muikkukannan kehitys näytti suotuisalta ja saaliit kohentuivat Kajaanselällä vuoteen 15 asti. Kanta vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin laskevalta. Enonselälläkin tilanne vaikutti pitkästä aikaa lupaavalta v. 1, jolloin nuorimman vuosiluokan vahvuus todettiin myös ulappa-alueella (Malinen ym. 15). Vuosina muikkukanta osoittautui koekalastusten perusteella kuitenkin jälleen vaatimattomaksi. Kajaanselän kalaston rakenne on vakaampi kuin Enonselällä, jossa on ollut voimakkaita vaihteluita viime vuosina lähinnä kuorekannan rajun heilahtelun vuoksi. Enonselällä petokalojen kalastusta on rajoitettu Lahden kaupungin vesialueella, jotta petokalojen rooli planktoninsyöjäkalojen saalistajina voimistuisi. Tavoitteena on runsastuttaa petokalakantoja ja sen kautta myös kalansaaliita. Kajaan- ja Enonselän kalaston ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Vuoden 17 koekalastustulosten perusteella molemmat selät ovat kalastonsa osalta edelleen tyydyttävässä tilassa. Molemmilla selillä luokitusta laskevat korkeat yksikkösaaliit, jotka ilmentävät välttävää tasoa. Kajaanselällä särkikalojen biomassaosuus kertoo tyydyttävästä tilasta, Enonselällä särkikalojen biomassaosuus on erinomaisen alhaalla. Kummallakin selällä luokitusta nostaa erinomaiseksi osoittautuva luontaisesti lisääntyvien indikaattorilajien (kivennuoliainen, siika) esiintyminen... Muiden alueiden koekalastusten tulokset..1. Komonselkä Komonselän kokonaisyksikkösaaliit v. 17 olivat kg/verkko ja yks./verkko (Taulukko ). Vesijärvi - projektin aikaan - kokonaisyksikkösaaliiden keskiarvo oli yli kg/verkko ja yli 1 yks./verkko (Kuva 13). Särkikalat hallitsevat painosaaliita ahvenkalojen kustannuksella selvemmin kuin v. - aikana (Kuva 1). Lukumääräisesti ahvenkalat ovat edelleen vallitsevin ryhmä, mutta kuorekanta on kasvanut Vesijärvi - projektin vuosiin verrattuna. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, hauki) saalisosuudet ovat nykyään korkeammalla tasolla kuin - (Kuva 15). Ahven on säilynyt Komonselän runsaimpana lajina, vaikka saalistaso on laskenut Vesijärvi - projektin vuosiin verrattuna (Kuva 1). Särkisaalis vastaa aikalailla v. - tasoa ja painosaalis on nykyään ahventa korkeampi. Taulukko. Komonselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuudet sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin.

22 Yksilöä/verkko Kg/verkko Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven, ,1,3 8,5 Kuha, ,9,7 8, Kiiski 1, ,8 11,7 7,7 Hauki,999 1,,1 3 Kuore, , 7,7,9 Siika 5,1,1 Särki 31,38 7,5 9,1,87 18,1 Salakka,13 9,9,,7 Pasuri 1, ,8,8 3 Lahna,9 3,1,1 Sorva,9 11, 8,31 Suutari 5,81 5,9,,1,1 Yhteensä 73, ,5,7 Särkikalat 5,1 83 1, 35,7 1,53,87 Ahvenkalat, , 5,,7 3,1 Muut 1,97 18, 7,9 5 5, Petokalat 15, ,5,, 3,8,5, 3,5 3,,5, 1, Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Kuva 13. Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselän, sekä Paimelanlahden kokonaisyksikkösaaliit painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. - ja 17. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). 1

23 Lkm % Paino % Lkm % Paino % Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Kuva 1. Ahven- ja särkikalojen saalisosuudet Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselällä, sekä Paimelanlahdella painoina (paino %) ja yksilömäärinä (lukumäärä %) v. - ja 17. Muut Särkikalat Ahvenkalat Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Komonselkä Laitialanselkä Paimelanlahti Kukkilanselkä Kirkonselkä Kuva 15. Petokalojen saalisosuudet Komon-, Laitialan-, Kukkilan- ja Kirkonselällä, sekä Paimelanlahdella painoina (paino %) ja yksilömäärinä (lukumäärä %) v. - ja 17.

24 Yksilöä/verkko Kg/verkko 1,8 1, 1, 1,,8,,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva 1. Komonselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. - ja 17. Muut = siika, suutari, ruutana. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). Komonselän ahvenkanta painottui melko nuoriin 8-11 cm kaloihin v. 17 (Kuva 17). Petoahventen osuus saaliista oli korkeampi kuin Vesijärvi - projektin aikana keskimäärin. Kiiskisaalis koostui pääosin -9 cm kaloista. Kuhaa saatiin suhteessa saman verran kuin v. - ja saalis kertyi valtaosin yli vuotiasta yli cm yksilöistä. Kuore on selvästi runsastunut luvun alkuun verrattuna Komonselällä. Kajaan- ja Enonselkään nähden saaliskuoreiden keskikoko oli hiukan pienempi. Särjen pituusjakauma muistuttaa Kajaan- ja Enonselän vastaavia: yli 15 cm iäkkäämmät kalat vallitsevat. Salakan kokonaisaalis ja saalisosuudet ovat pudonneet Vesijärvi - projektin vuosista. Verkkosalakoiden pituusjakauma on samankaltainen Kajaan- ja Enonselän kanssa. Tavallisin saalispasuri ja lahna oli yli 15 cm. Kajaan- ja Enonselän tapaan pikkusorvia ei saatu lainkaan. 3

25 Yksilöä/verkko 5 3 1,1 8, 1,5,,,,1 8,,3,,1 Ahven 17 < > Kuha 17,5, 1,5 Kiiski < > Kuore 17 3 Särki < >,18 Salakka 17,1 Pasuri Lahna 17 < > < >3 Sorva 17 < > Kuva 17. Runsaimpien saalislajien pituusjakaumat Komonselällä v. 17. Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko).... Laitialanselkä Pituusluokat (cm) Laitialanselän painoyksikkösaalis v. 17 (1,7 kg/verkko) on samaa luokkaa kuin Vesijärvi - projektin vuosina (Kuva 13 ja Taulukko 5). Saalisyksilöt olivat kuitenkin kookkaampia ja painosaalis kertyi vähäisemmästä kalamäärästä (59 yks./verkko), kuin v. 3- keskimäärin. Kalaryhmittäin tarkasteltuna ahvenkalat vallitsevat kalastoa särkikalojen kustannuksella (Kuva 1). Painosaalisosuuksissa hallinta on täpärämpi, lukumäärien osalta selvempi. Tilanne oli samankaltainen v. 3-. Muiden kalojen ryhmässä kuore on yleistynyt myös Laitialanselällä Komonselän tapaan. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, hauki, made) saalisosuudet ovat yli kaksinkertaistuneet v. 3- verrattuna (Kuva 15). Ahven on edelleen Laitialanselän valtalaji, vaikka saalistasot ovatkin laskeneet Vesijärvi - projektin vuosista, etenkin lukumäärien osalta (Kuva 18). Särjen yksikkösaaliit ovat alentuneet vähemmän ja lajin saalisosuudet ovat suunnilleen v. 3- suuruiset. Kuhalla painosaalis ja kiiskellä lukumääsaalis ovat kasvaneet Vesijärvi - projektin ajoista. Salakkasaaliit hiipuivat.

26 Yksilöä/verkko Kg/verkko Taulukko 5. Laitialanselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuudet sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven 35, ,1 51,5,7 3,8 Kuha 5,3,1,8,1, Kiiski 1, ,7 1,5 3 7,38 Hauki 1,8 3,,1 Kuore 1,95 318, 11,,3 Siika,7 1,9 1 Made 9 1,1 Särki, ,7 1 9,9 Salakka,18 139,9,9 5,9 Pasuri 1,711 17,1,,35 Lahna,11 5, 1, 9,83 Sorva 1,913 8,3,3,17 Suutari,7 1,9 Yhteensä 8, ,7 59, Särkikalat 35, ,,,78 1,19 Ahvenkalat 1, ,9,7,873 38,3 Muut, ,5 11, 95,73 Petokalat 7, ,8 1,8 8,38 1,1,9,8,7,,,3,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Muikku Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Muikku Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva 18. Laitialanselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. 3- ja 17. Muut = siika, puronieriä, suutari, ruutana. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). Laitialanselän ahvenkannasta erottuvat nuoret ja pienehköt 8-1 cm kalat lukuisimpana joukkona (Kuva 19). Petoahventen osuus on huomattavasti korkeampi kuin v. 3- keskimäärin. Verkkokiiskien kokojakauma muistuttaa Kajaanselän vastaavaa; -7 cm kalojen joukko näkyvimpänä. Kuhan osuus saalista nousi Vesijärvi - projektin vuosiin verrattuna. Saalista kertyi varsinkin yli cm 5

27 Yksilöä/verkko kaloista, sekä alle 9 cm + ja 1+ ikäisistä poikasista. Runsastunut kuorekanta koostuu pääosin 9-1 cm pituisista kaloista. Särjen pituusjakauma on lähes yhteneväinen Komonselän vastaavan kanssa; yli 15 cm kalat vallitsevat, kuten muillakin Vesijärven suurselillä. Salakkasaalis painottui alle 13 cm yksilöihin. Pasurit olivat valtaosin yli cm. Vuoden 17 verkkolahnat olivat pääosin kookkaampia kuin v. 3- keskimäärin. Sorvien osalta Laitialanselkä ei poikkea muista Vesijärven alueista; saalisyksilöt olivat pituudeltaan yli cm ,8,,,,15,1 9 3,1,1 8 Ahven 17 < > Kuha Kiiski < >, Kuore 17 1,5 Särki < >,1 Salakka 17,1 Pasuri < > Lahna 17 < >3 Sorva 17 < > Kuva 19. Runsaimpien saalislajien pituusjakaumat Laitialanselällä v. 17. Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko)...3. Paimelanlahti Pituusluokat (cm) Paimelanlahden kokonaisyksikkösaaliit v. 17 olivat 1, kg/verkko ja 5 yks./verkko (Taulukko ). Painosaalis vastaa Vesijärvi - projektin aikaista tasoa, lukumääräsaalis jäi alemmalle tasolle (Kuva 13). Särkikalat hallitsevat painosaalistilastoja ja ahvenkalat lukumäärätilastoja (Kuva 1). Vastaava tilanne vallitsi useimmiten myös v. 3-. Muiden kalojen osalta kuore on yleistynyt, kuten useimmilla Vesijärven selillä. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, hauki) saalisosuudet ovat nousseet v. 3- verrattuna (Kuva15). Lajeittain tarkasteltuna särki ja ahven ovat vuorotelleet biomassasaaliin valtalajeina Vesijärvi - projektin aikoina (Kuva ). Vuoden 17 ahvensaalis oli vuosien 3- keskimääräisellä tasolla,

28 särkisaalis oli kasvanut ja särjen painoyksikkösaalis ylitti ahvenen vastaavan. Molempien lajien lukumääräsaaliit jäivät v. 3- keskiarvosta ja ahven oli edelleen särkeä yleisempi. Salakkakanta näyttää taantuneen, etenkin huippuvuoteen 5 nähden. Taulukko. Paimelanlahden koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuudet sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven 11, ,,3 8 5, Kuha 1,15 1 3,5,9 Kiiski,75 159,3 1,7 7,95 Hauki 1,59 1,,1 7 5 Kuore 7 9 1,5 8,5 3, Särki 13,53 5 3,5,8 1,7 Salakka 1,, 1,3 Pasuri 7 3 3,3,1 5 1,15 Lahna,8 11, 5 Sorva,117 1,,1 1 5 Suutari,17 1 1,9,1 3 5 Ruutana,83 1,5,1 5 Yhteensä 3, ,5 53,95 Särkikalat 17, ,8 9,,871 15,85 Ahvenkalat 13,58 9 1,,,79 33,5 Muut 1,9 93, 8, 98,5 Petokalat 9, ,7,9,9 3,7 Koekalastuksen perusteella Paimelanlahden ahvenkanta v. 17 koostui pääosin muutamasta nuorimmasta (alle 11 cm kalat) vuosiluokasta (Kuva 1). Petoahven osuus oli korkeampi kuin Vesijärvi - projektin vuosina. Kuhasaalis jäi vaatimattomaksi ja painottui pariin nuorimpaan vuosiluokkaan (alle 13 cm yksilöt). Kiiskisaaliin suuruudessa ei todettu eroa vuosiin 3- verrattuna ja kanta muodostui enemmissä määrin -8 cm kaloista. Vahvistuneen kuorekannan pituusjakauma on kaksihuippuinen, koostuen ainakin parista vahvemmasta vuosiluokasta. Särjen kokorakenne ei poikkea Vesijärven suurselkien vastaavista. Niukka salakkasaalis kertyi valtaosin yli 1 cm yksilöistä. Pasuria ja lahnaa saatiin myös heikommin kuin Vesijärvi - projektin aikoihin. Yleisin verkkopasuri oli alle 13 cm; lahnan pituusjakauma jäi hajanaiseksi. 7

29 Yksilöä/verkko Kg/verkko,9,8,7,,,3,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva. Paimelanlahden verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. 3- ja 17. Muut = siika, suutari, ruutana. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). 8

30 Yksilöä/verkko 5 3 1,1 8, 1,5,3,5,,15,1 5,15,1 9 3 < > Kuva 1. Runsaimpien saalislajien pituusjakaumat Paimelanlahdella v. 17. Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko).... Kukkilanselkä Kuha 17 Ahven 17 Matalan Kukkilanselän saalismäärissä (,8 kg/verkko ja 8 yks./verkko) ollaan myös tultu alaspäin Vesijärvi - projektin vuosista, varsinkin yksilömäärän osalta (Kuva 13). Kukkilanselän lukumääräyksikkösaalis v. 17 oli enää kolmasosa vuosien 3- keskiarvosaaliista. Selkä on ollut vahvasti särkikalojen hallinnassa, eikä tilanne näytä muuttuneen (Kuva 1). Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha) saalisosuudet lukumäärien suhteen ovat nousseet, kuten kaikilla Vesijärvi - projektin pyyntialueilla, mutta petokalat olivat aiempaa pienempiä ja painosaalisosuus jäi hiukan vuosista 3- (Kuva 15). Särki, salakka ja pasuri hallitsivat kalastoa valtaosin v. 3- (Kuva ). Särki ja ahven olivat yleisimmät lajit v. 17 (Taulukko 7). Biomassan osalta esiin nousivat lisäksi sorva, lahna ja pasuri. 3 1 Kiiski < > Kuore Salakka Lahna Särki 17 < >,3,5 Pasuri 17,,15,1 5 < > < >3 Pituusluokat (cm) 9

31 Yksilöä/verkko Kg/verkko Taulukko 7. Kukkilanselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuudet sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven, ,8, 17,38 Kuha,38 1,8,3 8, Kiiski, , , Särki, 19,5 3, 7,5 Salakka 38 71, 1,3 7 8,88 Pasuri,3 59 1,7 8,,3 7,38 Lahna, , 8,3,33 7,13 Sorva,9 7 17,,8 5,88 Suutari 5 1,, 7,13 Ruutana,7 3 11,,,33,38 Särkikalaristeymä 3,1,3,5 Yhteensä, ,85 85,91 Särkikalat 17,5 75,8 7,,157 57,53 Ahvenkalat 5,5 7, 33,,9 8,38 Muut Petokalat, ,9 7, 7,5 1, 1, 1,,8,,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva. Kukkilanselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. 3- ja 17. Muut = suutari, ruutana, särkikalaristeymä. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). Kukkilanselän ahvenkanta painottui nuorimpiin + ja 1+ poikasiin (alle 7 cm kalat) v. 17 (Kuva 3). Vähintään 15 cm petoahventen saalisosuus oli kuitenkin korkeampi kuin v. 3-. Kiiskisaaliit kohosivat Vesijärvi - projektin aikoihin verrattuna ja 7-8 cm verkkokiiski oli yleisin saalis. Kuhasaalis niukkeni, mutta lajin saalisosuus vastasi v. 3- tuloksia. Kukkilanselän v. 17 kuhat olivat pääsääntöisesti saman vuoden poikasia (alle 9 cm kalat). Särkiä saatin vähemmän kuin Vesijärvi - projektissa. Saalis koostui v. 17 hiukan kookkaammista kaloista, vaikka kokojakauma painottuu- 3

32 Yksilöä/verkko kin Vesijärven suurselistä poiketen varsin pieniin ja nuorempiin kaloihin. Salakkasaaliit ovat pudonneet rajusti, kertyen nyt valtaosin 9-1 cm yksilöistä. Koekalastuksen perusteella pasurikannan koko on murto-osa entisestä ja alle 1 cm kalat vallitsevat. Lahnamäärässä laskua on maltillisemmin ja kalojen keskikoko on suurempi kuin v. 3-. Sorvasaalissa havaitaan kasvua, ja vaikka kalojen keskikoko ei ylläkään Vesijärven suurselkien vastaavaan, poikkeaa kannan kokorakenne Kukkilanselän muista särkikaloista ,,8,,, 8 1,5 1,5 < > Kuva 3. Runsaimpien saalislajien pituusjakaumat Kukkilanselällä v. 17. Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko)...5. Kirkonselkä Ahven 17 Kirkonselällä tilanne oli samankaltainen kuin muillakin Vesijärvi - projektin pyyntialueilla; lukumääräyksikkösaalis (18 yks./verkko) v. 17 jäi alhaisemmaksi kuin v. 3- keskimäärin (Kuva 13). Biomassayksikkösaalis oli jotakuinkin samaa tasoa. Kukkilanselän tapaan Kirkonselkä on ollut biomassasaaliin puolesta särkikalojen hallussa, näin oli myös 17 (Kuva 1). Lukumääräisesti ahvenkalat vallitsivat aiemmin, mutta nyt särkikaloja saatiin hiukan runsaammin. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha) saalisosuuksissa todettiin nousua aiempiin koekalastuksiin verrattuna, etenkin lukumääräsaaliin osalta (Kuva 15). Petokalojen saalisosuudet olivat nousseet v. 17 kaikilla Vesijärvi - projektin pyyntialueilla verrattuna v. 3-, lukuunottamatta Kukkilanselän painosaalisosuutta. Kirkonselän valtalajit ovat särki ja ahven (Taulukko 8 ja Kuva ). Särki hallitsee edelleen painosaaliita ja ahven oli aiemmin särkeä runsaampi. Vuonna 17 ahven ja särki osoittautuivat yhtä runsaiksi. Ahvensaalis jäi aiempaa niukemmaksi mutta särkeä saatiin v. 3- tapaan. 3 1 Kiiski Kuha 17 < > Särki 17 < > 1,5 Pasuri 17 < > 3 1 Pituusluokat (cm) Salakka Sorva 17 < > Lahna 17 < >3 31

33 Yksilöä/verkko Kg/verkko Taulukko 8. Kirkonselän koeverkkosaaliit v. 17. Saaliin kokonaispaino ja lukumäärä, niiden osuu- det sekä yksikkösaaliit (kg ja yks./verkko) lajeittain ja kalaryhmittäin. Laji Paino (kg) Yks. Paino % Yks. % Kg/verkko Yks./verkko Ahven 7, ,,, 5, Kuha, ,,9,,9 Kiiski,78 7,9 5,5, Särki 15, ,8,3 1,33 5,75 Salakka,71 58,3,5,83 Pasuri,318 5, 3, Lahna 3, ,3,,,58 Sorva,153 1,1 1 8 Särkikalaristeymä,17 3,, 1,5 Yhteensä 3, ,57 18,5 Särkikalat,1 71, 51, 1,75 55,91 Ahvenkalat 1, , 8,,8 5,3 Muut Petokalat 7,3 75 3,8 5,8,1,5 1,8 1, 1, 1,,8,,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Sorva Muut Kuva. Kirkonselän verkkokoekalastusten yksikkösaaliit lajeittain painoina (kg/verkko) ja yksilömäärinä (yksilöä/verkko) v. 3- ja 17. Muut = ruutana. Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). Matala Kirkonselkä on ahvenen lisääntymis- ja poikasaluetta. Pituusjakaumasta erottuvat v. 17 pari nuorinta vuosiluokkaa, ja etenkin nuorin 17 vuosiluokka (alle cm kalat) vaikuttaa vahvalta (Kuva 5). Yli 15 cm petoahventen saalis on myös noussut Vesijärvi - projektin vuosista. Kiiskeä tavattiin samaan tapaan kuin aiemmissa koekalastuksissa, mutta saalis kertyi nyt keskimäärin pienemmistä 5-8 cm kaloista. Saaliskuhien keskikoko kasvoi v. 3- verrattuna, koostuen nyt pääosin yli 3 vuotiaista ja yli 8 cm yksilöistä. Särjen pituusjakaumassa on yhtäläisyyksiä sekä Kukkilanselkään (alle 1 cm kalat), että Vesijärven suurselkiin (yli 15 cm yksilöiden saaliit). Salakan yksikkösaaliit jäivät 3

34 alemmalle tasolle kuin aiemmin ja tavallisin verkkosalakka v. 17 oli pituudeltan 9-1 cm. Koekalastuksen perusteella Kirkonselän lahnakanta on harventunut Vesijärvi - projektin vuosista. Biomassaalis on kutenkin kohtalainen ja kalojen keskikoko selvästi suurempi kuin myös matalalla Kukkilanselällä. 1 8,,15, ,5 17,3 Ahven 17 < > Kuva 5. Runsaimpien saalislajien pituusjakaumat Kirkonselällä v. 17. Pylväät kuvaavat kunkin pituusluokan yksikkösaalista (yksilöä/verkko)., 1,5 Kiiski Kuha 17 < > 1,5 Särki 17 Salakka 17 < > Pituusluokat (cm) Lahna 17 < >3.5. Muiden alueiden koekalastusten tulosten tarkastelu Vesijärvi - projektiin aikoinaan kuuluneilla muilla Vesijärven alueilla lukumääräsaaliit olivat v. 17 alemmalla tasolla kuin kertaakaan v. - aikana (Kuva 13). Biomassasaaliissa erot ovat pienempiä, vaikka v. 17 saaliit jäivätkin useimmilla selillä v. - keskimääräisestä tasosta. Runsaimpiin särkikaloihin kohdistuneet hoitokalastukset ja viimeiset viileät kesät selittävät osaltaan alentuneita saaliita, samoin kuin Kajaan- ja Enonselällä. Matalat ja rehevämmät Kukkilan- ja Kirkonselkä ovat edelleen selvimmin särkikalavaltaiset (Kuva 1). Kukkilanselällä särjen lisäksi saalistilastosta erottuvat rehevöitymistä ilmentävät pasuri, lahna ja sorva (Kuva ). Lahnat ovat olleet aiempaa suurempia ja pituusjakaumat viittavat nuorien lahnojen kasvun nopeutuneen, tästä oli merkkejä jo Enonselän lahnojen kasvututkimuksessa muutamia vuosia sitten (Malinen ym. 1). Matalat selät ja lahdet ovat myös useiden lajien merkittäviä lisääntymis- ja poikasalueita, kuten ahvenen, kuhan ja särjen pituusjakaumista havaitaan (Kuvat 3 ja 5). Syvemmillä ja laajemmilla selillä ahvenkalat hallitsevat lukumääräsaaliita, eli tilanne ei juuri poikkea Vesijärvi - projektin vuosista. Ahven on edelleen ryhmän valtalaji (Kuvat 1, 18 ja ), vaikka kannat olivakin heikentyneet, etenkin Komon- ja Laitialanselällä. Kiiski on yleistynyt Laitialanselällä ja Paimelanlahdellakin v. 17 saalis nousi v. 3- keskiarvoa korkeammaksi. Komon- ja Laitialanselällä särkija ahvenkalat ovat olleet tasavahvoja biomassan osalta. Vuonna 17 särkikalat olivat niskan päällä Komonselällä (särki) ja ahvenkalat Laitialanselällä (ahven). Muut kalat- ryhmässä kuoreen merkitys on 33

35 korostunut Paimelanlahdella sekä Komon- ja Laitialanselällä verrattuna v. -. Kuoreen yleistyminen näkyykin koko Vesijärvellä. Petokalojen saalisosuudet niin painon kuin lukumääränkin osalta ovat kohonneet kaikilla pyyntialueilla (pl. Kukkilanselän painosaalisosuus) Vesijärvi -projektin aikoihin verrattuna (Kuva 15). Kehityssuunta on oikea sekä järven tilan että kalastuksen kannalta. Vuonna 17 painosaalisosuudet vaihtelivat Kukkilanselän prosentista Laitialanselän 3 prosenttiin. Petokalaosuuksien kasvusta vastasivat pääosin suhteessa runsastuneet petoahvenkannat, kuhien merkitys oli vähäisempi. Kuha onkin viime vuosina vähentynyt koko Vesijärven alueella. 3. Enonselän kuhakannan rakenne vuosina 1 17 Enonselän kuhakannan rakennetta on tutkittu loka-marraskuussa kasvukauden jälkeen sekä toukokuussa ennen kasvukauden alkua koekalastamalla 5 55 mm verkoilla. Valikoimaton näyte kaksikesäisistä ja vanhemmista kuhista on pyritty saamaan käyttäen Nordic-yleiskatsausverkkoa mahdollisimman tarkasti vastaavia solmuvälejä (5, 3, 35, 5 ja 55 mm) kutakin yhtä paljon. Syksyllä 1 pyynti jouduttiin keskeyttämään parin yrityksen jälkeen erittäin runsaan, verkkoja likaavan piileväkukinnan takia. Kalastuksia jatkettiin toukokuun alussa 15. Piileväkukinnan takia myös syksylle 15 suunnitellut kalastukset toteutettiin toukokuussa 1. Kevät todettiin varmemmaksi pyyntiajaksi jatkossakin ja seuraava pyynti toteutiin toukokuussa 17. Kuhat eivät kasva loppusyksyn ja alkukevään välillä, joten kevätpyynnin kuhat ovat kasvunsa puolesta vertailukelpoisia syyskaloihin nähden. Kanta-arvioissa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Enonselällä talviverkotus on suosittua ja talven kalastuskuolevuus on vaikuttanut kevään pyyntikokoisten, yli cm kuhien saaliisiin. Syksyllä 1 ja keväällä 15 alamitan täyttävien kuhien saalis kertyi valtaosin vuosiluokan 1 kaloista; suurin osa vuosiluokan 11 kuhista oli vielä alamittaisia (Kuva ). Pienempien kuhien osalta vuosiluokka 1 vaikuttaa vuosiluokan 11 vahvuiselta ja kalat ovat kasvaneet hyvin. Yli 5 cm kuhien saaliit eivät odotusten vastaisesti juuri nousseet syksyllä 1 ja keväällä 15, vaikka epävakaa jäätalvi 13 1 ja vuoden 1 alusta Lahden kaupungin vesialueelle mm nostettu verkon solmuvälirajoitus ovat pienentäneet nuoriin kuhiin kohdistuvaa kalastuspainetta. Pääosa koeverkkosaaliista kertyi kuitenkin kevään pyynnistä, joten talven 1-15 kalastuskuolevuus on melko varmasti vähentänyt yli cm kuhien osuutta näytekaloista. Kevään 1 pyynnissä kuhia saatiin hyvin. Yli puolet saaliista kertyi vuosiluokan 13 tuolloin vielä alamittaisista kaloista. Vuosiluokka 11 oli varttunut pyyntikokoon, mutta yhtä suurelta osin pyyntikokoisten yli cm kuhien saaliista vastasivat nuoremman vuosiluokan 1 nopeakasvuisimmat yksilöt. Yli 5 cm kuhien saaliit niukkenivat; vuosiluokkien 9-1 kalat lienevät jo pääosin poispyydetyt. Talven 15-1 kalastuskuolevuus lienee osaltaan vaikuttanut yli cm kuhien vähyyteen. Vuoden 17 kuhasaalis kertyi vain neljän vuosiluokan (1-15) kaloista. Selvästi runsaimpana joukkona erottuvat vuosiluokan 1 3 vuotiaat kalat, jotka ovat kasvaneet rivakasti, keskimäärin yli 1 cm/v. Pyyntikokoisia yli cm kuhia saatiin entistä harvemmin. Valtaosa laillisen kokoisista kaloista oli vuosiluokan 13 nopeakasvuisimpia yksilöitä, vuosiluokan 1 kuhia tavattiin vain muutama. Kuhakannan poikastuotto on -luvulla vaihdellut. Runsaita vuosiluokkia on syntynyt 1,, 3, 5, ja 1, heikkoja,, 7 ja 8; 9 on keskinkertainen vuosiluokka. Vuosiluokat 11 ja 1 vaikuttavat myös keskimääräisiltä. Kevään 1 ja 17 pyyntien perusteella vuosiluokat 13 ja 1 vaikuttavat vahvoilta. Pyyntikokoisten kuhien saaliiden odotettiin nousevan syksystä 1 lähtien, edellyttäen että vuosiluokan 13 kasvu olisi riittävän nopeaa. Kevään 17 saaliit osoittavat muuta, tai sitten syksyn ja talven 1-17 kalastuskuolevuus on ollut niin voimakasta, että vuosiluokan 13 kuhista suuri osa etenkin nopeakasvuisimmista yksilöistä on jo pyydetty pois. Tuoreimpien alustavien tulosten perusteella näyttää siltä että vuosiluokka 1 olisi 3

36 kokenut saman kohtalon, sillä kevään 18 pyynnissä yli cm kuhat harvinaistuivat edelleen. Suurempien kuhien pyydystettävyys syvänteeltä verkoilla voi tosin olla keväällä huonompi kuin syksyllä, koska ne voivat olla jo siirtyneet matalaan kutuajan lähestyessä. Enonselän kuhakanta näyttää useimpina vuosina pystyvän tuottamaan riittävästi poikasia. Kaksi perättäistä runsasta vuosiluokkaa 5 ja antoivat erittäin hyviä kuhasaaliita vuosina 9 ja 1, mutta kaksi perättäistä heikkoa vuosiluokkaa 7 8 ovat johtaneet kuhasaaliiden heikkenemiseen vuosina 11 ja 1. Loppuvuodesta 13 valtaosa vuosina 9 ja 1 kuoriutuneista kuhista oli jo saavuttanut pyyntikoon. Vuosiluokan 11 kuhat kasvoivat pyyntikokoon hitaammin kuin edellisen vuosiluokan kalat. Vuosiluokka 11 oli kunnolla pyydettävissä vasta kasvukauden 15 lopussa. Kuhien kasvu hidastui hieman kannan ollessa runsimmillaan 1-luvun alussa. Kun -luvun alkupuolella syntyneet kuhat kasvoivat cm pyyntikokoon keskimäärin neljässä vuodessa, meni siihen vuosiluokkien 5- kuhilta noin viisi vuotta. Tähän voi olla syynä viileämmät kasvukaudet tai ravintotilanteen heikentyminen. Kuoreen katoaminen Enonselältä vuonna 11 (Malinen, ym. 1) vähensi varsinkin nuorille kuhille sopivan saaliskalan määriä. Ravintotilanne on kohentunut kuorekannan toipumisen myötä ja ainakin vuosiluokan 1 kasvu on ollut varsin ripeää; yli puolet vuosiluokan kuhista saavutti pyyntikoon neljässä kasvukaudessa. Vuosiluokkien 1-1 kolmen ensimmäisen vuoden kasvu vaikutti myös nopealta. Neljännen kasvukauden jälkeen vajaa % vuosiluokan 1 kuhista oli laillisessa pyyntikoossa. 35

37 Kpl ja Pituusluokat (cm) Kuva. Enonselän 5-55 mm verkkojen koekalastuksen kuhasaaliin vuosiluokka- ja pituusjakaumat marraskuussa 1 ja toukokuussa 15, sekä toukokuussa 1 ja 17. 3

38 Viitteet Appelberg, M. ja Bergqvist, B Undersökningstyper för provfiske i sötvatten. PM 5:199, Fiskeriverkets sötvattenslaboratorium, FiskMonitoring Gruppen, Drottningholm. Horppila, J., Ruuhijärvi, J., Rask, M., Karppinen, C., Nyberg, K. ja Olin, M.. Seasonal changes in the diets and relative abundances of perch and roach in the littoral and pelagic zones of a large lake. Journal of Fish Biology 5: Kauppinen, E. ja Saarijärvi, E. 1. Vesijärven Mixox-hapetus vuonna 11. Vuosiraportti 13 s. Kuoppamäki, K. 1: Vesijärven eläinplanktonin seurantatutkimus Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. Tutkimusraportti 3 s. Kurkilahti, M. ja Rask, M Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling, P. ja Rahikainen, M. (toim.). Kalataloustarkkailu periaatteet ja menetelmät.riistan- ja kalantutkimus: Helsinki. Kurkilahti, M. ja Ruuhijärvi, J Ryhtiä koeverkkokalastukseen oikealla suunnittelulla. Vesitalous /199: -5. Malinen, T.; Vinni, M.; Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 1. Vesijärven Enonselän ravintoverkkotutkimuksen kalatutkimukset vuosina 9-1. Raportti, 7 s. Malinen, T.; Vinni, M. ja Ruuhijärvi, J 1. Vesijärven Enonselän lahnan kasvu ja ravinto. Raportti, 11 s. Malinen, T., Vinni, M., Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 15. Vesijärven Enonselän ravintoverkkotutkimuksen kalatutkimukset vuosina 9-1. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. Tutkimusraportti 33 s. Malinen T. ja Vinni, M. 1. Vesijärven Enonselän ulapan kalatiheys ja biomassa sekä runsaimpien lajien ravinto kesällä 15. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. Tutkimusraportti 18 s. Olin, M., Ruuhijärvi, J., Rask, M., Villa, L., Savola, P., Sammalkorpi, I. ja Poikonen, K. (toim.) Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja s. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. ja Sairanen, S. 1. Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n Työraportteja 1/1:1-. Ruuhijärvi, J.. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu vuodelta 1. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema. Raportti 1 s. Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 3. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu vuodelta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema. Raportti s. Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P.. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu sekä Vesijärviprojektien kalatutkimukset vuodelta 3. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema. Raportti 39 s. Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 7: Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu sekä Vesijärviprojektien kalatutkimukset vuodelta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema. Raportti 35 s. Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 1. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu RKTL:n työraportteja 3/1:1-1. Ruuhijärvi, J., Ala-Opas, P. ja Kulo, K. 18. Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu 1-1. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 8/18: s. 37

39 Ruuhijärvi, J., Ala-Opas, P. ja Määttänen, K. 11: Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu 8-1. RKTL:n Työraportteja 1/11:1-3. Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9 79 Helsinki puh