Ammattikalastus 2015 Raportti merialueen ammattikalastajien näkemyksistä ammatin tulevaisuudesta Suomen ammattikalastajaliitto Ry Finlands Yrkesfiskarförbund RF
Ammattikalastus 2015 Sisältö Suomen ammattikalastajaliitto Ry Finlands Yrkesfiskarförbund RF Julkaisija: Suomen Ammattikalastajaliitto Ry Kuvat: Markku Saiha Julkaisu verkossa: www.sakl.fi/julkaisut/ammattikalastusselvitys.pdf Selvitys toteutettu maa- ja metsätalousministeriön tuella / kalatalouden edistäminen Yhteenveto... 4 Taustaa... 6 Tutkimuksen metodi... 6 Miltä kalastuksemme näyttää... 8 Kalastajaryhmät... 9 Avomerikalastus... 10 Kalastusstrategiat... 10 Keskeisiä tuloksia... 11 Ongelmakysymykset... 12 Johtopäätökset... 12 Rannikkokalastus... 13 Keskeisiä tuloksia... 13 Ongelmakysymykset ja tulevaisuuden haasteet... 14 Yhteenveto... 14 Rannikkokalastajien myyntikanavat ja jalostus... 15 Vahinkoeläimet... 16 Hallinto... 17 Rakenteen aiheuttamat ongelmat... 18 kärakenne... 18 Ammattikalastajamääritelmä... 18 Tilanne 2015... 18 Johtopäätökset... 19 Merikalastuksen alueelliset erityispiirteet... 21 Perämeri... 22 Erityispiirteet... 23 Haastattelujen yhteenveto... 23 Merenkurkku... 24 Erityispiirteet... 25 Haastattelujen yhteenveto... 25 Selkämeri... 26 Erityispiirteet... 27 Haastattelujen yhteenveto... 27 Saaristomeri... 28 Erityispiirteet... 29 Haastattelujen yhteenveto... 29 Suomenlahti... 30 Erityispiirteet... 30 Haastattelujen yhteenveto... 31
yhteenveto Suomen Ammattikalastajaliiton hallitus päätti 2009 kesäkokouksessaan aloittaa välittömästi ammattikalastuksen nykytilaa luotaavan selvityksen. Kentältä oli tullut huolestuttavia uutisia koskien kalastuskapasiteetin siirtymistä osittain ulkomaiseen omistukseen ja määräysvaltaan. Myös hylkeiden sekä merimetsojen haitat ulottuivat jo Perämeren pohjukkaan saakka. Selvitys tehtiin pääasiassa haastattelemalla henkilökohtaisesti kalastajia heidän kotonaan, kalasatamassa tai aluksessa. Sen tavoitteena oli luoda ajantasainen raportti siitä, miten kalastajat itse kokevat nykyisen tilanteensa ja mitä terveisiä he haluavat lähettää päättäjille. Selvitys kattaa Suomen rannikon ja merialueen kalastuksen Ahvenanmaata lukuun ottamatta ja se tehtiin loppukesän ja syksyn 2009 aikana. Ammattikalastuksessa erottuu kaksi laajempaa osa-aluetta pyyntimuodoittain. Ne ovat rannikkokalastus, jossa ovat mukana verkko, rysä tai muilla pyydyksillä rannikon lähellä kalastavat, ja avomerikalastus, joka jakaantuu useisiin eri sektoreihin. Päätoimisiksi katsottavien kalastajien (kalastustulo yli 30 % kokonaistuloista) määrä on romahtanut viimeisen kymmenen aikana noin puoleen. Tällaisia yrittäjiä on nyt mantereella tilastoissa 558. Vaikka ammattikalastajat ovat ryhmänä varsin pieni ammattikunta, muodostaa se hyvin erilaisia toimintamalleja ja kulttuureja käsittäviä alaryhmiä. Nämä ryhmät sisältävät vielä erilaisia kalastukseen liittyviä tavoitteita, joita ohjaavat alueelliset sekä ikään liittyvät tekijät. Yleisenä johtopäätöksenä koko materiaalista voidaan nähdä kaksi linjaa: nykyiset ammattikalastajat ovat erittäin motivoituneita ja myös sitoutuneita elinkeinoonsa. lmeisesti ne joiden on ollut aivan pakko lopettaa, tai jotka ovat pystyneet lopettamaan hallitusti, ovat sen jo tehneet. Kaikkiaan 82 % tällä hetkellä päätoimisesti kalastavista, strategiasta riippumatta, ilmoitti jatkavansa myös viiden vuoden päästä. Yhtä selvä linja oli huolestunut asennoituminen tulevaisuuteen. Kertokaa sinne Helsinkiin, että jotain täytyy tehdä että vielä kalaa saadaan ihmisille! Vastaus määritelmään jotain, vaihtelee kalastustavan mukaan. Koko rannikolla suurimmaksi uhkaksi koettiin hylje ja merimetso. Verkkokalastus on jo monilta rannikon osilta loppunut. Käytännössä kaikki haastatellut ilmoittivat, ettei rannikkokalastuksella pysty tulemaan toimeen, jos tilanteelle ei tehdä jotain. Siirtyminen osa-aikaiseksi tai muuten jättämällä kalastus taloudessa pienempään rooliin, on lisääntynyt. Tämäntapainen kehitys vaikuttaa radikaalisti kotimaisen kalan saatavuuteen tulevaisuudessa. Nuoria, 80-luvulla syntyneitä oli haastelluista 7 % ja suurimman ikäryhmän muodostivat 60-luvulla syntyneet. Heitä oli noin puolet. Tästä voidaan päätellä, että 2020 meillä ei ole päätoimisia kalastajia kuin muutama, kun uusia ei tule alalle. Rannikkokalastajilla tulot olivat keskimäärin alhaisimmat, positiivisena poikkeuksena Saaristomeri. Rannikkokalastajat kokivat myös kannattavuuden olevan pääasiassa kohtalaisen. Troolikalastajien tulot olivat paremmat kuin myös kannattavuus, mutta sektori on muutoksessa usean aluksen siirryttyä viimeisen vuoden aikana ulkomaiseen omistukseen. Haastatteluissa selvisi myös, että tarjouksia kalustosta on edelleen tehty. 4 5
Taustaa Suomen Ammattikalastajaliiton hallitus päätti, että selvitys tehdään jalkautumalla kalastajien pariin, ja keräämällä keskeiset asiat, jotka vaikuttavat nyt ja vuonna 2015. Kalastajien oma näkemys haluttiin tuoda esille, koska he ovat oman elinkeinonsa parhaita asiantuntijoita. Ammattikalastus on paradoksaalisessa tilanteessa: kotimaisen kalan kysyntä, silakkaa lukuun ottamatta on hyvä, erään kalastaja-arvion mukaan järjetön. Yrittäjillä on käytössään nykyaikaiset välineet ja hygieniaan kuin muuhunkin elintarviketoimintaan liittyvä tietämys on parantunut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Avomerikalastuksen loppuminen lohen osalta on tuonut rannikolle lisää kalastettavaa. Samaan aikaan räjähdysmäisesti lisääntyneet kalaa ravintonaan käyttävät eläimet kuten harmaahylje ja merimetso, ovat tehneet kalastuksesta kannattamatonta. Pyyntikulut ovat lisääntyneet ja kalat karkottuneet monilta perinteisiltä apajilta. Tämä muutos on jäänyt käytännössä kokonaan kalastajien harteille. Sama muutos on aiheuttanut laajoilla alueilla rannikkokalastuksessa merkittävän pyyntistrategian muutoksen. Erilaisten kehityshakkeiden avulla on pystytty osin korvaamaan menetyksiä esimerkiksi hylkeenkestävillä PU-rysillä. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan pystynyt reagoimaan tilanteeseen, jossa valtion yleisvedessä kalastamaan tottuneet ammattilaiset eivät ole pystyneet seuraamaan hylkeiden ja merimetsojen ajamia kaloja lähemmäksi rannikkoa, yksityisille vesialueille. Joidenkin kohdalla tämä on ollut mahdollista, mutta ei kaikille. Näistä lähtökohdista aloitettiin selvityksen tekeminen. Koko rannikko Virolahdelta Tornioon käytiin läpi ja pääosa ammattikalastajista tavattiin heidän kotonaan tai aluksessa. Työ tehtiin tiiviiseen tahtiin kolmen kuukauden aikana. Yksikään kalastaja ei kieltäytynyt kertomasta tilanteestaan ja suunnitelmistaan. Päinvastoin. Terveisiä niin liitolle kuin hallinnollekin tuli runsaasti. Tutkimuksen metodi Tutkimus tehtiin pääasiassa haastattelemalla henkilökohtaisesti kalastajia heidän kotonaan, kalasatamassa tai aluksessa. Näistä haastetteluista kirjattiin 98 lomaketta. Tämän lisäksi tutkimusta täydennettiin puhelinhaastatteluin. Haastateltavat päätettiin yhteistyössä SAKL:n aluejärjestöjen kanssa. Pyrkimyksenä oli saada alueittain mahdollisimman edustava otos kalastajista. Pääosa haastatelluista oli Suomen Ammattikalastajaliiton jäseniä, mutta myös liittoon kuulumattomia alueen merkittäviä kalastajia haastateltiin. Haastatteluissa keskeinen näkökulma aiheeseen oli kalastajan oma käsitys tilanteestaan ja tulevaisuudestaan. Yksityiskohtien kuten tulojen, omaisuuden arvon ja muiden taloudellisten mittareiden kohdalla ei pyritty eksaktiin määrään, vaan painotettiin mittaluokkia tueksi arvioille, kuinka kannattavaa kalastus on nyt ja vuonna 2015, joka asetettiin tulevaisuuden oletusvuodeksi. Haastattelun yhteydessä kartoitettiin myös kalastajan lähiympäristön ammattikalastajat. Pyrkimyksenä oli selvittää mahdollisimman tarkasti kaikki kalastajat, jotka ovat myyneet merkittävästi kalaa vuoden 2009 aikana. Selvityksen piiriin tulivat näin mukaan myös puoliammattilaiset ja eläkeläiskalastajat, joten tulos on sunntaa-antava kaiken rannikon kalastuksen osalta. Jokaiselle kalastajalle kerrottiin haastattelun tarkoitus ja sen luottamuksellisuus. Raportti ei siis sisällä yksittäisten kalastajien tietoja sellaisenaan, vaan ne ovat osana alueiden tai ryhmien yhteenvetoja. Sitaatteina on näihin kuitenkin liitetty mukaan kommentteja, jotka haastattelijoiden mielestä kuvastivat osuvasti kalastajan ajatusmaailmaa. Tässä raportissa esitellyt tulokset ja luonnehdinnat ovat haastateltavien omia tulkintoja. Vastaukset kysymyksiin kannattavuudesta tai pääomista perustuvat kalastajien omaan arvioon. Jokaiselta haastateltavalta ei saatu yksiselitteisiä arvioita, ja tämä on pudottanut hänet pois kokonaisluvusta, joten N-arvot vaihtelevat. Selvitys on tehty kiinteässä yhteistyössä liiton, kalastajien ja alaa tuntevien henkilöiden kanssa. Päävastuun kenttätöistä ja raportista on kantanut Paapuuri Oy. Haastattelut on kirjannut Markku Saiha ja Martti Suuriniemi. 6 7
Miltä kalastuksemme näyttää Ammattikalastajat ovat pieni ammattikunta joka sisältää hyvin erilaisia toimintamalleja ja kulttuureja. Myös kalastukseen liittyvät tavoitteet vaihtelevat ja alueelliset olosuhteet sekä markkinat vaikuttavat merkittävästi kalastuksen luonteeseen. Tarkkarajainen tyypittäminen on mahdotonta. Jotta aineistoa voitaisiin analysoida, on joukko kuitenkin jaettava ryhmiin. Tässä selvityksessä on lähdetty niistä perusteista, joilla yleisesti kalastajat jaetaan tulojensa, asuinpaikkansa ja pyyntistra- tegiansa mukaisiin kategorioihin. Näiden ryhmien sisällä ja välillä on kuitenkin vaihtelua, joten tulosten suoran vertailun suhteen on syytä olla varovainen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta linjoihin, jotka tulokset paljastavat. Ammattikalastuksessa erottuu kaksi laajempaa osa-aluetta pyyntimuodoittain: avomerikalastus, joka jakaantuu useisiin eri sektoreihin rannikkokalastus, jossa ovat mukana verkko, rysä tai muilla rannikon lähellä kalastavat Kalastajaryhmät Selvityksessä eroteltiin kalastajaryhmät seuraavasti. Päätoimiset, 100 % rannikkokalastajat ei tarkoita samaa kuin ammattikalastusrekisterin ryhmän 1 yrittäjät, joiden kalastustulojen osuus ylittää 30 %. Tässä on haettu niiden ammattikalastajien ryhmää, jotka elävät pelkästään kalastuksen ja kalan käsittelyyn liittyvillä tuotoilla. Rannikkokalastaja ja muu työ sisältää suuren ryhmän, joka pitää sisällään sekä merkittäviä ammattikalastajia, että puoliammattilaisia ja lähes harrastajia. Ryhmässä on paljon ammattikalastajia, jotka ovat viime vuosina joutuneet etsimään kalastuksen oheen muuta työtä. käjakautuma - 1950 17 % 1951-1960 20 % 1961-1970 46 % 1971-1980 10 % 1980-7 % Haastateltavilta kysyttiin, ketkä lähiseudun kalastajat ovat heidän mielestään toimineet ammattimaisesti eli olleet merkittäviä kalantoimittajia vuonna 2009. Tietoja saatiin yhteensä 373 eri kalastajasta, jotka jakaantuvat ryhmiin seuraavasti. Avomerikalastajat N = 57 tämeren lohi ja turska 7 % troolarit 93 % Suomen ammattikalastajien lukumäärät merialueella (Lähde: RKTL 2010). Rekisterissä olevat kalastajat on kalastuslain 6 a :n mukaisesti kalastuksesta saatujen tulojen perusteella jaoteltu eri ryhmiin. Ammattikalastajien määrän kehitys merialueella 2000-2010 (taulukko sisältää myös Ahvenanmaan kalastajat) Ammattikalastajat 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Ryhmä 1, >30% 1057 1004 1006 856 843 748 630 602 662 664 596 Ryhmä 2, 15-30% 177 143 140 142 113 260 102 104 100 113 110 Ryhmä 3, <15% 1546 1562 1513 1560 1541 1386 1478 1504 1312 1388 1445 Yhteensä 2780 2709 2659 2558 2497 2394 2210 2210 2074 2165 2151 Eläkeläiset on suhteellisen suuri ryhmä edellisen ohella. Ryhmä kalastaa kuitenkin kokonaisvolyymista pienen osan, eikä ryhmä ole juurikaan investoinut esimerkiksi hylkeenkestäviin pyydyksiin. Toimintaa ja vaikuttavuutta lähinnä tilanteissa, kun kalaa on hyvin saatavilla. Ryhmässä on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Joillakin alueilla ollaan selkeästi ammattikalastajien reviirillä. Haastateltujen jakautuminen kalastustavan mukaan N = 89 100 % rannikkokalastaja 42 % Rannikkokalastus + muu työ 25 % Rannikkokalastus + maiva 4 % Troolarit 17 % tämeren lohi ja turska 7 % Eläkeläiset 5 % Rannikkokalastajat N = 316 100 % rannikkokalastaja 35 % rannikkokalastus + muu työ 42 % rannikkokalastus + maiva 2 % eläkeläiset 21 % Kalastustulot alle 20 000 32 % 20 001-40 000 38 % yli 40 000 30 % 8 9
Avomerikalastus Haastateltujen avomerialusten miehistömääräksi tuli 67 henkilöä ja he toimivat seuraavilla sektoreilla: tämeren lohi ja turska 7 % troolarit 93 % Avomerikalastuksen historian ehkä suurin rakennemuutos on tapahtunut viime vuosina. Lohen ajoverkkokalastus on loppunut ja kymmeniä aluksia on hävinnyt mereltä ja satamista. Ainoastaan muutama alus jatkaa turskan verkkokalastuksessa eteläisellä tämerellä. Silakkatroolaus on muutamassa vuodessa muuttunut niin, että tänään 85 % kokonaissaaliistamme kalastetaan troolareilla, ja tästä määrästä kaksi kolmasosaa pyytää 16 suurinta troolaria. Kalastusstrategiat Suomen tämeren lohilaivastoa ei enää ole. Muutama alus kalastaa vielä päätoimisesti pääaltaalla turskaa troolilla ja verkoilla ja, ajosiimalla lohta. tämeren pääaltaalla kalastaa silakkaa ja kilohailia myös suurimmat aluksemme. Niiden tavoitteena on kalastaa pääasiassa kalajauhotehtaille raaka-ainetta, joten purkusatamat ovat pääosin muualla kuin Suomessa. Alusten omistajat ovat suomalaisia yhtiöitä, joiden omistus on ulkomainen. Oman strategiansa ovat luoneet Selkämeren kalasatamien lajittelulaitoksiin kalastavat tankkialukset. Alukset ovat sitoutuneet kotisatamiinsa ja lajittelevat pääosan saaliistaan elintarvikekalak- si vientiin (pääasialliset myyntikohteet ovat Viro, Venäjä ja Ukraina). Alukset ovat myös osakkaina lajittelulaitoksia hallinnoivissa yhtiöissä. Kyseiset lajittelulaitokset ovat maamme ainoat. Laitokset sijaitsevat keskeisissä kalasatamissa Uudessakaupungissa, Reposaaressa ja Kaskisissa. Tämä ryhmä vastaa myös pääosasta kotimaisen silakan tarjonnasta. Kotimaan elintarviketeollisuudelle menevät lähinnä vain isot koot eli 0 ja 00 kokoiset silakat. Nämä menevät fileiksi ja savustamoihin. solle silakalle ei ole ulkomaanmarkkinoita, eikä sitä saa Ruotsia lukuunottamatta kaupata muihin EU - maihin. Meillä on eri puolilla rannikkoa myös elintarvikesilakan troolaukseen keskittyviä pienempiä troolareita. Saalismäärät ovat murto-osa suurimpien alusten volyymistä. Lajittelu tapahtuu aluksessa tai saalis toimitetaan vastaanottajalle laatikoissa ja vastaanottaja lajittelee saaliin. Oman erityisen ryhmän muodostavat Perämeren pienet troolarit, mopot. Näiden pääasiallisena saaliina on merimuikku eli maiva, mutta merkittävän osan saaliista muodostavat myös suomukalat, joita saadaan sivusaaliina. Pelkästään teollisuuskalan troolaamiseen keskittyy merkittävä määrä troolareita. Näitä ovat sekä perinteiset yksin troolaavat alukset, parivetona troolaavat pienet troolarit ja samoin parivetona troolaavat nk. Perämeren mopot. Osa näistä kalastaa vain rajatulla alueella ja purkaa saaliinsa läheiseen vastaanottajan satamaan. Luonteenomaista troolilaivastolle on, että käytännössä kaikki suuremmat alukset on tuotu Suomeen käytettyinä, kun taas pääosa mopoista on rakennettu täällä. Keskeisiä tuloksia Troolikalastajista 64 % on syntynyt 1950 1970, mutta 80-luvulla kuitenkin 14 %. Avomeripuolella yritystoiminta on yleensä yhtiöitetty. Suuret troolarit ovat osakeyhtiöitä, kun pienempien alusten kohdalla löytyy erilaisia ratkaisuja: avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, ammatinharjoittaja (mopokalastajia). Suurten alusten saalismäärät liikkuvat lähellä 10 miljoonaa tonnia. Saalis käytetään joko teollisuudessa tai elintarvikkeena. Liikevaihto on suurta ja yhtiöissä on useampi omistaja. Useassa yrityksessä on myös seuraava sukupolvi tullut mukaan omistajaksi. Tämä selittää osittain 1980 -luvulla syntyneiden määrää. Arvio troolarien suorasta työllisyysvaikutuksesta on 120-130 suomalaista kalastajaa. Troolikalastajien tulot olivat paremmat kuin myös tulkinta kannattavuudesta. 10 11
kärakenne N = 50-1950 10 % 1951-1960 32 % 1961-1970 32 % 1971-1980 12 % 1980-14 % Ongelmakysymykset Tärkeimmäksi kysymykseksi katsottiin kalastuskapasiteetin siirtyminen ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan, ja tämän vaikutus kiintiöiden täyttymiseen. Erityisesti kilohailikiintiön tilanne koetaan ongelmalliseksi. Silakan hinta on alhaalla, polttoainekustannukset korkeat ja joidenkin alusten velkataakka on kova. lman jonkinlaista tukipolitiikkaa alusten myyntihalut varmasti lisääntyvät. Aluksille tulee jatkuvasti ostotarjouksia Virosta. Turskan verkkokalastuksen ongelmana on kiintiön riittäminen kaikille ympäri vuoden. Pienten alusten kohdalla toivotaan aluskohtaisten kiintiöiden kokeilua. Turskalupia pitäisi kalastajien mukaan säännöstellä, jotta niistä elantonsa saavien jatkuvuus turvattaisiin. Tulevaisuuden haasteet Keskeisiksi teemoiksi avomerikalastajien kohdalla nousivat seuraavat asiat: Kuinka turvataan suomalainen omistus silakan troolikalastuksessa. Miten käy kotimaisen teollisuussilakan markkinoiden. Tuleeko maahamme kalajauhotehdas. Milloin Suomenlahdelle saadaan ajanmukainen satama avomerikalastuksen tarpeisiin. Johtopäätökset Merkittävä osa kalastuskapasiteetista on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Yhtiöt on kuitenkin rekisteröity Suomeen, joten alukset kalastavat Suomen silakkaja kilohailikiintiöitä. Kokonaan tai osin ulkomaisessa omistuksessa on nyt kuusi alusta. Kyselyn yhteydessä ilmeni, että ostotarjouksia suomalaisista troolareista tehdään edelleen jatkuvasti. Näitä tulee sekä ulkomailta että kotimaasta. Osittain kyse on tarpeesta saada lisätonnistoa uuden aluksen ostoon. Troolikalastajien viesti, toiminnan laajuudesta tai kalastusstrategiasta riippumatta oli, että ala elää epävarmaa aikaa, ja tilanteeseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Nyt olisi turvattava kaikin mahdollisin keinoin vielä suomalaisomistuksessa olevien troolareiden tulevaisuus. Mikäli näin ei tehdä, niin houkutus myydä yritys eteenpäin kasvaa kun kalustosta tarjotaan ikääntyvälle kalastajalle riittävästi rahaa. Kyselyn mukaan tässä tilanteessa varmimmin tulevaisuuden turvaisi kalajauhotehtaan saaminen maahamme. Tällä toimenpiteellä yrittäjät katsovat saatavan: turva mahdolliseen turkisalan alasajoon suurten volyymien mahdollisuus vaatii kalastajilta sitoutumista toimittamiseen (50 Mkg/v ) Muiksi tukitoimiksi esitetään veronpalautuksia myös alusten öljytuotteista ja poistopyynnin ulottamista myös troolareihin. kuisuusasioista esille nousi myös, että läntiselle Suomenlahdelle tarvitaan ehdottomasti ajanmukainen avomerikalastussatama. Rannikkokalastus Seutukunnittain selvitettiin myös aktiiviset rannikkokalastajat, joilla oli merkittävää toimintaa vuonna 2009. Kokonaismääräksi tuli 316 kalastajaa seuraavasti: 100 % rannikkokalastaja 35 % rannikkokalastus + muu työ 42 % rannikkokalastus + maivatroolaus 2 % eläkeläiset 21 % Keskeisiä tuloksia Rannikkokalastajilla tulot olivat keskimäärin alhaisimmat, haastatelluista 40 %:lla tulot jäivät alle 20 000:n euron. Positiivisena poikkeuksena Saaristomeri, jossa puolet alueen haastatelluista ilmoitti tuloikseen yli 40 000 euroa. Hylkeensietopalkkio koettiin erittäin merkityksellisenä pienituloisimpien rannikkokalastajien keskuudessa. Noin kolmannes rannikkokalastajista koki kannattavuuden olevan heikko, kolmannes kohtuullinen ja 28 % piti sitä hyvänä. Ryhmä toimii yleisimmin ammatinharjoittajina. Pääosa saaliista myydään tukkuun ja vähäisiä määriä suoramyyntinä. Suomenlahdella tilanne on kuitenkin päinvastainen. Myydystä kalasta valtaosa on alkukäsitelty, mutta ei jatkojalostettu. Tässäkin suhteessa Suomenlahti muodostaa poikkeuksen ja siellä pääosa saaliista jalostetaan. Suomenlahdella ja joidenkin kalastajien kohdalla Pohjanlahdella saalista jalostetaan ja myydään kalamarkkinoilla. 12 13
Yritysmuoto Ammatinharjoittaja 60 % Toiminimi 33 % Avoin yhtiö 4 % Kalastusyhtymä 3 % Kalastustulot alle 10 000 15 % 10 001-20 000 25 % 20 001-30 000 20 % 30 001-40 000 15 % 40 001-25 % (Saaristomeri 9 kpl = 53 %) Kannattavuus Loistava 0 % Hyvä 28 % (Saaristomeri 10 kpl = 56 %) Kohtuullinen 21 % Tyydyttävä 15 % Heikko 36 % Tulevaisuus Jatkaa 2015 82 % Harkitsee lopetusta 18 % Lopettaa varmasti 0 % Ongelmakysymykset ja tulevaisuuden haasteet Koko rannikolla suurimmaksi uhkaksi koettiin hylje ja merimetso. Verkkokalastus on jo monilta rannikon osilta loppunut. Ratkaisevaksi asiaksi koettiin rannikon lohenkalastuksen vapauttaminen. Käytännössä kaikki haastatellut ilmoittivat, että jos tilanteelle ei tehdä jotain, ei rannikkokalastuksella pysty tulemaan toimeen. Siirtymistä osa-aikaiseksi tai muuten jättämällä kalastus taloudessa pienempään rooliin, suunnitellaan. Tämäntapainen kehitys vaikuttaa radikaalisti kotimaisen kalan saatavuuteen tulevaisuudessa. Hylkeen ja merimetson jälkeen merkittävimpänä uhkatekijänä nähtiin hallinto. Kyselyssä viranomaiset eivät saaneet kovin korkeaa arvosanaa. Kritiikkiä esitettiin lohipolitiikkaa ja ELY - keskusten tuki- ja maksatushakemusten käsittelyaikaa kohtaan. Hallinnon kyvystä hoitaa vahinkoeläintilannetta todettiin: Vain joku tauti voi pelastaa. Yhteenveto Selvityksen mukaan vain pieni osa rannikon ammattikalastajista etsii kannattavuutta elinkeinoonsa uusin kalastustavoin. Haastatellusta 59 kalastajasta vain yhdeksän kertoi monipuolistavansa kalastustaan perinteisen kalastustavan ulkopuolelle. Näistäkin osa liittyy palkkatyöhön troolialuksessa. Haastatelluista 32 kalastaa omasta rannasta käsin. Kaksi näistä käyttää tämän lisäksi kalasataman palveluja (Saaristomeren silakan rysäkalastajat). Kunnallisesta kalasatamasta kalastusta harjoittaa 22 kalastajaa (mm. yhteensä neljä Saaristomeren silakan rysäkalastajaa ). Erilaisia yksityisiä tai kyläyhteisöjen satamia tukikohtanaan käyttää 10 kalastajaa. Kalasataman käyttö tukikohtana lisääntyy pohjoista kohti mennessä. Merenkurkun yhdeksästä kalastajasta kuusi käyttää pelkästään kunnallista kalasatamaa, yksi puoliksi oma rantaa ja kalasatamaa, kaksi ainoastaan omaa rantaa ja yksi kyläyhteisön rantaa. Perämerellä tilanne on vastaavanlainen (oma ranta kaksi, kalasatama kuusi, yksityinen yksi ). Perämeren tilanteeseen vaikuttaa se, että syksyinen maivan troolaus kuuluu monen rannikkokalastajan ohjelmaan. Kalastajilta kysyttiin oma arvio kalastukseen liittyvän omaisuuden (pyydykset, veneet ja muu suoraan kalastukseen liittyvä) arvosta. Ajan kuluessa erilaisia kalastustarvikkeita on kertynyt. Osa on odottamassa parempia aikoja (verkot ja perinteiset rysät), veneitä kalastajilla oli yleensä useampi rekisterissä (vähintään kaksi). Pienin esitetty kaluston arvo oli 7 500 euroa ja suurin 540 000 euroa. Yli 100 000 euroa kalastusomaisuutensa arvoksi arvioi 37 kalastajaa (N 58 ). Keskimäärin rannikkokalastajien kalastusomaisuuden arvo oli 140 000 euroa. Kalastusvälineisiin tai hygieniainvestointeihin kalastajien velkamäärä on kohtuullinen. Suurimmalla osalla velkaa ei ollut lainkaan. Vain 21 kalastajaa ilmoitti omaavansa ko. velkaa. Velkamäärät liikkuivat 5 000 ja 200 000 euron välillä. Näiden kalastajien keskimääräinen velka oli 36 260 euroa. Runsaat puolet haastatelluista (38 kpl ) ilmoitti vakavasti harkitsevansa uusien investointien tekoa lähivuosien aikana. Suurimmat yksittäiset investointisuunnitelmat liittyivät matkailun, jalostuksen ja rakenteiden kehittämiseen (kalastusmatkailukeskus miljoona euroa, savustamon osto 500 000 euroa, jalostushalli 800 000 euroa ). Pääosin investointisuunnitelmat koskivat kuitenkin pyydyksiä ja veneitä ja euromäärät liikkuivat muutamissa kymmenissä tuhansissa. nvestointisuunnitelmat näkyvät myös osittain suhtautumisessa jalostusasteen kohottamiseen. Vajaa puolet eli 28 kalastajaa ilmoitti lisäävänsä jalostuksen osuutta kalastuksessaan. Suhtautumiseen mestari - kisällijärjestelmään vaikutti ikä. Vanhemmat kalastajat lähes kaikki pitivät järjestelmää sinänsä hyvänä, mutta sitä pitäisi kehittää erityisesti siten, että sen läpivieminen olisi taloudellisesti mahdollista. Yhteensä 35 kalastajaa suhtautui järjestelmään myönteisesti. Rannikkokalastajien myyntikanavat ja jalostus Haastattelun yhteydessä tiedusteltiin kalastajilta myös tärkeimpiä myyntikanavia. Tässä suhteessa rannikkomme jakaantuu selkeästi kahteen osaan: Suomenlahteen ja Pohjanlahteen. Suomenlahdella on selkeästi korkeampi jalostusaste ja monipuolisemmat myyntikanavat. Pohjanlahdella kalastajat myyvät saaliinsa lähes kokonaan pyöreänä tukkureille tai jalostamoille. 14 15
Muutamia poikkeuksia löytyy. Perämerellä kalastaja pakastaa koko saaliinsa omissa tiloissaan ja myy sen pitkin vuotta itse. Myös Pohjanlahdella on kalan suoramyyntiä toreilla ja silakkamarkkinoilla. Myynti ja jalostus hoidetaan pääasiassa kalastajan vaimon toimesta. Uudellamaalla vain kolme ilmoitti myyvänsä kalaa pyöreänä tukuille, kaksi ensisijaisena myyntikanavana. Viisi ilmoitti ensisijaiseksi kanavaksi vähittäiskaupat ja viisi suoramyynnin. 11 kalastajaa ilmoitti jalostavansa kalaa. Näistä 10 kertoi myyvänsä jalosteet ensisijaisesti suoramyyntinä (torit ja markkinat) ja yksi tärkeimmäksi jalosteiden toimittamisen vähittäiskaupoille. Saaristomerellä kaikki ilmoittivat myyvänsä saaliinsa pääosin pyöreänä suoraan tukuille ja jalostamoille. Suoramyyntiä harjoittaa kolme kalastajaa toiseksi tärkeimpänä markkinakanavana. Kolme kalastajaa ilmoitti jalostavansa kalaa. Myynti tapahtuu suoramyyntinä (torit ja markkinat). Selkämerellä 10 kalastajaa myy saaliinsa pyöreänä tukkuliikkeisiin. Neljä ilmoitti jalostavansa tämän lisäksi ja myynti tapahtuu pääosin suoramyyntinä (tori ja markkinat) ja yksi kalastaja on keskittynyt vain tori ja markkinamyyntiin. Yksi kalastaja ilmoitti tärkeimmäksi myyntikanavaksi vähittäiskaupan. Merenkurkussa kahdeksan kalastajaa ilmoitti tärkeimmäksi markkinakanavaksi pyöreän kalan myynnin tukuille ja jalostamoille. Yksi myy pääosan saaliista suoramyyntinä (perheen sisäinen myyntiyhtiö), myy myös jalosteita. Tämän lisäksi kuusi kalastajaa ilmoitti myyvänsä pyöreää kalaa suoramyyntinä. Kuusi kalastajaa ilmoitti jalostavansa osan saaliistaan. Nämä myydään suoramyyntinä (yksi ilmoitti myyvänsä myös tukulle). Perämerellä lähes kaikki kalat myydään pyöreänä. Yksi kalastaja pakastaa kaiken saaliin ja myy sen pitkin vuotta itse. Tämän lisäksi yksi kalastaja ilmoitti tekevänsä jalosteita vähittäiskauppaan. Pyöreän kalan toimittajista ensisijaiseksi kanavaksi kuusi ilmoitti tukkuliikkeen ja neljä vähittäiskaupan. Pyöreän kalan suoramyyntiä ilmoitti harjoittavansa kuusi kalastajaa. Vahinkoeläimet Alueesta, ryhmästä tai strategiasta huolimatta kalastajien viesti oli selvä: nykyiset hylje ja merimetsokannat muoodostavatmahdottoman yhtälön rannikkokalastuksen kanssa. Hylje ja merimetso ovat levittäytyneet koko rannikollemme Perämeren viimeisiä sopukoita myöden. Jossain määrin yllättävää oli Perämeren kalastajien vastauksien yhteneväisyys merimetson haitallisuudesta Pohjanlahden kalastajien kanssa. Hylje on ajanut suomukalapyynnin entistä ahtaammalle. Vastassa on rannikko ja yksityiset vesialueet, joihin ei ole kaikilla kalastusoikeutta. Korvaavia alueita ei ole. Seurauksena on yhteentörmäys mökkiläisten ja vapaa-ajankalastajien kanssa, joka vaikeimmillaan on aiheuttanut kalastuksen lopettamisen. Tämä näkyy erityisesti verkoilla kalastavien vastauksissa. "Viime vuonna vielä yritimme, tänä vuonna emme edes laittaneet verkkoja syyspyyntiin," oli kalastajakertomus Hailuodosta. "Jos mitään ei tapahdu, niin kyllä se loppuu kokonaan," kuului arvio Merenkurkusta koskien siian verkkopyyntiä. Selkämereltä vastaava pyyntimuoto on jo hävinnyt. Merimetso-ongelmat ovat lisääntyneet koko rannikolla. Paikoitellen sitä pidetään jo pahempana ongelmana kuin hyljettä. Hakkaa kalat. Ei pystytä käyttämään fileeksi," arvioi kalastaja Merenkurkusta. Kalastajien näkemyksen mukaan merimetsolla on luultua voimakkaampi vaikutus kalakantoihin, mm. ahvenen katoamiseen laajoilta alueilta pitkin rannikkoa. Paikallisesti linnun koetaan vaikuttavan kuha- ja siikakantoihin sekä kalojen istutusten tuloksiin. Merenkurkussa ja Perämerellä on siiankalastusta korvattu lisäämällä ahvenen kalastusta ja käsittelyä (kalasatamiin hankittu mm. halkaisukoneita). Selkämerellä arvioidaan ahvenkannan heikentyneen merimetsokannan kasvun johdosta, ja vastaava kehitys on odotettavissa myös pohjoisilla merialueilla, jos merimetsonkannan annetaan kasvaa vapaasti. Hylkeenkestävät pyydykset nähdään vain osaratkaisuna. Kestävinkään pyydys ei estä hylkeen majoittumista sen suuaukoille, eikä auta verkkopyyntiin keskittyneitä kalastajia. "Tukea hylkeenkestäville pyydyksille pitää ehdottomasti jatkaa." Lohen ja siian kalastukselle hylkeenkestävät pyydykset ovat antaneet uusia mahdollisuuksia. Kalastajien keskuudessa pyydysten kehitystyötä jatketaan edelleen sekä PU rysien, että nk. Merenkurkun mallien osalta. Tulevaisuuden kehittämissuunnista kysyttäessä kalastajilla oli vakiovastauksena: hylkeelle ja merimetsolle täytyy tehdä jotain. Ei ollut yllättävää, että hylkeenkestävät pyydykset ja niiden tukeminen olivat toivomuslistalla ykkösenä. Tämä ei koskenut vain PU -rysiä, vaan myös perinteisten rysien ja silakkarysien kehittämistä hyljesuojatuiksi. Osa kalastajista aikoo myös kokeilla katiskapyyntiä. Yleensäkin tukipolitiikan toivottiin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Poistopyynti nähtiin yhdeksi merkittäväksi uudeksi mahdollisuudeksi turvata jäljellä olevien ammattikalastajien elinkeinon jatko. Saaristomerellä uskotaan norssipyynnin, sekä rysillä että nuotalla, antavan merkittävän lisän. Ylipäätään moni kalastaja esitti rannikon nuottauksen kehittämistä. Hallinto Kyselyssä viranomaiset eivät saaneet kovin korkeaa arvosanaa. Mielipide kuitenkin vaihtelee rannikkomme eri osissa. Suurimmat kritiikit esitettiin lohipolitiikkaa, Uudenmaan ELY - keskusta ja joidenkin ELY - keskusten maksupolitiikkaa (aikataulua) kohtaan. ELY - keskukset ovat olleet kärkkäitä antamaan tiukkasävyisiä huomautuksia jonkin paperin myöhästymisestä samaan aikaan, kun kalastaja odottaa hyväksyttyä tukirahaa toistakin vuotta. Lohipolitiikan kohdalla ministeri Anttilasta lausuttiin arvioita, joita julkiseen asiakirjaan ei voi kirjata. Samaan tyyliin kommentoitiin hallinnon kykyä hoitaa vahinkoeläintilannetta: "Vain joku tauti voi pelastaa." 16 17
Rakenteen aiheuttamat ongelmat Kalastajien siirtyessä yhä kiihtyvään tahtiin vain osa-aikaisiksi, vaikuttaa tilanne suoraan kalan saatavuuteen ja toimitusvarmuuteen. Kalastustuloilla ei tällöin ole ratkaisevaa merkitystä kalastajan toimeentulossa. Muutos tuntuu erityisesti tilanteissa, jolloin kalaa on esimerkiksi vuodenajasta johtuen niukasti saatavissa. Kalastus keskitetään sesonkeihin, jolloin kalaa on paljon (tällöin mukaan ilmestyvät myös eläkeläiset ja täysin osa-aikaiset harrastajat, ja harmaa myynti). Seuraa markkinoiden ylikuumeneminen ja pahimmillaan hinnan romahdus. Kalastusalalla ei ole selkeää sopimuskalastajajärjestelmää, joka takaisi ammattikalastajalle vuoden ympäri kohtuullisen hinnan. Tähän on syytä yhtä paljon niin kalastajissa kuin ostajissakin. Vaikka tilanne koettiin samanlaisena koko rannikolla, todettiin myös yleisesti, että kysyntä on kasvanut. Yhteistoimintaan tai markkinahäiriöiden hallintaan ei yhtenäistä linjaa kuitenkaan ollut. kärakenne Aktiivikalastajista suuri ryhmä on syntynyt 1960 -luvulla (lähes 50 %). Tällä ryhmällä on edessään parikymmentä vuotta kalastajan uraa. Siis mikäli heille turvataan edellytykset. Ongelman muodostaa 1970 ja 1980 -luvuilla syntyneiden pieni määrä. Tämä on myös osoitus, että alaa ei nähdä mahdollisuutena. Tähän on syynä monet tekijät: kalastajat itse tuovat julkisuudessa esille tilanteen toivottomuuden, korkeat aloituskustannukset, alan ennustamattomuus, viranomaiset eivät ole luoneet selkeää rakennetta, jolla mennään eteenpäin. Rannikkokalastuksen piirissä toimii laaja eläkeläiskalastajien ryhmä, jonka vaikutus on kaksijakoinen. Yhtäältä he varmistavat kotimaisen luonnonkalan saatavuutta, toisaalta osa toimii selvästi harmaalla vyöhykkeellä. Vaikka kokonaisuutena eläkeläisten saalismäärät ovat suhteellisen pieniä, aiheuttavat ne joilllain seuduilla huomattavia markkinahäiriöitä. Ammattikalastajamääritelmä Nykyistä järjestelmää pidettiin aikansa eläneenä ja sekavana. Yhtenä vaihtoehtona esille nousi jako: päätoiminen ammattikalastaja ja muu ammattikalastajakalastaja. Päätoimisen ammattikalastajan yhtenä kriteerinä hyväksyttiin yleisesti 8500 euron vuotuiset kalastustulot. Myös suurempaa liikevaihdon rajaa esitettiin. Rajan ylittävät olisivat oikeutettuja erilaisiin tukiin. Lähellä eläkeikää olevat kalastajat toivoivat säilyttävänsä mahdollisuuden jatkaa päätoimisina ammattikalastajina. "Ainakin pitäisi saada jatkaa 68 ikävuoteen asti." Tilanne 2015 Vaikka yli 80 % kalastajista ilmoittaakin jatkavansa ammattiaan, niin ilman epäilyksiä ja ehtoja ilmoituksia ei annettu. "Jatkan, jos ei ole pakko lopettaa." "Ei ole vaihtoehtoja." "Tämä on tauti." Mahdoton yhtälö. "Jos hylkeelle ja merimetsolle ei tehdä mitään, niin tästä ei tule mitään." Yleinen arvio kalastajien tunnoista: epätoivo. Jatkon edellytyksiksi esitettiin useimmin seuraavia asioita: Löytyykö yhteinen tahtotila ja päätös, että maassamme turvataan kotimaisen luonnonkalan saatavuus markkinoilla. Hylkeen- ja merimetson kannanhoitosuunnitelmien täytäntöönpano täysimääräisenä kalastusalueiden vapauttamiseksi haittaeläimistä Tukipolitiikkaa jatketaan Hylkeenkestävät pyydykset Uudet innovaatiot Poistokalastus ja päästökauppa Vesialueiden turvaaminen ammattikalastajille, etuoikeus virkistyskalastuksen suhteen. Lohenkalastuksen vapauttaminen Pohjanlahdella. Viranomaistoiminnan yhtenäistäminen, yksinkertaistaminen ja joustavuus, maksupolitiikan nopeuttaminen. Hallinnon pitää asettua selkeästi ammattikalastuksen puolelle, ei toimia neutraalina byrokraattina. Harmaan talouden valvonnan voimistaminen. Nyt koetaan, että hallinto valvoo pääasiassa ammattikalastajia. Johtopäätökset Kalastajien esittämien oman seutukunnan aktiivisten rannikkokalastajien määrästä voidaan todeta, että maassamme on reilusti alle 150 päätoimista rannikkoammattikalastajaa. Näistäkin osa elää hyvin pienillä kalastustuloilla, juuri hylkeensietopalkkioon yltävällä. Toimeentulon mahdollistavat pienet kulut ja tarpeet, jo kuoletettu välineistö ja asuminen omassa, usein suvussa olleessa kiinteistössä. kä useimmiten yli 50 vuotta. Suuremmaksi ryhmäksi onkin noussut ammattikalastajat, jotka tekevät kalastuksen lisäksi muuta työtä (jalostuslaitokset, troolarit, kutterikuskit, talvella rakennustyöt, metallityöt, maatalousyrittäjät, oma yritys ). Ryhmä pitää sisällään hyvin merkittäviä rannikkokalastajia, joiden vuosisaalis on suuri. Pääosalla rannikkokalastajista ei taloudellista tilannetta voi verrata yritystalouden kriteerein eikä suhteuttaa palkansaajien ansioihin. Minimituntiansioon pääseminen on pääosin utopiaa, mutta kaikesta huolimatta ammattia pyritään jatkamaan. RKTL:n mukaan merialueen kalastusyrityksistä, joiden vuotuiset kalastustulot ovat vähintään 9 600 euroa, oli 2009 jäljellä enää 233 kappaletta ja ammattikalastuksen saaliin arvosta nämä yritykset kalastavat 85 prosenttia. Rannikkokalastusyrityksiä kokonaismäärästä oli 185. Kyselyssä hylkeensietopalkkiota ei laskettu mukaan kalastustuloihin. "Palkkio on ainoa keino, millä pystyy jatkamaan". 18 19
"Palkkion maksamista ei saa lopettaa. "Näillä näkymin vuosi 2013 on viimeinen vuosi. Taloudellisen tilanteen suhteen Saaristomeri on positiivisin. Siellä etenkin silakan rysäkalastajat ja kuhan verkkkokalastajat joilla oli käytössään sopivia kalastusalueita, menestyivät. Tämä näkyy myös kannattavuuskyselyssä. Sivutoiminen kalastusmatkailu ja muun vastaavanlainen oheistoiminta on vähäistä. Tällaiset yrittäjät ovat keskittyneet Suomenlahdelle (Perämerellä yksi suurempi yrittäjä, muualla Pohjanlahdella muutama pieni). Tähän on varmasti vaikuttanut pääkaupunkiseudun maksukykyinen asiakaskunta. Kyselyn mukaan vain muutama kalastaja harkitsee yritystoimintansa laajentamista tähän suuntaan (taustalla taloudellista tai matkailuun liittyvää koulutusta). Yleisenä johtopäätöksenä koko materiaalista voidaan nähdä kaksi linjaa: nykyiset ammattikalastajat ovat erittäin motivoituneita ja myös sitoutuneita elinkeinoonsa. lmeisesti ne joiden on ollut aivan pakko lopettaa, tai jotka ovat pystyneet lopettamaan hallitusti, ovat sen jo tehneet. Kaikkiaan 82 % tällä hetkellä päätoimisesti kalastavista, strategiasta riippumatta, ilmoitti jatkavansa myös viiden vuoden päästä. Yhtä selvä linja oli huolestunut asennoituminen tulevaisuuden suhteen. Kertokaa sinne Helsinkiin, että jotain täytyy tehdä että vielä kalaa saadaan ihmisille! Termin jotain sisältö vaihtelee kalastustavan mukaan. Koko kalastajaväestön kohdalla vaikuttaa tulevaisuuden valintoihin suhde asuinpaikkaan, yrittäjyyteen ja kulttuuriin. Niin nyt kuin ammattikalastuksen synnynkin aikoihin, osa kalastajista toimii yrittäjinä. Osalle ammatti on samalla elämäntapa ja ainoa mahdollinen malli toimia. Jyrkkiä rajoja eri strategioiden välillä ei ole, mutta keskimäärin voidaan olettaa, että mitä tehokkaampaa toiminta on ja mitä enemmän on investointihalukkuutta, sitä lähempänä ollaan toimintakulttuurin kohdalla muiden alojen yrityskulttuureja. Asennemaailman luonne näkyy rannikkokalastuksen muutosvastarinnassa, joka kytkeytyy perinteisen kalastajaväestön tapaan reagoida ympäristön muutoksiin. Vaikka käytännössä koko rannikolla ovat hylkeiden aiheuttamat vahingot olleet jo vuosia merkittävä tulokseen negatiivisesti vaikuttava elementti, eivät läheskään kaikki ole siirtyneet käyttämään hylkeenkestäviä pyydyksiä huolimatta siitä, että uudet pyydykset eivät olisi edellyttäneet pyyntistrategian vaihtoa. Kalastajat eivät arvioi tilannettaan pelkästään tuottavuudella. Muutosvastarinnaksi koettavalla asenteella on toinenkin puoli: varovainen ja ympäristön tarkasti huomioiva kalastaja tekee todennäköisesti vähemmän virheinvestointeja tai hätäiltyjä strategian vaihtoja, ja pyrkii näin turvaamaan tulevaisuutensa. Merikalastuksen alueelliset erityispiirteet Rannikkokalastuksessa suuremman yksikkömäärän johdosta voidaan nähdä yhteisiä toimintamalleja ja kehityssuuntia. Alueelliset erityispiirteet ja niiden luomat edellytykset valituille ratkaisuille ovat yksiselitteisempi perusta. Avomerikalastuksessa ei juuri alueellisia eroja ole. Keskeisiä erityispiirteitä ovat: Perämeren maiva eli muikku. Maivan kalastuksella on monelle rannikkokalastajalle suuri merkitys. Maivaa kalastetaan pienillä troolareilla syksyisin. Perämeren mopot eli pienet lähinnä teollisuuskalaa kalastavat troolarit ovat säilyttäneet asemansa maamme silakankalastuksessa, ja ne kalastavat parivetona teollisuussilakkaa ja kilohailia myös etelässä. Merenkurkussa on siian verkkokalastuksella edelleen suuri merkitys. Merenkurkussa on kehitetty oma hylkeenkestävä rysämalli ja kehitystyötä jatketaan edelleen. Merenkurkussa on säilynyt silakan savustusperinne (Sundomin alueen böckling). Selkämerellä lohenkalastuksen merkitys on suuri sekä taloudellisesti että imagollisesti. Pääosa lohen ja siian kalastuksesta tapahtuu PU-rysillä. Selkämeri on elintarvikesilakan merkittävä kalastusalue. Suuret ja nykyaikaiset silakan vastaanottosatamat käsittelylaitoksineen. Saaristomerellä on merkittävää silakan keväistä rysäkalastusta. Rannikkokalastuksessa kuuluvat korkeimpaan tuloluokkaan. Kuhalla on suuri merkitys rannikkokalastuksessa. Saaristomerelläkin on harmaahylje muuttanut kalastajien asemaa. Ne, joilla vesialueita aivan rannikon tuntumassa (lahdet ja salmet), ovat etuoikeutetussa asemassa muihin verrattuna. Suomenlahdella lohenkalastuksessa ei ole vastaavanlaisia rajoituksia kuin Pohjanlahdella. Virkistyskalastus ja huviveneily kuitenkin ahdistavat ammattikalastusta enemmän kuin muualla. Suomenlahdella pääkaupunkiseudun markkinat pitävät kalan hinnan korkealla. Vaikutus säteilee suhteellisen pitkälle osalle rannikkoa. Oheiselinkeinoilla (mm. kalastusmatkailu, ravintolatoiminta) suurempi merkitys kuin muualla maassa, ja harmaa kalastus koetaan ongelmallisemmaksi kuin muualla. 20 21
Perämeri Perämeren pohjukka on suhteellisen suljettu kalastusalue. Vedet ovat matalia ja useita suuria jokia laskee alueella, joten merivesi on vain vähän suolaista. Muista rannikkoalueistamme poiketen Perämeri jäätyy edelleen vuosittain. Avovesikausi on huomattavasti lyhyempi kuin muualla, mutta samalla tarjoutuu mahdollisuus rannikon talvikalastukselle. Perinteisesti Perämeri on ollut tärkeää siian ja lohen kalastusaluetta, ja oman erityispiirteensä on tuonut maivan eli merimuikun kalastus. Muutaman viime vuoden aikana harmaahylje ja merimetso ovat levittäytyneet myös Perämeren pohjukkaan. Tämä on muuttanut kalastusoloja dramaattisesti. Perämereen kuuluneen norpan kanssa kalastajat ovat tulleet toimeen, mutta harmaahylje uhkaa lopettaa perinteisen siian avovesiajan verkkokalastuksen kokonaan. Myös lohenkalastuksessa on jouduttu etsimään uusia ratkaisua hallin takia. PU -rysät ovatkin lisääntyneet parin viime vuoden aikana huomattavasti. Perämeren suljetun luonteen johdosta harmaahylkeellä ja merimetsolla on todennäköisesti suuri vaikutus alueen kalakantoihin. Erityisesti huolta kannetaan jokien luonnonlohien poikasista, mutta myös jokisuiden istukkaista. Pitkä talvi mahdollistaa myös talvipyynnin paremmin kuin muualla, joka on suojatumpaa hallin, norpan ja merimetson hyökkäyksiltä. Lohenpyynnin kohdalla Perämeri muodostaa eräänlaisen suppilon, jonka kautta lohet kulkevat jokiin. Lohen saalis- määrät ovatkin kertaluokkaa suuremmat kuin länsirannikolla keskimäärin. Saalismäärää heikentää kuitenkin myöhäinen kalastuksen aloitusajankohta (kesä-heinäkuun vaihde). Toisaalta jokisuulla Ruotsin puolella on saanut kalastaa lohta vapaasti. Tätä saalista on rahdattu rekkakuormittain Etelä-Suomea myöten. Tällä on ollut suuri vaikutus lohen hintaan juuri silloin kuin eteläisempien kalastajien lohisaaliit ovat tulleet markkinoille. Tulevaisuus näyttää, miten Suomen ja Ruotsin välillä solmittu rajajokisopimus muuttaa jokisuun kalastusta. Toinen asia, mikä on kalastajien mukaan aiheuttanut ongelmia markkinoilla, on terminaalikalastus. Kemi-, i- ja Oulujokien suille muodostetuilla terminaalialueilla on saanut kalastaa lohta vapaasti (vuonna 2009 kuitenkin vasta 11.6. lähtien). Suuri osa kalastuksesta on muiden kuin varsinaisten ammattikalastajien suorittamaa. Täten myyntihinnalla ei ole ollut samaa merkitystä kuin niille, joiden elanto on kiinni kalastuksesta. Siian verkkokalastus on hylkeen takia joutunut suuriin vaikeuksiin. Paikoittain syyssiian verkotuksesta on jopa jouduttu luopumaan. Erityispiirteet - Maiva eli Perämeren muikku. Maivan kalastuksella on monelle rannikkokalastajalle suuri merkitys. Maivaa kalastetaan pienillä troolareilla syksyisin. - Perämeren mopot. Pienet lähinnä teollisuuskalaa kalastavat troolarit ovat säilyttäneet asemansa maamme silakankalastuksessa. Mopot kalastavat parivetona teollisuussilakkaa ja kilohailia lähinnä Suomenlahdella ja pohjoisella tämerellä, mutta myös Selkämerellä (erityisesti keväällä). Kasnäs tärkeä satama. Purkavat kuitenkin lähimpään satamaan, josta rekat hakevat saaliin. - Raahen Lapaluodon kalasatama, jossa kalastajien myymälä. Mukana n. 20 kalastajaa, joista kukaan ei 100 %. Osa eläkkeellä, mutta suuri osa töissä Rautaruukilla: metalliliiton kalastajat Haastattelujen yhteenveto Alueelta tehtiin 13 haastattelua (lomaketta), joihin tiedot 17 kalastajasta. Kalastajaryhmät Rannikkokalastaja 100 % 3 kpl Rannikkokalastus + maivatrooli 3 kpl + eläke tai muu korvaus 3 kpl + muu työ 2 kpl Mopot 7 kpl käjakautuma - 1950 3 kpl 1951-1960 4 kpl 1961-1970 9 kpl 1971-1980 1 kpl 1980-0 kpl Kalastustulot alle 20 000 7 kpl 20 001-40 000 4 kpl yli 40 000 6 kpl Yhteensä haastatteluissa saatiin tietoja 50 kalastajasta. Kriteerinä oli, että ko. kalastaja oli myynyt kalaa vuonna 2009. Nämä jakaantuivat seuraavasti: Rannikkokalastajat 15 kpl Rannikkokalastus + muu työ 10 kpl Rannikkokalastus + maivatrooli 5 kpl Mopotroolarikalastus 7 kpl Troolikalastajat 5 kpl Eläkeläiset 8 kpl (7 Torniosta, jossa vain yksi 100 % ammattikalastaja ja alle 60 -vuotias) Johtopäätökset Rannikkokalastuksen kokonaistulot ovat yllättävänkin pienet. Osalla lisänä eläke tai muu työ, mutta erityisesti tilannetta parantaa hylkeensietopalkkio. lman sitä tilanne olisi ilmeisesti todella vaikea. 22 23
Merenkurkku Mielestäni positiivista on, että meillä pyritään jatkuvasti miettimään uusia ratkaisuja ongelmiin. Siinä mielessä uskon myös tulevaisuuteen, ei tämä tästä kokonaan kuole. Merenkurkku on saaririkas rannikkomme osa Pohjanlahdella. Saaristomereen verrattuna vedet ovat kuitenkin huomattavasti matalampia. Siian ja lohen kalastuksessa Merenkurkku on ottanut oman linjansa. Kun muualla suositaan PU-rysiä, niin Merenkurkussa on kehitetty oma hylkeenkestävä pyydysmalli. Malli on kehitetty perinteisiin rysiin nojautuen ilman ponttoneja. Siialla edelleen merkittävä asema (300-400 000 kg/v) alueen rannikkokalastajille. Kalastus tapahtuu lähinnä verkoilla, mutta myös rysillä ja pesillä. Sisäsaaristossa on mukaan tullut viime vuosina ahven (200 000 kg/v). Tämän kalastusmuodon merkitys on kasvanut koko ajan ( varmasti pelastanut monen rannikkokalastajan ). Ulkosaaristossa lohella on edelleen suuri merkitys. On perinteinen ruotsinkielinen kalastusalue Jos hyljeongelmaa ei saada kuriin, niin siian verkkokalastus loppuu. Ongelmat samat kuin muuallakin: harmaahylje ja merimetso ( toivotonta ). Merimetso hakkaa ahvenet siten, että ne eivät enää kelpaa fileeksi. Avomerikalastusta (silakka) harjoitetaan pääasiassa kahdesta merkittävästä kalasatamasta käsin. Raippaluodossa sijaitsee Klobbskat, joka on vilkas satama. Kaskisten kalasatama kuuluu hallinnollisesti Merenkurkun alueeseen, mutta luonteeltaan on lähempänä Selkämeren kalastusaluetta. Kaskisten kalasatamasta käsin kalastaa useita aluksia. Erityispiirteet - Siian verkkokalastuksella suuri merkitys. - Alueelle kehitetty oma hylkeenkestävä rysämalli. Kehitystyötä jatketaan ( mm. lähekkäin toisiaan sijaitseva kaksoishavas ). - Paikoin ruotsinkieliset hallitsevat vesialueita, joihin suomenkielisillä vaikeuksia saada lupaa (kalastajien näkemys). - Sundomin böckling. Haastattelujen yhteenveto Alueelta tehtiin 12 lomaketta koskien 13 kalastajaa. Kalastajaryhmät Rannikkokalastaja 100 % Rannikkokalastus + muu työ tämeren turska ja lohi Eläke tai muu korvaus Troolari 3 kpl 5 kpl 2 kpl 1 kpl 2 kpl Näiden lisäksi haastattelujen yhteydessä ja puhelinhaastattelujen kautta saatiin tietoja kalastajista, jotka ovat myyneet kalaa vuonna 2009. Seuraava tilasto pitää sisällään myös yllä olevat. Tiedot koskevat yhteensä 97 kalastajaa, jotka jakautuvat seuraavasti: käjakautuma - 1950 5 kpl 1951-1960 3 kpl 1961-1970 5 kpl 1971-1980 0 kpl 1980-0 kpl Kalastustulot alle 20 000 4 kpl 20 001-40 000 5 kpl yli 40 000 (tämeren kalastaja, yksi 100 % rannikkokalastaja, kaksi rannikkokalastaja + muu työ) 4 kpl Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ tämeren turska ja lohi Troolarit Eläkeläiset Johtopäätökset 13 kpl 52 kpl 2 kpl 20 kpl 10 kpl Alueella on vielä hieman verkkokalastusta jäljellä, vaikka hyljeongelma on yhtä hankala kuin muuallakin. Talvisin on laajassa saaristossa jäätä, ja se mahdollistaa verkkopyynnin pidempää kuin etelämpänä. 24 25
Selkämeri Selkämeren rannikkokalastus on kärsinyt jo vuosia harmaahylkeen invaasiosta. Keskeinen työ onkin tehty suojautumiseksi hylkeen aiheuttamilta vahingoilta. Tämä on merkinnyt lähinnä kahta asiaa. Verkkokalastuksesta on jouduttu luopumaan lähes kokonaan. Pääosa kalastuksesta tapahtuu rysillä, joita on kehitetty kestämään hylkeiden hyökkäykset. Selkämeren lohen ja siian kalastuksessa on siirrytty käyttämään lähes yksinomaan PU -rysiä. Tämä on ollut myös vastaus lohen ajoverkkokalastuksen kieltoon, joka on ollut aikanaan merkittävä osa alueen kalastusta. Lohi on edelleen monella tapaa alueen rannikkokalastuksen kivijalka, sekä taloudellisesti että imagollisesti. Lohen kalastuksen toinen suuri ongelma on aikarajoitukset. Rajoitukset ovat koh- distuneet erityisen kovina juuri Selkämeren rannikkokalastajiin. Suomukalojen, kuten kuhan, ahvenen ja hauen pyynti tapahtuu hallin takia yhä lähempänä rantaviivaa. Kalastukselle otolliset alueet ovat kutistuneet, täten myös suomukaloihin keskittyneiden ammattikalastajien määrä. Kokoaikaiset rannikkoammattikalastajat ovatkin pääosin lohenkalastajia. Mateen pyynti on ollut kiinni talven jääoloista. Alueella on 2000 -luvulla ollut vain muutama jäätalvi, jolloin mateen pyynti on ollut mahdollista. Selkämeri on keskeinen elintarvikesilakan pyyntialue. Pääosa saaliista viedään Venäjälle ja Viroon ja kalastetaan RSW -troolareilla loka- toukokuun välisenä aikana. Alukset purkavat saaliinsa käsittelylaitoksiin Uuteenkaupungiin, Poriin ja Kaskisiin. Erityispiirteet - Lohenkalastuksen suuri merkitys sekä taloudellisesti että imagollisesti. - Pääosa lohen ja siian kalastuksesta tapahtuu PU-rysillä. - Elintarvikesilakan merkittävä kalastusalue. - Suuret ja nykyaikaiset silakan vastaanottosatamat käsittelylaitoksineen. Haastattelujen yhteenveto Alueelta tehtiin 20 lomaketta koskien 25 kalastajaa. Kalastajaryhmät Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ tämeren turska ja lohi Troolarit käjakautuma 8 kpl 8 kpl 1 kpl 8 kpl - 1950 5 kpl 1951-1960 5 kpl 1961-1970 7 kpl 1971-1980 3 kpl 1980-5 kpl Kalastustulot alle 20 000 6 kpl 20 001-40 000 13 kpl yli 40 000 6 kpl Haastattelujen yhteydessä ja puhelinhaastatteluin saatiin tietoja yhteensä 79 kalastajasta. Nämä jakaantuvat seuraavasti: Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ Rannikkokalastus + markkinat tämeren turska ja lohi Troolarit Eläkeläiset Johtopäätökset 21 kpl 21 kpl 4 kpl 2 kpl 20 kpl 11 kpl Rannikkokalastuksen elinkelpoinen jatko on riippuvainen suuressa määrin viranomaisten toiminnasta. Merkittävin vaikutus on, miten lohen kalastuksen rajoituksia säädetään. 26 27
Saaristomeri Seuraavaksi rysät täytyy virittää metsään. Jatkan kyllä vuonna 2015, tai sitten täytyy siirtyä kuivalle maalle. Kommentit eivät olleet vitsejä, vaan armotonta todellisuutta rannikkokalastuksen nykytilasta. Saariston avoimet selät ovat hylkeiden valtakuntaa. Hylje on ajanut kuhat lahtien perukoille. Tämä on muuttanut kalastustilannetta Saaristomerellä dramaattisesti 2000 -luvun alussa. Ne pärjäävät vielä, joilla on pyyntialueita aivan rannikon tuntumassa. Tilanne korostuu siellä missä suomukaloilla on ratkaiseva merkitys. Saaristomeri on kuitenkin monipuolinen kalastusalue. Aivan kaikkea hallikaan sieltä ei pysty tappamaan. Silakan rysäkalastus elää edelleen ja suhteellisen hyvin, mikä näkyy myös taloudellisissa tunnusluvuissa. Silakan troolausta harjoitetaan Kustavin edustalla (neljä alusta) ja Nauvon eteläpuolella. Uusia suojakeinoja hyljettä vastaan etsitään koko ajan erilaisten hankkeiden ja innovaatioiden myötä. Erityisesti pyritään löytämään kuhan pyyntiin hylkeenkestäviä ratkaisuja, mm. PU -rysiä kehittämällä. Myös uusia kalastustapoja ja saalislajeja markkinoille kokeillaan, mm. norssin rysäpyyntiä viritellään. Jatkan, jos on kaloja. Jatkan, jos merimetsolle ja hylkeelle tehdään jotain. Huoli kalakannoista nousi monen kalastajan lausunnoissa keskeisesti esiin. Erityisesti ahventen katoaminen kalastusalueelta huolestutti. Onko kyse kannan luontaisesta vaihtelusta vai merimetson ja hylkeen aiheuttamasta kadosta. Monet kalastajat veikkasivat merimetsoa, jota useat pitävät jo pahempana uhkana kuin hyljettä. Erityispiirteet - Merkittävää silakan keväistä rysäkalastusta. Rannikkokalastuksessa kuuluvat korkeimpaan tuloluokkaan. - Kuhan suuri merkitys rannikkokalastuksessa. - Harmaahylje muuttanut kalastajien asemaa. Ne joilla on pyyntialueita aivan rannikon tuntumassa, pärjääävät vielä suhteellisen hyvin. - Uusia kalastustapoja kokeillaan ja myös uusia saalislajeja haetaan. Haastattelujen yhteenveto Alueelta tehtiin 14 lomaketta koskien 18 kalastajaa. Kalastajaryhmät Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ käjakautuma 13 kpl 5 kpl - 1950 1 kpl 1951-1960 5 kpl 1961-1970 9 kpl 1971-1980 2 kpl 1980-1 kpl Kalastustulot alle 20 000 5 kpl 20 001-40 000 5 kpl yli 40 000 8 kpl Haastattelujen yhteydessä ja puhelinhaastatteluin saatiin tietoja yhteensä 79 kalastajasta. Nämä jakaantuvat seuraavasti: Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ Eläkeläiset Troolarit Johtopäätökset 33 kpl 17 kpl 25 kpl 4 kpl Saaristomeren alueella on kalastus keskittynyt lähelle mannerta. Täällä perinteinen silakan rysäkalastus vaikuttaa selvästi keskimääräisen kannattavuuden positiiviseen lukuun, ja heijastuu myös päätoimisten kalastajien määrään. Hyljeongelma on myös tullut mukaan viiveellä verrattuna muuhun rannikkoon, josta voidaan päätellä, että verkkokalastus todennäköisesti on edelleen laskusuunnassa. 28 29
Suomenlahti Suomenlahti muodostaa pitkän rannikon. Kalastusta harjoitetaan koko matkalla Hangosta Virolahteen. Ongelmat ovat pääosin samat kuin muuallakin Suomen rannikolla eli harmaahylje ja merimetso. Erityispiirteenä on voimakas huviveneily, mökkiliikenne ja virkistyskalastus, jotka ovat viemässä tilaa ammattikalastukselta. Suomenlahdella ei ole lohenkalastukselle samanlaisia rajoituksia kuin Pohjanlahdella. Kalavesien saanti on paikoitellen vaikeaa. Kaupungit suosivat virkistyskalastajia. Silakan ja kilohailinkalastuksen kohdalla suuri ongelma on kalasatamatilanne. Hangon kalasatama on suljettu, eikä korvaavaa julkista satamaa ole tullut tilalle, vaan troolarit joutuvat käyttämään yksityistä Kasnäsin satamaa. Tilannetta pahensi edelleen Helsingin Sompasaaren sulkeminen. Rannikkokalastus toimii pääasiassa yksityisistä rannoista. Avomerikalastuksen sijoittuminen vaatisi ehdottomasti läntiselle Suomenlahdelle toimivan kalasataman rakentamisen. Sataman pitäisi pysyä auki myös talvella. Erityispiirteet - Lohenkalastuksessa ei vastaavanlaisia rajoituksia kuin Pohjanlahden lohen pyynnissä. - Virkistyskalastus ja huviveneily ahdistavat ammattikalastusta, ja harmaa kalastus koetaan ongelmallisemmaksi kuin muualla. - Avomerikalastukseen soveltuvat julkiset kalasatamat puuttuvat läntiseltä Suomenlahdelta. - Pääkaupunkiseudun markkinat pitävät kalan hinnan korkealla. Vaikutus säteilee suhteellisen pitkälle osalle rannikkoa. - Oheiselinkeinoilla ( mm. kalastusmatkailu, ravintolatoiminta ) suurempi merkitys kuin muualla maassa. - Voimakasta kritiikkiä hallintoa kohtaan ja hyljelaskentojen luotettavuus kyseenalaistettiin useassa kommentissa. - Erilaisia innovaatioita kehittää perinteisistä rysistä hylkeenkestäviä. - Lohi- ja siika PU-rysät ovat myös Suomenlahdella tärkeitä. Haastattelujen yhteenveto Alueelta tehtiin 11 lomaketta koskien 13 kalastajaa. Kalastajaryhmät Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ tämeren turska ja lohi käjakautuma 8 kpl 3 kpl 2 kpl - 1950 1 kpl 1951-1960 1 kpl 1961-1970 9 kpl 1971-1980 2 kpl 1980-0 kpl Kalastustulot alle 20 000 6 kpl 20 001-40 000 6 kpl yli 40 000 1 kpl Haastattelujen yhteydessä ja puhelinhaastatteluin saatiin tietoja yhteensä 75 kalastajasta. Nämä jakaantuvat seuraavasti: Rannikkokalastus 100 % Rannikkokalastus + muu työ tämeren turska ja trooli Eläkeläiset Troolarit Rannikko, epäselvä status Johtopäätökset 30 kpl 26 kpl 2 kpl 13 kpl 3 kpl 4 kpl Rannikkokalastukselle olisi suotuisat näköalat Suomenlahdella, jos julkiselta (ministeriö, ELY - keskus ja kaupungit) taholta turvattaisiin ammattikalastajille toimintaedellytykset. Pääkaupunkiseutu takaa hyvät markkinat ja hyvän hinnan. Ongelmat liittyvät vesialueiden saantiin ja yhteentörmäykseen muiden vesillä liikkuvien kanssa. Maksukykyinen ja laaja asiakaskunta mahdollistaa oheiselinkeinojen kehittämisen.
Suomen ammattikalastajaliitto Ry Finlands Yrkesfiskarförbund RF