Inhimillinen työ Tapaturmien ehkäisy -tiimi Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutukset ja kokemukset Tutkimusraportti 19.11.2009 Henriikka Virta Eeva Liisanantti Markku Aaltonen Tutkimus on toteutettu Työsuojelurahaston ja Valtion työsuojelurahaston tuella.
Tiivistelmä Nolla tapaturmaa -foorumi perustettiin vuonna 2003 yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Sosiaali- ja terveysministeriön, Työturvallisuuskeskuksen ja Valtakunnallisen työtapaturmaohjelman kanssa. Työtapaturmaohjelman päätyttyä vuoden 2005 lopussa Sosiaali- ja terveysministeriö on Veto-ohjelman sekä Työhyvinvointifoorumin kautta osarahoittanut Nolla tapaturmaa -foorumia. Foorumin toimintaa koordinoi Työterveyslaitoksen asiantuntijaryhmä. Foorumin johtoryhmään kuuluu kymmenen jäsentyöpaikkojen edustajaa eri toimialoilta ja työntekijäryhmistä. Nolla tapaturmaa -foorumin tavoitteena on koota yhteen työpaikkoja, jotka vapaaehtoisesti sitoutuvat työturvallisuuden parantamiseen, sekä edistää työpaikkojen verkostoitumista, tiedon levittämistä ja yhteistyötä työturvallisuusasioissa. Nolla tapaturmaa -foorumin perusviestinä on, että kaikki tapaturmat ovat ehkäistävissä. Foorumiin voivat liittyä kaikki työpaikat työturvallisuuden tasosta, työpaikan koosta tai toimialasta riippumatta, kunhan työpaikka sitoutuu kehittämään työturvallisuutta. Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutukset ja kokemukset -tutkimushankkeen tavoitteena on ollut selvittää muun muassa, miten foorumin jäsentyöpaikkojen työturvallisuustason kehitys eroaa vertailuryhmän työpaikoista ja mitkä tekijät yhdistävät hyvin kehittyneitä työpaikkoja. Hankkeessa vertailtiin Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen, tutkimusta varten muodostetun vertailuryhmän sekä valtakunnallisen työpaikkatapaturmataajuuden kehitystä. Lisäksi kyselytutkimuksella selvitettiin turvallisuustoiminnan toteutumista työpaikoilla. Jäsentyöpaikoille tehdyillä haastatteluilla kartoitettiin kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Hankkeessa todettiin, että Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikoista muodostettu koeryhmä oli tarkastelujaksolla 2004-2007 onnistunut alentamaan työpaikkatapaturmataajuuden keskiarvoa 20 %, ja muutos oli myös tilastollisesti merkitsevä. Vertailuryhmässä vastaavalla jaksolla tapahtunut muutos (10 % alenema) ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tarkastelujaksolla 2005-2008 jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmataajuus oli alentunut 15 %, mutta valtakunnallisella tasolla työpaikkatapaturmataajuus oli kasvanut vastaavalla jaksolla 4,3 %. Jäsentyöpaikoilla ja vertailuryhmässä työpaikkatapaturmataajuuden tarkastelussa otettiin huomioon tapaturmat, joista oli aiheutunut vähintään yksi täysi poissaolopäivä. Jäsentyöpaikoilla tapahtunut myönteinen kehitys tapaturmataajuudessa on osoitus siitä, että työtapaturmien ehkäiseminen on täysin mahdollista. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikat olisivat lähtökohtaisesti hyviä: vuonna 2004 korkein työpaikkatapaturmataajuus oli 215 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, mutta vuonna 2007 enää alle puolet siitä. Kyselytutkimuksessa Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen hyviksi työturvallisuuskäytännöiksi erottuivat erityisesti seuraavat asiat: ylemmän johdon toiminta turvallisuusasioissa työturvallisuuskoulutus turvallisuustarkastukset sattuneiden tapaturmien sekä vaara- ja läheltä piti -tilanteiden tutkinta sekä vähäistenkin tapaturmien ilmoittaminen tiedonkulku ja viestintä turvallisuusasioissa sekä turvallisuuden tietojärjestelmät vaarallisiin tai virheellisiin työtapoihin puuttuminen Myös jäsentyöpaikkojen haastatteluissa korostui ylimmän johdon sitoutuminen, turvallisuustoiminnan suunnitelmallisuus ja seuranta. Työturvallisuuden kehittämisessä työpaikan oma aktiivisuus on avainasemassa. Kehitystyö on tehtävä työpaikoilla johdon ja henkilöstön yhteistyönä, mutta Nolla tapaturmaa -foorumin tarjoama verkoston tuki, tieto muiden jäsentyöpaikkojen hyvistä käytännöistä sekä kehittämisen tueksi laaditut työkalut ja materiaalit ovat jäsentyöpaikoilla tärkeässä roolissa. Hyvin kehittyneissä työpaikoissa turvallisuudesta oli tullut koko henkilöstön yhteinen asia, ja yhteistyötä tehdään myös muiden jäsentyöpaikkojen kanssa.
SISÄLLYSLUETTELO LYHENTEET...5 1 JOHDANTO...6 1.1 Nolla tapaturmaa -foorumi tutkimuskohteena... 6 1.1.1 Nolla tapaturmaa -foorumi tausta ja toimintatapa... 6 1.1.2 Työturvallisuuden tason seuranta Nolla tapaturmaa -foorumissa... 8 1.1.3 Nolla tapaturmaa -ajattelu... 8 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja lähtökohdat... 8 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS...10 2.1 Turvallisuusjohtaminen... 10 2.2 Turvallisuuden edistäminen työpaikoilla... 10 2.3 Turvallisuusilmapiiri ja -kulttuuri... 13 2.4 Verkostoituminen turvallisuuden kehittämisen tukena... 14 2.5 Turvallisuustason määrittely ja turvallisuuskehityksen arviointi... 14 2.6 Turvallisuusilmapiiri turvallisuustason kuvaajana... 15 3 TUTKIMUKSEN RAKENNE JA TOTEUTUS...16 3.1 Tutkimuksen rakenne ja tutkimuskysymykset... 16 3.2 Tietojen kerääminen... 17 4 TO1: TYÖPAIKKATAPATURMIEN TAAJUUSANALYYSI...18 4.1 Johdanto... 18 4.2 Aineisto ja menetelmät... 18 4.2.1 Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen tapaturmatiedot...18 4.2.2 Vertailuryhmän työpaikkojen tapaturmatiedot...18 4.2.3 Valtakunnallinen aineisto...19 4.2.4 Tarkastelujaksot ja -ryhmät...20 4.3 Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat... 21 4.3.1 Tarkastelujakso 2004-2007...21 4.3.2 Tarkastelujakso 2005-2008...26 4.4 Vertailuryhmän työpaikkatapaturmat... 30 4.4.1 Toimialat...30 4.4.2 Työpaikkatapaturmat ja -taajuudet...32 4.5 Työpaikkatapaturmat valtakunnallisella tasolla... 34 4.6 Tulosten tarkastelu... 35 4.6.1 Jäsentyöpaikat ja vertailuryhmä: tarkastelujakso 2004 2007...35 4.6.2 Jäsentyöpaikat ja valtakunnallinen tilasto: tarkastelujakso 2005 2008...37 4.6.3 Tulosten luotettavuus ja tutkimuksen onnistuminen...37 5 TO2: KYSELYTUTKIMUS TYÖTURVALLISUUDEN TILASTA TYÖPAIKOILLA SEKÄ JÄSENTYÖPAIKKOJEN KOKEMUKSISTA...39 5.1 Johdanto... 39 5.2 Aineisto ja menetelmät... 39 5.2.1 Kyselylomake...39 3
5.2.2 Työturvallisuuskysely jäsentyöpaikoille...39 5.2.3 Työturvallisuuskysely vertailuryhmälle...40 5.3 Tulokset... 42 5.3.1 Jäsentyöpaikkojen kokemuksia Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutuksista...42 5.3.2 Työturvallisuuden tila työpaikoilla...48 5.3.3 Työpaikkojen tiedon ja tuen tarpeita työturvallisuusasioissa...56 5.4 Tulosten tarkastelu... 57 5.4.1 Foorumin jäsentyöpaikkojen kokemuksia...57 5.4.2 Turvallisuustoiminnan ja asenteiden arviointi...58 5.4.3 Turvallisuustyön tukeminen...60 5.4.4 Tulosten luotettavuus ja tutkimuksen onnistuminen...60 6 TO3: HAASTATTELUT...62 6.1 Johdanto... 62 6.2 Aineisto ja menetelmät... 62 6.3 Tulokset... 62 6.3.1 Foorumiin liittyminen...62 6.3.2 Foorumin vaikutus...63 6.3.3 Hyviä käytäntöjä...64 6.3.4 Foorumin toiminta ja palvelut yleisesti...71 6.4 Tulosten tarkastelu... 71 7 YHTEENVETO...72 7.1 Johdanto... 72 7.2 Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen kehitys ja selittävät tekijät. 73 7.2.1 Työpaikkatapaturmataajuuden muutos...73 7.2.2 Lähtötilanne-erot...73 7.2.3 Turvallisuuteen liittyvä suhtautuminen ja toiminta työpaikoilla...73 7.2.4 Jäsentyöpaikkojen haastatteluissa esille nousseita hyviä toimintatapoja...74 8 PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET...75 8.1 Työtapaturmien tilastointitarkkuus ja pienten tapaturmien seuranta... 75 8.2 Työnjohdon rooli turvallisuustyössä... 76 8.3 Työturvallisuuskoulutukset... 77 8.4 Turvattomiin työtapoihin ja käyttäytymiseen puuttuminen... 77 8.5 Turvallisuustoiminnan motivaatio ja tuloksellisuus... 77 8.6 Nolla tapaturmaa -foorumi... 80 LÄHDELUETTELO...81 LIITTEET Liite 1. Kyselylomake Nolla tapaturmaa -foorumin yhteyshenkilöille Liite 2. Kysely jäsentyöpaikoille (muut kuin yhteyshenkilöt) Liite 3. Vertailuryhmän työsuojelupäällikkökysely Liite 4. Vertailuryhmän työsuojeluvaltuutettukysely Liite 5. Tilastoanalyysit ja keskiarvotaulukkoja lukuihin 4 ja 5 Liite 6. Haastattelulomake jäsentyöpaikoille 4
Lyhenteet 5S Filosofia, jonka tavoitteena on sekä yksilöiden että organisaatioiden toiminnan parantaminen ABC-analyysi Menetelmä turvallisuuskäyttäytymisen havainnointiin ja parantamiseen, suom. PKS-analyysi ASKELMA EHS ELMERI TR-mittari TTT TUTTAVA Tyhy Tyky Riskikartoitusmalli, jolla selvitetään yrityksen työympäristön vaaratekijät, toimintatapa sekä työtapaturma- ja terveyskehitys Environment, health, safety eli ympäristö, terveys, turvallisuus (joskus myös HSE) Seurantamenetelmä, jossa työpaikan turvallisuustaso määritellään turvallisuusindeksin avulla Talonrakennustyömaan työturvallisuuden havainnointimenetelmä, jonka avulla saadaan selville työmaan työturvallisuuden taso prosenttilukuna. Työterveys ja -turvallisuus Ohjelma, jonka tarkoituksena on kehittää työturvallisuutta, tuottavuutta ja laatua parantamalla järjestystä ja siisteyttä sekä antamalla positiivista palautetta Työhyvinvointi Työkykyä ylläpitävä toiminta 5
1 Johdanto 1.1 Nolla tapaturmaa -foorumi tutkimuskohteena 1.1.1 Nolla tapaturmaa -foorumi tausta ja toimintatapa Nolla tapaturmaa -foorumin toiminta käynnistyi marraskuussa vuonna 2003 yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Sosiaali- ja terveysministeriön, Työturvallisuuskeskuksen ja Valtakunnallisen työtapaturmaohjelman kanssa. Työtapaturmaohjelman päätyttyä vuoden 2005 lopussa Sosiaali- ja terveysministeriö on osarahoittanut Nolla tapaturmaa -foorumia Veto-ohjelman sekä Työhyvinvointifoorumin kautta. Foorumin operatiivisesta toiminnasta vastaa Työterveyslaitoksella toimiva Nolla tapaturmaa -foorumin projektiryhmä. Foorumin johtoryhmään kuuluu kymmenen jäsentyöpaikkojen edustajaa eri toimialoilta ja työntekijäryhmistä. Foorumin toimintaa suunnitellaan ja kehitetään yhdessä projektiryhmän ja johtoryhmän kanssa. Nolla tapaturmaa -foorumin tavoitteena on koota yhteen työpaikkoja, jotka vapaaehtoisesti sitoutuvat työturvallisuuden parantamiseen, sekä edistää työpaikkojen verkostoitumista, tiedon levittämistä ja yhteistyötä työturvallisuuden alalla. Nolla tapaturmaa -foorumin perusviestinä on, että kaikki tapaturmat ovat ehkäistävissä. Foorumi haluaa korostaa, että kyse on ensisijaisesti ajattelutavasta, jossa yksikään tapaturma ei ole hyväksyttävä. Pitkän linjan tavoitteena on työturvallisuuden parantuminen ja uusien työturvallisuutta lisäävien toimintamallien tuottaminen jäsentyöpaikkojen kokemusten pohjalta kaikkien suomalaisten työpaikkojen käyttöön. Foorumiin voivat liittyä kaikki työpaikat työturvallisuuden tasosta, työpaikan koosta tai toimialasta riippumatta. Tärkeää on aito halu turvallisuuden parantamiseen ja pyrkimys kohti nollaa tapaturmaa. Jäsenyys Nolla tapaturmaa -foorumissa on osoitus johdon ja henkilöstön halusta sitoutua oman työturvallisuuden parantamiseksi tehtävään työhön. Jäsenhakemuksessa jäsentyöpaikat allekirjoittavat sitoutuvansa Nolla tapaturmaa - foorumin pelisääntöihin, joita ovat: 1. Sitoudumme työturvallisuustiedon ja hyvien käytäntöjen avoimeen välittämiseen toisille työpaikoille. 2. Haluamme kehittää työturvallisuutta kohti Nollaa tapaturmaa tavoitteena päästä työturvallisuuden edelläkävijöiden joukkoon. 3. Kehitämme työpaikkamme työturvallisuutta yhdessä työntekijöiden ja johdon kanssa. 4. Terveys ja turvallisuus on osa työpaikkamme tuloksellista toimintaa. 5. Sitoudumme tekemään työpaikallamme työterveys- ja työturvallisuusaiheisia toimenpiteitä. 6. Sitoudumme ilmoittamaan tarvittavat työturvallisuustiedot vuosittain Nolla tapaturmaa -foorumille. 6
Vuoden 2009 elokuussa Nolla tapaturmaa -foorumiin kuului 204 jäsentyöpaikkaa, joissa oli yhteensä yli 250 000 työntekijää. Määrä oli noin 10 prosenttia Suomen työllisestä työvoimasta. Noin puolet jäsentyöpaikoista edusti Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan teollisuutta eli valmistusta. Teollisuudessa suurin ryhmä oli kemianteollisuus, johon kuului noin 13 prosenttia jäsentyöpaikoista. Noin 10 prosenttia jäsentyöpaikoista edusti metallien jalostusta ja metallituotteiden valmistusta ja 7 prosenttia sellu- ja paperiteollisuutta. Muita suurempia ryhmiä olivat rakentaminen (8 prosenttia) sekä sähkökaasu- ja vesihuolto (7 prosenttia). Kuntia ja kaupunkeja oli noin 5 prosenttia jäsentyöpaikoista. Nolla tapaturmaa -foorumi projektiryhmä tuottaa jäsentyöpaikkojensa käyttöön kaksi kertaa vuodessa työturvallisuusaiheisia materiaalipaketteja, joiden tarkoituksena on tukea jäsentyöpaikan sisäistä turvallisuuskoulutusta, tiedotusta turvallisuusasioissa sekä turvallisuuden kehittämistä. Materiaalipaketit sisältävät muun muassa valmiita esityskalvoja, tarkistuslistoja sekä tiedotepohjia, joita jäsentyöpaikka voi vapaasti käyttää ja muokata tarpeidensa mukaan. Vuoden 2008 loppuun mennessä on laadittu seuraavat materiaalipaketit: Turvallisesti kaiken aikaa - johdatus nolla tapaturmaa -ajatteluun ja foorumin toimintaan (2004) Turvallisesti pimeällä ja liukkaalla (2004) Ettei homma jäisi kesken - rakentamisen ja remontoinnin turvallisuus (2005) Liiku turvallisesti! työpaikan liikkumisturvallisuuden edistäminen (2005) Tervetuloa töihin turvallinen startti (2006) Puuttumalla välität työtavat turvallisiksi! (2006) Mittaa positiivisesti! ennakoivien turvallisuusmittareiden käyttö (2007) Suunnittele, tunnista, toteuta, varmista - riskien arvioinnin askeleet (osa 1: 2007) Suojaimilla tehoa ja turvaa työhön! Suunnittele ja toteuta suojainten oikea käyttö (2008) Suunnittele, tunnista, toteuta, varmista - riskien arvioinnin askeleet (osa 2: 2008) Vuosittain järjestetään kaksi jäsenseminaaria, joiden tavoitteena on tarjota jäsentyöpaikoille ajankohtaista turvallisuustietoa sekä syventää eri osa-alueiden tietämystä. Jäsenseminaareja on järjestetty seuraavin teemoin: Hyviä käytäntöjä ja toisilta oppimista (2004) Asenteet ja turvallinen käyttäytyminen (2004) Yhdessä turvallisesti: Organisaatioiden hyvät toimintatavat turvallisuustyössä - kokemustenvaihtoa, yhteistyötä ja alueellisia verkostoja (2005) Toimivia käytäntöjä maailman kärkityöpaikoilta (2005) Turvallisuustyön hyviä toimintatapoja (2006) Vaikuta, kannusta, puutu - turvallinen ja terveellinen työpaikka (2006) Ajankohtaista työturvallisuudessa (2007) Idean siemeniä ja työn hedelmiä (2007) Työturvallisuudella tehdään hyvinvointia (2008) Riskien arviointi - turvallisen työn kulmakivi (2008) 7
Työturvallisuus ristiaallokossa: konstit on monet (2009) Menestys ei tule vahingossa - yhteistyöllä tuloksiin (2009) Lisäksi Nolla tapaturmaa -foorumi on tarjonnut teemakoulutuksia seuraavista aihepiireistä: Koneiden ja laitteiden riskien hallinta (2006) Vahingoista oppiminen - tapaturma- ja vaaratilannetutkinta (2007) Koneiden ja laitteiden riskien arviointi ja hallinta (2009) Työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin rooli johtamisessa ja taloudellisessa toiminnassa (2009) Työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin rooli Nolla tapaturmaa -foorumi on järjestänyt myös infotilaisuuksia, joissa foorumin toimintaa on esitelty foorumiin liittymisestä kiinnostuneille sekä uusille, vasta liittyneille jäsenille. 1.1.2 Työturvallisuuden tason seuranta Nolla tapaturmaa -foorumissa Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikat sitoutuvat liittyessään toimittamaan vuosittain työpaikkansa turvallisuustietoja, joihin kuuluu muun muassa työtapaturmien ja niistä aiheutuneiden poissaolojen lukumäärät sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrät. Nolla tapaturmaa -foorumi käyttää tilastoinnissaan 1+1 kriteeriä eli huomioon otetaan ne tapaturmat, joista aiheutuu tapahtumispäivän lisäksi vähintään yhden päivän poissaolo. Suurin osa jäsentyöpaikoista ilmoittaa tapaturmatietonsa 1+1 tarkkuudella. Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutukset ja kokemukset -tutkimushankkeen tarkoituksena on ollut arvioida foorumin jäsentyöpaikkojen kehitystä työpaikkatapaturmataajuuden osalta, sekä verrata näitä tietoja vertailuryhmään ja valtakunnalliseen tilastoon. 1.1.3 Nolla tapaturmaa -ajattelu Usein tapaturmat hyväksytään, koska ajatellaan, ettei niihin voi vaikuttaa ja tietty määrä tapaturmia sattuu väistämättä. Nolla tapaturmaa -ajattelun mukaan kaikki tapaturmat ovat ehkäistävissä, jos eivät välittömästi niin kuitenkin pitemmällä aikavälillä. Tavoitteena on rohkaista ihmisiä uskomaan, että tapaturmat ovat torjuttavissa. Nolla tapaturmaa - ajattelu on myös eettisesti kestävä pohja työturvallisuustyölle. Korkeammat turvallisuustavoitteet työpaikoilla ovat askel kohti nolla tapaturmaa -ajattelun omaksumista. (Aaltonen 2007) 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja lähtökohdat Nolla tapaturmaa -foorumin tarkoituksena on edesauttaa työpaikkojen työturvallisuuden kehittämistä. Nolla tapaturmaa -foorumin toiminta on jatkunut vuodesta 2003 lähtien, ja vuoden 2009 alussa Nolla tapaturmaa -foorumiin kuului jo yli 200 suomalaista työpaikkaa, joiden henkilöstömäärä oli yhteensä yli 250 000 henkilöä. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, onko työturvallisuuden kehittymisessä havaittavissa eroja sen mukaan, kuuluuko työpaikka Nolla tapaturmaa -foorumiin vai ei. Tutkimuksen tavoitteena on myös ollut kartoittaa, mitä hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja esiintyy Nolla 8
tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikoilla. Lisäksi on haluttu selvittää, mitä hyötyjä Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikat kokevat saaneensa foorumin jäsenyyden kautta ja mikä on työpaikkojen mielestä ollut foorumin vaikutus työpaikan turvallisuustoimintaan ja -kehitykseen. Tällä tavoin voidaan arvioida Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutuksia työturvallisuuden kehittämisessä. Samalla voidaan tunnistaa niitä käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka ovat tehokkaita työturvallisuuden parantamisessa, ja joita kannattaisi laajemminkin ottaa käyttöön suomalaisessa työelämässä. 9
2 Teoreettinen viitekehys 2.1 Turvallisuusjohtaminen Turvallisuusjohtamiselle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää, vaan sitä kuvataan usein sen sisällön ja johtamisjärjestelmien kautta. Turvallisuusjohtaminen on laajentunut koneiden ja laitteiden suojaamisesta ja vakavien vahinkojen ehkäisemisestä kokonaisvaltaiseen menetelmien ja ihmisten johtamiseen, jossa turvallisuus otetaan laajasti huomioon. (Petersen 2000) Tuloksekas turvallisuusjohtaminen koostuu eri osa-alueista. Eri lähteissä tärkeimmäksi turvallisuusjohtamisen lähtökohdaksi mainitaan johdon sitoutuminen turvallisuuden parantamiseen. (esim. Petersen 2000, Michael et al. 2005, Rundmo & Hale 2003) O'Toolen (2002) tutkimuksessa merkittävin tapaturmalukujen alenemiseen linkittynyt tekijä oli turvallisuusjohtamisen painottaminen ja johdon sitoutuminen turvallisuuteen. Kun johdon sitoutuminen turvallisuuteen välittyy selkeästi teoissa, muuttuu työntekijöiden näkemys turvallisuuden johtamisesta positiivisesti. (O'Toole 2002) Sitoutuminen työturvallisuuteen ei kuitenkaan ole vain ylemmän johdon vastuulla. Tuotannon esimiehillä ja työnjohtajilla on merkittävä vaikutus työntekijöiden turvallisuuskäyttäytymiseen. (Michael et al. 2005) Johdon ja esimiesten on toimittava uskottavasti turvallisuuden hyväksi, jotta he voivat edellyttää samaa myös työntekijöiltä. Johto voi ilmaista sitoutumisensa esimerkiksi osoittamalla henkilökohtaista kiinnostusta työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, implementoimalla koulutusohjelmia, osallistumalla työsuojelutoimikuntien johtamiseen, huomioimalla turvallisuuden suunnittelussa sekä tarkastelemalla työtahtia. (Michael et al. 2005) Abudayyeh et al. (2006) nostavat johtamisen työkaluiksi riittävän budjetin, turvallisuuspäällikön viestintätaidot, jatkuvan seurannan ja parantamisen sekä työntekijöiden osallistamisen. Koulutus täytyy kohdistaa koko henkilöstöön ja keskittää turvallisten työtapojen arvoon sen sijaan, että sääntöjen noudattamattomuudesta rangaistaan. 2.2 Turvallisuuden edistäminen työpaikoilla Työturvallisuuden perinteisen lähestymistavan suurin ongelma on menestyksen mittaaminen negatiivisten seurausten, esimerkiksi kuolemantapausten, tapaturmien tai esinevahinkojen puuttumisella. Työturvallisuuden kehittämiseksi tarvittava palaute on tällöin epäsäännöllistä ja epäsuoraa. Epäsäännöllisyys johtuu siitä, että tapaturmat ja läheltä piti -tapaukset ovat suhteellisen harvinaisia. Epäsuoruus puolestaan on seurausta palautteen saamisesta tilanteista, jotka kuvaavat ei-turvallista tilaa sen sijaan, että palaute kuvaisi systeemin kykyä vastustaa riskejä. Negatiivisista lopputuloksista saatava aineisto antaa siten epäluotettavaa tietoa organisaation todellisesta turvallisuustilanteesta. (Reason et al. 1998) 10
Yleinen näkemys on, että ainakin 80 prosenttia tapaturmista johtuu inhimillisistä virheistä ja vaarallisista käyttäytymismalleista. Kuvassa 1 on esitetty, miten ihmisten toiminta vaikuttaa tapaturmiin organisaation eri tasoilla. Piilevät virheet juontavat juurensa ylimmän johdon tekemiin virheellisiin päätöksiin, mutta niitä on kaikilla systeemin tasoilla. Taipumus virheisiin, kykenemättömyys havaita riskejä ja heikentynyt motivaatio ovat asioita, jotka voivat johtaa ei-turvalliseen käyttäytymiseen ja joita jokainen tuo työpaikalle. Virheelliset ja väärät päätökset kuuluvat johtamiseen ja niitä tehdään kaikissa organisaatioissa. Kysymys onkin siitä, miten varmistetaan, että niiden haitalliset seuraukset huomataan ja niistä selviydytään. (Reason 1990) KUVA 1. Ihmisen toiminnan vaikutus tapaturmien syntyyn organisaation eri tasoilla. (Reason 1990, mukailtu) Kuvassa 1 on myös esitetty palautesilmukat 1, 2, 3, ja 4. Silmukka 1 edustaa minimivaatimuksia eli esimerkiksi tapaturmien raportointia. Useimmissa tapauksissa tätä kautta saatava tieto on kuitenkin riittämätöntä, sillä tapaukset, joita turvallisuusjohtamisella pyritään estämään, ovat jo ehtineet tapahtua. Silmukassa 2 kulkee tietoa turvallisuuskäyttäytymisestä. Tämä tieto, jos sitä on saatavilla, saavuttaa ylimmän johdon vain harvoin. Silmukat 3 ja 4 ovat tarpeen, jotta sekä ihmisten että systeemin tilaan voidaan vaikuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kuin tapaturmia sattuu. Mikään määrä palautetta ja tietoa ei kuitenkaan riitä, jos siihen ei reagoida riittävän nopeasti ja tehokkaasti. (Reason 1990) Vahingoista ja palautteesta oppiminen tapahtuu kuvassa vihreän nuolen suuntaan. 11
Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi muodostaa perustan toimintatapojen suunnittelulle. Työsuojeluhallinnon määritelmän mukaan (Työsuojeluhallinto 2008) riskien arviointi on laaja-alaista ja järjestelmällistä vaarojen, terveyshaittojen tunnistamista ja niiden merkityksen arvioimista työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. Riskien arvioinnin tavoitteena on työn turvallisuuden parantaminen. Riskienhallinta tarkoittaa kaikkea organisaatiossa tehtävää toimintaa riskien pienentämiseksi tai poistamiseksi. Riskienhallinta on osa turvallisuusjohtamista. Se on järjestelmällistä työtä toiminnan jatkuvuuden ja henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi. Arezesin ja Miguelin (2008) kuulosuojainten käyttöön liittyvässä tutkimuksessa henkilökohtainen näkemys riskeistä sekä muut havainto- ja kognitiiviset tekijät vaikuttivat olevan tärkeitä turvallisuuskäyttäytymisen ennustajia. Tulosten mukaan työntekijät käyttävät kuulosuojaimia havaitsemansa riskin perusteella, mutta he ovat huonoja arvioimaan senhetkistä riskitasoa. Arezesin ja Miguelin (2008) mukaan onkin tärkeää parantaa työntekijöiden riskienarviointikykyä, ja sitä pitäisi käyttää menetelmänä kuulosuojainten käytön edistämisessä. Choudry & Fang (2008) tunnistivat tutkimuksessaan vaaralliseen käyttäytymiseen syiksi muun muassa tietämättömyyden, työympäristön, jossa tuotannolliset tekijät ovat turvallisuutta tärkeämpiä, halun esittää "kovaa jätkää" sekä taitojen tai koulutuksen puutteen. Vredenburghin (2002) tutkimuksessa tehokkaimmaksi toimenpiteeksi tapaturmien torjunnassa osoittautui turvallisuuskäyttäytymisen huomiointi uuden työntekijän rekrytoinnissa sekä uusien työntekijöiden kouluttaminen. Turvallisesti käyttäytyvien työntekijöiden ja niiden työntekijöiden, joille tapaturmia sattuu usein, ero on, että turvallisesti käyttäytyvät tunnistavat vaaroja ja vaarallisia toimintamalleja sekä ymmärtävät niiden seuraukset. Koulutus ei kuitenkaan itsessään ole riittävää, vaan organisaatiossa on varmistettava, että turvalliset työtavat tuodaan käytäntöön. Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointiin ja parantamiseen on erilaisia menetelmiä. ABCanalyysi aloitetaan keräämällä tietoa vaarallisista käyttäytymismalleista (B). Sen jälkeen selvitetään kerrallaan, mikä käytöksen saa aikaan (A), ja mitä hyötyä tai haittaa siitä seuraa (C). Analyysin jälkeen täsmennetään uusi turvallinen menettelytapa ja sen toteutus. Tärkeätä on määritellä käyttäytymiselle uusi perusta ja positiiviset seuraukset. Lopuksi sovitaan seurantamenettely. Analyysi on suomennettu PKS-menetelmäksi. Tarkoituksena on vahvistaa positiivisia seurauksia. (Hyttinen 2001) Turvallisuuden edistämiseksi työpaikoille on kehitetty lukuisia erilaisia havainnointi- ja seurantamenetelmiä, joiden avulla kehittämiskohteiden löytäminen on helpompaa. ELMERI-seurantamenetelmässä työpaikan turvallisuustaso määritellään turvallisuusindeksin avulla. Indeksin laskentaa varten tehdään havainnointeja seitsemältä eri osa-alueelta, jotka ovat työskentely, järjestys ja siisteys, kone- ja laiteturvallisuus, työympäristötekijät, ergonomia, kulkutiet sekä ensiapu ja pelastusvalmius. Arvioinnin perusteella nähdään, mitkä asiat ovat kunnossa ja mitkä vaativat parantamista. (Laitinen et al. 2002) Turvallisesti tuottavat työtavat TUTTAVA on ohjelma, jonka tarkoituksena on kehittää työturvallisuutta, tuottavuutta ja laatua parantamalla järjestystä ja siisteyttä sekä antamalla positiivista palautetta. (Työterveyslaitos 2009a) 12
TR-mittari on talonrakennustyömaan työturvallisuuden havainnointimenetelmä, jonka avulla saadaan selville työmaan työturvallisuuden taso prosenttilukuna. TR on lyhenne sanoista talonrakennus. Maa- ja vesirakennustyömaita varten on oma havainnointimenetelmä MVR-mittari. Mittaus tapahtuu kiertämällä työmaa ja merkitsemällä lomakkeeseen oikein/väärin havaintoja. Kohde merkitään oikeaksi, jos se täyttää työsuojelutarkastuksessa hyväksytyn turvallisuustason. Muussa tapauksessa kohde merkitään vääräksi. Mittaajien on tunnettava riittävän hyvin rakennustyön turvallisuusmääräykset (Työterveyslaitos 2009b) 5S on filosofia, jonka tavoitteena on sekä yksilöiden että organisaatioiden toiminnan parantaminen. Menetelmän nimi koostuu viidestä japanin kielen sanasta, joiden Osada (Osada 1991, Kobayashi et al. 2008 mukaan) kuvaa tarkoittavan organisointia, järjestystä ja järjestelyä, siisteyttä, standardisointia sekä kaikkein tärkeimpänä jatkuvaa seurantaa. Viime vuosina on alettu käyttää myös termiä 6S, jossa kuudes S merkitsee turvallisuutta. ASKELMA on If:n (ent. Teollisuusvakuutus) kehittämä riskikartoitusmalli, jolla selvitetään yrityksen työympäristön vaaratekijät, toimintatapa sekä työtapaturma- ja terveyskehitys. Kartoitus on työkalu yrityksille vahingontorjuntatyön suuntaamisessa ja asetettaessa toimenpiteitä tärkeysjärjestykseen. (Juvas 2004) 2.3 Turvallisuusilmapiiri ja -kulttuuri Turvallisuusilmapiirin ja -kulttuurin käsitteet eivät ole edelleenkään yksiselitteisesti määriteltyjä, ja niiden välinen suhde on epäselvä. Turvallisuuskulttuuria tai -ilmapiiriä ei myöskään ole mallinnettu tyydyttävällä tavalla. (Guldemund 2000) Schein (1992) on esittänyt, että kulttuuri muodostuu yhteisistä käsityksistä, jotka ovat syntyneet yhteisön ratkaistessa organisaation ulkoiseen sopeutumiseen ja sisäiseen integraatioon liittyviä ongelmia. Riittävän toimiviksi havaitut ratkaisut vakiintuvat yleiseksi käytännöksi ja yhteisiksi käsityksiksi. Guldemund (2000) on todennut, että turvallisuusilmapiirin määritelmissä toistuu erityisesti työntekijöiden havainnot, näkemykset tai käsitykset sekä usein myös asenteet organisaationsa suhtautumisesta työturvallisuuteen. Määritelmissä korostuu myös turvallisuusilmapiirin kollektiivinen olemus; turvallisuusilmapiiri on jotain, mikä jaetaan työntekijöiden kesken, tai on yhteenveto henkilöstön tai tietyn ryhmän näkemyksistä. Edellä mainittujen havaintojen, näkemysten ja kokemusten kohteena on mainittu mm. seuraavia: - työympäristö - turvallisuus - organisaation ominaisuudet - toiminta, menettelytavat ja menetelmät 13
2.4 Verkostoituminen turvallisuuden kehittämisen tukena Verkostoituminen tarkoittaa yhteistyötä useiden toimijoiden kesken. Verkostoitumista voidaan pitää keinona, jonka avulla verkoston toimijat hakevat uusia toimintatapoja yli organisaatiorajojen. Verkosto toimii tiedon ja kokemusten jakamisen välineenä, ja lisäksi verkosto voi toimia myös vertaistukena. Käytännössä tiedon ja kokemusten jakaminen voi toteutua esimerkiksi seminaarien, työpaikkavierailujen tai internetin välityksellä. Turvallisuuden kehittäminen verkostoitumalla perustuu toisilta oppimiseen ja vertailuun. Turvallisuusverkoston työpaikat saavat vertailutietoa ja ideoita jakamalla omia kokemuksiaan ja esimerkkejä muiden työpaikkojen kanssa. (Ruotsala & Saari 2004; Sarala & Sarala 1996) 2.5 Turvallisuustason määrittely ja turvallisuuskehityksen arviointi Työturvallisuustaso kuvaa työpaikan suorituskykyä työturvallisuuden osalta. Työturvallisuustason kehitystä voidaan arvioida tarkastelemalla nykytilannetta muutosta verrattuna aiempien vuosien tasoon, sekä vertaamalla työpaikan turvallisuustasoa muiden työpaikkojen turvallisuustasoon. Työpaikan turvallisuustason määrittelyssä voidaan käyttää sekä proaktiivisia eli ennakoivia että reaktiivisia mittareita. Reaktiiviset mittarit ovat toiminnan vaikutusten mittareita, ja niitä käytetään tapahtuneiden virheiden ja eitoivottujen tapahtumien seurantaan. Proaktiiviset mittarit ovat ennakoivan toiminnan mittareita, joilla seurataan, toimitaanko sovittujen toimintaperiaatteiden mukaisesti. (BS 8800:fi; Levä 2003) Työturvallisuuden suorituskyvyn mittaaminen voidaan jakaa mittauskohteen perusteella neljään osa-alueeseen (Van Steen 1997): - prosessi ja laitteistot (koneet ja laitteet, fyysinen työympäristö, työtilat jne.), - johtamisen järjestelmät ja menettelytavat, - turvallisuuskulttuuri (asenteet ja ihmisten turvallisuuskäyttäytyminen, arvot jne.) ja - ei-toivotut tapahtumat (tapaturmat, häiriöt, vaaratilanteet). Näistä neljästä osa-alueesta kolme ensimmäistä edustavat ennakoivaa mittaamista ja neljäs osa-alue reaktiivista mittaamista. Työturvallisuuden tason määrittelyssä on perinteisesti mitattu työtapaturmien ja sairauspoissaolojen lukumääriä ja tarkasteltu niistä muodostettuja tunnuslukuja. Suomessa keskeisin työturvallisuuden suorituskykyä kuvaava tunnusluku on työtapaturmataajuus, joka lasketaan suhteuttamalla sattuneiden työtapaturmien lukumäärä miljoonaa tehtyä työtuntia kohden (Työtapaturmat ja ammattitaudit 2006). Työtapaturmataajuus on luonteeltaan reaktiivinen ja kvantitatiivinen mittari (ns. tulosmittari), minkä vuoksi se antaa vain lukumääräisen tiedon jo tapahtuneista virheistä, mutta ei kerro niiden syitä. Työtapaturmataajuus on kuitenkin käyttökelpoinen mittari, kun verrataan eri työpaikkojen turvallisuustason kehittymistä tarkastelujakson aikana. Muita perinteisiä työturvallisuuden suorituskyvyn kuvaamiseksi käytettyjä tunnuslukuja ovat muun muassa tapaturmien vaikeusaste (tapaturmista aiheutuneet sairauspäivät / tapaturmien lukumäärä) ja sairauspäivätaajuus (sairauspäivien lukumäärä / miljoona työtuntia). (Saarela & Lappalainen 2003) 14
Työturvallisuuden suorituskykyä voidaan arvioida ja vertailla myös ennakoivia mittareita käyttäen. Van Steenin (1997) mukaan ei-toivottuihin tapahtumiin perustuvaa mittausta tulisikin vähentää, ja sen sijaan tulisi lisätä ennakoivien mittareiden käyttöä. Ennakoivia mittareita käyttämällä voidaan kartoittaa niitä syitä, jotka ovat johtaneet reaktiivisten mittareiden antamaan tulokseen. Jotta turvallisuustasoa voidaan kehittää, täytyy tarkastella, mitä ongelmia työpaikan toimintatavoissa esiintyy ja mitä pitäisi muuttaa, jotta tapaturmien määrä saataisiin alentumaan. Kvalitatiivisilla ennakoivilla menetelmillä voidaan kartoittaa toiminnan ongelmakohtia, ja tunnistaa niitä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka edesauttavat työturvallisuustason parantumista. Turvallisuutta voidaan kehittää muun muassa turvallisia toimintatapoja ja tiedonkulkua kehittämällä, järjestystä parantamalla, tarkastustoimintaa parantamalla sekä oppimalla jo sattuneista vaaratilanteista ja tapaturmista. (Mattila et al. 1986) 2.6 Turvallisuusilmapiiri turvallisuustason kuvaajana Turvallisuusilmapiiriä ja sen yhteyksiä työpaikan turvallisuuteen on mitattu tieteellisesti 1980-luvun alusta lähtien, jolloin Zohar (1980) toteutti 40-osioisen kyselyn 20 israelilaisessa yrityksessä. Tutkimuksessa tärkeimmiksi faktoreiksi nousivat työntekijöiden käsitykset johdon asenteista turvallisuutta kohtaan, sekä työntekijöiden käsitykset turvallisuuden merkityksestä omassa työssään. Flin ja muut (2000) totesivat 18 tutkimuksesta tehdyssä yhteenvedossa yleisimmiksi tekijöiksi johtamisen, turvallisuusjärjestelmät sekä riskit. Suomessa Anne Seppälä (1992) kehitti kyselyn, joka perustui Zoharin (1980) tekemään kyselymalliin, ja kysely toteutettiin vaneri-, telakka- ja metsäteollisuuden sekä talonrakennusalan yrityksissä (yht. 15 yritystä). Tällöin faktoreiksi nousivat organisaation vastuullisuus, työntekijöiden huolestuneisuus turvallisuudesta sekä työntekijöiden välinpitämättömyys. Kun samaa kyselyä käytettiin Tiehallinnossa, faktoreiksi saatiin turvallisuusasenteet, muutokset työn vaatimuksissa, työn arvostus, sekä turvallisuus osana tuottavaa työtä (Niskanen 1994). Puunjalostusteollisuudessa tehdyssä turvallisuusilmapiiriä kartoittavassa tutkimuksessa faktoreiksi löydettiin organisaation vastuullisuus, työntekijöiden turvallisuusasenteet, turvallisuuden valvonta sekä yrityksen turvallisuuden varotoimet (Varonen & Mattila 2000). Turvallisuusilmapiirin ja työtapaturmien välistä yhteyttä tarkasteltaessa oletetaan yleensä, että hyvän turvallisuusilmapiirin omaavissa yrityksissä sattuu vähemmän tapaturmia kuin heikon turvallisuusilmapiirin yrityksissä. Salmisen ja Seppälän (2005) mukaan oletus on saanut tukea useissa, eri maissa tehdyissä tutkimuksissa. Clarke (2006) on todennut, että positiivinen turvallisuusilmapiiri korreloi paremman turvallisuuden suorituskyvyn kanssa. Tärkeä havainto on se, että korrelaatio turvallisuusilmapiirin ja osallistumisen välillä on merkittävä. 15
3 Tutkimuksen rakenne ja toteutus Tutkimuksen toteuttajana ovat toimineet Työterveyslaitoksen työturvallisuustiimien (Tapaturmien ehkäisy ja Työturvallisuuden edistäminen) tutkijat. Koska Nolla tapaturmaa -foorumi ylläpitäjänä toimiva Työterveyslaitos on sitoutunut siihen, että Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen toimittamia turvallisuustietoja ei luovuteta muiden tahojen kuin foorumin käyttöön, myös Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutukset ja kokemukset - tutkimushankkeen tutkijat valittiin Työterveyslaitoksen henkilöstöstä. 3.1 Tutkimuksen rakenne ja tutkimuskysymykset Ensimmäisessä tutkimusosiossa (TO1) on tehty tilastollista tutkimusta vertaamalla Nolla tapaturmaa -foorumiin vuosina 2003-2005 liittyneiden työpaikkojen (koeryhmä) turvallisuustason kehitystä sellaisiin työpaikkoihin, jotka eivät ole foorumin jäseniä (vertailuryhmä). Tarkastelujaksona on käytetty vuosia 2004-2007. Lisäksi on vertailtu vuosina 2003-2006 liittyneiden jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmataajuuden kehitystä valtakunnalliseen tasoon, ja tarkastelujaksona on käytetty vuosia 2005-2008. Keskeisin tutkimuskysymys (TO1): - Miten Nolla tapaturmaa -foorumin työpaikkojen työturvallisuustason kehitys eroaa niistä työpaikoista, jotka eivät kuulu foorumiin? Toisessa tutkimusosiossa (TO2) on selvitetty, minkälaisia vaikutuksia jäsentyöpaikat arvioivat Nolla tapaturmaa -foorumin jäsenyydellä olleen ja mitä kehitystarpeita foorumin toimintaan kohdistuu. Tutkimusosiossa on lisäksi vertailtu jäsentyöpaikkojen ja vertailuryhmän työpaikkojen käsityksiä oman työpaikkansa työturvallisuuden tilasta ja kehityksestä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset (TO2): - Miten Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikat arvioivat foorumin tavoitteiden toteutumista? - Minkä takia Nolla tapaturmaa -foorumin jäseneksi on liitytty ja mitä vaikutuksia jäsentyöpaikat ovat saaneet foorumin jäsenyydestä? - Minkälaisia palveluja, tuotteita tai menetelmiä työpaikat tarvitsisivat avuksi työturvallisuuden kehittämiseen? Kolmannessa tutkimusosiossa (TO3) on pyritty haastattelututkimuksella tarkemmin selvittämään, löytyykö hyvin työturvallisuudessa menestyneistä työpaikoista yhdistäviä tekijöitä, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen työturvallisuuden positiiviseen kehitykseen. Keskeisin tutkimuskysymys (TO3): - Mitkä tekijät yhdistävät niitä työpaikkoja, jotka ovat saavuttaneet hyvän työturvallisuustason tai onnistuneet huomattavasti kehittämään työturvallisuuttaan? 16
3.2 Tietojen kerääminen Tutkimuksessa käytettyjä tietoja on kerätty eri tavoin: - jäsentyöpaikkojen eri vuosien turvallisuustietojen kokoaminen yhteen (TO1) - työturvallisuuskysely jäsentyöpaikkojen yhteyshenkilöille ja muille valituille henkilöille (TO2) - vertailuryhmän työsuojelupäälliköille toteutettu tapaturma- ja työturvallisuuskysely (TO1+TO2) - vertailuryhmän työsuojeluvaltuutetuille toteutettu työturvallisuuskysely (TO2) - haastattelut jäsentyöpaikoille (TO3) Tutkimusosioiden TO1, TO2 ja TO3 tutkimusosion aineisto ja menetelmät sekä tulokset on esitelty tarkemmin omissa luvuissaan (luvut 4-6). 17
4 TO1: Työpaikkatapaturmien taajuusanalyysi 4.1 Johdanto Tässä tutkimusosiossa tarkastellaan Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmataajuuden kehitystä suhteessa vertailuryhmään sekä valtakunnalliseen tilastoon. 4.2 Aineisto ja menetelmät 4.2.1 Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen tapaturmatiedot Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikat toimittavat vuosittain turvallisuustiedot liittymisvuotta edeltävästä vuodesta lähtien. Tietoihin sisältyy muun muassa työtapaturmien ja niistä aiheutuneiden poissaolojen lukumäärät sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrät. Nolla tapaturmaa -foorumi käyttää tilastoinnissaan 1+1 kriteeriä eli huomioon otetaan ne tapaturmat, joista aiheutuu tapahtumispäivän lisäksi vähintään yhden päivän poissaolo. Suurin osa jäsentyöpaikoista ilmoittaa tapaturmatietonsa 1+1 tarkkuudella. Tutkimuksen aikana jäsentyöpaikkoja pyydettiin tarkastamaan ja tarvittaessa korjaamaan aikaisempina vuosina ilmoittamiaan tietoja, jotta tutkimuksessa käytettävät tiedot olisivat mahdollisimman tarkkoja. Tarkistushetkellä syksyllä 2008 oli 176 jäsentyöpaikkaa, joilla oli tarkistettavia tietoja aiemmilta vuosilta. Näistä 144 tarkisti ilmoittamansa tiedot, jolloin tarkistusprosentti oli 82 %. Vuoden 2008 tietojen osalta on otettu ne työpaikat, jotka ovat edellä mainittujen kriteerien mukaisesti toimittaneet turvallisuustiedot toukokuun 2008 puoliväliin mennessä. Kuitenkin esimerkiksi organisaatiomuutosten tai yhteyshenkilön vaihdosten vuoksi pieni osa jäsentyöpaikkoja ei kuitenkaan ole toimittanut kaikkia tietojaan yllämainitun tavan mukaisesti jokaiselta vuodelta. Lisäksi muutama työpaikka pystyy toimittamaan tiedot ainoastaan niistä tapaturmista, joista on aiheutunut vähintään kolmen päivän poissaolo. Aineistosta on jätetty pois sellaiset jäsentyöpaikat, joilla tiedettiin tapahtuneen erittäin merkittäviä muutoksia kuten tuotannollisen toiminnan lakkauttaminen Suomessa, jotka voivat virheellisesti vaikuttaa tapaturmataajuuteen muuten kuin työn turvallisuuden parantumisen kautta. Tutkimuksessa on otettu huomioon niiden työpaikkojen tiedot, jotka on toimitettu kyseiseltä tarkastelujaksolta edellä mainittujen kriteerien mukaisesti. Tämän vuoksi eri tarkastelujaksoilla havaintojen määrä (N) on erisuuruinen. 4.2.2 Vertailuryhmän työpaikkojen tapaturmatiedot Vertailuryhmä muodostettiin työsuojelupäälliköistä, jotka poimittiin Työturvallisuuskeskuksen työsuojeluhenkilöstörekisteristä. Poiminta toteutettiin ositettuna 18
otantana siten, että kustakin toimialasta ja yrityskoosta pyrittiin valitsemaan vastaajia samassa suhteessa kuin foorumin jäsenistössä. Toimiala- ja yrityskokoryhmissä käytettiin satunnaisotantaa. Kysely toteutettiin sähköisenä niille, joilla oli käytettävissä sähköpostiosoite (974 kpl) ja postikyselynä niille, joille ei ollut sähköpostiosoitetta (138 kpl). Kyselylomake lähetettiin yhteensä 1112 työsuojelupäällikölle. Sähköisen kyselylomakkeen vastaanottajien osalta ainakin 28 tapauksessa sähköpostiosoite oli vanhentunut, jolloin vastaanottajaa ei tavoitettu lainkaan. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 258 henkilöä, joista 240 sähköiseen kyselyyn ja 18 postikyselyyn. Vastausprosentti on kaikista lähetetyistä kyselyistä laskettuna 23,2 %. Vertailuryhmän työsuojelupäälliköille tehdyssä kyselyssä pyydettiin ilmoittamaan tapaturmatietoja vuosilta 2004-2007. Myös heille annettiin kriteeriksi ilmoittaa niiden työpaikkatapaturmien lukumäärä, joista sattumispäivän lisäksi aiheutui vähintään yhden päivän poissaolo. Kyselylomakkeeseen oli liitetty myös turvallisuusilmapiiriä ja -asenteita kuvaava osa (ks. luku 5). Kyselylomake on esitetty liitteessä 3. Taulukossa 1 on esitetty vertailuryhmän työsuojelupäälliköiden ilmoittamat työpaikkatapaturma- ja työtuntitiedot eri ajanjaksoilta. TAULUKKO 1. Vertailuryhmän työsuojelupäälliköiden ilmoittamat työpaikkatapaturma- ja työtuntitiedot. Työpaikkatapaturmat ja työtunnit 2007 2006 2007 2005 2007 2004 2007 Vastattu jotain 149 kpl 134 kpl 121 kpl 103 kpl Vastattu 3+1 kriteerillä 17 kpl 15 kpl 14 kpl 13 kpl Vastattu 1+1 kriteerillä 93 kpl 82 kpl 73 kpl 61 kpl Muulla kriteerillä 29 kpl 28 kpl 26 kpl 23 kpl Pyydetyltä vuosien 2004-2007 tarkastelujaksolta 61 vastaajaa oli vastannut sekä työpaikkatapaturmien että työtuntien määrää koskevaan kysymykseen sekä ilmoittanut käytetyksi kriteeriksi 1+1 eli tapahtumispäivän lisäksi vähintään yhden päivän poissaoloon johtaneet tapaturmat. Näistä kahden vastaajan tietoja ei ole voitu käyttää analyysissä virheellisesti annettujen vastausten vuoksi. 4.2.3 Valtakunnallinen aineisto Valtakunnalliset työpaikkatapaturmataajuuksien tilastot on saatu TVL:n www-sivuilta Työtapaturmien lukumäärä ja taajuus edelleen kasvussa -tiedotteesta (2009) sekä Työtapaturmat ja ammattitaudit -tilastojulkaisusta (2008). Valtakunnalliset tiedot on otettu tarkasteluun vuosilta 2005-2008, koska vuoden 2005 alusta voimaan tulleen lain mukaan lakisääteisen tapaturma- ja liikennevakuutuksen sairaanhoitokulut korvataan täysimääräisesti palveluiden tuottamisesta aiheutuneiden todellisten kustannusten mukaisesti (TÄKY-uudistus). Oletus on, että ennen vuotta 2005 tehdyistä tapaturmailmoituksista puuttuu erityisesti pieniä työpaikkatapaturmia TÄKY-uudistuksen vuoksi. 19
4.2.4 Tarkastelujaksot ja -ryhmät Työpaikkatapaturmataajuutta ja sen kehitystä arvioitaessa jäsentyöpaikoista on muodostettu erilaisia tarkasteluryhmiä sen mukaan, verrataanko jäsentyöpaikkojen taajuuksia vertailuryhmään (tarkastelujakso 2004-2007) vai valtakunnalliseen tilastoon (tarkastelujakso 2005-2008). 20
4.3 Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat 4.3.1 Tarkastelujakso 2004-2007 Tarkasteltaessa tapaturmataajuustietoja ajanjaksolta 2004-2007 Nolla tapaturmaa - foorumin jäsentyöpaikoista on otettu analyysiin mukaan ne työpaikat, jotka ovat liittyneet viimeistään vuonna 2005 sekä toimittaneet kaikkien vuosien tiedot edellä mainitulta ajanjaksolta. Tällaisia työpaikkoja aineistossa oli 83 kappaletta. 4.3.1.1Toimialat Kuvassa 2 on esitetty toimialajakauma päätoimialoittain niiden jäsentyöpaikkojen osalta, jotka ovat liittyneet viimeistään vuonna 2005 ja joiden tapaturmataajuustiedot on käytettävissä vuosilta 2004 2007. Suurin osa (67,5 %) tarkasteluryhmän työpaikoista kuului teollisuuden päätoimialaan. Rakentamisen sekä sähkö-, kaasu- ja vesihuollon päätoimialoihin kuului kumpaankin 9,6 % työpaikoista. Taulukossa 2 on esitetty toimialojen frekvenssitaulukko. KUVA 1. Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen toimialajakauma tarkastelujaksolla 2004-2007 (n=83). 21
TAULUKKO 2. Jäsentyöpaikkojen toimialat frekvenssitaulukkona (tarkastelujakso 2004-2007) Päätoimialat jäsentyöpaikoilla tarkastelujaksolla 2004-2007 Toimialaluokka Frekvenssi Prosenttia C Kaivostoiminta ja louhinta 1 1,2 D Teollisuus 56 67,5 E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 8 9,6 F Rakentaminen 8 9,6 H Majoitus- ja ravitsemistoiminta 1 1,2 I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 2 2,4 K Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut 2 2,4 L Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 2 2,4 O Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 3 3,6 Yhteensä 83 100,0 Kuvassa 2 on esitetty teollisuuden osalta jakautuminen alempiin toimialaluokkiin niiden jäsentyöpaikkojen osalta, jotka ovat liittyneet viimeistään vuonna 2005 ja joiden tapaturmataajuustiedot on käytettävissä vuosilta 2004 2007. Taulukossa 3 on esitetty vastaava frekvenssitaulukko. Teollisuuden toimialalla eniten (30,4 %) työpaikkoja löytyi kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistuksen alaan kuuluvista työpaikoista. Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus -toimialaan kuului 19,6 % työpaikoista, ja Massan, paperin ja paperituotteiden valmistus; kustantaminen ja painaminen -toimialaan 17,9 % työpaikoista. KUVA 3. Nolla tapaturmaa -foorumin teollisuuden jäsentyöpaikkojen toimialajakauma tarkastelujaksolta 2004-2007 (n=56). 22
TAULUKKO 3. Teollisuuden jäsentyöpaikkojen toimialat frekvenssitaulukkona (tarkastelujakso 2004-2007) Teollisuuden toimialat jäsentyöpaikoilla tarkastelujaksolla 2004-2007 Toimialaluokka Frekvenssi Prosenttia DA Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistus 2 3,6 DB Tekstiilien ja tekstiilituotteiden valmistus 1 1,8 DC Nahan ja nahkatuotteiden valmistus 1 1,8 DE Massan, paperin ja paperituotteiden valmistus; kustantaminen ja painaminen 10 17,9 DF Koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistus 2 3,6 DG Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistus 17 30,4 DH Kumi- ja muovituotteiden valmistus 2 3,6 DI Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 3 5,4 DJ Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus 11 19,6 DK Koneiden ja laitteiden valmistus 4 7,1 DL Elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus 2 3,6 O Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 1 1,8 Yhteensä 56 100,0 4.3.1.2Työpaikkatapaturmat ja - taajuudet Tarkasteluryhmän 2004-2007 jäsentyöpaikoilla sattui vuonna 2004 yhteensä 4690 työpaikkatapaturmaa ja työtunteja tehtiin 155 550 291 h. Henkilöstöä vuonna 2004 työpaikoilla oli yhteensä 97 170 henkilöä (taulukko 4). TAULUKKO 4. Työpaikkatapaturmien sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrä v. 2004 jäsentyöpaikoilla (tarkastelujakso 2004 2007) Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat, henkilöstö ja tehdyt työtunnit vuonna 2004 tarkastelujaksolla 2004-2007 Minimi Maksimi n (pienin havainto) (suurin havainto) Summa Henkilöstön lkm 83 11 18779 97170 Työtunnit (h) 83 21567 29852860 155550291 Työpaikkatapaturmien lkm 83 0 1084 4690 Vuonna 2005 työpaikkatapaturmia sattui 4155 kappaletta. Työtunteja tehtiin 176 846 016 h ja henkilöstön määrä oli 94 946 henkilöä (taulukko 5). 23
TAULUKKO 5. Työpaikkatapaturmien sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrä v. 2005 jäsentyöpaikoilla (tarkastelujakso 2004 2007) Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat, henkilöstö ja tehdyt työtunnit vuonna 2005 tarkastelujaksolla 2004-2007 Minimi Maksimi n (pienin havainto) (suurin havainto) Summa Henkilöstön lkm 83 11 18237 94946 Työtunnit (h) 83 17320 27643447 176846016 Työpaikkatapaturmien lkm 83 0 848 4155 Vuonna 2006 työpaikkatapaturmia sattui 4118 kappaletta. Työtunteja tehtiin 151 883 465 h, ja henkilöstön määrä oli 90 111 henkilöä (taulukko 6). Yksi vastaaja on jättänyt ilmoittamatta henkilöstön määrän, vaikka on ilmoittanut työtunnit, minkä vuoksi kohdassa Henkilöstön lkm n=82. TAULUKKO 6. Työpaikkatapaturmien sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrä v. 2006 jäsentyöpaikoilla (tarkastelujakso 2004 2007) Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat, henkilöstö ja tehdyt työtunnit vuonna 2006 tarkastelujaksolla 2004-2007 Minimi Maksimi n (pienin havainto) (suurin havainto) Summa Henkilöstön lkm 82 11 14946 90111 Työtunnit 83 18660 25320652 151883465 Työpaikkatapaturmien lkm 83 0 861 4118 Vuonna 2007 työpaikkatapaturmia sattui 3579 kappaletta, ja tehtyjen työtuntien määrä oli 145 075 680 h. Henkilöstön määrä oli 89 437 (taulukko 7). TAULUKKO 7. J Työpaikkatapaturmien sekä henkilöstön ja tehtyjen työtuntien määrä v. 2007 jäsentyöpaikoilla (tarkastelujakso 2004 2007) Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmat, henkilöstö ja tehdyt työtunnit vuonna 2007 tarkastelujaksolla 2004-2007 Minimi Maksimi n (pienin havainto) (suurin havainto) Summa Työntekijöiden lkm 83 11 13516 89437 Työtunnit 83 16820 21449066 145075680 Työpaikkatapaturmien lkm 83 0 665 3579 Tarkastelujakson 2004-2007 ajalta on laskettu kullekin kriteerit täyttävälle jäsentyöpaikalle (n=83) vuosittainen työpaikkatapaturmataajuusluku. Kriteereinä olivat: liittymisvuosi viimeistään 2005 sekä työpaikkatapaturmataajuuden laskennassa tarvittavat tiedot eli työpaikkatapaturmien sekä tehtyjen työtuntien lukumäärät on ilmoitettu kaikilta 24
tarkastelujakson vuosilta, ja ilmoitustarkkuutena on ollut tapahtumispäivän lisäksi vähintään yhden päivän poissaoloon johtaneet tapaturmat. Taulukossa 8 on laskettu työpaikkakohtaisten taajuuslukujen keskiarvot ja keskihajonnat sekä ilmoitettu minimit ja maksimit. TAULUKKO 8. Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen vuosittaiset työpaikkatapaturmataajuudet tarkastelujaksolla 2004-2007. Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyöpaikkojen vuosittaiset työpaikkatapaturmataajuudet tarkastelujaksolla 2004 2007 n Minimi (pienin havainto) Maksimi (suurin havainto) Keskiarvo Keskihajonta 2004 83 0,00 215,01 29,08 34,87 2005 83 0,00 114,04 26,96 28,19 2006 83 0,00 122,33 27,20 29,88 2007 83 0,00 105,03 23,26 23,95 Vuonna 2004 jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmien taajuus oli 29,1 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Vuonna 2005 vastaava luku oli 27,0, vuonna 2007 27,2 ja vuonna 2007 23,3. Pienimmillään työpaikkatapaturmien taajuus oli joka vuonna tarkastelujakson aikana 0. Tarkastelujaksolla työpaikkatapaturmataajuuden maksimiarvot vaihtelivat vuosittain 215,01-105,03 välillä. Työpaikkatapaturmataajuuksia voidaan tarkastella toimialakohtaisesti teollisuuden päätoimialan osalta (n=56). Taulukossa 9 on esitetty teollisuuden työpaikkojen vuosittaisista työpaikkatapaturmataajuusluvuista minimit, maksimit, keskiarvo sekä keskihajonta. TAULUKKO 9. Nolla tapaturmaa -foorumin teollisuuden toimialan jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmataajuus tarkastelujaksolla 2004-2007. Teollisuuden alan jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmataajuudet tarkastelujaksolla 2004 2007 n Minimi (pienin havainto) Maksimi (suurin havainto) Keskiarvo Keskihajonta 2004 56 0,00 139,37 22,14 23,77 2005 56 0,00 102,49 20,67 23,46 2006 56 0,00 108,70 22,52 25,58 2007 56 0,00 83,10 19,05 19,69 Vuonna 2004 teollisuuden toimialan jäsentyöpaikkojen työpaikkatapaturmien taajuus oli 22,4 työpaikkatapaturmaa/miljoona työtuntia. Vastaava luku oli vuonna 2005 20,7, vuonna 2006 22,5 ja vuonna 2007 19,1. 25