AHMA YMPÄRISTÖ OY 20383 TUULIKOLMIO OY PALKISVAARA KANNUSVAARAN TUULIPUISTOHANKE NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA
2 TUULIKOLMIO OY PALKISVAARA KANNUSVAARAN TUULIPUISTOHANKE NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA 27.6.2013 Tuomas Väyrynen, luontokartoittaja (EAT), linnustoasiantuntija Niina Lappalainen, biologi FT SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT... 6 2.1 LAINSÄÄDÄNTÖ... 6 2.2 NATURA-ARVIOINTI... 6 2.3 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA... 7 2.4 AINEISTO... 7 3 HANKKEEN KUVAUS... 9 4 NATURA-ALUEIDEN LUONNONOLOJEN KUVAUS... 10 4.1 VIIANKIAAPA (FI 1301706)... 10 4.2 ELLITSA (FI 1301714)... 14 4.3 LUIRON SUOT (FI 1300904)... 16 5 HANKETTA VARTEN LAADITUT SELVITYKSET... 20 5.1 LINNUSTO... 20 5.1.1 Menetelmät... 20 5.1.2 Keskeisimmät tulokset... 21 6 NATURA-ALUEISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET... 24 6.1 VAIKUTUSMEKANISMIT JA VAIKUTUSALUE... 24 6.2 TUULIPUISTOHANKKEEN VAIKUTUKSET... 24 7 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 27 7.1 VIIANKIAAPA... 27 7.1.1 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin... 27 7.1.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin... 27 7.1.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja Natura-alueen muuttolinnustoon... 27 7.1.4 Vaikutukset Natura-alueen muuttolinnustoon... 28 7.1.5 Vaikutukset Viiankiaavan Natura-alueeseen kokonaisuutena... 28 7.1.6 Johtopäätös... 28 7.2 ELLITSA... 29 7.2.1 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin... 29 7.2.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin... 29 7.2.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin... 29 7.2.4 Vaikutukset Ellitsan Natura-alueeseen kokonaisuutena... 30 7.2.5 Johtopäätös... 30 7.3 LUIRON SUOT... 30 7.3.1 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin... 30 7.3.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin... 30
7.3.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin... 30 7.3.4 Vaikutukset Natura-alueen muuttolinnustoon... 31 7.3.5 Vaikutukset Luiron suot Natura-alueeseen kokonaisuutena... 31 7.3.6 Johtopäätös... 31 8 YHTEISVAIKUTUKSET... 32 9 EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 33 10 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN... 34 11 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN JOHTOPÄÄTÖKSET... 35 12 KIRJALLISUUS... 37 3 Pohjakartat copyright Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/13
1 JOHDANTO suunnittelee tuulivoimapuistoa Sodankylän kunnassa sijaitsevalle Kelujärvelle, Palkisvaaran ja Kannusvaaran alueille, noin 18 kilometriä Sodankylän kuntataajamasta itään. Palkisvaara Kannusvaaran tuulipuistohankkeen YVA -menettelyssä noudatetaan lakia (468/1994, muutos 458/2006) ja asetusta (713/2006, muutos 359/2011) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Muutos 359/2011 astui voimaan huhtikuussa 2011 ja se laajensi YVA -asetuksen 713/2006 hankeluettelon käsittämään myös tuulivoimalahankkeet, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia. Palkisvaara Kannusvaaran voimaloiden lukumäärä tulee suunnitelmien mukaan olemaan selvästi suurempi kuin 10 (maksimissaan 34 voimalaa) ja kokonaisteho ylittää 30 megawattia, jolloin hankkeessa sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hankkeen YVA-ohjelma valmistui helmikuussa 2013 ja se oli virallisesti nähtävillä 7.3.-8.4.2013 välisen ajan. Yhteysviranomaisena toimiva Lapin ELY-keskus antoi lausuntonsa YVA-ohjelmasta 7.4.2013 (LAPELY1/07.04/2013). Luonnonsuojelulain 65 :n mukaan: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten mahdolliselle vaikutusalueelle ja alle 10 km etäisyydelle hankealueista sijoittuu kaksi Natura-aluetta, Viiankiaapa (FI1301706) ja Ellitsa (FI1301714) (kuva 1). Näiden lisäksi alle 6 km etäisyydelle voimajohdon sisältävästä sähkönsiirtovaihtoehdosta sijoittuvat sekä Ellitsa että Luiron suot niminen Natura-alue (FI1300904) (kuva 1). Suunnitellun tuulivoimapuiston koosta johtuen (maksimissaan 34 voimalaa), ja koska hankkeen vaikutukset eivät ole yksiselitteisesti tiedossa, tarvitaan a päätöksenteon tueksi. Tämä on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla luontotyyppi- ja lajikohtaisena asiantuntija-arviona. Tarveharkinnassa keskitytään niihin suojeluarvoihin joiden perusteella alueet on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon, eli Natura-alueiden Natura-tietolomakkeessa mainittuun lajistoon sekä luontotyyppeihin. Tarveharkinnan tuloksena on esitetty arvio siitä, aiheutuuko suunnitellusta tuulivoimapuistohankkeesta kyseisten Natura-alueiden suojeluperusteille niin merkittäviä haitallisia vaikutuksia, että varsinainen luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi tulisi toteuttaa. Lopullisen päätöksen varsinaisen Natura-arvioinnin tarpeesta tekee hankkeen yhteysviranomaisena toimiva Lapin ELY-keskus. Natura-arvioinnissa ja sen tarveharkinnassa arviointivelvollisuus koskee luontodirektiivin mukaisilla SCI-alueilla (Sites of Community Importance) luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä ja luontodirektiivin liitteen II lajeja. Lintudirektiivin mukaisilla SPA-alueilla (Specially Protected Areas) arviointivelvollisuus koskee lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä lintudirektiivin artiklassa 4.2 tarkoitettuja muuttolintuja. Lisäksi hankkeen kokonaisvaikutuksia tulee arvioida laajemmin (Söderman 2003). Hankkeen yhteydessä hankealueella on tehty useita linnustoselvityksiä Ahma ympäristö Oy:n (ent. Lapin Vesitutkimus Oy) toimesta ja niiden tuloksia käytetään soveltuvin osin myös tässä tarveharkinnassa. 4
5 Kuva 1. Hankealuetta lähinnä sijaitsevat Natura-alueet ja muut suojelukohteet.
2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT 2.1 Lainsäädäntö Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Luonnonsuojelulain säännöksen 65 mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, ovat luonteeltaan heikentäviä, laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos hankkeella on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelulain säännöksen 66 mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole, voidaan lupa kuitenkin myöntää tai suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä. Lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalueen on käytännössä oltava heikentyvää aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimien on myös oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 6 2.2 Natura-arviointi Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee, ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: - SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai - SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai - SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai - SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000 verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Tällä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Heikentyminen voi olla
luontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta tai yksilöiden menetyksiä. Vaikutuksen merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Vaikutuksen todennäköisyyttä harkittaessa arviointiin on ryhdyttävä, mikäli merkittävät heikentävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lintudirektiivin mukaisiksi SPAalueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita, luontodirektiivin mukaisiksi SCI-alueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita sekä Natura 2000 verkostoon jo sisällytettyjä alueita. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös sellaiset alueet, joista komissio ilmoittaa käynnistävänsä neuvottelut alueen liittämisestä Natura 2000 verkostoon (LsL 67 ). Arviointivelvollisuus kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Naturatietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin tarkastellaan hankkeen merkitystä ja vaikutuksia myös koko Natura-alueen kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. 7 2.3 edeltää mahdollisesti suoritettavaa Natura-arviointia. Tarveharkinnassa kuvataan hanke, sen aiheuttamat vaikutukset ja vaikutuspiirissä sijaitsevat Natura-alueet sekä arvioidaan vaikutusten merkittävyyttä. Tarveharkinnan lopputuloksena syntyy näkemys siitä vaikuttavatko suunnitellut hankkeet Natura-alueiden suojeluperusteisiin niin merkittävästi, että kohteille tulisi suorittaa varsinainen Natura-arviointi. Tarveharkinnan johtopäätöksenä voidaan kunkin hankkeen vaikutuspiirissä olevan Naturaalueen osalta todeta, että hanke ei merkittävästi heikennä alueen suojeluperusteita, jolloin varsinaista Natura-arviointia ei tarvita, tai hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää alueen suojeluperusteita, jolloin Natura-arviointi on suoritettava. 2.4 Aineisto Arviointi perustuu pääasiassa virallisten Natura-tietolomakkeiden tietoihin (Lapin ELY-keskus 2003, 2005a, b). Tämän lisäksi Metsähallitukselta pyydettiin tiedot petolinnuista. - Viiankiaapa (FI1301706), Natura-tietolomake (2005a) - Ellitsa (FI1301714), Natura-tietolomake (2003) - Luiron suot (FI1300904), Natura-tietolomake (2005b) - Metsähallituksen tiedot petolinnuista YVA-menettelyn yhteydessä, 2010 13 (T. Ollila; kirjallinen ja suullinen tiedonanto) Natura-tietolomakkeiden ja Metsähallituksen petolintutietojen lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia ohjeistuksia, aineistoja ja selvityksiä: - Natura 2000 -luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) - Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2009) - OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille (2013)
- Palkisvaara Kannusvaaran alueella YVA-menettelyn aikana toteutetut linnustoselvitykset (Ahma ympäristö Oy 2013) - Viiankiaavalla toteutetut linnustoselvitykset (Ahma ympäristö Oy 2010) - Viiankiaavalla ja lähiympäristössä toteutetut saukko- ja lepakkoselvitykset (Ahma ympäristö Oy 2012 ja 2013) 8
3 HANKKEEN KUVAUS Palkisvaara Kannusvaaran tuulipuistohankkeen YVA-ohjelma on laadittu helmikuussa 2013. Suunnitelmien mukaan hankealueelle rakennettaisiin korkeintaan 34 tuulivoimalaitosta, joista Palkisvaaralle sijoittuu korkeintaan 22 kpl ja Kannusvaaralle korkeintaan 12 kpl (VE1). Hankkeen yhteydessä alueelle rakennetaan voimaloiden rakentamiseen tarvittavat huoltotiet. Tuulipuiston sisäinen sähköistys tapahtuu maakaapeleilla. Tuulipuiston yhdistämiseksi sähköverkkoon on kaksi vaihtoehtoa: joko suorana liityntänä hankealueen itäpuolella olemassa olevaan 220 kv:n voimajohtoon, liittyminen maakaapelilla suunnitteilla olevaan Nuolivaaran sähköasemaan (SVE1), tai uuden 220 kv:n voimajohdon rakentaminen (ilmajohtona) hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta hankealueen itäpuolella olemassa olevalle 220 kv:n voimajohdolle ja sen rinnalla edelleen Kokkosnivan sähköasemalle, liittyminen sähköverkkoon Kokkosnivalla (SVE2). SVE2-vaihtoehdossa uutta sähköasemalta olemassa olevalle voimajohdolle rakennettavaa sähkölinjaa tulisi 6,6 kilometriä ja se sijoittuisi Palkisvaaran eteläpuolelle noin länsi-itä suuntaisena. Mikäli hanke saa rakennusluvan, rakentamisvaihe toteutettaisiin vuoden 2014 aikana ja rakentaminen kestäisi arviolta noin vuoden. Rakentaminen ajoittuu kelirikkoajan jälkeiseen aikaan, kesä- ja marraskuun väliseen aikaan. Tuulivoimapuiston toiminta-aika on tyypillisesti noin 30 v., mutta sen toiminta-aikaa voidaan pidentää mm. koneistoja vaihtamalla. Yksittäinen tuulivoimala muodostuu perustuksen päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista sekä konehuoneesta. Suunnitelmien mukaan Palkisvaara Kannusvaaran tuulivoimalat tulisivat olemaan vaaka-akselivoimaloita, joissa on putkirakenteinen standarditerästorni tai betoni- ja terästornin yhdistelmä ja betoniperustukset. Suunnitelmien mukaan laitoksien yksikkötehot olisivat 2,4 3,3 MW. Yksittäinen tuulivoimalaitos koostuisi noin 91 119 metriä korkeasta tornista sekä roottorista, jonka halkaisija olisi 100 117 metriä. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus olisi siten 149,5 175 metriä. 9 Kuva 2. Tuulivoimaloiden sijoituspaikat.
10 Hankkeessa kunnostetaan alueella olemassa olevia teitä, muutetaan tieyhteyksiä tarvittavilta osiltaan ja rakennetaan uudet tiet voimaloiden välille, tehdään voimaloiden perustamis- ja rakennustyöt (n. 1 ha maa-ala kunkin voimalan kohdalla) sekä rakennetaan voimala-alueen sisäinen sähköverkko rakentamalla maakaapelit tieyhteyksien viereen. Voimaloiden käyttö edellyttää myös huoltotoimenpiteitä. Tuulipuistohankeen vaihtoehdossa VE1 rakennetaan maksimissaan 34 tuulivoimalaa. Tuulivoimalat muodostavat Palkisvaara Kannusvaaralle alueen, jonka pituus itälänsisuunnassa on enimmillään noin 8,1 km ja pohjois-eteläsuunnassa noin 3,1 km. Lähin tuulivoimala sijoittuu noin 9,0 km etäisyydelle tuulipuiston luoteispuoleisen Viiankiaavan Natura-alueen rajasta, noin 8,5 km etäisyydelle etelänpuoleisen Ellitsan Natura-alueen rajasta sekä noin 13,4 km etäisyydelle kaakkoispuoleisen Luiron suot Natura-alueen rajasta. Sähkönsiirtovaihtoehdoista ilmajohtona suunniteltu SVE2 sijaitsee noin 3,0 km etäisyydellä linjan itäpuolelle sijoittuvasta Luiron suot Natura-alueesta. 4 NATURA-ALUEIDEN LUONNONOLOJEN KUVAUS 4.1 Viiankiaapa (FI 1301706) Sodankylän kuntaan sijoittuva Viiankiaapa on suurimmaksi osaksi luonnontilaista, edustavaa aapasuota ja alueella esiintyy myös edustavia lettoja ja huurresammallähteitä sekä luonnonmetsiä. Alue on yksi Sodankylän suurimpia ja edustavimpia aapasoita. Sitä luonnehtivat laajalti esiintyvät rimmet ja pitkät jänteet. Viiankiaavan Natura-alueen kokonaispinta-ala on 6595 ha. Alue on arvokas sekä kasvilajistollisesti että linnustollisesti. Viiankiaapa on sisällytetty Natura 2000 verkostoon lintudirektiivin mukaisena linnustonsuojelualueena (SPA) ja luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI). Vaikutusten arviointi koskee näin ollen Viiankiaavan Natura 2000 tietolomakkeessa mainittuja luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, luontodirektiivin liitteen II lajeja sekä lintudirektiivin liitteen I lintulajeja, lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja sekä aluetta kokonaisuutena. (Ympäristöhallinto 2005a) Viiankiaapa kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja sen reuna-alueilla on myös yksityisiä suojelualueita. Osa alueesta on toteutettu muodostamalla siitä luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin. (Ympäristöhallinto 2005a) Natura-tietolomakkeen mukaan sekä Ahma ympäristö Oy:n toteuttamien lisäselvitysten (Väyrynen ym. 2010) perusteella Viiankiaavalla esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit, luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliölajit, lintudirektiivin liitteen I lajit sekä liitteessä mainitsemattomat alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut on esitetty taulukoissa 1 5. Natura-tietolomakkeessa mainittujen lajien lisäksi alueella pesii lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista joutsen (Cygnus Cygnus), kuikka (Gavia arctica), kurki (Grus grus), lapinpöllö (Strix nebulosa), sinisuohaukka (Cirsus cyanus), suopöllö (Asio flammeus), vesipääsky (Phalaropus lobatus), teeri (Lyrurus tetrix) ja uivelo (Mergus merganser) sekä kaksi uhanalaista lajia (Väyrynen ym. 2010). Näistä vaarantuneisiin (VU) lajeihin kuuluvat sinisuohaukka, vesipääsky sekä kaksi erityisesti suojeltua lajia. Natura-alueella esiintyy Natura-tietolomakkeessa mainittujen lajien lisäksi luontodirektiivin liitteen II ja IV lajeihin kuuluva lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) sekä liitteen II lajeihin kuuluva isonuijasammal (Meesia longiseta), joka on erittäin uhanalainen (EN) ja erityisesti suojeltava laji. Näiden lisäksi alueella on esimerkiksi lukuisia vaarantuneeksi (VU) luokitellun lettosaran (Carex heleonastes) esiintymiä.
11
12 Taulukko 1. Viiankiaavalla esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit. Koodi Natura-luontotyyppi Pinta-ala % ha 7310 Aapasuot* 75 % 4946 9010 Luonnonmetsät* 13 % 857 91D0 Puustoiset suot* 5 % 330 7110 Keidassuot* 1 % 66 7220 Huurresammallähteet* < 1 % < 66 7320 Letot 1 % 66 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 1 % 66 3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 1 % 66 9060 Harjumetsät < 1 % < 66 3260 Pikkujoet ja purot < 1 % < 66 6450 Tulvaniityt < 1 % < 66 *priorisoitu luontotyyppi Taulukko 2. Viiankiaavalla esiintyvät luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliöt. Laji Populaatio lettorikko Saxifraga hirculus <80000i lapinleinikki* Ranunculus lapponicus kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus R isonuijasammal* Meesia longiseta saukko Lutra lutra 1-5i *esiintymätieto muualta kuin Natura-tietolomakkeesta (Hamari 2010) i = yksilöä
13 Taulukko 3. Viiankiaavalla esiintyvät lintudirektiivin liitteessä I mainitut lintulajit. Elinympäristötiedot Väisäsen ym. (1998) mukaan. Laji Parimäärä Tärkein elinympäristö ampuhaukka Falco columbarius 1-5 havumetsät helmipöllö Aegolius funereus 1-5 havumetsät hiiripöllö Surnia ulula 1-5 havumetsät joutsen* Cygnus cygnus 13 kapustarinta Pluvialis apricaria 1-5 tunturit kuikka* Gavia arctica 1 kurki* Grus grus 44-61 lapinpöllö* Strix nebulosa 1 lapintiira Sterna arctica 1 liro Tringa glareola 251-1000 suot metso Tetrao urogallus 51-100 vanhat metsät palokärki Dryocopus martius 1-5 vanhat metsät pohjantikka Picoides tridactylus 11-50 vanhat metsät pyy Bonasa bonasia 1-5 havumetsät sinirinta Luscinia svecica 11-50 tunturit sinisuohaukka* Circus cyaneus 2 suokukko Philomachus pugnax 6-10 suot suopöllö* Asio flammeus 7-10 varpuspöllö Glaucidium passerinum 5-10 vanhat metsät vesipääsky* Phalaropus lobatus 1-2 teeri* Lyrurus tetrix 51-100 ** metsät uivelo* Mergus albellus 5-10 lisäksi kolme uhanalaista lajia *esiintymätieto ja pariarvio vuosien 2009-2010 Ahma ympäristö Oy:n (ent. Lapin Vesitutkimus Oy) linnustoselvitysten perusteella **arvio pinta-alan ja Wickmanin (2008) esittämän Lapin keskitiheyden mukaan Taulukko 4. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat Viiankiaavalla säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut. Elinympäristötiedot Väisäsen ym. (1998) mukaan. Laji Parimäärä Tärkein elinympäristö jouhisorsa Anas acuta 6-10 karut sisävedet jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 11-50 suot jänkäsirriäinen Limicola falcinellus 251-500 suot lapasorsa Anas clypeata 1-5 kosteikot lapasotka Aythya marila 1-5 saaristo/suorantaiset järvet metsähanhi Anser fabalis 6-10 suot mustalintu Melanitta nigra 1-5 karut sisävedet mustaviklo Tringa erythropus 51-100 suot tuulihaukka Falco tinnunculus 1-5 pellot ja rakennetut maat
14 Taulukko 5. Muut tärkeät Viiankiaavan alueella tavattavat kasvi- ja eläinlajit. Laji haapana Anas penelope pohjansirkku Emberiza rustica harmaalokki Larus argentatus punakylkirastas Turdus iliacus harmaasieppo Muscicapa striata räkättirastas Turdus pilaris isokuovi Numenius arquata rantasipi Actitis hypoleucos isolepinkäinen Lanius excubitor riekko Lagopus lagopus järripeippo Fringilla montifringilla ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus kalalokki Larus canus sepelkyyhky Columba palumbus kanahaukka Accipiter gentilis sinisorsa Anas platyrhynchos käki Cuculus canorus taivaanvuohi Gallinago gallinago käpytikka Dendrocopus major talitiainen Parus major keltavästäräkki Motacilla flava tavi Anas crecca kirjosieppo Ficedula hypoleuca taviokuurna Pinicola enucleator kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera telkkä Bucephala clangula korppi Corvus corax tilhi Bombycilla garrulus kulorastas Turdus viscivorus töyhtöhyyppä Vanellus vanellus kuukkeli Perisoreus infaustus tukkasotka Aythya fuligula lapinkirvinen Anthus cervinus tylli Charadrius hiaticula lapintiainen Parus cinctus urpiainen Carduelis flammea laulurastas Turdus philomelos valkoviklo Tringa nebularia leppälintu Phoenicurus phoenicurus vihervarpunen Carduelis spinus metsäkirvinen Anthus trivialis karhu Ursus arcticus Laji närhi Garrulus glandarius kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri niittykirvinen Anthus pratensis käyrälehtirahkasammal Sphagnum contortum nokivaris Corvus corone lapinkämmekkä Dactylorhiza lapponica pajulintu Phylloscopus trochilus lettorikko Saxifraga hirculus pajusirkku Emberizza schoeniclus lettosara Carex heleonastes peippo Fringilla coelebs pohjanhuurresammal Palustriella deciepens piekana Buteo lagopus punakämmekkä Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata pikkukuovi Numenius phaeopus röyhysara Carex appropinquata pikkusirkku Emberizza pusilla sirppihuurresammal Palustriella falcata pikkutikka Dendrocopus minor verikämmekkä Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta 4.2 Ellitsa (FI 1301714) Sodankylän ja Pelkosenniemen kuntien alueelle sijoittuva Ellitsan Natura-alue on merkittävä Keski-Lapin eteläosan vanhan metsän alue. Metsät ovat valtaosin yli 200-vuotiasta kuivahkon kankaan männikköä. Alueella esiintyy myös vanhoja tuoreen kankaan kuusikoita. Lahopuuta esiintyy kattavasti. Aluetta hallitsevat rakkalakiset vaarat, joiden luonnolle ovat tyypillisiä aihkiset havumetsät, joita pilkkovat rehevät vesilaskut ja rotkoluontoiset kurut. Monipuolisuutta alueille tuovat pienialaiset suopainanteet. Alueella esiintyy joitakin
15 uhanalaisten kasvien esiintymispaikkoja ja runsaasti vanhojen metsien indikaattorilajistoa. (Ympäristöhallinto 2003) Alueen kokonaispinta-ala on 3376 ha ja kuuluu suojeluverkostoon SCI-alueena (Sites of Community Importance) eli alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena alueena. Ellitsan Natura-alue käsittää soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvan Sammalaapa-Leviäaavan alueen ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat Ellitsan, Pitkäjängänkuusikon ja Leviäaavan laajennus -nimiset alueet. (Ympäristöhallinto 2003) Ellitsan Natura-tietolomakkeen mukaan alueella ei esiinny liitteessä II mainittua lajistoa. Natura-tietolomakkeen mukaan Ellitsassa esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit, luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliölajit, lintudirektiivin liitteen I lajit sekä liitteessä mainitsemattomat alueen muu merkittävä lajisto on esitetty taulukoissa 6 9. Taulukko 6. Ellitsan alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit. Koodi Natura-luontotyyppi Pinta-ala % ha 7310 Aapasuot* 34 1148 9010 Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset kuusivaltaiset vanhat metsät * 5 169 9010 Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset mäntyvaltaiset vanhat metsät * 56 1891 91D0 Puustoiset suot* 5 169 *priorisoitu luontotyyppi Taulukko 7. Ellitsan alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliöt. Laji - Populaatio Taulukko 8. Ellitsan alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteessä I mainitut lintulajit. Laji Ampuhaukka Helmipöllö Hiiripöllö Kurki Liro Metso Palokärki Pohjantikka Pyy Sinisuohaukka Suokukko Suopöllö Varpuspöllö Falco columbarius Aegolius funereus Surnia ulula Grus grus Tringa glareola Tetrao urogallus Dryocopus martius Picoides tridactylus Bonasa bonasia Circus cyaneus Philomachus pugnax Asio flammeus Glaucidium passerinum Parimäärä
Taulukko 9. Ellitsan alueella esiintyvää muuta merkittävää lajistoa. 16 Laji kuukkeli lapintiainen lehtomatara Perisoreus infaustus Parus cinctus Galium triflorum 4.3 Luiron suot (FI 1300904) Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien alueelle sijoittuva Luiron suot niminen Natura-alue muodostuu useista aapasuo- ja keidassuokokonaisuuksista. Luiron suot Natura-alueen kokonaispinta-ala on 12590 ha. Luiron suot on sisällytetty Natura 2000 verkostoon sekä lintudirektiivin mukaisena linnustonsuojelualueena (SPA) että luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI). (Ympäristöhallinto 2005b) Luiron suot Natura-alueeseen kuuluvat Lämsänaapa Hirviaapa Keikkuma-aapa alue sekä Kairanaapa, Sakkala-aapa, Sudenvaaranaapa ja Sokanaapa. (Ympäristöhallinto 2005b) Natura-alueen pohjoisosassa, Hietajoen ja alemman Lämsänojan välissä sijaitseva Lämsänaapa on yhtenäinen, erittäin hyvin muodostunut eksentrinen kermikeidassuo. Ravinteisuudeltaan suo on vähäravinteinen. Lämsänaavan itäinen osa sekä Lämsänaavan itäpuolelle sijoittuva Hirviaapa ovat keski- ja runsasravinteisia soita. Sekä korpi- että rämekasvillisuus on erittäin monipuolista, lisäksi alueella on laajoja koivulettoja. (Ympäristöhallinto 2005b) Natura-alueen keskiosiin sijoittuva Kairanaapa on suurimmaksi osaksi karu suo. Vain alueen pohjoisosassa ja aivan suon eteläpäässä on ruohoisia rimpinevoja sekä ruohoisia saranevoja. Kairanaavan ja Luiro-joen itäpuolelle sijoittuva Sakkala-aapa jakaantuu kahteen osaan, joista pohjoinen laajempi aapasuo-osa on koivulettoa ja eteläinen osa keidassuota. (Ympäristöhallinto 2005b) Natura-alueen eteläosiin sijoittuva Sudenvaaranaapa on keskiosiltaan yhtenäistä, rimpistä koivulettoaluetta. Koivulettojänteet kulkevat suon pituussuunnassa ja ulottuvat suon päästä päähän. Koivulettoalueen ympärillä on laaja ruohoinen nevarämevyöhyke. Sudenvaaranaapa on lajistollisesti arvokas alue. Natura-alueen eteläisen osa, Sokanaapa on varsinaisten ja ruohoisten rimpinevojen ja hakkaamattomien metsäsaarekkeiden ja lampien luonnehtima maisemallisesti kaunis suokompleksi. (Ympäristöhallinto 2005b) Lettojen kokonaispinta-ala Luiron suot Natura-alueella on noin 3 700 hehtaaria, eli noin 30 % kokonaispinta-alasta. Puustoisten soiden kokonaispinta-ala on noin 2 000 ha, eli noin 16 % kokonaispinta-alasta. Lämsänaavan ja Sakkala-aavan keidassuot ovat Peräpohjolan suurimmat keidassuot, ja alueen koivuletot ovat Suomen laajimmat. (Ympäristöhallinto 2005b) Luiron suot Natura-alue on erityisen merkittävä linnustolle. Kohdetta ehdotetaan liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi. Lämsänaapa- Sakkala-aapa kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin, ns. FINIBA-alueisiin osana erittäin laajaa aluekokonaisuutta Luiron-Kitisen-Kemihaaran suot (aluenro 920253). (FINIBA, Leivo ym. 2002). Alueen uhkatekijöitä ovat lisääntyvän virkistyskäytön aiheuttama häiriö sekä rantaniittyjen metsittyminen niiton loputtua. Luiron suot Natura-alueeseen kuuluva Lämsänaavan-Keikkuma-aavan alue kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Kairanaapa, Sakkala-aapa, Sudenvaaranaapa ja Sokanaapa ovat
17 olleet alunperin lähes kokonaan yksityisten omistuksessa, mutta näistä alueista on hankittu valtiolle noin 90 %. Alueen suojelusta on toteutettu Lämsänaavan-Keikkuma-aavan alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain mukaiseksi Lämsänaavan-Sakkala-aavan suojelualueeksi. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin. Koska Luiron suot ovat soidensuojelukohteena erityisalue, alueen suojelua toteutettaessa pakkokeinoja ei tulla käyttämään edellyttäen, että Natura-verkostoon esittämisperusteena olevat luontotyypit ja lajien elinympäristöt eivät ole uhattuina. (Ympäristöhallinto 2005b) Natura-tietolomakkeen mukaan Luiron soilla esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit, luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliölajit, lintudirektiivin liitteen I lajit sekä liitteessä mainitsemattomat alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut on esitetty taulukoissa 10 14. Taulukko 10. Luiron suot alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit. Koodi Natura-luontotyyppi Pinta-ala % ha 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet <1 < 126 3260 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta <1 < 126 7160 Fennoskandian lähteet ja lähdesuot <1 < 126 7220 Cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia * <1 < 126 7310 Aapasuot * 75 9443 7110 Keidassuot * 15 1889 7320 Letot < 1 < 126 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot < 1 < 126 9010 Boreaaliset luonnonmetsät * 4 504 9080 Fennoskandian metsäluhdat * <1 < 126 91D0 Puustoiset suot * 2 252 91E0 Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior-tulvametsät (Alno-Padion,Alnion incanae,salicion albae) * <1 < 126 *priorisoitu luontotyyppi Taulukko 11. Luiron suot alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliöt. Laji Populaatio lettorikko Saxifraga hirculus >10000i lapinleinikki Ranunculus lapponicus R kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus R lapinsirppisammal Hamatocaulis lapponicus V isonuijasammal Meesia longiseta R lettosiemenkotilo Vertigo geyeri V saukko Lutra lutra 1-5i
18 Taulukko 12. Luiron suot alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteessä I mainitut lintulajit. Elinympäristötiedot Väisäsen ym. (1998) mukaan. Laji Parimäärä Tärkein elinympäristö ampuhaukka Falco columbarius 11-50p havumetsät hiiripöllö Surnia ulula 1-5p havumetsät kapustarinta Pluvialis apricaria 51-100p tunturit kurki Grus grus 11-50p lapintiira Sterna arctica 1-5p laulujoutsen Cygnus cygnus 11-50p liro Tringa glareola 1001-10000p suot metso Tetrao urogallus 101-250p vanhat metsät palokärki Dryocopus martius 1-5p vanhat metsät pyy Bonasa bonasia 1-5p havumetsät sinirinta Luscinia svecica 6-10p tunturit sinisuohaukka Circus cyaneus 1-5p suokukko Philomachus pugnax 101-250p suot suopöllö Asio flammeus 6-10p teeri Lyrurus tetrix 11-5p metsät uivelo Mergus albellus 11-50p vesipääsky Phalaropus lobatus 51-100p lisäksi kolme uhanalaista lajia Taulukko 13. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat Luiron suot alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut. Elinympäristötiedot Väisäsen ym. (1998) mukaan. Laji Parimäärä Tärkein elinympäristö heinätavi Anas querquedula 1-5p jouhisorsa Anas acuta 6-10p karut sisävedet jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 11-50p suot jänkäsirriäinen Limicola falcinellus 101-250p suot metsähanhi Anser fabalis 11-50p suot mustaviklo Tringa erythropus 11-50p suot
19 Taulukko 14. Muut tärkeät Luiron suot alueella tavattavat kasvi- ja eläinlajit. Laji Pop. Laji Pop. haapana Anas penelope 20-100i pikkutylli Charadrius dubius 2-10i harmaalokki Larus argentatus 2-10i pohjansirkku Emberiza rustica 500-1000i harmaasieppo Muscicapa striata 500-1000i punakylkirastas Turdus iliacus 1000-2000i hippiäinen Regulus regulus 2-10i punatulkku Pyrrhula pyrrhula 20-100i hömötiainen Parus montanus 20-100i punavarpunen Carpodacus erythrinus 2-10i isokoskelo Mergus merganser 2-10i räkättirastas Turdus pilaris 200-500i isokuovi Numenius arquata 20-100i rantasipi Actitis hypoleucos 2-10i isolepinkäinen Lanius excubitor 20-100i rautiainen Prunella modularis 100-200i järripeippo Fringilla montifringilla kanahaukka Accipiter gentilis 2-10i ruokokerttunen 2000-20000i riekko Lagopus lagopus 200-500i Acrocephalus schoenobaenus 12-20i keltavästäräkki Motacilla flava 2000-20000i sinisorsa Anas platyrhynchos 20-100i kirjosieppo Ficedula hypoleuca 2-10i taivaanvuohi Gallinago gallinago 500-1000i kiuru Alauda arvensis 2-10i talitiainen Parus major 20-100i kivitasku Oenanthe oenanthe 20-100i tavi Anas crecca 20-100i korppi Corvus corax 2-10i telkkä Bucephala clangula 20-100i kulorastas Turdus viscivorus 12-20i tervapääsky Apus apus 2-10i kuukkeli Perisoreus infaustus 12-20i tilhi Bombycilla garrulus 20-100i käki Cuculus canorus 20-100i tukkasotka Aythya fuligula 20-100i käpytikka Dendrocopus major 20-100i tylli Charadrius hiaticula 500-1000i lapintiainen Parus cinctus 20-100i töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 2-10i laulurastas Turdus philomelos 100-200i tukkasotka urpiainen Carduelis flammea 500-1000i lehtokerttu Sylvia borin 2-10i valkoviklo Tringa nebularia 12-20i leppälintu Phoenicurus phoenicurus 100-200i varpushaukka Accipiter nisus 2-10i mustalintu Melanitta nigra varis metsäviklo Tringa ochropus 2-10i västäräkki Motacilla alba 2-10i metsäkirvinen Anthus trivialis 200-500i vihervarpunen Carduelis spinus 20-100i niittykirvinen Anthus pratensis 2000-20000i nokivaris Corvus corone 20-100i kääpiösarvikotilo Carychium minimum P närhi Garrulus glandarius 2-10i karhu Ursus arcticus 1-5i pajulintu Phylloscopus Dactylorhiza 2000-20000i kaitakämmekkä trochilus traunsteineri R pajusirkku Emberizza käyrälehtirahkasammal 2000-20000i schoeniclus Sphagnum contortum peippo Fringilla coelebs 20-100i lettosara Carex heleonastes R pensastasku Saxicola rubetra 200-500i punakämmekkä Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata R piekana Buteo lagopus 2-10i röyhysara Carex appropinquata R pikkukäpylintu Loxia curvirostra 20-100i sääskenvalkku Malaxis monophyllos V pikkukuovi Numenius phaeopus 20-100i silmuhiirensammal Bryum neodamense R
20 Dactylorhiza incarnata pikkusirkku Emberizza pusilla 100-200i verikämmekkä ssp. cruenta P=esiintyy alueella, mutta populaation kokoa ei voida tarkemmin arvioida, i= yksilöä, p= paria, R = runsas, V = vähälukuinen R 5 HANKETTA VARTEN LAADITUT SELVITYKSET 5.1 Linnusto 5.1.1 Menetelmät Hankkeen linnuston ja siihen aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi hankealueelle tehtiin useita erityyppisiä linnustoselvityksiä vuosina 2011 2013. Selvitykset ja linnustontarkkailupisteet rajoittuivat selvitysalueelle tai sen läheisyyteen. Töiden tarkempi sisältö on kuvattu linnuston erillisraportissa (Tuohimaa & Väyrynen 2013). Hankkeen yhteydessä linnusto kartoitettiin sekä pesimä- että muutonaikaisen esiintymisen osalta. Pesimälinnuston selvitysalue sisälsi suunnitellun tuulipuiston voimaloiden hankealueen eli Palkisvaaran ja Kannusvaaran sekä muuta lähialuetta. Aivan tarkalleen selvitysaluetta ei voida rajata, sillä alue vaihteli myös käytettyjen selvitysmenetelmien mukaan. Selvitysalueen laajuus oli noin 44 km². Vastaavasti muuttolinnustolla selvitysalue muodostui pääasiassa hankealueen yli kulkevan liikehdinnän tarkkailusta. Linnustoselvitys koostui erilaisista maastotutkimuksista, joilla kaikilla oli omat toteutustavat ja tavoitteet. Tehtyjä kartoituksia olivat: Pöllöreviirien kartoitukset tapahtuivat kolmena peräkkäisenä yönä huhtikuun alussa vuonna 2012: 3.4., 4.4. ja 5.4. Työhön käytettiin 3 henkilötyöpäivää. Kartoitus pyrittiin saamaan niin kattavaksi, että kaikki selvitysalueella olevat pöllöreviirit tulivat havaittua. Tämän lisäksi pöllöistä tehtiin havaintoja muiden kartoitusten yhteydessä heinäkuun 2011 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana. Keväällä 2012 pöllöjen oli erittäin heikko, mikä näkyi pöllöjen puuttumisena alueelta. Myöskään keväällä 2013 ravintotilanne ei ollut merkittävästi parempi. Metson ja teeren soidinpaikkakartoitukset tapahtuivat kuuntelemalla niiden soidinääntelyitä ja metson osalta myös etsimällä soitimesta kertovia jälkiä. Soidinalueita voidaan paikantaa myös erilaisten jälkien perusteella, mm. metsokoiraiden lumelle syntyvistä siipien laahausjäljistä. Lisäksi kartoitettiin riekkoreviirien esiintymistä alueella. Työ tapahtui aikavälillä 24. 29.4.2013 ja yhteensä siihen käytettiin 5 työpäivää. Tuolloin selvitysalueen metsäiset kohteet liikuttiin hiihtäen kattavasti läpi. Maalinnuston linjalaskennat toteutettiin maalintujen linjalaskennasta antamien ohjeiden mukaisesti (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011, Koskimies & Väisänen 1988). Selvitysalueella laskettiin välillä 6.6. 12.6.2012 viisi linjaa, joiden yhteispituus oli 24,1 km. Vuorokauden sisällä laskennat ajoittuvat lintujen aktiivisimpaan lauluaikaan auringonnoususta aamupäivään. Linjat pyrittiin jakamaan kokonaisuutena selvitysalueen eri elinympäristöihin suunnilleen siinä suhteessa kuin niitä alueella esiintyy. Tavoitteena oli alueen maalinnuston yleispiirteiden selvittäminen. Pesimälinnuston kartoituslaskennat toteutettiin linnuston seurannan ohjeita soveltaen (Koskimies 1994) suunnitelluilla tuulivoimalapaikoilla aamun ja aamupäivän aikana 30.5., 1.6. ja 5.6.2012. Menetelmäksi valittiin laajalla alueella hajallaan olevien kohteiden vuoksi yhden käyntikerran kartoituslaskenta. Jokaiselta suunnitellun tuulivoimalan sijoituspaikalta
21 kartoitettiin siitä sadan metrin säteen muodostaman kehän sisäpuolella oleva linnusto. Havainnot kirjattiin ja eroteltiin kolmeen etäisyysluokkaan suhteessa suunniteltujen tuulivoimaloiden rakennuspaikkoihin. Havainnot tulkittiin jo maastossa pareiksi linnuston seurannan ohjeiden mukaisesti. On huomattava että kartoituslaskentojen ajankohtaan suunnitelmissa oli rakentaa alueella 24 tuulivoimalaa, mutta myöhemmin suunnitelmat ovat muuttuneet käsittämään 34 voimalaa. Kartoituslaskennat suoritettiin näille 24 sijoituspaikalle. Uudet voimalapaikat eivät sijaintinsa ja luonnonolosuhteiden puolesta eroa merkittävästi vanhoista. Ennakolta huomionarvoisiksi oletettujen lintualueiden kartoitukset, joissa kartoituksia suunnattiin karttatarkastelun avulla etukäteen valituille kohteille. Kesän 2012 pesimälinnustokartoituksen ohessa käytiin hankealuetta lähellä olevilla linnustollisesti merkittäväksi arvioiduilla kohteilla. Näitä olivat vanhat metsät, pienet suot ja vesistöt. Lisäksi laskettiin pistelaskentamenetelmällä vuoden 2012 aikana levähtäviä lintuja Töttösenaavan peltoaukealta (Kelujärven kylän lounaispuoliset pellot) sekä Kelujärveltä- Matalajärveltä. Kohteilla pesivien lintujen parimääriä ei varsinaisesti pyritty saamaan selville, vaan kyseessä oli alueiden yleisluonteinen kartoitus. Muuttolintulaskentojen tavoitteena oli saada käsitys yleisellä tasolla suunnitellun tuulivoimapuistoalueen yli kulkevasta lintumuutosta. Kevätmuuttoa havainnointiin sekä keväällä 2012 että 2013 yhteensä 9 päivänä ja syysmuuton havainnointi suoritettiin syksyllä 2011 8 päivänä. Lisäksi muuttolinnuston havainnointia oli satunnaisemmin muiden linnustotöiden yhteydessä. Mainittujen lisäksi suoritettiin salassa pidettävien uhanalaisten lajien tarkkailua, joiden pohjalta on laadittu erillisraportti viranomaisten käyttöön. 5.1.2 Keskeisimmät tulokset Pesimälinnusto Maastotöiden aikana havaittiin yhteensä 92 lajia, joista alueella tai sen läheisyydessä arvioitiin pesivän 72 lajia. Pesimälinnuston kohdalla Palkisvaaran ja Kannusvaaran hankealue voidaan luokitella linnustoarvoltaan keskimääräiseksi tai keskimääräistä niukemmaksi. Lintukannan niukkuutta selittävät alueen elinympäristön yksipuolisuus ja karuus. Niukasti esiintyvät etenkin kuusikoiden ja rehevien metsien lajit. Rakennettua ja maaseudun ympäristöä suosivia lintuja ei ole lainkaan. Myös suolintujen osuus lintujen kokonaiskannasta on pieni. Vaikka suojelullisesti erityisen merkittäviä esiintymiä ei hankealueella todettu, alueella on arvoa mm. petolintujen pesimä- ja saalistusalueena. Tehdyissä pöllökartoituksissa havaittiin yksi pöllöreviiri. Havaittu soidinääntelevä pöllö oli helmipöllö Kannusvaaran länsireunalla. Tämän lisäksi muiden lintukartoitustöiden yhteydessä heinä-syyskuun 2011 aikana tehtiin useita havaintoja pöllöistä. Eniten havaittiin hiiripöllöjä, joita nähtiin koko aikana (elo-syyskuu) arviolta noin 10 yksilöä. Hiiripöllöjä havaittiin tasaisesti eri puolilla hankealuetta ja lähiympäristöä ja yksittäisten yksilöiden havaittiin liikkuvan laajalla alueella. Lisäksi tavattiin suopöllö ja varpuspöllö. Osa tavatuista pöllöistä saattoi olla hankealueella pesineitä tai niiden jälkeläisiä, mutta reviireiksi näitä havaintoja ei voida tulkita. Varsinainen pöllöreviirien kartoitus ajoittui erittäin heikon myyräkannan tilanteeseen, mikä näkyi pöllöjen lähes täydellisenä puuttumisena alueelta. Epäilemättä toisenlaisissa olosuhteissa soidinäänteleviä pöllöjä esiintyy Kannusvaaran ja Palkisvaaran alueella enemmän alueen elinympäristöjen perusteella. Kanalintujen soidinpaikkakartoituksissa löydettiin 1 3 metson soidinpaikkaa. Teeren soidinpaikkoja vaarojen läheisiltä soilta löydettiin yhteensä 10 kohteelta. Lisäksi kartoitusten aikaan löydettiin 13 15 riekkoreviiriä. Palkisvaaran-Kannusvaaran alue on siis kanalintujen suosimaa elinaluetta, mutta lajien tiheydet eivät merkittävästi eroa Keski-Lapin olosuhteisiin
22 esitetyistä tiheyksistä (Väisänen ym. 1998). Metson osalta keskimääräinen kannan tiheys Peräpohjolan alueella noin 0,3 paria/km². Teeren ja riekon vastaava tiheys on puolestaan noin 0,6 paria/km². Metsojen merkittävin soidinpaikka alueella on Palkisvaaran korkeimman laen pohjoisrinteen alapuolisessa mäntymetsässä. Tällä paikalla tavattiin varmuudella 5-6 metsokukkoa soitimella. Lisäksi alueen ympäristössä tavattiin lukuisia metsonaaraita eli koppeloita. Toinen arvion mukaan pienempi soidinpaikka on Kannusvaarassa vaaran laen länsipuolen alarinteillä. Tällä paikalla kuultiin vähintään yksi soitimella oleva metsokoiras ja nähtiin kaksi koppeloa, mutta soidin keskeytyi kartoittajasta johtuvasta häiriöstä ja koiraiden tarkkaa lukumäärä ei saatu selville. Kolmas mahdollinen soidinpaikka on aivan Palkisvaaran läntisessä osassa. Tällä paikalla tavattiin ainoastaan metsonaaraita, mutta ajankohdan huomioiden on mahdollista että ne oleskelivat soidinpaikan läheisyydessä. Lisäksi metsä vaikutti alueella varsin sopivalta metson soidinpaikaksi, joten kohde voidaan luokitella potentiaaliseksi soidinpaikaksi. Selvitysalueelle tehdyissä linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 45 lajia, joista maalintuja 40 lajia. Tulosten perusteella alueen runsaslukuisimmat lintulajit ovat järripeippo, pajulintu, urpiainen, vihervarpunen, metsäkirvinen ja laulurastas. Maalintukannan kokonaistiheydeksi saatiin Luonnontieteellisen keskusmuseon aineiston kuuluvuuskertoimilla (Väisänen ym. 1998) 97 paria/km² ja Metsähallituksen kuuluvuuskertoimilla ja menetelmillä (Rajasärkkä 2011a) 66 paria/km². Linjalaskentojen kattamaksi alueeksi voidaan katsoa noin 30 km². Laskentatulosten perusteella Luonnontieteellisen keskusmuseon kuuluvuuskertoimia käyttäen maalintuja pesii tämän kokoisella alueella 2920 paria. Vastaavasti Rajasärkän (2011a) julkaisemien menetelmien mukaan maalintukanta on puolestaan 1950 2940 paria. Luonnontieteellisen keskusmuseon aineistojen mukaan maalinnuston kokonaistiheys on hankealueella hiukan alhaisempi kuin on odotettavissa maatieteellisen sijainnin perusteella. Pesimälinnuston kartoituslaskentojen perusteella keskimäärin suunnitellulla voimalapaikalla sadan metrin säteellä pesii 1,7 lintuparia. Yksittäisillä paikoilla havaittiin 0-6 paria. Lintukannan tiheys on kartoituslaskennan perusteella 60 paria/km² suunnitelluilla voimalapaikoilla. Todellisuudessa lintukannan tiheys on jonkin verran suurempi, koska yhden kerran kartoituksella ei havaita kaikkia lintuja. Pesiviksi tulkittavia lajeja voimalapaikoilla havaittiin ainoastaan kymmenen, joista mielenkiintoisimpia olivat metso ja kivitasku. Runsaimmat olivat urpiainen, leppälintu ja järripeippo. Etäämmällä suunnitelluista voimalapaikoista havaittiin lajeja hiukan monipuolisemmin (19 kpl), joista mielenkiintoisimpia olivat tuulihaukka, teeri ja tervapääsky. Petolintuja esiintyi varsinaisena pesimälinnuston selvitysvuonna (2012) varsin niukasti heikosta ravintotilanteesta johtuen. Tuolloin alueella havaittiin pesivänä ainoastaan tuulihaukku ja uhanalainen laji. Muina vuosina selvitysalueella havaittiin pesivänä ampuhaukka ja varpushaukka sekä todennäköisesti pesivinä kanahaukka, piekana ja sinisuohaukka. Muuttolinnusto Muuttolinnuston tarkkailuissa havaittiin alueen sijaintiin nähden varsin odotetunlainen muuttolinnusto. Vesilinnuista muuton tarkkailuissa havaittiin vähäisiä määriä joutsenia ja isokoskeloita sekä jonkin verran metsähanhia. Vesilinnuille tämä pienen aineiston perusteella Kelujärvellä on jonkinlaista merkitystä muuton ohjaajana. Etenkin tarkkailuissa havaituista joutsenista suurin osa kulki Kelujärven suunnalla lounas-koillissuunnassa. Vastaavasti metsähanhia lepäilee keväisin Kelujärveä lähellä olevilla pelloilla. Keväällä 2013 havaittiin pohjoisen sijaintiin nähden varsin hyvin metsähanhimuuttoa (7 parvea, 42 yksilöä).
23 Päiväpetolinnuista keväällä havaittiin yhdeksän muuttavaa yksilöä; 6 piekanaa, 2 muuttohaukkaa ja varpushaukka. Syksyllä havaittiin 38 muuttavaa petolintua, jolloin runsaimmat lajit olivat piekana, varpushaukka ja ampuhaukka. Näistä huomionarvoisimpana määränä voidaan pitää kahden peräkkäisen päivän aikana Nuolikirkon ohittaneita yhteensä kahdeksaa ampuhaukkaa. Vaikean havaittavuuden takia ohimuuttavia ampuhaukkoja nähdään varsin harvoin yhdeltä tarkkailupisteeltä useita yksilöitä päivässä, vaikka se onkin runsaimpia petolintulajeja. Suojelullisesti arvokkaimpia muuttolennossa havaittuja petolintulajeja olivat merikotka (1 yks.), muuttohaukka (3 yks.) ja sääksi (1 yks.). Kurkia muutolla havaittiin vain yksittäisiä tai pieniä ryhmiä sekä keväällä että syksyllä. Lokkilinnuista ainoa tuulipuistoalueella havaittu yksilö oli Palkisvaaran yli matalalla lentänyt harmaalokki, joskin Kelujärvellä oleskelevia paikallisia lokkeja näkyi ajoittain Nuolikirkolle. Kahlaajista taas ainoa muuttolennossa havaittu laji oli pikkukuovi. Varislintuja havaittiin myös muutolla niukasti. Hankealueella muutoin yleinen kiertelijä on korppi, joita havaittiin enimmillään 12 yksilöä samanaikaisesti Kannusvaaran ilmatilassa, mahdollisesti haaskan houkuttelemana. Muista linnuista havaittiin muutolla mm. yksittäisiä sepelkyyhkyjä ja tikkoja. Hiiripöllöistä kolme oli muuttolennossa. Pieniä varpuslintuja kirjattiin syksyllä enimmillään muutamia satoja aamun aikana. Runsaslukuisimpia havaittuja muuttajia olivat rastaat, kirviset ja järripeippo. Varpuslinnuille muodostui vaarojen rinteiden alaosiin pienimuotoisia muuttovirtojen tiivistymiä (esim. Nuolikirkon tuntumassa varpuslintuparvien yleisin syysmuuttosuunta oli lounaan ja lännen välille), koska muuttoparvet jonkin verran välttelivät lentämistä korkeiden vaarojen ja tuntureiden huippujen yli. Syksyn osalta havaitut määrät esittävät minimimääriä. Keväällä niitä havaittiin vain hyvin vähän. Keväällä 2013 havaittiin muuttolennossa yksi isolepinkäinen. Tarkkailujen aikana seurattiin myös, että kuinka suuri osa muuttolennossa olleista lajin havaituista yksilöistä lensi ohituspuolen ja lentosuunnan perusteella suunnitellun tuulipuistoalueen kautta ja kuinka suuri osa lajin havaituista yksilöistä lensi korkeudella, jolla olisivat vaarassa törmätä voimaloihin (alle 200 metriä maan pintaan nähden). Kevätmuutolla 2013 havaituista lajeista metsähanhet, piekanat ja muuttohaukat muuttivat pääsääntöisesti hankealueen läpi (metsähanhista 71, piekanoista 80 ja muuttohaukoista 100 %) ja noin puolet lensi alle 200 metrin korkeudella (metsähanhista 57, piekanoista 40 ja muuttohaukoista 100 %). Tosin näiden lajien kohdalla havaitut määrät olivat varsin pieniä ja muista lajeista havainnot oli niin vähäisiä että johtopäätöksien tekemiseen ne eivät riitä. Havaituista syysmuuttajista suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta kaikista suuntasi lentonsa mm. pääosa petolinnuista, noin puolet joutsenista ja kaksi kolmannesta kurjista ja n. 5 % metsähanhista. Lentokorkeuksien suhteen valtaosa havaituista muuttajista lensi alle 200 metrin korkeudella, poikkeuksia olivat vain metsähanhi ja kurki. Suhdeluvussa on paljon kyse siitä, kuinka kaukaa laji ylipäätään havaitaan. Joutsen-, hanhi- ja kurkiparvet erottuvat kauemmas, kuin vaikkapa kooltaan pienemmät ja tavallisesti yksittäin muuttavat petolinnut. Toisaalta korkealla lentäviä lintuja jää havainnoijalta runsaasti huomaamatta, joten todellisuudessa yli 200 metrissä lintujen liikehdintä on runsaampaa kuin tässä käytetty aineisto antaisi ymmärtää.
6 NATURA-ALUEISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET 24 6.1 Vaikutusmekanismit ja vaikutusalue Tuulivoimapuistohankkeet sähkönsiirtoyhteyksineen voivat aiheuttaa suoria ja välillisiä vaikutuksia hankealueiden ja mahdollisesti niiden lähiympäristön eliöstölle. Tässä Palkisvaara Kannusvaaran tuulipuistohanketta käsittelevässä Natura-tarveharkinnassa lähimpiin Natura-alueisiin kohdistuvat vaikutukset ovat välillisiä, koska Natura-alueille ei tulla sijoittamaan tuulivoimapuiston tai sähkönsiirron rakenteita. Tuulivoimapuistohankkeiden mahdolliset vaikutukset Natura-alueiden suojeluperusteina esitettyihin luontotyyppeihin ilmenevät lähinnä Natura-alueen ulkopuolella tapahtuvan rakentamisen aiheuttamina vesitasapainon muutoksina ja muutosten vaikutuksena Naturaalueen luontotyyppeihin tai kasvilajeihin. Tuulivoimahankkeista voi aiheutua Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin eläimiin ja lintuihin kohdistuvia häiriövaikutuksia, jotka ilmenevät rakentamisen aikaisena meluna sekä mm. ihmisten ja koneiden liikkumisena tuulivoimapuiston rakennustyömaalla ja sähkönsiirtoreitin alueella. Häiriövaikutukset voivat ilmetä myös karkottavina. Tällöin lintujen tai muiden eläinten häiriönsietokynnys ylittyy ja ne välttelevät liikkumista tuulivoimapuistojen alueella tai niiden läheisyydessä. Tuulivoimapuistojen häiriövaikutukset ovat yleensä voimakkaimmillaan hankkeen rakennusvaiheen aikana, kun taas tuulivoimapuiston toiminnan aikana häiriövaikutukset ovat lievempiä. Koska Natura-alueille ei osoiteta rakentamista, ei tuulivoimapuistojen rakentaminen vaikuta suoraan Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin, lajeihin tai kyseisten lajien elinympäristöihin. Tuulivoimapuistojen rakentaminen voi kuitenkin saada aikaan välillisiä vaikutuksia esim. lintujen reviireihin, jotka todennäköisesti ulottuvat myös Naturaalueiden ulkopuolelle. Tämän lisäksi Natura-alueiden suojeluperusteena mainittuihin lintulajeihin sekä Natura-alueilla levähtäväksi mainittuihin lintuihin saattaa kohdistua myös suoria törmäys- ja estevaikutuksia niin pesimä- kuin muuttoaikoina. Törmäysvaikutukset ilmenevät lintujen törmäyskuolleisuutena, ja tällä voi olla suoria vaikutuksia Natura-alueella esiintyvään linnustoon. Tuulivoimapuiston aikaansaamat estevaikutukset ilmenevät muutoksina lintujen lentoreiteissä niiden muuttoreiteillä ja lintujen kerääntyessä esim. Naturaalueella sijaitseville levähdyspaikoille. Lisäksi estevaikutuksia voi ilmetä lintujen pesimäkauden aikana, vaikuttaen pesäpaikan ja saalistus- tai ruokailualueiden välillä liikkumiseen. Tuulivoimapuistohankkeiden vaikutukset kasvillisuuteen ovat usein hyvin paikallisia ja ilmenevät pääasiassa hankkeen rakennusvaiheen aikana. Vaikutukset eivät ulotu kauas rakennuspaikoista, minkä johdosta kasvillisuusvaikutukset ovat mahdollisia lähinnä hankealueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Natura-alueen kasvillisuudelle ja luontotyypeille. Myös eläimistölle aiheutuva vaikutus rajautuu rakennuspaikan läheisyyteen. Lintuihin kohdistuvat vaikutukset ulottuvat sen sijaan huomattavasti laajemmalle alueelle lintujen liikkumisesta johtuen, minkä lisäksi vaikutukset ulottuvat koko tuulivoimapuiston toiminnan ajalle. 6.2 Tuulipuistohankkeen vaikutukset Hankkeesta syntyy häiriöitä ympäristöön teiden perusparannuksen ja uusien tieyhteyksien rakentamisen, voimaloiden perustamis- ja rakennustöiden sekä voimaloiden sähköistämisen, käytön sekä voimaloiden huoltotöiden yhteydessä. Rakentaminen ajoittuu kesä-marraskuulle 1-2 vuotena ja toiminnan aikainen huolto on säännöllistä ja ympärivuotista.
25 Yhden tuulivoimalan rakentaminen vaatii noin 0,5 ha laajuisen alueen ja lisäksi tuulivoimaloiden rakentamis- ja huoltotöitä varten alueelle rakennetaan tiestö, jonka kokonaispituus on noin 15,6 km. Tuulivoimaloiden, sähkölinjojen ja tiestön kokonaispinta-ala vastaa noin 35-41 ha aluetta, jonka luontotyypit pääosin häviävät rakentamisen alle ja lisäksi välittömässä ympäristössä olevat luontotyypit muuttuvat mm. kasvillisuuteen vaikuttavien maaperän kosteusolojen ja pienilmaston muutosten seurauksena. Sähkönsiirtovaihtoehdoista mahdollinen ilmavoimajohto vaatii maksimissaan noin 91 ha (SVE2a) kokoisen alueen raivaamista. Raivattava täysin uusi voimajohtoaukea on noin 50 m leveä tuulipuistoalueen sähköasemalta olemassa olevan voimajohdon luokse, minkä lisäksi olemassa olevan voimajohdon aukeaa pitää leventää noin 30 m uutta ilmajohtoa varten. Tarkasteltaviin Natura-alueisiin kohdistuvat vaikutukset ovat luonteeltaan sekä rakentamisen aikana (kaikki rakentaminen mukaan lukien) että tuulivoimaloiden käytössä syntyviä häiriöitä, minkä lisäksi vaikutuksia voi aiheutua mahdollisesta uudesta ilmajohdosta. Koska rakentaminen ei ulotu Natura-alueille eikä niiden välittömään läheisyyteen, hankkeesta ei synny suoria vaikutuksia (esim. pysyviä muutoksia) Natura-alueiden luontotyyppeihin tai kasvillisuuteen. Rakentamisesta ei synny vaikutuksia Natura-alueille myöskään epäsuorasti vesistöjä pitkin, koska hankealueen rakentaminen mittakaavaltaan pientä ja rakentaminen suuntautuu vaara-alueelle, jossa ainoastaan pienialaiset hydrologiset muutokset ovat mahdollisia. Tämän lisäksi etäisyys tuulipuistosta lähimpäänkin Natura-alueeseen on noin 8 km. Vastaavasti mahdollinen uuden voimajohdon rakentaminen aiheuttaa paikallisia kasvillisuusvaikutuksia, eikä vaikutuksia Natura-alueiden kasvillisuudelle ja luontotyypeille synny. Tuulivoimapuisto aiheuttaa käytön aikana melua. Melu rajoittuu kuitenkin varsin suppealle alueelle voimaloiden lähiympäristöön. Kuvassa 3 on hankkeesta tehty melumallinnus. Mallinnuksen perusteella tässä tarkasteltavina oleville Natura-alueille ei muodostu voimaloiden käytön aikaista meluhäiriötä, koska etäisyydet lähimmällekin alueelle on yli 8,5 km. Voimakkaimman äänen alue on luonnollisesti tuulivoimaloden välittömässä läheisyydessä, jossa äänenpainetaso on noin 55 db. Tuulivoimaloista ulommaksi siirryttäessä voimaloista aiheutuva ääni vaimenee siten, että 50 db raja ulottuu noin 300 metrin päähän voimaloista, 45 db raja noin 500 metrin etäisyydelle, 40 db raja noin 1 km etäisyydelle ja 35 db raja noin 2 km etäisyydelle tuulivoimaloista. Liikennemäärä kasvaa rakentamisen aikana, johtuen mm. sorakuljetuksista, aiheuttaen melu- ja pölyvaikutusten lisääntymistä. Rakentamisen aikana esiintyvästä teiden pölyämisestä syntyvät vaikutukset voidaan arvioida ulottuvan likimäärin muutamia kymmeniä metrejä käytettävästä tiestöstä, jolloin siitä ei aiheudu vaikutuksia Natura-alueille ja niiden suojelun perusteena oleville arvoille. Huoltotyöt suoritetaan pysäyttämällä voimalat ja suorittamalla huoltotyöt tornien sisällä olevien hissien kautta. Siten niillä ei arvioida olevan vaikutuksia Natura-alueisiin. Huoltoliikenne tapahtuu kevyen liikenteen kalustolla.
26 Kuva 3. Palkisvaara-Kannusvaaran tuulivoimapuiston meluvyöhykkeet vaihtoehdossa VE1 Tuulivoimalat ja ilmavoimajohdot synnyttävät törmäysriskin linnustolle ja siten myös Naturaalueilla pesiville tai niillä muuton aikana levähtäville lajeille. Käytännössä lintuihin kohdistuva kuolettava vaikutus voi aiheutua osumisesta tuulivoimalan potkurin lapaan, törmäyksestä maahan potkurin ilmapyörteen vaikutuksesta tai törmäyksestä voimajohtoon (ks. myös Koistinen 2004). Hankkeen keskeiset mahdollisia heikentäviä vaikutuksia aiheuttavia tekijät ovat siis meluhäiriöiden ja linnuston törmäämisriskin kasvun seurauksena syntyviä vaikutuksia. Meluhäiriö voi vaikuttaa linnuston lisäksi myös muuhun eläimistöön.