LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 178/2006/4 Dnro LSY 1994 Y 204 Annettu julkipanon jälkeen 29.12.2006 ASIA LUVAN HAKIJA Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojelu, Kokemäki, Huittinen, Äetsä, Vampula ja Alastaro Lounais Suomen ympäristökeskus MERKINTÄ Länsi Suomen vesioikeus on lakkautettu 29.2.2000. Asian käsittelyä on jatkanut 1.3.2000 perustettu Länsi Suomen ympäristölupavirasto. HAKEMUS Turun vesi ja ympäristöpiiri, sittemmin Lounais Suomen ympäristökeskus, on 15.7.1994 Länsi Suomen vesioikeuteen toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojeluhankkeen toteuttamiseen hakemukseen liitteenä olevan vesi ja ympäristöhallituksen ja Turun vesi ja ympäristöpiirin laatiman, 30.5.1994 päivätyn suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma sisältää Kokemäenjoen keskiosalla Kolsin voimalaitoksesta ylävirtaan Säpilänniemen kohdalla oikaisu uoman rakentamisen. Loimijoen alaosalla suunnitelma sisältää neljä vesistötyökohdetta, jotka alhaalta lukien ovat Pappilankarin perkaus Huittisten keskustaajaman alapuolella, Loimijoen alimmassa koskijaksossa sijaitsevan Mommolankosken kunnostus, Loimankosken perkaus ja kunnostus sekä ylimpänä noin 30 km Loimijoen suulta Sallilan voimalaitoksen yläpuolella tehtävä perkaus. Kokemäenjoen tulvasuojelun päätarkoituksena on alentaa tulvia Kolsin ja Äetsän voimalaitosten välillä Kokemäellä, Huittisissa ja Äetsässä. Loimijoen tulvasuojelun päätarkoituksena on alentaa tulvia Huittisissa, Vampulassa ja Alastarolla. Vaikutusten perusteella kumpi tahansa hanke on toteutettavissa ilman, että se edellyttää toisen suunnitelmaosan toteuttamista. Hakijan tarkoituksena on neuvotella Kolsi Oy:n kanssa sen osallistumisesta oikaisu uoman rakentamiseen. Jos neuvotteluissa ei
2 päästä hakijaa tyydyttävään ratkaisuun, hakija tulee myöhemmin täydentämään hakemustaan siten, että lupakäsittelyssä ratkaistaisiin myös voimataloutta koskeva vesilain 7 luvun 12 :ssä tarkoitettu osallistumisvelvollisuus. Turun vesi ja ympäristöpiiri on 7.12.1994 täydentänyt hakemustaan raportilla "Kokemäenjoen oikaisu uoman rakentamisen vaikutukset Säpilänharjun pohjavesialueeseen". Lounais Suomen ympäristökeskus on 25.10.2002 toimittanut Länsi Suomen ympäristölupavirastolle Lounais Suomen ympäristökeskuksessa laaditun, 23.10.2002 päivätyn tarkistetun ja täydennetyn suunnitelman, jonka liitteenä on muun ohella arvio hankkeen vaikutuksista Natura 2000 alueisiin sekä hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus. Hakija on lausunut, että ympäristöministeriön 3.3.1997 tekemän päätöksen mukaisesti hankkeesta on laadittu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain vaatimukset täyttävä arviointiselostus. Tähän perustuen hakija on päättänyt täydentää Kokemäenjoen keskiosan suunnitelmaa ja hakea lupaa Säpilänniemen oikaisu uoman lisäksi myös pengerryksille. Vuoden 1994 jälkeen suunnitelma on kokonaisuudessaan ajantasaistettu. Kokemäenjoen keskiosan tulvasuojelutoimenpiteitä ovat Säpilänniemen oikaisu uoma, sekä Lauhankylän, Leppisaaren, Lauhan, Vesiniityn, Sammun, Naarassaaren, Kiviniemen ja Villilän pengerrykset. Tavoitteena on kerran 20 vuodessa tai sitä useammin esiintyvien tulvien (HW 1/20 ) poistaminen. Penkereiden harjan korkeuteen otetun 20 30 cm:n varmuusvaran vuoksi pengerryksillä saavutettava tulvasuojelutaso on tavoitetta parempi, kerran 50 vuodessa (HW 1/50 ). Kokemäenjoen keskiosalla alennetaan tulvia enimmillään 2 500 ha:n alueelta (v. 1966 kevättulva). Pengerrysalueiden suurin kevättulvan poistamisella saatava hyötyala on noin 1 200 ha ja vastaavasti kesätulvan noin 1 100 ha. Säpilänniemen oikaisu uoman vaikutusalueella on lähes 140 tilaa. Näistä noin 70 on pengerrysalueilla. Maataloushyötyjen ohella pengerryksistä on hyötyä yhteensä 195 rakennukselle, joista 27 on asuinrakennuksia. Säpilänniemen oikaisu uoma alkaa Kokemäenjoen Pälpälänlahdelta ja päättyy Ruoppalahteen. Uoman kokonaispituus on 2,2 km. Uoman länsiosan rannalla olevat pellot suojataan penkereellä. Oikaisuuomaan ohjautuva virtaama on noin puolet Säpilänniemen kiertävästä vesimäärästä. Oikaisu uoman rakentaminen alentaa Kokemäenjoen tulvia enimmillään yli metrin Kokemäenjoessa oikaisu uoman yläosan kohdalla. Pienimmillään vaikutus on noin 20 cm Äetsän voimalaitoksen alapuolella. Erikseen on selvitetty myös vuoden 1899 kaltaisen suurtulvan aikaisia vedenkorkeuksia ja virtaamia. Tällaisessa tilanteessa Säpilän oikaisu uoma alentaisi tulvakorkeutta noin 0,3 m keskiosan tulva alueilla.
3 Kokemäenjoen keskiosan kahdeksan erillisen pengerrysalueen penkereiden yhteenlaskettu kokonaispituus on noin 30 km ja keskikorkeus 0,7 m. Pumppaamoja on suunniteltu rakennettavaksi 21 kpl. Niiden lukumäärä ja mitoitus tarkistetaan, kun pengerrysalueille on laadittu yksityiskohtaiset kuivatussuunnitelmat. Loimijoen alaosalle suunnitellun Sallilankosken yläpuolisen perkauksen tavoitteena on kerran 20 vuodessa tai sitä useammin esiintyvien tulvien alentaminen. Perkauksella alennetaan tulvia noin 800 ha:n alueelta (v. 1966 tulva). Tulvavedenkorkeudet alenevat enimmillään yli metrin. Pappilankarin perkaus pienentää Huittisten keskustan alueella jääpadoista aiheutuvaa tulvariskiä. Mommolankosken kunnostuksen tavoitteena on parantaa kalojen, etenkin toutaimen elinympäristöä. Sallilankosken yläpuolella Loimijokea perataan noin 5 km:n matkalta. Perkaus tehdään kokonaan uomassa eikä jokea levennetä nykyisestä. Myös Kukonharjan maantiesilta uusitaan. Pappilankaria perataan 0,8 km:n matkalta poistamalla uomassa olevat suuret jääpatoja aiheuttavat kivet. Mommolankosken kunnostus sisältää kosken niskalla olevien vanhojen betonirakenteiden purkamisen ja paikan kiveämisen luonnonmukaisesti siten, että yläpuoliset vedenkorkeudet eivät muutu. Lisäksi koskelle tehdään kalataloudellinen kunnostus. Säpilänniemen oikaisu uoma katkaisee Säpilän pohjavesialueen, mutta esiintymän lähes koko kapasiteetti on hyödynnettävissä uoman rakentamisesta huolimatta. Pohjaveden pinnan aleneminen aiheuttaa kaivojen kuivumista, minkä vuoksi suunnitelmaan sisältyy vesijohtoverkoston rakentaminen ja alueen kiinteistöjen liittäminen verkostoon. Pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi suunnitelmaan sisältyy myös viemäriverkoston rakentaminen Säpilänniemeen. Tulvasuojelutoimenpiteet eivät merkittävästi vaikuta veden laatuun. Kokemäenjoen keskiosa toteutetaan kuivatyönä Ruoppalahtea lukuun ottamatta. Loimijoella Sallilankosken yläpuolinen perkaus aiheuttaa työnaikaista veden samentumista, mutta perattavassa maamassassa ei ole elohopeaa eikä muita terveydelle haitallisia aineita. Toimenpiteet eivät myöskään vaikuta rantojen vakavuuteen tai eroosioalttiuteen. Valtioneuvoston tekemän päätöksen mukaisesti suunnittelualueella on Natura 2000 verkostossa neljä aluetta: Puurijärvi Isosuo (FI0200001), Puurijärvi Isosuo (FI0200149), Kokemäenjoki (FI0200148) ja Vanhakoski (FI0200049). Hankkeesta on laadittu yhteysviranomaisen edellyttämä erillinen Natura arviointi. Selvityksen mukaan tulva alueiden pengertämisellä ja Sallilankosken yläpuolisella perkauksella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Naturaalueisiin. Pappilankarin perkaus Loimijoessa vaikuttaa haitallisesti jokiluontotyyppiin ja sille ominaiseen vaelluskalakantaan, mutta nämä vaikutukset kompensoituvat Mommolankosken kunnostuksel
4 la. Puurijärven kunnostustoimenpiteet ehkäisevät Säpilänniemen oikaisu uoman aiheuttamat haitalliset vaikutukset Puurijärveen. Natura arvioinnissa nousivat esiin hankkeen vaikutukset Kokemäenjoen rannan tulvametsiin (Puurijärvi Isosuo, FI0200001). Säpilänniemen oikaisu uoman vaikutusalueella on tulvametsiä 7,1 ha. Uoman rakentaminen laskee tulvavedenkorkeutta ja siten vähentää tulvametsien veden alle jäävää alaa tulvametsien kannalta merkityksellisten kasvukauden aikaisten tulvien aikana keskimäärin 0,69 ha eli noin 10%. Natura arvioinnissa on katsottu, että ilman Kolsin voimalaitoksella ajoittain suoritettavaa veden padottamista Säpilän oikaisu uoman vaikutus on merkittävästi haitallinen tulvametsille. Lounais Suomen ympäristökeskus hakijana on kuitenkin katsonut, että tulvametsiin aiheutuvat muutokset eivät merkittävästi vaaranna tulvametsien suotuisaa suojelutasoa, koska vaikutusalue on varsin pieni. Mikäli katsotaan, että haitalliset vaikutukset ovat merkittäviä, voidaan ne kompensoida padottamalla vettä tulvametsävyöhykkeelle. Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojeluhankkeesta saadaan hyötyä maataloudelle, voimataloudelle sekä yhdyskuntahyötyä rakennuksille ja liikenneyhteyksille. Hankkeen hyödyt ovat yhteensä noin 8,1 milj., josta maataloushyötyä noin 3,2 milj., yhdyskuntahyötyä noin 3,1 milj. ja voimataloushyötyä noin 1,7 milj.. Hankkeesta syntyy lisäksi hyötyjä, joita ei ole arvioitu rahassa. Näistä merkittävin on Pappilankarin perkauksesta aiheutuva tulvariskin vähentyminen Huittisten keskustan kiinteistöille. Säpilänniemen oikaisu uoman ja Kokemäenjoen keskiosan tulvasuojelupenkereiden toteuttamisen edellytyksenä on, että toimenpiteisiin tarvittavalle maapohjalle saadaan pysyvä käyttöoikeus. Vahingot on arvioitu tilakohtaisesti. Säpilänniemen oikaisu uoman toteuttamisesta esitetyt korvaukset ovat yhteensä 149 000. Näistä korvauksista on tehty sopimukset lähes kaikkien tilanomistajien kanssa. Penkereiden rakentamisesta maksettavat korvaukset ovat yhteensä 243 000. Loimijoella ei arvioida syntyvän korvattavia vahinkoja maa alueiden käyttöoikeudesta. Kaivojen kuivumisen kompensoimiseksi hakija rakentaa kustannuksellaan Säpilänniemeen korvausvesijohdon (noin 53 000 ) ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi viemäriverkoston (noin 181 000 ) sekä liittää alueen kiinteistöt vesihuoltolaitoksen verkostoon. Kokemäenjoen keskiosan kalataloudelliset vahingot korvataan kalanistutuksilla. Loimijoen alaosan kalastolle ja kalataloudelle aiheutuvia haittoja korvataan Mommolankosken kunnostuksella sekä toutainten ja taimenien istutuksella. Vuoden 2002 alun hintatasossa koko tulvasuojeluhankkeen rakentamiskustannukset ovat yhteensä noin 11 milj. ja kokonaiskustannukset, mukaan lukien käyttö ja ylläpitokustannukset sekä korvaukset ja kompensaatiot yhteensä noin 12 milj..
ASIAN KÄSITTELYN VAIHEET 5 Lounais Suomen ympäristökeskus on katsonut ympäristövaikutusten arvioinnin osoittavan, että Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojelutoimenpiteet eivät vaaranna yleistä terveydentilaa tai aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä huononna paikkakunnan asutus tai elinkeino oloja. Lounais Suomen ympäristökeskus on myös katsonut, että tulvasuojeluhanke on yleisen tarpeen vaatima, koska hanke vähentää laajalla alueella sekä maataloudelle että kiinteistöille aiheutuvia tulvavahinkoja. Maataloushyöty kohdistuu Kokemäenjoella noin 190 tilalle ja Loimijoella noin 160 tilalle. Myös lähes 200 rakennukselle aiheutuva tulvasuojeluhyöty on huomattavan suuri ja Säpilänniemen oikaisu uoman voimataloushyöty on merkittävä. Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojeluhankkeen hyödyt ovat myös huomattavan suuret siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna. Lounais Suomen ympäristökeskus on vesilain 2 ja 7 luvun nojalla pyytänyt lupaa toteuttaa tarkistettu ja täydennetty Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojelusuunnitelma ja oikeutta toiselle kuuluviin alueisiin. Länsi Suomen vesioikeus on 26.8.1994 määrännyt hakemuksen käsiteltäväksi vesilain 18 luvun mukaisessa katselmustoimituksessa ja pyytänyt vesi ja ympäristöhallitusta tekemään ehdotuksensa toimitusinsinööriksi. Vesioikeus on 25.10.1994 määrännyt vesi ja ympäristöhallituksen ehdotuksen mukaisesti diplomi insinööri Marja Hiitiön vesi ja ympäristöhallituksesta toimitusinsinööriksi katselmustoimitukseen ja 26.10.1994 päättänyt, että hakemuksen osalta sovelletaan 28.6.1994 annetun lain nro 553/94 menettelyä koskevia säännöksiä. Vesi ja ympäristöhallitus on 28.2.1995 toimitusinsinööri Hiitiön pyynnöstä määrännyt biologi Pertti Seppäsen, hydrogeologi Sakari Koskisen ja limnologi Tellervo Kärmeniemen vesi ja ympäristöhallituksesta asiantuntijoiksi katselmustoimitukseen. Suomen ympäristökeskus on 31.5.1995 peruuttanut vesi ja ympäristöhallituksen Kärmeniemelle antaman määräyksen. Länsi Suomen vesioikeus on 10.6.1996 toimitusinsinööri Hiitiön pyynnöstä määrännyt limnologi Tellervo Kärmeniemen ja fil.kand. Outi Kurjen toimimaan asiantuntijana katselmustoimituksessa. Länsi Suomen vesioikeus on 2.6.1997 toimitusinsinööri Hiitiön pyynnöstä peruuttanut hänelle antamansa määräyksen ja määrännyt Lounais Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksesta tutkimusinsinööri Hannu Siitosen toimitusinsinööriksi katselmustoimitukseen.
6 Lounais Suomen ympäristökeskus on 19.3.2003 määrännyt limnologi Tellervo Ketolan Suomen ympäristökeskuksesta ja biologi Pertti Seppäsen Uudenmaan ympäristökeskuksesta asiantuntijaksi katselmustoimitukseen. Lounais Suomen ympäristökeskus on 9.10.2003 peruuttanut Seppäselle antamansa määräyksen ja määrännyt Asko Sydänojan Lounais Suomen ympäristökeskuksesta asiantuntijaksi katselmustoimitukseen. Toimitusinsinööri Siitonen on kutsunut katselmustoimituksen uskotuiksi miehiksi Seppo Saaren Kokemäen kaupungista ja Jussi Rannikon Huittisten kaupungista. Ympäristölupavirasto on 20.5.2003 määrännyt fil. tri Tuomo Hatvan avustamaan asiantuntijana katselmustoimituksessa. Katselmuskokoukset on pidetty 7.5.2003 Kokemäen kaupungissa ja Äetsän kunnassa sekä 8.5.2003 Huittisten kaupungissa ja Vampulan kunnassa. Fil. tri Tuomo Hatva on antanut pohjavesiasioiden asiantuntijana lausuntonsa 30.10.2003, Asko Sydänoja kalatalousasioiden asiantuntijana 31.12.2003 ja limnologi Tellervo Ketola vesistövaikutusten asiantuntijana 12.8.2004. Toimitusmiesten laatima katselmuskirja on valmistunut 24.9.2004. Katselmustoimituksen päätyttyä katselmusasiakirjat ovat olleet yleisesti nähtävillä 1.11. 16.12.2004 Kokemäen ja Huittisten kaupungissa sekä Alastaron, Vampulan ja Äetsän kunnassa. SUUNNITELMA Vesistötiedot Vesistön yleiskuvaus Kokemäenjoen vesistöalue on Suomen neljänneksi suurin; sen pinta ala on 27 000 km 2, josta järvien osuus on 11 %. Järvet jakautuvat kuitenkin alueellisesti varsin epätasaisesti siten, että vesistön itäosa kuuluu Keski Suomen runsasjärviseen alueeseen ja länsiosa länsirannikon vähäjärvisten jokivesistöjen alueeseen. Loimijoen vesistöalueen pinta ala on 3 140 km 2 ja sen järvisyys on 2,7 %. Vesistön muodostavat pohjoisesta ja etelästä Tampereen Pyhäjärveen laskevat järvireitit, Iso Kulovedestä alkava Pohjanlahteen laskeva jokiosa sekä Kokemäenjokeen laskevat pienemmät jokivesistöt, joista huomattavin on Loimijoki. Kokemäenjoki on vesistöalueen laskujoki. Sen pituus Porinlahden ja Liekoveden välillä on 110 km ja kokonaisputous 57 m. Loimijoki alkaa Tammelan Pyhäjärvestä (31 km 2 ). Sen pituus on 46 km ja putouskorkeus tällä matkalla 26 m Vuolteen voimalaitokselle asti. Alastarossa siihen laskee Koenjoki ja hieman ennen Kokemäenjokea Punkalaitumenjoki. Seuraavissa taulukoissa on esitetty vesistöalueen suurimmat järvimuodostumat ja niiden pinta alat.
7 Järvimuodostuma Pinta ala (km 2 ) Iso Längelmävesi 410 Näsijärvi 257 Iso Tarjanne 209 Vanajavesi 172 Pyhäjärvi 124 Keurusselkä 119 Kyrösjärvi 96 Rauta Kulovesi 66 Yhteensä 1 453 Vesistöalueen merkittävimmät säännöstellyt järvet ja niiden säännöstelytilavuudet on esitetty seuraavassa taulukossa. Järvimuodostuma Säännöstelytilavuus (Mm 3 ) Vanajavesi 342 Näsijärvi 385 Pyhäjärvi 191 Kyrösjärvi 118 Rauta Kulovesi 59 Yhteensä 1 095 Vedenkorkeudet ja virtaamat Näsijärven säännöstelyä hoitaa säännöstely yhtiö. Iso Längelmäveden juoksutus noudattaa luonnonmukaista purkautumiskäyrää kuivimpia aikoja lukuun ottamatta. Iso Tarjannetta ei säännöstellä. Pyhäjärven ja Vanajaveden säännöstelyluvan haltijana on Pirkanmaan ympäristökeskus. Kokemäenjoen suurin virtaama Harjavallassa oli vuosina 1961 1990 918 m 3 /s, keskivirtaama 231 m 3 /s ja alivirtaama lyhytaikaissäännöstelyn vuoksi niinkin alhainen kuin 2 m 3 /s. Loimijoen suurin virtaama Maurialankoskessa vuosina 1961 1990 oli 513 m 3 /s, keskivirtaama 24 m 3 /s ja alivirtaama 0,1 m 3 /s. Loimijoen virtaamavaihtelut ovat suuria valuma alueen vähäjärvisyyden vuoksi. Vaihtelua kärjistää vielä peltojen suuri osuus valuma alueen pintaalasta.
8 Tavanomaisissa vesioloissa virtaama ja vedenkorkeusvaihtelut Kokemäenjoella riippuvat Tyrvään, Äetsän, Kolsin ja Harjavallan voimalaitosten juoksutuskäytännöstä. Vedenkorkeuksien keski ja ääriarvot Kokemäenjoessa vuosina 1961 2000 ja Loimijoessa vuosina 1931 1975 (Mauriala 1984 ) on esitetty seuraavassa taulukossa. Asteikon paikka Vedenkorkeus N 43 + HW MHW MW MNW NW m m m m m Kokemäenjoki Pahakoski 1) 43,43 42,72 42,25 41,5 38,75 Kyttälä 44,33 43,30 42,42 41,88 41,46 Kyttälänkoski 44,31 43,50 42,52 41,89 41,45 Syyränsuu 2) 44,38 43,81 42,72 42,03 41,66 Äetsä ala 44,96 44,22 42,97 42,12 41,65 Loimijoki Lauttakylä 45,68 44,31 42,69 42,08 41,34 Mauriala a 57,50 3) 55,76 53,47 52,55 52,40 1) vuodet 1961 1980 2) ilmoitettu vuorokausikeskiarvona; vuodet 1970 1990 3) arvio Kuormitus ja veden laatu Kolsin voimalaitoksen rakentamisen jälkeen vedenkorkeuksien vaihteluvälit ovat pienentyneet Kokemäenjoessa Kolsin voimalaitokselta Pahakoskelle; alivirtaamien aikana vedenkorkeus ei ole enää laskenut joessa aikaisemmin vallinneille tasoille. Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttavat yläpuolisen järvireitin tila, jokialueelle tuleva pistekuormitus sekä voimalaitosten aiheuttama säännöstely. Suunnittelualueen yläpuoliselle jokiosuudelle laskevat puhdistetut jätevetensä Vammalan kaupunki ja Äetsän kunta sekä Äetsän alueen tehtaat. Hajakuormitusta tulee Kokemäenjoen ylä ja keskiosaan lähivaluma alueelta sekä Sammunjoen, Loimijoen ja Kauvatsanjoen kautta. Virtaaman ollessa suuri Loimijoen alueelta tulevat vedet samentavat Kokemäenjokea Huittisten kohdalla. Tällöin myös veden kiintoainepitoisuus ja kiintoaineeseen sitoutuneiden aineiden pitoisuudet kasvavat voimakkaasti. Alivirtaamakausina kesällä ja talvella Loimijoen aiheuttama kuormitus, kuten muukin valumaalueelta tuleva hajakuormitus on pienimmillään. Kokemäenjoen veden laatu on parantunut merkittävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana yläpuolisen järvireittialueen jätevesikuormituksen pienenemisen seurauksena. Happitilanne on pa
9 rantunut ja fosforipitoisuus laskenut kolmannekseen. Typpipitoisuus on sen sijaan kasvanut. Vedenlaatutulosten perusteella Kokemäenjoki kuuluu kevätylivirtaaman aikana joinakin vuosina virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä ja joinakin luokkaan välttävä. Vesi on rehevää, ajoittain erittäin rehevää. Kesäalivirtaamakauden aikana Kokemäenjoki kuuluu sekä Kolsin että Kiettareen kohdalla virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä. Loimijoen vesi on pelloilta ja jokiuomasta huuhtoutuvien ainesten takia savisameaa ja erittäin runsasravinteista. Virtaamien ja veden laadun vaihtelut ovat suuret. Suuren peltopinta alan, voimaperäisen maatalouden ja savisen maaperän eroosioherkkyyden johdosta Loimijokeen huuhtoutuu huomattavia määriä kiintoainesta. Hajakuormituksen vaikutus on yleensä suurimmillaan kevät ja syysvalumien aikana. Hajakuormitus on heikentänyt myös veden hygieenistä laatua joen alajuoksulla etenkin ylivirtaamakausina. Loimijoen fosforikuormituksesta noin 80 % ja typpikuormituksesta noin 70 % on hajakuormituksen aiheuttamaa. Jätevesikuormitus on nykyisin vähäistä. Pääosa viemäröidystä kuormituksesta johdetaan Loimijokeen ylä ja keskijuoksulla. Tulvasuojeluhankkeen vaikutusalueella jokeen johdetaan vain Vampulan ja Huittisten jätevedet. Jokeen laskettujen jätevesien happea kuluttava kuormitus on alle 5 % ja fosforikuormitus alle 20 % 1970 luvun tasosta. Typpikuormituksessa ei ole tapahtunut muutoksia. Pohjalietteen elohopeapitoisuudet eivät ylitä tavanomaisia luonnossa havaittuja pitoisuuksia. Loimijoki on erittäin rehevä ja kuuluu virkistyskäyttöluokkaan IV, välttävä. Kalasto Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alajuoksun kalasto koostuu pääosin hitaasti virtaaville jokialueille ja järville tyypillisistä lajeista. Hauki, ahven, lahna, särki, made, säyne, kuha, turpa, sulkava ja kuore ovat yleisimmät lajit. Näiden lisäksi alueella esiintyy ainoa Suomesta tavattava luontainen toutainkanta sekä taimen. Kokemäenjoessa on lisäksi siikaa ja ankeriasta. Kokemäenjoen keskiosalla ja Loimijoessa esiintyvä toutain on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Toutain on lähinnä virtaavissa vesissä elävä, nopeakasvuinen puolivaeltava särkikala. Elinympäristönsä suhteen toutain on sangen vaativa ja toutaimen esiintyminen koko sen levinneisyysalueella rajoittuukin vain tietyille toutaimen ympäristövaatimukset täyttäville alueille. Toutainkannat ovat taantuneet eri puolilla Eurooppaa etenkin vesistörakentamisen ja saastumisen vaikutuksesta. Toutaimen ainoa merkittävä Suomessa jäljellä oleva luontainen kanta on Kokemäenjoen vesistössä. Luonnonvaraisena toutainta esiintyy koko Kokemäen joen pituudelta Pihlavanlahdelta Hartolankoskelle ja Loimijoen alajuoksulla aina Loimaan Hirvikoskelle saakka sekä Ko
10 kemäenjoen yläpuolisissa järvissä, Lieko, Rauta, ja Kulovedessä. Esiintymisalue rajoittuu Siuronkosken ja Melon voimalaitoksiin. Toutaimia on siirretty istutuksilla myös Siuronkosken ja Nokianvirran yläpuolisiin vesistöihin. Kokemäenjoen ja Loimijoen alueella sijaitsevat voimalaitokset estävät toutainten vaellukset ja käytännössä ne jakavat alueen toutainkannat erillisiksi. Vesistön ja rantojen käyttö sekä suojelukohteet Maatalous Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan alueen maanviljelys on voimaperäistä viljanviljelyä ja siihen liittyvänä harjoitetaan runsaasti sikataloutta. Kohdealueen kuntien viljelty peltoala on Maatalouslaskennan 2000 mukaan hieman yli 46 000 ha. Hyötyalueella 90 % pelloista on salaojitettu. Hyvän viljavuuden ja viljeltävyyden ansiosta alueen satotaso on Satakunnan maaseutukeskuksen keskiarvojen yläpuolella. Tulvan maataloudelle aiheuttamat haitat riippuvat tulvan esiintymisajankohdasta. Kevättulva viivästyttää kylvöä ja siten pienentää satoa. Viivästyminen siirtää sadonkorjuun keskimääräisesti huonompiin sääolosuhteisiin, jolloin korjuukustannukset saattavat kohota. Kesätulva koettelee täyttä kasvustoa, jolloin tavallisesti menetetään lähes koko sato. Viljelykasvien tulvankestävyys vaihtelee kasvukauden aikana. Kasvukauden alkuaikana kasvu on voimakasta ja kasvi vaurioituu herkemmin kuin myöhemmässä vaiheessa. Korjuuaikana tulva vaikuttaa enemmän maaperän rakenteellisiin ominaisuuksiin kuin viljelykasviin. Vettyneet pellot eivät kanna raskaita työkoneita tai ainakin korjuutyö vaikeutuu ja maaperän tiivistyminen lisääntyy. Puinnin viivästyminen aiheuttaa puintitappioita ja viljan itämisriski kasvaa. Vesivoima Kokemäenjoen ja Loimijoen voimalaitokset on esitetty seuraavassa taulukossa. Laitosten vuotuinen energiateho on yhteensä 137,6 MW. Laitos Rakennusvirtaama Putouskorkeus Teho (P) (QR) (H) m 3 /s m MW Kokemäenjoki Harjavalta 360 26,5 73 Kolsi 360 12,3 39 Äetsä 220 6,0 9,7 Tyrvää (Hartola) 254 6,1 12,6 Loimijoki Rutava 4,0 0,4 Sallila 25 6,0 1,6 Vuolle 24 4,0 1,3
11 Kolsin voimalaitos Äetsän voimalaitos Rutavan voimalaitos Sallilan voimalaitos Vuolteen voimalaitos Kolsin voimalaitos on Kokemäenjoessa Kokemäen kaupungin alueella. Kolsin voimalaitoksen juoksutus on nykyisen luvan mukaan hoidettava niin, ettei seuraavia vedenkorkeuksia ylitetä (N 43 taso): Virtaama 640 m 3 /s 182 m 3 /s 150 m 3 /s Kolsi 40,65 m 42,25 m 42,25 m Upas 42,32 " 42,32 " 42,32 " Pahakoski 42,54 " 42,33 " 42,33 " Syyränsuu 43,06 " 42,38 " 42,37 " Uppaan vedenpinnan korkeus on määräävä. Kun virtaama on suurempi kuin 640 m 3 /s, ei Kolsin padotuskorkeudella ole sanottavaa merkitystä. Vesimäärän ollessa 125 m 3 /s ja sitä pienempi, on noudatettava Syyränsuun vedenpinnan korkeudesta annettuja määräyksiä Äetsän voimalaitos on Kokemäenjoessa Äetsän kunnan alueella. Voimassaolevan luvan mukaan vedenkorkeus ei padolla saa ylittää korkeutta NN +48,69 m (= N 43 +48,84 m). Luvassa määrätään myös uuden koneiston rakentamisesta ja siitä, ettei juoksutuksella saa aiheuttaa jyrkkiä vedenkorkeusmuutoksia ja edelleen, että juoksutuksessa on otettava huomioon yläpuolisen Hartolankosken juoksutus siten, että juoksutuksissa noudatetaan saamaa rytmiä. Vedenkorkeus on pysynyt sallitun ylärajan tuntumassa. Rutavan voimalaitos sijaitsee Loimankosken yläpuolella sellaisella jokiosuudella, jonka vedenkorkeuksiin perkaus ei vaikuta. Rutavan voimalaitoksen vedenkorkeutta on säädeltävä niin, ettei tulva aikaa lukuun ottamatta ylitetä Laatinkoskessa korkeutta 58,02 m. Sallilan voimalaitoksen voimassa olevan luvan mukaan vesi Sallilankosken padon yläpuolella saadaan padottaa korkeuteen N 60 +64,31 m. Mikäli vedenpinta uhkaa nousta tämän yli, on tulva aukkoja avattava riittävästi ylityksen estämiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Juoksutus on hoidettava siten, ettei aliteta tasoa N 60 +62,00 m lukuun ottamatta lyhyitä voimalaitoksen huollon kannalta tarpeellisia jaksoja. Kun Loimijoen virtaama on niin pieni, ettei sitä käytetä vesivoiman tuottamiseen, vedenkorkeus on pyrittävä pitämään lähellä korkeutta N 60 +64,31 m sitä kuitenkaan ylittämättä. Vuolteen voimalaitoksen voimassa olevan luvan mukaan vesi Vuolteenkosken padon yläpuolella saadaan padottaa korkeuteen
12 N 60 +68,43 m. Mikäli vedenpinta uhkaa nousta yli korkeuden N 60 +68,43 m tai on tätä ylempänä, on tulva aukkoja avattava riittävästi ylityksen estämiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Kun Loimijoen virtaama on niin pieni, ettei sitä käytetä vesivoiman tuottamiseen, vedenkorkeus on pyrittävä pitämään lähellä korkeutta N 60 +68,43 m sitä kuitenkaan ylittämättä. Vedenhankinta Kokemäen kaupungin pohjavesialueet ja vedenotto Kokemäen kaupungin alueella on Lounais Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2001 tekemän selvityksen mukaan seitsemän I luokan ja kuusi II luokan pohjavesialuetta, joiden yhteinen antoisuus on 23 700 m 3 /d. Kokemäen kaupungin vedenotto oli vuonna 1999 Koomankankaan Ilmiinjärven pohjavesialueelta 2 240 m 3 /d. Häyhtiönmaan pohjavesialueelta otettiin 66 m 3 /d vuonna 1999. Järilänvuoren pohjavesialuetta käyttää Harjavallan kaupunki ja Raijalan pohjavesialuetta Huittisten varavankila. Alapuoliset jokivedenottamot Harjavallan Porin alueella on useita Kokemäenjoen vettä käyttäviä teollisuuslaitoksia, esimerkiksi Kemira, Suomen Kuitulevy Oy ja Outokumpu Oy. Tulvasuojelun toimenpidealueen kunnissa ainoastaan Kokemäen kaupungissa sijaitseva Raision Yhtymä Oy:n Hämeen Perunan tuotantolaitos ottaa osan tarvitsemastaan vedestä Kokemäenjoesta. Turun Seudun Vesi Oy:n suunnittelema tekopohjavesihanke Turun alueen kuntien yhteinen vesiyhtiö Turun Seudun Vesi Oy on käynnistänyt suunnittelu ja lupaprosessin hankkeessa, jossa Kokemäenjoen vedestä muodostettaisiin tekopohjavettä Virttaankankaalla. Raakavesi otettaisiin Kokemäenjoen etelärannalta Karhiniemen sillan yläpuolelta, jotta siihen ei sekoittuisi huonolaatuista Loimijoen vettä. Vesimäärä olisi 110 000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna ja enintään 130 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna Rauman vedenotto Kokemäenjoesta Myös Raumalle on suunniteltu johdettavaksi vettä Kokemäenjoesta. Vesi, n. 15 000 m 3 /d, otettaisiin Harjavallan yläpuolelta ja imeytettäisiin Järilänvuorella. Nyt Eurajokeen johdetaan vedenhankintaa korvaavaa vettä Kokemäenjoesta. Luvan mukaan vettä saadaan johtaa 2 m 3 /s.
13 Vapaa ajan vietto ja matkailu Kokemäenjoki on merkittävä paikallinen ja alueellinen virkistyskohde. Alueen virkistyskäyttömuotoja ovat veneily, kalastus, uinti ja retkeily. Alueen arvo virkistyskohteena lisääntyi 1980 luvulla jokiveden laadun parantuessa. Kokemäenjoen keskiosalla on 230 loma asuntoa, joista yli puolet on Säpilänniemen alueella. Joki monine haaroineen muodostaa Kolsin ja Äetsän voimalaitosten välillä hyvän veneretkeilyalueen. Veneitä arvioidaan olevan alueella useita satoja loma asuntojen määrästä päätellen ja lisäksi Kokemäen Pälpälänlahdessa on pienvenesatama palvelemassa veneilijöitä. Yleisiä uimarantoja on kolme: Kokemäen alueella sijaitseva Pälpälänlahden uimaranta ja Huittisissa sijaitsevat Karhiniemen ja Lauhan uimarannat. Alueella on lisäksi useita epävirallisia uimapaikkoja. Alueelle vahvistetussa rantayleiskaavassa jokialueelle on kaavoitettu lisää loma asuntojen rakennuspaikkoja sekä uimarantoja, venevalkamia ja muita virkistysalueita. Lisäksi Kokemäenjoen keskiosa ja Loimijoen alaosa on merkitty melontareitiksi. Liikkumista joella vaikeuttavat säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu, voimalaitospadot ja lossien vaijerit sekä veneväylän puuttuminen. Tulvat aiheuttavat vahinkoa alavilla kohdilla sijaitseville loma asunnoille. Kokemäenjoen keskiosalla matkailu on maaseutumatkailua, jolle satakuntalainen maalaismaisema, jokiluonto ja joen tarjoamat virkistyskäyttömahdollisuudet luovat edellytykset. Viime vuosina joen keskiosalle on tullut useita matkailupalvelujen tarjoajia. Lisäksi alueella on vireillä useita matkailunkehittämishankkeita. Loimijoen merkitys virkistyskäytölle on suhteellisen vähäinen. Lomaasuntoja Loimijoen varressa on vain muutamia. Loimijoella ei ole yleisiä uimarantoja ja veneily on vähäistä. Virkistyskäyttöä haittaavat erityisesti veden huono laatu ja joessa sijaitsevat padot. Matkailun merkitys alueella on vähäisempää. Kalastus Uitto ja vesiliikenne Kalastusharrastus on ollut selvässä nousussa 1980 luvulla, mikä johtuu joen veden laadun parantumisesta ja kalakantojen elpymisestä. Suosituimpia yksittäisiä kalastuskohteita Kokemäenjoella ovat Äetsän voimalaitoksen alapuolinen alue, Kyttälänkoski ja muutamat muut virtapaikat. Loimijoella eniten kalastajia käy Loimankoskella ja sen yläpuolisella suvantoalueella. Saaliilla ei ole suurta taloudellista merkitystä. Alueen kalastus on pääasiassa vapaa ajan viettoon liittyvää virkistyskalastusta. Kotitarvekalastus on vähäistä ja ammattimaista kalastusta alueella ei esiinny lainkaan. Alueen tärkein kalastukseen liittyvä yksityistaloudellinen intressi on toutaimenviljelyyn tarvittavien emokalojen pyynti. Kokemäenjoen vesistössä on uitettu puuta viime vuosisadalta asti. Vuodesta 1967 lähtien uitto on ollut hyvin vähäistä ja paikallista ja on loppunut nykyisin kokonaan. Kokemäenjoen pääväylällä ja Loimijoel
Erityis ja suojelukohteet 14 la voimassa olleet uittosäännöt on kumottu ja uittoa varten tehdyt rakennelmat ja laitteet määrätty poistettavaksi. Vesiliikenne on Kokemäenjoessa lähinnä vapaa ajanviettoon liittyvää vähäistä paikallista venekulkua, pääasiassa soutu ja moottoriveneliikennettä. Kokemäenjoella on 16 lossiyhteyttä, joista kuitenkin vain osa on jatkuvassa käytössä. Tärkein alueellinen lossiyhteys Karhiniemessä korvattiin sillalla vuonna 1990. Viime vuosikymmenellä on rakennettu silta Leppisaareen ja Naarassaareen, joilla on korvattu näiden alueiden lossiyhteys. Loimijoessa vesiliikenne on paikallista pienveneilyä. Muinaismuistot ja suojelualueet Natura alueet Säpilän oikaisu uoman linjalla on Vallilan Pispan muinaismuistoalue. Museoviraston julkaisun mukaan kivikautinen asutusalue on toista kilometriä pitkä kaistale pohjois eteläsuunnassa. Muiden rakennustöiden välittömässä vaikutuspiirissä ei ole kulttuurihistoriallisesti arvokkaita tai suojeltuja rakennuksia. Koskiensuojelulain piiriin kuuluu Kokemäenjoesta Kilpikoski, joka sijaitsee Äetsän ja Tyrvään voimalaitosten välisellä jokiosuudella, mutta joka ei kuitenkaan sisälly hankkeen suunnittelu tai vaikutusalueeseen. Luonnonsuojelulain nojalla vahvistetuista luonnonsuojelualueista tärkein on Vuorionsaaren luonnonsuojelualue. Vuorionsaari sijaitsee suunnitellun Säpilän oikaisu uoman yläpään läheisyydessä. Kokemäenjoen yläjuoksu: Kilpikoski FI0358001 Äetsä Kokemäenjoen tulvasuojeluhankkeen vaikutusalueella on neljä Natura aluetta. Lisäksi yläjuoksulla on yksi ja alajuoksulla kaksi Naturaaluetta. Kokemäenjoen keskiosa: Puurijärvi Isosuo FI0200149 Huittinen, Kokemäki, Äetsä Puurijärvi Isosuon kansallispuisto FI0200001 Huittinen, Kokemäki, Äetsä Kokemäenjoki FI0200148 Huittinen, Kokemäki, Äetsä Vanhakoski FI0200049 Huittinen Kokemäenjoen alajuoksu: Pirilänkoski FI0200045 Nakkila, Harjavalta Kokemäenjoen suisto FI0200079 Noormarkku, Pori
15 Kokemäenjoen Natura alue on pinta alaltaan 187 ha. Alueen tärkeimmät habitaatit ovat Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (183 ha) ja tulvaniityt (4 ha). Naturan ilmoitukseen on merkitty lajistoksi toutain, majava ja kalatiira. Puurijärvi Isosuon suoalue on kansainvälisesti arvokas ja Puurijärvi kuuluu Etelä Suomen parhaisiin lintujärviin. Koko alueella on runsaasti EU:n lintudirektiivin lajeja sekä valtakunnallisesti uhanalaisia kasvi ja eläinlajeja. Länsi Suomen ympäristölupavirasto on 31.10.2003 antamallaan päätöksellä nro 59/2003/2 myöntänyt Lounais Suomen ympäristökeskukselle luvan Puurijärven lintuvesikunnostustöiden toteuttamiseen. Kunnostuksen tarkoituksena on estää järven umpeenkasvu, lisätä järven vesitilavuutta ja muodostaa uusia avovesialueita. Toimenpiteillä luodaan edellytykset monimuotoisen kosteikkoluonnon ja etenkin sen linnuston säilymiselle. Puurijärven kunnostustöiden lähtökohtana on vedenpinnan nosto. Vaikutusalueena on järven eteläja keskiosa. Puurijärvi Isosuon kansallispuistoon kuuluvat suot Kokemäenjoen Kiettareen ja Kyttälänhaarojen molemmin puolin eli Ronkansuo, Kiettareensuo, Aronsuo, Korkeasuo sekä Puurijärvi ja Isosuo. Kokemäenjoki haaroineen ja Puurijärvestä laskeva Kauvatsanjoki eivät kuulu puistoon. Puiston pinta ala on yhteensä 2 300 hehtaaria. Vanhakosken Natura alueen pinta ala on 101 ha. Tärkeimmät habitaatit ovat Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (70 ha), lehdot (14 ha), kosteat suurruohoniityt (10 ha), hakamaat ja kaskilaitumet (4 ha), humuspitoiset lammet ja järvet (1 ha), tulvametsät (1 ha) ja alavat niitetyt niityt (1 ha). Lintudirektiivin liitteen I mukaiseksi lajistoksi on merkitty kalatiira, palokärki, kuningaskalastaja, pyy ja luontodirektiivin liitteen II mukaiseksi lajiksi on merkitty toutain. Uhanalaisista kasvilajeista alueella esiintyvät rantalitukka, ketokäenminttu, peltosauramo ja pohjanlumme. Valtakunnalliset selvitykset Tulvasuojelutöiden vaikutus ja lähialueilla olevat suot eivät kuulu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Valtioneuvoston vahvistamassa valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa mainituista lehdoista on tulvasuojelutöiden vaikutus ja lähialueilla kaksi: Köysikosken lehtoalue (Kokemäki) Kokemäenjoen Köysikosken haaran rannoilla ja Vanhakosken lehtoalue (Huittinen) Loimijoen alajuoksulla Maurialan Mommolan Härkäkoskien rannoilla. Alueet on merkitty Satakunnan seutukaavaan. Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnallisesta rantojensuojeluohjelmasta ei sisällä tulvasuojelutöiden vaikutus ja lähialueilla olevia rantoja. Maisema aluetyöryhmä luokitteli mietinnössään valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi mm. Kokemäenjoen laakson, joka alkaa Kyttälän ja Kiettareenhaarojen yläosasta ja päättyy
Hankkeeseen kuuluvat työt ja toimenpiteet Kokemäenjoen keskiosa Hankkeen tavoitteet Säpilän oikaisu uoma 16 Vammalan sillan yläpuolelle. Loimijoen suu Lauhasta Huittisten taajamaan kuuluu samaan alueeseen. Pengervaihtoehdon rakenteet sijaitsevat tällä alueella. Valtakunnallisesti arvokkaista maisemaalueista ja maisemanhoidosta on annettu valtioneuvoston periaatepäätös, johon myös Kokemäenjokilaakso sisältyy. Kokemäen kaupungissa Säpilänmutkan alapäässä olevat Pälpälän Potin niityt sekä Säpilänmutkan yläpuolella Köysikosken alueella olevat niityt on em. mietinnössä mainittu perinnemaisema alueina. Kokemäenjoen keskiosan tulvasuojelun tarkoituksena on alentaa tulvavedenkorkeuksia Kokemäenjoessa Kolsin ja Äetsän voimalaitoksien välillä Huittisten ja Kokemäen kaupunkien sekä Äetsän kunnan alueilla. Tulvasuojelusuunnitelma käsittää Säpilän oikaisuuoman rakentamisen, joka sisältää Säpilänniemen poikki kaivettavan avo uoman, Ruoppalahden poikki tehtävän uoman syventämisen ja uoman syventämisen Pälpälänlahteen sekä Kokemäenjoen rantojen laajimpien tulva alueiden pengertämisen, joka käsittää kahdeksan pengerrysaluetta. Oikaisu uoman mitoituksen yhtenä tavoitteena oli saada riittävä vesisyvyys, jotta jäähyyteen muodostuminen voitaisiin torjua ennakkoon. Rakentamisen seurauksena vesi virtaa helpommin Kolsin voimalaitokselle, josta aiheutuu vesivoimahyödyn suureneminen. Säpilän oikaisu uoma kaivetaan avouomana Säpilänniemen ja Ruoppalahden poikki. Uoman vedenpinnan alaiset mitat on valittu sellaisiksi, ettei uomassa olisi vettä padottavia äkillisiä virtauspintaalan muutoksia. Luiskakaltevuuksien muutokset tehdään loiviksi. Vedenpinnan alapuolella uoman päämitat ovat: kokonaispituus 2 200 m, pohjanleveys 30 40 m, pohjan taso +34,00 37,00 m ja luiskakaltevuudet 1:2 10:1. Oikaisu uomalle on tehty geoteknisiä selvityksiä: maalajien arviointi kairauksilla ja kallion laadun selvittäminen. Kairaustulosten perusteella on tehty vakavuuslaskelmia, joiden mukaan uoman kaivu ja penkereiden teko kaivumaista on tehtävä vaiheittain useamman vuoden aikana. Nykyinen Harolan penger poistetaan kaivun yhteydessä ja Harolan pengerrysalueen suojaksi rakennetaan penkereet uoman kummallekin puolelle. Penkereen muoto ja etäisyys uoman reunasta määräytyvät maisemallisten ja minimietäisyys geoteknisten selvitysten perusteella.
Pengerrysalueet 17 Kaivu Säpilänniemestä voidaan tehdä pääasiallisesti kuivatyönä. Luiskavakavuuden varmistamiseksi ja vesieroosion estämiseksi verhoillaan uoman veteen rajoittuvat luiskat pohjasta asti suodatinkankaalla ja kiviheittokkeella. Kaivussa Ruoppalahdesta otetaan huomioon elohopeasta mahdollisesti aiheutuneet haitat. Jos pumppaus, kuokkakaivu tai imuruoppausmenetelmissä ilmenee ongelmia elohopean kanssa, voidaan uoman linjaus siirtää pois Ruoppalahdesta, jolloin kaivutyö voidaan tehdä kuivatyönä. Läjityksestä voidaan päättää ja sopia työmaan toimesta välittömästi ennen läjitysalueen käyttöönottoa. Päätös läjityspaikasta tehdään vasta toteuttamisvaiheessa. Liikenneyhteydet Säpilänniemeen järjestetään uoman yli rakennettavan sillan kautta. Lisäksi tehdään muita muutoksia tieyhteyksiin tiloille. Alueelle on tehty maisemasuunnitelma. Oikaisu uoman kohdalla on erilaisia maisematyyppejä, jonka erityispiirteet otetaan huomioon uomaa rakennettaessa. Tulvasuojelusta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi on tehty sopimukset kaikkien tilojen omistajien kanssa. Säpilänniemen korvausvesijohdosta on tehty yleissuunnitelma, koska oikaisu uoman rakentamisesta seuraa pohjavedenmuodostumisalueen pienenemistä ja sen seurauksena pohjavesimäärien vähentymistä ja pohjavedenpinnan alenemista. Viemäröinnistä on myös tehty yleissuunnitelma, jonka mukaan jätevedet johdetaan Kokemäen kaupungin viemäriin. Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojelusuunnitelmaan kuuluu kahdeksan Kokemäenjoen varrella sijaitsevaa pengerrysaluetta, jotka ovat Lauhankylän, Leppisaaren, Lauhan, Vesiniityn, Sammun, Naarassaaren, Kiviniemen ja Villilän pengerrysalueet. Suunnittelu on tehty yhteistyössä maanomistajien kanssa. Tulvasuojelupenkereiden yhteenlaskettu kokonaispituus on 29,36 km, korkeuden vaihteluväli 0 2,2 m ja harjanleveys 2,0 m. Peltojen kohdalla penkereen pellonpuoleisen luiskan kaltevuus on 1:8, jolloin luiskaa on mahdollista viljellä. Joen puoleinen luiska tehdään kaltevuuteen 1:2. Joen ja penkereen väliin jätetään vähintään 8 m leveä vyöhyke. Paikallistie tai tilustie on tietyillä kohtaa penkereen osana. Teiden korotus tehdään tienpitäjän hyväksymällä tavalla. Pihapiiriin tehtävien erikoisrakenteiden yksityiskohdista sovitaan tilanomistajan kanssa. Penkereiden rakentamisen tavoitteena on estää kerran kahdessakymmenessä vuodessa tai sitä useammin esiintyvän tulvan pääsy penkereillä suojattaville alueille. Käytännössä varmuus on kerran 50 vuodessa esiintyvää tulvaa vastaan, kun otetaan huomioon penkereissä oleva 20 30 cm:n varmuusvara. Penkereiden kuivatus järjestetään siten, että tulva aikaa lukuun ottamatta valumavedet pääsevät jokeen vapaasti, mutta tulvan aikana estetään jokiveden pääsy pen
18 gerrysalueille ja valumavedet pumpataan pois. Pumppaamoja on suunniteltu rakennettavaksi 21 kpl, mutta niiden lukumäärä ja mitoitus tarkistetaan sen jälkeen, kun pengerrysalueille on laadittu erilliset yksityiskohtaiset kuivatussuunnitelmat. Loimijoen alaosa Hankkeen tavoitteet Pappilankarin perkaus Loimijoen alaosan tulvasuojelun tarkoituksena on alentaa tulvakorkeuksia Loimijoessa Huittisten ja Alastaron välillä. Suunnitelma sisältää Pappilankarin perkauksen, Sallilankosken yläpuolisen perkauksen sekä Mommolankosken kunnostuksen, johon liittyy tulvasuojelutavoitteiden lisäksi koskimaiseman ennallistaminen. Lisäksi suunnitelma sisältää Kukonharjan maantiesillan uusimisen. Loimijoen kaikissa perkauskohteissa maisemointi on lähinnä työnaikaisten jälkien maisemaan sovittamista. Työ tehdään kaikissa kohteissa siten, että nykyinen uoma ei levene. Maisemallisesti tärkeistä kohteista huolehditaan laatimalla ja toteuttamalla niistä maisemasuunnitelma. Kohde on osoittautunut ongelmalliseksi kevättulvien aikana, jos jäät lähtevät liikkeelle. Ne saattavat aiheuttaa veden nousua Huittisten taajamassa. Pappilankaria perataan paaluvälillä 42+00 50+00 yhteensä 800 metrin matkalla. Pappilankarin perkauksen päämitat ovat: pohjan leveys 30,0 m, pohjan pituuskaltevuus 0,0000 ja sivuluiskan kaltevuus 1:1,5. Työmenetelmäksi sopivin vaihtoehto näyttäisi olevan pistopenkereiltä tapahtuva kaivu. Mommolankosken kunnostus Mommolankosken rannoilla sijaitsee valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Vanhankosken lehto. Kosken kunnostus tehdään sekä maisemoinnin takia että mahdollistamaan toutaimen nouseminen kosken yläpuolelle. Kunnostussuunnitelmassa vedenpinnan korkeus padon yläpuolella ei muutu. Tällöin ei aiheuteta haitallisia vaikutuksia alueen lehtoihin ja yläpuolisen suvannon vesikasvillisuuteen. Vanhan purettavan betonirakenteisen pohjapadon tilalle asetetaan kivetystä sen verran, etteivät yläpuoliset vedenkorkeudet alene. Kunnostustyöt tehdään telaketjualustaisella kaivinkoneella (14 20 tn) alivirtaamakauden aikana (loppukesä) uoman pohjaa myötävirtaan edeten. Sallilankosken yläpuolinen perkaus Sallilankosken yläpuolinen perkaus käsittää Loimijoen perkauksen paaluvälillä 293+00...341+50 eli noin 4 800 metrin matkalla. Perkaus aloitetaan Kukonharjan sillalta, jossa tasausviiva on korkeudessa +60,52 m. Vesisyvyys peratussa uomassa on 3,7 m. Sallilankosken
19 yläpuolisen perkauksen päämitat ovat: pohjan leveys 29,0 m, pohjan pituuskaltevuus 0,0001 ja sivuluiskan kaltevuus 1:1,5. Perkaus voidaan tehdä kokonaisuudessaan uomassa, eikä rantaluiskiin tarvitse koskea. Uoman poikkileikkausta ei nykyisestään levitetä. Massat ovat pääasiassa kovia maalajeja ja ne voidaan hyödyntää myöhemmin. Massojen sijoittamisesta ja hyödyntämisestä neuvotellaan lähempänä toteuttamisajankohtaa vaikutusalueen kuntien ja paikallisten maanomistajien kanssa. Hankkeen vaikutukset Virtaamat ja vedenkorkeudet Kokemäenjoki, Säpilän oikaisu uoma Vesistötöillä parannetaan joen virtaussuhteita, jolloin virtaamissa ja vedenkorkeuksissa voi tapahtua muutoksia. Tulvasuojelulla aikaansaatava tulva alueiden supistuminen pienentää tulvavesien varastointitilaa ja siten lisää virtaamia tulva alueiden alapuolisella jokijaksolla. Tämä tulva alueiden pienenemisestä aiheutuva virtaaman kasvu on kuitenkin niin vähäinen, ettei siitä aiheudu haittaa alapuolisessa vesistössä. Epäedullisissa oloissa Sallilankosken yläpuolisen perkauksen ja laajimpien tulva alueiden pengerryksen yhteisvaikutus on Kolsissa noin 10 m 3 /s eli noin prosentti. Säpilän oikaisu uoma pienentää Säpilän luonnonmutkan virtaamia ja virtausnopeuksia puoleen nykyisestä. Oikaisu uomasta huolimatta virtaama luonnonuomassa on myös alivesikausina yli 25 m 3 /s. Kolsin voimalaitoksen juoksutuksia äkillisesti lisättäessä tai vähennettäessä saattaa virtaus Kokemäenjoessa Säpilänniemen itäpuolella kääntyä päinvastaiseen suuntaan 1 2 tunnin ajaksi. Jos Kolsin voimalaitoksen juoksutuskäytäntöä ei muuteta, alivedenkorkeudet eivät oleellisesti muutu Uppaan ja Äetsän välillä. Kolsin patoaltaassa alimmat vedenkorkeudet nousevat noin 0,2 m. Keskivedenkorkeudet alenevat Kolsin ja Äetsän välisellä jokiosuudella alle 0,1 m lukuun ottamatta Kolsin yläsuvantoa, jossa keskivedenkorkeus nousee 0,1 m. Koska keskivedenkorkeuksien laskennassa käytetty vuosi 1985 oli keskiarvovuosi, laskentatuloksiin eivät vaikuta tulvavedenkorkeuden eivätkä alivedenkorkeuden muutokset. Säpilän oikaisu uoma alentaa ylimpiä tulvanaikaisia vedenkorkeuksia erityisesti Säpilän luonnonuomassa ja välittömästi oikaisuuomasta ylävirtaan Kyttälän ja Kiettareenhaaroissa. Tulvan alentuminen on suurin Uppaan suvannossa, jossa se on yli 1,0 m. Pienimmillään vaikutus on Äetsän voimalaitoksen alapuolella, jossa vedenkorkeus alenee alle 0,2 m. Laajimmilla tulva alueilla tulvahuippu alenee 0,20 0,45 m. Tulva alueen laajuuden lisäksi tulvasuojelutyöt vaikuttavat myös tulvan kestoon. Oikaisu uoma pienentää vedenkorkeuden vaihtelua välittömästi Kolsin voimalaitoksen yläpuolella vajaan 0,1 m vuoden 1985 vedenkorkeusaineistolla laskettuna. Muual
20 la Kokemäenjoessa vedenkorkeuksien vaihtelussa ei tapahdu oleellisia muutoksia. Laajimpien tulva alueiden pengertäminen Loimijoen alaosa Veden laatu, vesieläimet ja kasvillisuus Penkereillä estetään tulvaveden pääsy pengeralueille. Tulvaalueiden supistuessa myös tulvavesien varastointitila supistuu ja vastaavasti virtaama kasvaa. Esimerkiksi Lauhankylän pengerrys lisää tulvakorkeutta 2 mm ja tulvavirtaaman huippua 0,6 m 3 /s. Vuoden 1966 kaltaisella tulvalla, jossa tulvan nousun on ajateltu tapahtuvan neljässä vuorokaudessa, kaikista pengerryksistä aiheutuva varastointitilan pienentyminen (noin 2 milj. m 3 ) lisää Kolsin virtaamaa 6 m 3 /s eli 0,7 % ja tulvakorkeutta 2 cm. Kokemäenjoen keskiosan tulva alueiden pengertäminen ei aiheuta oleellisia muutoksia virtaamiin tai vedenkorkeuksiin. Pappilankarin perkaus ja Mommolankosken kunnostus eivät vaikuta vedenkorkeuksiin ja virtaamiin lukuun ottamatta mahdollista jääpadon muodostumistilannetta. Sallilankosken yläpuolinen perkaus vaikuttaa vedenkorkeuksiin Sallilan ja Vuolteen välillä. Alivedenkorkeuksissa ei tapahdu muutoksia, koska Sallilan voimalaitoksen padotuskorkeutta ei muuteta. Keskivirtaamalla vedenkorkeuden aleneminen on keskimäärin 0,1 m. Kerran 15 vuodessa toistuva tulva alenee keskimäärin 0,9 m ja enimmillään 1,2 m. Suurimmat muutokset tapahtuvat Alastaron kunnan alueella. Perkaustöiden vaikutuksesta tulva alueet supistuvat, jolloin myös tulvavesien varastointitilavuus supistuu. Vuoden 1966 kaltaisella tulvalla perkauksesta aiheutuva varastointitilavuuden pienentyminen lisää Loimijoen alaosan virtaamaa n. 4 m 3 /s eli vajaalla prosentilla. Virtaamalisäyksellä ei ole vaikutusta Kokemäenjoen tulva aikaisiin vedenkorkeuksiin. Perkaustöiden ajaksi alennetaan vedenkorkeutta Sallilan ja Vuolteen välillä noin kaksi metriä. Kokemäenjoki, Säpilän oikaisu uoma Koska Säpilän oikaisu uoman rakentaminen tehdään pääosin kuivatyönä, se ei sanottavasti aiheuta työnaikaista veden samennusta. Vaikutukset ilmenevät ajankohtana, jona oikaisu uomasta poistetaan työpadot tai Ruoppalahtea ruopataan. Tällöin lähinnä Ruoppalahden, Säpilänmutkan ja Pälpälänlahden alueella esiintyy kiintoainepitoisuuden kohoamisesta aiheutuvaa samentumista. Kasvillisuuteen, planktoniin ja pohjaeläimiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole arvioitu eliölajeittain. Niihin kohdistuvia vaikutuksia voidaan arvioida joen elinympäristöihin kohdistuvien muutosten sekä jo tehtyjen vesistötöiden vaikutuksista saatujen kokemusten perusteella. Esimerkiksi pohjaeläimistössä perkaus aiheuttaa lajistollisia ja mää
21 rällisiä muutoksia. Vaikutukset ovat pääasiassa tilapäisiä. Lajisto kuitenkin yksipuolistuu pysyvästi niillä alueilla, joilla elinympäristön monimuotoisuus vähenee, kuten perattavissa koskissa. Tulvien aletessa vaikutuspiirissä olevat kasvillisuusvyöhykkeet, kuten tulvaniityt ja rantalehdot, jossain määrin supistuvat ja siirtyvät jokeen päin. Muutokset kasvillisuudessa ja kasvillisuusalueissa riippuvat tulvakorkeuksien alenemisesta. Vedenkorkeus ja virtausolojen muuttumisesta johtuvat kasvillisuusmuutokset ovat pysyviä. Työnaikaiset vauriot korjautuvat, jos olosuhteet pysyvät ennallaan. Vaikutukset rajoittuvat lähinnä toimenpiteiden kohteina oleville alueille. Säpilän oikaisu uoman aiheuttamat vedenkorkeusmuutosten vaikutukset rantakasvillisuuteen, tulvaniittyihin ja rantalehtoihin ulottuvat koko Kolsin ja Äetsän väliselle jokiosalle, Ala Kauvatsanjokea pitkin Puurijärveen ja Loimijokea pitkin Vanhakosken alueelle. Puurijärven kunnostuksen toimenpiteillä estetään vaikutukset Puurijärveen. Oikaisu uoma muuttaa nykyisen järvimäisen Ruoppalahden jokimaiseksi ja nykyiset lahtea ympäröivät kasvillisuuskosteikot häviävät. Ruoppalahden alueella tulva ala pienenee noin 1,5 ha, mikä on noin 20 % Ruoppalahden tulvaniityistä. Virtausnopeuden väheneminen Säpilän alueella laajentaa nykyisiä kasvillisuusalueita ja alueelle muodostuu myös uusia kasvillisuusalueita. Erityisesti kelluvalehtisen kasvillisuuden elinolosuhteet paranevat. Rukakoskessa virtausnopeus pienenee ja sen virtapaikkaluonne vähenee. Havaittavissa oleva muutos on suuria virtaamia lukuun ottamatta vähäinen, koska koski on jo voimakkaasti perattu. Frouvanluoto on alueen tärkein niittysaari, joka jää suurimmilla tulvilla kokonaan veden alle. Oikaisuuoman rakentamisen jälkeen joki ei enää tulvi alueella vaan vedenkorkeus riippuu Kolsin säännöstelystä. Alueen tulvaniittykasvillisuus supistuu merkittävästi. Haittaa aiheutuu myös alueen linnustolle. Uoma muuttaa jonkin verran vedenkorkeuksia ja niiden vaihtelua myös Vuorionhaarassa, jonka rannalla sijaitsee valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Köysikosken lehto. Vedenpinnan aletessa vesi ei pääse kaikkiin lehtoalueen uomiin, jolloin alavimmat kasvillisuuskuviot kuivuvat nykyisestään. Kuivuvien osien lajisto muuttuu vähitellen. Vedenkorkeuden muutokset eivät sanottavasti vaikuta alueen suojeluarvoihin. Hankkeen vaikutusalueella on neljä Natura 2000 verkostoon kuuluvaa kohdetta: Puurijärvi Isosuo (FI0200001), Puurijärvi Isosuo (FI0200149), Kokemäenjoki (FI0200148) ja Vanhakoski (FI0200049). Puurijärvi Isosuon alueet ovat suurimmalta osin päällekkäisiä alueita. Jälkimmäinen sisältää Raijalanjärven peltoalueen, joka on tärkeä lintujen levähdys ja ruokailualue. Vanhakoski sijaitsee Loimijoella. Hankkeesta on tehty erillinen Natura arviointi. Laajimpien tulva alueiden pengertäminen Koska pengermassat tuodaan muualta, eivät suunnitellut pengerrykset aiheuta jokiveden samennusta eikä ravinteiden tai elohopean