EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta 14.3.2014 TYÖASIAKIRJA Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta Esittelijä: Axel Voss DT\1023273.doc PE530.084v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
I. Johdanto Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust) perustettiin neuvoston päätöksellä 2002/187/YOS tehostamaan vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa Euroopan unionissa. Se on perustamisestaan lähtien helpottanut jäsenvaltioiden tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä useita jäsenvaltioita koskevissa tapauksissa. Se on auttanut rakentamaan keskinäistä luottamusta ja lisäämään ymmärrystä EU:n erilaisten oikeusjärjestelmien ja -perinteiden välillä. Oikeudellisten ongelmien nopealla ratkaisemisella ja muiden maiden toimivaltaisten viranomaisten määrittämisellä Eurojust on mahdollistanut avunantoa koskevien pyyntöjen täytäntöönpanon ja vastavuoroista tunnustamista koskevien välineiden soveltamisen sekä parantanut rajatylittävää syytetoimintaa. Euroopan komissio esitti 17. heinäkuuta 2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust). Samassa yhteydessä komissio ehdotti laajamittaisia toimia Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamiseksi ja käsitteli niitä antamassaan tiedonannossa. Eurojustin uudistaminen kävi tarpeelliseksi, koska SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1 kohdassa säädetään Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta Eurojustin pohjalta. Ehdotus Eurojust-asetukseksi sisältää sen mukaisesti säännöksiä, jotka edesauttavat näiden laitosten välistä koordinointia. Rajatylittävän rikollisuuden määrä on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti, kuten komission asetusehdotuksessa todetaan. Erityisesti siinä nostetaan esiin terrorismi, huumausainekauppa, tietoverkkorikollisuus ja lapsipornografia. Rikollisuuden näille muodoille on ominaista, että niitä tekevät erittäin liikkuvat ja joustavat rikollisryhmät, jotka toimivat EU:n monien oikeusjärjestelmien alueella ja monilla rikollisuuden aloilla. Niiden tehokas torjuminen edellyttää komission mukaan yleiseurooppalaista lähestymistapaa. Näin ollen Eurojustilla on edelleen ratkaisevan tärkeä rooli oikeudellisen yhteistyön ja koordinoinnin parantamisessa jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainkäyttöviranomaisten välillä sekä sellaisissa tutkinnoissa avustamisessa, joissa on mukana osapuolia kolmansista maista. SEUT-sopimuksen 85 artiklassa määrätään, että Eurojustin rakenne, toiminta, toiminta-ala ja tehtävät määritetään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla. Eurojust-päätökseen tehtiin laajoja muutoksia vuonna 2008. Määräaika päätöksen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi kesäkuussa 2011. II. Komission asetusehdotus ja esittelijän huomautukset Tavoitteet ja tehtävät Eurojustin tehtävistä ja toimivallasta säädetään asetusehdotuksen I luvussa. Luettelo niistä vakavan rikollisuuden muodoista, jotka Eurojustin toimivalta 3 artiklan 1 kohdan mukaan kattaa, on esitetty asetusluonnoksen liitteessä 1. Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että Eurojustin toimivalta ei kata rikoksia, jotka kuuluvat Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan, ja SEUT-sopimuksen 86 artiklan mukaan ne ovat unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. Asetusehdotuksen liitteen 1 PE530.084v01-00 2/5 DT\1023273.doc
asianomaisessa kohdassa esitetään unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset Eurojustin toimivallan kattamiksi rikoksiksi. Esittelijä huomauttaa tässä yhteydessä mahdollisesta toimivaltaristiriidasta ja kehottaa komissiota määrittelemään tarkemmin Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston toimivallan ja niille asetettavat rajat. Lisäksi esittelijä huomauttaa, että EPPOn voimaansaattaminen tiiviimmän yhteistyön menettelyn kautta, jossa olisi mukana vain hyvin rajallinen määrä jäsenvaltioita, vielä lisäisi tällaisen toimivaltaristiriidan todennäköisyyttä. Eurojustin rakenne ja organisaatio Eurojustissa on yksi kansallinen jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Jäsenten on oltava syyttäjiä tai tuomareita tai vastaavaa toimivaltaa käyttäviä poliiseja. Kollegio hoitaa operatiivisia toimia eli kansallisten tutkintatoimien tukemista ja koordinointia ja keskittyy siten Eurojustin ydintehtävään. Kollegion kokoonpanoon kuuluvat yleensä kaikki kansalliset jäsenet. Uutta on, että kollegioon on määrä kuulua kaksi komission edustajaa silloin, kun kollegio hoitaa hallinnointitehtäviään, toisin sanoen hyväksyy talousarvion ja vuosikertomuksen, nimittää hallintojohtajan, valitsee puheenjohtajan ja hyväksyy työjärjestyksensä. Komissiota kehotetaan selittämään tarkemmin, mihin kahden komission edustajan osallistuminen perustuu, mikä sen tarkoitus on ja mitkä ovat heidän toimivaltuutensa. Lisäksi on syytä pohtia kriittisesti, eivätkö ulkoiset edustajat toimisi päätösten yhteydessä pikemminkin jarruna, säilyykö oikeudellisten laitosten riippumattomuus ja aiheutetaanko tarpeettomia henkilöstökuluja. Asetuksella perustetaan uusi elin, johtokunta, joka valmistelee kollegion hallinnointipäätökset ja vastaa suoraan joistakin hallinnollisista tehtävistä. Johtokuntaan on määrä kuulua kansallisten jäsenten ja hallintojohtajan ohella yksi komission edustaja. Näin ollen edellä esitetyt huomautukset pätevät myös tähän. Tämän kaksitasoisen hallintorakenteen avulla Eurojustin on määrä toimia tehokkaasti ja taloudellisesti, sillä kansalliset jäsenet voivat saada apua johtokunnalta ja voivat näin ollen keskittyä operatiivisiin tehtäviinsä. Esittelijä pitää tällaisia päällekkäisiä rakenteita tarpeettomina. Operatiiviset asiat 24 artiklan 7 kohdassa säädetään, että Eurojustin asianhallintajärjestelmän ja sen tilapäisten tietokantojen on oltava Euroopan syyttäjänviraston käytettävissä. Jotta Eurojustin ja EPPOn välinen tietojenvaihto voisi olla tehokasta, kyseisten viranomaisten olisi toimittava yhden katon alla. Näin ollen esittelijä katsoo, että Eurojustilla ja EPPOlla tulisi olla yhteinen toimipaikka. Tietojenkäsittely Tässä yhteydessä komissio korostaa, että henkilötietoja koskevat säännökset yhdenmukaistetaan asetuksen 45/2011 kanssa ja että tällöin tietosuojan uudistamista koskevassa lainsäädäntöpaketissa ennakoidut tietosuojavaatimukset otetaan huomioon. Tässä yhteydessä esittelijä haluaa korostaa, että mainittu uudistuspaketti ilmentää vain komission kantaa, koska tavallista lainsäätämismenettelyä ei ole vielä saatettu päätökseen. DT\1023273.doc 3/5 PE530.084v01-00
Suhteet yhteistyökumppaneihin Tämä luku on yksi asetusehdotuksen keskeisistä osista ja pitää sisällään useita vielä selvitettäviä kysymyksiä. 41 artiklassa esitetyt suhteet Euroopan syyttäjänvirastoon vaativat kriittistä tarkastelua ja monien vielä avointen kysymysten selvittämistä ja seikkaperäistä pohdintaa, jotta Eurojustin toiminta Europolin, OLAFin ja uuden viranomaisen, Euroopan syyttäjänviraston, muodostamassa toimielinkokonaisuudessa on ylipäätään mahdollista. Esittelijä suhtautuu Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen yleisesti ottaen avoimesti, tosin sillä edellytyksellä, että siinä noudatetaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta, niin että kansallinen lainvalvonta säilyy jatkossakin normaalisääntönä. Toimivallan alojen on oltava selkeästi ja oikeusvarmalla tavalla määriteltyjä, niin ettei syytetoimintaan tule aukkoja eikä päällekkäismenettelyjä. Lisäksi on selvitettävä, minkä oikeusjärjestelmän mukaan unionin talousarviota vahingoittavien rikosten tutkinta ja niihin liittyvä syytetoiminta tapahtuvat. Vaikka EPPOlla on tässä yksinomainen toimivalta, on luotava suojamekanismit edullisemman oikeusaseman tavoittelun (forum shopping) estämiseksi. Myös rikosoikeudellisia menettelyjä koskevan kaksijakoisen järjestelmän käyttöönotto olisi estettävä, koska kahden eri rikosoikeudellisen menettelyn (esimerkiksi EPPO-ehdotuksen 30 artiklassa tarkoitettujen todisteiden osalta) soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa (yksi tulkinta kansallisiin tapauksiin ja toinen EPPO-tapauksiin) on oikeudellisesti kestämätön ja rikkoisi periaatetta yhdenvertaisuudesta lain edessä ja oikeutta saada asiansa laillisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Siksi esittelijä kehottaa komissiota antamaan selkeän vastauksen siihen, miten Eurojustin uudistuksen suhteen on tarkoitus menetellä siinä tapauksessa, että EPPOn perustaminen toteutetaan soveltamalla tiiviimmän yhteistyön menettelyä, ja selvittämään sen mahdollisuuden varalta, että tiiviimmän yhteistyön menettelyä käytetään, Eurojustin uudistuksen vaikutukset EPPOn perustamiseen. Eurojustin on tarkoitus antaa EPPOlle hallinnollista tukea, kuten henkilöstöön, taloushallintoon ja tietotekniikkaan liittyvää tukea. EPPOn on esimerkiksi tarkoitus käyttää omiin tapauksiinsa Eurojustin tietoteknistä infrastruktuuria, muun muassa asianhallintajärjestelmää, tilapäisiä tietokantoja ja rekisteriä. Siksi komissiota kehotetaan ilmoittamaan, onko EPPOn perustamisella vaikutuksia Eurojustin talousarvioon. Asetusehdotuksen 55 artiklassa säädetään Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolista. Kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan (n:o 1) ja SEUT-sopimuksen 85 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit määrittävät yhdessä, miten parlamenttien tehokas ja säännöllisen yhteistyö EU:n sisällä järjestetään ja miten sitä edistetään. Siksi esittelijä kehottaa komissiota selittämään, millä tavoin kansalliset parlamentit on tarkoitus ottaa mukaan parlamenttienväliseen valvontaan ja mikä rooli ja asema niillä on määrä olla. Komissio ilmoittaa tarkasti, milloin asetusta arvioidaan ja uudelleentarkastellaan (viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta). Siksi esittelijä kysyy, milloin Eurojustasetuksen tänä vuonna tapahtuvaksi määrätty kuudes arviointi on odotettavissa, ja pitää tässä yhteydessä oikeutettuna kysyä, miksi tämä asetusehdotus esitettiin vuonna 2013, jo ennen päätöksen 2002/187/ YOS täytäntöönpanon arvioinnin saamista päätökseen. PE530.084v01-00 4/5 DT\1023273.doc
III Päätelmät ja suositukset Esittelijä pitää Eurojustin uudistamista koskevaa asetusehdotusta hyvänä asiana ja suhtautuu avoimesti Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen. Esittelijä haluaa kuitenkin tähdentää, että jäljellä on vielä monia avoimia kysymyksiä, jotka on selvitettävä ennen kuin kyseiset lainsäädäntöehdotukset voidaan toteuttaa. Lisäksi esittelijä suosittaa koko Euroopan unionin rikosoikeutta koskevaa kriittistä pohdintaa, jotta voidaan selkeyttää menettelykysymykset ja luoda yhdenmukaistamisella suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta sekä yksittäisten jäsenvaltioiden kansallisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä kunnioittaen yhtenäiset rakenteet. DT\1023273.doc 5/5 PE530.084v01-00