EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta 5. helmikuuta 2002 TYÖASIAKIRJA Komission tiedonanto neuvostolle transatlanttisen kumppanuuden vahvistamisesta: keskittyminen strategiaan ja tulosten saavuttamiseen (KOM(2001) 154 C5-0339/2001 2001-2139(COS)) Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta Esittelijä: Erika Mann DT\455854.doc PE 302.144
Johdanto Tämän työasiakirjan tavoitteena on arvioida 1) EU:n ja Yhdysvaltojen talouksien välistä tiivistä yhteyttä 2) transatlanttisen kaupan merkitystä EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinoille sekä 3) olemassa olevia kaupan esteitä ja niiden mahdollisia ratkaisuja. EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden taloudelliset vaikutukset asetetaan politiikan ja turvallisuuden ulottuvuuden yhteyteen; tätä aihepiiriä käsittelee ensisijaisesti ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta. 1) Transatlanttisten suhteiden nykyinen rakenne ja asialista ovat tulos vuonna 1990 annetusta EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden transatlanttisesta julistuksesta, vuoden 1995 uudesta transatlanttisesta toimintaohjelmasta (New Transatlantic Agenda, NTA), transatlanttisesta talouskumppanuudesta (Transatlantic Economic Partnership, TEP) sekä komission viimeisimmästä asiakirjasta "Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen" (2001), jossa tarjotaan yleiskatsaus, mutta ei ehdoteta uusia lähestymistapoja tai strategioita. 2) Vaikka transatlanttisten suhteiden pitkän aikavälin rakenteelliset suuntaukset ovat selkeitä ja rohkaisevia, odottamattomat maailmantapahtumat ja erityiset transatlanttiset saavutukset tai vastoinkäymiset värittävät EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita kaikkina ajankohtina. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän seuraukset hallitsevat edelleen transatlanttisten suhteiden poliittista asialistaa, Enronin romahtaminen nostaa esiin yhteisiä, huomiota vaativia huolenaiheita ja Dohan menestys luo uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia riskejä EU:n ja Yhdysvaltojen suhteille. Syyskuun 11. päivän traagiset tapahtumat ovat provosoineet koko maailmaa. Kansainvälisen politiikan rakennemuutos vaatii kehittyneempää poliittista johtajuutta ja uusia vastauksia olemassa oleviin konflikteihin kuten rikkauden ja köyhyyden, nykyaikaisen pluralismin ja perinteen sekä länsimaisen merkantilismin ja sosiaalisten sekä ympäristöarvojen välisiin kiistoihin. Yksipuolisilla näkemyksillä ei hallita poliittisia kriisejä tehokkaasti maailmanlaajuisella tasolla. 3) Maailmanlaajuisen kriisinhallinnan uudistamisen tarpeen on osoittanut selvästi myös Argentiinan talouden romahtaminen. Vaikka tämä kriisi ei kyseenalaistakaan kansainvälisten järjestöjen kuten IMF:n ja Maailmanpankin tarvetta, se osoittaa kuitenkin tarpeen tehostettuun kansainväliseen yhteistyöhön. Uuden rakenteen muotoilu vaatii johtavien maiden lujempaa sitoutumista monenkeskisyyteen kansainvälisissä suhteissa ja kansainvälisissä järjestöissä. 4) Uusilla maailmanlaajuisilla toimijoilla on ratkaiseva rooli maailmanlaajuisen maiseman muotoutumisessa. Kiinan ja Taiwanin liittyminen WTO:hon nopeuttaa muutosta, jossa eteläisen Tyynenmeren alueen merkitys vahvistuu. Euroopan unionin on otettava huomioon nämä uudet realiteetit. 5) Vuonna 2001 WTO:n konferenssissa Dohassa käynnistettiin menestyksellisesti uusi ministerikokousten sarja, jossa heijastuu kehitysmaiden lisääntyvä vaikutus ja joka osoittaa WTO-järjestelmän kykyä sovittaa toisistaan poikkeavat edut. Sitä on vahvistettava kaikissa tulevissa neuvotteluissa. EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelijoiden välisistä kiinteistä henkilökohtaisista ja ammatillisista yhteyksistä oli tavattoman paljon apua tähän myönteiseen lopputulokseen pääsemisessä. PE 302.144 2/6 DT\455854.doc
Henkilökohtaisia suhteita, vuoropuheluja ja verkostoja usein aliarvioidaan, mutta itse asiassa niillä on suuri merkitys kahdenvälisissä ja monenvälisissä puitteissa. 6) Kansainväliset kauppasäännöt muuttavat kansallisia määräyksiä yhä enemmän, ja siksi ne ovat riippuvaisia poliittisesta yksimielisyydestä ja hyväksynnästä kansallisella tasolla. Eräät ristiriidat, esimerkiksi ympäristökysymykset (esim. Kioton pöytäkirja) perustuvat muun muassa toisistaan poikkeaviin kulttuuriarvoihin. 7) Enronin tapaus asettaa kyseenalaiseksi EU:n ja Yhdysvaltojen poliittisten ja taloudellisten suhteiden taustalla olevat oletukset ja kannat. Hyvin vakiintuneiden vaatimusten ja menetelmien hyväksyminen ja niiden välinen kilpailu ovat osoittautuneet harhaanjohtaviksi. Sama voi koskea myös joitakin sääntelyä koskevia riitojamme. 8) Jagdish Bhagwatin sanojen mukaan kaupasta on tullut sota, jota ei voi voittaa: "maailmassa, jossa kuljetaan kohti valtavan mittakaavan kauppariitoja (...), on järjetöntä sallia täysimittaisia rangaistustoimia". Hormoneilla kasvatetun naudanlihan tapauksessa puhumme muutamista sadoista miljoonista dollareista, Foreign Sales Corporationin osalta 4 miljardista ja geneettisesti muunnettuihin organismeihin liittyvissä tulevissa tapauksissa mahdollisesti sadoista miljardeista. Transatlanttiset markkinat: alakohtainen keskinäisriippuvuus 9) EU ja Yhdysvallat ovat maailman kaksi suurinta taloutta. Yhdessä ne kattavat noin puolet koko maailmantaloudesta, ja niillä on myös merkittävimmät kahdenväliset kauppa- ja investointisuhteet. Transatlanttisten kauppa- ja investointivirtojen arvo on noin miljardi dollaria päivässä ja EU:n ja Yhdysvaltojen maailmanlaajuinen kauppa yhteen laskettuna 40 prosenttia maailmankaupasta. Luvut ovat vielä vaikuttavammat, jos katsotaan EU:n ja Yhdysvaltojen pääomamarkkinoita, jotka kattavat noin 85 prosenttia maailman pääomavirroista. Molemmat kaupparyhmittymät työllistävät noin kolme miljoonaa toisen osapuolen henkilöä. Julkisuudessa liioitellaan EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisten suhteiden ongelmia. Itse asiassa kauppariidat koskevat alle kahta prosenttia transatlanttisesta kaupasta ja EU:n ja Yhdysvaltojen taloudelliset siteet ovat yhä vahvemmat kuin minkään muiden ryhmien siteet. 10) Transatlanttisten markkinoiden olemassaolo osoittaa molempien kaupparyhmittymien olevan vahvasti riippuvaisia toisistaan. Vuonna 1999 maataloustuotteiden kahdenvälinen kauppa oli kahdeksan miljardia dollaria EU-viennissä ja 7 miljardia dollaria EU-tuonnissa. Tavarakaupassa vienti oli 183 miljardia euroa ja tuonti 161 miljardia euroa. Palvelujen kaupan vienti oli 85 miljardia euroa ja tuonti 91 miljardia euroa. 11) EU:n ja Yhdysvaltojen markkinoiden erottaminen toisistaan on tuskin mahdollista. Useiden alojen tarkastelu osoittaa, että molemmat markkinat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. 12) Ilmailuteollisuudessa Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuus (USAI) on hallitsevassa asemassa ja se kattaa noin 50 prosenttia maailmanlaajuisesta alan liikevaihdosta ja ilmailuteollisuuden suorasta työllisyydestä, kun taas Euroopan ilmailuteollisuus (EAI) kattaa noin kolmanneksen myynnistä ja työllisyydestä ja sillä DT\455854.doc 3/6 PE 302.144
on toinen sija maailmanlaajuisesti. EAI toi rakenneosia 12 miljardin euron arvosta vuonna 2000. Tästä noin 80 prosenttia tuli Yhdysvalloista. EU:n viennissä Yhdysvallat on suurin asiakas 21 miljardilla eurolla. Vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin melkein kaksinkertaistui vuosina 1996 1999. Boeingilla ja Airbusilla on vahvat transatlanttiset yhteydet. Boeingilla on 436 toimittajaa EU:ssa. Yritys aikoo sijoittaa Eurooppaan jopa 14 miljardia dollaria vuoteen 2003 mennessä, mikä loisi noin 90 000 työpaikkaa. Samoin Airbus tukee merkittävästi Yhdysvaltojen taloutta käyttämällä yli 800 amerikkalaista toimittajaa, joiden joukossa on niin pienyrityksiä kuin monikansallisia yrityksiä. Airbus ja sen toimittajat työllistävät 100 000 amerikkalaista ja osallistuvat Yhdysvaltojen talouteen viidellä miljardilla dollarilla vuosittain. 13) Kaupparyhmittymillä on kiinteät yhteydet toisiinsa autoteollisuudessa, jossa Volvo, Land Rover, Saab ja Jaguar ovat yhdysvaltalaisessa omistuksessa ja ne rakennetaan Euroopan unionissa. Muun muassa BMW, Mercedes ja VW ovat Euroopan unionin omistuksessa ja ne rakennetaan Yhdysvalloissa. Chrysler on Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteisomistuksessa ja Yhdysvalloissa rakennettu. 14) Vaikka molempien taloudellisten toimijoiden voidaan katsoa olevan kemianteollisuudessa enemmän tai vähemmän tasavertaisia, niiden asenteet ja taloudellinen asema biologisissa tieteissä eroavat toisistaan huomattavasti. Yhdysvallat on päättänyt olla uranuurtaja uudella bioteknologian saralla, kun taas EU, jossa huoli eettisyydestä ja ympäristöasioista on levinnyt laajalti yhteiskunnassa, on horjuvampi tällä erittäin kiistanalaisella tieteenalalla. Erilaiset näkemykset kuvastuvat selvästi työmarkkinoilla. Vaikka EU:ssa on enemmän biotekniikkayrityksiä (1 570 EU:ssa, 1 273 vastaavasti Yhdysvalloissa), Yhdysvaltojen biotekniikka-ala työllistää selvästi enemmän (162 000 Yhdysvalloissa, 61 000 EU:ssa) ja sillä on myös erittäin vahva pääoma-asema. 15) Saksalainen Bertelsmann-yhtiö on mainio esimerkki tiedotusalan vahvoista transatlanttisista suhteista. Vuosina 2000 ja 2001 yrityksen liikevaihdosta 32 prosenttia syntyi Yhdysvalloissa, 31 prosenttia Saksassa ja 32 prosenttia muualla Euroopassa. Kirjamarkkinoilla 71 prosenttia liikevaihdosta syntyi Yhdysvalloissa (ja Kanadassa), koska Bertelsmann omistaa 100 prosenttia Random Housesta. Musiikkimerkeissä ja musiikin julkaisemisessa Bertelsmann Music Group (BMG) teki 45 prosenttia liikevaihdostaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa, 12 prosenttia Saksassa ja 22 prosenttia muissa Euroopan maissa. Yritys onkin suuntautunut maailmanlaajuisemmin kuin useimmat sen kansainvälisistä kilpailijoista. Maailman johtavan yhtiön AOL Time Warnerin liikevaihdosta noin 80 prosenttia syntyy Yhdysvalloissa. Elokuvateollisuuden osalta on mainittava, että Yhdysvaltojen ehdoton johtoasema on tosiasia. 16) Vakuutus- ja rahoituspalvelut ovat erittäin dynaamisia palvelualan osa-alueita. EU:n rahoituspalvelujen vienti Yhdysvaltoihin kasvoi 120 prosenttia 3,6 miljardista 8,0 miljardiin euroon vuosien 1992 ja 2000 välillä, kun taas tuonti Yhdysvalloista kasvoi 90 prosenttia 2,4 miljardista 4,6 miljardiin euroon. Tästä ilmiömäisestä kasvusta huolimatta kotimaisuutta suositaan edelleen voimakkaasti EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi vuonna 1999 ulkomaisten osakkeiden kauppa 11 euroalueen valtiossa oli noin viisi prosenttia EU:n sisäisten osakkeiden kaupasta. Suurimpana esteenä ulkomaisten osakkeiden laajalle kaupalle EU:n ja Yhdysvaltain PE 302.144 4/6 DT\455854.doc
markkinoilla tai alueiden väliselle vakuutuskaupalle ovat lukuisat lainsäädännölliset ja tekniset esteet. Markkinoille pääsyssä on esteitä kuitenkin molemmilla alueilla. Kaupan esteet, suojaavat toimet ja transatlanttiset riidat 17) Voimakkaasta taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta huolimatta transatlanttisessa kaupassa on edelleen merkittäviä ongelmia, jotka on ratkaistava. Transatlanttista kauppaa eivät vaikeuta perinteiset tariffit vaan lukuisat muut kuin tariffeihin perustuvat esteet. Yhdysvaltoihin vievät EU:n yritykset kohtaavat monia esteitä, joita ovat lait ja säännökset, kansainvälisesti hyväksyttyjen sääntöjen ja täytäntöönpanomekanismien puuttuminen, tekniset esteet, rajoittavat tuontipolitiikat (GMO:t), syrjivät hankintapolitiikat (esim. "Osta amerikkalaista"), unilateralismi, ekstraterritoriaalisuusmääräykset (kuten Helms-Burton -laki, ILSA), ulkoiset vientiluotot, syrjivät veropolitiikat sekä erilaiset normit, testit ja sertifiointimenettelyt molemmissa kaupparyhmittymissä. 18) EU:n ja Yhdysvaltojen välillä edelleen olevat ongelmat kuvastuvat myös WTO:ssa. 19:stä parhaillaan käsiteltävänä olevasta WTO-riidasta, joissa EU on mukana, 12 on Yhdysvaltojen vastaisia riitojenratkaisutoimia. Kymmenessä näistä riidoista EU on valittaja ja vain kahdessa tapauksessa vastaaja; molemmat tapaukset koskevat maatalousalaa. Eräässä viimeisimmistä riidoista WTO teki päätöksen EU:n hyväksi. "Foreign Sales Corporations" -kiistassa muutoksenhakuelin kumosi 14. tammikuuta 2002 tekemällään päätöksellä sääntöjen noudattamista tarkkailevan elimen (compliance panel) tulokset vahvistaen FSC:n Replacement Act -sääntöjen yhteensopimattomuuden WTO:n sääntöjen kanssa. Molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet aikovansa tehdä yhteistyötä ongelman selvittämiseksi. Transatlanttisen kaupan sääntelevä rakenne 19) Kilpailuun liittyvät kysymykset: sekä kartellilaki, valtiontuki että kartellit ovat tärkeitä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Viime vuosikymmeninä saavutetut yhteistyön myönteiset tulokset osoittavat, että Yhdysvallat ja EU ovat luoneet hyvin toimivan kumppanuuden. Viime aikoina lehtien otsikoissa näkyneet riidat eivät osoita, etteikö transatlanttisia markkinoita olisi. EU:n sisämarkkinoiden varhaiset kehitysvaiheet olivat luultavasti ongelmallisempia, vaikka yhteiset markkinat olivat jo silloin olemassa. EU:n ja Yhdysvaltojen vuonna 1991 ja 1998 tekemät kaksi kilpailusopimusta, joihin vaikuttivat voimakkaasti OECD:n suositukset kilpailupolitiikasta, ovat voimistaneet yhteistyötä kilpailuviranomaisten välillä. 20) On kiistatonta, että EU:n ja Yhdysvaltojen kilpailuviranomaiset ovat paljon useammin yksimielisiä kuin erimielisiä esimerkiksi yritysfuusioihin liittyvissä kysymyksissä. General Electricsin ja Honeywellin ehdotettu sulautuminen on aiheuttanut viime vuosina kuitenkin voimakkaita poliittisia ristiriitoja. Tämä oli ensimmäinen ehdotettu sulautumistapaus, jonka Yhdysvallat hyväksyi, mutta EU ei. Eroavaisuudet voivat johtua menetelmiä koskevista kysymyksistä ja erilaisten keskeisten teoreettisten käsitteiden kuten "hallitseva asema", "niputtaminen" tai toimien "sitominen" käytöstä sekä vaikutusvallasta, jota saatettaisiin käyttää vertikaalisen yhdentymisen kautta. Useissa tapauksissa Yhdysvallat on kuitenkin estänyt Euroopan komissiossa hyväksytyn sulautumisen (esim. Air Liquide/BOC, Glaxo Wellcome/Smith KlineBeecham). DT\455854.doc 5/6 PE 302.144
21) Kansainvälinen kilpailuverkosto (ICN) on uusi, lupaava EU:n ja Yhdysvaltojen tukema aloite. Se on epävirallinen verkosto, joka pyrkii saattamaan kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden kartellilakia valvovien viranomaisten kilpailupolitiikan yhdenmukaisemmaksi. 22) EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus vastavuoroisesta tunnustamisesta (MRA) tuli voimaan vuonna 1998. Se sisältää puitesopimuksen ja useita alakohtaisia liitteitä. Toistaiseksi on pantu alulle kuusi alakohtaista liitettä, kuten televiestintäpäätelaitteet (Telecom Terminal Equipment, TTE), lääkevalmisteet (GMP) ja sähkölaitteiden turvallisuus (ES). Vaikka jotkut näistä alakohtaisista neuvotteluista ovat olleet konfliktiherkkiä, toiset ovat onnistuneet hyvin. Esimerkiksi TTE:n toimintaa on helpottanut se, että televiestintä on nykyisin erittäin vapaa sääntelystä EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Vakuutus-, rakennus- ja teknisten palvelujen alalta ei ole saatu tuloksia. Yhdysvallat reagoi hyvin heikosti ja erittäin hitaasti, koska liittohallituksella ei ole neuvotteluvaltuutusta ja Yhdysvaltojen osavaltiot eivät juuri osallistuneet alustaviin keskusteluihin. 23) Suuntaviivat sääntelyn lähentämiselle ovat parhaillaan työn alla. Niiden tarkoituksena on parantaa sääntelyn laatua ja edistää pk-yritysten kauppaa. 24) "Ennakkovaroitusjärjestelmä" on joukko periaatteita, joiden tarkoituksena on tunnistaa ja ehkäistä mahdolliset kauppariidat aikaisessa vaiheessa, jolloin toisen osapuolen edut voidaan ottaa huomioon muotoiltaessa lainsäädäntöä, sääntelyä tai poliittisia päätöksiä. TEP-ohjausryhmä ja NTA-työryhmä ovat kaksi pääasiallista elintä, joiden tehtävänä on antaa ennakkovaroituksia ja helpottaa transatlanttisten ongelmien ratkaisemista. 25) EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on tehty niin sanottu "safe harbour" sopimus, jonka tavoitteena on yhdistää yksityisyyden suojaa henkilötietojen siirrossa EU:sta Yhdysvaltoihin koskevat eri näkemykset. Vaikeasta alusta huolimatta yli 140 yritystä on nyt liittynyt sopimukseen. Tämä sopimus tarjoaa tärkeän mallin sääntelyn lähentymiselle. 26) Transatlanttinen liike-elämän vuoropuhelu (TABD), joka käynnistettiin vuonna 1995, oli ensimmäinen järjestelmällinen yritys tuoda liike-elämä Atlantin molemmilta puolilta mukaan asialistan laatimisprosessiin sääntelyyn perustuvien esteiden poistamiseksi. Muita mainittavia institutionalisoituja vuoropuheluja ovat transatlanttinen kuluttajien vuoropuhelu (TACD), transatlanttinen ympäristövuoropuhelu (TAED), transatlanttinen työelämää koskeva vuoropuhelu (TALD) ja transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD). Näiden vuoropuhelujen merkitys on kuitenkin vähenemässä hallinnollisen ja taloudellisen kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi ja painopisteen siirtyessä monenkeskisiin lähestymistapoihin liike-elämässä. PE 302.144 6/6 DT\455854.doc