Ilmailualan Unioni IAU ry 30 vuotta

Ilmailualan Unioni IAU ry 30 vuotta B 1

IAU:n perustamisesta 30 vuotta Ilmailualan Unioni perustettiin kolmekymmentä vuotta sitten eli 6.9. 1969. Ilmailualan ammattiyhdistystoiminta on toki vanhempaa perua. Ilmailualan vanhin ammattiosasto, Lentokonekorjaamoväen Ammattiosasto, LKV perustettiin näet jo lokakuun 19. päivänä 1956. Kahden liiton - Suomen Ilmakuljetus Unionin, SIU:n ja Ilmakuljetusalan Ammattiliiton, IKA:n - yhdistyminen Ilmailualan Unioniksi vuonna 1969 merkitsi ilmailualan ay-toiminnan eheytymistä eritoten myös senkin vuoksi, että aiemmin SIU ja IKA olivat kuuluneet eri keskusjärjestöihin. IAU olikin ensimmäinen ammattiliitto, joka liittyi uuteen eheytyneeseen keskusjärjestöön, SAK:hon. IAU:lla on tähän mennessä ollut kuusi puheenjohtajaa. Heistä ensimmäinen Voitto Vuorenmaa ei ole enää elossa, mutta muut viisi muistavat hyvin puheenjohtajakautensa saavutukset ja vaiheet. Tässä lehden 30-vuotisjuhlanumerossa on heidän kaikkien haastattelunsa. Jorma Cantell Edellisen sivun mustavalkokuvat Helsingin lentoasemalta ja Finnairin lentokonekorjaamolta. Kuvaaja Juha Hyytiä. Iso kuva ylinnä: DC 3. Vasemmalla keskellä DC 8:n moottorit. Oikeallä keskellä etualalla Fokker F27, taustalla Convair Metropolitan. Vasemmalla alhaalla DC 10. Oikealla alhaalla McDonnel Douglas MD 80 perushuollossa. Oikealla alinna Airbus A 300. Värikuva: IAU:n osallistujat SAK:n 75-vuotisjuhalmarssille 13.6.1982. Kuva IAU:n kuva-arkistosta. KUVA: ARTO KUJALA B 2 Lehtemme tähän juhlanumeroon IAU:n puheenjohtajien haastattelut tehnyt toimittaja Jorma Cantell on nykyisin free-lance-toimittajana toimiva pitkän linjan lehtimies. Hän on avustanut monia ay-lehtiä ja ollut aikaisemmin mm. Metallin Ahjo -lehden päätoimittajana 1970-73 ja Demarin 2. päätoimittajana 1973-76.

Weikko Henriksson: Kuukausipalkka tärkein saavutus Tuntipalkasta kuukausipalkkaan siirtymistä 1960-luvulla kolmiviikkoisen lakon jälkeen pidän tes-asioista kaikkein tärkeimpänä saavutuksena. Kahden liiton eli SIU:n ja IKA:n yhdistyminen vuonna1969 oli puolestaan ay-poliittisesti merkittävin asia. Näin tiivistää Ilmailualan Unionin alkuaikojen näkyvin hahmo, liiton järjestyksessä toinen puheenjohtaja Weikko Henriksson vastauksena kysymykseen, mikä on ollut liiton tähänastisen historian suurin tapahtuma. Vuonna 1956 moottoriasentajana työelämänsä aloittanut Weikko Henriksson on ollut nyt yhdeksän vuotta eläkkeellä, mutta miehen muisti ei pätki vielä tippaakaan. Ilmailualan ay-liikkeen alkuajoilta nousee esiin monta mojovaa juttua ja herkullista tilannekuvaa. - Kun perustimme tuota LKV:tä eli Lentokonekorjaamoväen Ammattiosastoa, niin käännyimme avun toivossa Metalliliiton puoleen. Kokoukseemme tulikin liiton toimitsija Onni Närvänen, josta myöhemmin tuli koko liiton puheenjohtajakin. Hän jyrisi: Kuule sinä Henrikssonin kloppi! Älä ala liittoja perustelemaan, vaan pysykää metallissa. Jäsenmaksu käsikantona Weikko Henriksson ei kuunnellut Närväsen neuvoja vaan LKV perustettiin ja sitä voi pitää koko ilmailualan ammatillisen järjestäytyminen alkuna. Henriksson itse toimi aktiivisesti ayliikkeessä heti alusta alkaen. Hänen tehtävänään oli mm. ammattiosaston jäsenmaksujen kerääminen. Se tapahtui tällöin vielä toistakymmentä vuotta käsikantona ennen Liinamaa II:ssa sovittua työnantajaperintään siirtymistä. - Järjestäytyminen ei alkuaikoina ollut mikään itsestään selvyys, mutta meille tuli aika valveutunutta jengiä Orivedellä olleen moottorikorjaamon muuttaessa kokonaisuudessaan yhdessä malmilaisten kanssa lentoasemalle. Ay-liikkeen kannalta valitettavasti monista kokeneimmista työntekijöistä tuli kuitenkin pian työnjohtajia, Henriksson muistelee. - Kuormaajilla ja lentokonelevysepillä oli omat ammattiosastonsa, ja niistä sekä LKV:stä syntyi sitten Suomen Ilmakuljetus Unioni. Nimi lienee lainattu Merimies-Unionilta, hän kertoo. - Ay-liikkeen hajaannus heijastui myös ilmailualalle. IKA eli Ilmakuljetusalan Ammattiliitto liittyi SAK:sta eronneeseen SAJ:hin. Yhteistyö eri järjestöjen välillä - kenties ilmailualalle tyypillisesti - ei kuitenkaan Henrikssonin mukaan kokonaan katkennut. IKA oli Niilo Wällärin välityksellä päässyt Pohjoismaisen Kuljetustyöntekijäin Federaation jäseneksi, mutta myös IAU tuli KUVA: IAU:N KUVA-ARKISTO Työvaliokunta kokouksessaan Liisankadun toimistolla. Vasemmalta: Juho Toivonen, Leila Artokari, Raimo Peltonen, IAU:n ensimmäinen puheenjohtaja Voitto Vuorenmaa, Weikko Henriksson, Terho Kempas ja Väinö Merta. B 3

sen jäseneksi jo ennen liittojen yhdistymistä. Yhdestä asiasta Weikko Henriksson on vielä tänäkin päivänä oikeutetun ylpeä. - Eheytynyt IAU oli ensimmäinen ammattiliitto, joka liittyi jäseneksi eheytyneeseen SAK:hon v. 1969. Itse olin aina ollut SAK:n kannalla ja siksi oli hienoa, että IAU oli ensimmäinen uuteen keskusjärjestöön liittynyt liitto, hän korostaa. Weikko Henriksson hoiti IAU:n puheenjohtajan tehtäviä sivutoimisesti vuodet 1971-74. - Sain vapaata puheenjohtajan hommiin melko mukavasti eikä työajoissa tullut koskaan mitään vaikeuksia. Päätoimisena pääluottamusmiehenä Kinturin Reiska oli kokonaan työstä vapaa 70-luvulla ja PerttulanVille puoleksi vapaa eli neljä tuntia päivittäin, hän muistelee. Palkkavertailu metallin kanssa Millaiset olivat sitten IAU-laisten paikat Henrikssonin puheenjohtajakaudella? - Palkat olivat jossain metallin ja paperin palkkojen puolessavälissä. Kolmivuorotyössä lisät olivat metallia paremmatkin eikä meiltä kukaan juuri koskaan lähtenytkään pois palkan pienuuden takia. Kun noin kolmannes väestä oli vuorotyössä se korotti tietysti kaikkien palkkojen keskiarvoa, johon työnantaja yritti sitten vedota. Yleensä jaettavaan pottiin kuului meidän sopimusalalla varsin monenlaista tavaraa ja sopimuskaudet erosivat meillä myös monesti muista työehtosopimuksista. Ilmailualan Unionin puheenjohtajan luontaisetuihin kuului myös jäsenten arvostelu. Henrikssonin aikana 70- luvulla myös politiikka oli kuvioissa vahvasti mukana ja niinpä selkään puukottajia löytyi kyllä siihen aikaan aina toisen puolueen miehistä, hän haluaa korostaa. Ilmailualan työntekijöiden kesken oli ay-liikkeen hajaannuksesta ja poliittisista erimielisyyksistä huolimatta kuitenkin yleensä hyvä yhteistyö. Yhden ainoan poikkeuksen Henriksson kuitenkin vetää esille. Lentokonemekaanikkoja Henriksson katsoo voitavan aivan oikeutetusti verrata ammattiylpeydessään ja eristäytyneisyydessään tämän ajan toiseen yksinkulkijaan, lennonjohtajiin. - Monet näistä lupakirjamekaanikoista olivat puolustusvoimista lentoasemalle töihin siirtyneitä. Muistan eräänkin kersantti evp:n tokaisseen meille SAK-laisille kertoessamme lentomekaanikoille lakonuhastamme: Kuulkaas pojat. Kun te olette lakkonne käyneet, me tulemme kylminä kuin jäävuori teidän jälkeenne. Siinä oli heidän solidaarisuutensa. - Samanlaista oman arvonsa ylikorkealle korottanutta porukkaa olivat myös lentäjät. Hekin olivat kerran tulossa mukaan ilmailualan työntekijöiden rivien ammatilliseen kokoamiseen. Mutta hanke kaatui siihen pilottien itsetuntoa kuvaavaan asenteeseen. Yhteisen liiton sääntöihin olisi kirjattava pykälä, että liiton puheenjohtajaksi on aina valittava lentäjä... IAU:lle hankittiin oma toimisto Henrikssonin puheenjohtajakaudella. - Liisankadulta ostimme huoneiston SAK:n entisen puheenjohtajan Eero Antikaisen leskeltä. Toinen tärkeä virstanpylväs oli sitten liiton oman työttömyyskassan perustaminen, hän kertoo. Merkkinä IAU:n hyvin hoidetusta taloudesta hänen mielestään voidaan pitää myös VVO:n osuuksien hankkimista, joiden ostamisen jälkeen liitto sai neljä vuokra-asuntoa jäseniään varten. Lakonuhka on ilmailualalla ollut lakkoa yleisempi, mutta työtaisteluihinkin on toki jouduttu. - Kymmenen vuoden väliajoin eli 1956 ja -66 jouduttiin lakkoon. Kolmisen viikkoahan ne lakot tavallisimmin kestivät ja joka lakko on mielestäni ollut oikeutettu. Työilmapiiriä lentoasemalla Henriksson piti hyvänä. Ammattimiehenä hänestä oli mukavaa ja metallialalle täysin poikkeuksellista kuulla työnjohtajan taloon tullessa korostavan: Muistakaa pojat, että kiireellä ei ole mitään tekemistä moottorien korjaamisen kanssa. Monet neuvottelut läpikäynyt Henriksson antaa vielä jälkikäteenkin tunnustuksen työnantajapuolellekin. - Työnantajien yleisessä ryhmässä Teodor Tennillä oli tapana sanoa heti neuvottelujen aluksi: Ei se muuten käy! Mutta kyllä se usein vain sittenkin kävi. Vielä paremman arvosanan hän antaa johtaja Jaakko Vannelalle, joka Vallilan kasvattina ei koskaan sortunut turhantärkeyteen. - Kyllä IAU on osoittanut olemassaolon oikeutensa ammattiliittona, IAU:n entinen puheenjohtaja kiteyttää loppuarvionsa ammattiliitostaan. B 4

Raimo Nurmi: Pitkät sopimukset osoittivat myöhemmin hyötynsä, vaikka ne olivatkin solmimisen aikana ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin epäsuosittuja. Jäsenillä oli välillä niin selvää lakkohalukkuutta, että kun tulin kerran neuvottelusta sopimuksen tekemisen jälkeen takaisin työpaikalle, niin katossa killui hirressä kaksi räsynukkea. Toisessa oli teksti Nurmi ja toisessa Kintturi. Näin muistelee IAU:n puheenjohtajana vv. 1974-77 toiminut Raimo Nurmi yhtä puheenjohtajakautensa värikkäintä vaihetta Pitkät sopimukset osoittivat hyötynsä ammattiosaston toimikunnassa. IAU:n sihteeriksi hänet valittiin arvalla äänten mennessä tasan v. 1971. Ensin kuukauden luottamusmieskurssin ja sitä seuranneen Kiljavan pitkän kurssin käynnin jälkeen hänet valittiin IAU:n puheenjohtajaksi v.1974. - Olin oto-puheenjohtaja koko kauteni ajan. IAU teki silloin pitkiä kolmivuotisia työehtosopimuksia, joissa yleisten linjan tason päälle maksettiin puolisentoista prosenttia. Sopimuksia tarkistettiin vuosittain ja v. 1975 oli lakko todella lähellä. Elokuvat estivät lakon - Olimme neuvotelleet ilman tulossa ja IAU:n hallitus istui liiton toimistossa valmiina hyväksymään neuvottelutuloksen. Kun neuvotteluissa oli tauko, niin yksi kaveri pitkästyi ja painui elokuviin. Juuri tällä väliin valtakunnansovittelijana toiminut Paavo J. Paavola soitti ja kutsui koko porukan jatkoneuvotteluihin toimistoonsa Bulevardille. Siirryimme sinne sitten Liisankadun toimistosta kaikki sitä yhtä leffaan mennyttä kaveria lukuun ottamatta. - Bulevardilla liiton hallitus joutui sitten äänestyksellä hyväksymään valtakunnansovittelijan esityksen tai lakkoon menon. Äänet meni tasan ja minun puheenjohtajan ääneni ratkaisi sopimuksen syntymisen. Se filmihullu olisi kait äänestänyt lakon puolesta, kun oli poliittiselta kannaltaan kommunisti, sosialidemokraatti Rami Nurmi pohdiskeli. Raimo Nurmi tuli IAU:n puheenjohtajaksi 34-vuotiaana. Takanaan hänellä oli kuitenkin jo pitkä työkokemus ja ay-ura, johon kuului mm. v. 1956 alkanut metallin jäsenyys ja v.-65 Finnairille tulon jälkeen ay-jäsenyys SIU:ssa ja Politiikka oli 70-luvulla kovasti mukana kaikessa ay-toiminnassa. Myös IAU:ssa pidettiin ryhmäkokouksia ja politiikkaa käytin ainakin kerran hyväkseni, Nurmi kertoi. - Sovimme Finnairin hallintoneuvoston puheenjohtajana toimineen pääministeri Kalevi Sorsan kanssa 20 pennin tuntikorotuksesta finskiläisten palkkoihin. KUVA: IAU:N KUVA-ARKISTO B 5

- Neuvotteluilmapiiri oli yleensä kyllä hyvä. Pikkutunneille asti istuttiin ja neuvottelutulokset meni sitten liittotoimikunnassa sellaisenaan läpi. Liiton hallitus joutui kyllä aina aluksi karsimaan ammattiosastojen esityksiä, sillä sen verran korkeita ne kyllä oli, ettei niitä sellaisinaan voinut ottaa neuvottelujen pohjaksi. - Vielä noista hirtetyistä nukeista haluan näin pitkänkin ajan päästä sanoa, ettei ne minua silloinkaan loukanneet vaan hymyilyttivät. Monet pitkiä sopimuksia aluksi kovasti vastustaneet tulivat myöhemmin reilusti tunnustamaan, että kyllä niistä oli selvää hyötyä ja että oli hyvä, että oli pitkiä sopimuksia tehty. - IAU:n palkat olivat tietysti tuolloin paperin keskipalkoista jäljessä, mutta minulle jäi mielikuva, että metallin tasoa kurottiin 70-luvulla kiinni. Meillähän oli, vaikka olimme kuukausipalkkaisia, työnluokitus toteutettu ja jäsenistä kaksi kolmannesta oli ammattimiehiä. Ohjesäännöissä valmista tavaraa - Varsinkaan Finnairilla ei kaikista asioista tarvinnut samalla lailla neuvotella kuin monilla muilla aloilla. Yhtiön ohjesäännöissä oli näet jo monet asiat valmiiksi neuvoteltu. Tällaisia olivat esim. työmatkakuljetukset, työvaatteet, puhdistusaineet ja vapaaliput. Toisissa sopimuksissa oli taasen erilaisia, niille ominaisia lisiä kuten esim. Puolustusministeriön alaisuudessa työskentelevien noin 200 lentokonemekaanikon tes:ssa. Heille maksettiin esimerkiksi erityistä mastolisää eli korkealla työskentelyn lisää. IAU pyrki saamaan myös näille puolustusministeriöön työsuhteessa oleville samat lisät kuin mitä muissakin sopimuksissa oli. - Työn luokitusta eivät kaikki IAU:n jäsenet oikein ymmärtäneet saati sitten hyväksyneet. Työnluokitus arvosti käden taitoja ja tekniikka näin ollen sai enemmän pisteytystä kuin maapalvelupuoli. Tekniikan siivoojatkin saivat parempaa palkkaa kuin maapuolen siivoojat. - Ylitöistä oli tarkat määräykset, mutta niitä oli silti aika vaikea aina noudattaa. Periodityötä tehtiin 120 tuntia kolmen viikon aikana. Kymmeneltä ensimmäiseltä ylityötunnilta maksettiin 50 prosentin korotus ja niiden jälkeisiltä ylityötunneilta 100 prosentin korotus. Tekniikan puolella ylitöistä maksettiin kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentin korotus ja seuraavilta heti 100 prosentin korotus. - Työehtosopimukset olivat siis erilaisia, mutta vaikka toisten tilinauhoihin kurkisteltiinkin, niin en muista että olisi suurempia ongelmia ollut. Jonkun verran ristikkäispaineita puheenjohtajakaudellani syntyi lentokenttien kunnossapitotöiden kohdalla. SAK:n järjestömuotovaliokunta määräsi nämä työntekijät VATY:n jäseniksi ja TVH:n sopimuksen piiriin, vaikka asianomaiset olisivat halunneet IAU:n sopimukseen. Osa KUVA: ARTO KUJALA Raimo Nurmi IAU:n toimistolla kesällä 1999. työntekijöistä pysyikin IAU:ssa, vaikka heille maksettiin palkkaa VATY:n sopimuksen mukaan. - Muuten kokonaisuudessaan IAU:lla oli hyvät suhteet toisiin SAK:n järjestöihin. Metalliliitto oli kuin isoveli ja muistan metallin sihteeri Eikka Yrjösen heittäneen kerran minulle heidän sopimuksensakin jo paljon ennen sen painamista. Kuljetusalan liittojen kanssa yhteistoiminta oli tiivistä ja osallistuin niin Kuljetusalan Federaation KAF:n kuin kuljetusalan kansainvälisen järjestön ITF:kin toimintaan, Raimo Nurmi selvittää. KUVA: IAU:N KUVA-ARKISTO Kokous pidettiin 23.04.1977 Suomen Kaupunkiliiton Kaupunkiopistossa, Espoossa. Kuvassa liiton hallintoa. Etualalla istuvat (vas) Hemmo Hänninen, Juhani Sinisalo, Raimo Nurmi ja Matti Jähi. B 6

Hemmo Hänninen: Hyvät henkilö- ja neuvottelusuhteet Pidän itseäni eräänlaisena sopimuspolitiikan ideanikkarina. Jos yhdellä esityksellä ei syntynyt ratkaisua, takataskussa piti olla aina tukku vaihtoehtoja, joilla tulosta syntyi. Hyvät henkilö-ja neuvottelusuhteet niin omassa joukossa kuin vastapuolenkin kanssa edesauttoivat asiaa, toteaa IAU:n neljäntenä puheenjohtajana vuosina 1977-1985 toiminut Hemmo Hänninen. - Vielä 60-luvun lopussa sopimusalamme palkat olivat teollisuuden keskituntiansioiden alapuolella. Aktiivisella ja omaleimaisella sopimuspolitiikalla tämä rako kurottiin umpeen ja 70-luvulla mentiin jo teollisuuden ohi, Hänninen kuvaa palkkakehitystä. - Liittomme pitkät sopimukset - pitkä työrauha - toivat mahdollisuuden poiketa tulopoliittisten sopimusten tiukoista raameista. Tärkeitä elementtejä olivat IAU:n pitkiin sopimuksiin liittynyt palkkavertailupykälä teollisuuden palkkakehitykseen ja pitkän työrauhan lisäprosentit. Viidessätoista vuodessa alamme palkat nousivat kymmenillä prosenteilla ja tulivat täysin kilpailukykyisiksi. Toki sopimuspolitiikkamme tuloksiin kirjattiin myös edistyksiä työehdoissa. Muistuu mieleeni -77 sopimuksessa aloitus työajan lyhennyksistä kolmivuoro-ja periodityössä sekä vuonna -72 sopimus 32 päivän vuosilomasta, joka oli yksi niin sanottuja päänavaussopimuksia. Politiikkaa oli mukana Liikennevirkailijana Turun lentoasemalla aloittanut Hemmo Hänninen ehti toimia liiton perustamisesta asti erilaisissa johtotehtävissä ennen ensimmäiseksi IAU:n päätoimiseksi puheenjohtajaksi valintaansa v. 1977. - Ay-toiminta oli 70-luvulla poliittista eikä IAU tehnyt siinä poikkeusta. Kommunistien masinoimien ulosmarssien ja istumalakkojen lopettaminen ja sopimusperusteisen työrauhan saaminen palkka- ja työehtojen kehittämiseksi oli yksi keskeinen syy sosiaalidemokraat- KUVA: IAU:N KUVA-ARKISTO Hemmo lempiharrastuksensa parissa: purjehtimassa. Taustalla Viipurin linna. tisen ay-toiminnan aktiiviseen liikkeellelähtöön liitossamme. - Ei kommunisteilla suurta kannatusta liittomme piirissä ollut. Heitä oli pieni äänekäs ja aktiivinen joukko tekniikan alueella, jossa he onnistuivat provosoimaan ja tempaamaan porukat mukaansa. - Poliittinen kädenvääntö oli 70-luvulla tosi kovilla, kun kommunistit pyrkivät keinoja kaihtamatta pitämään työpaikkatoiminnan kannalta tärkeät pääluottamusmies- ja työsuojeluvaltuutetun paikat. 70-luvun puolivälissä nämäkin postit siityivät sosiaalidemokraateille, ja työpaikkatoiminta rauhoittui. - Vuonna 1986 liittokousvaaleissa käytiin viimeinen taisto - kommunistien osuus äänistä oli yksinumeroinen %-luku, Hemmo Hänninen muistelee. B 7 Hän ei kuitenkaan niputa kaikkia oman kautensa kommunisteissä toimineita yhteen ja samaan nippuun vaan haluaa antaa täyden tunnustuksen muun muassa Matti Jähille ja Juhani Sinisalolle, joita hän pitää reiluina ay-miehinä, joiden kanssa yhteistyö liiton johdossa sujui mallikkaasti ja tulosta syntyi. Henkilöstöeduista todella taisteltiin Ehkä kaikkein tiukimpana taisteluna Hemmo Hänninen pitää kamppailua henkilöstölippuetuuksien verovapauden puolesta. - Maan hallitus oli -82 päättänyt - taisi olla peräti hallitusohjelmassakin - että Finnairin henkilöstön lippuetuudet pannaan verolle. Kokosimme kaikki Finnairin henkilöstöjärjestöt ja ryhdyimme ponnekkaasti vastustamaan hallituksen aikomusta. - Kamppailu kesti yli vuoden. Eräs kohokohta tässä kamppailussa oli, kun järjestimme Helsingin Työväentalon juhlasaliin tilaisuuden, johon olimme kutsuneet ja johon myös tulivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat tentittäviksi. Juhlasali oli revetä ja ääriään myöten täyttä aina parvekkeita myöten, Hemmo Hänninen kuvailee. - Liikenneministerinä oli Pekka Vennamo. Hänen myönteinen suhtautumi

sensa oli omiaan edesauttamaan kamppailun päättymistä voitoksemme. Vennamon johdolla Tulo-ja varallisuusverolakiin tuli 22A- pykälä, Finnairpykälä, jolla henkilöstön lippuetuudet säädettiin verovapaiksi. - Tätä kamppailua käytiin yli vuoden ja silloin meillä oli todella kovat piipussa - olimme valmiita vaikka lakkoon saavutettujen etujen säilyttämiseksi, hän vielä yli viidentoista vuoden jälkeen vakuuttaa. Kaikkea tehtävä jäsenten hyväksi - Kaikkea sitä pitää tehdä mitä jäsenten etu vaatii, tiivistää Hemmo Hänninen kahdeksanvuotisen puheenjohtajakautensa yhteenvedoksi. Yhtenä tallaisena kampanjana hän piti maan hallituksen aikomusta periä tilauslentomatkustajilta ns. charter-veroa 1978. Nousimme taas kapinaan, sillä vero olisi leikannut merkittävästi tilauslentomatkustusta ja vaikuttanut alamme työllisyyteen. Esityksessä neuvottelurauhan palauttamiseksi peruimme työnseisausilmoituksemme ja hallitus perui charterveroaikeet. Henkilökunnan vapaa- ajanviettomahdollisuuksien lisääminen oli myös Hännisen puheenjohtajakauden aikaansaannoksia. Hankoniemeltä Tenholasta hankittiin liitolle lomanviettopaikka 80- luvun alussa eheyttämisessä perintönä tulleen Suomusjärven lomakohteen (Salmijärvi) lisäksi. Samoihin aikoihin yritysdemokratia tuli YT-lain myötä suomalaisiin yrityksiin ja Finnairissa silloisen edesmenneen hallintojohtaja Jukka Erkkilän johdolla rakentelimme edistyksellisen yrityskohtaisen yhteistoimintasopimuksen - joka taisi olla peräti valtakunnallinen päänavaus. Suhteet muihin järjestöihin Suhteet muihin amattijärjestöihin Hänninen katsoo olleen koko puheenjohtajakautensa ajan hyvät. - Finnairin Teknisten kanssa tehtiin kerran yhteinen kolmivuotinen sopimuskin. Hyvä yhteistyömme Kansainvälisen Kuljetustyöväenliiton (ITF) ja Pohjoismaiden Kuljetustyöväenliiton (NTF) kanssa joutui tosi koetukselle, kun jouduimme tekemään Aeroflotin boikottipäätöstä Neuvostoliiton ammuttua 1.9.1983 matkustajakoneen KAL 007 alas Sahalinin saarten yläpuolella. Toisaalta painostivat kansainväliset järjestöt ja toisaalta maamme hallitus ja puolueettomuuspolitiikka. Emme osallistuneet boikottiin, mutta päätöksessämme otimme selkeän tuomitsevan kannan tapahtuneeseen. Kun sittemmin ITF:n kongressissa Madridissa selvitin puheenvuorossani päätöstämme ja sen perusteluja, se hyväksyttiin. - Suhteistamme Neuvostoliiton Ilmailualan ammattijärjestöön (CAWU) voisi sanoa, että asiapohjaisesti ne olivat vaatimattomat, mutta puitteiltaan heidän päässään Hemmo puhumassa työväentalolla täydelle salille. upeat ja mielenkiintoiset. Käytin jostain reissusta sanontaa, että kävimme sosialistisessa - Hyviä ystävyyssuhteita syntyi ja jäi maassa ja vietimme elämämme kapitalistisimman viikon. CAWU:n suhteita ja takin. Nyt eläkepäivinä on aikaa tapail- niin työnantaja- kuin työntekijäpuolel- matkoja hoitelimme ja teimme useasti la - muistelemme myönteisesti menneitä tulevaakaan unohtamatta. Muista kir- yhdessä Finnairin Liikennelentäjäyhdistyksen edustajien kanssa. jata siihen juttuusi myös lämpimät onnittelut juhlavuotta viettävälle järjestölle ja sen jäsenille, huikkaa Hemmo Hän- Toisella puolen pöytää ninen erotessamme. - Mieluusti muistelen myös aikoja siirryttyäni toiselle puolelle pöytää Finnairin henkilöstöpäälliköksi. Yksi merkittävimpiä tehtäviäni yhtiössä oli yhtiön ja järjestöjen välinen Vakautussopimus vuonna -91. Sillä sopimuksella uudistettiin kaikki yhtiötä koskevat työehtosopimukset vuodeksi samansisältöisinä. Tämä ja jatkoksi tehty kolmivuotinen runkosopimus yhtiön kehittämiseksi herättivät merkittävää huomiota työmarkkinakentässä ja monissa yrityksissä. Rohkenisin väittää, että vain hyvät henkilö- ja neuottelusuhteet mahdollistivat tämän ainutlaatuisen ja jälkiarviona kaikkia osapuolia hyödyttäneen sopimuksen. - Kyllä niitä mieleenjääneitä tapahtumia tälläkin työrupeamalla oli useita. Mieleeni muistuu myös tosi hakaukseen mennyt työshtosopimuksen teko IAU:n kanssa. Kun liittotasolla ei asia selvinnyt, pääjohtaja Antti Potila pyysi minua selvittämään kiistaa yhtiön ja järjestön välillä. Istuimme IAU:n johdon kanssa neuvottelupöytään Hotelli Espoossa ja aamuun mennessä totesimme kiistakysymysten tulleen selvitetyiksi ja tekemämme ratkaisun mukaisesti kirjattiin liittojen välille työehtosopimus. Summa summarum KUVA: JUHA HYYTIÄ B 8

Klaus Järvelä: Työnluokitus toi oikeudenmukaisuutta Liiton molemmilla sopimusaloilla tehty työnluokitus yhdessä periodityön ja tekniikan palkkataulukkojen yhtenäistämisen kanssa toi ilmailualan palkkoihin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tällaisen yhteenvedon tekee IAU:n puheenjohtajana vuosina 1985-1993 toiminut Klaus Järvelä omalta kaudeltaan. Klaus Järvelällä (54) on takanaan varmaankin varsin tyypillinen ilmailualan työ- ja ay-ura. Hän tuli kolmivuotisen ammattikoulun ja Ilmailuopiston jälkeen mittariasentajaksi Finnairille reilut kolme vuosikymmentä sitten eli vuonna 1965. - Pentti Kuismahan minut aikoinaan värväsi mukaan näihin ay-hommiin. Kuuntelin paljon hänen juttujaan ja kun hänet valittiin työsuojeluvaltuutetuksi, niin minusta tuli hänen seuraajansa ammattiosaston luottamusmiehenä. Ensin olin ammattiosaston sihteerinä ja sitten hoidin kaksi kautta koko liiton sihteerin tehtäviä. Aluksi se tapahtui oman työn ohella, mutta sitten kaikki liiton johdossa olleet siirtyivät virkavapaalle Finnairista. Taisi olla helpotusta molemmille, kun pakkasivat talon työt jäämään heikoille, hän muistelee. Yllättäen johtoon Klaus Järvelä ei kernaasti juuri omia ansioitaan esiin nosta. Niinpä esimerkiksi hänen valintansa IAU:n puheenjohtajaksi v.-85 oli tavallaan suuri yllätys. Klasu tuo usein esiin edeltäjänsä Hemmo Hännisen ansiot. Omasta nousustaan liiton johtoon hän toteaa: KUVA: PEKKA FREDMAN Hemmo Hänninen ja Kalus Järvelä saattamassa IAU:ta tietokoneaikaan IBM PC:n myötä. B 9

- Asiat oli yleensä valmisteltu hyvin etukäteen ja puheenjohtajaakin oli tavallisemmin valtuuston puheenjohtajan johdolla käyty pyytämässä jatkoon. Itse liittokokouksessa puheenjohtajan vaali oli tavallaan vain läpihuutojuttu, koska siitä oli sovittu suurimmassa poliittisessa eli sos.dem. ryhmässä. - Nyt kuitenkin liittokokouksen lähestyessä Hemmo Hänninen yllättäen ilmoitti siirtyvänsä yhtiön palvelukseen työsuhdeasiain hoitajaksi - hänen tittelinsä taisi olla henkilöstöpäällikkö. Minut sitten eräänlaisena pikahakuna liiton sihteerinä valittiin hänen paikalleen IAU:n puheenjohtajaksi. - Sopimusuudistus oli tärkein asia, mitä IAU:ssa puheenjohtajakaudellani toteutettiin, Järvelä painottaa. - Aikaisemmin olin itse aktiivina ollut lisäämässä ammattiosaston tavoitteisiin eräänlaista varmuuslisää. Jäsenethän panevat varmuuden vuoksi sopimusesityksiin lisää päälle ikään kuin peläten sitä, että kyllä liiton johto ne niistä sitten karsii niin kuin kyllä tapahtuukin. Liiton johdossa oppi huomaamaan, mikä on kohtuus eli mitkä tavoitteet oli neuvotteluissa realistisia saavuttaa. - IAU:llahan oli puheenjohtajaksi tullessani jo pitkät työehtosopimukset ikään kuin valmiiksi perinteenä. Työehtosopimuksemme sanottiin kyllä irti aina muiden sopimusten mentyä umpeen, mutta omat sopimuksemme uusittiin sitten taas tarkistusten jälkeen muista sopimuksista poikkeavan pitkäkestoisiksi. Yhtään lakkoa ei puheenjohtajakaudellani käyty, mutta lakon uhkia oli toki useitakin. omaperäinen. Kauniisti kyllä sanoimme, että tuemme keskitettyjä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Oma sopimuskautemme oli kuitenkin niiden kanssa erijaksoineen ja niitä pitempi. Pienenä liittona pystyimme niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöjen painostuksesta huolimatta pysymään suurten keskitettyjen tuposopimusten ulkopuolella, omien tavoitteidemme saavuttamiseksi. - Ilmailualalla oli muuten kerran hyvin lähellä, että olisi saatu aikaan kaikkia kattava sopimus, jossa olisi ilman muuta ollut kaikille hyötyä. Viime laman aikana Finnairissa oli valmisteltu yhtiön kaikkia henkilöstöjärjestöjä koskeva kymmenen kohdan ohjelma, jonka puitteissa olisi voitu päästä yhteiseen sopimukseen. En enää aivan tarkkaan muista mihin tämä koko hanke sitten loppujen lopuksi oikein kaatui. Insinöörit ja toimistovirkailijat kuitenkin halusivat korostaa omaa itsenäisyyttä eivätkä lähteneet mukaan, Järvelä kelaa menneitä. Nykyisin työsuojeluteknikkona työskentelevä ja STTK:n Teknisten liittoon kuuluva Klaus Järvelä pitää tätä yhteisen sopimuksen kaatumista sinänsä valitettavana, koska eri alojen ja ammattiryhmien työehdot eivät hänen mukaansa poikkea nykyisin kovinkaan paljon toisistaan, vaikka niiden piirissä olevat kuuluisivatkin eri keskusjärjestöihin. KUVA: ARTO KUJALA Klasu IAU:n toimistolla muistelemassa menneitä. Muihin ammattijärjestöihin Klaus Järvelä näkee IAU:lla olleen hyvät suht e e t. - Pienestä ammattiliitosta oltiin helposti yrittämässä kalastaa jäseniä, mutta ei siinä onnistuttu. Kyllä tälle alalle on tullut niin metalli- kuin sähkömiehiä korjaamon puolelle ja AKT:n jäseniä kuljetuksiin, mutta järjestäytyneisyys IAU:hun on ollut silti luonnollinen asia. - Politiikka oli vielä 80- ja 90-luvun alussakin kuvassa mukana ay-liikkeen toiminnassa. En näe sitä näin jälkikäteen minään kielteisenä tai pahana asiana, vaikka poliittisia ryhmäkokouksia ei enää nykyisin järjestetäkään. - Työnluokituksen toteuttaminen ja palkkataulukkojen yhtenäistäminen toi kuten sanottua ilmailualan palkkoihin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tekniikan puolella oli enemmän parempipalkkaisia kuin maapalvelupuolella, mutta työnluokituksella saavutettiin yhdenmukaisuus molemmilla sopimusaloilla. Kalkkiviivoilla sopimukseen - Neuvotteluissa ei kyllä mitään ilmaiseksi saatu. Usein vasta aivan kalkkiviivoilla päästiin sopimukseen. Ilmailualan sopimuksen hyväksyi lopullisesti valtuusto ja kerran oli sopimuksen hyväksyminen kiinni valtuustossa yhden osaston kannasta. Se oli kaiken lisäksi vielä myöhässä eikä sen vuoksi ehtinyt mukaan, hän kertoo. - IAU:n sopimuspoliittinen linja oli KUVA: ARTO KUJALA Klaus Jävelä onnittelee Rainer Hakalaa tämän tultua valituksi liiton puheenjohtajaksi 1993. B 10

Rainer Hakala: Yleissitovuus tärkeä saavutus KUVA: ARTO KUJALA Kaupallista lentoliikennettä koskeva yleissitova työehtosopimus on ilman muuta liittomme viime vuosien tärkein saavutus, vastaa IAU:n nykyinen puheenjohtaja Rainer Hakala kysymykseen puheenjohtajakautensa merkittävimmistä aikaansaannoksista. Tämä sopimushan koskee kaikkia Suomessa toimivia lentoyhtiöitä, joita tulee Suomeen varmasti vielä monia, joten voidaan perustellusti sanoa, ettei tätä yleissitovaa sopimusta saatu yhtään liian aikaisin, hän korostaa. Rainer Hakala arvioi Suomeen tulevien uusien lentoyhtiöiden tuovan uusia jäseniä IAU:n piiriin. Tällä hetkellä nopeimmin kasvava on SAS jo niin perusorganisaationsa kuin tytäryhtiönsä kautta. - Ilmailualahan on varsin tehtävärajoitteista, joten teollisuusliittoperiaatteen kaltaista järjestäytymistä ei ole ollut ilmailualalla mahdollista saavuttaa. IAU:n jäsenissä on tällä hetkellä kuitenkin jo monenlaista väkeä perinteisistä lentomekaanikoista aina ruuanvalmistuksen työntekijöihin asti. Yleissitovan sopimuksen merkityksen puheenjohtaja Hakala näkee myös siinä, että se luo suuntaviivat kansainväliselle työehtosopimuspolitiikalle. - Työehdoista tullaan jo seuraavan neljän vuoden aikana sopimaan yhä enenevässä määrin yhtäpitävästi eri EUmaissa. Palkkaehdot sen sijaan ovat jo eri maiden erilaisista olosuhteista ja elintasoeroista johtuen kansallisesti sovittavia asioita. Uskon vakaasti, että ilmailu on ensimmäisten alojen joukossa, kun pyritään ratifioimaan työehtoja kuten työaikaa koskevia määräyksiä, hän vakuuttaa. Rainer Hakalan mukaan niin pohjoismaisen yhteistyön eli NTF:n kuin laajemman kansainvälisen yhteistyön eli ITF:n puitteissa ilmailun työehtoja pyritään yhtenäistämään. - Ruotsi ja Saksa ovat Suomea lähinnä ja siksi suora yhteistyö näiden maiden kanssa on meille tärkeää, hän mainitsee. Finnairissa takkuilee IAU:n puheenjohtajana vuodesta 1993 toiminut Rainer Hakala pitää alan yleistä neuvotteluilmapiiriä hyvänä. - Erityisesti liittotason neuvottelut Palvelualan Työnantajaliiton kanssa sujuvat hyvin. Siellä on alaa tuntevaa asiantuntemusta ja henkilösuhteemme ovat kunnossa. Valitettavaa sen sijaan on, että Finnairin kanssa neuvottelut ovat alkaneet takkuilla. Syynä tähän on selvästikin se, että siellä on neuvottelut viety niin alhaiselle tasolle, jolta ei löydy tarpeeksi asiantuntemusta ja osaamista. Ajan henki tuntuu olevan paikallisten sopimusten korostaminen. Tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että paikallisilla sopimuksilla voitaisiin alittaa tai ohittaa liittotason sopimukset. - IAU:lle on suuri haaste sopimusten ja myös yhteistoimintalain noudattamisen valvominen. Liiton organisaatiota on vahvistettu siten, että meillä on nykyisin Finnairissa kaksi päätoimista pääluottamusmiestä ja yli parikymmentä työosaston ja piirin luottamusmiestä. Heillä on kova vastuu juuri tässä sopimusten toteutumisen valvonnassa. Keskusteltaessa ilmailualan palkkakehityksestä yleensä Rainer Hakala arvioi edeltäjiensä tavoin kuukausipalkan ja pitkien sopimusten vaikutuksen varsin myönteiseksi. Erityisen merkittävänä hän B 11 pitää Klaus Järvelän puheenjohtajakaudella tehtyä palkkarakenneuudistusta. - Erilaisilla palkkioilla on Finnairissa pystytty työntekijöiden vuosiansioita mukavasti nostamaan, vaikka muut korotukset jäivät 90-luvun alun lamavuosina melko mataliksi, hän muistuttaa. Juuri palkkiot ovat turvanneet työntekijöille lisää ostovoimaa, hän toteaa. Muutto on suuri muutos - IAU:lla on liittona edessään suuri muutos, kun muutamme yhdessä muiden SAK:n kuljetusalan ammattiliittojen kanssa Metallitaloon Hakaniemeen. Saamme sieltä toimivat n. 220 m 2 :n toimistotilat. Lisäksi meillä tulee Hakaniemessä olemaan yhdessä Veturimiesten liiton kanssa yhteinen kokoustila ja muiden SAK:n kuljetusliittojen kanssa runsaasti kokous-, yhteistoiminta- ja varastotilaa. Yhteistyö ja yhteenkuuluvuus SAK:n muiden kuljetusliittojen kanssa korostuu muuton jälkeen aivan konkreettisesti. - Tarkalla 90-luvun taloudenpidolla olemme saanet IAU:n aikanaan velaksi ostetun ja nykyisin vuokratun Elimäenkadun huoneiston kokonaan maksetuksi. Nykyinen jäsenmaksumme - 1.35 prosenttia, johon sisältyy myös työttömyyskassan ja ammattiosaston jäsenmaksu - on SAK:n liittojen keskitasoa, mutta osastojen jäsenmaksut huomioonottaen se on yksityisen jäsenen kannalta keskusjärjestömme pienimpiä. - Ennen muuta muutto yhteen toisten kuljetusalan liittojen kanssa parantaa ulkoista kuvaamme eli imagoamme. Olemmehan olleet koko ajan niiden kanssa yhä kiinteämmässä yhteistyössä, ja uskon esimerkiksi, ettei viime kierroksella olisi saatu yleissitovaa tessiä aikaan ilman toisten kuljetusalan liittojen tukea. - Ilmailun alalla työllisyystilanne on ollut muihin aloihin verrattuna poikkeuksellisen hyvä. Lakot eivät ole ilmailun alalla - lennonjohtajien kaltaisia häirikköjä lukuun ottamatta - yleisiä. Rainer Hakalalla on tähän hyvä selityskin: - Liittomme lakko pysäyttäisi taatusti koko lentoliikenteen, mitä ei lennonjoh

KUVAT: ARTO KUJALA Yleissitovan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen ja Finnair Oyj:tä koskevan sopimuksen allekirjoitustilaisuus IAU:n toimistolla 10.12.1997. Työnantajapuolen edustajat vasemmalla: Juhani Nieminen, Peter Forsström, Eero Salovuori, Juhani Suomela, Seppo Kettunen, sekä oikealla työntekijäpuolen edustajat: Juhani Sinisalo, Rainer Hakala, Tapani Kautto ja Pekka Kainulainen. tajien lakon aikana tapahtunut. Vastuumme on sen vuoksi erittäin suuri, koska lakko johtaisi helposti lainsäädännöllisiin toimiin lakkorajoitusten säätämiseksi. Sen vuoksi meidän on harkittava jo tästäkin syystä aivan erityisen tarkkaan ennen työtaisteluun ryhtymistä. Rainer Hakala on itse pitkän linjan ay-mies, jonka vuonna.-72 Finnairilla lentokonemekaanikkona alkaneeseen työuraan mahtuu paljon luottamustoimia ennen päätoimista puheenjohtajuutta. Hän toimi kymmenen vuotta osaston luottamusmiehenä, ammattiosaston sihteerinä ja puheenjohtajana ja kahdeksan vuotta päätoimisena pääluottamusmiehenä ennen täystoimiseksi IAU:n puheenjohtajaksi tuloaan v. 1993. IAU:n järjestöllisen kehityksen liiton puheenjohtaja näkee hyvänä: - Nykyisestä lähes neljästätuhannesta jäsenestämme kolme-neljäsataa on eläkkeellä. Liiton kannalta hyvä uudistus on ollut työsuhteisten toimitsijoiden palkkaaminen. Vaikka liiton johto vaihtuisikin, niin järjestöasiat pystytään jatkossakin varmasti hoitamaan. Nykyisinhän IAU:lla ei enää ole varsinaista liittokokousta vaan liiton johdon valitsee 25-jäseninen edustajisto. Sen valitsevat puolestaan liiton ammattiosastojen jäsenet. Ay-liikkeen toiminta on muuttunut ja yksi suuri muutos on politiikan putoaminen pois. Rainer Hakala ei muistele kuitenkaan millään pahalla entisiäkään aikoja: - Politiikka oli minusta rikkaus ja eteenpäin vievää. En ole kokenut sitä mitenkään vieraana, vaan yhtenä tapana hoitaa yhteisiä asioita. Nykyisin sillä ei tunnu olevan lisäarvoa eikä sitä sen vuoksi tarvita ay-toiminnassa, hän kuvailee. KUVA: ARTO KUJALA Kuljetusalan liittojen uusien toimistotilojen rakentaminen on jo käynnissä Merikiinteistössä. B 12