Lukemista Levantista. Suomalaisten tutkijoiden kirjoituksia Lähi-idästä. Toimittaneet Ari Kerkkänen & Lotta Aunio

Lukemista Levantista Suomalaisten tutkijoiden kirjoituksia Lähi-idästä Toimittaneet Ari Kerkkänen & Lotta Aunio Suomen Itämainen Seura Helsinki 2013

Suomen Itämaisen Seuran suomenkielisiä julkaisuja 41 Copyright 2013 Suomen Itämainen Seura Tekninen toimitus & taitto: Lotta Aunio Kannen suunnittelu: Mili Carr Kansi- ja kuvituskuvat: Mirva Helenius ISSN 0359-7938 ISBN 978-951-9380-83-4 Picaset Oy Helsinki 2013

Sisällys Esipuhe... ix Ari Kerkkänen & Lotta Aunio Muuttuva Lähi-itä...1 Ari Kerkkänen Lähi-idän tutkimuksen haasteet Suomessa...13 Hannu Juusola I Kriittisiä äänenpainoja Lähi-idän tutki muksesta ja arabimaiden liikehdinnästä Arabikevät 2011 ja tutkimus: mitä, miksi, miten?...21 Tuomo Melasuo Arabialainen kevät: saapuuko demokratia viimein arabimaailmaan?...29 M hammed Sabour Globalisaation kääntöpuoli? Pohdintoja arabimaiden liikehdinnän taustoista... 37 Pertti Multanen Oikeus- ja hallintojärjestelmien muutos Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa... 43 Outi Korhonen

vi II Valtiokohtaisia kehityskulkuja Palestiinan valtion rakentaminen ja Lähi-idän rauhanprosessi...51 Olli Ruohomäki Turvallisuussektorireformi palestiinalaisalueilla: suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä... 57 Saara Luoma Paimentolaisyhteisöt ja valtio: beduiinit ja Jordania... 65 Päivi Kuosmanen Onko arabikevät mahdollinen Saudi-Arabiassa?... 73 Liisa Liimatainen Irakin kevät antaa odottaa...79 Sanna Negus Naisjärjestöt ja poliittisen islamin nousu Marokossa... 85 Aura Lounasmaa Tunisian vallankumous ja uhkakuvien rakentaminen Helsingin Sanomien uutisoinnissa... 91 Tiina Järvi III Historian mutkistamaa politiikkaa ja politiikan mutkistamaa historiaa Konfliktinratkaisun haasteet Iranin ydinohjelmaa koskevassa kiistassa...97 Tytti Erästö Kauppadiplomatiaa itäisellä Välimerellä: Sir John Bowring Egyptissä ja Syyriassa 1837 1838...103 Mika Suonpää Syyrian muslimiveljeskunnan maanpaon varhaiset vuodet... 109 Paula Tarvainen

vii Libanonin erityistuomioistuimen ristiriita... 117 Ari Kerkkänen IV Tulkintoja uskonnosta ja kulttuurista Vuosituhat yhtä tarinaa... 125 Anna-Liisa Tolonen Nyky-kabbala Israelissa...133 Riikka Tuori Ett tempel för Gud ett tempel från Gud... 141 Mia Anderssén-Löf Abdul Rahman Munif ja Suolakaupungit-pentalogia...147 Joonas Maristo Valokuva Lähi-idässä, omakuva Arabiemiirikunnissa...153 Anniina Mattsson V Lähi-idän muinaisuutta Aramealaiset muinaisessa Assyriassa... 163 Martti Nissinen Jebel Bishrin vuoristo Syyro-Mesopotamiassa: liikkuvien yhteisöjen liha-aitta... 173 Minna Lönnqvist Sodan ja rakkauden jumalatar: Kaksoisvirtainmaan naiset ja pyhyys... 181 Saana Svärd Sotilaallinen orientalismi: havaintoja itämaisesta sodankäynnistä... 187 Juha Saarinen

Esipuhe Suomen Lähi-idän instituutti aloitti Lukemista Levantista -kirjoitussarjan julkaisemisen verkkosivuillaan vuonna 2011. 1 Sen tavoitteena on tuoda suomenkieliselle lukijakunnalle luettavaksi yleistajuisia, mutta tutkimukseen perustuvia suomalaisten Lähi-idän tutkijoiden kirjoituksia. Ne käsittelevät varsinaista Levanttia laajempaakin aluetta, sillä mukana on myös Pohjois-Afrikkaan liittyviä kirjoituksia. Lukemista Levantista sarja ei pyri yhdenmukaisuuteen kirjoitusten taustalla olevien tutkimusaiheiden tai -suuntausten suhteen, vaan tarkoituksena on esitellä suomalaisen Lähi-idän tutkimuksen monipuolisuutta ja rikkautta. Suomessa tehtävässä Lähi-idän tutkimuksessa ei ole urauduttu vain johonkin tiettyyn tutkimusaiheeseen tai koulukuntaan, vaan poikkitieteellistä tutkimusta tehdään niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen liittyvistä aiheista. Lukemista Levantista -kirjoitukset ansaitsevat tulla julkaistuksi kirjana eräänlaisena läpileikkauksena siitä, miten Lähi-itää Suomessa tutkitaan ja mitä aiheita suomalaiset tutkijat käsittelevät. Kirjoittajat edustavat sekä varttuneempaa ja tutumpaa tutkijakaartia, mutta tilaa on annettu myös uuden tutkijasukupolven edustajille. Kirjoittajina ovat siis niin professorit kuin graduntekijät, onpa mukana muutama Lähi-itään perehtynyt toimittajakin. Nuoremmasta kirjoittaja kaartista mainittakoon Suomen Lähiidän instituutin harjoittelijat Anniina Mattsson, Paula Tarvainen ja Tiina Järvi, joiden kirjoitukset perustuvat joko jo tehtyihin tai vielä työn alla oleviin pro gradu tutkielmiin. Lisäksi instituutin tutkija vieraat Mia Anderssén-Löf ja Anna-Liisa Tolonen sekä tutkijakoordinaattorina työskennellyt Päivi Kuosmanen kirjoittivat omiin väitöskirjatutkimuksiinsa liittyvistä aiheista. Kirjan kuvituksen takana on globaaliasioihin perehtynyt kuvajournalisti Mirva 1 <www.fime.fi/lukusali/lukemista-levantista>

x Helenius, entinen instituutin harjoittelija hänkin. Tämän kokoelman kirjoittajien joukossa eivät suinkaan ole kaikki Suomen Lähi-idän tutkijat, sillä Lukemista Levantista -kirjoitussarja jatkuu Suomen Lähi-idän instituutin verkkosivuilla. Suomen Lähi-idän instituutti on yhteistyökumppaniensa kanssa järjestänyt kaksi kertaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimuksen kollokvion Suomessa. Molemmat tutkijakokoontumiset keräsivät koolle noin 120 tutkijaa ja opiskelijaa. Ne osoittavat Lähi-idän tutkimuksen kiinnostavuutta ja vetovoimaa, ja erityisen ilahduttavaa on ollut nuorten tutkijoiden mukanaolo. Osa Lukemista Levantista -sarjan kirjoituksista perustuukin tutkijoiden esitelmiin näissä kollokvioissa. Lukemista Levantista -kirja on myös kunnianosoitus niille suomalaisille Lähi-idän tutkimuksen pioneereille, jotka jo 1800-luvulta lähtien ovat olleet viitoittamassa tietä nykyiselle tutkijasukupolvelle. Näitä pioneereja ovat erityisesti Georg August Wallin, Edward Westermarck ja Hilma Granqvist. Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden dosentti Wallin teki 1840-luvulla tutkimusmatkoja Kairosta käsin Arabian niemimaalle, Palestiinaan, Syyriaan, Mesopotamiaan ja Persiaan. Sosiaaliantropologi Westermarck puolestaan teki kenttätyötä vuodesta 1898 alkaen ja tutki muun muassa avioliittokäytäntöjä Marokossa. Hilma Granqvist teki kenttätutkimusta palestiinalaisten avioliittotavoista ja perhe-elämästä pienessä Artasin kylässä Betlehemin läheisyydessä Palestiinassa 1920-luvulla. Nämä kenttätutkimuksen pioneerit loivat sitä mallia Lähi-idän tutkimukseen, jota monet nykytutkijoista ovat seuranneet tutkimuksen kohteesta riippumatta. Siihen liittyy olennaisena osana osallistuva havainnointi eli riittävän pitkä asuminen Lähi-idässä ja sitä kautta tapahtuva sekä kielen että kulttuurikontekstin oppiminen. Wallin, Westermarck ja Granqvist painottivat kaikki paikallisten kielten taitoa tutkimusvälineenä. Valtaosa tämän kirjan kirjoittajista on viettänyt näiden tutkijapioneerien lailla aikaa Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa. Ari Kerkkäsen ja Hannu Juusolan johdantolukujen jälkeen kirjan tekstit on jaoteltu viiteen osioon. Ensimmäisessä osiossa kirjoittajat tarkastelevat kriittisesti keväällä 2011 alkanutta yhteiskunnallista murrosta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Toisessa osiossa esitellään poliittista ja

Esipuhe xi yhteiskunnallista kehitystä yksittäisissä alueen valtioissa. Kolmas osio esittelee historian tapahtumia, jotka ovat osaltaan mutkistaneet Levantin alueen maiden nykyistä tilannetta. Välähdyksiä uskontoon ja kulttuuriin voidaan lukea osiosta neljä, ja viimeisessä osiossa käsitellään Lähi-idän muinaisuutta ja sen tutkimusta Suomessa. Suomen Lähi-idän instituutti (FIME) on tiedeinstituutti, joka keskittyy Lähi-idän klassisten ja nykyisten kielten, kulttuurien ja uskontojen sekä yhteiskuntien tutkimukseen. Instituutti tukee suomalaista Lähiidän tutkimusta ja järjestää alan opetusta yhteistyössä yliopistojen kanssa. Insti tuutin toimipaikka on Damaskoksessa, Syyriassa, mutta Syyrian levottomuuksien johdosta instituutti toimii tällä hetkellä Beirutissa, Liba nonissa. Lisäksi instituutilla on edustaja Kairossa, Egyptissä. Instituutin toiminta-alue kattaakin koko Lähi-idän. Instituuttia ylläpitää Suomen Lähi-idän instituutin säätiö. Kiitämme sekä Suomen Lähi-idän instituutin että Suomen Itämaisen Seu ran puolesta kaikkia kirjan kirjoittajia. Kiitokset kuuluvat myös Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinoselle ja avustaja Eeva Talvitielle, jotka ovat osallistuneet elektronisesti julkaistujen Lukemista Levantista -kirjoitusten toimittamiseen. Toivotamme lukijoille miellyttävää nojatuolimatkaa Levanttiin. Ari Kerkkänen & Lotta Aunio

Muuttuva Lähi-itä Ari Kerkkänen Tämän kirjan kansikuva on täynnä symboliikkaa. Nuoren, voitonmerkkiä näyttävän muslimitytön ilme ja olemus kuvastavat toiveikkuutta. Kuvaan tiivistyvät käynnissä olevan Lähi-idän muutoksen herättämät toiveet paremmasta tulevaisuudesta, myös tyttöjen ja naisten osalta. Kuva ilmaisee vuoden 2010 lopulla Tunisiasta alkaneen, arabikevääksi kutsutun ilmiön luomaa lupausta paremmasta huomisesta. Syyrian sodan myötä arabikevät-termin käyttäjät ovat harvenneet. Toivon tilalle on tullut epävarmuus, paikoitellen jopa toivottomuus. Epävarmuus jatkuu myös Egyptissä, jossa Tunisian jälkeen ensimmäinen autoritaarinen johtaja suistettiin vallasta kansannousun myötä. Muslimiveljeskunnasta presidentiksi valittu Mohammed Mursi seurasi Mubarakin kohtaloa vain noin vuosi valintansa jälkeen. Osuvampaa on puhua arabiheräämisestä mukaillen George Antoniuksen vuonna 1938 julkaistua kirjaa The Arab Awakening. 1 Se kertoo arabikansojen kansallisliikkeen synnystä ja historiasta sekä ennen kaikkea muutoksesta, jonka silloinen arabiherääminen loi tavoitteena itsenäisen arabivaltion luominen osmani-imperiumin hajoamisen jälkeen. Nyt käynnissä oleva arabiherääminen kansannousujen myötä ei tarkoita sitä, että arabikansat olisivat nukahtaneet Antoniuksen kuvaaman kansallisliikkeen jälkeen. Ne joutuivat kuitenkin vaiennetuiksi itsenäistyneiden arabivaltioiden autoritaaristen hallintojen kurimuksessa. Näiden hallintojen tukahduttama kansalaisten ääni on jälleen kuultavissa uudessa arabiheräämisessä ja sen murroksen myötä käynnistämässä muutoksessa Tunisiasta Egyptiin ja Syyriaan asti. *** 1 George Antonius 1938. The Arab Awakening: The Story of the Arab national movement. London: Hamish Hamilton.

2 Ari Kerkkänen Lähi-idän pitkä historia on murrosten ja muutosten historiaa. Meso pota miaan ja Egyptiin syntyneiden kulttuurien väliin jäävä Välimeren ja Ara bian niemimaan aavikon välinen alue muodosti luontevan maayhteyden jokilaaksojen kaupunkikulttuurien välille. Sitä muinaiset kauppareitit hyödynsivät samalla kun alueen imperiumien näistä Assyrian suurvalta lähinnä nykyisen Irakin alueella on hyvä esimerkki oheen syntyi uusia pikkuvaltioita. Lähi-idästä tuli imperiumien temmellyskenttää: hallitsijat himoitsivat valtaa strategisesti tärkeällä alueella. Samalla he siirrättivät kansoja paikasta toiseen ja loivat pohjan nykyiselle Lähi-idän kulttuuriselle, uskonnolliselle ja etniselle tilkkutäkille. 2 Välimerestä tuli Levantin meriyhteys muuhun maailmaan Alek sand rian kaltaisten satama kaupunkien välityksellä. Välimeren rannoilla kehittyi myös aakkos kirjoitus. Lähi-idän maantieteen ja luonnonvarojen strateginen merkitys ei ole muinaisista ajoista suinkaan vähentynyt, mikä selittää sen pysymisen suurvaltojen temmellyskenttänä. Jokilaaksojen sivilisaatioiden jälkeisiä suuria murroksia on helppo luetella. Muutosten maamerkkejä ovat muiden ohessa olleet Rooman imperiumi, kristinuskon synty juutalaisuuden haaraliikkeenä, islamin synty ja leviäminen, ristiretket vaikutuksineen, osmani-imperiumin leviäminen Lähi-itään ja sen hajoaminen, katteettomat lupaukset itsenäisestä arabivaltiosta 3 tai katetut lupaukset kansalliskodista juutalaisille, 4 kansallisvaltioiden synty, öljyn löytyminen, palestiinalaispakolaiset, pitkä aikainen Israelin ja Palestiinan välinen konflikti sekä Irakin sota ja sen miehitys. Islamin syntymän ja leviämisen jälkeen siitä on tullut Lähi-idän asukkaiden valtauskonto, kristityt ja juutalaiset ovat jääneet pieniksi vähemmistöiksi. Viimeisen vuosisadan aikana syntyneet valtiot Sykes Picotjakolinjojen muovaamina ovat lähes poikkeuksetta olleet autoritaarisia 2 Tämä käy hyvin ilmi Martti Nissisen artikkelista tässä teoksessa. 3 Husseinin (Mekan hallitsijan) ja Sir Henry McMahonin (Britannian korkein edustaja Egyptissä) välisessä kirjeenvaihdossa vuosina 1915 1916 Britannia lupaa tukea arabialueiden itsenäisyyttä vastineena arabiheimojen kapinasta osmaniimperiumia vastaan. 4 Britannian ulkoministeri Arthur Balfour antoi vuonna 1917 lupauksen kansalliskodista juutalaisille sillä edellytyksellä, että alueella jo asuvien ei-juutalaisten oikeuksia ei sorreta.

Muuttuva Lähi-itä 3 riippumatta siitä, 5 onko valtio nimellisesti kuningaskunta vai tasavalta. Murroksia ja muutoksia ovat jaksottaneet pienemmät tai suuremmat konfliktit ja sodat, mutta historian saatossa on nautittu myös rauhan ajoista. Pax Romana ja pax ottomanica -termit muistuttavat siitä, että alueel la ei ole aina sodittu. Lähi-itää hallinneiden imperiumien historia ei ole pelkästään sotien historiaa. Unohtaa ei sovi myöskään islamilaista ajanjaksoa, joka eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen on jäänyt helposti pimeäksi keskiajaksi kutsutun ajan varjoon. Keskiaikainen islamilainen maailma Afganistanista Espanjaan asti oli oppineisuuden ja keksintöjen kulta-aikaa, olipa kyseessä sitten lääke- tai luonnontiede tai vaikkapa yliopistolaitoksen kehittyminen. 6 Lähi-itä ja arabiankielinen Pohjois-Afrikka eivät ole yhtenäistä kulttuurialuetta. 7 Arabian kirjakieli ja sen puhekielinä käytetyt eri murteet yhdistävät arabialueita islamin tavoin, mutta esimerkiksi Egypti ja Syyria ovat kulttuurihistoriallisesti ja väestöllisesti erilaisia valtioita. Samalla alueella asuvat myös esimerkiksi persialaiset Iranissa, juutalaiset Israelissa, valtiottomat kurdit neljän valtion alueella Lähi-idässä sekä Pohjois-Afrikan berberit. Muuttuvalla Lähi-idällä on monet kasvot, vaikka kielen ja valtauskonnon islamin lisäksi lähihistorian tapahtumat ovat muovanneet näiden kansojen ja valtioiden kehitystä osittain samoja päälinjoja pitkin. Yhtäläisyyksiä löytyy niin islamista uskonnon sisäisistä eroista huolimatta, Sykes Picot-sopimuksen seurausvaikutuksista kuin Lähi-idän kansallisvaltioiden itsenäistymiskehityksistä. Muutokset ovat muokanneet alueen väestön identiteettejä, samastumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ne eivät ole muovautuneet nykyisten valtiorajojen mukaisesti. Muutokset toimivat myös maamerkkeinä kehityksen 5 Ranskalainen diplomaatti François Georges-Picot ja Britannian edustaja Sir Mark Sykes neuvottelivat hallitustensa edustajina salaisen Sykes Picot-sopimuksena tunnetun Lähi-idän jaon vuonna 1916 siten, että osmanivaltion alueet Lähi-idässä jaetaan Britannian ja Ranskan etupiireihin. Ranskalle jäi Syyria (ml. nykyinen Libanon) ja Mosulin alue nykyisessä Irakissa kun taas Britannialle jäi suurin osa Irakia ja Palestiina. Ks. Pertti Multanen tässä teoksessa. 6 Salim T.S. Al-Hassani (toim.) 2007. 1001 Inventions: Muslim heritage in our world. Foundation for Science Technology and Civilisation (2. painos). 7 Tuomo Melasuo tässä teoksessa.

4 Ari Kerkkänen uusille suunnille. 1900-luvun alkupuoli ja itsenäistyneiden arabivaltioiden ensimmäiset vuosikymmenet olivat arabinationalismin aikaa, nyt muutoksen keskiössä on arabimaailman yhteiskuntien ja ennen kaikkea kansalaisten suhde islamiin, sen eri muotoihin sekä yleisemmin näiden suhde valtioiden hallintomalliin. Uudessa arabiheräämisessä on aineksia yhteiskunnallisesta, islamilaisesta ja liberaalista heräämisestä. Sosiaalinen media on tarjonnut uuden ja tehokkaan kanavan kansalaisten järjestymiseen kansannousuissa ennennäkemättömällä tavalla. Helppo ja välitön massakommunikointi antoi kuitenkin harhaanjohtavan tunteen muutoksen mahdollisuudesta ilman vaivannäköä poliittisesta organisoitumisesta, puolueista, johtajuudesta tai ideologiasta. 8 Sosiaalinen media ei sinänsä ole väline kestävien yhteiskunnallisten muutosten ja uudistusten tekemiseen. Egypti osoittaa, että uuden arabiheräämisen keskenään ristiriitaiset muutos paineet ja tavoitteet pitävät yllä epävakautta ja epävarmuutta. *** Lähes kolme vuotta on kulunut Tunisian kansannousun alkamisesta. Kansan nousun käynnistämälle arabiheräämiselle oli paljon tunnettuja syitä, mutta sen käynnistänyttä polttoitsemurhaa ei ymmärrettävästi kukaan kyennyt ennustamaan. Tyytymättömyys autoritaarisiin hallintoihin sekä niiden korruptoituneisuuteen yhdisti niin tunisialaisia, libyalaisia, egyptiläisiä kuin syyrialaisia. Arabimaiden inhimillisen kehityksen raportti osoitti selvästi sen inhimillisen turvallisuuden vajeen, joka kansalaisille syntyi niiden lakien puristuksissa, jotka oli luotu autoritaaristen valtioiden turvallisuuskoneistojen ja hallintojen pystyssä pitämiseksi. 9 Lainsäädäntö siihen yhdistettyine turvallisuustuomioistuimineen sulki tehokkaasti kansalaisten suut mandaattivaltojen miehityksen jälkeen arabivaltiot joutuivat autoritaaristen hallintojensa miehittämiksi. Pinnan alla vuosikymmeniä kyteneiden kansannousujen syyt ovat ilmeisiä. Autoritaarisen hallinnon ja oikeuksien rajaamisen lisäksi niitä 8 Uri Avnery 2013. Cry, Beloved Country. <zope.gush-shalom.org/home/en/ channels/avnery/1377259440/>, vierailtu 9.9.2013. 9 Arab Human Development Report 2009: Challenges to human security in Arab countries 2009: 6 7, 18. New York: United Nations Publications.

Muuttuva Lähi-itä 5 ovat muiden muassa köyhyys, työttömyys ja arvottomuuden tunne. Autoritaaristen valtioiden pysymistä pystyssä tukivat kylmän sodan aikana niiden suurvaltaosapuolet Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Kylmän sodan jälkeen niitä ovat tukeneet ne ulkopuoliset suurvallat, joilla on alueel la öljy- ja kaasuvarantoihin liittyviä etuja puolustettavanaan. Nämä ovat luoneet nyt olemassa olevat strategiset suhteet Yhdysvaltojen, Saudi-Arabian ja Persianlahden monarkioiden välille. Luottamuksen puute ulkopuolisia suurvaltoja kohtaan on säilynyt pysyvänä piirteenä Lähi-idän kansojen keskuudessa. Se kohdistuu voimakkaimpana Yhdysvaltoihin, joka on perinyt tai ottanut lännen etujen puolustamisen Ranskalta ja Britannialta. Yhdysvaltojen joko suoraan tai epäsuoraan junailemat vallanvaihdokset sekä Syyriassa vuonna 1949 että Iranissa vuonna 1953 vahvistivat oikeutetuksi osoittautunutta epäluuloa länsivaltoja kohtaan. Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin 2003 katteettomien ja tarkoituksellisesti vääristeltyjen tiedustelutietojen perusteella on ollut omiaan lisäämään epäluottamusta. Sitä pitävät yllä myös terrorismin vastaisen taistelun nimissä tehdyt laittomat miehittämättömien lennokeiden iskut. Sekä Irakin miehitys että sen aikaisemmat saarrot ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä siviileille ja satojen tuhansien ihmisten menehtymisen. Valtion infrastruktuuri, terveydenhuolto, omavarainen ruokahuolto ja koulutusjärjestelmä on tuhottu. Vanha valta on vaihtunut Tunisian lisäksi Libyassa ja Egyptissä. Mohammed Mursi nousi vaalien kautta valtaan Egyptissä vuonna 2012 vain joutuakseen luopumaan virastaan kansan painostuksesta heinäkuussa 2013. Vallan otti armeija. Bahrainin enemmistön, šiialaisten, mielenosoitukset kukistettiin voimatoimin Saudi-Arabian tukemana ja Yhdysvaltojen hiljaisella hyväksynnällä vuonna 2011. 10 YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymästä lentokieltoalueesta siviiliväestön suojeluksi Libyassa tuli käytännössä sotilaallinen interventio, joka motivoi, rohkaisi ja jopa yllytti syyrialaisia mielenosoittajia ja oppositiotoimijoita. Libyasta ei tullut mallia Syyriaan, vaikka Syyrian hallinnon vastaiset oppositiot, joitakin Syyriassa toimivia oppositiojärjestöjä lukuun ottamatta, ovat 10 Pertti Multanen tässä teoksessa.

6 Ari Kerkkänen kaikin keinoin yrittäneet toistaa sitä kansainvälisen sotilaallisen väliintulon aikaansaamiseksi. Tämä on johtanut siihen, että sekä hallinto että eri oppositiot ovat raa alla väkivallalla radikalisoineet konfliktia. Syyrian geostrateginen merkitys Lähi-idässä linkkinä Afrikan ja Aasian sekä Euroopan välillä on huomattavasti sen kokoa ja väestömäärää suurempi. Sen merkitys, kuka Syyriaa hallitsee, kävi nopeasti ilmeiseksi kansannousun muuttuessa alueelliseksi valtataisteluksi. Alueen eri valtiot antavat osapuolille poliittista, taloudellista ja aseellista tukea. Syyrian sotaa ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi enää kutsua sisällissodaksi. Sodassa yhdistyvät kansannousu, sisällissota ja alueellinen valta taistelu. Alueellisen valtataistelun kautta siihen liittyvät eri puolia tukevat suurvallat, erityisesti Yhdysvallat mutta myös Venäjä. Ne tukevat alueen valtioiden, kuten Saudi-Arabian, Qatarin ja Turkin, ohella sodan osapuolia joko suorasti tai epäsuorasti. Hieman kärjistäen voidaan todeta, että Syyrian sodassa käydään Saudi-Arabian valtataistelua Irania vastaan Persianlahden monarkioiden tukemana. Irak ja Libanon ovat osa tätä konfliktialuetta. Libanon jää näiden eri suuntiin vetävien hajottavien voimien uhriksi sillä seurauksella, että se on vaarassa joutua 70-luvulla alkaneen ja 15 vuotta kestäneen sisällissodan kaltaiseen tilaan. *** Levantin kaupungit ilmentävät omalla tavallaan murroksia ja muutoksia. Jerusalem, Damaskos, Bagdad ja Kairo ovat kaikki kaupunkeja, jotka ilmentävät Lähi-idän luonnetta, sen historiaa ja muutoksia sekä väestöjä. Jerusalem on pyhä kaupunki kolmelle monoteistiselle uskonnolle ja samalla se on yksi vaikeimmista ratkaisemattomista kiistoista Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Damaskos oli puolestaan Umayyadien kalifaatin pääkaupunki ennen herruuden siirtymistä Abbasideille ja Bagdadiin. Bagdad, Damaskos ja Kairo ovat olleet myös tunnetuimpia islamilaisen oppineisuuden keskuksia. Kairo on tunnettu arabimaailman sydämenä suurimman arabivaltion pääkaupunkina. Siellä nasserismi nostatti muutama vuosikymmen sitten arabikansoja ennen näkemättömään hurmokseen ja arabikansalliseen itsetuntoon.

Muuttuva Lähi-itä 7 Islamille tärkeiden kaupunkien hallinta on osa alueellista valtataistelua: Sunnalaiset, islamilaisen maailman enemmistö, katsovat Damaskoksen ja Bagdadin kuuluvan perinteisesti heidän hallintaansa. Nyt ne ovat šiialaisten tai alawiittien hallussa eli, sunnalaisten näkökulmasta, iranilaisten valtapiirissä. Joidenkin arvioiden mukaan Damaskoksen joutuminen sunnalaishallintaan olisi vain etappi matkalla Bagdadiin ja sen nykyisen šiialaisenemmistöisen hallinnon kaatamiseen. 11 *** Uskonto määrittää alueellisen valtataistelun jakolinjoja ja uskontoihin sekä heimoihin pohjautuva samastuminen on väestön keskuudessa vahvempaa kuin valtiorajoihin eli kansalaisuuteen perustuva samastuminen. Liba nonin sunnat samastuvat voimakkaammin Syyrian sunnaväestöön kuin oman valtionsa šiioihin tai kristittyihin vastaavasti Syyrian alawiittien ja kristittyjen samastuminen on voimakkaampaa omaan uskontokuntiin kuuluvien kanssa Libanonissa kuin Syyrian sunna väestön kanssa. Tästä syystä Libanonin ja Syyrian raja valtion rajana pysyy merkityksettömänä ja se selittää nykyistä rajan yli tapahtuvaa kiehuntaa. Libanon, Syyria ja Irak jäävät keskelle sunnien ja šiiojen jakolinjaa. Uskonnon sisäinen vastakkainasettelu ei ollut uuden arabiheräämisen käynnistänyt tekijä, mutta siksi se on nyt kääntymässä. Isla mi laisen maailman šiialainen noin 10 prosentin vähemmistö kokee olevansa uhattuna. Tämä valtataistelu on yksi tekijä, joka erottaa Pohjois-Afrikan valtiot Levantin valtioista ja erityisesti juuri Irakista, Syyriasta ja Libanonista. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä muutos on vielä kesken ja epävarmuus on suuri, mutta islamin sisäinen kiista sunnalaisuuden ja šiialaisuuden välillä ei ole siellä samalla tavalla läsnä kuin Levantissa. Pohjois-Afrikassa jakolinja kulkee sunnalaisuuden sisällä konservatiivimpien ja liberaalimpien välillä, tai kuten Libyassa, eri heimojen välillä. Muslimi veljeskunnan asema konservatiivimpien muslimien poliittisena edustajana on uhattuna salafististen suuntausten johdosta. 11 Hussein Agha & Robert Malley 2012. This is Not a Revolution. The New York Review of Books LIX(17): 71 73.

8 Ari Kerkkänen Uskontokuntainen samastuminen selittää myös sen, minkä vuoksi taistelijoita ei-valtiollisiin aseistettuihin järjestöihin Hizbollahin ja al- Qaidaan kuuluvien järjestöjen tavoin riittää. Näissä järjestöissä kokee yhteenkuuluvuutta ja hyväksytyksi tulemista voimakkaammin kuin valtiollisissa organisaatioissa. Ne antavat elämän arvoa ja tarkoitusta niille, jotka eivät sitä muuten koe. Uskontokunnan pohjalta syntyvä, väestön antama oikeutus on valtioon kuulumisesta, kansalaisena olemisesta, syntyvää oikeutusta merkityksellisempi ja sen luoma identiteetti, tai ainakin sen mukainen identifioituminen, on vahvempi. Siitä esimerkiksi Hizbollah saa sen legitimiteetin, jota se tarvitsee. Samalla niistä on tullut välineitä alueelliseen valtataisteluun, joita voidaan käyttää eri taistelukentillä valtiorajoista piittaamatta. Osmani-imperiumin hajoamisen jälkeen luotu valtiojärjestelmä ei ole kyennyt synnyttämään valtioon perustuvaa kansalaisuuden tunnetta tai se on jäänyt vajaaksi. Käynnissä oleva Lähiidän murros noussee tärkeimmäksi muutoksen ajanjaksoksi osmaniimperiumin kaatumisen jälkeen. Sen purkautumisen kautta syntyivät Lähi-idän kansallisvaltiot. Mutta alkaako näiden muutosten myötä päinvastainen kehitys, jossa kansallisvaltioiden asema heikkenee? *** Levantissa on edessä pitkä epävakauden ja eriasteisten jatkuvien sekä rajoja ylittävien konfliktien aikakausi. Syyrian sodassa mitään nopeaa rauhanomaisempaa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Sodan alueellistuminen vaikeuttaa konfliktin ratkaisua. Kansainvälisen yhteisön keinovalikoima on rajallinen sekä yhteisön hajanaisuuden vuoksi että sodan osapuolten ja niiden tukijoiden rauhan tahdon puutteen vuoksi. Suojeluvastuuta yritetään manipuloida ja politisoida sotilaallisen väliintulon oikeuttamiseksi. Se kiihdyttäisi sotaa entisestään. YK:n turvallisuusneuvosto on antanut yksimielisen tuen rakentavimmille yrityksille myös suojeluvastuun näkökulmasta (Kofi Annanin ja Lakhdar Brahimin valtuutukset YK:n ja arabiliiton erityisedustajina), mutta samanaikaisesti yksittäisten turvallisuus neuvoston pysyvien jäsenmaiden toiminta on murentanut näiden päätöslauselmien vaikuttavuutta.

Muuttuva Lähi-itä 9 Kuka tahansa Syyrian sodassa yliotteen ottaakin, rauhaa se ei tuo. Rauhan rakentaminen lähtee liikkeelle riittävästä tilanteen vakautumisesta joko yleisen tulitauon tai paikallisten tulitaukojen kautta, joita YK valvoo, poliittisesta prosessista, autoritaaristen valtarakenteiden vähittäisestä purkamisesta, kansalaisten keskinäisen luottamuksen palauttamisesta ja väestön edustuksellisuuden huomioimisesta valtion hallinnon valinnassa. Tämän kaiken käynnistyminen puolestaan edellyttää, että neuvotteluja käydään nykyisen hallinnon ja niiden oppositioryhmittymien kanssa, joilla on syyrialaisten itsensä antama tuki. Riittävän sotaväsymyksen jälkeen syyrialaisten keskinäinen pyrkimys rauhan palauttamiseen saattaa osoittautua toimivimmaksi ratkaisuksi. Siinäkin tilanteessa kansainvälistä tukea tarvitaan osapuolten välisen luottamuksen rakentamiseksi. Ulkopuolinen taloudellinen ja aseellinen tuki sodan eri osapuolille pitkittää ja alueellistaa sotaa, syventää humanitaarista kriisiä sekä moninkertaistaa siviilien kärsimykset. Ennen kaikkea se vie pohjan pois tulitauon aikaansaamiselta lähtökohtana rauhan rakentamiselle. Syyrialaisten antama legitimiteetti hajautuu tällä hetkellä sekä nykyiselle hallinnolle että eri oppositiopuolille. Valtaosa Syyriassa olevista syyrialaisista kokee, että heidän ääntään ei kansannoususta huolimatta kuulla. Ulkomailla toimivat oppositiojärjestöt saavat legitimiteettinsä ja toimintamahdollisuutensa ulkopuolisen rahoituksen ansiota, eivät niinkään syyrialaisten itsensä antamina. Lisäksi syyrialaiset kokevat, että useat sodan aikana vahvoiksi toimijoiksi nousseet oppositioryhmittymät, mukaan lukien radikaalit islamistiset järjestöt, eivät aja niitä tavoitteita, joita kansalaiset vaativat lähtiessään kaduille keväällä 2011. Kansalaisten aito edustuksellisuus Syyrian hallinnossa sekä nykyisestä hallinnosta että maltillisista oppositioryhmistä koostuva on yksi edellytyksistä Syyriaan sodan myötä pesiytyneiden aseellisten radikaalien, salafististen islamistiryhmien hajottamiseksi. Edellisessä Haman verilöylyyn päättyneessä aseellisessa kansannousussa vastakkain olivat muslimiveljeskunta ja Assadin hallinto. 12 Tämän 12 Paula Tarvainen tässä teoksessa.

10 Ari Kerkkänen vastakkainasettelun purkaminen on osa poliittista ratkaisua Syyriassa. Sunnat ovat Assadien aikana olleet enemmistömäärästään huolimatta edustuksellisesti vähemmistössä valtion hallinnossa. Mikäli Syyrian muslimi veljeskunta toteuttaa riittävän maltillista ohjelmaa, se voi tarjota kanavan sunnalaisten edustuksellisuudelle tulevan Syyrian hallinnossa. Syyrian lähitulevaisuuden kehitys heijastuu välittömästi sen lähinaapurustoon Libanoniin ja Irakiin. Rauhan omainen kehityssuunta Syyriassa vakauttaa naapurivaltioita, sodan jatkuminen kasvattaa alueellisen sodan riskiä. Syyria pysyy Egyptin lisäksi yhtenä Lähi-idän avainvaltioista muutoksen suuntaa arvioi taessa. Tunisiassa muslimiveljeskunta on Ennahdan edustamana noussut kansannousun jälkeiseksi vallanpitäjäksi, Egyptissä muslimiveljeskunnan valtataival jäi lyhyeksi. Tästä ei kannata kuitenkaan vetää liian nopeita johtopäätöksiä. He epäonnistuivat hallinnossa eivätkä onnistuneet saamaan riittävää oikeutusta kansalaisilta hallitsemiseen ja odotukset jäivät täyttämättä. Ruohonjuuritason kannatus pysyy siitä huolimatta vahvana, eikä Egyptiä pysty vakauttamaan, hallitsemisesta puhumattakaan, ilman muslimiveljeskunnan mukana oloa. Lähi-itä on moninkertaisten murrosten ja muutosten ristipaineessa. Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisu on yksi edellytys koko alueen kehitykselle, mutta se ei yksin riitä. Sillä ei ole käytännöllisesti katsoen vaikutusta muslimimaailman sisäiseen valtataisteluun, jota Syyrian sota tällä hetkellä havainnollistaa tämä riippumatta siitä, onko kyseessä šiia sunna-jakolinjaan perustuva valtataistelu vai islamistien ja maltillisempien muslimien välinen kiista. Palestiinan kysymyksen ratkaisua yritetään paeta lykkäämällä sitä aina eteenpäin. Se on tosiasioiden pakoilemista. Ratkaisemattomana se murentaa Palestiinan ulkopuolella sekä Jordanian että Libanonin yhteiskunnan vakautta yhtälailla kuin se heikentää myös Israelin yhteiskuntavakautta ja turvallisuutta. *** Onko kirjan kannen tytön toiveikkuudelle perusteita? Tärkeintä koko alueen muutokselle parempaan ja tavallista ihmistä hyödyttävään suuntaan on kansalaisten antama oikeutus legitimiteetti sille hallinnolle,

Muuttuva Lähi-itä 11 joka valtiota hallitsee. Siinä näkyy aidoimmillaan ihmisten ääni arabimaailman uusi muutos. Kansalaisten antama oikeutus hallinnolle on tärkein. Muukin kuin länsimainen demokratiamalli voi toimia, mikäli se saa kansalaisten oikeutuksen ja tarjoaa inhimillistä turvallisuutta. Se luo yhteiskuntavakautta, murrosalttius ja epävakaus pienenee. Koulutus, terveyden huolto ja työ ovat kaikkien ulottuvilla ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Siirtyminen inhimillisen turvallisuuden hallintoon luo kokonais valtaisesti yhteiskunnallista vakautta, josta hyötyvät niin kansalaiset kuin sen luottamusta nauttivat hallintojärjestelmät. Tytön toiveikkuus näyttää tällä hetkellä osittain perusteettomalta, mutta toivon säilyminen ja säilyttäminen on yksilön ainoa keino selviytyä arkipäivästä, olipa kysymys sitten Syyriasta, Palestiinasta tai Egyptistä. Se antaa uskoa paremmasta huomisesta Lähi-idässä. *** Ari Kerkkänen on Suomen Lähi-idän instituutin johtaja ja vieraileva erikoistutkija Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Hän toimi aikaisemmin Kriisinhallintakeskuksen johtajana ja on osallistunut useisiin YK- ja EU-operaatioihin.

Libanonin erityistuomioistuimen ristiriita Ari Kerkkänen Pääministeri Rafik Haririn vuonna 2005 tapahtunutta murhaa YK:n päätös lauselmalla 1757 tutkimaan perustettu Libanonin erityistuomioistuin (Special Tribunal for Lebanon STL) on mielenkiintoinen ennakko tapaus kansainvälisten sota- tai rikostuomioistuinten joukossa. 1 Entisen Jugos lavian ja Ruandan sotarikosepäilyjä tutkimaan perustettujen tuomio istuinten toiminnan perusteena on ollut epäily kansanmurhasta tai muista kansainvälistä humanitaarista lakia vastaan tehdyistä rikoksista. Näitä tutkii myös Haagiin 2002 perustettu kansainvälinen rikostuomioistuin ICC, mutta Libanon ei Yhdysvaltain tavoin ole ratifioinut ICC:n peruskirjaa eikä siten ole tuomioistuimen jäsenvaltio. 1 Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Lähi-idän instituutin nettisivuilla Lukemista Levantista -sarjassa vuonna 2011.

118 Ari Kerkkänen Yhtään kansainvälistä rikostuomioistuinta ei ole perustettu tutkimaan valtiopäämiehen murhaa ennen Libanonin erityistuomioistuinta. Tämä asettaa ennakkotapauksena erityistuomioistuimen toiminnan suurennuslasin alle. Ero on myös siinä, että erityistuomioistuin toimii Libanonin rikoslain mukaisesti, muut sotarikostuomioistuimet kansainvälisen ja/ tai humanitaarisen lain pohjalta. Rafik Hariri murhattiin Beirutin keskustassa helmikuussa 2005 pommi-iskussa, jossa kuoli pääministerin lisäksi yli 20 muuta ihmistä. Liba nonissa johtavien poliitikkojen surmat eivät ole uusi asia. Libanon valtiona rakentuu monien sisäisten ristiriitojen ja jännitteiden varaan, joita pitävät edelleen yllä sisällissodan päättäneen Taifin sopimuksen (1989) mukaisesti jaetut valtion avaintehtävät presidentin (kristitty), pääministerin (sunnamuslimi) ja parlamentin puhemiehen (šiiamuslimi) kesken. Tämä sopimuspohjainen hallintotapa, vaikka se on opettanut dialogiin ja sopimuksellisuuteen uskontokuntien välillä, on yhä enemmän altis voimasuhteiden muutosvaatimukselle eri uskontokuntiin samastuvan väestön määrän muuttuessa. Kristityt edustivat aikaisemmin enemmistöä Libanonissa, mutta nyt väestö määräiset voimasuhteet ovat muuttuneet muslimiväestön eduksi. Musli mit puolestaan ovat jakautuneet koko islamilaista maailmaa jakavan sunna šiia-jakolinjan molemmille puolille šiiojen vahvimman kannatus alueen ollessa Etelä-Libanonissa ja Bekaan laaksossa. Ranskan mandaatti hallinnon päätyttyäkään Libanon ei missään vaiheessa ole ollut vapaa ulkopuolisista tekijöistä, jotka ovat toiminnallaan muovanneet myös sisäpolitiikkaa. Palestiinalaispakolaisten määrä ja asema on Libanonissa ollut jatkuva keskustelunaihe, ja libanonilaisten ja palestiinalaisten välit ovat pysyneet jännittyneinä. Palestiinalaisleirit Libanonissa ovat olleet sopimuksellisesti itsehallintoalueita, joihin Libanonin valtiosuvereniteetti on yltänyt vain hyvin rajallisesti. PLO veti aikaisemmin puoleensa Israelin iskuja ja interventioita tuhoten Libanonin väestöä ja infrastuktuuria, Hizbollahin aseellinen läsnäolo Etelä-Libanonissa on antanut saman syyn rajan ylittäville aseellisille toimille. Syyria puolestaan oli ollut pitkään Libanonissa sisällissodan jälkeisen sopimuksen vakauttajana ja varmistajana. Syyrian läsnäoloa tuki vain osa libanonilaisista, ja

Libanonin erityistuomioistuimen ristiriita 119 se varjosti yhtenä lisätekijänä Libanonin valtiosuvereniteettia. Libanonin hauraus on sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä syntynyttä. Verisen sisällissodan haamu on jäänyt kummittelemaan. Välittömästi murhan tapahduttua YK asetti tutkimuskomission (UN International Independent Investigation Commission UNIIIC) erityisesti Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Tutkimuskomissio asetettiin poikkeuksellisesti YK:n poliittisen osaston (Department for Political Affairs DPA) alaisuuteen. Tutkimuskomissio muutettiin YK:n päätöslauselmalla vuonna 2007 Haagissa toimivaksi Libanonin erityistuomioistuimeksi. Tuomio istuimella on vahva mandaatti: se perustettiin YK:n peruskirjan seitsemännen pykälän perusteella entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuinten tavoin. Tämän pykälän perusteena on uhka turvallisuutta ja rauhaa kohtaan. Saman pykälän perusteella perustetaan yleensä YK:n rauhanturvaoperaatiot, jotka oikeuttavat intervention kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tämä mandaatti teki jo sinänsä erityistuomioistuimesta eräänlaisen interventiovälineen normaalin rikosoikeudellisen prosessin toteuttamisen ohella. Murhan jälkeen syyttävää sormea osoitettiin useisiin suuntiin, eikä vähiten median toimesta. Tapahtumien kronologia tukee käsitystä siitä, että Yhdysvalloissa rikoksen arvioitiin mahdollistavan puolueettoman rikostutkinnan lisäksi myös tiettyjen poliittisten tavoitteiden saavuttamisen Libanonissa ja sen välittömässä naapurustossa. Erityistuomioistuin ei voinut välttää poliittisen leiman painolastia, joka sille tuli kannettavaksi. Libanonin lähihistoriaa ajatellen olisi ollut myös varsin hyväuskoista toivoa, että kansainvälisellä rikostutkimuksella ei olisi poliittisia vaikutuksia. Pommi-isku ja sitä seurannut tutkinta olivatkin välittömiä syitä Syyrian vetäytymiseen Libanonista keväällä 2005. Rikostutkinnan vaiheista on kirjoitettu paljon, mutta sen varsinainen edistyminen on jäänyt hämäräksi. Alussa luotu tutkimussuunta on muuttunut, ja ensimmäiset pidätetyt epäillyt vapautettiin. Tutkimus kenttä on juuri niin haasteellinen kuin sotarikostuomioistuimilla yleensä. Todistusaineiston hankinta ja todistajien löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen tuomioistuin nousi uudestaan otsikoihin vuonna 2010, jolloin julkisuuteen annettiin tietoa odo-

120 Ari Kerkkänen tettavista syytteistä. Näiden mukaan julkistettavat syytteet asettaisivat Hizbollahin jonkinlaiseen vastuuseen murhasta. Tämä tuomio istuimen tieto käytännöllisesti katsoen halvaannutti Liba nonin hallituksen toiminnan: olihan epäilyn kohteena järjestö, jonka tuki hallitukselle mahdollisti sen pystyssä pysymisen ja toiminnan. Hallitus kaatui tammi kuussa 2011, ja sen jälkeen nimitetty uusi hallitus perustui myös Hizbollahin tukeen. Kansainvälisten rikostuomioistunten toiminta ei ole nopeaa, eikä se voikaan olla, mikäli se haluaa säilyttää uskottavuutensa rikostutkintaprosessina. Entisen Jugoslavian ja Ruandan tuomioistuimet ovat toimineet lähes 20 vuotta, ja niiden työ on vielä kesken. Luonnollisesti tutkimuksen laajuus yhden murhan (ja muutaman mandaattiin lisätyn murhan) tutkimuksena on paljon rajatumpi kuin Jugoslavian ja Ruandan tutkimuksissa. Siitä huolimatta syntyy se vaikutelma, että tutkimusta vaadittaessa ja tuomio istuinta perustettaessa ei huomioitu riittävästi rikostutkintaprosessin hitautta, johon lisämausteensa on tuonut toimintaympäristön vaikeus. Tämän ymmärtämättömyyttä kuvastaa se, että 2005 perustetun tutkimus komission työsopimukset olivat vain kolmen kuukauden mittaisia. Libanonin tapahtumat, sisä- ja ulkopolitiikka ja naapuruussuhteet etenivät eri vauhtia kuin tuomioistuimen työ. Hizbollahin ja Israelin välinen sota kesällä 2006, Hizbollahin voimannäyttö Beirutissa kesällä 2008 ja Libanonin ja Syyrian sekä Syyrian ja Saudi-Arabian välien lähentyminen olivat kaikki tekijöitä, jotka tulivat vaikuttamaan tuomioistuimen työn arviointiin ja odotuksiin. Tämä myöhempi kehitys veti myös maton alta niiltä Yhdysvaltojen odotuksilta, joita sillä tuomioistuinta perustettaessa poliittisen kartan muokkaamiseksi oli ollut. Oikeuden toteutuminen on oikeutettu vaatimus yhtälailla rikostutkimuksen pitäisi pysyä rikostutkimuksena, joka palvelee oikeuden toteutumista. Kun tutkimuksen kohteena on vahvasti ladattu poliittinen kenttä, oikeuden vaatimuksen toteuttaminen muuttuu entistä haasteellisemmaksi. Onko tuo vaatimus yhä perusteltu, jos näyttää siltä, että YK:n vahvat valtuudet antaman päätöslauselman perusteella tapahtuva tuomioistuininterventio vapisuttaa koko valtiota ja äärimmillään ajaa sen uuteen sisällis sotaan? Jugoslavian sotarikostuomioistuinta syytettiin myös politisoitumisesta ja puolueellisuudesta. Sotaan ja rauhaan liittyvät kysy-

Libanonin erityistuomioistuimen ristiriita 121 mykset ovat aina myös poliittisia, eikä Lähi-idässä ole mahdollista toimia ilman poliittista ulottuvuutta. Oikeuden ja varsinkin oikeudenmukaisuuden toteutuminen kyseenalaistuu, jos tuomioistuimen toiminta on välillisestikin johtamassa rauhan ja vakauden menetykseen, mikä vakavimmillaan tarkoittaa siviili uhreja. Ristiriitaisimmillaan YK:n yksi päätöslauselma siviilien suojelun periaatteesta lyö korvalle toista päätöslauselmaa, joka voi olla vaikuttamassa siviiliväestön kärsimyksiin. YK:n päätöslauselmilla on oltava se painoarvo, joka globaalille kansainväliselle järjestölle kuuluu. Silmiä ei kuitenkaan voi ummistaa siltä mahdollisuudelta, että kansainvälistä yhteisöä käytetään välineenä ajamaan lyhytnäköisempiä poliittisia tavoitteita kansain välisen poliittisen toimintaympäristön, tässä tapauksessa Lähi-idän, uudestaan muokkaamiseksi. Lähi-idässä kansainvälisten toimijoiden toimintaa arvioidaan sitäkin taustaa vasten, miten paljon ja millä vakavuudella mitäkin YK:n päätöslauselmaa Lähi-idän kysymyksissä toteutetaan. Päätöslauselmien uskottavuus heikkenee, mikäli niitä tehtaillaan ilman keinoja päästä niihin tavoitteisiin, joihin ne pyrkivät ja varsinkin, jos päätöslauselmien kautta ajetaan poliittisia tavoitteita. Libanonin tapauksessa sekä Haririn murhan ratkaisemiseksi että YK:n arvovallan säilyttämiseksi on toivottava mahdollisimman selvää rikosoikeudellista lopputulosta, jossa syyllisiksi epäillyt todetaan syyllisiksi. Kollektiivinen syyllistäminen ei synnytä luottamusta oikeuden tapahtumiseen. Erityistuomioistuimen toiminnan ei voi katsoa onnistuneen, mikäli lopputuloksena on ruutitynnyri uusille väkivaltaisuuksille, jopa sisällissodalle. Oikeutta yhdelle ei voi tehdä toisten oikeuden kustannuksella. Libanonilaisilla on oikeus turvallisuuteen ja rauhaan omassa maassaan. Erityistuomioistuimen perustamiselle oli vahvat perusteet, eikä vähimpänä se, että libanonilaisten luottamuksen puute omaan oikeusjärjestelmään edellytti kansainvälistä tuomioistuinta. Ehkäpä tutkimuskomission käynnistämän ja erityistuomioistuimen jatkaman rikostutkinnan hyödyllisin anti onkin ollut sen vaikutus Libanonin rikostutkinnan kehittämiseen, vaikka se luonnollisestikaan ei ole ollut tutkinnan varsinainen tavoite. Libanonin tulevaisuuden kannalta erityistuomioistuimen suhteen

122 Ari Kerkkänen olennaista on sen onnistunut rikosoikeudellinen toiminta, ei mahdollisten perustamiseen liittyneiden poliittisten toiveiden toteutuminen. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden hallintojen turvautuminen väkivaltaan kansanliikkeiden tukahduttamiseksi keväällä 2011 on nostanut uudestaan esille kysymyksen kansainvälisen rikostutkinnan tarpeellisuudesta. Viimeksi tätä on esitetty Syyrian osalta. Mitä tahansa päätetäänkin tehdä, päätökset olisi hyvä tehdä sen ymmärryksen pohjalta, joka aikaisemmin perustetuista sotarikostuomioistuimista ja kansainvälisistä tutkinnoista on saatu. Jo nyt on aika oppia jotakin Libanonin erityistuomioistuimesta, vaikka sen työ on vielä kesken. *** Ari Kerkkänen (FT) on Suomen Lähi-idän instituutin johtaja. Hän on työskennellyt YK:n entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen palveluksessa Haagissa vuosina 2002 2005.