KIRJALLINEN KYSYMYS 890/2002 vp Ruotsista tulevien eläkkeiden ja elinkoron kaksoisverotus Eduskunnan puhemiehelle Monet suomalaiset eläkkeensaajat ovat työskennelleet aikoinaan Ruotsissa. Ruotsissa työskennelleen henkilön työeläke lasketaan Suomessa EY:n sosiaaliturva-asetuksen perusteella kahdella tavalla. Ensin määrätään sosiaaliturva-asetuksen mukainen kansallinen eläke eli Suomen työeläkelakien mukaisiin vakuutuskausiin perustuva eläke. Toiseksi eläke lasketaan sosiaaliturvaasetuksen mukaisesti suhteutettuna pro rata -eläkkeenä, jossa muiden EU- ja Eta-maiden vakuutusajat rinnastetaan Suomen vakuutusaikoihin. Eläkkeensaajalle maksetaan näistä kahdesta eläkkeestä suurempi. Työtapaturmassa vammautuneen eläkkeensaajan on mahdollista saada lisäksi elinkorkoa. Suomessa elinkorko kuuluu verovapaisiin vakuutusja vahingonkorvauksiin. Myöskään Ruotsissa elinkorosta ei kanneta veroa. Suomen verotuksessa kuitenkin Ruotsista tuleva elinkorko lasketaan mukaan Suomen tuloon ja elinkorko vaikuttaa pidätysprosentin määrittämiseen. Käytännössä elinkorko nostaa tulonsaajan pidätysprosenttia. Tämän kaksoisverotuksen haittaa on pyritty vähentämään hyvitysjärjestelmän kautta, mutta se ei käytännössä tasaa veroa tarpeeksi ja tekee samalla järjestelmästä turhan monimutkaisen. Ongelma on myös siinä, että hyvitys tehdään kokonaisverotuksessa eikä pidätysprosenttia määritettäessä. Samoin etuuden saaja häviää verolle laskettavan koron, jos hän ei huomaa hakea korkohyvitystä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen Ruotsista tulevien eläkkeiden ja elinkoron kaksoisverotuksen ongelmista ja mitä hallitus aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2002 Matti Kangas /vas Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 890/2002 vp: Onko hallitus tietoinen Ruotsista tulevien eläkkeiden ja elinkoron kaksoisverotuksen ongelmista ja mitä hallitus aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ulkomailta saatu tulo Suomen verotuksessa Kysymys koskee kirjallisissa kysymyksissä usein esillä ollutta virheellistä käsitystä siitä, että ulkomailta Suomeen maksettuun tuloon kohdistuisi kaksinkertainen verotus. Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitetaan kansainvälisissä tilanteissa sitä, että samasta tulosta maksetaan tulovero kahdessa valtiossa. Verosopimuksissa tulojen verotusoikeus jaetaan asuinvaltion ja lähdevaltion kesken. Jos tulon verotusoikeus annetaan osittain tai kokonaan lähdevaltiolle, asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen joko vapautusmenetelmällä tai hyvitysmenetelmällä. Vapautusmenetelmässä tulo vapautetaan asuinvaltion verotuksesta ja hyvitysmenetelmässä lähdevaltiossa maksettu vero vähennetään asuinvaltiossa samasta tulosta menevästä verosta. Jos verosopimuksessa sovitaan, että tulo vapautetaan asuinvaltion verotuksesta, lähes poikkeuksetta sovitaan myös, että asuinvaltio saa ottaa vapautetun tulon huomioon määrättäessä veroa muusta tulosta. Pohjoismainen verosopimus vuodelta 1996 (SopS 26/1997) antaa eläkkeiden ja elinkorkojen verotusoikeuden valtiolle, josta ne maksetaan. Ruotsista maksetun eläkkeen tai elinkoron verotusoikeus kuuluu Ruotsille, eikä Suomella ole oikeutta verottaa kyseistä tuloa. Se, verotetaanko tuloa tosiasiallisesti Ruotsissa, riippuu täysin Ruotsin sisäisestä lainsäädännöstä. Ruotsista saaduista eläkkeistä tai elinkoroista ei maksuunpanna paluumuuttajalle tuloveroa Suomessa. Siten hän ei joudu kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. Pohjoismaisen verosopimuksen mukaan Suomi voi kuitenkin sisällyttää tulon verotusperusteeseen, mutta sen on alennettava tulosta suoritettavaa Suomen veroa vähentämällä tästä verosta se tuloveron osa, joka jakautuu tästä toisesta valtiosta kertyneelle tulolle. Ruotsista Suomeen maksettu eläke ja elinkorko ovat siten verovapaata tuloa Suomessa, mutta ne otetaan huomioon Suomesta saadun tulon verotuksessa (progressioehto). Edellä tarkoitettu "huomioon ottaminen" tapahtuu siten, että ulkomaantulo (Ruotsin eläke) lasketaan aluksi yhteen Suomen tulon kanssa. Verovelvolliselle kuuluvat vähennykset tehdään tästä yhteissummasta. Sitten lasketaan, paljonko Suomen tuloverot olisivat yhteissummasta vähennysten tekemisen jälkeen. Kaksinkertainen verotus syntyisi, jos nämä verot määrättäisiin verovelvolliselle. Näin ei kuitenkaan tehdä. Ruotsista saatu tulo vaikuttaa siten Suomessa muista tuloista menevään veroon. Samalla tavalla vaikuttaa kuitenkin kaikki verovelvollisen saama lisätulo. Jos esimerkiksi työelämässä vielä oleva saa päätoimen lisäksi sivutuloja, hän maksaa myös päätoimesta saadusta tulosta lopullisessa verotuksessa veron suuremman prosentin mukaan kuin mitä hän maksaisi, jos lisäansioita ei olisi ollut. Veroprosentti on siis sitä korkeampi, 2
Ministerin vastaus KK 890/2002 vp Matti Kangas /vas ym. mitä suuremmat tulot ovat. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole kaksinkertainen verotus. Suomen tekemissä verosopimuksissa on pääsääntöisesti aina sovittu, että toisessa maassa verotettu tulo vaikuttaa Suomessa muun tulon veroprogressioon. Myös muut sopimusvaltiot ovat Pohjoismaisessa verosopimuksessa sopineet, että toisessa Pohjoismaassa verotettuun eläkkeeseen sovelletaan asuinvaltiossa progressioehtoista vapautusmenetelmää. Poiketen muista Pohjoismaista Ruotsi on sisäisessä lainsäädännössään halunnut eläkkeen ja palkan osalta luopua tästä menetelmästä. Ennakonpidätys Ulkomailta saadun tulon vaikutus Suomesta saatavan eläkkeen verokantaan pyritään ottamaan huomioon jo ennakonpidätyksessä. Yleensä jo eläketulovähennyksen pieneneminen lisätulojen johdosta nostaa ennakonpidätysprosenttia. Ongelmallisia ovat yleensä välittömästi Suomeen muuttoa seuraavat vuodet, jolloin Suomesta maksettavan eläkkeen ennakonpidätysprosenttia määrättäessä ei ole tietoa ulkomailta saadusta muusta tulosta. Esimerkiksi vuoden 2003 ennakonpidätysprosentti määrätään pääsääntöisesti vuoden 2001 lopullisen verotuksen mukaan. Jos verovelvollinen ei itse pyydä muutosta ennakonpidätyksen määrään, eivät ennakonpidätykset aina riitä lopullisten verojen maksuun. Tämän seurauksena verovelvolliselle määrätään jäännösveroa sekä mahdollisesti jäännösverolle korkoa. Näitä seuraamuksia, jotka tulevat suoraan lain nojalla, verovelvolliset eivät ole aina osanneet ennakoida. Johtopäätökset Suomen sisäinen verolainsäädäntö perustuu Suomessa asuvien verovelvollisten tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun. Verosopimuksen nojalla asuinvaltion verotuksesta vapautetun tulon huomioon ottaminen siellä muista tuloista menevää veroa laskettaessa on täysin vakiintuneen kansainvälisen käytännön mukaista. Edellä olevaan viitaten hallitus ei näe syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kansanedustajien Matti Kankaan, Esa Lahtelan ja Marjaana Koskisen tarkoittamassa asiassa. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2002 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 890/2002 rd: Är regeringen medveten om problemen med dubbelbeskattning av pensioner och livränta från Sverige och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att rätta till situationen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Behandling av inkomster från utlandet vid beskattningen i Finland Det är fråga om en felaktig uppfattning som ofta har tagits upp i skriftliga spörsmål att inkomster som betalas från utlandet till Finland skulle utsättas för dubbelbeskattning. Med dubbelbeskattning avses i internationella sammanhang att på en och samma inkomst betalas inkomstskatt i två stater. I olika skatteavtal fördelas rätten att beskatta inkomster mellan bosättningsstaten och ursprungsstaten. Om beskattningsrätten för inkomster delvis eller helt överlåts till ursprungsstaten, låter bosättningsstaten bli att verkställa dubbelbeskattning antingen genom undantagande- eller gottgörelsemetoden. Enligt undantagandemetoden befrias inkomsten från beskattning i bosättningsstaten och genom gottgörelsemetoden dras den skatt som har betalts i ursprungsstaten av från skatten på samma inkomst i bosättningsstaten. Om det i skatteavtalet överenskoms att inkomsten befrias från skatt i bosättningsstaten, överenskoms nästan utan undantag också att bosättningsstaten får beakta den skattefria inkomsten då den fastställer skatt på övriga inkomster. Enligt det nordiska skatteavtalet från 1996 (FördrS 26/1997) har den stat från vilken pensioner och livräntor betalas beskattningsrätt. När det gäller pensioner eller livräntor som betalas från Sverige har Sverige beskattningsrätt och Finland har inte rätt att beskatta inkomsterna i fråga. Frågan om inkomsten faktiskt beskattas i Sverige är helt beroende av Sveriges interna lagstiftning. Hos återflyttare debiteras inte någon inkomstskatt för svenska pensioner eller livräntor i Finland. Således blir personen i fråga inte föremål för dubbelbeskattning. Enligt det nordiska skatteavtalet får Finland emellertid inräkna inkomsten i beskattningsunderlaget, men skall sätta ned den finska skatten på inkomsten genom avdrag med den del av inkomstskatten som belöper på den inkomst som förvärvats från denna andra stat. Den pension och livränta som betalas från Sverige till Finland är således skattefri inkomst i Finland, men den beaktas vid beskattningen av inkomster från Finland (progressionsförbehåll). Ovan avsedda "beaktande" genomförs så att inkomster från utlandet (Sverigepension) till en början läggs till inkomsterna i Finland. De avdrag som den skattskyldige får göra görs från denna sammanlagda summa. Sedan räknar man ut hur stor andel Finlands inkomstskatter utgör av den sammanlagda summan efter avdragen. Dubbelbeskattning skulle uppstå om dessa skatter skulle påföras den skattskyldige. Det sker emellertid inte. Inkomster från Sverige inverkar således på den skatt som påförs andra inkomster i Finland. På samma sätt inverkar emellertid alla extra inkomster som den skattskyldige har. Om t.ex. en person som ännu förvärvsarbetar har extra in- 4
Ministerns svar KK 890/2002 vp Matti Kangas /vas ym. komster utöver sin huvudsyssla, betalas i den slutgiltiga beskattningen även för huvudsysslan skatt enligt en högre procent än den som skulle tillämpas om inga extra inkomster fanns. Således är skatteprocenten högre ju större inkomsterna är. Det är likväl inte fråga om dubbelbeskattning. I skatteavtal som Finland ingått har man i allmänhet alltid fastställt att inkomst som beskattas i ett annat land inverkar på skatteprogressionen i fråga om övriga inkomster i Finland. Även övriga avtalsslutande stater har i det nordiska skatteavtalet enats om att på pension som beskattas i ett annat nordiskt land tillämpas i bosättningsstaten undantagandemetoden med progressionsförbehåll. Till skillnad från de övriga nordiska länderna har Sverige däremot i sin interna lagstiftning i fråga om pensioner och löner velat frångå detta förfarande. Förskottsinnehållning Avsikten är att redan vid förskottsinnehållningen beakta den inverkan som inkomst från utlandet har på skattesatsen för pension från Finland. I allmänhet höjs förskottsinnehållningsprocenten redan med anledning av att pensionsinkomstavdraget minskar på grund av extra inkomster. Problematiska är i allmänhet de år som följer genast på flyttningen till Finland, då det gäller att fastställa förskottsinnehållningsprocenten på pension från Finland och det inte finns tillgång till information om övriga inkomster från utlandet. T.ex. förskottsinnehållningsprocenten för år 2003 fastställs i regel utgående från den slutliga beskattningen för år 2001. Om den skattskyldige inte själv ber om ändring i beloppet av förskottsinnehållning, räcker förskottsinnehållningen inte alltid till för betalning av de slutliga skatterna. Till följd av detta påförs den skattskyldige kvarskatt samt eventuellt också kvarskatteränta. De skattskyldiga har inte alltid kunnat förutse dessa påföljder som beror direkt av lagen. Slutsatser Finlands interna skattelagstiftning grundar sig på en rättvis och jämlik behandling av skattskyldiga som är bosatta i Finland. Beaktande av inkomster som med stöd av skatteavtal är skattefria i bosättningsstaten när det gäller beräkning av skatt på övriga inkomster i samma stat överensstämmer helt med vedertagen internationell praxis. Med hänvisning till vad som anförs ovan anser inte regeringen att det skulle föreligga några skäl att vidta ytterligare åtgärder i den fråga som riksdagsledamöterna Matti Kangas, Esa Lahtela och Marjaana Koskinen avser. Helsingfors den 7 november 2002 Minister Suvi-Anne Siimes 5