Sähköverkko LAUSUNTO 1(9) Kenneth Hänninen 14.4.2015 kirjaamo@energiavirasto.fi simo.nurmi@energiavirasto.fi Viite Lausuntopyyntönne Dnro 313/430/2015 1. SUUNTAVIIVAT VALVONTAMENETELMIKSI 2016-2023 Energiavirasto on valmistellut suuntaviivat vuosien 2016-2023 valvontamenetelmiksi. Suuntaviivat on laadittu erikseen sähkön jakeluverkkotoiminnalle sisältäen suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan ja sähkön kantaverkkotoiminnalle. Energiateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua valvontamenetelmien suuntaviivoista vuosille 2016-2023. Seuraavassa lausunnossa keskitymme jakeluverkkotoimintaa koskeviin suuntaviivoihin. Erityisesti verkkotoiminnan taloudellisia edellytyksiä koskevilta osin lausunto koskee myös kantaverkkoregulaatiota, josta Fingrid Oyj antaa oman lausuntonsa. YLEISTÄ Neljännen ja viidennen valvontajakson valvontamenetelmiä koskevien suuntaviivojen valmistelu on tapahtunut rakentavasti ja toimialaa kuunnellen. Lausunnolla olevat suuntaviivat muodostavat selkeän ja loogisen kokonaisuuden. Aikaisempiin valvontamenetelmiin tehdyt muutokset ovat pääosin perusteltuja ja oikeansuuntaisia. Erityisesti riskittömän korkokannan määrittämistä kahdella vaihtoehtoisella tavalla voidaan pitää onnistuneena. Parhaimmillaan menettely ottaa huomioon sekä pitkäkestoiset vuosia kestävät taantumat että nopeat eri vuosien välillä tapahtuvat heilahtelut. Myös yleisen tehostamistavoitteen asettaminen nollaksi on mielestämme perusteltua. Tämä antaa verkkoyhtiöille mahdollisuuden selvitä uusista velvoitteistaan ja antaa alalle muutoinkin positiivisen signaalin. Suurimpina lähitulevaisuuden haasteina näemme sähkömarkkinalain toimitusvarmuustavoitteiden edellyttämien investointien rahoittamisen silloin, kun tarvittavat investoinnit ovat merkittävästi tasapoistoja suuremmat. Toinen merkittävä valvonnan haaste on varmistaa erilaisissa toimintaympäristöissä toimivien verkkoyhtiöiden tasapuolinen kohtelu. Kolmas vaativa kokonaisuus on tehokkuusmalli ja sen perusteella määritettävä tehostamiskannustin. Arviomme mukaan kannustimen määrittämiseen liittyy huomattavia epävarmuuksia. Energiateollisuus ry Fredrikinkatu 51 53 B, 00100 Helsinki PL 100, 00101 Helsinki Puhelin: (09) 530 520, faksi: (09) 5305 2900 www.energia.fi
2(9) Neljäs valvonnan haaste on antaa verkkoyhtiöiden strategisille päätöksille oikeat ohjaussignaalit. Valvontamalli ohjaa vahvasti koko toimialan toimintatapojen kehittämistä; ostaa palvelu vai tehdä itse, omistaa vai vuokrata jne. Näkemyksemme mukaan valvontamenetelmien tulisi saattaa verkonhaltijat keskenään tasavertaiseen asemaan yhtiön valitsemasta toimintamallista riippumatta. Seuraavassa tarkastelemme erikseen suuntaviivojen niitä kohtia, joilla katsomme olevan merkitystä koko toimialan kannalta. Kappalenumerointi viittaa suuntaviivoissa esitettyyn numerointiin. YKSITYISKOHTAISET KOMMENTIT 1.3 Parametrien päivittäminen viidennelle jaksolle Suuntaviivojen mukaan vuoden 2019 aikana päivitetään seuraavat parametrit: yksikköhinnat ja mahdolliset uudet verkkokomponentit kohtuullisen tuottoasteen eräät parametrit keskeytyskustannusten vertailutaso tehokkuusrintama tehostamiskustannusten vertailutaso Päivitykset eivät ole menetelmämuutoksia, eikä niiden osalta anneta erillistä päätöstä. Suuntaviivojen mukaan päivitykset toimitetaan vain tiedoksi. Pidämme perusteltuna, että valvontajaksojen vaihtuessa valvontamenetelmien kriittiset parametrit päivitetään vastaamaan muutoshetken tilannetta. Mielestämme muutostilanteessa on kuitenkin välttämätöntä varmistaa valvottavien oikeusturva. Vertailutasojen ja tehokkuusrintaman määrittely tapahtuu etukäteen sovitun päivitysprosessin mukaisesti. Sen sijaan yksikköhintojen ja erityisesti kohtuullisen tuottoasteen parametrien päivityksessä voi tapahtua muutoksia, joilla on suuri vaikutus verkkoyhtiöiden liiketoimintaan. Olkoonkin, että kyse ei olisi menetelmämuutoksesta. Ehdotamme, että vahvistuspäätöksessä määritetään, missä tilanteessa päivitykset johtavat niin merkittäviin muutoksiin, että ne voidaan rinnastaa menetelmämuutoksiin. Tällöin kyse olisi vahvistuspäätöksen muuttamisesta. Mikäli määrittelyä ei vahvistuspäätöksessä voi tehdä, päivitys tulee lähtökohtaisesti tulkita vahvistuspäätöksen muutokseksi, johon liittyy muutoksenhakumahdollisuus. 2.1 Sähköverkko-omaisuuden oikaisu Verkkokomponentti- ja yksikköhintaluettelo on päivitetty verkonhaltijoille tehdyn kyselyn pohjalta. Kysely ja siihen valitut verkkokomponentit perustuvat pitkälti ET:n kustannusluettelotyöryhmän työhön, mikä takaa jatkuvuuden siirryttäessä 4. valvontajaksolle. Niiltä osin kuin sähköverkko-omaisuuteen kuuluva komponentti ei sisälly verkkokomponentteihin, komponentti voidaan ottaa suuntaviivojen mukaan huomioon tasearvossaan. Näitä komponentteja ovat esimerkiksi verkkotoiminnan tietojärjestelmät ja viestiverkot. Ymmärrämme ratkaisun taustat, mutta katsomme, että se ohjaa verkkoyhtiöitä omistamaan ao. komponentit. Näin se rajoittaa mahdollisten tehokkaampien toimintamallien käyttöä. Samalla se on ristiriidassa yleisperiaatteen kanssa, jonka mukaan verkonhaltijan tulisi olla tasavertaisessa asemassa valitsemastaan toimintamallista riippumatta. Vahvistuspäätöksessä asiaan tulisi kiinnittää huomiota erityisesti vuokraverkkojen tapauksessa.
3(9) Näkemyksemme mukaan lukuja 2.1. ja 2.2. on tarpeen selkeyttää ja yksilöidä ne komponenttiryhmät, jotka voivat kuulua joko 2.1 mukaisiin sähköverkkoomaisuuden oikaisuihin tai kappaleen 2.2 mukaisiin muun omaisuuden oikaisuihin. Suuntaviivoissa on linjattu, etteivät tuotantolaitoksia palvelevat verkonosat kuulu verkkotoiminnan piiriin. Lähtökohtaisesti asiaan liittyvä lainmuutos tuli voimaan syyskuussa 2013, joten tätä ennen rakennetut useaa tuotantolaitosta palvelevat sähköverkot ovat kyseisenä aikana olleet täysin lainmukaista sähköverkkotoimintaa. Ao. tulkinta tulee rajoittaa koskemaan vain 1.9.2013 jälkeen rakennettuja verkonosia. Sähköverkon arvonmäärityksessä on poistettu mahdollisuus käyttää standardiyksikköhintojen sijaan verkonhaltijakohtaisia yksikköhintoja, vaikka ne perustellusti poikkeaisivat merkittävästikin liitteen 1 yksikköhinnoista. Tämä menettelytavan muutos asettaa verkkoyhtiöt sähkö-verkon arvonmäärityksessä keskenään eriarvoiseen asemaan, mikä on ristiriidassa valvottavien tasapuolisen kohtelun kanssa. Erityisesti kaupunkiolosuhteissa toimivilla verkonhaltijoilla on tiiviistä kaupunkirakenteesta ja rakentamiselle asetetuista vaatimuksista johtuen selkeästi keskimääräistä kustannustasoa kalliimpia sähköverkon rakenteita sekä rakentamiskustannuksia. Sähköverkon arvonmäärityksen tulee mahdollistaa verkonhaltijoiden tasapuolinen kohtelu. Näkemyksemme mukaan valvontamenetelmissä tulee jatkossakin sallia olosuhdetekijöistä johtuvista syistä poikkeuksellisen kalliiden sähköverkon rakenteiden hyväksyntä toteutuneiden kustannusten mukaan siten, että kaikilla verkonhaltijoilla on vastaavat mahdollisuudet saada sähköverkkoon sitoutuneelle omaisuudelle kohtuullinen tuotto. 3 Kohtuullinen tuottoaste Vuodesta 2007 jatkuneet mullistukset rahoitusmarkkinoilla ovat johtaneet erilaisten riskien uudelleenhinnoitteluun. Verkkoyhtiölle tämä näkyy rahoituksen vaikeutumisena ja etenkin sekä vieraan että oman pääoman hinnassa suhteessa valtiolainoihin. Verkkoyhtiöt ovat tällä hetkellä suuren investointihaasteen edessä ja joutuvat rakentamaan toimintansa rahoituksen seuraavaksi 15-23 vuodeksi toimitusvarmuuslainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Monella yhtiöllä tämä edellyttää merkittävää sekä oman että vieraan pääoman lisäystä. Avainkysymyksenä tällaiselle pitkälle lisärahoitukselle on tuotto-odotus sekä siihen liittyvät mahdolliset epävarmuudet. Riittävä tuotto ja epävarmuustekijöiden minimointi johtavat kokonaisuutena tehokkaimpaan ratkaisuun. Tästä syystä sitoutuneen pääoman tuottoa on perusteltua tarkastella niin pitkällä aikavälillä kuin mahdollista. Nyt tehtävien päätösten osalta Energiavirastolla on toimivaltaa seuraavalle 8 vuodelle. Suuntaviivaluonnoksessa ehdotettu riskittömän koron määrittelymekanismi on innovatiivinen ja perusteltu. Lyhyellä tähtäimellä tämä johtaa merkittävään sitoutuneen pääoman tuoton tason korjausliikkeeseen. Tulee kuitenkin muistaa, että perusongelma ei ole valtiolainojen alhainen korkotaso vaan rakenteellinen muutos, jossa verkonhaltijat maksavat pääomistaan merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin suhteessa valtiolainoihin. Valtiolainojen korkotason lasku ei siten heijastu suoraan verkonhaltijan pääomakuluihin. Esimerkiksi, mikäli Suomen valtion 10 vuoden obligaation korkotaso pysyy matalana vielä 3-4 vuotta, johtaa uusikin malli tuottotasoon, jolla verkonhaltijat eivät pysty hankkimaan rahoitusta lain edellyttämille investoinneille.
Tästä syystä on myös tärkeää tarkastella kriittisesti niitä WACCin parametrejä jotka kuvaavat muutosta riskien hinnoittelussa: 4(9) 1) Beeta EY on kerännyt tietoa eurooppalaisten jakelu- ja kantaverkkoliiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden osakekurssin heilahtelusta suhteessa markkinaportfolioon ja määrittänyt vaihteluvälit erikseen sähkön kantaverkkotoiminnan ja sähkön jakeluverkkotoiminnan beetoille. Suuntaviivaluonnoksessa Energiavirasto on EY:n suosituksesta poiketen määrittänyt yhteisen beeta-arvon sähkön kanta- ja jakeluverkkotoiminnalle laskemalla keskiarvon sähkön kanta- ja jakeluverkonhaltijoille EY:n selvityksessä määritettyjen vaihteluvälien ylimmästä ja alimmasta arvosta. Tämän johdosta sähkön jakeluverkonhaltijoiden beeta-kertoimen arvo jää suuntaviivoissa alle EY:n suositteleman vaihteluvälin. Tämä ei ole mielestämme perusteltua, sillä suomalaisten jakelu- ja kantaverkonhaltijoiden tarkastelu osoittaa merkittäviä eroja kassavirtojen volatiliteetissa. Jakeluverkonhaltijoiden tuloksen ja kassavirran vaihtelu sekä siten myös omistajan tuoton vaihtelu ovat merkittäviä. Tämä tulee huomioida valvontamenetelmissä sovellettavan beeta-arvon määrittelyssä EY:n suosituksen mukaisesti. Perusteltuna velattoman beetan tasona jakeluverkonhaltijoille pidämme EY:n suosituksen puoliväliä eli 0,51 2) Markkinariskipreemio EY:n selvitys osoittaa että markkinariskipreemiossa on tapahtunut pientä tason nousua tarkastelujakson aikana. Pitkän ajan keskiarvona EY pitää perusteltuna 5 % tasoa, vaikka tämän hetken taso vaikuttaisi olevan korkeampi. Toimialan rahoitushaaste huomioonottaen pidämme äärimmäisen tärkeänä varmistaa riittävä laskennallinen oman pääoman tuotto, jotta myös oman pääoman lisääminen olisi mahdollista. Täten uusimman mahdollisen tilanteen mukainen taso on perusteltu. Näkemyksemme mukaan markkinariskipreemion perusteltu taso on EY:n esittämän vaihteluvälin keskiarvo 5,5 %. 3) Likviidittömyyspreemio Tärkeä tekijä sijoituksen tuottovaadetta arvioitaessa on hyödykkeen likvidisyys, eli se miten helposti ja kustannustehokkaasti sijoittaja halutessaan voi myydä tai ostaa lisää kyseistä hyödykettä. CAP-malli, joka on WACCin taustalla olettaa, että kauppaa voi tehdä rajoituksetta ja viiveettä ilman vaikutusta hyödykkeen hintaan. Kokemus on osoittanut, että näin ei ole suomalaisen jakeluverkonhaltijan osakkeiden kohdalla. Osakekauppa vaatii pitkän valmistelun sekä useamman lupaviranomaisen luvan. Lisäksi Kilpailunrajoituslain markkinaosuusraja rajaa omistuksia ja siten myös osakkeen arvoa. Näkemyksemme mukaan osakkeen likviidisyys on osana riskien uudelleenhinnoittelua saanut merkittävästi aikaisempaa suuremman painoarvon. Edellisen perusteella esitämme likviidittömyyspreemioksi EY:n vaihteluvälin ylärajaa 1,0 %, jota myös professori Kallunki on aiemmin suositellut. 4) Vieraan pääoman preemio EY:n suositus 1,40 % vaikuttaa perustellulta, ainakin isoille yhtiöille. Viime vuosien kokemus on kuitenkin osoittanut, että vieraan pääoman riskipreemio vaihtelee voimakkaasti. Preemion kehittymistä tulisikin tästä syystä seurata tarkasti ja tarvittaessa varmistaa, että se on jatkuvasti tasolla, jolla jakeluverkonhaltijat pystyvät hankkimaan vieraan pääoman ehtoista pääomaa Edellä esittämämme korjaukset sovellettaviin WACC parametreihin asettaisivat sitoutuneen pääoman tuoton tasolle, jolla useimmat jakeluverkonhaltijat pystyvät rahoittamaan investointinsa. Näemme kuitenkin, että on joukko yhtiötä, joilla investointimäärät ovat niin suuret, että tuotto-odotuksen lisääminen ei ratkaise investointien rahoitusta, vaan lisäkeinoja tarvitaan. Näitä voisivat olla pidennetty siirtymäaika, erillinen koroton laina asiakkailta tai muu vastaava mekanismi.
5(9) 5.2 Investointien ja kulujen yhdenmukainen kohtelu Energiaviraston tavoitteena on saattaa verkonhaltijat keskenään tasavertaiseen asemaan riippumatta siitä, aktivoivatko ne investointiin kuuluvia kustannuksiaan vai kirjataanko ne kuluiksi. Tavoite on kannatettava ja yleispätevä kaikkialla valvonnassa. Suuntaviivoissa esitetty menettely on mielestämme teoreettisesti perusteltu. Esitetty menettely on kuitenkin työläs ja vaikeaselkoinen, eikä ole itsestään selvää, että se johtaa tavoitteen toteutumiseen. Mielestämme suuntaviivoissa esitettyä menettelyä tulee selkeyttää. 5.3 Verkkotoiminnan rahoituskustannukset Suojaustuottojen ja -kustannusten käsittelyä ei ole suuntaviivoja valmisteltaessa kehitetty riittävästi ja siksi se toimii yhä loppuasiakkaiden, valvottavien yhtiöiden ja mallin kannalta virheellisesti. Näkemyksemme mukaan suojaustuottojen ja -kulujen laskenta tulisikin poistaa valvontamenetelmistä. Tämä olisi yksinkertaisin ja tehokkain tapa korjata suuntaviivoissa esitelty usealta kannalta haasteellinen malli. Jatkossa menetelmiä tulisi korjata siten, että suojaustuotot ja -kustannukset huomioidaan mallissa siten, että niiden käsittely ei tuo edellä kuvattuja ongelmia. 6.1 Investointikannustin Suuntaviivojen perusteella investointikannustin säilyisi ennallaan. Pidämme tätä hyvänä sekä jatkuvuuden että ohjausvaikutusten kannalta. Se, että oikaistun tasapoiston laskenta ei pääty, vaikka komponentti olisi ylittänyt verkonhaltijan sille valitseman pitoajan, kannustaa verkonhaltijaa ylläpitämään verkkoaan teknistaloudellisen pitoajan loppuun. Tämä on tärkeää erityisesti nyt, kun verkonhaltijan investoinnit lain toimitusvarmuustavoitteiden takia kasvavat. Näkemyksemme mukaan tasapoisto kompensoi vanhenevasta verkosta aiheutuvia lisäkustannuksia. 6.2 Laatukannustin Laatukannustimessa käytetään jatkossa kokonaisia keskeytyskustannuksia aiempien puolikkaiden sijaan. Kannustimen enimmäisvaikutus toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa rajoitettaisiin 15 % kohtuullisesta tuotosta. Arviomme mukaan KAH-kustannuksiin liittyvä riski kasvaa muutoksen seurauksena, vaikka leikkuri onkin aikaisempaa alemmalla tasolla. Suuntaviivojen mukaan vertailutasona käytetään kahta edellistä valvontajaksoa eli kahdeksaa vuotta: 2016-2019 vertailutasona 2008-2015 2020-2023 vertailutasona 2012-2019 Em. menettely johtaa käytännössä siihen, että vertailutaso tiedetään vasta valvontajakson käynnistyttyä. Ehdotamme, että vertailutasoa aikaistetaan vuodella seuraavasti: 2016-2019 vertailutasona 2007-2014 2020-2023 vertailutasona 2011-2018 Näin vertailutaso olisi tiedossa heti uuden valvontajakson alussa, mikä olisi linjassa etukäteisen valvonnan kanssa.
6(9) 6.3.1 Yleinen tehostamistavoite Energiaviraston teettämän selvityksen perusteella yleinen tehostamistavoite olisi edelleen kaksi prosenttia. Virasto ehdottaa kuitenkin, että uusista tehtävistä ja toimintatavoista aiheutuvat lisäkustannukset otetaan huomioon korjaamalla yleisen tehostamistavoitteen tasoa. Näin yleinen tehostamistavoite 4. ja 5. valvontajaksolla olisi nolla (0 %). Kannatamme viraston esitystä. Tehostamistavoitteen asettaminen nollaksi mahdollistaa uusien referenssikustannuksissa näkymättömien velvoitteiden hoitamisen. Tämä kannustaa lisäksi verkkoyhtiöitä hoitamaan uudet velvoitteensa kunnolla ja samalla kehittämään palvelujaan. 6.3.3 Yrityskohtainen tehostamistavoite StoNED-estimoinnin epävarmuudet Verkkoyhtiöiden kokemusten perusteella StoNED-estimointiin sisältyy paljon epävarmuutta ja herkkyyttä. Tehokkuusluvun laskeminen yhden vuoden (2014) tiedon perusteella kasvattaa epävarmuutta entisestään ja asettaa yhtiöt keskenään eriarvoiseen asemaan. Tehokkuusluku tulisikin laskea yhden vuoden sijaan useamman vuoden tietojen perusteella. Näkemyksemme mukaan jo neljän vuoden (2011-2014) keskiarvon käyttäminen parantaa luotettavuutta oleellisesti. StoNED-malliin liittyvistä epävarmuuksista voidaan lisäksi nostaa esille tapa, jolla malli kohtelee ns. sekaverkkoyhtiöitä (taajama- ja maaseutuverkkoa sisältävä yhtiö). Selvitysten perusteella sekaverkkoyhtiön tehokkuusluku on alhainen verrattuna tilanteeseen, jossa sekaverkkoyhtiöstä olisi muodostettu erilliset taajama- ja maaseutuverkkoyhtiöt. Malli estää siten fuusioiden kautta tapahtuvaa toimialan luonnollista kehittymistä ja kannustaa jopa jakamaan olemassa olevia yhtiöitä osiin. StoNED-mallissa olevat Energiaviraston tiedossa olevat merkittävät epävarmuustekijät tulee ensisijaisesti korjata tai vaihtoehtoisesti StoNED -mallista yhtiöille aiheutuvaa negatiivista kannustinta tulee rajoittaa. Esitämme, että leikkuritasot asetettaisiin tasoon +/- 10 %, koska merkittävien operatiivisten kustannussäästöjen saavuttaminen on erittäin haasteellista, mutta suurhäiriötilanteissa kustannukset väistämättä nousevat merkittävästi. Näin tehostamiskannustimen symmetrisyysperiaate toteutuisi paremmin. Tehostamistavoitteen määrittäminen Tehokkuusluvun perusteella verkkoyhtiölle määritetään yrityskohtainen tehostamistavoite. Neljännellä valvontajaksolla tehostamistavoitteelle sovelletaan siirtymäaikaa, jonka kuluessa verkonhaltijan on saavutettava tehokkaan toiminnan mukainen kustannustaso. Pidämme tätä perusteltuna. Näkemyksemme mukaan tehostamistavoitetta määritettäessä tulisi myös ottaa huomioon aikaisemmin tehdyt tehostamistoimenpiteet. Nykyisellään malli johtaa tehokkaaksi todettujen verkonhaltijoiden kohdalla tyypillisesti tehottomia matalampaan kohtuulliseen kustannustasoon. Esitämme, että tehokkaille yhtiöille sallitaan heti valvontajakson alussa tehokkaan toiminnan kustannukset. Käytännössä tämä toteutuu niin, että tehokkaille yhtiöille ei sovelleta tehostamiselle määritettyä siirtymäaikaa.
7(9) 6.4 Innovaatiokannustin Innovaatiokannustimen tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijaa kehittämään ja käyttämään innovatiivisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja. Aikaisemmasta poiketen 4. ja 5. valvontajaksolla kohtuullisina t&k-kustannuksina hyväksytään enintään 1 %:a vastaava osuus verkonhaltijan valvontajakson liikevaihtojen summasta. Esitetty muutos on perusteltu ja mahdollistaa kannustimen aikaisempaa laajemman hyödyntämisen myös pienempien yritysten kohdalla. 6.5 Toimitusvarmuuskannustin Toimitusvarmuuskannustimen tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijaa tekemään toimitusvarmuuden parantamiseksi tehtävät investoinnit sekä verkon kunnossapito ja varautuminen. Suuntaviivojen mukaan kannustimessa otetaan huomioon ennenaikaiset korvausinvestoinnit ja uudet kunnossapito- ja varautumistoimenpiteet Kannustimen tarkoitus on hyvä. Verkkoyhtiöiltä saadun palautteen perusteella alaskirjauksen käytännön toteutus ja siihen liittyvä raportointi on kuitenkin tehty tarpeettoman hankalaksi ja yksityiskohtaiseksi. Raportoinnin tarkoituksena on selvittää purettavien komponenttien jäljellä oleva nykykäyttöarvo. Tähän tarvitaan vain komponenttien määrä-, ikä- ja pitoaikatiedot. Lähtökohtaisesti kaikkien ennenaikaisten purkujen syynä on verkon uusiminen toimitusvarmuuden parantamiseksi, joten tarkemmille selvityksille ei mielestämme ole perusteita. Emme myöskään pidä perusteltuna käyttää alaskirjauksessa verkkokomponentin pitoajan vaihteluvälin alarajaa. Ehdotamme, että pitoaikana käytettäisiin verkkoyhtiön ao. komponentille 4. ja 5. jaksolle määrittämää pitoaikaa. Toissijaisesti ehdotamme, että pitoaikana käytettäisiin yhtiön ao. komponentille 3. valvontajakson aikana määritettyä pitoaikaa. Suuntaviivojen mukaan kannustimeen hyväksyttäviä toimitusvarmuuden parantamiseksi tehtäviä kunnossapito- ja varautumistoimenpiteitä ovat keskijännitejakeluverkon läheisyydessä sijaitsevan metsän eli johtoalueen vierimetsän hoidon tason nostaminen ja hoidon tehostetut toimenpiteet sekä viranomais- ja asiakasviestintään tarkoitettujen järjestelmien kehittämis-, käyttö- ja ylläpitokustannukset. Määritelmä on nähdäksemme poissulkeva, eli muita toimenpiteitä ei hyväksytä. Ehdotamme, että määrittelyyn lisätään sana esimerkiksi. Tämä olisi linjassa kohdan 6.5.2 viimeisen kappaleen kanssa, jossa verkonhaltijalle annetaan mahdollisuus toimittaa asiassa tarkempi selvitys, jonka perusteella virasto päättää lisäkustannusten käsittelystä. Toimitusvarmuuskannustinta tulisi voida soveltaa esitettyä laajemmin ennakoivaan kunnossapitoon sekä valmiusjärjestelmien ja käyttö- ja kunnossapitoprosessien uudistamiskustannuksiin. Kunnossapitopalveluilla lisätään verkkojen käyttöikää ja säästetään investointikustannuksia. 6.6 Valvonnan kausivaihteluvaikutusten lieventäminen Verkonrakennus- ja palveluyhtiöitten kannalta ongelmaksi on koettu, että verkkokomponenttien määrä- ja ikätietojen tiukka ilmoittaminen vuodenvaihteen tilanteen mukaan osaltaan kärjistää rakennustyön kausiluonteisuutta. Viranomaisen, verkonhaltijoiden ja palveluntoimittajien kesken olisi mietittävä, olisiko mahdollista löytää keinoja, joilla voitaisiin tukea palveluresurssien tasaisempaa työllisyyttä.
8(9) LIITE 1 Verkkokomponentit, yksikköhinnat ja pitoaikavälit Yksikköhintataulukossa 0,4 ja 20 kv maakaapeleiden ympäristöolosuhdeluokkien yhteydessä (s. 99) ei aikaisemmasta poiketen ole mainittu yhteiskäyttökertoimia (kaapelia/oja). Ymmärrämme tämän niin, että jatkossa yhteiskäyttökertoimien sijasta käytetään todellisia ojapituuksia. Tämä tulisi vahvistuspäätöksessä erikseen todeta ja samalla olisi kuvattava tarkemmin miten ojapituudet määritetään. Yksittäisenä muutoksena esitämme, että yksikköhintaluetteloon lisätään kaapeliverkon aiheuttaman loistehon kompensointiin tarvittavat komponentit. Komponentteja käytetään kompensoimaan jakeluverkon tuottama loisteho, joka tulee kasvamaan kaapeliverkon lisääntyessä. Lisäksi Fingridin asettamat vaatimukset loistehon kompensoimiseksi oletettavasti tiukkenevat valmistelussa olevan kantaverkkosopimuksen päivittämisen yhteydessä, mikä johtaa loistehoa kompensoivien laitteiden lisääntymiseen. Asiakaspalvelun laatukannustin Aikaisempien keskustelujen perusteella Energiavirasto ei näe perusteita asiakaspalvelun laatukannustimen käyttöönotolle 4. ja 5. valvontajaksolle. Asiakaspalvelun laadulle ei viraston mukaan ole löydetty kannustimen pohjaksi mittareita, jotka olisivat hyväksyttävissä sekä viraston että verkkoyhtiöiden puolesta. Virasto on kuitenkin todennut, että asiakaspalvelun laadun varmistamiseksi voidaan kerätä palvelun toimittamista kuvaavia tunnuslukuja. Pidämme tärkeänä, että näitä tunnuslukuja aletaan kerätä seuraavan tunnuslukumääräyksen päivityksen yhteydessä. Laatukannustimen käyttöönotosta voidaan päättää myöhemmin. Olemme aikaisemmin ehdottaneet asiakaspalvelun laatua kuvaaviksi mittareiksi: Sanomaliikenteen aikarajoissa pysyminen - Aikarajat on määritelty yksiselitteisesti sanomaliikenneasetuksessa ja menettelytapaohjeissa Tuntimittaustiedon laatu - Kuinka paljon mittaustietoja jää saamatta taseikkunan puitteissa Osallistumme mielellämme mittareiden kehittämiseen. YHTEENVETO Neljännen ja viidennen valvontajakson valvontamenetelmiä koskevien suuntaviivojen valmistelu on mielestämme onnistunut hyvin. Aikaisempiin valvontamenetelmiin tehdyt muutokset ovat pääosin perusteltuja ja oikeansuuntaisia. Suurimmat haasteet liittyvät toimitusvarmuustavoitteiden edellyttämien investointien rahoittamiseen, erilaisissa toimintaympäristöissä toimivien verkkoyhtiöiden tasapuoliseen kohteluun ja tehostamiskannustimen määrittämiseen. Suuntaviivojen perusteella valmisteltavat vahvistuspäätökset ovat voimassa kahdeksan vuotta. Tämä tulee pitää mielessä valvontamenetelmiä viimeisteltäessä. WACC parametrien osalta tulee varmistaa, että ne takaavat riittävän tuottotason myös valvontajakson loppupuolella. Edellä esittämämme korjaukset asettaisivat sitoutuneen pääoman tuoton tasolle, jolla useimmat jakeluverkonhaltijat pystyvät rahoittamaan lain edellyttämät investoinnit
9(9) Verkonhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että verkonhaltijalla olisi perustellusta syystä oikeus käyttää sähköverkon arvonmäärityksessä verkonhaltijakohtaisia yksikköhintoja. Valvonnan etukäteisyys puolestaan edellyttää, että valvonnan lähtötiedot olisivat tiedossa ennen valvontajakson alkua. Emme näe perusteita poiketa tästä periaatteesta KAH-kustannusten vertailutasoa määriteltäessä. Tehostamiskannustimen määrittämiseen liittyviä epävarmuuksia tulee mahdollisuuksien mukaan vähentää. Tehokkuusluku tulisi laskea yhden vuoden sijaan useamman vuoden tietojen perusteella. Lisäksi tehokkaiksi todettuja yhtiöitä ei pidä rangaista aikaisemmista tehostamistoimistaan, vaan näille tulee sallia tehokkaan toiminnan kustannukset heti valvontajakson alussa. Ystävällisin terveisin Kenneth Hänninen Energiateollisuus ry Sähköverkot