NIKO PALONEN NUMMISTENTIE 359 TYÖOHJE ALAPOHJARAKENTEEN MUUTTAMISEKSI 3.6.2015
TYÖ ÖHJE Minni Råman otti allekirjoittaneeseen yhteyttä koskien vanhan rakennuksen alapohjarakenteen ongelmia. Tarkoitus on vaihtaa maanvarainen betonilaatta tuulettuvaksi alapohjarakenteeksi. Kohteena on Järvenpäässä 1947 rakennettu pystyrunkoinen ja purueristeinen omakotitalo osoitteessa Nummistentie 359, jota on laajennettu 1970-luvulla. Laajennuksen yhteydessä alkuperäisiä lattiarakenteita on muutettu eli tuulettuvia alapohjia on muutettu maanvaraisiksi betonilaatoiksi. Kohteessa järjestettiin katselmus 13.5.2015, jossa kohteeseen tutustuttiin pintapuolisesti sekä mietittiin kohteen ja sen ongelmien kannalta viisainta etenemistapaa. Tuolloin päätettiin, että kohteeseen suunnitellaan uusi alapohjarakenne. Rakennuspaikka ei ole suoranaisesti märkä, mutta sitä on silti syytä kuivattaa, jotta alapohjarakenteiden kosteustekninen toiminta saadaan varmistettua. Näin ollen kosteudentorjunnassa on keskityttävä ensisijaisesti ulkopuolisten olosuhteiden kuntoon laittamiseen, sillä jos rakennuspaikka on kuiva, niin kosteutta ei juurikaan nouse kapillaarisesti rakenteissa ylöspäin. Kosteutta ei voida kokonaan poistaa, mutta sitä pystytään oleellisesti vähentämään ja alapohjasta saadaan teknisesti toimiva. Karkeat vaiheet rakennuksen kunnostamisessa ovat seuraavat: 1. Alapohjarakenteiden purkaminen 2. Salaojittaminen, sadevesiviemäröinti ja maanpinnan leikkaus 3. Uusi katselmus ja varsinainen korjaussuunnittelu 4. Varsinaiset muutostyöt
Vaiheet 1 ja 2 ovat niin sanottuja valmistelevia töitä, joiden järjestyksellä ei ole merkitystä. Varsinainen korjaussuunnittelu tehdään lopulliseen muotoon vasta, kun alapohjarakenteet on purettu ja vaurioiden lopullisesta laajuudesta on saatu varmuus. Korjaussuunnittelun yhteydessä ratkaistaan, että missä laajuudessa rakennuksen alimpia osia, kuten alaohjauspuita ja pystyrungon alapäitä, vaihdetaan sekä paikataan ja miten uudet alapohjarakenteet liitetään seinärakenteisiin. Samalla ratkaistaan lopullisesti se, että säilytetäänkö nykyiset sisäpinnat vai uusitaanko ne hengittävin materiaalein. Ensisijaisen tärkeää on poistaa vaurioiden aiheuttaja ja toissijaisen tärkeää on vaurioiden korjaaminen. Mikäli vauriot korjataan puuttumatta vauriot aiheuttaneisiin syihin ja olosuhteisiin, niin vauriot toistuvat uudelleen.
RAKENNUSPAIKAN KUIVATTAMINEN Ennen varsinaisia rakennustöitä tehdään valmistelevia töitä. Työt aloitetaan rakennuksen ympäristön salaojittamisella ja maanpinnan leikkauksella. Maanpinta on rakennuksen ympärillä noussut vuosikymmenten saatossa ja sitä on madallettava. Maanpinnan noustessa liian lähelle puisia rakennusosia maaperän kosteus saattaa nousta puurakenteisen rungon alimpiin osiin, josta voi aiheutua lahovaurioita. Maanpinnan madaltamisen ja salaojittamisen yhteydessä muodostetaan rakennuksen välittömään läheisyyteen kallistukset maanpintaa muotoilemalla, jotka ohjaavat pintavesiä rakennuksesta poispäin. Pihapiirin kuivattaminen tehdään seuraavien periaatteiden mukaisesti: Hulevesien eli ränni- sekä salaojavesien johtaminen viemäriverkkoon on pääsääntöisesti kiellettyä. Ensisijaisesti kiinteistökohtaiset hulevedet käsitellään rakennuspaikalla. Käytännössä tämä tarkoittaa avo-ojaan johtamista tai maaperään imeyttämistä. Jos rakennuspaikan ympärillä ei ole syvää ojaa, niin hulevedet imeytetään kivipesän kautta maaperään. Tämä edellyttää, että maaperä on hyvin vettä läpäisevää. Esimerkiksi maaperän ollessa pelkkää savea, ei imeyttäminen onnistu. Patolevy. Laajennusosaan perusmuuriin asennetaan patolevy. Patolevyn yhteydessä asennetaan perusmuurin maan alle jäävän osuuden päälle pystysuuntainen lämmöneriste, EPS 120 Routa. Periaatteessa maanpinnan yläpuolisen osuuden sokkelista voisi verhota mineraalivillalla, joka soveltuu rappausalustaksi, mutta tällöin perusmuurista kasvaisi paksumpi, kuin seinärakenteesta, joka on rumannäköistä. Lisäksi paksumman perusmuurin yläosa pitäisi suojata suojapellillä, joka ohjaisi sadevedet
lisälämmöneristeen ohi. Patolevyn yläreuna varustetaan suojalistalla, joka estää veden pääsyn patolevyn ja perusmuurin väliin. Suodatinkangas. Maaperä rakennuksen ympärillä on savista eli hienojakoista. Hienojakoisella maaperällä on taipumus sekoittua salaojasoraan, joten kaivantojen pohjalle levitetään suodatinkangas. Suodatinkankaan päälle tulee salaojasora sekä salaoja- ja sadevesiviemärit. Routaeristys. Laajennusosan ympärille asennetaan routaeristys esimerkiksi EPS 120 Routa -eristelevy. Routaeristys nostaa maaperän lämpötilaa rakennuksen välittömässä läheisyydessä ja mitä lämpimämpi maaperä on, niin sitä vähemmän laajennusosan maanvaraisen betonilaatan kautta vuotava hukkalämpö kondensoituu perusmuurien ympäristössä. Mitä vähemmän kondensoitumista on, niin sitä kuivempana perusmuuri pysyy. Maata vasten asennetaan 50mm kerros levyä, mutta rakennuksen ulkonurkissa käytetään 100mm vahvaa kerrosta. Nurkkiin kohdistuu kovempi pakkasrasitus. 100mm kerros ulotetaan nurkasta 1,5m molempiin suuntiin. Routaeristyksen voi asentaa myös rakennuksen alkuperäiseen osaan. Tällöin routaeristys suojaa perustuksia jäätymiseltä. Lisäksi routalevy kallistetaan viettämään rakennuksesta poispäin, jolloin maahan imeytyvät sadevedet valuvat sen pintaa pitkin rakennuksesta poispäin kohti salaojaviemäriä. Jos alkuperäinen osa rakennuksesta suojataan routalevyllä, niin ryömintätilan pohjalle kannattaa asentaa eristeeksi lecasoraa. Lecasoran alle levitetään suodatinkangas. Lecasora eristää perustuksia pakkasta vastaan kivijalan sisäpuolelta. Lisäksi lecasora kesällä eristää maaperän kylmyyden alleen. Kun kesällä maaperän kylmyys ei pääse viilentämään ryömintätilaa, niin tuuletuksen yhteydessä talon alle kulkeutuva lämmin ilma kondensoidu viileisiin pintoihin.
Routaeristyksen pieni ongelma rakennuksen alkuperäisen osan ympärillä on se, että perustamissyvyys on matala. Tällöin routalevyä ei saada kovin syvälle maanpinnan alle ja mitä vähemmän maata on routalevyn päällä, niin sitä huonommin sen päälle saa kasveille kasvualustaa. Salaojaviemäri. Salaojaputkena käytetään SN8 110 putkia. Valkoista peltosalaojaputkea ei käytetä. Salaojaputken kallistus eli vietto on 0,5cm yhden metrin matkalla (1cm/2m). Rakennuksen alkuperäisen osan kohdilla vältetään salaojaputken viemistä reilusti anturalinjan alareunan alapuolelle. Jos putket viedään reilusti anturan alareunaa alemmas, niin on olemassa riski, että maaperä kuivuu liikaa, jolloin saattaa tapahtua painumista. Laajennusosan kohdalla salaojitus pitää ulottaa anturoiden alapuolelle, jotta perusmuuri ja maanvarainen laatta saadaan kuivatettua. Salaojakaivot. Rakennuksen nurkille asennetaan salaojakaivot. Salaojakaivojen kautta salaojien toiminta on seurattavissa sekä voidaan suorittaa huoltotoimenpiteitä, kuten sakkapesien tyhjennystä sekä putkien huuhtelua. Kaivon kannet suljetaan niin, että lapset eivät niitä saa auki. Sadevesiviemärit. Salaojaviemäreiden kanssa samaan kaivantoon sijoitetaan sadevesiviemärit. Rännivesiä ei saa johtaa salaojaputkeen, mutta rännivedet saavat kulkea sadevesiviemäriä pitkin samassa kaivauksessa salaojien kanssa. Sadevesiviemärinä käytetään SN8 110 sadevesiputkea. Ränni- eli sadevesikaivot. Syöksytorvien kohdalle asennetaan rännikaivot, jota pitkin syöksytorvien vedet johdetaan sadevesiviemäriin.
Maanpinnan kallistus. Maanpinnan pitäisi kallistaa rakennuksen ympärillä kolmen metrin matkalla 5cm/1m rakennuksesta poispäin. Tällöin kallistusta on 15cm kolmen metrin matkalla. Kallistuksia rakennuksen välittömässä ympäristössä pyritään muotoilemaan rakennuksesta poispäin kallistavaksi. Myös salaojakaivannon pohja pyritään muotoilemaan niin, että se kallistaa rakennuksesta poispäin. Maanpinnan korkeus. Maanpintaa leikataan alemmas rakennuksen ympärillä. Maanpinnan tulisi olla 30cm alempana, kuin rakennuksen alimpien puisten rakennusosien, mutta tähän ei välttämättä pystytä matalasta perustamissyvyydestä johtuen. Maanpintaa pyritään laskemaan niin alas, kuin mahdollista rakennuksen välittömässä läheisyydessä. Samalla varotaan, että rakennuksen ympärille ei muodosteta syvennystä, jota kohti pintavedet valuvat.
ALAPÖHJARAKENTEIDEN PURKAMINEN Maanvaraiset alapohjarakenteet puretaan. Pintaverhoukset poistetaan ja Laatta piikataan rikki. Laatan alla olevat styroksit poistetaan, jonka jälkeen styroksin alta paljastuva hiekkatäyttö poistetaan. Hiekka poistetaan joko imuautolla tai lapiolla ja kottikärryillä. Lattiarakenteiden poistamisen jälkeen tarkastetaan pystyrungon alaosien kunto. Lahoja mahdollisten mikrobivaurioiden laajuus selvitetään, jonka jälkeen tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet. Vaakasuuntaista alaohjauspuuta voi joutua vaihtamaan, kuten myös pystyrungon tolppien alapäitä. Tätä varten on varmistettava, että seinässä lämmöneristeenä oleva sahanpuru ei putoa alas. Tämä tehdään sisäpuolista umpilaudoitusta varovasti purkamalla, jonka jälkeen pystytolppien väliin umpilaudoituksen alareunaan asennetaan esimerkiksi laudasta, vanerista tai muusta vastaavasta levystä stopparit, jotka ehkäisevät purun putoamista. Kunnostustöiden edetessä stopparin alapuoliset sahanpurut korvataan selluvillalevyllä ja umpilaudoitus palautetaan.
UUSI KATSELMUS JA VARSINAINEN KÖRJAUSSUUNNITTELU Kun lattiarakenteet on purettu, järjestetään kohteessa uusi katselmus. Katselmuksessa olisi hyvä olla läsnä myös työporukka, joka varsinaiset kunnostustyöt suorittaa. Tällöin hahmotetaan, että missä laajuudessa runkoa on korjattava sekä paikattava ja mitä työtapoja käytetään. Katselmuksen yhteydessä päätetään lopullisesti se, että uusitaanko rakennuksen seinien pintamateriaalit vai pyritäänkö nykyiset pintaverhoukset säilyttämään. Katselmuksessa olisi hyvä olla selvillä, että miten sisätiloja, huonejärjestyksiä sekä käyttötarkoituksia halutaan muuttaa. Katselmuksen jälkeen tehdään varsinainen suunnitelma uusista lattiarakenteista ja materiaaleista sekä kunnostamisen etenemisestä. Pääpainopiste uusissa rakenteissa on hengittävien materiaalien sekä rakenteiden käyttäminen, joten esimerkiksi lämmöneristeenä käytetään selluvillaa ja tiiviitä muovimaisia kalvoja vältetään. Pääpiirteittäin uudet lattiarakenteet noudattelevat tässä esitettyä ratkaisua, mutta lattiarakenteiden liittyminen tukevasti ja ilmatiiviisti seinärunkoon ratkaistaan vasta, kun purkutyöt on suoritettu. Periaatteessa liittyminen suoritetaan kehälankuilla ja metallisilla palkkikengillä. Ryömintätilan pohjalta poistetaan hiekkatäyttä sekä mahdolliset eloperäiset materiaalit. Lattiarakenteiden alle pyritään muodostamaan kunnollinen tuuletustila, mutta samalla kuitenkin vältetään kaivamasta ryömintätilan pohjaa oleellisesti ulkopuolista maanpintaa alemmaksi, jotta ryömintätila ei ala toimia kaivona pihapiirin matalimpana kohtana. Säästöbetoniseen perusmuuriin porataan timanttiporalla pyöreitä tuuletusaukkoja. Mikäli rakennuksen harjan suuntaisen väliseinän alla on umpinainen perusmuuri, niin
siihenkin puhkotaan tuuletusaukkoja. Tuuletusaukkojen määrä sekä sijainti päätetään myöhemmin, mutta sijoittelussa noudatetaan periaatetta, että lähellä ulkonurkkia on tuuletusaukot, josta eteenpäin aukkojen välinen etäisyys toisistaan on maksimissaan kaksi metriä. Rakennuksen alle perustetaan pääkannattajia eli ns. haltijapalkkeja. Nämä ovat rakennuksen harjan eli rakennuksen pituussuunnan suuntaisesti kulkevia pääkannattajia. Pääkannattajia tehdään yhteensä kolme kappaletta, joista kaksi sijaitsee tupakeittiön alla ja viimeinen takapihan eli makuuhuoneiden puolella. Pääkannattajat tehdään esimerkiksi kiinnittämällä kolme 50 x 200 lankkua rautanauloilla toisiinsa. Pääkannattajia varten ryömintätilaan valetaan teräsbetonianturoita, joiden päälle muurataan lecaharkkopilarit. Lecaharkkopilareiden ontelo valetaan betonilla umpeen. Pilareiden välinen etäisyys toisistaan n. 2 metriä. Ryömintätilan pohjalle levitetään suodatinkangas, jonka päälle asennetaan lecasoraa n. 100-200 mm. Lecasora parantaa ryömintätilan kosteusteknistä toimintaa eli kuivattaa rakenteita vähentämällä kosteuden kondensoitumista. Kesällä lecasora eristää maaperän kylmyyden alleen. Kun kesällä maaperän kylmyys ei pääse viilentämään ryömintätilaa, niin tuuletuksen yhteydessä talon alle kulkeutuva lämmin ilma ei kondensoidu viileisiin pintoihin. Lecasora siis nostaa kesäisin ryömintätilan lämpöä ja talvisin suojaa perusmuurien jäätymistä. Perusmuurin päältä on nykyiseen lattiapintaan matkaa n. 40cm. Tällöin varsinaiset alapohjaniskat tehdään 50 x 200 lankuista, joidenka päälle ladotaan näihin nähden poikittain 50 x 150 koolausniskat. Alempien niskojen kylkeen kiinnitetään halkaistusta kakkoskakkosesta saadut rimat, joidenka päälle ladotaan umpilaudoitus. Umpilaudoitus tehdään joko raakapontista tai vajaakanttisesta 22 x 100 laudasta. Umpilaudoituksen ja niskojen kylkien väliseen saumaan asennetaan esimerkiksi bitumivuorauspaperi, joka
tiivistää rakenteen ilmavuotoja vastaan. Tämän jälkeen umpilaudoituksen päälle asennetaan huokoinen puukuitulevy. Lämmöneristeenä käytetään puhallusselluvillaa, joka painellaan paikoilleen napakasti. Lämmöneristekerroksen paksuus on tässä rakenteessa n. 27cm, jota voidaan pitää hyvänä määränä ilmatiiviisti toteutetussa rakenteessa. Selluvillan päälle asennetaan ilmansulkupaperi, joka limitetään seinäverhousten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Rakenteesta pyritään saamaan ilmatiivis, jolloin se on vedoton eli käyttäjäystävällinen. Lisäksi ilmatiiveys on hyvä asia, sillä rakennuksen alla olevasta ryömintätilasta ei saa päästä korvausilmaa rakennuksen sisälle, sillä yleensä rakennuksen alla oleva ilma ei ole hyvälaatuista.
SEINA T Seiniin ei asenneta suoranaisesti lisälämmöneristettä eikä niitä koolata suoriksi, mutta mahdolliset lastu- ja kipsilevyt poistetaan. Rakenteessa olevat huokoiset puukuitulevyt pintakäsittelyineen jätetään paikoilleen. Huokoisen puukuitulevyn päälle asennetaan yksi kerros huokoista puukuitulevyä. Levyn vahvuus on 12mm. Puukuitulevy puristaa lattiaan lisättävän ilmansulkupaperin seinää vasten eli tiivistää lattian ja seinän välisen liitoksen. Huokoinen puukuitulevy on puuhioketta ja se on perinteinen materiaali, jota on käytetty Suomessa vuosikymmenten ajan. Se on hengittävää ja muodostaa hyvän akustiikan huonetiloihin. Huokoisen puukuitulevyn tärkein ominaisuus on se, että se tiivistää rakenteen tuulta ja ilmavuotoja vastaan. Toinen vaihtoehto on asentaa sisäseiniin lisälämmöneristeeksi 5cm selluvillaa. Rakennusteknisesti lisälämmöneristeelle on parempi paikka kantavan rungon ulkopuolella, jolloin alkuperäisen rungon lämpötila ei laske lisälämmöneristämisestä johtuen, vaan päinvastoin nousee. Mitä lämpimämpi runko on, niin sitä vähemmän siihen tiivistyy huoneilman kosteutta. Viiden sentin lisälämmöneriste on vielä turvallinen määrä villaa sisäseinässä ja tällöin ei aiheudu ns. kastepisteilmiötä sahanpurun sisällä. Kastepisteilmiö tarkoittaa, että ilman jäähtyessä se ei kykene pitämään sisällään yhtä paljon kosteutta, jolloin kosteus vapautuu rakenteen sisällä. Koska ulkovuoraus on hyväkuntoinen ja sitä ei olla uusimassa, niin lisälämmöneristämistä ei ole kannattavaa suorittaa rungon ulkopuolelle. Puukuitulevyjen saumakohdat limitetään, jotta rakenteesta saadaan mahdollisimman ilmanpitävä. Levyjen kiinnitys tehdään hakasnaulaimella tai huopakattonauloilla. Ulkoseinille asennetaan kaksi levyä, mutta väliseiniin riittää yksi levy. Asentamisen jälkeen levyt esiliisteröidään. Esiliisteröinti varmistaa sen, että tapetin liisteri ei imeydy liiallisella tavalla levyihin, jolloin tapetit eivät kiinnity seinään. Esiliisteröinti suoritetaan kahteen kertaan telaamalla levyt liisterillä.
Tämän jälkeen levyt voidaan tapetoida suoraan, mutta yleensä alle asennetaan makulatuuritapetti tai pinkopahvi alustapetiksi. Tällä tavoin saadaan valkoinen alusta, joka sopii hyvin maalaus- sekä tapetointialustaksi. Pinkopahvia ei pingoteta, vaan se liisteröidään kauttaaltaan ja kiinnitetään tavallisen tapetin tapaan. Pinkopahvi on niin paksua kartonkia, että levysaumoja sekä naulankantoja ei tarvitse kitata, sillä pinkopahvi peittää ne tehokkaasti. Vaikka seiniä ei koolata suoriksi, niin poikkeuksen muodostaa esimerkiksi keittiön kaapistoseinä. Kyseinen seinä verhotaan muiden seinien tapaan huokoisella puukuitulevyllä, mutta puukuitulevytyksen päälle asennetaan koolaus 22 x 100 laudasta, jonka päälle kaapistot asennetaan. Ylä- ja alakaapiston välinen tila levytetään koolauksen päältä joko kipsilevyllä tai paneloidaan paneelilla. Kipsilevy voidaan laatoittaa, tapetoida jne. Kannattaa lisäksi tutustua allekirjoittaneen seikkaperäisesti laatimaan työohjeeseen, joka käsittelee huokoisen puukuitulevyn asentamista ja pintakäsittelyä. Samalla kannattaa tutustua myös allekirjoittaneen smyygityöohjeeseen sekä alapohjaa käsittelevään ohjeeseen. Ohjeet löytyvät yritykseni internetsivujen referensseistä osoitteesta www.suorakon.com
ILMANVAIHTÖ Nykyinen ilmanvaihto on painovoimainen. Poistoilmareitteinä toimivat lähinnä tulisijat sekä savupiipun poistoilmakanavat. Tuloilmalle ei ole hallittuja reittejä. On huono asia, että raittiille ilmalle ei ole olemassa hallittuja reittejä sisään rakennukseen. Kun raitisilmaventtiilejä ei ole, on olemassa riski, että korvausilma kulkeutuu rakennukseen rakenteiden lävitse sekä pienistä raoista vuotoilmana. Vuotoilman riski on, että se voi kulkeutua vaurioituneen rakenteen kautta, jolloin korvausilma saattaa olla mikrobivaurioitunutta. Vuotoilmaa kulkeutuu herkästi rakennukseen lattianrajasta, jolloin se kylmettää lattian isolta alueelta. Tämä tuntuu epämiellyttävänä vetona. Painovoimainen ilmanvaihto säilytetään, mutta sitä tehostetaan koneellisilla poistoilla. Ilmanvaihdon perusperiaate on, että käytettyä ilmaa johdetaan ulos ns. likaisista tiloista eli keittiöistä, vessoista sekä pesuhuoneista. Raitista ilmaa johdetaan sisään rakennukseen ns. puhtaisiin tiloihin eli oleskelutiloihin. Raitisilmaventtiilit lisätään alakerrassa makuu- ja olohuoneeseen. Perinteinen paikka venttiilille on ikkunan läheisyydessä ikkunan yläreunan korkeudella. Yleensä ikkunan alla on patteri, josta nousee lämmintä ilmaa ylöspäin. Raitisilmaventtiilistä tuleva kylmä ulkoilmaa pyrkii lämmintä ilmaa raskaampana valumaan huoneen alareunaan. Periaatteessa patterista nouseva lämmin ilma ja venttiilistä laskeutuva kylmä ilma sekoavat keskenään, jolloin ulkoilma ei tunnu yhtä kylmältä kuin muussa tapauksessa. Kaikkien raitisilmaventtiilien on oltava säädettävää mallia ja ne on pystyttävä jopa sulkemaan. Koneelliset poistot järjestetään kylpyhuoneeseen sekä keittiöön. Lisäksi tulisijat tulevat jatkossakin toimimaan poistoilmareitteinä. On hyvä asia, että kerrokset ovat erotettavissa toisistaan ovella ylhäältä sekä alhaalta. Tämä helpottaa painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa, sillä jos ylä- ja alakerta ovat yhteydessä toisiinsa, niin yläkertaan muodostuu suuri ylipaine. Toisin sanoen alakerran ilma haluaa nousta avointa reittiä pitkin yläkertaan. Tästä aiheutuu, että yläkerran
raitisilmaventtiilit alkaisivat toimia poistoilmareittinä. Jos kerrokset on mahdollista erottaa ovilla toisistaan, niin painovoimainen ilmanvaihto toimii paremmin ja kerrosten välinen ilma ei pakkaannu yläkertaan. Jatkossa ilmanvaihdon riittävyyttä tarkkaillaan. Mikäli huoneilma tuntuu tunkkaiselta tai riittämättömältä, niin korvausilmaa rakennukseen järjestetään hallitusti lisää.
RAKENNEKUVAT Kuva 1 Uuden lattiarakenteen leikkauskuva etupihalta kohti takapihaa katsoen.
Kuva 2 Uuden lattiarakenteen leikkauskuva rakennuksen harjan suuntaisesti katsoen.
RAKENNESELVITYS 1. Pontattu lattialauta 28-32mm. Piilokiinnitys pontista ruuvaamalla. 2. Ilmansulkupaperi, esimerkiksi Ekovillan X5. Asennus niskojen suuntaisesti. 3. Lattiakannattaja 50 x 150 K400. Naulataan alempiin lattiakannattajiin kiinni sekä päät kiinnitetään seinärunkoon myöhemmin määritettävällä tavalla. 4. Lattiakannattaja 50 x 200 K600. Naulataan haltijapalkkiin kiinni sekä päät kiinnitetään seinärunkoon myöhemmin määritettävällä tavalla. Todennäköisesti kehälankku sekä metalliset palkkikengät. 5. Bitumivuorauspaperi vaaka- ja pystysuuntaisen rakenteen liitoksessa, n. 100mm pystyy sekä vaakaan. Kiinnitys tiheästi nitoen. Bitumivuorauspaperi voidaan korvata kolmioriman alle kiinnitettävällä pellavaeristenauhalla, jolla vaaka- ja pystysuuntaisen rakenteen liitos saadaan tiivistettyä. 6. Kolmiorima. 7. Huokoinen puukuitulevy 12mm. Voidaan korvata bitumivuorauspaperilla. 8. Umpilaudoitus vajaasärmäisestä 22 x 100 laudasta tai raakapontista. 9. Kannatinrima, esim. halkaistu 50 x 50 10. Haltijapalkki eli pääkannattaja. Kolme kpl 50 x 200 lankkuja toisiinsa kiinnitettynä. 11. Kapillaarikatko, esim. sokkelikaista tai kattohuopa. 12. Valettava lecaharkkopilari 200 x 200 x 200. Muurataan muurauslaastilla anturan päälle ja valetaan täyteen betonilla. Pilareiden etäisyys toisistaan n. 2 metriä. 13. Teräsbetoniantura 150 x 600 x 600. 14. Ryömintätilan pohjalle lecasoraa n. 150mm. 15. Suodatinkangas. 3.6.2015 Karkussa, Niko Palonen