Vastaanottaja Pasi Först Hausia Oy Päivämäärä 29.4.2016 KORONAKATU 1, ESPOO KORTTELI 22121 ILMANLAATUSELVITYS
KORONAKATU 1, ESPOO KORTTELI 22121 ILMANLAATUSELVITYS Päivämäärä 29.04.2016 Laatija Tarkastaja Silja Laine Olli-Matti Luhtinen Ramboll PL 25 Säterinkatu 6 02601 ESPOO P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi
Ilmanlaatuselvitys SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 1.1 Työn kuvaus ja kohde 1 1.2 Lähtötiedot 1 1.2.1 Liikenne-ennuste 1 1.2.2 Muu lähtöaineisto 1 2. Yleistä ilmanlaadusta 1 2.1 Johdanto 1 2.2 Hiukkaset 1 2.3 Typen oksidit 2 2.4 Pitoisuuksien muodostuminen 2 2.5 Lainsäädäntö 2 3. Ilmanlaadun mittaustulokset 3 4. Suositukset 3 4.1 HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet 3 4.2 Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset 6 4.3 Muut suositukset 6 5. Yhteenveto ja johtopäätökset 7
Ilmanlaatuselvitys 1 1. JOHDANTO 1.1 Työn kuvaus ja kohde Työssä laadittiin selvitys ilmanlaadusta kaavamuutosta varten Espoon Olariin, osoitteeseen Koronakatu 1 (kortteli 22121). Korttelissa sijaitsee nykyisin liikerakennus ja pysäköintitalo, jotka tullaan purkamaan. Uudessa tilanteessa kortteliin on kaavoitettu neljä asuinrakennusta, jotka ovat korkeudeltaan 3-8 kerrosta. Kohteen (kuva 1) eteläpuolella sen välittömässä läheisyydessä kulkee Kuitinmäentie. Hieman etäämmällä kulkee Friisinkalliontie. Selvitystyö on tehty Hausia Oy:n toimeksiannosta. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut Pasi Först. Ilmanlaatuselvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy ja työstä on vastannut suunnittelija Silja Laine.. 1.2 Lähtötiedot 1.2.1 Liikenne-ennuste Lähtötietoina on käytetty WSP Oy:n Finnoon osayleiskaavaa varten laatimaa liikenne-ennustetta vuodelle 2035. Merkittävimmin kohteen ilmanlaatuun vaikuttaa sen välittömässä läheisyydessä kulkeva Kuitinmäentie, jonka ennusteliikennemäärä vuodelle 2035 on 23 300 KAVL. 1.2.2 Muu lähtöaineisto Ilmanlaatuvyöhykkeiden määrittämiseen on käytetty tilaajan toimittamaa asemakaavakarttaa kohteesta (Arkkitehtitoimisto Petri Rouhiainen Oy, 23.9.2015). Tarvittavat ilmanlaadun mittaustiedot on poimittu HSY:n mittausasemaverkon mittaustiedoista sekä vuosittain ilmestyvästä ilmanlaadun vuosikatsauksesta. 2. YLEISTÄ ILMANLAADUSTA 2.1 Johdanto Kaupunki-ilma sisältää runsaasti erilaisia eri päästölähteistä peräisin olevia epäpuhtauksia. Ilmanlaatuun vaikuttavia tärkeimpiä päästölähteitä ovat mm. autoliikenne, teollisuuslaitokset, energiantuotantolaitokset ja talojen lämmitys. Ilmanlaatuun vaikuttavat eniten paikalliset päästölähteet, mutta myös kaukokulkeumalla on merkitystä. Merkittävimpiä kaupunki-ilman epäpuhtauksia ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni ja hiilivedyt. Myös hiilimonoksidi (häkä) ja rikkidioksidi ovat tavallisia ilmassa, mutta niiden pitoisuudet ovat viime vuosikymmenen aikana selvästi alentuneet tehokkaiden päästövähennystoimien ansiosta. Liikenneväylien läheisyydessä merkittävimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset (PM) sekä typen oksidien ja otsonin reagoidessa syntyvä typpidioksidi (NO 2 ). 2.2 Hiukkaset Hiukkaset ovat ilmassa leijuvia kiinteitä tai nestemäisiä kappaleita. Usein hiukkasista käytetään yleiskielessä nimitystä pöly. Hiukkaset jaotellaan ilmanlaadusta puhuttaessa eri luokkiin
Ilmanlaatuselvitys 2 hiukkasten koon perusteella. Kokoluokitteluja tehdään hiukkasen aerodynaamisen halkaisijan perusteella. PM 10 hiukkaset sisältävät aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 μm:n hiukkaset. Näitä kutsutaan myös nimellä hengitettävät hiukkaset, koska ne pystyvät tunkeutumaan ihmisen hengityselimistössä nenänielua syvemmälle. Huomattava osa tämän kokoluokan hiukkasista on liikenteen nostattamaa katupölyä ja pitoisuudet ovat koholla erityisesti keväisin, jolloin kadut alkavat kuivua. PM 2.5 - hiukkaset sisältävät alle 2,5 μm:n hiukkaset. Näitä kutsutaan pienhiukkasiksi. Pienhiukkasilla on useammassa tutkimuksessa todettu olevan merkittäviä terveysvaikutuksia. Alinta pitoisuutta, jolla terveysvaikutuksia ei olisi (ns. kynnysarvoa), ei ole pystytty osoittamaan. Pienhiukkaset saattavat kulkeutua ilmamassojen mukana pitkiäkin matkoja ja merkittävä osa kaupunki-ilman pienhiukkasista on kaukokulkeuman mukanaan tuomia hiukkasia. (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.3 Typen oksidit Typen oksidit (NO x ) jakautuvat typpimonoksidiin NO ja typpidioksidiin NO 2. Ihmisten terveyden kannalta NO 2 on selvästi merkittävämpi yhdiste. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille. Suurin osa kaupunki-ilman typen oksideista on peräisin autoliikenteestä. Typen oksidit reagoivat ilmakemiallisesti erityisesti otsonin ja auringonvalon vaikutuksesta. Erityisesti typpimonoksidi muuttuu haitallisemmaksi typpidioksidiksi. Korkeimmat typpidioksidipitoisuudet muodostuvat kaupunkien keskustoissa, korkeiden rakennusten reunustamissa katukuiluissa. (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.4 Pitoisuuksien muodostuminen Ilmanlaatua tietyssä pisteessä ei määritä pelkästään päästön määrä. Päästön kulkeutuminen sekä sen aikana tapahtuva epäpuhtauksien sekoittuminen, laimeneminen, muuttuminen ja poistuminen ilmakehästä määräävät lopulta paikallisen ilmanlaadun. Eri tekijät aiheuttavat sen, että ilmanlaatu vaihtelee samassakin tarkastelupisteessä suuresti eri aikoina. Tästä syystä ilmanlaatua on havainnoitava pitkällä aikavälillä, jotta tilanteesta saadaan riittävä yleiskuva päätösten pohjaksi. 2.5 Lainsäädäntö Eri epäpuhtauksille on lainsäädännöllisesti määritelty sallittavia pitoisuustasoja. Ilmanlaadusta on annettu kansalliset ohjearvot (VNp 480/1996) ja EU:n määräämät raja-arvot (VA 38/2011). Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua ja niiden ylittyminen pyritään estämään ennakolta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 1.
Ilmanlaatuselvitys 3 Taulukko 1. Ilmanlaadun ohjearvot (HSY, 2014) Yhdiste Aika Ohjearvo µg/m 3 Hengitettävät hiukkaset PM 10 vrk 70 Typpidioksidi NO 2 vrk 70 tunti 150 Tilastollinen määrittely kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, ja ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että epäpuhtauksien pitoisuudet pysyvät raja-arvojen alapuolella. Raja-arvot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Ilmanlaadun raja-arvot (HSY, 2014) Yhdiste Aika Raja-arvo Saavutettava µg/m 3 Sallitut ylitykset viimeistään Hengitettävät hiukkaset PM 10 vuosi vrk 40 50-35 vrk/vuosi voimassa voimassa Pienhiukkaset PM 2.5 vuosi 25-1.1.2015 Typpidioksidi NO 2 vuosi tunti 40 200-18 h/vuosi voimassa voimassa Ohje- ja raja-arvopitoisuudet on annettu tilastollisina pysyvyystasoina. Tästä seuraa, että mittaussarjan tulee olla riittävän pitkä jotta vertailu niihin voidaan tehdä. 3. ILMANLAADUN MITTAUSTULOKSET HSY seuraa ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla useassa mittauspisteessä vuosittain. Pysyviä mittausasemia on 7 ja siirrettäviä asemia 4. Lisäksi mittauksia suoritetaan vuosittain passiivikeräinmenetelmillä eri kohteissa. HSY julkaisee vuosittain kesäkuussa yhteenvetoraportin edellisvuoden mittaustuloksista ja ilmanlaadusta. Tätä selvitystä tehdessä vuoden 2015 raportti ei ole vielä ilmestynyt. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän ilmanlaatukatsauksen perusteella ilmanlaatu oli pääkaupunkiseudulla vuonna 2015 melko hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatua heikensivät ajoittain paikalliset ilmansaasteet (mm. autojen päästöt, katupöly, puunpoltto). Hengitettävien hiukkasten raja-arvot (vuosiraja-arvo 40 µg/m 3 ja vuorokausiraja-arvo 50 µg/m 3, sallittu 35 ylitystä vuodessa) eivät ylittyneet millään mittausasemalla (eniten ylityksiä Mäkelänkadun mittauspisteellä 25 kpl). Typpidioksidin vuosiraja-arvo (40 µg/m 3 ) ylittyi Helsingin vilkasliikenteisissä katukuiluissa. 4. SUOSITUKSET 4.1 HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet HSY on julkaissut vuoden 2014 alussa uudet ilmanlaatuvyöhykkeet (taulukko 3), jotka antavat suositukset tarvittaville suojaetäisyyksille liikenneväyliin asuinrakennuksille sekä herkille kohteille. Vanhat suositukset oli laadittu vuonna 1998 (YTV, 1998. Kaavoitus ja ilmansuojelu projekti. Julkaisusarja C 1998:6) ja uudet ovat aiempaa tiukemmat. HSY on myös julkaissut vuoden 2013 lopulla ohjeistuksen siitä, kuinka ilmanlaatu voidaan ottaa huomioon suunnittelussa (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, 20.12.2013, päivitetty 3.6.2014). Herkiksi kohteiksi luokitellaan mm. päiväkodit ja leikkikentät, asukaspuistot, koulut, vanhusten palvelutalot sekä sairaalat.
Ilmanlaatuselvitys 4 Taulukko 3. HSY:n suojaetäisyydet (HSY 2014) Ajoneuvoa arki-vrk Asuinrakennukset/metriä Herkkä kohde/metriä minimietäisyys suositusetäisyys minimietäisyys suositusetäisyys 5 000 10 10 20 10 000 7 20 20 40 20 000 14 40 40 80 30 000 21 60 60 120 40 000 28 80 80 160 50 000 35 100 100 200 60 000 42 120 120 200 70 000 49 140 140 200 80 000 56 150 150 200 90 000 63 150 150 200 100 000 70 150 150 200 Ilmanlaatuvyöhykkeiden käyttäminen arvioitaessa ilmanlaatuhaittoja yksinkertaistaa altistumistilannetta, joten vyöhykkeiden käyttämiseen sisältyy rajoituksia. Etäisyydet on tarkoitettu sovellettaviksi avoimien väylien varsilla, jossa sekoittumisolosuhteet ovat hyvät ja päästölähteenä on yksi katu/tie (Uudenmaan ELY-keskus, Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa, opas 2/2015). Suositusetäisyyttä suositellaan käytettäväksi, kun suunnitellaan uusia asuinalueita ja minimietäisyyttä täydennysrakentamiseen. Etäisyydet tulee katsoa pahimman tilanteen mukaan, jolloin niitä arvioitaessa tulee käyttää liikennemääränä ennusteliikennettä arkivuorokaudessa. Etäisyys katsotaan metreinä ajoradan reunasta rakennuksen julkisivulle tai oleskelualueiden reunaan. Pääsääntöisesti uudella alueella tarkoitetaan laajaa aluetta, jolla ei ole aiempaa asutusta. (HSY Ilmanlaatuvyöhykkeet) Olemassa olevan ympäröivän maankäytön ja yllä kuvatun perusteella kortteliin 22121 suunnitellut asuinrakennukset ovat täydennysrakentamista. Etäisyydet arvioidaan asuinrakennuksille määritetyn minimietäisyyden perusteella. Lisäksi arvioidaan havainnollisuuden vuoksi suositusetäisyys. Kuitinmäentien liikennemäärän (23 300 KAVL) mukaiset minimi- ja suositusetäisyydet asuinrakennuksille ovat noin 16 metriä ja 46 metriä. Kuvassa 1 on vihreällä viivalla esitetty asuinrakennuksille liikennemäärän mukainen minimietäisyys liikenneväylästä. Punaisella viivalla on esitetty myös suositusetäisyys. Minimietäisyys Kuitinmäentieltä ei täyty asuinrakennuksille 1 ja 2.
Ilmanlaatuselvitys 5 Kuva 1. Liikennemäärien mukaiset minimi- ja suositusetäisyydet asuinrakennuksille (Lähde: Arkkitehtitoimisto Petri Rouhiainen Oy). Rakennuksen 2 maan tasalla oleva kerros on suunnitelmissa osoitettu pysäköintiin (kuva 2). Ensimmäinen asuinkerros on noin 4 metriä maan tasoa ylempänä.
Ilmanlaatuselvitys 6 Kuva 2. Leikkauskuva asuinrakennuksesta (Lähde: Arkkitehtitoimisto Petri Rouhiainen Oy). 4.2 Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Mikäli minimi- tai suositusetäisyyksiin ei päästä, tulisi suurille päästömäärille altistuville alueille sijoitettavissa rakennuksissa käyttää tehokkaita suojauskeinoja. Näitä ovat mm.: rakennusten ilmanvaihto o tuloilman otto etäältä päästölähteistä, suojan puolelta ja mahdollisimman korkealta tai miltä korkeudelta ympäristöviranomainen katsoo sen tarpeelliseksi o parhaan mahdollisen tekniikan käyttäminen tuloilman suodatuksessa o tarvittaessa huonekohtaiset ilmanpuhdistimet. (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, 20.12.2013, päivitetty 3.6.2014). Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osiossa D2 on määritelty tarkemmin rakennusten ilmanottoa koskevat säädökset. Siinä on määritelty muun muassa, että jos rakennus sijaitsee 50 metriä lähempänä vilkasliikenteisen (tie tai katu katsotaan vilkasliikenteiseksi ainakin silloin, kun keskivuorokausiliikenne on yli 10 000 autoa vuorokaudessa) ajoväylän keskiviivaa, tulee ulkoilmalaitteet sijoittaa mahdollisimman ylös suojan puolelle (rakennuksen liikenneväylän vastakkaiselle puolelle). Ulkoilmalaitteiden sijainti tulee kuitenkin katsoa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi kokoelmassa on määritelty, että ulkoilmalaitteiden tulee sijaita vähintään 8 metrin päässä ulkoilman laatua pilaavista lähteistä kuten autojen pysäköintialueista. 4.3 Muut suositukset Kasvillisuudella ja meluesteillä on mahdollista vaikuttaa kohteen ympäristön ilmanlaatuun, joskin niiden rooli on varsin pieni. Meluesteet muodostavat ns. katvealueen meluesteen taakse. Katvealueen laajuus riippuu meluesteen korkeudesta. Pitoisuudet katvealueella ovat alhaisempia kuin avoimessa ympäristössä ilman meluestettä. Meluesteen vaikutus ympäristönsä ilmanlaatuun
Ilmanlaatuselvitys 7 on kuitenkin aina yksilöllinen riippuen täysin kohteen ominaisuuksista (maastonmuodot, ilman sekoittumisolosuhteet jne.). Tienvarsikasvillisuus voi vähentää hiukkasmaisten ilmansaasteiden haitallisia vaikutuksia sitomalla saasteita lehtien pinnoille. Kaasumaisiin ilmansaasteisiin kasvillisuudella ei juuri ole vaikutusta. On myös huomioitava, että liian tiivis kasvillisuus voi esim. katukuiluissa heikentää ilmanlaatua, koska ilmavirtaukset heikkenevät ja siten epäpuhtauksien laimeneminen estyy. Katukuilua reunustavien talojen korkeuden suhteella katukuilun leveyteen on suurempi vaikutus kuin kasvillisuudella. Sekä meluesteiden että kasvillisuuden vaikutus esteen takana olevan alueen ilmanlaatuun perustuu siihen, että ilmavirtaukset kohoavat esteen (melueste, kasvillisuusvyöhyke) yläpuolelle, esteet lisäävät turbulenssia, jolloin ilma sekoittuu paremmin sekä siihen, että ilmansaasteiden pidättyminen pinnoille tehostuu. (Kasvillisuuden ja meluesteiden vaikutus ilmanlaatuun liikenneympäristöissä, HSY 2015) 5. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Työssä laadittiin selvitys ilmanlaadusta kaavamuutosta varten Espoon Olariin, osoitteeseen Koronakatu 1 (kortteli 22121). Korttelissa sijaitsee nykyisin liikerakennus ja pysäköintitalo, jotka tullaan purkamaan. Uudessa tilanteessa kortteliin on kaavoitettu neljä asuinrakennusta, jotka ovat korkeudeltaan 3-8 kerrosta. Selvityksen perusteella on epätodennäköistä, että ilmanlaadulle asetetut raja- ja ohjearvot ylittyisivät kohteessa. On kuitenkin mahdollista, että kohteen ympäristössä esiintyy tilapäisiä ilmanlaadullisia haasteita kohteen sijaitessa vilkasliikenteisen väylän, Kuitinmäentien, välittömässä läheisyydessä. Asuinrakennuksille määritetty liikennemäärän mukainen minimietäisyys Kuitinmäentien reunasta ei täyty. Tässä kohteessa rakennuksen alin maan tasossa oleva kerros on osoitettu pysäköintiin. Ensimmäinen asuinkerros alkaa noin 4 metriä maan tasoa ylempää, mikä on hyvä huoneistojen ilmanlaadun kannalta. Rakentamisen toteutuessa on joka tapauksessa huolehdittava siitä, että Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 määräykset ilmanotosta ja huoneistojen sisäilman laadusta täyttyvät. On suositeltavaa, että ilmanotto järjestetään ajoratojen vastakkaiselta puolelta mahdollisimman korkealta tai ympäristöviranomaisen tarpeelliseksi määrittämältä korkeudelta. Vuoden 2035 tilanteessa autokannan voidaan katsoa olevan jo puhtaampaa ja päästötasojen alhaisempia, vaikka liikennemäärät ovat kasvussa. On kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida, millä aikajänteellä ajoneuvokannan puhdistuminen vaikuttaa päästötasoihin. Varsinkaan vilkasliikenteisillä alueilla ilmanlaatu ei välttämättä parane samassa suhteessa kun autokanta puhdistuu. On myös huomioitava se, että vaikka päästäisiin ns. päästöttömään liikenteeseen, esimerkiksi hiukkasten muodostuminen tien pinnan ja renkaiden väliltä tulee aina olemaan ongelma. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on arvioitu, että hiukkaspäästöt tulevat säilymään ongelmana myös pitkällä aikajänteellä.