Espoon kaupunki Pöytäkirja 84. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Sivu 1 / / / Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Katja Ohtonen, puh etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristönsuojelupäällikkö Tarja Söderman Lautakunta merkitsee tiedokseen selostuksen pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta vuonna Päätös Selostus Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Tiivistelmä ilman laadusta vuonna 2013 Vuonna 2013 ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla oli suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli edellisvuotta hieman enemmän vilkasliikenteisillä alueilla ja vähemmän tausta-asemilla. Huonot ilmanlaatutunnit aiheutuivat suurimmaksi osaksi keväisestä katupölystä. Kevään katupölykausi oli edellisvuotta voimakkaampi. Vaikka kadut kuivuivat aikaisin, yöpakkaset estivät katujen puhdistuksen. Katujen pölyäminen alkoi maaliskuun alkupuolella ja päättyi pääosin Voimakkaita inversioita esiintyi melko vähän, ja ne jäivät kestoltaan lyhytaikaisiksi. Vuoden 2013 ainoa pienhiukkasten kaukokulkeumaepisodiksi luokiteltava tilanne oli tammikuun lopulla. Taustaa HSY:n Seutu ja ympäristötieto -yksikkö seuraa ja arvioi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua erilaisilla mittauksilla, mallintamalla sekä bioindikaattoriseurantojen avulla. Jatkuvia mittauksia tekeviä mittausasemia vuonna 2013 pääkaupunkiseudulla oli 11 kohteessa. Niistä seitsemän sijainti on pysyvä ja neljän paikka harkitaan vuosittain, eli ne ovat niin kutsuttuja siirrettäviä mittausasemia. Mittauksin selvitettiin liikenteen, energiantuotannon, satamatoimintojen ja pienpolton vaikutuksia sekä asuin- että taustaalueiden ilmanlaatua. Mittausasemien paikat valitaan siten, että tuloksia voidaan soveltaa myös muilla vastaavan tyyppisillä alueilla. Asemilla mitattiin kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden eli hiukkasten (hengitettävät hiukkaset ja pienhiukkaset), typenoksidien, otsonin,

2 Ympäristölautakunta Sivu 2 / 2 rikkidioksidin, hiilimonoksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, metallien PAH-yhdisteiden ja mustan hiilen pitoisuuksia. Espoossa on kaksi pysyvää mittausasemaa: Luukin tausta-asema ja Leppävaaran vilkasliikenteisen kaupunkiympäristön ilmanlaatua mittaava asema. Siirrettävä mittausasema, joka yleensä sijoitetaan Espooseen, oli vuoden 2013 ajan Kauniaisissa. Muut siirrettävät mittausasemat vuonna 2013 olivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella ja Katajanokan satamaalueella sekä Vantaalla Kehä III:n varrella. Suuntaa-antavalla passiivikeräinmenetelmällä täydennettiin kiinteiden mittausasemien typpidioksidipitoisuuksien mittauksia 43 mittauspisteessä vuonna Espoossa passiivikeräinmäärityksiä tehtiin Otaniemessä Kehä I:n läheisyydessä sijaitsevan rakennuksen seinustalla eri korkeuksilla (5 passiivikeräintä) sekä Möllinmäessä Kehä II:n läheisyydessä sillan alla sekä kallioleikkauksen päällä (3 passiivikeräintä). Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia verrataan raja-, ohje-, kynnys- ja tavoitearvoihin. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät terveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, viranomaiset käynnistävät toimia pitoisuuksien alentamiseksi. Ohjearvot määrittelevät ilmansuojelutyölle ja ilmanlaadulle asetetut kansalliset tavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijassa ohjeiksi suunnittelijoille ja viranomaisille. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava kohonneista ilmansaasteiden pitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajan kuluessa. Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleensä kohtalaisen alhaisia, eivätkä ne aiheuta useimmille merkittäviä terveyshaittoja. Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille kuitenkin vaihtelee. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset. Ilmansaasteet vaikuttavat ihmisten terveyden lisäksi luontoon vaurioittamalla kasveja ja aiheuttamalla happamoitumista ja rehevöitymistä. Vuosi 2013 oli keskimääräistä lämpimämpi ja sateettomampi. Erityisesti helmikuu, touko-kesäkuu sekä marras-joulukuu olivat vertailujaksoa lämpimämpiä. Vuoden alkupuolisko oli vähäsateinen, mutta elokuu ja marraskuu runsassateisia. Talvi alkoi jo vuoden 2012 puolella marraskuun lopussa, jolloin saatiin pysyvä lumipeite. Vuoden alkaessa lunta oli runsaasti, ja maa pysyi paksun lumen peittämänä huhtikuun puoliväliin asti. Sen jälkeen lumi suli nopeasti ja kevät jäi lyhyeksi. Yleisimmin tuuli lounaasta. Voimakkaita inversioita esiintyi melko vähän, ja ne jäivät kestoltaan lyhytaikaisiksi.

3 Ympäristölautakunta Sivu 3 / 3 Hengitettävät hiukkaset Hengitettävien hiukkasten pääasiallinen lähde on katupöly. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiraja-arvo ylittyy, jos vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m 3 kalenterivuoden aikana yli 35 kertaa. Vuorokausiraja-arvo ei ylittynyt millään mittausasemalla vuoden 2013 aikana. Leppävaarassa ylityspäiviä oli 17 kpl (10 kpl vuonna 2012), ja kaikki ylityspäivät ajoittuvat kevään katupölykauteen. Luukissa ei mitata hengitettäviä hiukkasia. Pitoisuudet alittivat kaikilla mittausasemilla selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m 3 ). Vuosikeskiarvo Leppävaarassa oli 20 µg/m 3 (17 µg/m 3 vuonna 2012 ja 20 µg/m 3 vuonna 2011). Vuorokausipitoisuuksille annettu ohjearvo (70 µg/m 3, kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi maalis- ja huhtikuussa Leppävaarassa (88 µg/m 3 ja 111 µg/m 3 ) ja Kehä III:n varrella (94 µg/m 3 ja 111 µg/m 3 ). Pienhiukkaset Pienhiukkasia (PM 2,5 ) syntyy pääasiassa liikenteen ja puunpolton päästöistä. Lisäksi niitä kulkeutuu pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Kaukokulkeumat aiheuttavat keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta jopa seudun vilkasliikenteisimmillä alueilla. Vuonna 2013 pienhiukkasten vuosikeskiarvot olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, ja pitoisuudet alittivat sekä vuosiraja-arvon 25 µg/m 3 että WHO:n vuosiohjearvon 10 µg/m 3. Leppävaarassa vuosikeskiarvo oli 7,0 ja Luukissa 5,8 µg/m 3. Keskeinen syy mataliin pitoisuuksiin oli pienhiukkasten vähäinen kaukokulkeutuminen seudulle. WHO:n vuorokauden ohjearvotaso (25 µg/m 3 ) ei ylittynyt Leppävaarassa tai Luukissa vuonna Vuonna 2012 ylityspäiviä oli Leppävaarassa 3 ja Luukissa 3. Uudenvuoden ilotulitus näkyi selvästi pienhiukkasten pitoisuuksissa esim. Kalliossa ja Tapanilassa, joissa vuoden ensimmäisen tunnin pitoisuudet olivat 35 ja 63 µg/m 3. Linnanmäen ilotulitus klo 22 aiheutti Kalliossa 201 µg/m 3 huippupitoisuuden yhden tunnin ajan. Typen oksidit Typen oksidien suurimmat päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat energiantuotanto ja liikenne. Typpidioksidin vuosiraja-arvon (40 µg/m 3 ) ylityksiä ei vuonna 2013 varsinaisten mittausasemien mittauksin havaittu. Raja-arvon arvioidaan kuitenkin ylittyvän Helsingissä eräillä vilkasliikenteisillä katuosuuksilla ja suurten väylien varsilla. Näillä alueilla havaittiin passiivikeräimin seuraavat vuosiraja-arvon ylitykset: Hämeentie 45 µg/m 3, Töölöntulli 49 µg/m 3 ja Mäkelänkatu 43 µg/m 3. Raja-arvotaso olisi tullut saavuttaa mennessä. Koska tätä tavoitetta ei saavutettu, Suomi on hakenut ja saanut EU-komissiolta määräaikaan pidennystä vuoden 2014 loppuun saakka. Espoossa vuosiraja-arvoa ei ylitetty: Luukissa vuosikeskiarvo oli 5 µg/m 3 (7 µg/m 3 vuonna 2012) ja Leppävaarassa 27 µg/m 3 (26 µg/m 3 ).

4 Ympäristölautakunta Sivu 4 / 4 Merkittäviä typpidioksidiepisoditilanteita ei vuonna 2013 ollut. Typpidioksidin tuntiraja-arvo ei ylittynyt millään mittausasemalla. Typpidioksidipitoisuus ylitti raja-arvotason 200 µg/m 3 Vartiokylässä kahden tunnin ajan marraskuussa työkoneiden päästöjen vuoksi ja Kehä III:n varrella yhden tunnin ajan maaliskuussa aamuruuhkan aikaan. Rajaarvotaso 200 µg/m 3 saa ylittyä korkeintaan 18 tunnin ajan vuodessa. Typpidioksidipitoisuudelle annettu vuorokausiohjearvo (70 µg/m 3, kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi vuonna 2013 Mannerheimintiellä kesäkuussa (75 µg/m 3 ) ja Kehä III:n varressa tammi-, helmi- ja maaliskuussa (81 µg/m 3, 77 µg/m 3 ja 74 µg/m 3 ). Otaniemessä Kehä I:n läheisyydessä rakennuksen seinustalla eri korkeuksilla olleilla passiivikeräimillä saatiin vuosipitoisuuksiksi alhaalta ylöspäin luetellen 21, 20, 20, 20 ja 19 µg/m 3, eli pitoisuudet pienenivät ylöspäin mentäessä. Möllinmäessä Kehä II:n läheisyydessä saatiin pitoisuudeksi kevyen liikenteen sillan alla (noin 6 m ajoradan yläpuolella) 41 µg/m 3. Toinen keräin sijaitsi Kehä II:n vartta kulkevan kevyen liikenteen väylän varrella noin 10 m korkeudella. Pitoisuudeksi saatiin 23 µg/m 3. Kolmannen keräimen kohdalla kevyen liikenteen väylä kulki kallioleikkauksen päällä noin 18 m korkeudella Kehä II:een nähden. Pitoisuus oli 21 µg/m 3. Muut ilman epäpuhtaudet Bentso(a)pyreeni on PAH-yhdiste, jonka kohonneita pitoisuuksia esiintyy pientaloalueilla, joilla on paljon talokohtaista puulämmitystä. Vuonna 2011 mitattiin bentso(a)pyreenin tavoitearvon (1 ng/m 3 ) ylitys Päiväkummun pientaloalueella ja vuonna 2008 Itä-Hakkilan pientaloalueella. Tavoitearvo ei kuitenkaan ole ylittynyt vuosien mittauksissa Vartiokylän mittausasemalla. Vartiokylän lisäksi PAH-pitoisuuksia mitattiin vuonna 2013 Kalliossa, pientaloalueilla Tapanilassa kahdessa kohteessa sekä Kauniaisissa. Bentso(a)pyreeniin pitoisuuden vuosikeskiarvo oli Kalliossa 0,3 ng/m 3, Vartiokylässä 0,7 ng/m 3, Tapanilassa molemmissa kohteissa 1,0 ng/m 3 ja Kauniaisissa 0,4 ng/m 3. Pitoisuudet Tapanilassa olivat siis tavoitearvon tasolla. Rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuudet olivat alhaisia, ja ne alittivat selvästi raja-arvot. Rikkidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuudet alittivat selvästi ohjearvot. Bentseenille ei ole ohjearvoa. Raskasmetallien pitoisuuksia mitattiin Kallion mittausasemalla. Pitoisuudet olivat matalia ja reilusti tavoitearvojen alapuolella.

5 Ympäristölautakunta Sivu 5 / 5 Merkittäviä otsonin kaukokulkeumia ei vuonna 2013 esiintynyt, mutta kolmena päivänä ylittyi terveysperusteinen pitkän ajan tavoite. Myös kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu pitkän ajan tavoite ylittyi. Edellisenä vuonna ylityksiä ei ollut, mikä oli poikkeuksellista. Pitkän ajan tavoitteet ovat ylittyneet useimpina vuosina viimeisten 20 vuoden aikana. Otsonin vuosipitoisuudet olivat vuonna 2013 hieman edellisvuotta korkeammat. Päästöt Merkittävimmät ilman epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkisedulla ovat liikenne, energiantuotanto ja tulisijojen käyttö. Pitkällä aikavälillä pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt ovat laskeneet merkittävästi luvulla lasku on hidastunut. Energiantuotannon epäpuhtauksien päästöt vaihtelevat vuosittain melko voimakkaasti. Muutokset johtuvat mm. käytetyistä polttoaineista, sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta. Vuonna 2013 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla väheni 3 % edelliseen vuoteen verrattuna ja 10 % edellisen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna. Maakaasun osuus energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista oli vähän yli puolet, kivihiilen vajaa puolet ja öljyn vain prosentin luokkaa. Vuoteen 2012 verrattuna öljyn kulutus putosi puolella, maakaasun kulutus väheni lähes 10 % ja kivihiilen kulutus kasvoi 3 %. Pääkaupunkiseudun hiukkaspäästöt kasvoivat edelliseen vuoteen verrattuna 15 % ja rikkidioksidipäästöt 7 %, mutta typenoksidipäästöt vähenivät 6 %. Hieman yli puolet typenoksidipäästöistä tuli energiantuotannosta ja 30 % ajoneuvoliikenteestä. Hiukkaspäästöistä ajoneuvoliikenne tuotti noin 33 %, energiantuotanto 32 % ja tulisijojen käyttö 25 %. Rikkidioksidipäästöistä 94 % vapautui energiantuotannosta. Fortumin Espoon energiantuotanto oli edellisen vuoden tasolla. Rikkidioksidipäästöt kasvoivat edelliseen vuoteen verrattuna 15 %, typenoksidipäästöt 8 % ja hiukkaspäästöt noin 7 %. Päästöt kasvoivat myös verrattaessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon. Espoossa liikenteen kokonaissuorite väheni hiukan (0,2 %) vuoteen 2012 verrattuna. Polttonesteen kulutus väheni noin prosentin verran. Julkaisu "Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2013" on ilmestynyt HSY:n julkaisusarjassa numerolla 3/2014. Julkaisu on saatavilla ympäristölautakunnan kokouksessa. Julkaisu löytyy myös HSY:n internetsivuilta osoitteesta HSY>Tietoa HSY:stä>Julkaisut. upunkiseudulla_2013.pdf

6 Ympäristölautakunta Sivu 6 / 6 Julkaisun rakenne ja ulkonäkö on uudistunut. Osa aiempina vuosina raportissa olleista kokonaisuuksista on siirretty sähköiseen liitteeseen, joka löytyy osoitteesta Sähköisestä liitteestä löytyy mm. täydentäviä kuvia ja taulukoita, kuvaukset mittausasemista ja mittausverkon toiminnasta sekä passiivikeräintulokset ja -paikkakuvaukset. Kasvihuonekaasupäästöistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin. Tiedoksi

7 Ympäristölautakunta Sivu 7 / 7