BOSMALM, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Westpro Oy Osmo Rajala Päivämäärä BOSMALM, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS

2 BOSMALM, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Silja Laine Jari Hosiokangas Ramboll PL 25 Säterinkatu ESPOO P F

3 Ilmanlaatuselvitys SISÄLTÖ 1. Johdanto Työn kuvaus ja kohde Lähtötiedot Liikennemäärät Muu lähtöaineisto 2 2. Yleistä ilmanlaadusta Johdanto Hiukkaset Typen oksidit Pitoisuuksien muodostuminen Lainsäädäntö 3 3. Ilmanlaadun seuranta ja mittaustulokset 4 4. Suositukset HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Muut suositukset 7 5. Yhteenveto ja johtopäätökset 8

4 Ilmanlaatuselvitys 1 1. JOHDANTO 1.1 Työn kuvaus ja kohde Työssä laadittiin ilmanlaatuselvitys Bosmalmin uuden asuinalueen asemakaavaa varten. Suunnittelualue sijaitsee Espoossa, nykyisen Finnoontien ja tulevan Espoonväylän välissä. Suunnittelualueen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Suunnittelukohteen sijainti (Lähde: Maanmittauslaitos 2018). Selvitystyö on tehty Westpro Oy:n toimeksiannosta. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut Osmo Rajala. Ilmanlaatuselvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy ja työstä on vastannut suunnittelija Silja Laine. 1.2 Lähtötiedot Liikennemäärät Selvityksessä on käytetty Espoonväylän ennusteliikennemäärää vuodelle Liikenne-ennuste perustuu HSL:n HELMET-malliin ja se on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä tammikuussa Espoonväylän ennusteliikennemäärä vuodelle 2040 (KAVL) Bosmalmin kohdalla on ajoneuvoa/vrk. Finnoontien nykyliikennemäärä (KAVL) on ajoneuvoa/vrk. Espoonväylän valmistuttua Finnoontien liikennemäärän on ennustettu laskevan merkittävästi. Ennusteliikennemäärä vuodelle 2025 on ajoneuvoa/vrk ja vuodelle ajoneuvoa/vrk.

5 Ilmanlaatuselvitys Muu lähtöaineisto Lähtöaineistona on käytetty kaavoituksen pohjaksi tehtyä viitesuunnitelmaa (L-Arkkitehdit ). Lisäksi selvityksessä on huomioitu Espoonväylän kunnallisteknisen yleissuunnitelman mukainen linjaus (suunnittelutilanne ), jonka välittömässä läheisyydessä kaava-alue sijaitsee. Pohjakarttana on käytetty Espoon kaupungilta Espoonväylän kunnallisteknistä yleissuunnitelmaa varten saatua aineistoa. Oheisessa viitesuunnitelman havainnekuvassa on suunnittelualue kuvattuna etelän suunnasta. Kuvassa oikealla kulkee tuleva Espoonväylä. Kuva 2. Havainnekuva alueen viitesuunnitelmasta (L-Arkkitehdit ). 2. YLEISTÄ ILMANLAADUSTA 2.1 Johdanto Kaupunki-ilma sisältää runsaasti erilaisia eri päästölähteistä peräisin olevia epäpuhtauksia. Ilmanlaatuun vaikuttavia tärkeimpiä päästölähteitä ovat mm. autoliikenne, teollisuuslaitokset, energiantuotantolaitokset ja talojen lämmitys. Ilmanlaatuun vaikuttavat eniten paikalliset päästölähteet, mutta myös kaukokulkeumalla on merkitystä. Merkittävimpiä kaupunki-ilman epäpuhtauksia ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni ja hiilivedyt. Myös hiilimonoksidi (häkä) ja rikkidioksidi ovat tavallisia ilmassa, mutta niiden pitoisuudet ovat viime vuosikymmenen aikana selvästi alentuneet tehokkaiden päästövähennystoimien ansiosta. Liikenneväylien läheisyydessä merkittävimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset (PM) sekä typen oksidien ja otsonin reagoidessa syntyvä typpidioksidi (NO 2). 2.2 Hiukkaset Hiukkaset ovat ilmassa leijuvia kiinteitä tai nestemäisiä kappaleita. Usein hiukkasista käytetään yleiskielessä nimitystä pöly. Hiukkaset jaotellaan ilmanlaadusta puhuttaessa eri luokkiin hiukkasten koon perusteella. Kokoluokitteluja tehdään hiukkasen aerodynaamisen halkaisijan perusteella. PM 10 hiukkaset sisältävät aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 μm:n kokoiset hiukkaset. Näitä kutsutaan myös nimellä hengitettävät hiukkaset, koska ne pystyvät tunkeutumaan ihmisen

6 Ilmanlaatuselvitys 3 hengityselimistössä nenänielua syvemmälle. Huomattava osa tämän kokoluokan hiukkasista on liikenteen maasta nostattamaa katupölyä ja pitoisuudet ovat koholla erityisesti keväisin, jolloin kadut alkavat kuivua. PM hiukkaset sisältävät alle 2,5 μm:n hiukkaset. Näitä kutsutaan pienhiukkasiksi. Pienhiukkasilla on useammassa tutkimuksessa todettu olevan merkittäviä terveysvaikutuksia. Alinta pitoisuutta, jolla terveysvaikutuksia ei olisi (ns. kynnysarvoa), ei ole pystytty osoittamaan. Pienhiukkaset saattavat kulkeutua ilmamassojen mukana pitkiäkin matkoja ja merkittävä osa kaupunki-ilman pienhiukkasista on kaukokulkeuman mukanaan tuomia hiukkasia (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.3 Typen oksidit Typen oksidit (NO x) jakautuvat typpimonoksidiin NO ja typpidioksidiin NO 2. Ihmisten terveyden kannalta NO 2 on selvästi merkittävämpi yhdiste. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille. Suurin osa kaupunki-ilman typen oksideista on peräisin autoliikenteestä. Typen oksidit reagoivat ilmakemiallisesti erityisesti otsonin ja auringonvalon vaikutuksesta. Erityisesti typpimonoksidi muuttuu haitallisemmaksi typpidioksidiksi. Korkeimmat typpidioksidipitoisuudet muodostuvat kaupunkien keskustoissa, korkeiden rakennusten reunustamissa katukuiluissa (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.4 Pitoisuuksien muodostuminen Ilmanlaatua tietyssä pisteessä ei määritä pelkästään päästön määrä. Päästön kulkeutuminen sekä sen aikana tapahtuva epäpuhtauksien sekoittuminen, laimeneminen, muuttuminen ja poistuminen ilmakehästä määräävät lopulta paikallisen ilmanlaadun. Eri tekijät aiheuttavat sen, että ilmanlaatu vaihtelee samassakin tarkastelupisteessä suuresti eri aikoina. Tästä syystä ilmanlaatua on havainnoitava pitkällä aikavälillä, jotta tilanteesta saadaan riittävä yleiskuva päätösten pohjaksi. 2.5 Lainsäädäntö Eri epäpuhtauksille on lainsäädännöllisesti määritelty sallittavia pitoisuustasoja. Ilmanlaadusta on annettu kansalliset ohjearvot (VNp 480/1996) ja EU:n määräämät raja-arvot (VA 79/2017). Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua ja niiden ylittyminen pyritään estämään ennakolta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Ilmanlaadun ohjearvot. Yhdiste Hengitettävät hiukkaset PM10 Typpidioksidi NO2 Aika vrk 70 vrk tunti Ohjearvo µg/m Tilastollinen määrittely kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, ja ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että epäpuhtauksien pitoisuudet pysyvät raja-arvojen alapuolella. Raja-arvot on esitetty taulukossa 2.

7 Ilmanlaatuselvitys 4 Taulukko 2. Ilmanlaadun raja-arvot. Yhdiste Aika Raja-arvo Saavutettava µg/m 3 Sallitut ylitykset viimeistään Hengitettävät hiukkaset PM10 vuosi vrk vrk/vuosi voimassa voimassa Pienhiukkaset PM2.5 vuosi 25 - Voimassa Typpidioksidi NO2 vuosi tunti h/vuosi voimassa voimassa Ohje- ja raja-arvopitoisuudet on annettu tilastollisina pysyvyystasoina. Tästä seuraa, että mittaussarjan tulee olla riittävän pitkä, jotta vertailu niihin voidaan tehdä. 3. ILMANLAADUN SEURANTA JA MITTAUSTULOKSET HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä) seuraa ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla useassa mittauspisteessä vuosittain pysyvillä ja siirrettävillä asemilla. Mittauspaikat sijaitsevat eri tyyppisissä ympäristöissä, jotta ilmanlaatua voidaan seurata mahdollisimman kattavasti. Edellä kuvattujen asemien lisäksi mittauksia suoritetaan passiivikeräinmenetelmillä vaihdellen eri kohteissa. HSY julkaisee vuosittain kesäkuussa yhteenvetoraportin edellisvuoden mittaustuloksista ja ilmanlaadusta. Tätä selvitystä tehdessä vuoden 2017 yhteenvetoraportti ei ole vielä ilmestynyt, joten ilmanlaadun tilannetta on kuvattu 4 kertaa vuodessa ilmestyvien ilmanlaatukatsausten perusteella. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen. Ohjearvo sen sijaan saattaa ylittyä kevätkuukausina liikenneympäristöissä. Typpidioksidin vuorokausiohjearvo voi ylittyä erityisesti vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Tuntiarvojen ylityksiä voi tapahtua myös erityisesti ruuhka-aikana pakkasella, jolloin ilman sekoittuminen on heikkoa, mutta tällaiset ylitykset ovat harvinaisia. Ilmanlaatukatsauksen perusteella ilmanlaatu oli pääkaupunkiseudulla vuonna 2017 hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatua heikensivät ajoittain paikalliset ilmansaasteet (mm. autojen päästöt, katupöly, puunpoltto). Hengitettävien hiukkasten raja-arvot (vuosiraja-arvo 40 µg/m 3 ja vuorokausiraja-arvo 50 µg/m 3, sallittu 35 ylitystä vuodessa) eivät ylittyneet millään mittausasemalla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden ohjearvo (70 µg/m 3 ) ylittyi muutamia kertoja vuoden aikana. (HSY Ilmanlaatukatsaus 2017). Pääkaupunkiseudulle laadittu ilmansuojelun kahdeksanvuotinen toimenpideohjelma vuoksiksi päättyi vuoden 2016 lopussa. Koska typpidioksidipitoisuudet edelleen ylittivät vuosiraja-arvon, laati Helsinki uuden ilmansuojelusuunnitelman vuosille Suunnitelman yhtenä tavoitteena oli saada pitoisuudet raja-arvon alapuolelle mahdollisimman nopeasti. Tavoitteisiin tähtäävät toimenpiteet tuli raportoida EU:lle. Typpidioksidin pitoisuuden laskun lisäksi suunnitelma sisältää toimenpiteitä myös katupölyn ja pienhiukkasten haittojen vähentämiseksi. Raja-arvoylitysten estämisen lisäksi ilmansuojelusuunnitelman tavoitteena on parantaa yleisesti kaupungin ilmanlaatua ja siten edistää viihtyisän ja terveellisen asumisympäristön toteutumista. (Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2016, HSY / Helsingin kaupungin ilmansuojelusuunnitelma , Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 11/2016).

8 Ilmanlaatuselvitys 5 4. SUOSITUKSET 4.1 HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet HSY on julkaissut vuoden 2014 alussa uudet ilmanlaatuvyöhykkeet (taulukko 3), jotka antavat suositukset tarvittaville suojaetäisyyksille liikenneväyliin asuinrakennuksille sekä herkille kohteille. Vanhat suositukset oli laadittu vuonna 1998 (YTV, Kaavoitus ja ilmansuojelu projekti. Julkaisusarja C 1998:6) ja uudet ovat aiempaa tiukemmat. HSY on myös julkaissut vuoden 2013 lopulla ohjeistuksen siitä, kuinka ilmanlaatu voidaan ottaa huomioon suunnittelussa (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, , päivitetty ). Herkiksi kohteiksi luokitellaan mm. päiväkodit ja leikkikentät, asukaspuistot, koulut, vanhusten palvelutalot sekä sairaalat. Taulukko 3. HSY:n suojaetäisyydet (HSY 2014) Ajoneuvoa arki-vrk Asuinrakennukset/metriä Herkkä kohde/metriä minimietäisyys suositusetäisyys minimietäisyys suositusetäisyys Ilmanlaatuvyöhykkeiden käyttäminen arvioitaessa ilmanlaatuhaittoja yksinkertaistaa altistumistilannetta, joten vyöhykkeiden käyttämiseen sisältyy rajoituksia. Etäisyydet on tarkoitettu sovellettaviksi avoimien väylien varsilla, jossa sekoittumisolosuhteet ovat hyvät ja päästölähteenä on yksi katu/tie (Uudenmaan ELY-keskus, Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa, opas 2/2015). Suositusetäisyyttä suositellaan käytettäväksi, kun suunnitellaan uusia asuinalueita ja minimietäisyyttä täydennysrakentamiseen. Etäisyydet tulee katsoa pahimman tilanteen mukaan, jolloin niitä arvioitaessa tulee käyttää liikennemääränä ennusteliikennettä arkivuorokaudessa. Etäisyys katsotaan metreinä ajoradan reunasta rakennuksen julkisivulle tai oleskelualueiden reunaan. Pääsääntöisesti uudella alueella tarkoitetaan laajaa aluetta, jolla ei ole aiempaa asutusta. (HSY Ilmanlaatuvyöhykkeet) Kuvissa 3 ja 4 on esitetty Espoonväylän ennusteliikennemäärän mukaiset minimi- ja suositusetäisyydet liikenneväylän reunasta. Minimietäisyys (magentan värinen viiva) on noin 14 metriä ja suositusetäisyys (punainen viiva) noin 40 metriä.

9 Ilmanlaatuselvitys 6 Kuva 3. Kaava-alue ja suojaetäisyydet. Kuva 4. Suojaetäisyydet (minimi 14 m ja suositus 40 m tien reunasta).

10 Ilmanlaatuselvitys 7 Suunnittelualueen kaikki asuinrakennukset sijaitsevat vähintään minimietäisyyden päässä liikenneväylän reunasta. Osa alueen eteläpään asuinrakennuksista sijaitsee minimi- ja suositusetäisyyden välisellä alueella. Espoonväylän lisäksi suunnittelualueen länsipuolella kulkee Finnoontie, joka sijaitsee lähes 100 metrin etäisyydellä suunnittelualueen länsilaidalla olevista asuinrakennuksista. Kaavoittajan tai ympäristöviranomaisen tulee esittää, mitä etäisyyttä kyseisessä tapauksessa sovelletaan. 4.2 Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Mikäli minimi- tai suositusetäisyyksiin ei päästä, tulisi suurille päästömäärille altistuville alueille sijoitettavissa rakennuksissa käyttää tehokkaita suojauskeinoja. Näitä ovat mm.: rakennusten ilmanvaihto o tuloilman otto etäältä päästölähteistä, suojan puolelta ja mahdollisimman korkealta tai ympäristöviranomaisen tarpeelliseksi määrittämältä korkeudelta o parhaan mahdollisen tekniikan käyttäminen tuloilman suodatuksessa o tarvittaessa huonekohtaiset ilmanpuhdistimet. (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, , päivitetty ). Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osiossa D2 on määritelty tarkemmin rakennusten ilmanottoa koskevat säädökset. Siinä on määritelty muun muassa, että jos rakennus sijaitsee 50 metriä lähempänä vilkasliikenteisen (tie tai katu katsotaan vilkasliikenteiseksi ainakin silloin, kun keskivuorokausiliikenne on yli autoa vuorokaudessa) ajoväylän keskiviivaa, tulee ulkoilmalaitteet sijoittaa mahdollisimman ylös suojan puolelle (rakennuksen liikenneväylän vastakkaiselle puolelle). Ulkoilmalaitteiden sijainti tulee kuitenkin katsoa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi kokoelmassa on määritelty, että ulkoilmalaitteiden tulee sijaita vähintään 8 metrin päässä ulkoilman laatua pilaavista lähteistä kuten autojen pysäköintialueista. 4.3 Muut suositukset Kasvillisuudella ja meluesteillä on mahdollista vaikuttaa kohteen ympäristön ilmanlaatuun, joskin niiden rooli on varsin pieni. Meluesteet muodostavat ns. katvealueen meluesteen taakse. Katvealueen laajuus riippuu meluesteen korkeudesta. Pitoisuudet katvealueella ovat alhaisempia kuin avoimessa ympäristössä ilman meluestettä. Meluesteen vaikutus ympäristönsä ilmanlaatuun on kuitenkin aina yksilöllinen riippuen täysin kohteen ominaisuuksista (maastonmuodot, ilman sekoittumisolosuhteet jne.). Tienvarsikasvillisuus voi vähentää hiukkasmaisten ilmansaasteiden haitallisia vaikutuksia sitomalla saasteita lehtien pinnoille. Kaasumaisiin ilmansaasteisiin kasvillisuudella ei juuri ole vaikutusta. On myös huomioitava, että liian tiivis kasvillisuus voi esim. katukuiluissa heikentää ilmanlaatua, koska ilmavirtaukset heikkenevät ja siten epäpuhtauksien laimeneminen estyy. Katukuilua reunustavien talojen korkeuden suhteella katukuilun leveyteen on suurempi vaikutus kuin kasvillisuudella. Sekä meluesteiden että kasvillisuuden vaikutus esteen takana olevan alueen ilmanlaatuun perustuu siihen, että ilmavirtaukset kohoavat esteen (melueste, kasvillisuusvyöhyke) yläpuolelle, esteiden turbulenssia lisäävään vaikutukseen (jolloin ilma sekoittuu paremmin) sekä siihen, että ilmansaasteiden pidättyminen pinnoille tehostuu (Kasvillisuuden ja meluesteiden vaikutus ilmanlaatuun liikenneympäristöissä, HSY 2015).

11 Ilmanlaatuselvitys 8 5. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Selvityksessä arvioitiin asemakaavaa varten liikenteen vaikutuksia uuden Espoonväylän varteen sijoittuvan Bosmalmin asuinalueen ilmanlaatuun. Selvityksen ja olemassa olevan mittaus- ja tutkimusaineiston perusteella on epätodennäköistä, että ilmanlaadulle asetetut raja- ja ohjearvot ylittyisivät suunnittelualueella. On kuitenkin mahdollista, että kohteen ympäristössä esiintyy tilapäisiä ilmanlaadullisia haasteita kohteen sijaitessa vilkasliikenteisen tien varressa. Rakentamisen toteutuessa on huolehdittava siitä, että Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 määräykset ilmanotosta ja huoneistojen sisäilman laadusta täyttyvät. On suositeltavaa, että ilmanotto järjestetään ajoratojen vastakkaiselta puolelta mahdollisimman korkealta tai ympäristöviranomaisen tarpeelliseksi määrittämältä korkeudelta. Vuoden 2040 tilanteessa autokannan voidaan katsoa olevan jo puhtaampaa ja päästömäärien alhaisempia, vaikka liikennemäärät ovat kasvussa. Päästömäärien ennustaminen näin pitkän ajan päähän on kuitenkin hyvin epävarmaa. Vaikka ajoneuvokanta tulevaisuudessa muodostuu yhä vähäpäästöisemmistä ajoneuvoista, on vaikeaa arvioida, millä aikajänteellä sillä on vaikutusta päästömääriin. Varsinkaan vilkasliikenteisillä alueilla ilmanlaatu ei välttämättä parane samassa suhteessa kuin autokanta puhdistuu. On myös huomioitava se, että vaikka päästäisiin ns. päästöttömään liikenteeseen, esimerkiksi hiukkasten muodostuminen tien pinnasta ja renkaista tulee olemaan haaste. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on arvioitu, että hiukkaspäästöt tulevat säilymään huomioitavana asiana myös pitkällä aikajänteellä.