PIISPANKALLIO, KORTTELI 22304, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Jouni Kekki/ Rakennusosakeyhtiö Hartela Oy Päivämäärä 10/2015 PIISPANKALLIO, KORTTELI 22304, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS

2 PIISPANKALLIO, KORTTELI 22304, ESPOO ILMANLAATUSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Silja Laine Jukka Räsänen Ramboll PL 25 Säterinkatu ESPOO P F

3 Ilmanlaatuselvitys SISÄLTÖ 1. Johdanto Työn kuvaus ja kohde Lähtötiedot 2 2. Yleistä ilmanlaadusta Johdanto Hiukkaset Typen oksidit Pitoisuuksien muodostuminen Lainsäädäntö 5 3. Ilmanlaadun mittaustulokset 6 4. Suositukset HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Muut suositukset 9 5. Yhteenveto ja johtopäätökset 10

4 Ilmanlaatuselvitys 1 / JOHDANTO 1.1 Työn kuvaus ja kohde Työssä laadittiin selvitys ilmanlaadusta kaavamuutosta varten Espoon Piispankallioon, osoitteeseen Gräsantörmä 1 (kortteli 22304). Kaavamuutoksella halutaan asuinkerrostaloja kortteliin, jolle voimassa olevan asemakaavan mukainen toimisto- ja koulurakentaminen ei ole toteutunut (Espoon kaupunki, asemakaavoituskohteet). Kohde (kuva 1) sijaitsee vilkasliikenteisten Länsiväylän (kt 51) ja Kehä II:n (mt 102) liittymäkohdassa (Matinsolmu) ja siten altistuu suurten liikennemäärien aiheuttamille ilmansaasteille. Kuva 1. Kaavoitettavan alueen sijainti, merkitty sinivalkoisella pallolla. (Lähde: Espoon karttapalvelut) Länsiväylälle Kehä II:n liittymän ja Piispansillan välille on tehty tiesuunnitelma (Ramboll 2012) uusista rampeista. Suunnitelmassa on esitetty mm. Piispansillan ja Matinsolmun välille itärampit sekä yhteyksien parantamiseksi Matinsolmuun rampit Länsiväylältä Matinkylään ja Kehä II:lle. Selvitystyö on tehty Rakennusosakeyhtiö Hartelan toimeksiannosta. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut Jouni Kekki. Ilmanlaatuselvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy ja työstä on vastannut suunnittelija Silja Laine. Liikenne-ennusteista sekä laadunvarmistuksesta on vastannut Jukka Räsänen.

5 Ilmanlaatuselvitys 2 / Lähtötiedot Lähtötietoina on käytetty Liikenneviraston Tierekisteristä saatavia nykyliikennemääriä sekä HSL:n Helmet-liikennemallin mukaisia ennusteliikennemääriä vuodelle 2020 (nykyiset tiejärjestelyt) ja 2035 (uudet tiejärjestelyt). Nykyliikennemäärien, vuoden 2020 ennusteen sekä kertoimien avulla on laskettu ennusteliikennemäärät vuodelle Kuvassa 2 on esitetty liittymän nykyjärjestelyjen mukaiset tiet ja rampit. Niitä vastaavat nyky- ja vuoden 2025 ennusteliikennemäärät on esitetty taulukossa 1. Kuva 2. Matinsolmun tiet ja rampit. (Lähde: Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit, Suunnitelmaluonnos 2015) Taulukko 1. Matinsolmun teiden ja ramppien liikennemäärät. Nro Tie/Ramppi KAVL 2014 KAVL Kehä II Ramppi Kehä II N Länsiväylä W Ramppi Kuitinmäentie Länsiväylä Länsiväylä Matinsolmusta itään Länsiväylä Matinsolmusta länteen Ramppi Länsiväylä E Kehä II S Bussiramppi Rampit Kuvassa 3 on esitetty, mistä suunnasta ja minkä suuruiset liikennemäärät aiheuttavat ilmanlaatuvaikutuksia kortteliin Liikennemäärissä on laskettu yhteen Länsiväylän/Kehä II:n suoraan menevä liikenne ja lisäksi lähimpien ramppien liikenne.

6 Ilmanlaatuselvitys 3 / 10 Kuva 3. Nyky- ja vuoden 2025 mitoittavat liikennemäärät ja vaikutussuunnat. Kuvassa 4 on esitetty uuden tiesuunnitelman mukaiset tiet ja rampit. Niitä vastaavat liikennemäärät vuodelle 2035 on esitetty taulukossa 2. Kuva 4. Uuden tiesuunnitelman mukaiset tiet ja rampit Matinsolmun kohdalla. (Lähde: Ramboll 2012)

7 Ilmanlaatuselvitys 4 / 10 Taulukko 2. Matinsolmun uusien tiejärjestelyjen mukaiset liikennemäärät. Nro Tie/Ramppi KAVL Kehä II N S Ramppi Kehä II N / Kuitinmäentie Länsiväylä/Piispansilta W Ramppi Länsiväylä W Kehä II N Ramppi Länsiväylä E Kehä II S Ramppi Länsiväylä E Piispansilta Länsiväylä Kuvassa 5 on esitetty, mistä suunnasta ja minkä suuruiset liikennemäärät (KAVL 2035) aiheuttavat ilmanlaatuvaikutuksia kortteliin Liikennemäärissä on laskettu yhteen Länsiväylän/Kehä II:n suoraan menevä liikenne ja lisäksi lähimpien ramppien liikenne. Kuva 5. Vuoden 2035 mitoittavat liikennemäärät ja vaikutussuunnat. 2. YLEISTÄ ILMANLAADUSTA 2.1 Johdanto Kaupunki-ilma sisältää runsaasti erilaisia eri päästölähteistä peräisin olevia epäpuhtauksia. Ilmanlaatuun vaikuttavia tärkeimpiä päästölähteitä ovat mm. autoliikenne, teollisuuslaitokset, energiantuotantolaitokset ja talojen lämmitys. Ilmanlaatuun vaikuttavat eniten paikalliset päästölähteet, mutta myös kaukokulkeumalla on merkitystä. Merkittävimpiä kaupunki-ilman epäpuhtauksia ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni ja hiilivedyt. Myös hiilimonoksidi (häkä) ja rikkidioksidi ovat tavallisia ilmassa, mutta niiden pitoisuudet ovat viime vuosikymmenen aikana selvästi alentuneet tehokkaiden päästövähennystoimien ansiosta. Liikenneväylien läheisyydessä merkittävimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset (PM) sekä typen oksidien ja otsonin reagoidessa syntyvä typpidioksidi (NO 2 ). (Liikennejärjestelmän vaikutukset ilmanlaatuun, YTV 1997).

8 Ilmanlaatuselvitys 5 / Hiukkaset Hiukkaset ovat ilmassa leijuvia kiinteitä tai nestemäisiä kappaleita. Usein hiukkasista käytetään yleiskielessä nimitystä pöly. Hiukkaset jaotellaan ilmanlaadusta puhuttaessa eri luokkiin hiukkasten koon perusteella. Kokoluokitteluja tehdään hiukkasen aerodynaamisen halkaisijan perusteella. PM 10 hiukkaset sisältävät aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 μm:n hiukkaset. Näitä kutsutaan myös nimellä hengitettävät hiukkaset, koska ne pystyvät tunkeutumaan ihmisen hengityselimistössä nenänielua syvemmälle. Huomattava osa tämän kokoluokan hiukkasista on liikenteen nostattamaa katupölyä ja pitoisuudet ovat koholla erityisesti keväisin, jolloin kadut alkavat kuivua. PM hiukkaset sisältävät alle 2,5 μm:n hiukkaset. Näitä kutsutaan pienhiukkasiksi. Pienhiukkasilla on useammassa tutkimuksessa todettu olevan merkittäviä terveysvaikutuksia. Alinta pitoisuutta, jolla terveysvaikutuksia ei olisi (ns. kynnysarvoa), ei ole pystytty osoittamaan. Pienhiukkaset saattavat kulkeutua ilmamassojen mukana pitkiäkin matkoja ja merkittävä osa kaupunki-ilman pienhiukkasista on kaukokulkeuman mukanaan tuomia hiukkasia. (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.3 Typen oksidit Typen oksidit (NO x ) jakautuvat typpimonoksidiin NO ja typpidioksidiin NO 2. Ihmisten terveyden kannalta NO 2 on selvästi merkittävämpi yhdiste. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille. Suurin osa kaupunki-ilman typen oksideista on peräisin autoliikenteestä. Typen oksidit reagoivat ilmakemiallisesti erityisesti otsonin ja auringonvalon vaikutuksesta. Erityisesti typpimonoksidi muuttuu haitallisemmaksi typpidioksidiksi. Korkeimmat typpidioksidipitoisuudet muodostuvat kaupunkien keskustoissa, korkeiden rakennusten reunustamissa katukuiluissa. (Ilmanlaatuportaali 2014). 2.4 Pitoisuuksien muodostuminen Ilmanlaatua tietyssä pisteessä ei määritä pelkästään päästön määrä. Päästön kulkeutuminen sekä sen aikana tapahtuva epäpuhtauksien sekoittuminen, laimeneminen, muuttuminen ja poistuminen ilmakehästä määräävät lopulta paikallisen ilmanlaadun. Eri tekijät aiheuttavat sen, että ilmanlaatu vaihtelee samassakin tarkastelupisteessä suuresti eri aikoina. Tästä syystä ilmanlaatua on havainnoitava pitkällä aikavälillä, jotta tilanteesta saadaan riittävä yleiskuva päätösten pohjaksi. 2.5 Lainsäädäntö Eri epäpuhtauksille on lainsäädännöllisesti määritelty sallittavia pitoisuustasoja. Ilmanlaadusta on annettu kansalliset ohjearvot (VNp 480/1996) ja EU:n määräämät raja-arvot (VA 38/2011). Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua ja niiden ylittyminen pyritään estämään ennakolta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 3.

9 Ilmanlaatuselvitys 6 / 10 Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot (HSY, 2014) Yhdiste Hengitettävät hiukkaset PM 10 Typpidioksidi NO 2 Aika vrk 70 vrk tunti Ohjearvo µg/m Tilastollinen määrittely kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, ja ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että epäpuhtauksien pitoisuudet pysyvät raja-arvojen alapuolella. Raja-arvot on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Ilmanlaadun raja-arvot (HSY, 2014) Yhdiste Aika Raja-arvo Saavutettava µg/m 3 Sallitut ylitykset viimeistään Hengitettävät hiukkaset PM 10 vuosi vrk vrk/vuosi voimassa voimassa Pienhiukkaset PM 2.5 vuosi Typpidioksidi NO 2 vuosi tunti h/vuosi voimassa voimassa Ohje- ja raja-arvopitoisuudet on annettu tilastollisina pysyvyystasoina. Tästä seuraa, että mittaussarjan tulee olla riittävän pitkä jotta vertailu niihin voidaan tehdä. 3. ILMANLAADUN MITTAUSTULOKSET HSY seuraa ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla useassa mittauspisteessä vuosittain. Pysyviä mittausasemia on 7 ja siirrettäviä asemia 4. Lisäksi mittauksia suoritetaan vuosittain passiivikeräinmenetelmillä eri kohteissa. Ilmanlaatu oli mittaustulosten perusteella pääkaupunkiseudulla vuonna 2014 melko hyvä. Ilmanlaatua heikensivät ajoittain paikalliset ilmansaasteet (mm. autojen päästöt, katupöly, puunpoltto). Hengitettävien hiukkasten raja-arvot (vuosiraja-arvo 40 µg/m 3, vuorokausiraja-arvo 50 µg/m 3 ) eivät ylittyneet millään mittausasemalla. Sen sijaan hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo (70 µg/m 3 ) ylittyi muutamilla asemilla. Typpidioksidin vuosiraja-arvo (40 µg/m 3 ) ylittyi Helsingin vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Länsiväylän eteläpuolella, Mattlidenin koulun ja päiväkodin pihalla mitattiin typpidioksidin pitoisuuksia passiivikeräinmenetelmällä vuonna Mittauspisteitä oli 2 ja ne sijaitsivat noin 100 ja 150 metrin etäisyyksillä Länsiväylästä. 100 metrin etäisyydellä typpidioksidin vuosipitoisuus oli 33 µg/m 3 ja 150 metrin etäisyydellä 18 µg/m 3. Lisäksi näiden mittauspisteiden lähellä sijaitsee jatkuvatoiminen mittausasema noin 170 m etäisyydellä Länsiväylästä. Tässä mittauspisteessä typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 25 µg/m 3. Vaikka mittauspisteet ovat sijainneet melko lähellä vilkasliikenteistä Länsiväylää, on ilmanlaatu ollut mittaustulosten perusteella kuitenkin suhteellisen hyvä eikä typpidioksidin vuosiraja-arvoa (40 µg/m 3 ) ole ylitetty.

10 Ilmanlaatuselvitys 7 / SUOSITUKSET 4.1 HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeet HSY on julkaissut vuoden 2014 alussa uudet ilmanlaatuvyöhykkeet (taulukko 5), jotka antavat suositukset tarvittaville suojaetäisyyksille liikenneväyliin asuinrakennuksille sekä herkille kohteille. Vanhat suositukset oli laadittu vuonna 1998 (YTV, Kaavoitus ja ilmansuojelu projekti. Julkaisusarja C 1998:6) ja uudet ovat aiempaa tiukemmat. HSY on myös julkaissut vuoden 2013 lopulla ohjeistuksen siitä, kuinka ilmanlaatu voidaan ottaa huomioon suunnittelussa (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, , päivitetty ). Herkiksi kohteiksi luokitellaan mm. päiväkodit ja leikkikentät, asukaspuistot, koulut, vanhusten palvelutalot sekä sairaalat. Taulukko 5. HSY:n suojaetäisyydet (HSY 2014) Ajoneuvoa arki-vrk Asuinrakennukset/metriä Herkkä kohde/metriä minimietäisyys suositusetäisyys minimietäisyys suositusetäisyys Ilmanlaatuvyöhykkeiden käyttäminen arvioitaessa ilmanlaatuhaittoja yksinkertaistaa altistumistilannetta, joten vyöhykkeiden käyttämiseen sisältyy rajoituksia. Etäisyydet on tarkoitettu sovellettaviksi avoimien väylien varsilla, jossa sekoittumisolosuhteet ovat hyvät ja päästölähteenä on yksi katu/tie (Uudenmaan ELY-keskus, Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa, opas 2/2015). Suositusetäisyyttä suositellaan käytettäväksi, kun suunnitellaan uusia asuinalueita ja minimietäisyyttä täydennysrakentamiseen. Etäisyydet tulee katsoa pahimman tilanteen mukaan, jolloin niitä arvioitaessa tulee käyttää liikennemääränä ennusteliikennettä arkivuorokaudessa. Etäisyys katsotaan metreinä ajoradan reunasta rakennuksen julkisivulle tai oleskelualueiden reunaan. Pääsääntöisesti uudella alueella tarkoitetaan laajaa aluetta, jolla ei ole aiempaa asutusta. (HSY Ilmanlaatuvyöhykkeet) Olemassa olevan ympäröivän maankäytön ja yllä kuvatun perusteella kortteliin suunnitellut asuinrakennukset ovat täydennysrakentamista. Kuvissa 6 ja 7 on vihreällä viivalla esitetty minimietäisyydet liikenneväylistä. Violetilla viivalla on esitetty havainnollisuuden vuoksi myös suositusetäisyys. Etäisyyksiä ei tässä tapauksessa ole arvioitu ajoratojen reunasta vaan leikkauspisteestä, josta tietystä suunnasta vaikuttavien teiden/ajoratojen liikenne risteää. Etäisyyksien arvioiminen on haastavaa paikassa, jossa kohteen lähellä kulkee useampi tie/katu. Kuvien 3 ja 4 liikennemäärien mukaiset minimietäisyydet ovat vuoden 2025 tilanteessa etelän suunnasta noin 54 m, kaakon suunnasta noin 12 m ja koillisen suunnasta noin 42 m. Vuoden 2035 tilanteessa minimietäisyydet ovat etelän suunnasta noin 58 m, kaakon suunnasta noin 32 m ja koillisen suunnasta noin 42 m.

11 Ilmanlaatuselvitys 8 / 10 Kuva 6. Vuoden 2025 liikennemäärien mukaiset minimi- ja suositusetäisyydet. Kuva 7. Vuoden 2035 liikennemäärien mukaiset minimi- ja suositusetäisyydet.

12 Ilmanlaatuselvitys 9 / Rakennusten käyttötarkoitukseen ja ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Mikäli minimi- tai suositusetäisyyksiin ei päästä, tulisi suurille päästömäärille altistuville alueille sijoitettavissa rakennuksissa käyttää tehokkaita suojauskeinoja. Näitä ovat mm.: rakennusten ilmanvaihto o tuloilman otto etäältä päästölähteistä, mahdollisimman korkealta ja suojan puolelta o parhaan mahdollisen tekniikan käyttäminen tuloilman suodatuksessa o tarvittaessa huonekohtaiset ilmanpuhdistimet. (HSY, Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa, , päivitetty ). Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osiossa D2 on määritelty tarkemmin rakennusten ilmanottoa koskevat säädökset. Siinä on määritelty muun muassa, että jos rakennus sijaitsee 50 metriä lähempänä vilkasliikenteisen ajoväylän keskiviivaa, tulee ulkoilmalaitteet sijoittaa mahdollisimman ylös suojan puolelle (rakennuksen liikenneväylän vastakkaiselle puolelle). Tie tai katu katsotaan vilkasliikenteiseksi ainakin silloin, kun keskivuorokausiliikenne on yli autoa vuorokaudessa. Lisäksi kokoelmassa on määritelty, että ulkoilmalaitteiden tulee sijaita vähintään 8 metrin päässä ulkoilman laatua pilaavista lähteistä kuten autojen pysäköintialueista. 4.3 Muut suositukset Kasvillisuudella ja meluesteille on mahdollista vaikuttaa kohteen ympäristön ilmanlaatuun, joskin niiden rooli on varsin pieni. Meluesteet muodostavat ns. katvealueen meluesteen taakse. Katvealueen laajuus riippuu meluesteen korkeudesta. Pitoisuudet katvealueella ovat alhaisempia kuin avoimessa ympäristössä ilman meluestettä. Meluesteen vaikutus ympäristönsä ilmanlaatuun on kuitenkin aina yksilöllinen riippuen täysin kohteen ominaisuuksista (maastonmuodot, ilman sekoittumisolosuhteet jne.). Tienvarsikasvillisuus voi vähentää ilmansaasteiden haitallisia vaikutuksia sitomalla saasteita lehtien pinnoille. On kuitenkin huomioitava, että liian tiivis kasvillisuus voi esim. katukuiluissa heikentää ilmanlaatua, koska ilmavirtaukset heikkenevät ja siten epäpuhtauksien laimeneminen estyy. Katukuilua reunustavien talojen korkeuden suhteella katukuilun leveyteen on suurempi vaikutus kuin kasvillisuudella. Sekä meluesteiden että kasvillisuuden vaikutus esteen takana olevan alueen ilmanlaatuun perustuu siihen, että ilmavirtaukset kohoavat esteen (melueste, kasvillisuusvyöhyke) yläpuolelle, esteet lisäävät turbulenssia, jolloin ilma sekoittuu paremmin sekä siihen, että ilmansaasteiden pidättyminen pinnoille tehostuu. (Kasvillisuuden ja meluesteiden vaikutus ilmanlaatuun liikenneympäristöissä, HSY 2015)

13 Ilmanlaatuselvitys 10 / YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Työssä laadittiin selvitys ilmanlaadusta kaavamuutosta varten Espoon Piispankallioon, osoitteeseen Gräsantörmä 1 (kortteli 22304). Kaavamuutoksella halutaan asuinkerrostaloja kortteliin, jolle voimassa olevan asemakaavan mukainen toimisto- ja koulurakentaminen ei ole toteutunut. Selvityksen perusteella on epätodennäköistä, että ilmanlaadulle asetetut raja- ja ohjearvot ylittyisivät kohteessa. On kuitenkin mahdollista, että kohteen ympäristössä esiintyy ilmanlaadullisia ongelmia, sillä se sijaitsee kahden erittäin vilkkaan liikenneväylän liittymäalueen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi tulevaisuuden tiejärjestelyjen toteutuessa suuremmat liikennemäärät tulevat entistä lähemmäksi kaavoitettavaa korttelia. Tässäkin tapauksessa asuinrakennukset sijaitsevat kuitenkin vähintään HSY:n suositusten mukaisesti vuoden 2035 ennusteliikennemääriä vastaavien minimietäisyyksien päässä lähimmistä liikenneväylistä. Vuoden 2035 tilanteessa autokannan voidaan katsoa olevan jo puhtaampaa ja päästöjentasojen alhaisempia, vaikka liikennemäärät ovat kasvussa. Päästötasojen ennustaminen näin pitkän ajan päähän on kuitenkin hyvin epävarmaa. Vaikka ajoneuvokanta tulevaisuudessa muodostuu yhä vähäpäästöisemmistä ajoneuvoista, on vaikeaa arvioida, millä aikajänteellä sillä on vaikutusta päästötasoihin. Tässä kohteessa ilmanlaadun arviointi pelkästään HSY:n ilmanlaatuvyöhykkeiden perusteella ei välttämättä anna riittävän hyvää kuvaa tilanteesta. Useat samassa käytävässä kulkevat ja toisiaan risteävät vilkkaat väylät voi olla tarpeen tarkastella yksityiskohtaisemmin. Kohteen ilmanlaatua on mahdollista tutkia tarkemmin esimerkiksi mittausten tai päästöjen leviämismallinnuksen avulla. Rakentamisen toteutuessa on huolehdittava siitä, että Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 määräykset ilmanotosta ja huoneistojen sisäilman laadusta täyttyvät. Tässä kohteessa on suositeltavaa, että ilmanotto järjestetään ajoratojen vastakkaiselta eli suojan puolelta mahdollisimman korkealta. Lisäksi kohteen ympäristön ilmanlaatuun on mahdollista hieman vaikuttaa liikenneväylien ja rakennuksien väliin sijoitettavilla kasvillisuusvyöhykkeillä sekä meluesteillä. Kohteen ja Kehä II:n ramppien välissä sijaitsee nykyisellään kapea metsäkaistale, joka sitoo jonkin verran liikenteen aiheuttamia päästöjä.