KULTTUURIPOLITIIKAN TYÖRYHMÄN MUISTIO Rehtori asetti 12. huhtikuuta 2005 työryhmän, jonka tehtävänä oli 1) selvittää monitieteisten tutkimusalojen, nykykulttuurin tutkimuksen ja kulttuuripolitiikan tutkimuksen keskeisiä painoaloja ja koulutuksen järjestelyä Jyväskylän yliopistossa sekä tehdä ehdotuksia niiden kehittämiseksi, 2) tuottaa vaihtoehtoisia ehdotuksia vahvemman, alan valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävän koulutus- ja tutkimuskeskittymän kehittämiseksi Jyväskylän yliopistoon ja 3) esittää toimenpiteitä rahoituspohjan laajentamiseksi kasvattamatta toimintamenorahoitusta sekä tekevän ehdotuksia toiminnan järjestelyiksi ja rakenteelliseksi kehittämiseksi. Työryhmään nimitettiin professori Anita Kangas ja ma. professori Erkki Vainikkala. Työryhmä kutsui sihteerikseen amanuenssi Tellervo Helinin. Työryhmä on kokoontunut neljä kertaa ja kuullut työskentelynsä aikana kummankin yksikön henkilökuntaa. Jyväskylässä 30. toukokuuta 2005 Anita Kangas Kulttuuripolitiikan professori, kokoonkutsuja Erkki Vainikkala Nykykulttuurin tutkimuksen ma. professori Tellervo Helin Amanuenssi,
työryhmän sihteeri I NYKYINEN TILANNE JA TOIMINTA Kulttuuripolitiikka Kulttuuripolitiikan monitieteinen tutkimus on yhteiskuntatieteellisesti painottunutta ja se on verkostoitunut monien eri tieteenalojen kanssa opetuksen ja tutkimustyön kautta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tutkimuksen painopisteinä ovat 1) kulttuuripolitiikan toimijat, välineet ja vaikutukset, 2) taiteen ja uuden teknologian suhde, 3) kulttuurikansalaisuus ja identiteettipolitiikat, 4) kulttuuri/luovateollisuus sekä 5) kulttuuripolitiikan historia ja perustelut. Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita ovat Kulttuurin institutionalisoituminen ja taiteen hallinnan mekanismit yhteistyössä Joensuun yliopiston kanssa ja Taiteilijuus tekeillä yhdessä Jyväskylän yliopiston taidehistoria-oppiaineen kanssa. Kulttuuripolitiikkaan kuuluvat maisteriohjelma, tohtoriohjelma, tutkijakoulu (SOVAKOn alainen ohjelma) ja läheisessä yhteistyössä yksikön kanssa toimii Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö ja sen tutkimuskeskus, CUPORE. Kulttuuripolitiikka on hyväksytty eurooppalaisten verkostojen, ENCATC ja CIRCLE, jäseneksi ja on asiantuntijana Itä-Euroopan kulttuuripolitiikan koulutusta kehittävässä verkostossa. Kulttuuripolitiikan tutkijat osallistuvat aktiivisesti kulttuuripolitiikan tutkimuksen maailmanlaajuisiin ja pohjoismaisiin konferensseihin ja ovat luoneet Suomen kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivät -konseptin. Alan tieteellisiin julkaisuihin, esim. Kulturpolitisk tidskrift (jonka toimitusneuvostossa yksikön edustaja on ollut sen perustamisesta vuoteen 2004 saakka), Arts Management, Law and Society ja International Journal of Cultural Policy, on hyväksytty useita tutkijoiden artikkeleita. Kulttuuripolitiikan opetusta on järjestetty Jyväskylän yliopistossa 1980-luvun alusta lähtien. Aluksi opetus liittyi yhteiskuntapolitiikkaan kahden tunnin erikoisalaluentona. Alan tutkimuksen vahvistuminen on mahdollistanut myös koulutuksen kehittämisen. Vuonna 1987 yhteiskuntapolitiikan (kulttuuripolitiikka erikoisala), valtio-opin ja taidekasvatuksen laitosten yhteistyönä perustettiin Kulttuurityön opintokokonaisuus ja vuonna 1992 Cultural Management -opintokokonaisuus (35 ov), jota koordinoitiin yhteiskuntapolitiikan laitokselta ja mukana olivat taidekasvatuksen ja taloustieteen laitokset. Seuraava kehitysvaihe oli tutkinnon tuottavan koulutuksen organisointi ja se toteutettiin vuonna 2000. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon tuottava koulutusohjelma, johon sisäänotto on 10 12 opiskelijaa vuosittain, antaa tieteelliset perustiedot kulttuurin ja kulttuuripolitiikan tulkitsemiseen kansainvälisessä toimintaympäristössä. Koulutusohjelma keskittyy esimerkiksi siihen, miten kulttuuri-identiteetit
rakentuvat, miten teknologia muovaa taidetta ja taiteen käyttöä, mitä taloudellisia merkityksiä kulttuurilla on ja miten kansalainen kohtaa kulttuurin. Ohjelman lisäksi kulttuuripolitiikka tuottaa yhteiskuntapolitiikan tutkintovaatimuksiin kulttuuripolitiikan erikoistumisalueen. Kulttuuripolitiikan englanninkielinen, maisterin tutkintoon johtava koulutusohjelma toteutetaan Nordic Arts and Culture Studies -maisteriohjelman suuntautumisvaihtoehtona. Ohjelma on yhteinen TAIKUn kanssa ja kulttuuripolitiikan suuntautumisvaihtoehdossa opiskelee yhdeksän ulkomaista opiskelijaa. Kulttuuripolitiikalla on omat SOKRATES/ERASMUS -vaihtosopimukset Barcelonan, Maastrichtin ja Tallinnan yliopistojen kanssa. Sen lisäksi opiskelijat voivat käyttää yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen sekä yliopiston yhteisiä vaihtomahdollisuuksia. Vuodesta 1995 lähtien useana vuotena on järjestetty kansainvälinen kesäkoulu ja parhaillaan haetaan koordinaattorina rahoitusta EU:n Intensive Programme -ohjelmasta kolmen 10 päivää kestävän opetusjakson järjestämiseksi yhteistyössä viiden muun eurooppalaisen yliopiston kanssa. Kulttuuripolitiikan monitieteinen tohtoriohjelma (tohtoriseminaari) käynnistyi vuonna 1998, ja siitä on valmistunut kolme tohtoria, tavoitteen ollessa tohtori/vuosi. Ohjelmassa opiskelee aktiivisesti 14 jatko-opiskelijaa. Kulttuuripolitiikan koulutusohjelmasta valmistuu yhteiskuntatieteiden maistereita, jatko-opinnoista yhteiskuntatieteiden lisensiaatteja ja tohtoreita. Kulttuuripolitiikan koulutusohjelmaan kuuluu aina myös jonkin yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen pääaineen (filosofia, sosiologia, valtio-oppi, yhteiskuntapolitiikka) syventäviä opintoja, ja opiskelijat saavat jatkokoulutuskelpoisuuden yhteiskuntatieteisiin. Kahtena vuotena, 2002 ja 2003, ohjelmaan otettiin myös useita humanistisen tiedekunnan opiskelijoita, ja heidän edellytettiin tekevän täydentävät opinnot yhteiskuntatieteissä. Tehtävä osoittautui monien kohdalla liian työlääksi. Suuri osa kulttuuripolitiikan koulutusohjelmaan hakevista tulee maan muista yliopistoista tai ulkomailta. Kulttuuripolitiikka on ollut mukana yliopiston Eurooppaopintokokonaisuudessa, mutta on kuuden toimintavuoden jälkeen vetäytynyt siitä resurssien vähäisyyden takia. Myöskään toiveisiin saada kulttuuripolitiikan opetusta avointen yliopistojen kautta ei ole voitu vastata myöntävästi. Suunnitelmissa on jatkokoulutusta ja opettajavaihtoa koskeva yhteistyö Sibelius-Akatemian Kuopion toimipisteen kanssa.
Henkilökuntaan kuuluvat professori ja assistentti sekä yhdeksän tutkijaa, joista kaksi on ulkomaista. Tutkijoiden työtä rahoittavat Suomen Akatemia, opetusministeriö, CIMO ja säätiöt. Lisäksi yksikköön kuuluu yliassistentti (50 %), jonka palkan maksaa Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö ja joka tekee puolet työtunneistaan säätiölle. NACS-lehtori (50 %) on vastuussa englanninkielisen koulutusohjelman koordinoinnista ja opettaa siinä. Yksikkö maksaa 40 % Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan palkasta, ja tutkimusjohtaja opettaa koulutusohjelmassa yhden kurssin. Kulttuuripolitiikalla on yksi oma dosentti ja kaksi yhteistä yhteiskuntapolitiikan kanssa. Suunnitelmissa on luoda ns. dosenttikollegio jatkokoulutuksen kehittämiseksi ja ohjaajaresurssien lisäämiseksi. Alustavia tiedusteluja dosenttien nimeämiseksi on jo tehty Suomeen, Norjaan ja Tallinnaan. Nykykulttuurin tutkimus Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa tutkitaan monitieteisesti tämän päivän kulttuuria. Erityispiirteenä on humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden konkreettinen hankeyhteistyö. Oppiainerajat ylittävät tutkimushankkeet ja opetus liittävät keskuksen kiinteästi Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitokseen. Tutkimustyö perustuu ennen kaikkea yhteisiin hankkeisiin. Keskuksessa on ollut useita Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita, kuten Kulttuurin markkinat ja merkitykset, Kulttuurin tulkintasäännöt kuudessa Euroopan maassa ja Kertomusten aika, sekä Opetusministeriön rahoittama hanke Elämysten jäljillä. Keskus on mukana useassa meneillään olevassa hankkeessa. Keskuksessa on organisoitu myös Yksilö, yhteisö, media -hanke, joka on koonnut tähän mennessä 22 mediatutkijaa TAIKUsta, KTL:stä ja Viestintätieteiden laitoksesta sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja Jyväskylän ammattiopistosta. Näin alkanut verkostoituminen johtaa tänä kesänä Mediakasvatuksen Seuran perustamiseen. Tutkimustyössä ovat keskeisiä narratiivinen tutkimus, sosiologinen kulttuurintutkimus, mediatutkimus, reseptiotutkimus ja diskurssianalyysi. Teoreettisesti tutkimusta ovat ohjanneet niin hermeneuttiset kuin semioottiset lähestymistavat; tärkeä juonne on ollut myös birminghamilainen kulttuurintutkimus ja siihen liittyvät nykykeskustelut. Sosiokulttuurinen modernisaatio on ymmärretty sekä kulttuuriteorian että empiirisen tutkimuksen kehykseksi. Empiirisesti on tutkittu kulttuurituotteiden tuotantoa, jakelua, käyttöä, vastaanottoa ja kulttuurisiin merkityksiin liittyviä seikkoja. Kohteina ovat olleet useat kulttuurin alueet, kuten kirjallisuus, mediakulttuuri, kuvataiteet, (oma)elämäkerrat ja digitaalinen kulttuuri. Viimeksi mainittu on eriytynyt omaksi oppiaineekseen.
Keskuksen tutkimuspainotteisuus varmistaa myös tulevaisuudessa sen, että se voi joustavasti ottaa toteuttaakseen erilaisia kulttuurin muutoksesta nousevia tutkimustehtäviä. Nuorten tutkijoiden rekrytoinnin kannalta on tärkeää, että mahdollisuuksia palkata tutkimusavustajia tai harjoittelijoita kehitetään. Tutkimuskeskuksen valtakunnallista ja osin kansainvälistä toimintaa ovat tutkimushankkeiden lisäksi sen oma julkaisusarja (ref.), osuus kulttuurin tutkimuksen verkoston toiminnassa ja Kulttuurintutkimus-lehden julkaisemisessa sekä englanninkielinen kulttuurintutkimuksen kesäkoulu. Julkaisusarjan käsikirjoituksista suurin osa tarjotaan Jyväskylän yliopiston ulkopuolelta. Tähän mennessä on ilmestynyt 84 nimekettä. Toimitustyössä on myös tieteellisen kirjoittamisen jatkokoulutuksen ulottuvuus. Keskuksessa vuonna 1984 perustetulla kulttuurin tutkimuksen verkostolla on nykyään valtakunnallinen johtoryhmä, mutta sen toimintaa hoidetaan edelleen tutkimuskeskuksesta käsin, jossa sijaitsee sen sihteeri ja nykyinen varapuheenjohtaja. Lehteä julkaisee verkosto yhdessä tutkimuskeskuksen kanssa. Siinä on referee-osasto. Toimituskunnan jäsenet ovat eri laitoksista ja yliopistoista, mutta siihen on aina kuulunut myös päätoimittajina tutkimuskeskuksen tutkijoita. Vuodesta 1994 yhdessä verkoston kanssa järjestetyt kesäkoulut ovat muodostuneet yhdeksi alan keskeisistä valtakunnallisista jatkokoulutuksen foorumeista. Opettajat ovat olleet ansioituneita ulkomaisia ja kotimaisia tutkijoita. Jatkuva nykykulttuurin alan jatkokoulutus omille tohtoriopiskelijoille alkoi oppiainestatuksen ja professuurin saamisen myötä vuonna 2002. Siihen asti keskus oli tutkimusseminaarillaan tukenut voimakkaasti muiden alojen jatkokoulutusta, ja useat keskuksen tutkijat tohtoroituivat muualle. Sittemmin väitöskirjoja on valmistunut keskimäärin yksi vuodessa. Tällä hetkellä oppiaineessa on kymmenen aktiivista jatko-opiskelijaa. Jatkokoulutus tapahtuu tutkimuskeskuksen omassa viikoittaisessa tutkijaseminaarissa ja tutkimushankkeiden omissa työkokouksissa. Vertaisopetusta korostavaan tutkijaseminaariin osallistuu usein myös TAIKUn muiden oppiaineiden opiskelijoita sekä tutkijoita myös laitoksen ulkopuolelta. Jatkokoulutusta on päätetty systematisoida laatimalla entistä selkeämpi jatkokoulutusohjelma, josta tiedottamalla voidaan tehostaa rekrytointia muista yliopistoista. Sekä tutkimushankkeiden että opetuksen osalta Nykykulttuurin tutkimuskeskus on nivoutunut yhteen Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen kanssa. Tästä on esimerkkinä laitoksen yhteinen väitöskirjaseminaari, jonka vetäminen on annettu tutkimuskeskuksen tehtäväksi. Seminaarin työskentelyyn on osallistunut 21 jatko-opiskelijaa; lisäksi mukana on ollut aiheen mukaan TAIKUn tutkijoita ja opettajia.
Tutkimuskeskus osallistuu myös laitoksen yhteiseen luento-opetukseen. Se on mukana myös englanninkielisen NACS-maisteriohjelman opetuksessa. Henkilökuntaan kuuluvat tällä hetkellä professori, yliassistentti ja osastosihteeri sekä viisi tutkijaa, joiden työtä rahoittavat Suomen Akatemia, Nuorisotutkimusverkosto ja säätiöt. Keskuksella on tällä hetkellä kaksi dosenttia, joiden alat ovat kulttuurintutkimus ja postkoloniaalisuus; sosiologisen kulttuurintutkimuksen dosentuuri on vireillä. Yksi aiemmin yliopiston palkkauksen piiriin kuulunut tutkijanpaikka on täyttämättä. Arvioitavina olevista hanke- ja tutkijakouluhakemuksista voidaan odottaa parannusta tämänhetkiseen tilanteeseen. II YKSIKÖIDEN YHTEISET TUTKIMUSPAINOTUKSET Työryhmä on käynyt läpi kummankin tutkimusyksikön painopistealueet ja päätynyt niiden pohjalta neljään yksiköille yhteiseen laaja-alaiseen temaattiseen painotukseen, joiden sisällä on erilaisia lähestymistapoja. Painotukset eivät ole selvärajaisia ja niiden välillä on päällekkäisyyttä. Painotuksia valittaessa yksi kriteeri on ollut perus- ja apurahoitettujen tutkijoiden toiminta kyseisessä teema-alueessa. 1) Kulttuuri, media ja teknologia -mediakasvatus, kulttuuriteollisuus, teknologia, käyttäjyys -tutkijat: FT Kaisa Hiltunen (NYKY) YTT, professori Anita Kangas (KUP) FT, dosentti Sirkku Kotilainen (NYKY) FT, yliassistentti Urpo Kovala (NYKY) MA Laêtitia Kulyk (KUP) YTT Raija-Leena Loisa (KUP) YTM Niina Simanainen (KUP) FT Annikka Suoninen (NYKY) 2) Kulttuuri, identiteetit ja merkitykset -osallistuminen, kansalaisuus, monikulttuurisuus, arvot, ideologiat, kokemukset -tutkijat: FM Irma Hirsjärvi (NYKY) YTT, yliassistentti Simo Häyrynen (KUP) FT, dosentti Kimmo Jokinen (NYKY) YTM Inga Kalvina (KUP) FT, dosentti Sirkku Kotilainen (NYKY) FT, yliassistentti Urpo Kovala (NYKY) FM Pirkko Luoma (NYKY)
YTM, assistentti Pauliina Maukonen (KUP) YTM Katja Mäkinen (KUP) YTM Miikka Pyykkönen (KUP) YTM Tuija Saresma (NYKY) FM Sari Taimela (NYKY) FT, professori Erkki Vainikkala (NYKY) 3) Kulttuurin politiikat -kulttuuripolitiikan historia, toimijuus, vaikutukset, perustelut -tutkijat: YM Minna Helminen (KUP) YTT, yliassistentti Simo Häyrynen (KUP) FT, dosentti Kimmo Jokinen (NYKY) YTT, professori Anita Kangas (KUP) YTT Raija-Leena Loisa (KUP) YTM, assistentti Pauliina Maukonen (KUP) YTT Jarmo Mäkinen (KUP) YTL Katja Mäkinen (KUP) FM Esa Pirnes (KUP) YTM Sakarias Sokka (KUP) FT, professori Erkki Vainikkala (NYKY) 4) Taide, taiteilijuus ja taideorganisaatiot -taidemaailma ja taidekentät, taideteoriat ja estetiikka, taiteen talous -tutkijat: YTM Terhi Aaltonen (KUP) YTT, dosentti Sari Karttunen (KUP) YTT Jarmo Mäkinen (KUP) YTM Tuija Saresma (NYKY) YTM Niina Simanainen (KUP) FM Sari Taimela (NYKY) FT, professori Erkki Vainikkala (NYKY) III TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET YHTEISEN KULTTUURIPOLITIIKAN JA NYKYKULTTUURIN TUTKIMUKSEN VAHVUUSALUEEN KEHITTÄMISEKSI Yksiköt muodostavat suunnittelukaudella 2007 2010 kansainvälistä tasoa olevan osaamiskeskuksen. Tähän edetään seuraavilla toimenpiteillä: 1) JATKETAAN TUTKIMUKSEN YHTEISTEN PAINOPISTEIDEN KEHITTÄMISTÄ Kulttuuri, media ja teknologia
Kulttuuri, identiteetit ja merkitykset Kulttuurin politiikat Taide, taiteilijuus ja taideorganisaatiot 2) ALOITETAAN KOLMEN YHTEISEN PROJEKTIN SUUNNITTELU Ikääntyminen ja kulttuurielämä -päävastuu: kulttuuripolitiikka Eurooppalaisuus - arvot ja merkitykset -päävastuu: nykykulttuurin tutkimus Taiteen arvotalous -yhteinen vastuu 3) KEHITETÄÄN VERKOSTOYHTEISTYÖTÄ Verkosto(t) Selvitetään, onko mahdollista muodostaa yksi yhteinen verkosto. Vuonna 1984 perustetun valtakunnallisen Kulttuurin tutkimuksen verkoston toimintaa organisoidaan nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen piirissä on tällä hetkellä kehitteillä oma verkosto. Tutkimuspäivät Kumpikin yksikkö on toiminut aktiivisesti oman vahvuusalueensa valtakunnallisten tutkimuspäivien järjestelyissä. Kulttuurin tutkimuksen verkosto järjestää II valtakunnalliset kulttuurin tutkimuksen päivät 9. 10.12.2005. (Ensimmäiset päivät järjestettiin vuonna 2003 Helsingissä.) Kulttuuripolitiikan koulutusohjelma järjestää kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivät marraskuussa 2006. (Ensimmäiset kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivät järjestettiin vuonna 2004 Jyväskylässä). Tutkimuspäivät toteutuvat vuorovuosina. Yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa (opettajien jatkokoulutus) Selvitetään mahdollisuuksia tukea ammattikorkeakoulujen opettajien jatkokoulutusta.
Ammattikorkeakouluissa on käynnistynyt jatkotutkintokokeilu, jonka myötä voi olettaa pätevien yliopettajien rekrytoinnin lisääntyvän. Yliopettajilta vaaditaan akateemista jatkotutkintoa. 4) LAAJENNETAAN KULTTUURIPOLITIIKAN KOULUTUSOHJELMAA Kulttuuripolitiikan koulutusohjelma on toiminut menestyksellisesti vuodesta 2000. Koulutuksen laajentamista ja avaamista humanistisen tiedekunnan opiskelijoille on toivottu. Tällöin koulutusohjelmasta valmistuisi paitsi yhteiskuntatieteiden myös filosofian maistereita. Nykyinen koulutusohjelma antaa yhteiskuntatieteilijöille jatkokoulutuskelpoisuuden yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen pääaineissa (filosofia, sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka) ja uusi laajennettu ohjelma voisi antaa jatkokoulutuskelpoisuuden humanisteille nykykulttuurin tutkimuksessa. Koulutuksen laajentaminen edellyttää nykyisen opetusohjelman sisältöjen ja olemassa olevien opettajaresurssien tarkistamista. IV RESURSSIT Yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tavoitteena löytää ulkopuolista rahoitusta. Ajatuksena on etsiä kansainvälisiä tutkijapartnereita ja vahvistaa suomalaisia tutkimuslaitosyhteyksiä (esim. YLEn tutkimusosasto, STAKES, Tilastokeskus, Kuluttajantutkimuslaitos, CUPORE, m-cult jne.). Uusi tutkimus- ja varsinkin opetusyhteistyö on Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen osalta vaikeasti toteutettavissa professorin ja yliassistentin voimin, ellei tällä hetkellä täyttämättä olevia erikoistutkijan ja tutkijan paikkoja saada uudelleen käyttöön. Kulttuuripolitiikan koulutusohjelma on saanut yliopiston hankerahoitusta. On selvää, että mikäli opetusresurssit ovat jatkossa vain professori ja assistentti, ohjelma on viisasta lopettaa itsenäisenä ohjelmana ja hajottaa yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen eri oppiaineiden suuntautumisvaihtoehdoksi ja edellä esitetty koulutusohjelman laajentaminen ei voi toteutua. Sekä maisteri- että tohtoriohjelmat ovat kuitenkin kehittyneet valtakunnallisesti (ja eurooppalaisestikin) merkittäviksi ohjelmiksi, ja ohjelman opettajat ovat kysyttyjä asiantuntijoita erilaisiin tehtäviin. Tutkimusrahoitusta jatkokoulutettaville (ja post doceille) on onnistuttu saamaan hyvin. Määräaikaisten tutkijavoimien varaan ei voi kuitenkaan
rakentaa tutkinnon tuottavaa koulutusta. Tutkimus- ja opetustyön kehittäminen vaatisi yliassistentin ja lehtorin virkojen vakinaistamista. Yhteistyö CUPOREn kanssa on ollut aktiivista; säätiön rahoittamia tutkimusprojekteja (sellaisia, jotka samalla mahdollistavat rahoitusta jatkokoulutettaville) toteutetaan kulttuuripolitiikassa ja kulttuuripolitiikasta valmistuneet ovat sijoittuneet CUPOREen tutkijoiksi. Kulttuuripolitiikan yhteistyö Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön kanssa avaisi Arts Management-tutkinnon tehneille mahdollisuuden jatko-opintoihin. V YHTEISET RAKENTEET Kulttuuripolitiikan ja nykykulttuurin tutkimuksen yhteisen kulttuurin tutkimuksen vahvuusalueen kehittämisen neljä kohtaa merkitsevät pysyvien yhteisten toimintarakenteiden luomista. Tiedekuntaraja ei ole näin syntyvän tutkimuskeskittymän esteenä. Sen vuoksi työryhmä ei pidä aiheellisena ryhtyä harkitsemaan yksiköiden siirtämistä tiedekunnasta toiseen. Tätä ratkaisua tukee sekin, että yksiköiden vahvuus sekä tutkimuksen että maisteri- ja jatko-opiskelijoiden rekrytoinnin kannalta perustuu pitkälti yhteistyömuotoihin, joita ne ovat kehittäneet omassa laitosyhteydessään. Nämä vahvuudet tulevat nyt uuden tutkimuskeskittymän käyttöön. Samoista syistä työryhmä ei myöskään tähtää ehdotuksessaan uuteen oppiaineeseen. Kulttuuripolitiikan koulutusohjelman kulttuurintutkimuksellinen laajentaminen olisi esimerkki siitä, kuinka ehdotetun kaltaisen keskittymän puitteissa voidaan kehittää yhteisen tutkimuksen lisäksi myös yhteistä opetusta oppiainestatuksen eron häiritsemättä. Yliopistojen laskentamalli tullee kehittymään sellaiseen suuntaan, ettei oppiaineistuminen ole välttämättömyys rahoituksen saamiselle. Jos näin ei käy, yksiköt ovat valmiita pohtimaan kahden tiedekunnan yhteisen oppiaineen rakentamista.