Antero Puhakka & Juhani Rautopuro Kauas urat karkaavat Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2016 1
ISBN 978-952-68171-2-5 (nid.) ISBN 978-952-68171-3-2 (PDF) Kannen suunnittelija: Ulriikka Lipasti Julkaisija: Tieteentekijöiden liitto Painopaikka: Grano Joensuu 2
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 7 1.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus... 8 2 PERUSTIETOJA VASTANNEISTA... 9 2.1 Sukupuoli, maantieteellinen alkuperä, ikä ja perhetilanne... 9 2.2 Koulutus... 10 2.3 Jatko-opinnot ja niiden rahoitus... 14 3 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ... 18 3.1 Työelämään sijoittuminen... 18 3.2 Ei-ammatissa toimivat... 22 3.3 Apurahalla työskentely... 24 3.4 Palvelussuhteen laji... 25 3.5 Palvelussuhteiden lukumäärät ja kestot... 28 4 PALKKAUS... 33 4.1 Säännöllisen työajan ansio... 33 4.2 Korvaukset... 38 4.3 Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia... 39 5 TYÖAJAT... 41 5.1 Viikoittainen työaika... 41 5.2 Ylityöt... 44 5.3 Ilta- ja viikonlopputyöt... 45 6 TYÖPAHOINVOINTI... 49 6.1 Työuupumuksen ja yleisen stressin kokemukset... 49 6.2 Haitallisen työstressin aiheuttajat... 54 6.3 Työhyvinvoinnin parannuskeinot... 56 7 TYÖPAIKKAKOKEMUKSET... 60 7.1 Kuuluminen työyhteisöön... 60 7.2 Ulkomaalaistaustaiset Suomen tiedemaailmassa... 62 7.3 Työsuhteen uhkatekijät... 64 7.4 Uranvaihdot ja uranvaihtosuunnitelmat... 65 7.5 Tyytyväisyys työpaikkaan ja työpaikan ilmapiiri... 68 8 KANSAINVÄLISTYMINEN... 71 8.1 Työskentely ja apurahalla olo ulkomailla... 71 8.2 Kansainvälinen liikkuvuus... 71 8.3 Työyhteisön tuki ulkomaille lähtemiseen... 73 8.4 Liikkuvuutta estävät tekijät... 73 9 YHTEISTOIMINTANEUVOTTELUT... 77 3
KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä... 10 Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet... 11 Kuvio 3. Tohtorin tutkinnon suorittaneet sukupuolittain 1998 2016... 12 Kuvio 4. Jatko-opintojen rahoituslähteet 2013 16... 15 Kuvio 5. Jatko-opintojen pääasiallinen rahoituslähde kyselyhetkellä... 16 Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain... 16 Kuvio 7. Vastaajien työnantajasektorit sukupuolittain... 18 Kuvio 8. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain... 19 Kuvio 9. Nimikkeet lokakuussa 2016... 20 Kuvio 10. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista 1998 2016... 21 Kuvio 11. Kaikkien työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto... 23 Kuvio 12. Apurahalla työskentelyn yhteenlaskettu kesto 2001 16... 24 Kuvio 13. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain 2001 16... 26 Kuvio 14. Yliopistossa työskentelevien tohtoreiden palvelussuhteen vakinaisuus väittelyvuoden ja ammattiryhmän mukaan... 27 Kuvio 15. Palvelussuhteiden lukumäärät työuran aikana... 29 Kuvio 16. Palvelussuhteiden lukumäärä nykyisellä työnantajalla... 30 Kuvio 17. Nuorempien tutkijoiden nykyisen työsuhteen kesto... 31 Kuvio 18. Naisten keskipalkat ja ero miesten keskipalkkoihin... 34 Kuvio 19. Tohtoreiden keskipalkat sukupuolittain eri työnantajilla... 36 Kuvio 20. Yliopistolaisten keskipalkat koulutustasoittain ja sukupuolittain... 36 Kuvio 21. Ammattiryhmien keskipalkat yliopistosektorilla koulutustasoittain ja sukupuolittain... 37 Kuvio 22. Palkkausjärjestelmän vääräksi koettu soveltaminen yliopistoissa sukupuolittain 2007 16... 40 Kuvio 23. Kotona iltaisin tehtävien töiden yleisyys sukupuolittain... 45 Kuvio 24. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät työnantajittain 2007 16... 46 Kuvio 25. Viikonlopputöiden yleisyys sukupuolittain... 48 Kuvio 26. Työuupumuksen kokeminen 2001 16... 49 Kuvio 27. Stressin tuntemukset 2004 16... 50 Kuvio 28. Paljon stressiä kokeneet ammattiryhmittäin 2004 16... 51 Kuvio 29. Paljon stressiä kokeneet työnantajittain 2004 16... 52 Kuvio 30. Viikkotuntityömäärä ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 53 Kuvio 31. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät... 54 Kuvio 32. Tärkeimmät haitallisen työstressin aiheuttajat 2004 16... 55 Kuvio 33. Työhyvinvoinnin lisäämisen keinojen arviointi... 57 Kuvio 34. Tärkeimmät työhyvinvoinnin lisäämisen keinot 2004 16... 57 Kuvio 35. Työyhteisöön kuuluminen koulutustason ja maantieteellisen alkuerän mukaan... 61 Kuvio 36. Suomeen muuttamisen syyt... 62 4
Kuvio 37. Suomessa kohdatut ongelmat... 63 Kuvio 38. Epävarmuus työsuhteesta sekä työsuhteen uhkatekijät... 64 Kuvio 39. Yliopistosektorilta poishakeutumista koskeneet harkinnat kahden edellisen vuoden aikana, koulutustason ja samassa yliopistossa työskentelyn keston mukaan... 67 Kuvio 40. Tyytyväisyys omaan työpaikkaan vastaushetkellä... 68 Kuvio 41. Tyytyväisyys yliopistoon työpaikkana 2010 16... 69 Kuvio 42. Työilmapiirin paraneminen kahden edellisen vuoden aikana... 69 Kuvio 43. Yliopiston työilmapiirin paraneminen 2010 16... 70 Kuvio 44. 3 edellisen vuoden aikainen kansainvälinen liikkuvuus työnantajittain. 72 Kuvio 45. Kansainvälistä liikkuvuutta estävät tekijät... 74 Kuvio 46. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet sukupuolittain... 74 Kuvio 47. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet jatko-opiskelijoilla... 75 Kuvio 48. Tohtoreiden kansainvälistä liikkuvuutta estävät tekijät sukupuolittain. 76 Kuvio 49. Yhteistoimintaneuvotteluja koskevat väittämät... 78 5
TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain... 9 Taulukko 2. Vastaajien ikäjakauma maantieteellisen alkuperän mukaan... 10 Taulukko 3. Vastaajien koulutusalat... 11 Taulukko 4. Jäsenistön tutkintotasot... 12 Taulukko 5. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi... 13 Taulukko 6. Korkein tutkinto koulutusaloittain... 14 Taulukko 7. Nykyisen työsuhteen pituus yliopistojen opetus- tai tutkimustehtävissä työskentelevillä ja jatko-opintoja suorittavilla... 17 Taulukko 8. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja... 20 Taulukko 9. Ammattiryhmät maantieteellisen alkuperän mukaan... 21 Taulukko 10. Ammattiryhmät 1998 2016... 21 Taulukko 11. Ei-ammatissa toimivat... 22 Taulukko 12. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain... 25 Taulukko 13. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin 2001 16... 26 Taulukko 14. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja -hajonta sukupuolittain ja maantieteellisen alkuperän mukaan... 35 Taulukko 15. Työmatkakustannusten korvaaminen työnantajittain... 38 Taulukko 16. Palkkausta liian pienenä pitävien osuus 1998 2016... 40 Taulukko 17. Ammattiryhmittäiset viikkotuntimäärät... 41 Taulukko 18. Koulutustasoittaiset viikkotuntimäärät... 42 Taulukko 19. Työnantajittaiset viikkotuntimäärät... 42 Taulukko 20. Opetustehtävien määrän kehitys edellisen kahden vuoden aikana 42 Taulukko 21. Opetustehtävät ammattiryhmittäin... 43 Taulukko 22. Ylitöiden tekeminen ammattiryhmittäin... 44 Taulukko 23. Ei koskaan kotona iltaisin työskentelevät työnantajittain 2004 16 46 Taulukko 24. Kotona iltaisin tehtävä päätoimeen liittyvä työ ammattiryhmittäin 47 Taulukko 25. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät opettajat sukupuolittain 2004-16... 47 Taulukko 26. Iltatyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 52 Taulukko 27. Viikonlopputyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 53 Taulukko 28. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät ammattiryhmittäin... 56 Taulukko 29. Työhyvinvoinnin parantamisen keinot ammattiryhmittäin... 58 Taulukko 30. Uranvaihtoharkinnat kahden vuoden aikana työnantajittain... 66 Taulukko 31. Palkkatyössä ulkomailla... 71 Taulukko 32. Apurahalla ulkomailla... 71 Taulukko 33. Tyytyväisyys työyhteisön tukeen ulkomaille lähdettäessä... 73 Taulukko 34. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet ikäluokittain... 75 6
1 JOHDANTO Tieteentekijöiden liitto on vuonna 1967 perustettu yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Jäsenistön kokonaismäärä vuoden 2016 lopussa oli 7082. Vuonna 2017 liitto juhlii 50-vuotistaivaltaan ja rooliaan Akavan suurimpana yliopistosektorin järjestönä ja merkittävänä vaikuttajana suomalaisen tiedepolitiikan, yliopistokoulutuksen sekä tietohuollon kehittämisessä. Tieteentekijöiden liiton seitsemäs koko jäsenistön kattava jäsenkysely toteutettiin marraskuussa 2016. Jäsenkyselyssä selvitettiin muun muassa jäsenistön koulutusta, palvelussuhteita, palkkausta, työllisyyttä, apurahalla työskentelyä ja työoloja. Suurin osa kyselyn kysymyksistä pidetään samoina, jolloin voidaan aikasarjanomaisesti valottaa niitä muutoksia, joita tiedekentällä Suomessa on tapahtunut. Jokaiseen kyselyyn on lisätty osioita, joilla on katsottu olevan erityistä kiinnostavuutta. Uutta uljasta yliopistomaailmaa on yliopistojen yksityistämisen jälkeen leimannut toistuvat yhteistoimintaneuvottelut, minkä vuoksi nyt haluttiin selvittää käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen vaikutuksia tieteentekijöille. Suomalaisen tiedemaailman kansainvälistymistä osoittaa osaltaan myös se, että liittoon liittyy entistä useampi kansainvälisen taustan omaava tieteentekijä. Tämän vuoksi edellisen kyselyn kansainvälistymisosiota laajennettiin kattamaan kysymyksiä myös Suomeen työskentelemään tuloa koskien. Kun valtaosa kysymyksistä on kuitenkin samoja, voidaan selvittää eroavatko havainnot toisistaan ihmisten kansallisen taustan mukaan. Voimakkaasti uusiutumaan kannustetuissa yliopistoissa, joissa henkilöstön vähentämiseen liittyvistä yhteistoimintaneuvotteluista näyttää tulleen jokavuotinen ilmiö, on tärkeää selvittää myös työpahoinvointiin liittyviä tekijöitä sekä myös niitä keinoja, joilla tieteentekijät katsovat omaa työssä jaksamistaan voitavan parantaa. Tutkimuksen tekijöinä ovat toimineet YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta. Raportissa kyselyn tietoja verrataan edellisiin vuosina 1998, 2001, 2004, 2007, 2010 ja 2013 toteutettuihin jäsenkyselyihin, liiton jäsenrekisterin tietoihin sekä muuhun tilastomateriaaliin. Tieteentekijöiden liiton toimintaan liittyviä järjestöllisiä kysymyksiä, kuten työtaisteluun suhtautumista koskevia kysymyksiä, ei raportoida tässä yhteydessä. Jäsenkyselyn tuloksia hyödynnetään liiton toiminnan kehittämisessä. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääasiassa kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttiosuuksia, graafisia esityksiä sekä keski- ja hajontalukuja (aritmeettinen keskiarvo, mediaani, keskihajonta ja kvartiilit). Tutkittavien ominaisuuksien keskinäisiä riippuvuuksia on tarkasteltu ristiintaulukoinneilla ja niihin liittyvillä khiin-neliötestillä ja residuaalitarkasteluilla. Ryhmien väliset keskiarvovertailut on suoritettu kahden ryhmän (esimerkiksi sukupuoli) vertailussa t-testin avulla. Useamman ryhmän vertailussa (esimerkiksi ammattiryhmät) on käytetty yksisuun- 7
taista varianssianalyysia. Tilastollisesti merkitsevät ryhmäerot ja riippuvuudet tarkoittavat tässä raportissa alle 5 % merkitsevyystasoa (p<0,05). Tilastollisia merkitsevyyksiä ei kuitenkaan merkitä p-arvoina raporttiin. Pääsääntöisesti raportissa käytetään lukijaystävällisyyden vuoksi myös kokonaisprosenttilukuja, mistä syystä kaikki taulukot ja kuviot eivät välttämättä summaudu sataan. 1.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus Jäsenkysely toteutettiin marraskuussa 2016. Poikkileikkaustutkimuksen tarkasteluajankohtana toimi vuoden 2016 lokakuu. Kysely (liite 2) postitettiin vain Tieteentekijöiden liiton Suomessa asuville jäsenille. Lomakkeita ei postitettu eläkkeelle oleville eikä niille jäsenille, joiden osoite oli ulkomailla. Liiton jäsenrekisterin kielikoodin perusteella jäsenille lähetettiin joko suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen kyselylomake. Kaikilla oli myös mahdollisuus vastata halutessaan verkossa oleviin kyselyihin, jotka oli toteutettu edellä mainituilla kielillä. Kaikkiaan lomakkeita postitettiin 6755. Vastauksia saatiin 1906 jäseneltä, eli kyselyn saaneista 28 % vastasi kyselyyn. Verkkovastausmahdollisuutta käytti hyväkseen ainoastaan 300 jäsentä. Vastausprosentti (28 %) on täsmälleen sama kuin edellisessä kyselyssä. Aiemmin vastausaktiivisuus oli parempi, joskin kolmannen kerran peräkkäin vastausprosentti jäi samaan. Vuonna 2004 vastanneita oli 38 % ja 2007 vielä 33 %, vuosina 2010, 2013 ja 2016 siis 28 %. Jäsenyhdistyksittäiset vastausprosentit vaihtelivat 20 %:sta 31 %:iin. Jäsenkyselyssä ei tehty uusintakyselyä. Jäsenkysely toteutettiin nimettömänä. Nimettömyydestä johtuen vastaamattomista ei ole käytettävissä sellaisia tietoja, että katoanalyysi voitaisiin luotettavasti suorittaa. Kyselyn perusteella ei siten tiedetä poikkeavatko vastaamattomat merkitsevästi vastaajista. Koska katoanalyysia ei voida luotettavasti suorittaa, kuvaavat raportissa myöhemmin esitettävät tulokset kyselyyn vastanneita eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Myöhemmin raportissa vastaajien tietoja verrataan kuitenkin koko jäsenistöstä saatavilla oleviin tietoihin ja pohditaan joidenkin ryhmien mahdollisia yli- ja aliedustavuuksia. Koska liiton jäsenten kokonaistutkimukseen perustuvan kyselyn vastausaktiivisuus on toistuvasti alhainen, on jatkossa pohdittava satunnaisotantaan pohjautuvaa kyselyä. 8
2 PERUSTIETOJA VASTANNEISTA 2.1 Sukupuoli, maantieteellinen alkuperä, ikä ja perhetilanne Kyselyyn vastanneista hieman alle kaksi kolmasosaa (63,2 %) oli naisia, 36,2 % miehiä ja muun sukupuolisiksi itsensä ilmoitti 0,6 % jäsenistöstä. Muun sukupuolisten mukaan ei jatkossa pääsääntöisesti tehdä ryhmien välisiä vertailuja ryhmän pienuuden vuoksi, mutta heidän vastauksensa ovat mukana kaikkien vastaajien osalta. Koko jäsenistöstä naisia on 59 %, joten naiset ovat hieman yliedustettuina vastaajien joukossa. Suomalaisen tiedeyhteisön voimakasta kansainvälistymistä osoittaa se, että jäsenkyselyyn vastanneissa on jäseniä kaikkiaan 56 eri maasta. Toki suurin osa vastanneista on alun perin kotoisin Suomesta (88,2 %), Eu/Eta-maista on alun perin kotoisin 5,8 % ja muista maista 6,1 %. Jos Eu/Eta-maista ja muista maista tulevien vastauksissa on tilastollisesti merkitseviä eroja, ne raportoidaan, mutta suurimmassa osassa ryhmävertailuja verrataan jatkossa suomalaistaustaisia ja ulkomaalaistaustaisia tieteentekijöitä toisiinsa. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 43,7 vuotta (mediaani 42 v, keskihajonta 9,9 v). Miesten ja naisten keski-iät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Muun sukupuoliset olivat keski-iältään nuorempia, mutta erot eivät ole pienestä vastaajamäärästä johtuen tilastollisesti merkitseviä. Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain Ikäryhmä Naiset Miehet Kaikki Alle 30 5 % 5 % 5 % 30-39 36 % 35 % 36 % 40-49 29 % 28 % 29 % 50-59 23 % 21 % 22 % 60 ja yli 9 % 10 % 8 % Kuten taulukosta 1 havaitaan, joka kahdeskymmenes vastanneista oli alle 30- vuotias. Nuorten osuus vastanneissa on aiempiin kyselyihin verrattuna pienentynyt. Vastanneiden ikäjakauma vastaa varsin hyvin liiton jäsenrekisterin ikäjakaumaa, tosin yli 60-vuotiaat ovat vastanneet kyselyyn jäsenrekisteriosuuttaan hieman harvemmin. Ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät ovat selvästi suomalaistaustaisia nuorempia, kuten taulukosta 2 havaitaan. Erot Eu/Eta-maista alun perin kotoisin olevien ja muualta tulleiden kesken ovat niinikään suuret. Ikäryhmittäiset erot viitannevat siihen, että suomalaisessa tiedemaailmassa rekrytointi tutkijanurapolun alemmille tasoille saattaisi tapahtua eri maista kuin ylemmille tahoille. 9
Taulukko 2. Vastaajien ikäjakauma maantieteellisen alkuperän mukaan Ikäryhmä Suomi EU/ETA Muut Kaikki Alle 30 4 % 9 % 16 % 5 % 30-39 33 % 56 % 47 % 36 % 40-49 30 % 22 % 22 % 29 % 50-59 24 % 10 % 10 % 22 % 60 ja yli 9 % 3 % 5 % 8 % Yleisin siviilisääty vastanneiden joukossa oli avio-, avoliitto tai rekisteröity parisuhde (75 %), naimattomia oli joka kuudes (16 %) ja eronneiden tai leskien osuus oli 9 %. Sukupuolten välillä ei ollut eroja siviilisäädyssä. Siviilisäädyn tai huollettavien lasten osalta ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja vastanneiden taustan suhteen, joskin muista maista kuin Suomesta kotoisin olevat olivat hieman useammin lapsettomia kuin Suomesta kotoisin olevat. 1 lapsi 17 % Ei lapsia 56 % 2 lasta 21 % Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä Vastanneista hieman alle puolella (44 %) oli omia tai huollettavana olevia lapsia kotonaan (kuvio 1). Sukupuolten välillä ei ollut eroja. Alle 7-vuotiaita lapsia oli kotona lähes joka neljännellä (24 %) vastaajalla. Yli 7-vuotiaita lapsia oli kolmasosalla vastaajista (33 %). 2.2 Koulutus 3 lasta Yli 3 lasta 5 % 1 % Liiton jäsenistö on erittäin korkeasti koulutettua. Kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista joka kahdeskymmenes on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. 10
Tieteentekijöiden liiton jäsenistä tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut lähes kaksi kolmesta (64 %), kuten kuviosta 2 voidaan havaita. Tutkijakoulutusaste 5,1 % 0,9 % 63,7 % Ylempi korkeakoulututkinto 8,8 % 35,7 % 54,1 % Tieteentekijät, 2016 Akavalaiset, 2016 Koko väestö 2015 Alempi korkeakoulututkinto Muu koulutus 0,6 % 27,0 % 10,5 % 0,0 % 13,8 % 79,8 % Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet Vastanneiden koulutusaloissa on selviä eroja sukupuolten sekä maantieteellisen alkuperän välillä (taulukko 3). Taulukossa esitetään vastaajien koulutusalajakauma sekä sukupuolen että maantieteellisen alkuperän välillä. Ulkomaalaistaustaisissa ovat mukana sekä naiset että miehet, sillä heidän välillään ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja koulutusalan suhteen. Taulukko 3. Vastaajien koulutusalat Koulutusala Naiset Miehet Kaikki Ulkomaalaistaustaiset Humanistinen 30 % 23 % 28 % 13 % Luonnontieteellinen 20 % 32 % 24 % 27 % Yhteiskuntatieteellinen 22 % 20 % 21 % 18 % Kasvatustieteellinen 7 % 4 % 6 % 4 % Muut 21 % 22 % 21 % 21 % Naisista lähes joka kolmas (30 %) oli suorittanut humanistisen alan tutkinnon, miehistä lähes joka neljäs (23 %). Miesten osalta yleisin koulutusala on luonnontieteellinen, jolta ylimmän tutkintonsa on suorittanut lähes joka kolmas (32 %). Naisista luonnontieteilijöitä on viidennes (20 %). Ulkomaalaistaustaisten tieteentekijöiden koulutusala poikkeaa merkittävästi suomalaistaustaisista siten, että luonnontiede on selvästi useammin ollut heidän koulutusalansa ja humanistinen koulutusala puolestaan selvästi harvemmin. Taulukossa luokkaan Muut- 11
luokitellulla teknistieteellisellä koulutusalalla erot ovat erittäin selkeä. Suomalaistaustaisista tieteentekijöistä alalla korkeimman tutkintonsa on suorittanut 2 %, ulkomaalaistaustaisista 13 %. Seuraavassa taulukossa esitetään jäsenistön tutkintojakauma. Tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut jo lähes kaksi kolmasosaa (64 %) jäsenistöstä ja tohtorin tutkintokin on peräti 61 %:lla. Taulukko 4. Jäsenistön tutkintotasot Tutkinto Lukumäärä Prosenttiosuus Kumulatiivinen prosenttiosuus Jatkotutkinnot Tohtori Lisensiaatti 1156 56 60,7 2,9 60,7 63,7 Ylempi korkeakoulututkinto 679 35,7 99,4 Alempi korkeakoulututkinto 12 0,6 100 YHTEENSÄ 1903 100 Sukupuolten väliset erot suoritetuissa tutkinnoissa ovat olleet aiemmissa kyselyissä erittäin selvät, mutta nyt tilanne on muuttunut. Miehistä kahdella kolmasosalla (67 %) on tieteellinen jatkotutkinto, ja tohtoreitakin oli selvästi yli puolet (63 %). Tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneiden miesten osuus on kuitenkin laskenut 2 prosenttiyksikköä edelliseen kyselyyn verrattuna. Sen sijaan liiton jäsenistöön kuuluvien naisten koulutustaso on selvästi noussut edellisiin kyselyihin verrattuna. Nyt tieteellinen jatkotutkinto on suoritettuna 62 %:lla naisista. Kun edellisessä kyselyssä väitelleiden naisten osuus oli 51 %, on se nyt jo 59 % (kuvio 3). 75 50 25 19 36 27 25 41 32 30 48 37 37 54 43 45 63 52 51 65 55 63 59 61 0 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016 Naiset Miehet Kaikki Kuvio 3. Tohtorin tutkinnon suorittaneet sukupuolittain 1998-2016, % 12
Kuviossa 3 esitettiin tohtorintutkinnon suorittaneiden sukupuolittaisissa osuuksissa tapahtuneet muutokset vuodesta 1998 lähtien. Sukupuolten välinen ero ei enää vuonna 2016 ole tilastollisesti merkitsevä kuten aiemmissa kyselyissä. Koulutustason nousu on ollut hurja liiton jäsenistön keskuudessa. Tohtoreiden osuus liiton jäsenistössä on yli kaksinkertaistunut vuoteen 1998 verrattuna. Merkitsevä ero koulutustason suhteen on havaittavissa kun tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten tieteentekijöiden alkuperämaita. Eu/Eta-maista tulevilla tohtorin tutkinto on suoritettuna lähes kahdella kolmesta (63 %), kun muista maista tulevilla tohtorin tutkinto on puolella (50 %). Tämä vahvistanee aiemmin ikäluokkien kohdalla esitettyä tulkintaa eri tutkijanuratasoille sijoittumisesta. Myöskään ulkomaalaistaustaisten tieteentekijöiden osalta ei ole eroja sukupuolten välillä koulutustason suhteen. Työnantajasektoreiden sisällä tarkasteltuna koulutustasossa ei ollut merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Tieteellinen jatkotutkinto oli suoritettuna 80 %:lla tutkimuslaitoksissa, 65 %:lla yliopistoissa, 54 %:lla kunta/valtiosektorilla sekä 59 %:lla muualla työskentelevistä tieteentekijöistä. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikkakin ammattiryhmien välillä erot toki ovat olemassa. Suurin osa liiton jäsenistä on suorittanut korkeimman tutkintonsa vuosien 2002 2011 välisenä aikana (taulukko 5). Kaikki vastanneet (17 %) eivät raportoineet tutkintonsa suoritusvuotta. Ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät eroavat ylemmän korkeakoulututkintonsa suorittamisvuosien osalta selvästi suomalaistaustaisista siten, että selvästi suurempi osa on suorittanut tutkintonsa suomalaisia myöhemmin. Tämä viitannee siihen, että työskennellään erilaisissa ammattiryhmissä. Taulukko 5. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi Suoritusvuosi Tohtorin tutkinto, n= 956 Ylempi korkeakoulututkinto, suomalaiset, n= 492 Ylempi korkeakoulututkinto, ulkomaalaiset, n=76 2001 tai aikaisemmin 20 % 33 % 5 % 2002-2011 48 % 41 % 50 % 2012 tai myöhemmin 32 % 27 % 45 % Kuten taulukosta 6 havaitaan, on jatkotutkinnon suorittaminen yleisintä luonnontieteellisellä koulutusalalla. Muun tutkinnon suorittaneiden osuus on niin pieni, ettei sitä esitetä taulukossa. Jatkotutkintojen suorittamisessa on koulutusalojen sisällä tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Humanistimiehistä jatkotutkinto on useammalla kuin kahdella kolmesta (69 %), naisista hieman yli puolella (56 %). Kasvatustieteilijöillä tilanne on päinvastainen. Tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut 60 % naisista ja vain 40 % miehistä. Koulutusalojen sisällä tarkasteltuna maataustalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. 13
Tieteentekijöiden liiton jäsenistä dosentteja on lähes joka neljäs (23 %). Kyselyn perusteella havaitaan erittäin selvä ero sukupuolten välillä, sillä miehistä hieman runsas neljännes (29 %) ja naisista joka viides (20 %) oli dosentti. Taulukko 6. Korkein tutkinto koulutusaloittain Koulutusala Dosentin arvo Jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Humanistinen (n= 522) 22 % 59 % 40 % Yhteiskuntatieteellinen (n= 395) 19 % 57 % 43 % Luonnontieteellinen (n= 464) 28 % 74 % 26 % Kasvatustieteellinen (n= 114) 18 % 55 % 44 % Muut koulutusalat (n= 403) 23 % 67 % 32 % Tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten kesken oli havaittavissa ainoastaan humanistisella koulutusalalla, jossa miehistä 29 % ja naisista 19 % omasi dosentin arvon sekä Muu koulutusala luokittelussa, jossa miehistä 31 % ja naisista 20 % oli vastaushetkellä dosentteja. 2.3 Jatko-opinnot ja niiden rahoitus Vastanneista joka neljäs (25 %) suoritti kyselyhetkellä jatko-opintoja. Jatkoopintojen suorittajien osuus kyselyssä on ollut jatkuvasti laskussa, sillä vuonna 2007 jatko-opintoja suoritti yli kolmannes (39 %), vuoden 2010 kyselyssä lähes kolmannes (32 %), ja vuonna 2013 vähän yli neljännes (28 %). Havaintoa ei voida pitää kovinkaan yllättävänä, sillä tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuushan oli selvästi noussut. Toisin kuin aiemmissa jäsenkyselyissä, sukupuolten välillä ei enää ollut tilastollisesti merkitseviä eroja jatkotutkintojen suorittamisessa. Maistereista lähes kaksi kolmesta (62 %) suorittaa jatko-opintoja. Lisensiaateista selvästi alle puolet (40 %) jatko-opiskelee ja tohtoreistakin joka kolmaskymmeneskolmas (3 %) suorittaa jonkin toisen alan jatko-opintoja. Koulutustasoittain tarkasteltuna ei miesten ja naisten välillä ollut eroja jatko-opintojen suorittamisessa. Sen sijaan ulkomaalaistausta vaikuttaa merkittävästi jatko-opintojen suorittamiseen, kun koulutustaso otetaan huomioon. Maisterin tutkinnon suorittaneista suomalaisista 59 % suoritti vastaushetkellä jatko-opintoja, ulkomaalaistaustaisista peräti 81 %. Myös tohtorin tutkinnon suorittaneiden osalta ero on selvä. Suomalaisista tohtoreista joka viideskymmenes (2 %) suoritti jatkotutkintoja, kun ulkomaalaistaustaisista tohtorin tutkinnon jo suorittaneista joka kahdeksas (12 %) ilmoitti suorittavansa jatko-opintoja. Se, että ulkomaalaistaustaisista tohtoreista noinkin suuri osa suorittaa Suomessa toista tohtorintutkintoa on hämmentävä tieto, ja saattaa kertoa suomalaisen tiedemaailman sisäänpäin lämpiävyydestä. On toki hyvä, että on olemassa mahdollisuuksia vaihtaa alaa, mutta jos ulkomaalaiset tohtorit jatko-opiskelijoina kertovat muualla suoritettujen tutkintojen tunnustamattomuudesta suomalaisessa 14
tiedemaailmassa, on tilanne ongelmallinen. Kyselyn perusteella emme voi kuitenkaan tähän kysymykseen vastata. Seuraavassa kuviossa esitetään millä keinoilla jatko-opintoja suorittavat ovat omaa jatkotutkintoaan rahoittaneet. Koska henkilö on voinut eri aikoina rahoittaa jatko-opintojaan eri tavoin, eivät luvut summaudu sataan. Tarkastelussa ovat ainoastaan ne vastaajat, jotka ilmoittivat suorittavansa kyselyhetkellä jatko-opintoja. Kaksi kolmesta (65 %) on jossain vaiheessa rahoittanut jatko-opintojaan apurahalla. Lähes puolet (45 %) on puolestaan suorittanut jatko-opintojaan ilman rahoitusta, muualla olevan työnsä ohessa. Suurin osa jatko-opintoja suorittavista on rahoittanut opintojaan useammalla kuin yhdellä tavalla. Kovinkaan yhtenäisestä tutkijanurasta jatko-opintojen rahoituskanavat eivät siten kerro. Kuvaa tutkijanuran katkonaisuudesta osoittaa myös se, että ainoastaan joka kuudennella (17 %) oli ollut vain yksi tapa rahoittaa jatko-opintojaan. Lähes joka kolmas (30 %) oli rahoittanut jatko-opintojaan useammalla kuin neljällä eri tavalla. Apuraha Yliopiston tutkimus- tai opetustehtävä Työn ohella tai vapaa-ajalla Tutkijakoulupaikka Muu projektirahoitus Akatemian projekti Opintotuki Tutkimustehtävä muualla kuin yliopistossa 8 9 16 20 36 29 33 43 40 39 38 45 52 55 65 0 25 50 75 74 2016 2013 Kuvio 4. Jatko-opintojen rahoituslähteet 2013-16, % Kyselyssä haluttiin selvittää myös sitä, mikä oli vastaushetkellä pääasiallinen keino rahoittaa omia jatko-opintoja (kuvio 5). Kyselyyn vastanneiden pääasiallisin rahoituslähde jatko-opinnoille vastaushetkellä oli tutkijakoulupaikka. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat apuraha sekä muun työn ohella omalla rahoituksella tehtävät jatkoopinnot. Sukupuolten välillä oli muutamia tilastollisesti merkitseviä eroja. Selvästi suurempi osa miehistä kuin naisista rahoitti opintojaan apurahoilla (27 vs. 18 %). Naiset puolestaan suorittivat lähes kaksi kertaa useammin tieteellisiä jatkoopintojaan muun työn ohella omalla vapaa-ajallaan (22 vs. 12 %). Ulkomaalais- 15
taustaiset tieteentekijät rahoittavat jatko-opintojaan selvästi suomalaisia useammin sekä yliopiston tutkimus/opetustehtävissä työskentelemällä (22 vs. 12 %) että Suomen Akatemian projektirahoituksella (14 vs. 6 %). Muu projektirahoitus 8 % Muuten 9 % Akatemian projekti 7 % Tutkijakoulupaikka 22 % Yliopiston tutkimus- tai opetustehtävä 14 % Työn ohella tai vapaa-ajalla 18 % Apuraha 22 % Kuvio 5. Jatko-opintojen pääasiallinen rahoituslähde kyselyhetkellä Iällä on suuri merkitys pääasialliseen jatko-opintojen rahoituslähteeseen (kuvio 6). 75 50 63 56 49 74 37 25 25 26 12 18 14 25 0 Alle 30 30-39 40-49 50 tai enemmän 1 Työllä Apurahalla Vapaa-ajalla Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain, % 16
Alle 40-vuotiaat tekevät jatko-opintojaan palkattuina, kun vanhemmat ikäryhmät rahoittavat jatko-opintonsa muusta työstä saatavalla palkalla ja tekevät jatkotutkimustaan siten omalla vapaa-ajallaan. Myös apurahoilla pääasiallisesti jatkoopintojaan rahoittavien osuus pienenee iän myötä. Sukupuolten välillä ei ole iän suhteen eroja tieteellisen jatkotutkinnon rahoittamisessa. Kun tarkastellaan jatko-opintojen suorittamista niiden osalta, jotka olivat vastaushetkellä töissä, huomataan kiinnostavia asioita. Opetustehtävissä toimivista lähes puolet (46 %) ja muista asiantuntijoista peräti 85 % rahoitti jatko-opintojaan työn ohella tai vapaa-ajalla, tutkijoista samoin teki joka kahdeskymmenes (5 %). Näiden tutkijoiden ja opettajien työtehtäviin ei kuulu jatkotutkimuksen tekeminen, vaan he suorittivat jatko-opintoja omien tehtäviensä lisäksi ilman palkkaa. Tutkijoiden eurooppalaisessa peruskirjassa Euroopan komissio on kehottanut jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tutkijoiden työolojen vakauden parantamiseksi. Usea suomalainenkin yliopisto on jo saanut oikeuden käyttää HR Excellence in Research logoa, mikä kertoo siitä, että tutkijoiden aseman osalta noudatetaan tutkijoiden peruskirjaa. Tämän vuoksi onkin mielenkiintoista tarkastella miten tämä työolojen vakaus näkyy jatko-opintoja suorittavien yliopistoissa tutkimus- tai opetustehtävissä työskentelevien työsopimuksen määräyksen pituuksissa. Yli puolella jatko-opintoja suorittavilla nykyisen määräyksen pituus on alle 2 vuotta (keskiarvo 27 kk, mediaani 24 kk, keskihajonta 16 kk). Edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna keskiarvo on kohonnut kahdella kuukaudella, joten pienoista edistymistä on tapahtunut. Sukupuolten välillä ei ollut eroja määräyksen pituuden suhteen. Myöskään maantieteellisellä taustalla ei ollut merkitsevää vaikutusta määräysten pituuteen jatko-opintoja suorittavilla yliopistossa työskentelevillä. Taulukko 7. Nykyisen työsuhteen pituus yliopistojen opetus- tai tutkimustehtävissä työskentelevillä ja jatko-opintoja suorittavilla Työsuhteen pituus Lukumäärä Prosenttiosuus Kumulatiivinen prosenttiosuus Korkeintaan 6 kk 19 10 10 7-12 kk 44 22 32 13-24 kk 48 24 56 25-36 kk 31 16 71 37 kk tai enemmän 58 29 100 Kun yli puolella (56 %) määräyksen pituus on alle 2 vuotta, voidaan hyvin kyseenalaistaa se, että yliopistot noudattaisivat tutkijoiden peruskirjan suosituksia vakaasta tutkijanurasta. Jo lähtökohtaisesti väitöskirja ei valmistu alle kahdessa vuodessa. Rauha tutkimuksen tekemiseen. Väitöskirjan tekeminen on jokaiselle omanlaisensa prosessi, jota ei juuri huomioida tavoiteaikoja ja rahoitusta suunniteltaessa. Kyseessä on myös niin suuritöinen projekti, ettei voida olettaa ihmisten tekevän sitä muiden töiden ohella. 17
3 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ 3.1 Työelämään sijoittuminen Työelämään sijoittumista tiedusteltiin lokakuun 2016 tilanteen perusteella. Kyselyyn vastanneista tieteentekijöistä neljä viidestä (78 %) oli palkkatyössä, eiammatissa toimivia oli yli viidennes (22 %). Työelämässä olevien osuus on edelleen pienentynyt, mikä kertoo tiedeuran pirstaleisuuden lisääntymisestä. Vuoden 2010 kyselyssä 18 % vastaajista oli työelämän ulkopuolella, ja vuonna 2013 vastaavassa tilanteessa oli joka viides (20 %) vastaaja. Yliopistosektori on selvästi tärkein tieteentekijöiden työllistäjä (80 %), kuten seuraavasta kuviosta huomataan. Miehistä 82 % työskentelee yliopistoissa, naisista 79 %. Kyselyyn vastanneista naisista 8 % ja miehistä 5 % työskenteli kunta- tai valtio-sektorilla (kuvio 7). Ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät sijoittuvat, ei niinkään yllättävästi, vielä selvästi useammin yliopistosektorille (92 %). Naiset, n= 926 79 5 8 8 Miehet, n=537 82 6 5 7 Kaikki, n=1470 80 5 7 8 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Yliopisto Tutkimuslaitos Kunta/valtio Muut Kuvio 7. Vastaajien työnantajasektorit sukupuolittain Koulutusaloittain sijoittumisessa eri työnantajasektoreille on tilastollisesti merkitseviä eroja. Kasvatustieteellisen alan tutkinnon suorittaneet sijoittuvat muita useammin yliopistosektorille (86 %). Luonnontieteelliseltä alalta valmistuneet sijoittuvat muita harvemmin yliopistoihin, tosin heistäkin lähes neljä viidestä (79 %) työskenteli yliopistosektorilla. Muille työnantajasektoreille sijoittumisessa ei ollut aiempiin kyselyihin verrattuna merkitseviä eroja. 18
Jatkotutkinnon suorittaneiden osalta yliopistosektori (kuvio 8) on edelleen tärkein työllistäjä. Noin joka viides (19 %) tieteellisen jatkotutkinnon suorittanut työskenteli muualla kuin yliopistosektorilla. Koulutusalan, sukupuolen tai maantieteellisen alkuperän mukaan ei jatkotutkinnon suorittaneiden osalta ollut eroja työnantajasektoreille sijoittumisessa. Jatkotutkinnon suorittaneiden mahdollisuudet sijoittua muihin tehtäviin näyttävät siten edelleen rajoittuneilta. Tämä osoittaa sitä, että tohtorintutkinnon suorittaneiden urapolut näyttävät edelleen olevan tukkoisessa yliopistomaailmassa, eikä suurta rekrytointiloikkaa elinkeinoelämän palvelukseen ole tapahtunut. Kunta/valtio 6 % Muut 7 % Tutkimuslaitos 6 % Yliopisto 81 % Kuvio 8. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain Yliopistosektorilla työskentelevien suuri osuus näkyy myös yleisimmissä. Kuviossa 9 esitetään työssä vastaushetkellä olleiden jäsenten nimikkeet suuruusjärjestyksessä. Kuviossa esitetään yli 2 % osuuden saaneet, loput nimikkeet on yhdistetty luokkaan Muu. Jäsenistön koko kuva esitetään liitteessä 1. Yleisimmät nimikkeet olivat yliopistonlehtori, tutkijakoulutettava/tutkijaopiskelija/nuorempi tutkija sekä tutkijatohtori. Kaikkiaan nämä kolme yleisintä nimikettä muodostavat jo 40 % vastaajista. Yliopistojen tekemien erilaisten tutkijanuramallien muutokset heijastuvat selvästi myös jäsenistön nimikkeistöön. Etenkin assistenttien ja yliassistenttien häviäminen ja korvautuminen toisenlaisella nimikkeistöllä on vaikuttanut sekä nuorempien tutkijoiden nimikkeiden lisääntymiseen että yliopistonlehtorinimikkeen nousuun jäsenistön yleisimmäksi nimikkeeksi. 19
Yliopistonlehtori Nuorempi tutkija Muu Tutkijatohtori Erikoistutkija tmv Tutkija Päällikkö Informaatikko/tietoasiantuntija Yliopisto-opettaja Asiantuntija Suunnittelija Koordinaattori 2,2 7,5 6,8 6,2 5,6 5,3 4,8 9,9 12 11,4 13,5 14,9 Kuvio 9. Nimikkeet lokakuussa 2016, % 0 4 8 12 16 Jatkoanalyyseja varten nimikkeistä muodostettiin neliportainen luokittelu, jonka kolme pääryhmää ovat Tutkijat, Opettajat sekä Muut asiantuntijat. Taulukossa 8 esitetään näiden ryhmien keskeisiä tunnuslukuja. Ammattiryhmät eroavat merkitsevästi toisistaan. Tutkijat ovat selvästi nuorempia, Opettajat koulutetumpia ja ryhmä Muut asiantuntijat on muita naisvaltaisempi, vakinaisempi ja koulutustasoltaan matalampi. Muiden asiantuntijoiden koulutustaso on tosin matala ainoastaan näihin poikkeuksellisen korkeasti koulutettuihin ammattiryhmiin verrattuna. Taulukko 8. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja Ammattiryhmä Keskiikä, v Naisia, % Jatkotutkinto, % Pysyvä työsuhde, % Tutkijat (n= 651) 39,3 59 64 16 Opettajat (n=388) 47,9 63 88 61 Muut asiantuntijat (n= 416) 48,5 69 46 81 Muut (n= 21) 43,1 71 33 65 Koska ammattiryhmä Muut on niin pieni muihin verrattuna, sitä ei jatkossa käytetä analyyseissa, joissa suoritetaan ryhmävertailuja. Vastanneet on kuitenkin mukana kaikkia vastanneita koskevissa kohdissa. Maantieteellisen alkuperän mukaan tarkasteltuna erot ammattiryhmittäin ovat erittäin suuret kuten taulukosta 9 voidaan havaita. Kolme neljästä sekä Eu/Etamaista että muista maista alun perin kotoisin olevista työskentelee tutkijana, kun suomalaisista osuus on vain 40 %. Koska aiemmissa kyselyissä ei ole ollut maantieteellistä alkuperää koskevia kysymyksiä, emme tiedä onko muutoksia tapahtu- 20
nut. Näyttää kuitenkin siltä, että nimikepohjaisen tarkastelun perusteella ulkomaalaiset tieteentekijät rekrytoidaan pääasiassa yliopistoihin määräaikaisiksi tutkijoiksi. Taulukko 9. Ammattiryhmät maantieteellisen alkuperän mukaan Kotoisin Tutkijat Opettajat Muut asiantuntijat Suomi (n=1301) 40 % 28 % 30 % Eu/Eta-maa (n= 85) 74 % 14 % 12 % Muut maat (n=79) 77 % 11 % 10 % Ammattiasemien suhteissa on tapahtunut jonkin verran muutoksia edellisiin kyselyihin verrattuina, kuten seuraava taulukko osoittaa. Tutkijoiden osuuden kasvu vastanneiden joukossa on taittunut. Taulukko 10. Ammattiryhmät 1998 2016 Ammatti -ryhmä 1998 (1782) 2001 (1679) 2004 (1893) 2007 (1679) 2010 (1563) 2013 (1354) 2016 (1476) Tutkijat 36 % 40 % 39 % 40 % 46 % 44 % 44 % Opettajat 35 % 31 % 33 % 29 % 26 % 25 % 26 % Asiantuntijat 25 % 25 % 25 % 26 % 27 % 30 % 28 % Muut 4 % 4 % 3 % 5 % 2 % 1 % 1 % Edellisiin kyselyihin verrattuna huomataan naisten osuuden merkittävä lisääntyminen opettajanimikkeistössä (kuvio 10). 75 50 52 55 60 59 63 66 59 49 51 55 56 56 55 63 25 0 Tutkijat Opettajat 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016 Kuvio 10. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista 1998 2016, % 21
Sen sijaan tutkijoissa naisten osuus on pienentynyt. Kyselyn perusteella emme tiedä miksi näin on tapahtunut. Liittyykö naisten osuuden lisääntyminen opettajanimikkeistössä siihen, että tohtorintutkinnon suorittaneiden naisten osuus oli merkittävästi lisääntynyt? 3.2 Ei-ammatissa toimivat Lokakuussa 2016 useampi kuin joka viides tieteentekijä (22 %, 421 kpl) ei ollut minkään työnantajan palveluksessa. Sukupuolten välillä ei ollut eroja palkkatyöstä poissaolon suhteen. Palkkatyöstä poissaolleista suurin osa (44 %) oli työttöminä. Toiseksi suurimpana ryhmänä olivat apurahatutkijat (36 %), kuten taulukosta 11 havaitaan. Työttömien osuus (9,6 %) kaikista vastaajista onkin erittäin selkeästi suurempi kuin edellisissä kyselyissä (2007: 4,9 %; 2010: 5,0 %; 2013: 6,7 %). Sukupuolten välillä ei ollut eroja työttömyysprosenttien osalta. Taulukko 11. Ei-ammatissa toimivat Asema Lukumäärä % kaikista % ei-ammatissa toimivista Työtön 183 9,6 43,5 Apurahatutkija 150 7,9 35,6 Äitiys-, isyys- tms, vapaa 46 2,4 10,9 Muut 42 2,2 10 YHTEENSÄ 421 22,1 100 Tieteentekijöiden liittoon kuuluvat miehet eivät ainakaan kyselyhetkellä olleet käyttäneet perhevapaita hyväkseen, sillä ainoastaan yksi mies oli lokakuussa 2016 isyys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla. Lukumäärä on täsmälleen sama kuin kahdessa aiemmassa kyselyssä. Ei-ammatissa toimivista naisista joka kuudes (16 %) oli perhevapaalla vastaushetkellä. Jäsenkyselyjen perusteella on kuitenkin havaittavissa selvä muutos perhevapaiden hyödyntämisessä. Vuonna 2010 joka viides (19 %), vuoden 2013 kyselyssä joka neljäs (26 %) ja nykyisessä kyselyssä jo joka kolmas (34 %) mies oli ollut perhevapailla perustutkinnon suorittamisen jälkeen. Muutos on merkittävä ja kertonee osaltaan perhevapaiden hyväksymisen lisääntymisestä yleisesti työpaikoilla. Naisten osalta havaitaan myös selvä nousu (2010: 39 %; 2013: 37 %; 2016: 52 %). Työttömänä jäsenkyselyyn vastanneista oli vastaushetkellä 10 %, joten lisäystä edelliseen kyselyyn on kolme prosenttiyksikköä. Kyselyyn vastanneista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 9,7 % oli työttömänä lokakuussa 2016. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyysprosentti oli 19,6 % ja tohtoreiden 9,1 %. Työttömien osuus vastanneiden joukossa on kasvanut kaikilla koulutusasteilla edelliseen kyselyyn verrattuna, maistereilla 2,6 prosenttiyksikköä, lisensiaateilla 4,5 prosenttiyksikköä ja tohtoreilla 3,4 prosenttiyksikköä. Ulkomaalaistaustaisista tieteentekijöistä työttömänä oli tohtoreista 15,1 % ja maistereista 13,3 %. 22
Työttömänä vastaushetkellä olleiden yhtäjaksoinen työttömyys oli keskimäärin kestänyt 15 kuukautta (mediaani 10 kk), vuoden 2013 jäsenkyselyssä keskimäärin 14 kk (mediaani 7 kk). Vastaushetkellä työttömänä olleiden tohtoreiden keskimääräinen yhdenjaksoinen työttömyys oli selvästi pidempi kuin maistereilla (17 vs. 12 kk). Kuviossa 11 esitetään koko aineiston tasolla vastaajien koko työuran aikaisten yhteenlaskettujen työttömyysjaksojen kesto. Työttömyyskokemukset ovat jälleen lisääntyneet. Vuoden 2013 kyselyssä työttömyyttä kokeneiden osuus oli 54 % ja uusimmassa kyselyssä se oli jo 56 %. 50 % 44 % 30 % 25 % 18 % 0 % Ei työttömänä 5 % 3 % 0,5 % Alle vuoden 1-3 v 3-5 v 5-10 v 10 v tai enemmän Kuvio 11. Kaikkien työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto Tieteentekijän uralla työskentelyn vaikeuksista kertoo osaltaan kyselyä edeltäneen kahden vuoden ajanjakso, jolloin joka neljäs (25 %) vastaajista oli ollut joku lomautettuna tai työttömänä. Vuoden 2010 kyselyssä joka kuudes (16 %) ja vuoden 2013 kyselyssä lähes joka viides (19 %) oli kokenut työttömyyttä kahden edeltävän vuoden aikana. Ulkomaalaistaustaisista tieteentekijöistä joka kolmas (32 %) oli ollut työttömänä tai lomautettuna kahden edellisen vuoden aikana. Tieteen tekemisen ympäristö on siten selvästi huonontunut. Tilanteen heikkenemisestä kertoo osaltaan myös työttömyyskausien pitkittyminen. Nyt kyselyä edeltäneiden kahden vuoden aikana työttömänä olleiden työttömyyden keskimääräinen kestoaika oli 10,5 kuukautta (mediaani 10 kuukautta ja keskihajonta 7,8 kuukautta). Vuoden 2013 jäsenkyselyyn verrattuna keskiarvo on noussut 1,5 kuukautta, mutta mediaani peräti 4 kuukautta. Lomautusjaksojen keskimääräinen kesto oli hieman alle 7 kuukauden mittainen. Sukupuolella tai maantieteellisellä alkuperällä ei ollut yhteyttä työttömyyden keskimääräiseen kestoon. 23
Tohtorin tutkinnon suorittaneista vastanneista lähes joka neljäs (24 %) oli ollut työttömänä tai lomautettuna viimeisen kahden vuoden aikana. Lisensiaattien osalta vastaava osuus oli 33 % ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta 26 %. Sukupuolten välillä ei ollut eroja, ei myöskään maantieteellisellä alkuperällä. Myöskään ammattiryhmittäin erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tohtorin tutkinnon suorittamisen voimakas lisääntyminen viimeisten vuosien aikana, yliopistojen rankat henkilöstömäärien vähennykset sekä muun yhteiskunnan haluttomuus tohtoreiden rekrytointiin käy valitettavan hyvin ilmi tohtoreiden työttömyyskokemusten lisääntymisessä. 3.3 Apurahalla työskentely Apurahalla työskentely on leimaa antavaa tieteentekijän uralle. Lähes kolme neljästä vastaajasta (72 %) on työuransa aikana työskennellyt apurahan turvin. Ulkomaisella apurahalla perustutkinnon suorittamisen jälkeen on puolestaan työskennellyt useampi kuin joka neljäs (26 %) tieteentekijä. Kolmen vuoden takaiseen jäsenkyselyyn verrattuna apurahalla työskentely on jälleen hieman lisääntynyt (1998: 48 %; 2001: 60 %; 2004: 62 %; 2007: 65 %; 2010: 69 %; 2013 70 %). Tyypillisimmin apurahalla on työskennelty vähintään yksi, mutta alle kolme vuotta (29 %). Apurahalla työskentely on kuitenkin selvästi pidentynyt kuten kuviosta 12 havaitaan. Kuviossa ei esitetä apurahalla työskentelemättömien osuutta, minkä vuoksi kuvion tiedot eivät summaudu sataan. Sukupuolten tai maantieteellisen alkuperän mukaan ei ollut eroja apurahalla työskentelyn keston suhteen. 30 20 10 22 22 20 19 17 16 29 29 29 27 25 25 18 16 13 12 11 10 3 4 6 6 8 9 0 Alle 1 v 1-3 v 3-5 v Yli 5 v 2001 2004 2007 2010 2013 2016 Kuvio 12. Apurahalla työskentelyn yhteenlaskettu kesto 2001 16, % 24
Apurahalla työskentelyssä on selvät erot koulutustasoittain ja ammattiryhmittäin. Tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneista yksi seitsemästä (15 %) ei ollut työskennellyt lainkaan apurahalla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla vastaava osuus oli 49 %. Jatkotutkinnon suorittaneista noin kolmannes (35 %) oli työskennellyt apurahalla vähintään kolme vuotta ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista joka yhdeksäs (11 %). Sukupuolten välillä ei ollut eroja havaittavissa. Pitkään apurahalla (yli 3 vuotta) toimineiden osuus on esitelty taulukossa 12. Dosenteista ja tohtoreista useampi kuin joka kolmas on toiminut pitkään apurahalla. Taulukko 12. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain, % Koulutustaso 2004 2007 2010 2013 2016 Dosentti 29 25 28 35 36 Tohtori 27 28 27 33 36 Lisensiaatti 18 16 17 29 27 Maisteri 7 8 10 12 11 KAIKKI 16 17 19 24 26 Pitkään apurahalla toimiminen vaihtelee merkitsevästi myös ammattiryhmittäin. Tutkijoista ja opettajista useampi kuin joka neljäs (26 % ja 27 %) oli toiminut apurahalla yli 3 vuotta, muista asiantuntijoista joka kuudes (16 %) oli toiminut apurahalla yhtä kauan. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ammattiryhmittäin. 3.4 Palvelussuhteen laji Määräaikaisuudet ovat todella ikäviä. Niistä seuraa stressiä, uupumusta, paineita, halua vaihtaa alaa. Toisinaan koko "ura" tuntuu aivan naurettavalta, vaikka tutkimuksellani & hankkeella on valtava merkitys sekä itselle että yhteiskunnalle. Jäsenkyselyyn 2016 vastanneista ammatissa toimivista tieteentekijöistä hieman vajaa puolet (45 %) työskenteli pysyvässä ja 55 % määräaikaisessa työsuhteessa. Pysyvässä työsuhteessa työskentelevien osuus on prosenttiyksikön verran pienempi kuin vuoden 2013 kyselyssä. Sukupuolten välillä ei ollut eroa palvelussuhteen lajin mukaan. Ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät työskentelevät selvästi useammin määräaikaisissa palvelussuhteissa kuin suomalaistaustaiset (82 vs. 51 %). Jatkotutkinnon suorittamisella ei ole vaikutusta pysyvään palvelussuhteeseen pääsemiselle, sillä 55 % tohtorintutkinnon suorittaneistakin oli määräaikaisissa työsuhteissa, kun maistereilla vastaava osuus oli 57 %. Sukupuolella ei ollut merkitystä tohtoreiden määräaikaisuuteen, sen sijaan maantieteellisen alkuperän merkitys nähdään myös tohtoreilla. Suomalaislähtöisistä tohtoreista 52 %, Eu/Etamaista lähtöisin olevista 79 % ja muista maista olevista tohtoreista 70 % työskenteli määräaikaisessa palvelussuhteessa. 25
Työantajasektoreittain erot palvelussuhteen lajin mukaan ovat edelleen suuria. Kuten kuviosta 13 havaitaan, määräaikaisuudet ovat edelleen yleisimpiä yliopistosektorilla (58 %), vaikka muutosta parempaan onkin hieman tapahtunut. Tosin muutos vuoden 2013 tilanteeseen on hyvin pieni. 100 75 50 25 81 72 59 58 65 57 50 52 30 26 39 40 66 36 47 34 0 Yliopisto Tutkimuslaitos Kunta/valtio Muut 2001 2007 2013 2016 Kuvio 13. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain 2001 16, % Yliopistojen sisältä on ryhtynyt jo kuulumaan myös julkituotuna puheenvuoroja, joissa kyseenalaistetaan määräaikaisten suuri osuus yliopistoilla. Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton vuoden 2017 kevätseminaarissa Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Risto Murto kyseenalaisti selvin sanakääntein yliopistojen henkilöstöpolitiikan järkevyyden tältä osin. Taulukossa 13 esitetään pysyvien palvelussuhteiden osuudet ammattiryhmittäin. Pysyvien palvelussuhteiden osuus on kasvanut opettajilla ja muilla asiantuntijoilla. Tutkijoiden tehtävissä käänne huonompaan on sen sijaan tapahtunut. Taulukko 13. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin 2001 16, % Ammattiryhmä 2001 2004 2007 2010 2013 2016 Tutkijat 9 10 14 17 19 16 Opettajat 11 18 26 43 58 61 Muut asiantuntijat 59 60 66 68 74 81 Muut 47 39 48 42 43 65 KAIKKI 24 26 33 38 46 46 Opettajien osalta pysyvien palvelussuhteiden prosenttiosuuden lisääntymistä selittää varsin pitkälti yliopistonlehtoreiden määrän lisääntyminen Tieteentekijöiden liiton jäsenistössä. Pysyvissä palvelussuhteissa toimivien (n= 679) yleisimmät teh- 26
tävänimikkeet olivat yliopistonlehtori (24 %), päällikkö (13 %) sekä kirjastonhoitaja/tietoasiantuntija/informaatikko (13 %). Tutkijoiden määräaikaisuuksien lisääntymisen vuoksi asiaa päätettiin selvittää hieman tarkemmin. Suuri yllätys ei ole se, että maisterin tutkinnon suorittaneista tutkijoista vain 3 % oli vakinaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisuuden suurta määrää voidaan yrittää perustella jatko-opintojen suorittamisella, sillä maisterin tutkinnon suorittaneista tutkijoista 94 % suoritti kyselyhetkellä jatko-opintoja. Tohtorin tutkinnon suorittaneista tutkijoista vakinaisia oli alle neljännes (23 %). Tohtoreiden osalta erot työnantajasektoreiden välillä ovat erittäin suuret. Siinä missä yliopistoissa tohtorin tutkinnon suorittaneista tutkijoista vain joka kuudes (17 %) oli vakinainen, siinä vastaavan tasoisen tutkinnon suorittaneista tutkimuslaitoksissa työskentelevistä vakinaisia oli 71 %. Edes dosentin arvon saaminen ei yliopistoissa takaa työuran vakautta ja pysyvyyttä tutkijalle, sillä alle kolmannes dosenteista (31 %) oli vakinaisessa työsuhteessa. Sukupuolten välillä ei ollut eroja, vaan yliopistot kohtelevat naisia yhtä huonosti kuin miehiäkin. Yliopistot eivät selvästikään ole halunneet ryhtyä toimenpiteisiin tutkijoiden urien vakauttamiseksi. Yliopistoissa työskentelevillä tohtorin tutkinnon suorittaneilla tutkijoilla näyttää olevan myös selvä ero maantieteellisen alkuperän mukaan. Siinä missä suomalaistaustaisista tutkijoista vakinaisia on 19 %, siinä ulkomaalaistaustaisista ainoastaan joka kahdeskymmenes (5%) oli pysyvässä työsuhteessa. Tutkijanuran pirstaleisuus näkyy vieläkin selvemmin, kun tarkastellaan ainoastaan yliopistossa työskenteleviä tohtoreita ja selvitetään väittelyvuoden ja ammattiryhmien välistä yhteyttä henkilön pysyvään työsuhteeseen (kuvio 14). 100 % 75 % 82 % 86 % 64 % 67 % 78 % 50 % 25 % 35 % 22 % 22 % 0 % 2 % Väittely 2001 tai aiemmin Väittely 2002-2011 Väittely 2012 tai myöhemmin Tutkijat Opettajat Muut asiantuntijat Kuvio 14. Yliopistossa työskentelevien tohtoreiden palvelussuhteen vakinaisuus väittelyvuoden ja ammattiryhmän mukaan 27
Miksi tutkijoita ei haluta kiinnittää pysyviin palvelussuhteisiin? Vastaus lienee huonossa henkilöstöpolitiikassa sekä riittämättömässä henkilöstövoimavarojen hallintaan liittyvässä osaamisessa. Kyselyn tulokset viittaavat siihen, että tutkijanuralla tehtävien vakinaistamiset näyttävät edellyttävän nimikkeistön muutosta opettajaksi. Tutkijoiden määräaikaisuuksien pysyminen on erikoista, kun otetaan huomioon, että yliopistolain muutoksen yhteydessä kaikki tutkijat siirrettiin aiempaan opettajien kokoanistyöaikasopimuksen piiriin, ja työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan tarkoituksena on, että jokainen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluva sekä tutkii että opettaa. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että tutkija tutkii ja opettaa määräaikaisena. Tutkimuksen loppuminen yliopistoista ei näytä edes tänä yliopistoille vihamielisenä aikakautena olevan todennäköinen skenaario, joten syytä kohdella tutkijoita paarialuokan kansalaisina on etsittävä ainoastaan huonosta henkilöstöpolitiikasta. 3.5 Palvelussuhteiden lukumäärät ja kestot Yli kolmanneksella vastaajista (34 %) työura oli yli 20 vuoden mittainen. Kyselyyn vastanneiden työura oli kestänyt keskimäärin 17,5 vuotta (mediaani 16 vuotta). Sukupuolten välillä ei ollut eroja. Ulkomaalaistaustaisten tieteentekijöiden työura oli selvästi suomalaistaustaisia lyhyempi (11,5 vs. 18,3 vuotta). Lähes joka neljäs (23 %) vastanneista oli työskennellyt perustutkinnon jälkeen palkkatyössä ulkomailla. Ulkomailla työskentelyn keskimääräinen kesto oli 2 vuotta 9 kuukautta (mediaani 1 v 6 kk). Joka viides (20 %) oli työskennellyt ulkomailla yli 4 vuotta. Sukupuolten väliset erot ovat erittäin suuret. Siinä missä naiset ovat keskimäärin työskennelleet ulkomailla perustutkintonsa suorittamisen jälkeen 2 v 3 kk, siinä miesten vastaava työskentely aika on yli vuoden suurempi 3 v 5 kk. Tämänkin kyselyn perusteella tieteentekijöiden ura on edelleen pirstaleinen. Kyselyyn vastanneista hieman alle puolella (44 %) oli ollut työuransa aikana vähintään kymmenen palvelussuhdetta. Korkeintaan kolme palvelussuhdetta oli ollut 18 %:lla vastaajista (kuvio 15). Pysyvässä palvelussuhteessa vastaushetkellä työskentelevillä oli ollut selvästi useammin yli 10 erillistä palvelussuhdetta omalla työurallaan kuin määräaikaisilla työntekijöillä (53 vs. 41 %). Naisilla oli hieman miehiä useammin ollut vähintään 10 työsuhdetta työurallaan (47 vs. 41 %). Nykyisellä työnantajasektorilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä palvelussuhteiden lukumäärään. Ammattiryhmien osalta erot olivat selkeät. Tutkijoina työskentelevillä oli ollut selvästi harvemmin yli 10 palvelussuhdetta (37 %). Muilla asiantuntijoilla puolella (50 %) ja opettajilla selvästi yli puolella (58 %) oli ollut yli 10 palvelussuhdetta. Ero selittynee ainakin osaltaan sillä, että tutkijat olivat ryhmänä selvästi muita ammattiryhmiä nuorempia. Ulkomaalaistaustaisilla oli kaikissa ammattiryhmissä ollut selvästi vähemmän erillisiä palvelussuhteita omalla työurallaan, mikä oli 28