Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1
Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2
Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen (1.1.2019 lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. 3
Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille 1.1.2019 Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4
Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019. 5
Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019. Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen maakunnan kanssa. Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa 6
ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15 :n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi. Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle. 7
MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Pohjois-Savo 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on 83 687 palkansaajalla ja 11 498 yrittäjällä. Kuva 8: Pohjois- Savon maakunnan väestön jakauma Pohjois-Savon väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä noin 84 000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla reilulle 11 000 yrittäjälle. Suuri osa heistä on myöskin työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä. Pohjois-Savossa työllisten osuus työvoimasta on jonkin verran koko maan väestön keskiarvoa pienempi, eläkkeellä olevien osuus on suurempi kuin maassa keskimäärin. Työttömyysaste on vain hieman keskimääräistä korkeampi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Pohjois-Savon ja koko väestön vertailu 8
Pohjois-Savo on lähellä maan keskitasoa niin työllisyys- kuin työttömyysasteenkin osalta Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste 9
1.1. Maakunnan työpaikat Kuntasektori on Pohjois-Savossa suurempi työllistäjä kuin maassa keskimäärin, vastaavasti yksityisen sektorin työpaikoilla työtä tekeviä on vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kuva 11: Pohjois- Savon työpaikat Pohjois-Savossa toimi vuonna 2015 yhteensä 5 141 työnantajaa, joilla on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna 2015. Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista 18 470 yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta 2015. Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 10
1.2. Mikä Pohjois-Savossa työllistää? Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat Pohjois- Savon merkittävin työllistäjä (18890 työllistä). Niiden merkitys korostuu myös valtakunnallisessa toimialavertailussa (Kuva 14). Tämän sektorin työpaikat ovat suurelta osin julkisella sektorilla. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen (viimeistään nyt?) työterveysyhteistyössä nykyisten työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut 1.1.2019 jälkeen. Toinen työterveyshuoltopalveluissa tapahtuvan muutoksen kannalta huomioitava erityispiirre Pohjois- Savossa on maatalouden työpaikkojen suuri määrä. Maatalouden työterveyshuolto on ollut lähes kokonaan kunnallisen työterveyshuollon piirissä. Muutokset työterveyshuoltopalveluissa kohdistuvat siis erityisesti maatalousyrittäjien samalla tavalla toki myös muiden yrittäjien palveluihin. Kuva 13: Pohjois- Savon työlliset toimialoittain (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain vertailu Pohjois-Savo vs. koko maa(%) 11
1.3. Yritystoiminta Pohjois-Savossa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Pohjois- Savon viisi suurinta työllistäjää ovat teollisuus (11 268 työllistä), tukku- ja vähittäiskauppa (8925 työllistä), rakentaminen (6481 työllistä), kuljetus (4533 työllistä) ja maatalous (4284 työllistä). Pohjois- Savon yrityksistä valtaosa (88 %) on alle 10 työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä (Kuvat 16 ja 17). Pienet yritykset ovat pääsääntöisesti hankkineet työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta) niin Pohjois- Savossa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä Pohjois- Savon pienten yritysten kannalta. Pienten yritysten merkitys Pohjois - Karjalassa näkyy myös toimipaikkojen määrässä (16 922 toimipaikkaa). Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu toimialoista esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa (5076 toimipaikkaa) ja suhteellisesti muissa palveluissa, jossa toimipaikkojen ja työntekijöiden määrät ovat liki yhtä suuret. Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Kuva 15: Pohjois-Savon yritystoiminta 2015 12
Kuva 16: Pohjois-Savon yritysten koko Kuva 17: Mikroyritysten määrä toimipaikkojen lukumäärästä 13
Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki 15 74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18 74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15 64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15 74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi. http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html 14
2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Pohjois-Savossa maatalousyrittäjien osuus työterveyshuoltosopimuksista on alueen erityispiirre. Maatalousyrittäjät hankkivat työterveyshuoltopalvelunsa pääosin kunnallisen työterveyshuollon yksiköiltä, kun taas työterveyshuoltojen koko henkilöasiakasmäärää tarkasteltaessa lääkärikeskusten asiakasmäärä on suurin. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia palveluntuottajittain havaitaan, että sopimusten määrä niiden työnantajien osalta, joilla on palkattua henkilökuntaa, jakautuu melko tasan lääkärikeskusten ja kunnallisen liikelaitoksen välillä. Kunnallisella liikelaitoksella on lisäksi vielä huomattava asiakaskunta alueen maatalousyrittäjistä, jotka ovat lähes täysin joko kunnallisen liikelaitostyöterveyshuollon tai terveyskeskuksen työterveyshuollon asiakkaina. Pohjois-Savon yrittäjien työterveyshuolto jakautuu hieman tasaisemmin julkisen ja yksityisen työterveyshuollon välille. 15
Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset palveluntuottajittain Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Pohjois-Savossa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on 11653 henkilöasiakkaalla (12,6 %). He ovat Pohjois-Savossa muuta maata useammin kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita. Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat 16
Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Pohjois-Savo vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 17
2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Pohjois-Savon maakunnassa sairaanhoitopalvelut ovat osa palvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (87,4 %). Maatalousyrittäjistä puolet on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Pohjois-Savossa Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Pohjois-Savo vs. Koko maa 18
2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Maaseutupaikkakuntia edustaa tarkastelussa Lapinlahti, siellä vain hiukan yli puolella henkilöasiakkaista työterveyspalveluihin kuuluu sairaanhoito. Lapinlahdella työterveyshuoltopalvelut tuotetaan terveyskeskuksessa. Tulos voi kertoa siitä, että toimintoja ei ole eriytetty, toisaalta myös yhteistyö ja työnjako terveyskeskuksen kanssa voi pienellä paikkakunnalla olla tiiviimpää. SOTE- muutos haastaa maakunnan työterveyshuoltopalvelujen järjestäjätahot pohtimaan alueellisia eroja sekä elinkeinorakenteen nykytilanteen että tulevien vuosien näkökulmasta. Työterveyshuollon kannalta olennaista on myös alalle koulutetun henkilöstön saatavuus. Kuva 24: Pohjois-Savon työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. 19
Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Pohjois- Savo Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 20
3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Pohjois-Savossa työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on valtakunnan keskitasoa. Työfysioterapeutteja on hieman maakuntien keskitasoa enemmän. Työterveyspsykologeja sen sijaan on vähemmän kuin keskimäärin muualla. Avustavan henkilökunnan määrä on hieman keskitasoa suurempi. Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) 21
Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä palvelutuottajittain havaitaan, että lääkäreiden osuus on suurin lääkärikeskusten työterveyshuollossa. Pohjois-Savon alueella työterveyshuollossa työskentelevistä lääkäreistä yli puolet työskentelee lääkärikeskuksissa. Työterveyshoitajien osuus on suurin kunnallisissa liikelaitoksissa/osakeyhtiöissä. Sosiaalialan osaajia on vain lääkärikeskusten työterveyshuollossa. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna Pohjois-Savossa (Lähde TTHS 2015). 22
4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan koettua työkykyä ja terveyttä kuvaavan tutkimustiedon valossa (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulmasta (Kela, Eläketurvakeskus) verraten Pohjois-Savon tietoja koko maata koskeviin tietoihin. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Pohjois-Savossa selvästi maan keskiarvoja korkeammalla tasolla. Tämä voi kertoa sekä ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen tehokkaasta havaitsemisesta ja/tai puutteista ammattitauteja aiheuttavissa työoloissa. Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014. 23
Ammattitautien tautiryhmistä korostuvat Pohjois-Savossa hengitystieallergiat ja ihosairaudet, mikä saattaa liittyä maatalouden suureen osuuteen työllistäjänä. Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014. 24
4.2. Koettu työkyky Pohjois- Savossa työikäisistä (20-64 -vuotiaat) erityisesti henkilöt, joiden koulutustaso matala, kokivat muuta maata useammin työkykynsä heikentyneeksi. Myös usko siihen, että työkyky säilyy eläkeikään, oli Pohjois- Savon vastaajilla muuta maata heikompi. Kuva 31: 20-64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus Pohjois-Savossa verrattuna koko maan aineistoon 25
Vastaavasti Työolobarometrissa Pohjois-Savossa oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta hyväksi tai melko hyväksi kokevia vähemmän kuin muualla maassa keskimäärin, kun taas työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta hyväksi tai melko hyväksi kokevia oli hiukan muuta maata enemmän (Kuva 33). Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELY-keskuksittain. (n=1631). Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631). Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 26
4.3 Koettu terveys Pohjois-Savon työikäiset (20-64 -vuotiaat) kokivat maan keskiarvoa useammin terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi, mutta eivät yllä tämän tutkimuksen kärjen, naapurimaakunta Etelä-Savon, tasolle. Työikäisten sairastavuusindeksissä Pohjois-Savo puolestaan on koko maan kärjessä. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20-64-vuotiaat, 2015. 27
Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 28
4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita 25-64 -vuotiaita Pohjois-Savossa oli jonkin verran koko maan keskiarvoa enemmän. Myös mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli maan keskiarvoa enemmän. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015. 29
Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25-64 -vuotiaat Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 30
4.5 Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat viime vuosina olleet laskussa (Kuva 38). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa koko maassa. Pohjois-Savossa (Kuva 39) erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä uusissa työkyvyttömyyseläkepäätöksissä on tapahtunut merkittävää laskua viime vuosina. Sen sijaan muutos on vähäisempi mielenterveysperusteisissa eläkkeissä. Tämän voidaan katsoa osoittavan sitä, mihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä Pohjois-Savon alueella tulisi panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013-2015 Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Pohjois-Savo 2013-2015 31
Huolimatta viime vuosien laskevasta trendistä Pohjois-Savossa työkyvyttömyyseläkettä saavia 25-64 - vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa toiseksi eniten koko maassa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä (Kuva 41) on samoin maan toiseksi suurin. Verenkiertoelinten sairaudet työkyvyttömyyseläkkeiden syinä ovat Pohjois-Savossa yleisempiä kuin maassa keskimäärin, mutta Pohjois-Savo sijoittuu maaseutumaisten maakuntien keskikastiin (Kuva 42). Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64 vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 32
Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 -vuotiaat (%). Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) 33