Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo

Transkriptio

1 Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1

2 Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa /1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2

3 Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen ( lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken ( /914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. 3

4 Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4

5 Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan

6 Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen maakunnan kanssa. Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa 6

7 ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15 :n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi. Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle. 7

8 MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Lappi 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on palkansaajalla ja 7816 yrittäjällä. Kuva 8: Lapin maakunnan väestön jakauma Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla lähes 8000 yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis olla Lapin väestöstä 37 %. Työllisten osuus työvoimasta on Lapissa selvästi koko maan väestön keskiarvoa pienempi, kun taas eläkkeellä olevien osuus on merkittävästi suurempi. Työttömien määrä on maan keskiarvoa suurempi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Lapin ja koko väestön vertailu (%). 8

9 Lapin työttömyysaste on maan keskitasoa korkeampi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan on hieman maan keskitasoa alempi. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v (%). 9

10 1.1. Maakunnan työpaikat Lapissa kuntasektorin ja valtion työpaikkoja on koko maan keskiarvoa enemmän. Yksityisen sektorin osuus maakunnan työpaikoista on jonkin pienempi kuin maassa keskimäärin. Kuva 11: Lapin työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan). Lapin maakunnassa toimi vuonna 2015 yhteensä 3871 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa

11 1.2 Mikä Lapin maakunnassa työllistää? Toimialoista merkittävin työllistäjä Lapissa ovat sosiaali- ja terveyspalvelut ( työllistä). Tämän toimialan työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen viimeistään nyt yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut jälkeen. Toiseksi suurin työllistäjä Lapissa on tukku- ja vähittäiskauppa, seuraavina teollisuus ja koulutus. Kun verrataan Lapin työpaikkojen jakautumista eri toimialoille koko maan keskiarvoon korostuvat maakunnan erityispiirteinä sosiaali- ja terveysala ja maa-ja metsätalous (kuva 14). Kuva 13: Lapin työlliset toimialoittain v (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain Lappi vs. koko maa (%). 11

12 1.3 Yritystoiminta Lapin maakunnassa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Lapissa teollisuus (7093 työllistä), tukku- ja vähittäiskauppa (6127 työllistä), rakentaminen (4510 työllistä) ja kuljetus- ja varastointi (3632 työllistä) muodostavat työllistäjinä neljän kärjen. Lapissa, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (alemmat kuvat). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on lähes 90 %, siis selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä) niin Lapissa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä pienten yritysten kannalta. Pienten yritysten merkitys Lapissa näkyy myös toimipaikkojen määrässä ( toimipaikkaa). Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu toimialoista erityisesti maa- ja metsätaloudessa (1952 toimipaikkaa) ja palvelutoiminnassa, jossa Lapissa toimipaikkoja on hiukan enemmän kuin työntekijöitä. Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Kuva 15: Yritystoiminta v

13 Kuva 16: Yritysten koko Lapissa. Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä. 13

14 Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi

15 2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Lapissa 4597 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 860 maatalousyrittäjää ja 965 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Lapin maakunnassa. Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin todetaan, että kolme viidestä työnantajasta, joilla on palkattua henkilökuntaa, olivat tehneet sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa. Lähes kaikki maatalousyrittäjät ja suurin osa yksinyrittäjistä oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa. Kunnallisen työterveyshuollon merkitys työterveyspalvelujen tuottajana korostuu Lapissa kaikissa asiakasryhmissä. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan suurta osaa maakunnan alueella työskentelevistä työntekijöistä sekä alueen maatalousyrittäjiä ja muita pienyrittäjiä. Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Lapissa. 15

16 Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Lapissa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on vajaalla 14 % henkilöasiakkaista. He ovat Lapissa pääosin ja useammin kuin koko maassa kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Lapissa. Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Lapissa vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 16

17 2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Lapissa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (86 %). Erona työnantajasopimusten henkilöasiakkaisiin maatalousyrittäjistä joka neljäs ja muista yksinyrittäjistä alle puolet on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Tuottajaryhmittäin tarkasteltuna kolme viidestä sairaanhoidon piirissä olevista henkilöasiakkaista on kunnallisten liikelaitosten/osakeyhtiöiden ja terveyskeskusten asiakkaita (alempi kuva). Kun Lapin tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen, kunnallisen työterveyshuollon osuus sairaanhoitopalveluista on merkittävästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Lääkärikeskusten on osuus jonkin verran pienempi ja työnantajien yhteisten ja omien yksiköiden osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana myös hieman pienempi. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Lapissa Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Lappi vs. Koko maa 17

18 2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Lapin työpaikkakeskittymiä ovat Rovaniemi, Kemi, Tornio, Sodankylä, Salla, Kemijärvi, Kolari, Muonio, Ranua, Keminmaa, Pello, Tervola ja Ylitornio. Työnantaja-asiakkaiden suhteellinen osuus on suurin Kemissä. Yrittäjien määrä korostuu Sodankylässä, maatalousyrittäjäasiakkaat jakaantuvat tasaisemmin alueen maaseutumaisiin keskittymiin. Sairaanhoitopalvelut olivat osa työterveyshuoltoa myös useimmilla Lapin alueilla. Muoniossa niiden asiakkaiden osuus, joilla on sopimus vain lakisääteisestä työterveyshuollosta, on suurempi kuin Lapin muissa keskittymissä (Kuva 25). Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Lappi 18

19 Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 19

20 3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Lapissa työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on keskimääräistä matalampi. Työterveyshoitajien ja työpsykologien suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on keskimääräisellä tasolla. Sen sijaan työfysioterapeuttien suhteellinen osuus on yksi korkeimmista ja avustavan henkilöstön osuus on hiukan keskimääräistä korkeammalla tasolla maakuntia toisiinsa verratessa. Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin Lapin maakunnassa havaitaan niin työterveyslääkäreiden kuin työterveyshoitajienkin suhteellisen osuuden vaihtelevan 25 % - 38 %. Lääkäreiden suhteellinen osuus on suurin terveyskeskusmuotoisissa ja hoitajien työnantajien yhteisissä työterveyshuollon toimintayksiköissä. Fysioterapeuttien suhteellinen osuus on suurin työnantajan omissa toimintayksiköissä. Sosiaalialan osaajia ei työskentele maakunnan alueella toimivissa työterveyshuollon toimintayksiköissä. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 20

21 4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Lapin tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrä on Lapissa selvästi pienempi kuin maassa keskimäärin. Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL

22 Lapissa on ammattitautitapauksia kaikista sairausryhmistä. Ammattitaudeiksi todettuja rasitussairauksia on Lapissa kaikkein eniten ja meluvammoja on vähemmän kuin maassa keskimäärin kun maakuntia verrataan keskenään. Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL

23 4.2. Koettu työkyky Lapin työikäiset (20 64 vuotiaat) kokivat useammin kuin työikäiset maassa keskimäärin työkykynsä heikentyneeksi. Heistä useampi kuin työikäisistä koko maassa keskimäärin arvioi, ettei jaksa jatkaa työssä eläkeikään asti. Kuva 31: vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs. Lappi Työolobarometrissa Lapissa työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi tai melko hyväksi kokevia oli selvästi vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) 23

24 Työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi ja melko hyväksi kokeneita oli Lapissa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 24

25 4.3 Koettu terveys Lapissa työikäiset (20-64 v) kokivat terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi useammin kuin työikäiset maassa keskimäärin. Sairastavuusindeksi oli myös maan keskitasoa korkeampi (Kuva 35). Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), vuotiaat,

26 Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 26

27 4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita vuotiaita Lapissa oli enemmän kuin maassa keskimäärin. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli hieman enemmän kuin maassa keskimäärin. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 27

28 Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä,

29 4.5Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (Kuva 38). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa. Lapissa (Kuva 39) mielenterveysperusteisiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien eläketapahtumien kehitys on samansuuntainen kuin koko maassa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät ja mielenterveysperusteiset eläketapahtumat ovat Lapissakin suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ja näin ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa. Samoin verenkiertoelinsairauksiin liittyvät eläketapahtumat ja myös myönnetyt eläkkeet osoittavat, että terveyden edistämiselle ja työkyvyn varhaiselle tuelle, työterveyshuollon ja terveydenhuollon yhteistyölle on työsarkaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Lappi,

30 Lapissa työkyvyttömyyseläkettä saavia vuotiaista on maakuntien välisessä vertailussa neljänneksi eniten (Kuva 40). Tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella myönnettyä eläkettä saavia ikäryhmästä oli viidenneksi eniten koko maassa (Kuva 41). Verenkiertoelinten sairauksien perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavien osalta Lappi jakaa kärkisijan Kainuun kanssa (Kuva 42). Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 30

31 Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) 31