Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo

Transkriptio

1 Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1

2 Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa /1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2

3 Kuvassa 3 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudestaan työnantajana alkaen. Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen ( lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken ( /914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa 3

4 työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille (tarkennettava, kun varmistuu) Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4

5 Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. 5

6 Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Työterveyshuollon osalta säädökset todennäköisesti vielä täsmentyvät. Esimerkiksi tällä hetkellä on epäselvää, voivatko kunnat ja maakunnat perustaa yhteisiä työterveyshuollon yhtiöitä ja onko tarkoitus säätää poikkeuksia hankintalain mukaisesta in-house yhtiö asemasta esim. siten, että kyseisellä yhtiöllä olisi 6

7 mahdollisuus myydä vapaaehtoista sairaanhoitopalvelua yhtiön ulkopuolisille tahoille laajemmin, mitä nykyinen hankintalain 15 :n säännös mahdollistaa. Mikäli ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15 :n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in- house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävän osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi. Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailullisille markkinoille eli ilman in- house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistama maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle. 7

8 MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Etelä -Savo 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on palkansaajalla ja 7899 yrittäjällä. Kuva 8: Etelä- Savon maakunnan väestön jakauma Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä lähes palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla lähes 7900 yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis olla Etelä- Savon väestöstä 36 %. Työllisten osuus työvoimasta on Etelä- Savossa selvästi koko maan väestön keskiarvoa pienempi, eläkkeellä olevien osuus puolestaan on huomattavasti suurempi kuin maassa keskimäärin. Työttömyysaste on hieman maan keskiarvoa korkeampi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Etelä- Savon ja koko väestön vertailu (%). 8

9 Etelä- Savon työttömyysaste on hieman maan keskitasoa korkeampi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan on maan keskitasoa alempi. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v (%). 9

10 1.1. Maakunnan työpaikat Etelä- Savon maakunnan työpaikkojen jakaumaa verrattaessa koko maan tilanteeseen nähdään, että yrittäjiä ja kuntasektorin työpaikkoja on hieman maan keskiarvoa enemmän ja yksityisen sektorin työpaikkoja keskiarvoa vähemmän. Kuva 11: Etelä- Savon työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan). Etelä- Savon maakunnassa toimi vuonna 2015 yhteensä 3359 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa

11 1.2 Mikä Etelä - Savossa työllistää? Toimialoista merkittävin työllistäjä ovat Etelä- Savossa sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämän toimialan työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen viimeistään nyt yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut jälkeen. Toiseksi suurin työllistäjä Etelä- Savossa on teollisuus ja kolmantena tukku- ja vähittäiskauppa. Kun tarkastellaan Etelä- Savon työpaikkojen jakautumista eri toimialoille verrattuna koko maan keskiarvoon korostuvat maakunnan erityispiirteinä sosiaali- ja terveysala ja maa- ja metsätalous (kuva 14). Kuva 13: Etelä- Savon työlliset toimialoittain v (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain Etelä- Savo vs. koko maa (%). 11

12 1.3 Yritystoiminta Etelä -Savossa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Etelä- Savossa teollisuus (7307 työllistä), tukku- ja vähittäiskauppa (5111 työllistä), maa- ja metsätalous (3489 työllistä), rakentaminen (3280 työllistä) ja kuljetus (2422 työllistä) muodostavat työllistäjinä viiden kärjen. Etelä- Savossa, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (alemmat kuvat). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on lähes 90 %, selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä) niin Etelä-Savossa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä Etelä- Savossa pienten yritysten kannalta. Pienten yritysten merkitys Etelä- Savossa näkyy myös toimipaikkojen määrässä (12800 toimipaikkaa). Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu erityisesti maa- ja metsätaloudessa (4590 toimipaikkaa). Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden vähentämiseen tai ehkäisemiseen. Kuva 15: Yritystoiminta v

13 Kuva 16: Yritysten koko Etelä- Savossa. Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä. 13

14 Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi

15 2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Etelä- Savon maakunnassa 4494 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 1249 maatalousyrittäjää ja 699 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Etelä-Savon maakunnan osalta Työterveyshuolto Suomessa katsauksen tiedoista puuttuvat Pihlajalinna konserniin kuuluvan Dextra Oy:n tiedot. Pieksämäen kaupungin toimintakertomuksen 2015 mukaan Dextra Oy:lle on siirtynyt kaupungin henkilöstön työterveyshuolto ja kaupungin järjestämisvastuulla olevien työterveyshuoltopalvelujen tuottaminen vuonna Vuoden 2015 toimintakertomuksen mukaan kaupungin työntekijöitä oli 972. Sopimusten lukumäärä, työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa, muodostuu summasta vain lakisääteinen työterveyshuolto, sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa ja sairaanhoidon sisältävien työterveyshuoltosopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Etelä- Savon maakunnassa. Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia työterveyshuollon palveluntuottajaryhmittäin todetaan, että sekä ne työnantajat, joilla on palkattua henkilökuntaa että maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät ovat useimmin tehneet sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön kanssa. Kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön osuus maakunnassa toteutettavasta työterveyshuollosta on huomattava ja poikkeaa monesta muusta maakunnasta. Lääkärikeskusten osuus työnantajien työterveyshuoltosopimuksista on neljännes. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan suurta osaa maakunnan alueella työskentelevistä työntekijöistä sekä alueen maatalousyrittäjiä ja muita pienyrittäjiä. 15

16 Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Etelä-Savon maakunnassa. Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Etelä- Savon maakunnassa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on vajaalla 11 % henkilöasiakkaista. He ovat Etelä- Savossa pääosin ja muuta maata useammin kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Etelä-Savon maakunnassa. Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Etelä-Savo vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 16

17 2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Etelä- Savon maakunnassa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (lähes 90 %). Maatalousyrittäjistä ja muista yrittäjistä yli kaksi kolmannesta on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Tuottajaryhmittäin sairaanhoito kuuluu työterveyshuoltopalveluihin hiukan useammin lääkärikeskusten kuin kunnallisen osakeyhtiön asiakkailla (alempi kuva). Kun Etelä- Savon tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen, kunnallisen työterveyshuollon osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana korostuu. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Etelä- Savon maakunnassa Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Etelä- Savo vs. Koko maa 17

18 2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Etelä- Savon työpaikat jakaantuvat Työterveyshuolto Suomessa tietojen perusteella Mikkelin ja Savonlinnan alueille sekä Pieksämäelle, jonka osalta tiedot ovat vaillinaiset. Sairaanhoitopalvelut olivat osa työterveyshuoltoa kaikilla Etelä- Savon alueilla (Kuva 26). Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Etelä- Savo 18

19 Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 19

20 3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Etelä-Savossa työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on keskimääräistä matalampi kuin muissa maakunnissa. Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on kaikkein korkein. Fysioterapeuttien suhteellinen osuus on yksi matalimmista maakuntia toisiinsa verratessa. Psykologien ja avustavan henkilöstön suhteelliset osuudet ovat keskimääräisellä tasolla. Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) Tarkasteltaessa Etelä-Savon maakunnan työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin (kuva 28) havaitaan, että lääkärikeskusmuotoinen toimintatapa on henkilöstömäärällisesti suurin tuotantotapa. Työterveyslääkäreitä ja -hoitajia on eniten lääkärikeskusmuotoisessa työterveyshuollossa, sen sijan niiden suhteelliset osuudet ovat suurimmat työnantajien yhteisissä työterveyshuoltoyksiköissä. Sosiaalialan osaajia löytyy vain lääkärikeskusmuotoisesta työterveyshuollosta. 20

21 Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 21

22 4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Etelä- Savon tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Etelä- Savon maakunnassa jonkin verran maan keskiarvoja korkeammalla tasolla Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL

23 Etelä- Savossa ammattitautien tautiryhmistä korostuvat jonkin verran hengityselin- ja ihosairaudet. Kaikkia eri tautiryhmiin kuuluvia ammattitauteja on todettu suhteellisesti hieman keskimääräistä enemmän kuin koko maassa. Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL

24 4.2. Koettu työkyky Etelä- Savon työikäiset (20 64 vuotiaat) kokivat työkykynsä selvästi maan keskitasoa heikommaksi. Huomio kiinnittyy lisäksi siihen, että henkilöt, joiden koulutustaso matala, kokivat muuta maata useammin työkykynsä heikentyneeksi. Etelä- Savon työikäiset pitivät muuta maata useammin todennäköisenä, että eivät jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään asti. Kuva 31: vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs Etelä- Savo (Huom. asteikkojen vertailtavuus vaatii huolellisuutta). Työolobarometrissa Etelä- Savossa oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi tai melko hyväksi kokevia oli hiukan enemmän kuin muualla maassa keskimäärin. 24

25 Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) Kaikki Etelä- Savon työolobarometriin vastanneet kokivat työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi ja melko hyväksi. Tulos on selkeästi parempi kuin työolobarometrin koko maan tuloksissa. Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 25

26 4.3 Koettu terveys Etelä- Savon maakunnassa työikäiset (20-64 v) kokivat huomattavasti maan keskiarvoa useammin terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Samoin työikäisten sairastavuusindeksi Etelä- Savossa on jonkin verrani maan keskiarvoa korkeampi. Tulokset ovat ristiriidassa työolobarometrin tulosten kanssa. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), vuotiaat,

27 Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 27

28 4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita vuotiaita Etelä- Savon maakunnassa oli jonkin verran koko maan keskiarvoa enemmän. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli jonkin verran vähemmän kuin maassa keskimäärin. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 28

29 Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä,

30 4.5 Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (ylempi kuva). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa. Etelä- Savon maakunnassa (alempi kuva) sekä mielenterveysperusteisten eläkkeiden että tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien eläketapahtumien kehitys poikkeaa koko maan kehityksestä. Molemmissa sairausryhmissä eläketapahtumat ovat säilyneet jokseenkin lähes samalla tasolla kolmen seurantavuoden aikana. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät ja mielenterveysperusteiset eläketapahtumat ovat Etelä- Savossakin suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ja näin ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Etelä-Savo,

31 Etelä- Savon maakunnassa työkyvyttömyyseläkettä saavia vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa paljon, kolmanneksi eniten koko maassa. Samoin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja verenkiertoelinten sairauksien osuus tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä on suuri, kolmanneksi suurin koko maassa (alempi kuva). Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 31

32 Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) 32