Kaukolämpöverkon kunnossapito

Kaukolämpöverkon kunnossapito Raportti KK2/1999

Suomen Kaukolämpö ry 1999 ISSN 1238-9366 Viite: Sky-kansio 3/7

Kaukolämpöverkon kunnossapito

SUOMEN KAUKOLÄMPÖ RY RAPORTTI KK2/1999 Tässä raportissa käsitellään kaukolämpöverkon kunnossapidon tarvetta, kunnossapitotoiminnan järjestelyä, toteutusta ja arviointia sekä näihin vaikuttavia tekijöitä ja suositeltavia periaatteita. Raportin on laatinut työryhmä, johon ovat kuuluneet: Pekka Laaksonen Olli Lindstam Jari Pinomäki Mauri Törmä Hämeenlinnan Energia Oy Lahti Energia Oy Tampereen kaupungin sähkölaitos Helsingin Energia Lämmönjakelutoimikunta: Puh.joht. Trygve Strandell Vantaan Energia Oy Christer Allén Porvoon Energia Oy - Borgå Energi Ab Pekka Laaksonen Hämeenlinnan Energia Oy Rauli Saarela OyTurku Energia - Åbo Energi Ab Pentti Valta Lahti Energia Oy Markku Vartia Helsingin Energia Pekka Viitanen Tampereen kaupungin sähkölaitos Sihteeri Veli-Pekka Sirola Suomen Kaukolämpö ry

SUOMEN KAUKOLÄMPÖ RY RAPORTTI KK2/1999 KAUKOLÄMPÖVERKON KUNNOSSAPITO SISÄLTÖ sivu 1 Yleistä 1 1.1 Kunnossapidon tarve 1 1.2 Tunnusluvut ja seuranta 1 1.3 Vesiarvot 3 1.4 Veden värjäys 3 1.4.1 Käytetyt väriaineet 3 1.4.2 Värjäyksen toteuttaminen 3 1.4.3 Kustannustarkastelu 4 2 Johtorakenteet ja niiden erityispiirteet 4 2.1 Verkon perusrakenteet 4 2.1.1 Vapaasti liikkuva muovisuojakuorijohtorakenne (Mpul) 5 2.1.2 Kiinnivaahdotettu muovisuojakuorijohtorakenne (2Mpuk ja Mpuk) 6 2.1.3 Betonikanavarakenteet 6 2.1.4 Muut rakenteet 6 2.2 Verkon perusongelma 7 2.3 Uudisrakentamisen vaikutus kunnossapitoon 7 2.3.1 Uudisrakentamisen sekä perusparannuksen suunnittelu 7 2.3.2 Uudisrakentaminen 7 3 Kaukolämpöverkon kunnossapitotoiminta 8 3.1 Ennakoiva kunnossapito 8 3.1.1 Kaivohuolto 9 3.1.2 Lämmön käyttöpaikassa tehtävät ennakkohuollot 10 3.2 Kunnonvalvonta 10 3.2.1 Lisäveden menekin valvonta 11 3.2.2 Riskialueiden kartoitus 11 3.2.3 Kaivojen vesipinnan indikointi 11 3.2.4 Maan pintalämpötilan mittaus 11 3.2.5 Videokuvaus 12 3.2.6 Rasituskokeet 12 3.2.7 Muut menetelmät 12 4 Työvälineet 12 5 Tietojärjestelmät kunnossapidon apuna 14 5.1 Tavoite 14 5.2 Järjestelmät 14 5.2.1 Verkoston käyttö- ja huoltotoiminnan kokonaisuus 14 5.3 Työntekijöiden itsenäinen toiminta 16 6 Kunnossapitohenkilöstön koulutus 17 Kirjallisuusviitteet Liitteet: 1. Esimerkki kaukolämpökaivojen huolto- ja kunnossapitokierroksen yhteydessä tehtävistä töistä 2. Esimerkkiluettelo huoltotyön työvälineistä

SUOMEN KAUKOLÄMPÖ RY RAPORTTI KK2/1999 1 (17) KAUKOLÄMPÖVERKON KUNNOSSAPITO 1 Yleistä 1.1 Kunnossapidon tarve Ennakoiva kunnossapito on maanalaisen putkiston osalta vaikeaa, ja vääriä johtopäätöksiä esim. putkiston uusimistarpeesta on tehty usein. Kaukolämpöverkon uusimisen ja perusparantamisen toteuttamisessa on erotettavissa kaksi koulukuntaa. Toinen koulukunnista on ennakoivan perusparantamisen kannalla ja toisen mielestä toimenpiteisiin tulee ryhtyä vasta ongelmia havaittaessa. Sellaisille verkoston komponenteille, jotka ovat helposti huollettavissa, kuten esimerkiksi kaivot ja maaventtiilit on ennakoiva kunnossapito perusteltua. Myös tunnuslukujen seuranta on ennakoivaa kunnossapitoa. Alla on lueteltu ne tärkeimmät kaukolämpöverkoston kuntoa indikoivat tunnusluvut, joita kaukolämpölaitosten tulisi seurata varmistaakseen verkostonsa riittävän kunnon. Tässä raportissa ei käsitellä riskien ennakoimista, vaan pitäydytään varsinaisessa kaukolämpöverkon kunnossapidossa. On syytä kuitenkin muistaa, että riskien ennakointiin liittyvät toimenpiteet vaikuttavat oleellisesti verkoston kunnossapidon kustannuksiin. Tällaisia ovat mm. jo suunnitteluvaiheessa tehtävät ratkaisut kuten sulkuvälien pituus, tyhjennysventtiilien ja ilmanpoistojen sijoitus sekä varakattiloiden kapasiteetti ja sijoitus. 1.2 Tunnusluvut ja seuranta Kaukolämpöverkon kuntoa seurataan tiettyjen tunnuslukujen avulla. Tärkeimmät tunnusluvut laskentaperiaatteineen on esitetty Sky:n raportissa KK20/1998, Kaukolämmön käyttötaloudelliset tunnusluvut 1995-1997. Ne ovat: Lisäveden vuosikulutus (m 3 /a) Tilastojen mukaan verkon vesi vaihtuu noin kerran vuodessa. Tätä suurempi vuotuinen lisävesimäärä kertoo tavanomaista suuremmasta hävikistä.

2 Lisäveden vuorokausi- ja kuukausikulutus (m 3 /vrk ; m 3 /kk) Lisäveden vuorokausikulutusarvoista nähdään kulutuksen trendi ja muutokset. Kullekin verkolle muotoutuu ko. tunnuslukuja seurattaessa omat normaaliarvonsa ja hälytysrajansa. Vaurioiden lukumäärä (kpl/km/a) Vaurioiden lukumäärää seurataan tunnusluvulla vuotoja/km/vuosi. Keskimääräinen taso on noin 0.1 vuotoa/km/a ja hälytysrajana voitaneen pitää arvoa 0.2 vuotoa/km/a. Kuvassa 1 on tyypillinen trendi vuotojen lukumäärästä. 0,2 Kaukolämpövuotojen lukumäärä vuosina 82-97 kpl/km,a hälytysraja 0,15 0,1 0,05 0 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 Kuva 1: Kuvassa on esitetty vuosittainen verkostovaurioiden lukumäärä johtokilometriä kohden. Mikäli verkoston rakenne painottuu johonkin putkityyppiin, esim. 2Mpuk, on syytä laskea tunnusluku putkityypeittäin. Vuosittain uusittu johtopituus (%) Vuosittain uusittu johtopituus lasketaan prosenttiarvona kokonaisjohtopituudesta, ja se kertoo saneeraustarpeen suuruudesta. Tunnusluku riippuu luonnollisesti lämpölaitoksen valitsemasta toimintastrategiasta vuotojen korjauksessa. Joillakin on tapana uusia koko vaurioitunut johto-osuus (esim. kaivoväli), jotkut taas uusivat vain vuotokohdan. Korjauskustannukset / kokonaisjohtopituus (mk/m) Tunnusluku korjauskustannusten vertaamiseksi omiin aikaisempien vuosien kustannuksiin sekä muihin lämpölaitoksiin.

3 1.3 Vesiarvot 1.4 Veden värjäys Kaukolämmön kiertoveden sekä verkostoon syötetyn lisäveden tulee olla Sky:n suosituksen KK3/1988 annettujen ohjearvojen mukaista. Suosituksessa kerrotaan myös eri vedenkäsittelytekniikoista sekä vesinäytteiden analysointilaajuudesta. Kaukolämpövedessä käytetään yleisesti hapensitojana hydratsiinia. Viime vuosina on kehitetty uusia nk. elintarvikekelpoisia vesikemikaaleja. Näistä kemikaaleista on VTT 1998 tehnyt vertailututkimuksen, jossa on sekä laboratoriossa että kenttäkokeissa testattu eri kemikaaleja. Kaukolämpöveden värjäys vaikuttaa verkon kunnossapitoon, koska värjätyn veden avulla verkon vuodot havaitaan aikaisemmassa vaiheessa. Kaukolämpöveden värjäys aloitettiin Suomessa aivan 1980-luvun lopulla. Myös asiakkaan siirtimissä olevat vuodot voidaan helposti ja nopeasti löytää värjätyn veden avulla. 1.4.1 Käytetyt väriaineet Käytetyn väriaineen tulee täyttää ainakin seuraavat perusvaatimukset:: - myrkytön - ei aiheuta ympäristölle vahinkoa, esim. värjätty kaukolämpövesi ei saa värjätä sen kanssa kosketuksiin joutuvia pintoja - käyttö on taloudellisesti kannattavaa - käyttö ei saa olla haitallista kaukolämpölaitteille Yleisimmin käytetty väriaine on Pyranin, jonka on todettu täyttävän em. vaatimukset. Väriaineiden havaittavuutta voidaan tehostaa eri valaistuksilla, esimerkiksi Pyraninin väri näkyy korostetusti ultraviolettivalossa. 1.4.2 Värjäyksen toteuttaminen Värjäyksen käyttöönottoselvitys on syytä tehdä, kun kaukolämpöjärjestelmässä on vuotoja tai siihen tulee lisää vettä. Värjäys on aiheellista myös asiakkaan laitteiden kunnon tarkkailussa. Värjäysajankohta on vapaasti valittavissa. Suurimman hyödyn värjäyksestä saa, kun sen yhteydessä panostetaan verkon ja kuluttajalaitteiden tarkkailuun esim. lisäämällä huoltokierroksia. Ennen värjäyksen aloittamista on asiasta tiedotettava asiakkaille ja muille sidosryhmille.

4 Veden tasainen värjäytyminen tapahtuu nopeimmin, kun väriaineen syöttö toteutetaan pitemmällä aikavälillä jatkuva-annosteisena (esim. 2-3 kertaa veden kiertoaika koko järjestelmässä). Eräannosteinen syöttö on myös mahdollista. Silloin annostelu useana pienenä eränä antaa parhaan tuloksen. Värjäyksen toteutuksen yhteydessä on huomioitava vesijohtoverkon ja kaukolämpöverkon painetasot. Mikäli vesijohtoverkon painetaso on korkeampi, on värjäyksen yhteydessä syytä sopia vesilaitoksen kanssa muutaman päivän koeaika, jolloin vesilaitos tilapäisesti pudottaa painetasoaan. Näin menetellen saadaan lämmönsiirrinvuodot väriaineen avulla paikallistetuksi. 1.4.3 Kustannustarkastelu Värjäyksessä aiheuttaa kustannuksia esim. aineen hankinta, tiedottaminen ja työjärjestelyt. Ennen värjäystä tulee arvioida saavutettava hyöty toimenpiteestä. Hyötyä saavutetaan ainakin seuraavissa asioissa: - vuotojen nopeampi toteaminen ja siten lisäveden kulutuksen väheneminen - helpottaa asiakkaan siirrinvuotojen seurantaa - kaukolämpöveden pääsy asiakkaan putkistoihin ja vääriin käyttötarkoituksiin tulee helpommin ilmi Karkeana arviona voidaan pitää, että suuren (vesitilavuus n. 30 000 m 3 ) kaukolämpöverkon veden värjäyskustannukset ovat aloitusvaiheessa n. 100 000 mk. Tämän lisäksi tulevat ylläpitokustannukset, jotka riippuvat verkon vuotoveden määrästä. 2 Johtorakenteet ja niiden erityispiirteet 2.1 Verkon perusrakenteet Kunnossapidon kannalta on oleellista, että verkon perusrakenteet on toteutettu teknisesti oikein. Suunnitteluvaiheessa tehdään ratkaisuja, joilla on suuri merkitys kunnossapitoon koko kaukolämpöverkon käyttöiän ajan, joka voi olla yli 50 vuotta. Suunnittelussa tulee tehdä optimaaliset materiaali- ja rakenneratkaisut. Venttiilien sijoitusratkaisuilla vaikutetaan merkittävästi verkon käytön ja kunnossapidon helppouteen, mutta toisaalta venttiilit itsessään ovat melkoinen huoltokohde. Verkon rakentamisen toteutus, suunnitelmien noudattaminen sekä työn valvonta ovat erittäin tärkeitä työvaiheita toimivan lopputuloksen saavuttamiseksi. Suomen Kaukolämpö ry julkaisee vuosittain tilastot Suomessa käytetyistä johtorakenteista ja verkon vaurioista.

5 Tässä suosituksessa on johtorakenteet jaettu neljään ryhmään: 1. Vapaasti liikkuva muovisuojakuorijohtorakenne (Mpul, 2Mpul) 2. Kiinnivaahdotettu muovisuojakuorijohtorakenne (Mpuk, 2Mpuk) 3. Betonikanavarakenne 4. Muut rakenteet 2.1.1 Vapaasti liikkuva muovisuojakuorijohtorakenne (Mpul) Vapaasti liikkuvat muovisuojakuorijohtorakenteet ovat olleet korjaus- ja perusparannustoiminnan kannalta keskeisin johtorakenne Suomessa. Niiden kokonaismäärän arvioidaan olevan n. 1200 km vuonna 1998. Tämän rakenteen perusongelmana on muovisuojakuoren liitosrakenteen pettäminen, jonka seurauksena ulkopuolinen vesi pääsee teräsputken pinnalle. Varsinkin maan painuminen on tuottanut ongelmia, koska elementin painumisen myötä kutisteliitos on auennut. Teräsputki ruostuu tällöin erittäin nopeasti. Alle vuoden syöpymisajat voivat olla mahdollisia. muovisuojakuori jatkoskohta/kutisteliitos eriste(polyuretaani) teräsputki ilmaisinputki teräsputki/ilmarako/lasikuituputki Kuva 2. Vapaasti liikkuva muovisuojakuorijohtorakenne (Mpul)

6 2.1.2 Kiinnivaahdotettu muovisuojakuorijohtorakenne (Mpuk,2Mpuk) Kiinnivaahdotettua muovisuojakuorijohtorakennetta käytetään melkein kaikissa uusissa maanalaisissa kaukolämpöjohdoissa. Mpuk-rakenteen osuus pienissä kokoluokissa on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Kiinnivaahdotetuilla, alle 10 vuotta vanhoilla johdoilla on vauriotiheys ollut hyvin pieni (0,01 0,05 kpl/km, vuonna 1988-97 rakennetut johdot). Vanhemmillakin se on yleensä jäänyt alle 0,2:een kpl/km. Vanhempien johtojen suurempi vauriotiheys johtuu pääasiassa liitostekniikasta. Liitostekniikka ja materiaalit kehittyivät merkittävästi vasta 1980-luvun puolivälin jälkeen ja samaan aikaan myös laadunvalvontaan alettiin kiinnittää erityishuomiota. 2.1.3 Betonikanavarakenteet 2.1.4 Muut rakenteet Mineraalivillaeristeiset betonielementtikanavat ovat Suomessa yleensä päärunkojohtoina, ja niitä on rakennettu 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti. Betonielementtikanavien johtovauriot johtuvat usein elementtien saumoista tai ulkopuolisen maarakennustyön aiheuttamasta elementtivauriosta kanavaan päässeestä vedestä. Vaurioita ovat aiheuttaneet muun muassa tapaukset, joissa tukitolpat, liikennemerkit, liikennevalot ym. vastaavat rakenteet on asennettu huolimattomasti vaurioittaen kaukolämpökanavaa. Useissa kohdin ovat muuttuneet liikennejärjestelyt aiheuttaneet kanaville huomattavasti suuremman rasituksen kuin niitä suunniteltaessa oli huomioitu. Myös sadeveden tai pohjaveden nousu betonielementtikanavaan on aiheuttanut vaurioita. Betonielementtikanavien korjaukset ovat kalliita. Niiden yleiskunto vauriokohdan ulkopuolella on yleensä todettu hyväksi, eikä niiden perusparannustarve vielä ole osoittautunut kovin suureksi. Vuotomäärät ovat kuitenkin kasvussa rakenteen ikääntymisen myötä. Kosteissa alavissa kohdissa, joissa putket ovat syöpyneet pidemmältä matkalta, on joskus koko kaivoväli vaihdettu 2Mpuk-rakenteeksi. Erikoistapauksissa on kanavaan asennettu ohuempieristeistä 2Mpuk-putkea tai on käytetty vastaavaa villaeristettä kuin alkuperäisessäkin ja betonielementit on asennettu saumakohdista erittäin huolellisesti takaisin. Kellareissa ja tunneleissa olevien johtojen etuna on, että ne ovat yleensä näkyvissä ja täten helposti tarkistettavissa. Kuivissa kellaritiloissa ei yleensä ole ongelmia, mutta esimerkiksi tunneleissa, varsinkin meren tai järven ali kulkevissa, on määräajoin käytävä tarkastamassa, ettei tippuvesi pääse eristeiden kautta teräsputkea tai sen kannakkeita syövyttämään. Tunnelin kosteisiin kohtiin voidaan asentaa erilliset veden ohjainlevyt estämään veden pääsy putken suojakuorelle

7 ja tästä eteenpäin eristeen läpi teräsputken pinnalle. Kannakkeita suojataan myös vedenohjainurin ja huoltamalla ruostuneet kohteet määräajoin. Kevytbetonieristeiset betonikanavajohdot ovat 1960-luvulta. Niiden eriste on korvattu korjausten yhteydessä lähinnä mineraalivillalla. Ongelmat ovat hyvin samansuuntaiset kuin mineraalivillaeristeisissä betonikanavissa. Näissä korostuu kanavan sisälle päässeen veden virtaamisen vaikeus, jolloin vesi patoutuu ja jää syövyttämään teräsputkea. Erikoisrakenteiset kaukolämpöjohdot, kuten asbestisuojaputkiset ja muut vastaavat, vaihdetaan yleensä vuotojen yhteydessä 2Mpuk- tai Mpuk-rakenteeksi. 2.2 Verkon perusongelma Verkon perusongelma on johdon suojarakenteen epätiiviyskohdat, joista teräsputkea syövyttävä ulkopuolinen vesi pääsee rakenteeseen. Ulkopuolinen vesi voi olla myös kaukolämpövettä, joka saa vapaana ollessaan lisää happea ja on siten teräksen pinnalla syövyttävää. Kaukolämpövesi voi olla lähtöisin vauriokohdista tai tihkuvista venttiileistä, liukutasaimista tai vastaavista varusteista vuotanutta. Lika ja putkieristeet ym. vastaavat sitovat vettä, joka syövyttää putken. 2.3 Uudisrakentamisen vaikutus kunnossapitoon Johdon tulevaan käyttöikään on uudisrakentamisella ja sen laadulla erittäin suuri merkitys. Uudisrakentamisessa tehdyt päätökset näkyvät suoraan kunnossapitokustannuksina. 2.3.1 Uudisrakentamisen sekä perusparannuksen suunnittelu Suunnittelun laatu on koko toiminnan perusta. Järkevillä suunnitelmilla saavutetaan hyvä kokonaistulos. Kaukolämpöverkkoa suunniteltaessa päätetään muun muassa seuraavista seikoista: - rakennetyypin valinta ja kaukolämpöelementtien ominaisuudet - putkiston ja venttiilien sijainti, huollettavuus, ympäristöystävällisyys - kaivojen lukumäärä, huollettavuus, työturvallisuus - mitoitus, kokonaiskustannusten minimointi - valvonnan ja automaation taso. 2.3.2 Uudisrakentaminen Rakentamisen laatutaso vaikuttaa suoraan verkon käyttöikään. Monet vauriot ovat riippuvaisia rakentamisen laadusta. Laatutasoa nostamalla vähennetään selvästi kaukolämpöverkkoon kohdistuneita vaurioita sekä kunnossapitokustannuksia. Betonivalutöiden, vapaasti liikkuvien johtorakenteiden kaatojen, läpivien-

8 tien ym. töiden huolellinen suorittaminen tuo hyvän laadun. Usein tämä tarkoittaa urakoitsijoiden ja muiden sidosryhmien sitouttamista laatutyöhön. Uutta kaukolämpöjohtoa rakennettaessa on maan kosteudella ratkaiseva merkitys kaukolämpöjohtojen pitkäikäisyyteen. Rakennettaessa on huomioitava, että salaojat tehdään kunnolla ja ne johdetaan salaojakaivoihin tai jonnekin muuten tarkoituksenmukaiseen paikkaan. Tärkeää on myös, että salaojat merkitään piirustuksiin sekä tehdään huolto-ohjeet niiden tarkastamiseksi. 3 Kaukolämpöverkon kunnossapitotoiminta Kaukolämpöverkon kunnossapito vaatii omat erityismenetelmänsä. Kaukolämpöä pidetään hyvälaatuisena ja käyttövarmana tuotteena. Tämän mielikuvan ylläpitämiseksi ja parantamiseksi on tehtävä jatkuvasti työtä voidaksemme ylläpitää ja parantaa toimintamme kilpailukykyä. Kunnossapito voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: - ennakoiva kunnossapito - kunnon valvonta - korjaava kunnossapito Näistä kahdella ensimmäisellä on selkeä vaikutus verkon toiminta- ja käyttövarmuuden lisäämiseen. 3.1 Ennakoiva kunnossapito Kaukolämpöverkon ennakkohuollot (-tarkastukset) kohdistetaan pääasiassa kaivoihin ja lämmönjakohuoneessa olevaan mittauskeskukseen. Muita ennakkohuollon piiriin kuuluvia kohteita voivat olla esim. ilmajohdot ja siltoihin sijoitetut johdot. Verkkoon sijoitetut kaivot ja kuluttajan laitteet tulee dokumentoida rakentamisen yhteydessä siten, että muodostuu kohdetiedot (kohdekortit), joita voidaan hyödyntää kunnossapidossa. Kohdekortteihin tulee kerätä kaikki kunnossapidon kannalta oleellinen tieto. Kohdekortit tallennetaan atk:lle kunnossapitoa ohjaavaan järjestelmään, jonka avulla kohteille laaditaan ennakkohuoltokierrot. Ennakkohuollon määrä on yksilöllinen eri kohteilla. Kohteen kiertoväliin vaikuttaa esim. sen rakenteelliset seikat, käyttötarkoitus ja oleellisena seikkana käyttö- ja kunnossapitohistoriasta tuleva tieto. Käytännössä kiertovälit ovat 4 viikosta ylöspäin. Alussa kannattaa eri tyyppiset kohteet yhdistää jonkun kunnossapitoon vaikuttavan samankaltaisuuden perusteella ja antaa näille oletetun tarpeen mukai-

9 3.1.1 Kaivohuolto set kiertovälit. Historiatietojen karttuessa saadaan kullekin kohteelle määritellyksi paremmin tarpeita vastaava ennakkohuoltokierto. Kaukolämpöverkon kannalta oleellisin ennakkohuoltojärjestelmä on kaivojen ennakkohuoltokierrot. Kaivohuollon tarkoituksena on pitää kaivot toimintakuntoisina sekä seurata kaukolämpölinjan ja rakenteiden vuotovesitilannetta. Ennakkohuollon tarpeeseen vaikuttavia ominaisuuksia ovat mm. kaivon tyyppi, ympäristö olosuhteet ja kaivon merkitys lämmönjakelulle. Jotta hallittavuus säilyy, kannattaa erilaisten ennakkohuoltojen määrä rajoittaa kohtuulliseksi. Seuraavassa on esitetty eräs ratkaisu kaivohuollon aikatauluttamiseen. Huoltoväli on kuitenkin laadittava kullekin lämpöyritykselle perustuen juuri sen omiin kokemuksiin: Huolto Tarkastus Ryhmä 1 Ongelmakohteet - 4-26 vko (tai tarpeen vaatiessa) Ryhmä 2 Siirtojohdot 52 vko 52 vko Ryhmä 3 Jakelujohdot 1-3 a 1-3 a Ryhmä 4 Liittymisjohdot 1-3 a - ryhmä 1 sisältää kohteita, joissa on vuoto tai ulkopuolista vettä - ryhmä 2 sisältää kohteita, jotka sijaitsevat lämmönjaon kannalta oleellisissa linjoissa ja lisäksi esimerkiksi kaivot, joissa sijaitsee jatkopumppausta, perusvesien pumppausta tai säätö-/mittauslaitteita - ryhmä 3 sisältää pääosin jakelujohdoissa sijaitsevia kohteita - ryhmä 4 sisältää liittymisjohtokohteiden lisäksi kaikki muut kaivot. Ryhmissä 2 ja 3 vuorottelevat huolto ja tarkastuskäynnit. Tarkastuskäynnin tarkoitus on selvittää kaivon ja linjan vesitilanne ja suorittaa tarvittava pumppaus. Huoltokäynnillä suoritetaan kohteen vaatimat toimenpiteet, esim. venttiilikaivossa - tarkista kansisto (tarvittaessa puhdistus/ uusinta) - tarkista venttiilien ja hanojen toimintakunto - tarkista laippaliitokset - tarkista teräs ja betonirakenteiden kunto - tarkista eristeet ja tuuletusputket - huolehdi tippuvesisuojauksesta - huolehdi kaivon siisteydestä Liitteessä 1 on esitetty yksityiskohtaisempi kaivohuollon työluettelo.

10 3.1.2 Lämmön käyttöpaikassa tehtävät ennakkohuollot 3.2 Kunnonvalvonta Lämmön käyttöpaikassa on asiakkaan laitteiden lisäksi lämmöntoimittajan mittauskeskus. Nykyisissä mittauskeskuksissa kunnossapitoa/tarkastusta vaativat pääasiassa lianerottimet sekä mittalaitteet, joiden kunnossapitoon ei tässä yhteydessä paneuduta. Mittalaitteiden kunnossapitoa on käsitelty Sky:n suosituksessa K13/1994. Venttiilirakenteet, jotka aikaisemmin vaativat kunnossapitoa on pääasiassa saneerattu jo pois. Lämmön käyttöpaikassa tehtävään ennakkohuoltoon on syytä yhdistää vähintään asiakkaan kaukolämpölaitteiden silmämääräinen tarkastus ja vuototesti sekä mahdolliset asiakkaan kanssa tehdyn huoltosopimuksen mukaiset muut työt. Käyntivälien pituus on syytä määrittää pääasiassa kohteesta saadun kokemuksen perusteella. Esimerkiksi usein toistuvat lianerottimen tukkeutumiset tulee huomioida. Huollettaessa asiakaslaitteita on syytä huomioida myös samalla alueella suoritettavien kaivohuoltojen kierto ja mahdollisesti yhdistää työt samaan kiertoon. Ennakkohuollon piiriin otetuissa asiakaskohteissa tulee suorittaa vähintään seuraavat toimenpiteet: - venttiilien toimintakunnon testaus - lianerottimen huolto - liitosten tarkistus - vuototestin suorittaminen - sinettien ja eristeiden tarkastus - silmämääräinen tarkastus asiakkaan kaukolämpölaitteille - yleisestä siisteydestä huolehtiminen Kaukolämpöverkon kunnossapitotoiminnan ja saneeraustarpeen määrittelyn kannalta on oleellista, että kaukolämpöverkon kuntoa ja tilaa voidaan jotenkin valvoa. Vähimmäisedellytys kunnonvalvonnassa on se, että laitoksella ollaan tietoisia tärkeimmistä toteutuneista tunnusluvuista ja niiden kehittymisestä sekä vastaavista valtakunnallisista vertailuluvuista. Käytännössä kunnonvalvontaan on käytettävissä useita erilaisia menetelmiä, joilla verkon tilaa todellisuudessa pyritään analysoimaan. Tässä yhteydessä on esitetty 6 tapaa toteuttaa verkon kunnonvalvontaa. Kunkin laitoksen on harkittava omista lähtökohdistaan, mitä tapoja käyttää toiminnassaan.

11 3.2.1 Lisäveden menekin valvonta Kaukolämpöverkon kunnon ja tiiviyden paras mittari on lisäveden menekki. Lisäveden valmistamista ja sen syöttämistä verkkoon on seurattava jatkuvasti. Tieto kaukolämpöverkon lisäveden tarpeesta vuorokausitasolla on seurannan vähimmäisedellytys. Lisäveden seurannasta vuorokausi-, tunti- ja 10 min. keskiarvohistorian avulla saadaan käyttökelpoista tietoa eri tilanteiden arviointiin. Edellytyksenä oikeiden johtopäätösten teolle on kuitenkin se, että verkon käyttäytyminen eri tilanteissa tunnetaan ja verkolla suoritetut toimenpiteet ovat tiedossa. Lisäveden menekin kasvaminen kertoo yleensä kaukolämpöverkon vuodosta. Erilaisia vuodonpaikannusmenetelmiä on selvitetty Sky:n raportissa KK19/1998. 3.2.2 Riskialueiden kartoitus Riskialueiden kartoituksella pyritään saamaan selkeä kuva kaukolämpöverkon toiminnan kannalta oleellisimmista verkon riskikohteista. Kaukolämpöverkolle muodostuu riskikohtia esim. rakentamismenetelmistä, käytetyistä komponenteista, ympäristöolosuhteista ym. johtuen. Riskialuekartoitusta hyödynnetään saneeraussuunnittelussa sekä kunnossapidossa. Kartoitetut riskialueet ja -kohteet voivat olla esimerkiksi: - Mpul-rakenteiden sijoitus verkossa - liukutasainten sijoitus - pohjavesi korkeammalla kuin kaukolämpöjohto 3.2.3 Kaivojen vesipinnan indikointi Kaivojen veden määrää voi tarkkailla silmämääräisesti huoltokierrosten aikana tai pinnan korkeutta mittaavilla järjestelmillä. Mittaavat järjestelmät ovat pääasiassa paikanpäällä luettavia. 3.2.4 Maan pintalämpötilan mittaus Usein ainoa keino, ilman kaivamista, saada jotain tietoa maan alle sijoitetun linjan kunnosta on mitata maan pintalämpötilaa linjan kohdalla. Lämpökuvaus on paras menetelmä, mutta myös paikallisesti mittaavilla infrapunamittareilla saadaan suuntaa-antavia tuloksia. Kaukolämpöverkon lämpökuvausta kannattaa suorittaa vain rajatuille osille verkkoa. Perusteluna kuvaukselle voi olla esim. linjan kriittisyys lämmön siirron kannalta. Lämpökuvaus on mahdollista jalkaisin, autosta tai helikopterista käsin.

12 3.2.5 Videokuvaus 3.2.6 Rasituskokeet Kuvien analysointiin on kehitetty tietokoneohjelmia, mutta pääosa analysoinnista tapahtuu vielä manuaalisesti. Tulosten oikeellisuuden vuoksi tulee analysointia tehtäessä tulee tuntea verkon rakenne ja olla selvillä erilaisten rakenteiden aiheuttamista muutoksista pintalämpötiloihin. Elementtirakenteisten linjojen kunnonvalvontaan voidaan käyttää hyväksi videokuvausta. Menetelmässä videokamera on sijoitettua ryömijään, joka kulkee betonielementtikanavassa. Optimaalisissa olosuhteissa päästään n. 200 m:n kuvausmatkoihin yhdestä lähtöpisteestä. Tällä menetelmällä voi pääasiassa kartoittaa eristeiden kuntoa tai paikallistaa havaittu vuoto hyvin tarkasti. Tarvittaessa voidaan ennen lämmityskautta kaukolämpöverkkoa rasittaa lämmityskaudella vallitsevilla olosuhteilla nostamalla sovituksi ajaksi menolämpötila lähelle maksimia (120 C) sekä mahdollisesti suorittamalla vastaavia menolämpötilan muutoksia kuin lämmityskaudella. Näillä toimenpiteillä voidaan kohdistaa verkon jo heikenneisiin osiin sellaisia rasituksia, joilla vauriokohdat saadaan esiin ja korjatuksi ennen lämmityskautta. Esitettyä menetelmää käytetään pääasiassa erilaisille elementti- ja Mpulrakenteille. Mikäli Mpuk/2Mpuk-rakenteiden osuus on suuri, ei rasituskokeilla saavuteta yhtä hyviä tuloksia. 3.2.7 Muut menetelmät Muita vuodon paikantamismenetelmiä ovat vastusmittaukseen perustuva kosteuden valvonta sekä optisella kuidulla toteutettu kaukolämpöputkiston ympäristön lämpötilan valvonta. Näitä ja muita menetelmiä on yksityiskohtaisemmin selvitetty Sky:n raportissa KK19/1998. 4 Työvälineet Hyvin varusteltu kaivohuoltoauto on verkostohuollon keskeisin työväline. Tehokkaan työskentelyn mahdollistamiseksi autossa voi esim. olla lämmitetty työskentelytila, nostolaite varustettuna magneettinostimella, tarvikehyllyt, laatikostot sekä työpöytä ruuvipenkkeineen. Auton koko ja tyyppi tulee valita huollettavan verkoston mukaan. Lähinnä valintapäätökseen vaikuttavat liikenteelliset seikat ja se, suoritetaanko huoltoa aivan vilkkaimmassa keskustassa vai rauhallisemmassa taajamassa. Mikäli mahdollista auton työskentelytilan tulee olla eristetty, ja siellä

13 tulisi olla käytettävissä sähkö sekä paineilma tai vaihtoehtoisesti erilliset paineilmakompressori ja agregaatti. Itse huoltotyö jakaantuu periaatteessa kolmeen ryhmään: a) kaivohuolto b) kaivoon kertyneen veden pumppauskierrokset c) kaukolämpöverkon käyttöönotot ja niihin liittyvät verkon osien tyhjennykset ja täytöt a) Kaivohuollon käytetyimmät työvälineet ovat magneettinostin ja kannen aukaisukoukut, tyhjennyspumppu, teollisuuspölynimuri ja siivousvälineet sekä valaisimet. Mikäli kaivohuollon apuvälineenä on kunnossapito-ohjelma tarvitaan huoltohenkilöstölle myös kannettava PC, jotta kaikki raportointi ja vauriokirjaukset saadaan suoritetuksi kerralla valmiiksi eikä työtä tarvitse enää jatkaa tukikohtaan päästyä. b) Pumppauskierrosten käytetyimmät työvälineet ovat tyhjennyspumppu letkuineen ja kaivokoukut. Myös tässä työvaiheessa raportointi on tärkeää. c) Kaukolämpöverkon käyttöönottotyössä tarvitaan verkon sulkukartta, pumppu, tyhjennysletkut, ilmausletkut sekä toimivat yhteysvälineet valvomon ja muiden työryhmien välille. Muita työvälineitä ja tarvikkeita ovat: - kaasu- ja sähköhitsauslaitteet - puhaltimet kaivon tuulettamiseen ja höyryn poistoon - kulmahiomakoneet sekä muut käsityökalut - metallinetsin kaivon kansistojen löytämisen helpottamiseksi - suojapuvut, heijastinliivit, turvajalkineet ja käsineet - koottava sadekatos - varoitusvilkut ja puomit, liikenteen ohjaukseen käytetyt keilat, merkit yms. - ensiapulaukku (myös ensiaputaito tarvitaan) - hengityssuojaimet tai raitisilmahengityslaitteet - venttiilien avaustyökalut - kypärät ja suojalasit - alkusammutusvälineet - alumiinitikkaat - valaisimet; käsivalaisimet sekä kiinteät työvalot - tilapäiskorjauksissa tarvittava kalusto Liitteessä 2 on esitetty yksityiskohtaisempi luettelo huoltotyössä käytettävistä välineistä.

14 5 Tietojärjestelmät kunnossapidon apuna 5.1 Tavoite 5.2 Järjestelmät Kaukolämpöjärjestelmien käyttöä, kunnossapitoa ja korjaamista voidaan seurata ja jaksottaa tietokoneohjelmistolla, jonka avulla kunnossapitotoimintojen hallintaa helpotetaan. Tietojärjestelmien käytön tavoitteena on tehdyn työn vieminen kunnossapitohistoriaan ja kerätyn aineiston käsittelyn helpottaminen. Kunnossapito-ohjelmaa tulisi yleensä käyttää siten, että tiedot ovat kaikkien käytettävissä (verkkoversio). Kunnossapito-ohjelman tiedostot voidaan tarvittaessa linkittää muihin tietokantoihin. Yksinkertaisella kortisto-ohjelmalla saadaan jo selkeä kuva olemassa olevista komponenteista ja niiden ominaisuuksista. Esimerkiksi kortistoimalla kaukolämpökaivot ja niissä olevat komponentit saadaan listatuksi erilaisia luetteloita kaivojen ominaisuuksista, venttiilityypeistä, yms. Tältä pohjalta voidaan suunnitella mm. varaosatarve. Kehittyneempi kunnossapito-ohjelma sisältää hierarkisen kortiston, jossa suuren yksikön eri laitteet ja komponentit voidaan suoraan liittää samaan kokonaisuuteen. Samalla eri laitteille voidaan täydentää kunnossapitohistoriaa ja näin seurata huoltotoimenpiteiden toteutumista. Laitteille voidaan asettaa joko käyttötunteihin tai muihin kriteereihin sidottu huolto-ohjelma, jolloin voidaan säännöllisesti tulostaa esim. päivittäiseen tai viikoittaiseen tarpeeseen työohjelmia. Tällä varmistetaan se, että jokainen laite ja komponentti saa tarpeellisen huollon oikeaan aikaan. 5.2.1 Verkoston käyttö- ja huoltotoiminnan kokonaisuus Ennakoiva kunnossapito Tärkein ennakoivan kunnossapidon väline on erilaisten kiertolistojen ohjelmoiminen kulloisenkin tarpeen mukaisesti. Kunnossapitojärjestelmien avulla voidaan olemassa olevasta tietokannasta poimia huoltokohteita erilaisilla hakuehdoilla. Esimerkiksi kaivokortistosta voidaan tulostaa ns. vesikaivolista, jolloin useimmin pumppausta vaativat kohteet voidaan käydä läpi erikseen. Joissakin ohjelmissa on mahdollista tulostaa kiertolista ajojärjestyksessä.

15 Kaivojen tarkastuskierroksen yhteydessä määritellään myös tuleva huolto- tai kunnostustarve. Tämä tieto järjestelmään vietynä määrittelee jo suoraan tulevien vuosien huolto- ja perusparannusohjelmaa. Verkoston komponenttien vienti kunnossapito-ohjelmaan auttaa oikea-aikaisen huoltotoimenpiteen suorittamisessa. Useilla komponenteilla on valmistajan määrittelemä huolto-ohje, jonka toteuttaminen jää usein muistin varaan. Ohjelmasta voidaan huoltoseisokin alla tulostaa lista tarvittavista toimenpiteistä. Näin voidaan arvioida myös työn kestoaika ja resurssitarve. Kaukolämpöjärjestelmässä on paljon komponentteja, jotka vaativat toimenpiteitä useammin kuin vain seisokkiaikoina. Osalle lämpökeskusten ja välipumppaamoiden komponenteista on määritelty huoltotarve käyttötuntien perusteella. Eräät ohjelmat pystyvät seuraamaan laitoksen käyttötunteja komponenttikohtaisesti, jolloin järjestelmä hälyttää toimenpiteen tullessa ajankohtaiseksi. Vikailmoitukset työmääräiminä Kaukolämpöverkon tai lämpökeskuksen komponentin vikaantuessa ohjelmasta voidaan tulostaa työmääräin, jolloin saadaan lista kaikista korjauksessa tarvittavista toimenpiteistä ja mahdollisesti myös tarvikkeista. Tällöin työ voidaan suunnitella nopeasti ja siihen tarvittava resurssi varata oikeaksi ajaksi. Työn valmistuttua työmääräin täytetään järjestelmään, jolloin tapahtumat siirtyvät historiatietoihin. Vuosittain näiden toimenpiteiden tapahtumia voidaan tarkastella erilaisista raporteista, joista saadaan kustannustietoja, käyttökeskeytysaikoja, tietoja vaurioiden laadusta yms. Tarvittaessa eräät järjestelmät voidaan ohjelmoida laatimaan mm. Sky:n vaurioraportteja ym. tarvittavia tilastoja. Varaosa- ja varastoseuranta Useat järjestelmät voidaan liittää laitoksen varastojärjestelmään, jolloin saadaan reaaliaikainen tieto tarvikkeiden saatavuudesta. Sidosryhmien yhteystiedosto Kaukolämpöverkon seurannassa ja kunnossapidossa on tärkeää saada eri sidosryhmien yhteystiedot helposti käyttöön. Kunnossapitojärjestelmän osana on kortisto asiakkaiden, isännöitsijöiden, huoltoyhtiöiden, putki- ja sähköliikkeiden yms. yhteystiedoista. Työmääräimeen voidaan samalla liittää tarvittavat numerot yhteydenottoa varten, jolloin kierroksella ei tarvitse käyttää aikaa turhaan selailuun. Samaa kortistoa voidaan käyttää kunnossapidon suunnittelussa komponenttien ja erilaisten palvelujen toimittajien yhteystiedostona.

16 Liitännät muihin järjestelmiin Kaukolämpötoimintaan liittyy myös muita järjestelmiä, joiden tiedostot ovat osin päällekkäisiä myös kunnossapitojärjestelmän kanssa. Asiakastietojärjestelmästä voidaan linkittää asiakkaan perustiedot, mittarointitiedot ja yhteystiedot kunnossapitojärjestelmään. Varastojärjestelmistä saadaan huolloissa ja korjauksissa tarvittavan materiaalin saatavuus ja ostorutiinit. Suunnittelujärjestelmistä saadaan huolto- ja korjauskohteiden kartta- ja suunnittelutiedot helposti, tarvittaessa myös tulostettuna työntekijöille. Erilaiset tilastointiohjelmat ovat hyviä apuvälineitä käytön suunnittelussa. Esim. kaukolämpöveden laatua voidaan seurata vesikemiaohjelmalla. Tällöin eri kemikaalien lisäystarve nähdään selkeistä trendinäytöistä. Useilla laite- ja komponenttitoimittajilla on omia tuote-, mitoitus- ja valintaohjelmia, jotka voidaan liittää osaksi kunnossapito-ohjelmaa, esim. linkittämällä komponentin huoltokortti toimittajan ohjelmaan. Tällöin varaosan nimikkeen valinta ja yhteystiedot saadaan helposti esille ja hankinta käyntiin. 5.3 Työntekijöiden itsenäinen toiminta Kunnossapitojärjestelmän tarkoitus on auttaa toimintojen kehittämisessä ja resurssien ohjaamisessa oikeisiin toimintoihin. Järjestelmä antaa mahdollisuuden työntekijöiden vastuulliseen itsenäiseen toimintaan. Yksinkertaisimmillaan olemassa oleva dokumentointi viedään järjestelmään, jolloin se toimii vain historiatietojen kortistona. Tämä järjestelmä ei vielä tehosta toimintaa, vaan vaatii jopa lisäresursseja tiedontallennustyöhön, eivätkä työntekijät koe siitä koituvan mitään etua omalle työlleen. Järjestelmän etu on siinä, että toiminnan historiatiedot ovat tallessa, eivätkä yksittäisten henkilöiden muistissa. Seuraavassa vaiheessa saadaan itse työntekijät toimintaan mukaan, kun he itse tallentavat päivittäin tekemänsä työt järjestelmään. Tällöin työhistoria pysyy reaaliaikaisena, eikä syötettävä tieto keräänny odottelemaan esim. kesäapuvoimia. Näin työntekijöiden motivaatio järjestelmää kohtaan paranee ja jopa työmenetelmät kehittyvät järjestelmän ohjauksessa. Tavoitetilassa järjestelmä ohjaa koko toimintaa. Työntekijöillä on kannettavat mikrot mukanaan, ja he saavat työmääräimet suoraan järjestelmästä. Tällöin työntekijä hoitaa tehtävän itsenäisesti ja antaa samalla palautteen suoraan järjestel-

17 mään. Työnjohto voi irrottautua päivittäisestä rutiinista ja keskittyä suunnittelemaan suurempia kokonaisuuksia. 6 Kunnossapitohenkilöstön koulutus Koulutuksella pyritään turvaamaan pätevän henkilöstön saatavuus. Koulutusta suoritetaan mm. työn yhteydessä vanhempien ammattimiesten ja esimiesten opastuksella. Laatukoulutusohjelmilla sisäisine auditointeineen on päämääränä laadun parantaminen ja kokonaiskustannusten pienentäminen. Tiimityöskentelyä on kehitetty mittavin koulutuksin. Tiimikoulutuksen yhteydessä työn laatuun on kiinnitetty runsaasti huomiota. Korjauksia suorittavalle henkilöstöllä on luotu laatua korostavia mittareita. Näitä voivat olla esim. vuotojen määrä ja käyttökeskeytysaika/asiakas. Kaukolämpöalalle on luotu oma kaukolämpöasentajan ammattitutkinto. Kaukolämpöasentajan ammattitutkinto on toisen asteen tutkinto, johon tähtäävä koulutus järjestetään useimmiten aikuisten ammatillisena koulutuksena. Tutkintoina voidaan suorittaa kaukolämpöasentajan ammattitutkinto tai kaukolämpöyliasentajan erikoisammattitutkinto. Tutkinnossa on riittävästi hallittava kaukolämpötekniikan perusteet, kaukolämpölaitokset, kaukolämpöverkot ja asiakkaan kaukolämpölaitteet sekä suoritettava käytännön kokeet em. alueilta. Kirjallisuusviitteet: - Sky ry Kaukolämpöverkon vauriotilasto 1997; Sky ry; 1998 - Sky ry: Kaukolämmön käyttötaloudelliset tunnusluvut 1994-1996, Raportti KK18/1997 - Sky ry: Kaukolämmön kiertoveden käsittely, Suositus KK3/1988 - VTT: Kaukolämpöverkostoissa käytettävien vedenkäsittelykemikaalien toimivuuden tutkiminen: Raportti VALB 324, VTT Valmistustekniikka/1998 - Sky ry: Kaukolämpöjohdon vuodonpaikannusmenetelmät Raportti KK19/1998 - Seppänen O: Rakennusten lämmitys - Sky ry: Kaukolämmön laatu, Raportti M2/1997 Liitteet: 1. Esimerkki kaukolämpökaivojen huolto- ja kunnossapitokierroksen yhteydessä tehtävistä töistä 2. Esimerkkiluettelo huoltotyön työvälineistä

LIITE 1 ESIMERKKI KAUKOLÄMPÖKAIVOJEN HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOKIERROKSEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVISTÄ TÖISTÄ 1. Kulkuaukkojen kansistot a) kuluneisuus b) korkeus (mikäli korotusrenkaita yli 40 cm, merkitään huomautuksiin) c) vesivuodot välikannesta d) kansiston kiinnitys, pikisauman kunto 2. Eristeet ja putket a) eristeet kastuneet kaukolämpövedestä b) eristeet kastuneet pintavedestä c) tippuvesivaurioita eristyksessä 3. Sulkuventtiilit, haarat, tyhjennykset ja ilmanpoistot - Jos veden tulo kaivoon on voimakasta, ilmoitetaan työnjohdolle välittömästi. Lisäksi pyritään selvittämään mistä vesi on tullut. - Mikäli eristeissä havaitaan tippuvesivaurioita on tällaiset kohdat aina suojattava muovilla tai paksulla kattohuovalla tippuveden kestäväksi. Venttiileille suoritetaan 4. Tarkastetaan ja tarvittaessa korjataan - toiminnan kokeilu (syöpyneiden tulppaventtiileiden toimintaa ei saa testata) - vaihteistojen voitelu - tulppahanat voi voidella vain paineettomina - tulppahanoista poistetaan eristys (eristeitä poistettaessa varottava syöpyneitä venttiileitä) - topparien tarkastus Mahdolliset viat kirjataan seuraavasti: a) syöpymät b) karatiivistevika c) toimintahäiriö d) viallinen laippaliitos e) kiinni/auki tilan tarkastus karan päästä f) muu vika - eristeiden ja suojapahvien kunto, teräsrakenteiden maalaus tai ruostesuojaus - paljetasaimet sekä muut putkistovarusteet - kaivon tuuletus ja tuuletusputken kunto (lyhyiden putkien vaihto) - kaivon viemäröinti - kaivonumero - raportoidaan muut mahdolliset viat ja puutteet

LIITE 2. Esimerkkiluettelo huoltotyön työvälineistä TAMPEREEN SÄHKOLAITOS Kaukolämpötoiminta J.Parpola INVENTOITAVAT TYÖKALUT NO:11 SÄHKÖLAITTEET SUOJAVÄLINEET Poist. Hank. Inv. pv Poist. Hank. Inv. pv kpl kpl Kulmahiomakone (Kress ) 800 W 1 Turvaliivit 2 Kulmahiomakone 2000W 1 Varoitusvilkku 1 Porakone 10 mm ist. ( AEG ) 400 W 1 Varoituskolmiojalka 1 Työvalo 500 W 1 Varoitusaita 10 m 1 Teleskooppijalka 1 " Jalka 4 Sisätilanlämmitin 750 W 2000W 2 Ajokieltomerkki 1 Jatkojohtokela + 20 m 1 Kumikartio 5 Roikka 10 m 1 Kuulosuojaimet 2 Käsityö valaisin 12 V 2 Suojalasit 2 Jatkojohto 12 V 1 Kasvosuojain 1 Ladattava taskulamppu (auto) 12 V 1 Laastariautomaatti 1 Taskulamppu 1 Ensiapulaukku 1 Generaattori Honda GX 340 1 Karttaputkilo 1 Uppopumppu Weda 164 (20,21) 2 Vaahtosammutin 1 Pumppu 12 V 1 Magneettinen kannen nostin 1 Infrapunalamppu 1 Miinaharava (Metrotech) 1 Taskulaskin 1

TYÖKALUT TYÖKALUT Poist. Hank. Inv.pv Poist. Hank. Inv.pv kpl kpl Nostoliina 2 m 2 Hylsysarja Bahco ½ 1 Nestetunkki 1 Hylsysarja VBW 4-13 mm 1 Vesivaaka 2 Hylsysarja Hero 10-24 mm +27 mm 1 Mitta 3 m, 8 m, 30 m 3 Räikkäväännin Boxer 1 Työntömitta 1 Hylsy 30 mm 1 Putkitongit 1" 2 Pitkä hylsy 17 mm 2 Putkitongit 1½" 1 Pitkä hylsy 19 mm 1 Putkitongit 2½" 2 Pitkä hylsy 24 mm 1 Linjapihdit 1 Pitkä hylsy 27 mm 1 Lukkorengaspihdit 3 Kiintoavain 6 mm 1 Lukkopihdit 1 Kiintoavain 7 mm 1 Nokkapihdit 1 Kiintoavain 8 mm 1 Sinettipihdit no: 73 1 Kiintoavain 9 mm 1 Sivuleikkurit 1 Kiintoavain 10 mm 1 Peltisakset 1 Kiintoavain 11 mm 1 Jakoavain 4" 1 Kiintoavain 12 mm 1 Jakoavain 6" 1 Kiintoavain 13 mm 1 Jakoavain 8" 1 Kiintoavain 14 mm 1 Jakoavain 12" 1 Kiintoavain 16 mm 1 Jakoavain 18" 1 Kiintoavain 17 mm 1 Kuusiokoloavainsarja 1 Kiintoavain 19 mm 1 Mutterinhalkaisia 1 Kiintoavain 22 mm 2 Kulmantaakseavain 17 mm 1 Kiintoavain 24 mm 2 Kulmantaakseavain 19 mm 1 Kiintoavain 27 mm 2 Kulmantaakseavain 24 mm 1 Kiintoavain 30 mm 3 Tuurnasarja 1 Kiintoavain 32 mm 2 Poranteräsarja 1-13 mm 1 Kiintoavain 1 5/8" 1 Pistepuikko 1

TYÖKALUT TYÖKALUT Poist. Hank. Inv.pv Poist. Hank. Inv.pv kpl kpl Ruuvitaltta 7 Tippakannu 1 Ruuvitaltta sarja Fiskars 1 Puulaatikko Kaavin 1 Muovilaatikko 5 Puusepän vinka 1 Vetolaatikko 10 Puukko 3 Kumilasta 1 Rautasaha 1 Ämpäri 1 Pistosaha 1 Tulppa-avain 1 Tiksaha 1 24 mm lenkkiavain (hammas) 1 Muovisaha 1 Käynnistyskaapelit 1 Nitoja 1 Suodatinavain 1 Vasara 2 Pajavasara 1 Leka 1 Rautakanki 1 Rekkari 1 Viilapenkki 1 Teräsharja 2 Teräsharja pyörivä 1 Pistolapio 1 Lumilapio 1 Työkalusalkku 1 Työkalusalkku muovinen 1 Työkalusalkku teräs Bensiini kanisteri 10 l 1 Kaato suppilo 1