RAPORTTI VANTAAN KAUPUNKI Vantaan Akselin kaavarunkoalue II Hulevesiselvitys
Sivu 1 (29) Yhteenveto Tässä työssä on tunnistettu alueen hulevesien hallinnan tarve sekä määrällisesti että laadullisesti sekä annettu suosituksia käytettävistä hulevesien hallintamenetelmistä. Alueelliseen hulevesien hallintaan tarvittavat rakenteet ja hallintaan soveltuvat paikat sekä hulevesien johtamisreitit on määritetty alustavasti. Niiden yksityiskohtaiset toteutustavat määrittyvät tarkemmassa suunnittelussa. Raportissa on esitetty myös hulevesien hallintarakenteiden järjestelmätason mitoitus, jossa on esitetty viivytystilavuuden kokonaistarve alueella nykytilanteessa sekä tulevassa maankäytöntilanteessa kun myös uudet alueet on rakennettu. Kansikuva: Kosteikko eteläisen Rusokallion länsipuolella (kuva Terhi Renko).
Sivu 2 (29) Sisällysluettelo 1 ALUEEN KUVAUS 3 1.1 Suunnittelualue 3 1.2 Topografia ja maaperä 3 1.3 Pohjavesiolosuhteet 4 1.4 Pintavesiolosuhteet 4 1.5 Selvitysalueen maankäyttö ja pintavaluntakertoimet 6 1.5.1 Maankäyttö 6 1.5.2 Osavaluma-alueet ja pintavaluntakertoimet 6 1.5.3 Hulevesien laadun muutokset 6 1.6 Hulevesiselvityksen periaatteet 9 2 KIINTEISTÖKOHTAINEN HULEVESIEN HALLINTA 10 2.1 Hulevesien käsittely uusissa kiinteistöissä 10 2.2 Hulevesien käsittely rakennetuissa kiinteistöissä 10 2.2.1 Pintavalunnan muodostumisen vähentäminen 11 2.2.2 Imeytys 11 2.2.3 Biosuodatus/biopidätys 12 2.2.4 Virtaaman tasaus, viivytys ja johtaminen vesistöihin 15 2.3 Liikennealueet 15 3 ALUEELLINEN HULEVESIEN HALLINTA 16 3.1 Haxlog ja pohjoinen Rusokallio 16 3.2 Eteläinen Rusokallio ja Hakkilankaari 19 3.3 Kuusijärven valuma-alue 21 3.4 Kolohongan teollisuusalue 21 4 VIIVYTYSTILAVUUKSIEN MITOITUS 24 4.1 Virtaamat ja tarvittavat viivytystilavuudet 24 4.2 Keskitettyjen hulevesiratkaisujen tilavaraukset 24 4.3 Kustannukset 26 5 LÄHTEET 28
Sivu 3 (29) 1 ALUEEN KUVAUS 1.1 Suunnittelualue Hulevesiselvityksen suunnittelualueena oli Vantaan Akselin kaavarunkoalue II, joka sijaitsee Lahdenväylältä länteen ja itään sekä Koivukylänväylän ja Itäisen Valkealähteentien pohjois- ja eteläpuolilla. Alue on kooltaan noin 2,3 km 2. 1.2 Topografia ja maaperä Suunnittelualueen rajaus ja topografia on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Alueen rajaus ja topografia.
Sivu 4 (29) Alue on Lahdenväylän ympäristössä kohtalaisen tasaista, mutta alueen länsiosa laskee jyrkästi Rusokallion metsäalueelta peltoiseen Keravanjokilaaksoon. Maaperä on vaihtelevaa. Alueen alavissa länsiosissa maaperä on pääosin savea. Korkeammissa osissa löytyy isoja kallioita sekä laajoja moreeni- ja hiekka-alueita. 1.3 Pohjavesiolosuhteet Selvitysalue sijaitsee suurelta osaltaan I luokan Valkealähteen pohjavesialueella (nro 0109201) ja pohjaveden muodostumisalueella. Alueella sijaitseva Valkealähteen vedenottamo on suljettu toistaiseksi pohjavedessä esiintyneiden torjunta-aineiden vuoksi. Se toimii kuitenkin Vantaan varavesilähteenä. Pohjavesialue ja varsinainen pohjavedenmuodostumisalue on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Valkealähteen pohjavesialueen rajaus, maalajikartta ja pohjaveden virtaussuunnat alueella (lähde: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys 2010) 1.4 Pintavesiolosuhteet Suunnittelualue jakautuu kahdelle valuma-alueelle: Lahdentien länsipuolella se on pääasiassa Keravanjoen alaosan aluetta (vesistötunnus 21.091) ja itäpuolella Krapuojan valuma-aluetta (81.048). Suunnitelmassa käytetty valuma-aluejako on esitetty kuvassa 3. Valuma-aluejako pohjautuu alueen maastomalliin.
Sivu 5 (29) Kuusijärven valuma-alue Keravanjoen alaosan valumaalue Krapuojan valuma-alue Kuva 3. Suunnittelualueen aikaisempi valuma-aluejako (mustalla), pienvaluma-aluejaottelu (punaisella) sekä hulevesiviemäröintiin ja pinnanmuotoiluihin pohjautuva uusi valuma-aluejako (vihreällä). Keravanjoen valuma-alue on osa Vantaanjoen vesistöaluetta ja sen alaosalla yhtymäkohdassa Vantaanjokeen valuma-alueen koko on 402 km 2. Keravanjoki laskee Vantaanjokeen n. 6 km ennen merta.
Sivu 6 (29) Krapuojan valuma-alue on laajuudeltaan noin 32,3 km 2. Krapuoja laskee merenlahteen Helsingin Östersundomissa (Kujala 2011). Suunittelualueella Krapuojan valumaalueesta on erotettavissa Kuusijärven lähivaluma-alue, jota on alueen koillisosa Lahdentien itäpuolella ja Koivukylän pohjoispuolella. Kuusijärven pinta-ala on 7,2 ha ja valuma-alue noin 74 ha. Pohjaveden merkityksen Kuusijärven vesitaseeseen on oletettu olevan melko suuri. Järveen on lounaasta suunnittelualueelta tulouoma, joka alittaa Vanhan Lahdentien rummussa (Vantaan pienvesiselvitys 2008). Kuvassa 4 on esitetty maastomallin perusteella määritetyt alueen pintavaluntasuunnat 50 metrin ruudukolla. Kuvasta on nähtävissä, että alueen jo rakennettujen kiinteistöjen alueella ei ole selkeitä valuntasuuntia, vaan alueen kuivatus on pääasiassa hulevesiviemäröinnin varassa. Sen sijaan Haxlogin, Rusokallion ja Kuusijärven valumaalueen osalla luontaiset maastonmuodot ja valuntareitit ovat vielä näkyvissä. 1.5 Selvitysalueen maankäyttö ja pintavaluntakertoimet 1.5.1 Maankäyttö Vantaan Akselin kaavarunkoalue II on suurelta osin tiiviisti rakennettua teollisuusaluetta. Pohjois- ja länsiosissa on tällä hetkellä metsä- ja peltoalueita sekä muunlaisia rakentamattomia alueita. Alueen pohjois- ja länsiosaan tullaan kuitenkin kaavoittamaan ja rakentamaan lisää teollisuusalueita, joten maankäyttö tiivistyy näiltäkin osin. 1.5.2 Osavaluma-alueet ja pintavaluntakertoimet Osavaluma-aluejaottelu on esitetty kuvassa 3. Osavaluma-aluejaottelu on tehty luontaisten maastonmuotojen ja nykyisen hulevesiviemäröinnin yhdistelmänä. Nykyiset arvioidut pintavaluntakertoimet on esitetty taulukossa 1. Taulukkoon on arvioitu myös Vantaan Akseli II:n kaavaan pohjautuvan maankäytön muutoksen perusteella uudet pintavaluntakertoimet. Lisäksi on arvioitu maksimissaan toteutuvia pintavaluntakertoimia niille jo rakennetuille kiinteistöille, joissa on mahdollisesti intressejä lisärakentamiselle. Pintavaluntakertoimien arviointi pohjautuu kirjallisuuslähteisiin ja kirjallisuudessa esitettyihin mittaustuloksiin (Kotola ja Nurminen 2003 a ja 2003 b, Salminen et al. 2005). 1.5.3 Hulevesien laadun muutokset Teollisuusalueiden hulevesiin voi joutua aineita, jotka ovat kyseisen alueen toiminnassa käytettyjä aineita. Lisäksi teollisuusalueilla hulevesiä kuormittaa usein raskas liikenne ja tienpito. Tyypillisiä teollisuusalueilta hulevesiin joutuvia aineita ovat kiintoaine, ravinteet, hiilivedyt (esim. öljyt, PAH-yhdisteet ja VOC-yhdisteet), raskasmetallit sekä pölyn sidonnasta ja liukkaudentorjunnasta peräisin olevat natrium, kalsium ja kloridi. Osa haitta-aineista, kuten raskasmetallit ovat usein kiintoaineeseen sitoutunutta mutta
Sivu 7 (29) osa on liukoisessa muodossa. Metallien liukoisuus riippuu yleensä ph-arvosta; veden happamuuden kasvaessa metallien liukoisuus lisääntyy. Haxlog Pohjoinen Rusokallio Eteläinen Rusokallio Hakkilankaari Kolohongan alue Kuva 4. Alueen pintavaluntasuunnat 50 metrin ruutuina määritettynä.
Sivu 8 (29) Valuma-alue kaavoituksen mukainen lisärak. yhteydessä nro ha maaperä nyk. maankäyttö nyk pvk tuleva maankäyttö tuleva pvk mahd maks pvk 1 3,2 moreeni huoltoasema-alue 0,35 huoltoasema-alue 0,35 0,35 2 0,9 moreeni parkkialue 0,80 parkkialue 0,80 0,80 3 1,8 moreeni teollisuusrakentaminen + kentät 0,80 teollisuusrakentaminen + kentät 0,80 0,80 4 4,0 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät 0,80 teollisuusrakentaminen + kentät 0,80 0,80 5 4,1 moreeni/hiekka/kallio metsä 0,05 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,40 6 7,6 kartoittamaton/hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,60 7 1,0 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,60 8 6,0 kartoittamaton/hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 9 2,8 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 10 4,1 kartoittamaton/kallio teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 11 1,6 kartoittamaton metsä 0,10 katualue + teollisuusrakentaminen 0,40 0,40 12 2,7 kartoittamaton metsä 0,10 katualue + teollisuusrakentaminen 0,40 0,40 13 0,5 kartoittamaton metsä 0,10 viheralue 0,15 0,15 14 4,2 kallio/hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 0,60 15 7,5 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 0,60 16 8,6 kallio/hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 17 6,0 hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 18 2,2 kartoittamaton metsä 0,10 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,40 19 3,6 moreeni/kallio kaivettu teollisuustontti 0,15 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,40 20 11,5 moreeni/savi/siltti kaivettu teollisuustontti 0,15 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,40 21 4,4 moreeni metsä ja katualue 0,20 katualue 0,40 0,40 22 32,3 moreeni metsä 0,05 metsä 0,05 0,05 23 22,8 moreeni/hiekka/kallio metsä 0,10 teollisuusrakentaminen + kentät 0,40 0,40 24 7,3 kartoittamaton tiealue 0,40 tiealue 0,40 0,40 25 5,6 moreeni/turve metsä 0,05 teollisuusrakentaminen 0,40 0,60 26 4,6 moreeni/turve metsä ja tiealue 0,15 teollisuusrakentaminen 0,40 0,60 27 2,9 kartoittamaton/moreeni metsä 0,10 teollisuusrakentaminen 0,40 0,60 28 1,5 kartoittamaton katualue 0,40 katualue 0,40 0,40 29 7,0 kartoittamaton/hiekka/sora teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 teollisuusrakentaminen + kentät 0,30 0,60 30 10,2 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät + metsä 0,30 teollisuusrakentaminen + kentät + metsä 0,30 0,50 31 10,9 kartoittamaton tiealue 0,40 tiealue 0,40 0,40 32 5,7 kartoittamaton/kallio/hiekka teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 teollisuusrakentaminen + kentät 0,60 0,80 33 11,5 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät + tiealue 0,40 teollisuusrakentaminen + kentät + tiealue 0,40 0,60 34 9,8 kartoittamaton teollisuusrakentaminen + tiealue 0,40 teollisuusrakentaminen + tiealue 0,40 0,60 35 6,5 kartoittamaton/kallio/hiekka teollisuusrakentaminen + hiekkakenttä 0,30 teollisuusrakentaminen + hiekkakenttä 0,30 0,60 36 8,5 hiekka/kartoittamaton teollisuusrakentaminen + kentät + metsä 0,30 teollisuusrakentaminen + kentät + metsä 0,30 0,60 1-23 143,2 Keravanjoen valuma-alue 0,26 0,37 0,44 24-26 35,7 Kuusijärven valuma-alue 0,11 0,20 0,25 27-36 74,5 Krapuojan valuma-alue 0,36 0,37 0,57 1-36 235,3 Koko alue yhteensä 0,29 0,37 0,49 Taulukko 1. Pintavaluntakertoimet
Sivu 9 (29) Teollisuusalueiden kiintoainekuorma on peräisin muun muassa tiepäällysteen kulumisesta ja liukkaudentorjuntaan käytetystä hiekasta. Teollisuusalueelta tuleva kiintoainekuormitus on luonnontilaiseen alueen kiintoainekuormitusta suurempi myös siksi, että teollisuusalueella on paljon päällystettyä pintaa, kuten esimerkiksi kattoja ja teitä. Näin ollen valumavedet eivät pidäty, suodatu ja puhdistu samassa määrin kuin alueella, jossa on maaperään imeytyminen ja kasvillisuuspainanteisiin pidättyminen on mahdollista. Akselin kaavarunkoalueen II Lahdentien länsipuolelle sijoittuva osa eli suurin osa kaava-alueesta (mm. Haxlog ja Rusokallio) on pohjavesialuetta. Näin ollen kuormitteisia hulevesiä ei voi ainakaan ilman käsittelyä imeyttää maaperään. 1.6 Hulevesiselvityksen periaatteet Periaatteena alueen hulevesien hallinnassa oli Vantaan hulevesiohjelman mukainen suunnittelu. Vantaan hulevesiohjelman periaatteita ovat mm. - hulevesien hallinnan parantaminen ja hulevesitulvien vähentäminen - hulevesien laadun parantaminen ennen vastaanottavaan vesistöön laskemista - kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisääminen - pohjaveden laadun parantaminen ja pohjaveden pinnantason säilyttäminen - vesialueiden arvostuksen nostaminen ja huleveden hyödyntäminen positiivisena resurssina. Alue sijaitsee I luokan pohjavesialueella. Maanpinnan läpäisevyys ja veden imeytymisen mahdollistaminen ovat hyvin tärkeässä osassa pohjaveden muodostumisen turvaamiseksi. Veden imeytyminen maaperään pyritään turvaamaan, jotta pohjavedenpinta säilyy ja ehkäistään maan ja rakenteiden painuminen. Samaan aikaan kuitenkin veden laadulle on asetettava rajoituksia pohjaveden laadun turvaamiseksi. Hulevesien määrällinen ja laadullinen hallinta on selvitysalueella pyritty mahdollisuuksien mukaan tekemään luonnonmukaisilla menetelmillä. Luonnonmukaisessa hulevesien hallinnassa pyritään jäljittelemään luonnon omaa hydrologista kiertokulkua. Luonnonmukaisten hulevesienhallintamenetelmien on kansainvälisesti todettu olevan kustannustehokkaita (mm. EPA 2007, MUNLV 2009). Menetelmät ovat myös mm. Roseenin et al. (2009) tekemien kokeiden perusteella vähintään yhtä toimivia talviolosuhteissa kuin perinteiset menetelmät. Osalla selvitysaluetta on arvioitu olevan riittävästi tilaa luonnonmukaisille, pinnalta avoimille ratkaisuille. Seuraavassa on kuvattu lyhyesti hulevesien hallintatoimenpiteitä, joiden on katsottu soveltuvan selvitysalueelle.
Sivu 10 (29) 2 KIINTEISTÖKOHTAINEN HULEVESIEN HALLINTA 2.1 Hulevesien käsittely uusissa kiinteistöissä Vantaan hulevesiohjelman lähtökohtana on, että hulevedet käsitellään ja tasataan lähtökohtaisesti kiinteistöjen alueella. Suositeltavat menetelmät - läpäisevien pintojen maksimointi - läpäisevät pinnat henkilöautojen parkkipaikoille - kattovesien ja kevyenliikenteen väylien vesien imeytys maaperän salliessa - henkilöautoparkkipaikkojen vesien biosuodatus ja imeytys - virtaaman tasaaminen tontilla ensisijaisesti pintavesiratkaisuilla, kosteikot mitoitussateet - viherkattojen rakentaminen 2.2 Hulevesien käsittely rakennetuissa kiinteistöissä Jo rakennetuille kiinteistöille kohdistetaan uusia hulevesien hallinnan vaatimuksia kaavamuutoksien yhteydessä, kun kiinteistönomistajille myönnetään rakennuslupia mahdolliseen lisärakentamiseen. Vanhojen kiinteistöjen uusiin rakennuksiin voidaan soveltaa osittain samaa ohjeistusta kuin uusiin kiinteistöihin. Ensisijaisena toimenpiteenä voidaan pitää puhtaiden hulevesien imeytystä maaperän salliessa ja alueen läpäisemättömien pintojen korvaamista läpäisevillä pinnoilla. Esimerkkinä voidaan pitää kattovesien imeyttämistä ja henkilöautoparkkipaikkojen asfaltin korvaaminen esim. reikäkiveyksellä tai nurmikiveyksellä. Mahdollisia tapauskohtaisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä suhteutettuna laajentamisaikeisiin voivat olla esim. 2-5 % henkilöautoparkkipaikkojen pinta-alasta biosuodatusalueiksi vähintään 75 % kattovesistä imeytettävä vähintään 1/4 tontin hulevesistä (katto ja piha) suodatettava ja imeytettävä hulevesien tasaus- ja viivytysvaatimukset tontilla valunnan vähentäminen viherkattojen avulla
2.2.1 Pintavalunnan muodostumisen vähentäminen PÖYRY FINLAND OY Sivu 11 (29) Pintavalunnan muodostumisen vähentäminen tapahtuu käytännössä läpäisemättömien pintojen minimoinnilla. Tällöin kaikkialla kiinteistöjen alueella, jossa asfaltti ei ole välttämätöntä, eli parkkipaikoilla, ajoteiden varsilla ja tontin reunoilla säilytetään mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon viheralueita, ja suositaan läpäiseviä pinnoitteita kuten reikäkivi, nurmikivi, kennosora jne. Esimerkki reikäkiven käytöstä on esitetty kuvassa 5. Pohjavesialueella läpäisevät pinnat sallitaan vain alueilla joista ei imeydy maahan haitallisia aineita. Kuva 5. Esimerkki reikäkiven käytöstä sellaisilla piha-alueella, joilta voidaan sallia puhtaiden hulevesien imeytyminen (lähde: http://www.lhdesignbuild.com/print- 2235.aspx). 2.2.2 Imeytys Imeytyksessä syntynyt pintavalunta muutetaan takaisin pohjavalunnaksi. Imeytys onnistuu erityisesti alueilla, jossa maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Imeytys tehdään ensisijaisesti luonnonmukaisilla pinnaltaan avoimilla rakenteilla, mm. imeytyspainanteilla. Kun tilaa on käytössä rajallisesti, voidaan hyödyntää myös maanalaisia teknisiä imeytysrakenteita. Teollisuusalueilla pohjaveden pilaantumisen vaara on todennäköisintä imeytettäessä likaiset hulevedet imeytyskaivojen kautta suoraan hyvin vettä läpäisevään pohjamaahan, koska tällöin jää hyödyntämättä maaperän orgaanisen kerroksen kyky sitoa haittaaineita biologisilla prosesseilla. Lunta ei suositella kasattavaksi imeytysrakenteen päälle ja sulannan ajalle varaudutaan sopivilla ylivuotoreiteillä, jotka toimivat myös suurten kesäaikaisten sadetapahtumien yhteydessä. Kylmään ilmastoon suositellaan säädettävällä salaojalla varustettuja imeytysrakenteita, jolloin syksyllä rakenteen kuivatusta voidaan parantaa salaojan säätöä muuttamalla (Valtanen et al 2007). Pohjavesialueella imeytystä voi sellaisenaan hyödyntää vain puhtaille hulevesille, esimerkiksi kattovesille.
2.2.3 Biosuodatus/biopidätys PÖYRY FINLAND OY Sivu 12 (29) Biosuodatuspainanne on salaojitettu, läpäisemättömällä materiaalilla ympäröivästä maaperästä erotettu suodatuspainanne, jossa on pinnalla orgaanisia maakerroksia ja kasvillisuutta (kuva 6). Biosuodatuksessa kasvillisuus pitää maaperää vettä läpäisevänä, sitoo kiintoainesta ja käyttää vettä. Orgaaninen maakerros sitoo liuenneita aineita (mm. fosfori, VOC). Biosuodatuspainanteissa on suurempi varastotilavuus kuin viherpainanteissa, koska vettä varastoituu myös maanalaisiin kerroksiin. Rakenteen tehokkuus on parhaimmillaan kun rakenteeseen johdettava vesimäärä on pieni, kun vedet koostuvat vain yhden kiinteistön alueelta muodostuvista hulevesistä (Hätinen 2010). Kuva 6. Biopidätyspainanteen periaate ja rakennekerrokset (Sillanpää 2010) Biopainanteen salaojitus on rakenteen talvitoimivuuden edellytys, koska suodatuspainanteille aurataan usein lumia. Biosuodatuspainanteet voidaan lisäksi rakentaa ympäröiviä alueita alemmas, jolloin ne voivat varastoida sadevesiä ja toimia siten myös tasaus- ja viivytyselementtinä (kuva 7). Kriittisissä paikoissa suodatuspainanteille tulee olla ylivuotorakenne. Tyyppikuva parkkipaikan biosuodatuspainanteesta on esitetty kuvassa 8. Biosuodatuksesta eli biopidätyksestä on tehty viime aikoina lukuisia tutkimuksia erilaisissa ilmasto-olosuhteissa, myös kylmissä, ja tulokset puoltavat sen käyttöä vahvasti (Valtanen et al 2007, Roseen et al 2009, Davis et al 2003, Hsieh et al 2007,
Sivu 13 (29) Bratieres et al 2009). Teollisuusalueiden hulevesien puhdistamisesta on saatu hyviä kokemuksia biosuodatuksella kylmissäkin olosuhteissa (Valtanen et al 2007, Roseen et al 2009). Teollisuusalueilla imeytettäessä hulevedet maan orgaanisten pintakerrosten läpi muun muassa sinkin ja tolueenin aiheuttama pohjaveden pilaantumisriski pienenee, koska nämä molemmat pidättyvät tehokkaasti maaperän orgaaniseen kerrokseen (Hätinen 2010). Hätisen (2010) tutkimuksessa sinkistä yli 99 % ja 80 % öljyhiilivedyistä on pidättynyt suodatusrakenteen orgaaniseen kerrokseen. Vähäisten käyttökokemusten vuoksi menetelmää on syytä käyttää toistaiseksi vain puolilikaisilla alueilla esim. henkilöautoparkkipaikkojen ja vähäliikenteisten katujen hulevesien käsittelyyn. Painanne tulee mitoittaa niin, että se tyhjenee sadetapahtumien välillä. Kuva 7. Biopidätyspainanne ylivuotorakenteineen (Marylandin yliopisto, http://www.ence.umd.edu/~apdavis/bioinstallations.htm) Biopidätyspainanteita tulisi suosia kiinteistökohtaisesti aina kun kyseessä on puhtaat/puolilikaiset hulevedet. Biosuodatinmateriaalin läpi imeytynyt vesi kerätään ja johdetaan joko hulevesiviemäriin tai vastaanottaviin vesistöihin. Käsittelyn jälkeen vesi voidaan myös imeyttää ympäröivään maastoon.
Sivu 14 (29) Kuva 8. Tyyppipoikkileikkaus biosuodatuksesta parkkipaikalla.
Sivu 15 (29) Biopidätyspainanteita suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon suunnittelualueen toiminnot ja hulevesiin mahdollisesti joutuvat haitta-aineet sekä niiden ominaisuudet. On olemassa aineita, jotka ovat liukoisia ja heikosti orgaaniseen ainekseen pidättyviä. Tällainen aine on esimerkiksi bensiinin lisäaine MTBE (metyyli-tertiääri-butyylieetteri). Suomen ympäristökeskuksen (2009) julkaisun mukaan MTBE:n suuri vesiliukoisuus, heikko pidättyvyys, kulkeutuvuus pohjavedessä ja heikko biohajoaminen yhdistettynäkorkeisiin pitoisuuksiin bensiinissä voivat nostaa pohjaveden MTBEpitoisuuden huomattavan korkeaksi ja aiheuttaa laaja-alaisia saastumisvyöhykkeitä. Biopidätyspainanteen maakerrosten laatua tulee tarkkailla ja se tulee vaihtaa tarvittaessa, tutkimusten perusteella muutaman vuoden välein, jotta painanteesta ei muodostu haitallisten aineiden lähdettä. 2.2.4 Virtaaman tasaus, viivytys ja johtaminen vesistöihin Tilanteessa jossa veden imeyttäminen ei ole mahdollista kiinteistöissä, hulevedet johdetaan pois hallitusti. Rakennettujen alueiden hulevedet äärevöittävät laskuojien ja uomien virtaamia ja tämän vuoksi virtaaman tasaus on tarpeen. Tasaus tulee tehdä ensisijaisesti jo virtaaman syntypaikalla eli kiinteistön alueella ja se voidaan tehdä esimerkiksi lammen, kosteikon, altaan tai maanalaisen teknisen tasausrakenteen avulla tai usean peräkkäisen vastaavanlaisen rakenteen avulla. Tasausrakenne toimii samalla myös kiintoaineen laskeutusaltaana. Ensisijainen tasaus- ja viivytysrakenne on kosteikko, jolla on eniten vedenlaatua parantavia vaikutuksia: kasvillisuus käyttää vettä ja ravinteita sekä haihduttaa vettä ja sitoo veden epäpuhtauksia. Kosteikko tulee mitoittaa riittävälle viipymälle. Esimerkki eteläisen Rusokallion alueella sijaitsevasta kosteikosta on raportin kannessa. Hulevedet johdetaan tonteilta tasaus- ja viivytysrakenteiden kautta ensisijaisesti pintavesiuomia pitkin purkuvesistöihin. Pintavesiuomat tulee muotoilla mahdollisuuksien mukaan monimuotoisiksi, jotta niillä on riittävä viivytyskapasiteetti eri virtaustilanteissa. Pienempiä määriä hulevettä voidaan viivyttää myös viherpainanteessa, jossa vettä voidaan imeyttää, haihduttaa ja viivyttää erilaisten kynnysten ja tulvatasanteiden avulla. Painanteen kasvillisuus sitoo kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita ja metalleja. 2.3 Liikennealueet Suurin yksittäinen vaikuttava tekijä tiealueiden hulevesien haitta-ainepitoisuuksiin on useiden tutkimusten mukaan liikennemäärä (Tiehallinto 2008). Edellisen mukaan mitä suurempi keskimääräinen vuorokausiliikenne on, sitä enemmän haitta-aineita esiintyy hulevesissä. Maantiehulevesissä yleisesti esiintyviä haitta-aineita ovat metallit, ravinteet, suolat, kiintoaines ja orgaaniset yhdisteet (esim. PAH) (Tiehallinto 2008). Edellä mainitun selvityksen mukaan maantiehulevesien haitta-aineet ovat usein sitoutuneena kiintoainekseen. Kiintoainekseen sitoutuneita epäpuhtauksia saadaan tehokkaasti puhdistettua maantiehulevesistä johtamalla ne maastoon joko biosuodatuksen tai
Sivu 16 (29) laskeutusaltaan kautta. Laskeutusaltaaseen johtamista tulisi harkita mikäli keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) on 15 000 tai enemmän. 3 ALUEELLINEN HULEVESIEN HALLINTA 3.1 Haxlog ja pohjoinen Rusokallio Kaavarunkoalueen hulevesireitit on esitetty kuvassa 9. Haxlogin ja pohjoisen Rusokallion ympäristön hulevesireitit Koivukylänväylän molemmin puolin Keravanjokeen on esitetty kuvassa 10. Haxlogin tontin hulevedet johdetaan nykyistä uomaa Koivukylän pohjoispuolta ja ne johdetaan rummussa tien ali eteläpuolelle nykyistä purku-uomaa eteenpäin (puro 5A). Koivukylänväylän pohjoispuolelle suunnitellun kevyenliikenteenväylän yhteyteen tehdään viherpainanne Koivukylänväylän ja uuden kevyenliikenteenväylän kuivatusvesille sekä Haxlogin hulevesien tulvauomaksi (puro 5B). Haxlogin tontille on suunniteltu suurta maanalaista virtaamantasausrakennetta, jonka avulla nykyisen purkuuoman kapasiteetti on normaalitilanteessa riittävä. Keravanjoen valuma-alueella olevalle Haxlogin alueelle on suunniteltu linjaautovarikkoa. Nykyisin alue on rakentamaton ja metsäinen. Kaavan toteuttamisen myötä alueen hulevesikuormitus tulee kasvamaan selvästi ainakin kiintoaineen ja eräiden haitta-aineiden, kuten hiilivetyjen (esim. raskaita öljyjakeita), PAH-yhdisteiden ja raskasmetallien osalta. Kuormitteisia vesiä syntyy ainakin liikennöintialueella, mutta alueen sisällä syntyy kuormitteisten hulevesien lisäksi myös puhtaita hulevesiä. Puhtaita hulevesiä ovat muun muassa kattovedet, mikäli kattomateriaaleista ei liukene haitallisia aineita (esim. sinkkiä). Puhtaita hulevesiä voidaan imeyttää maaperään, mutta kuormitteisia hulevesiä ei voi suoraan imeyttää maaperään, vaan tällaiset vedet vaativat jonkinasteista käsittelyä (esim. öljynerotus) ja / tai viemäriin johtamista. Vanhan Porvoontien ja Koivukylänväylän uudesta eritasoliittymästä tien kuivatusvedet johdetaan Koivukylänväylän eteläpuolelle (puro 4), jossa on tilavaraus (allas 2) vesien tasaamiselle ja laskeuttamiselle. Vanhan Porvoontien ja Lahdenväylän välisen Linjapuistoa ympäröivän teollisuusalueen hulevedet johdetaan kosteikkoon Koivukylänväylän eteläpuolelle ja Vanhan Porvoontien itäpuolelle (allas 3), josta vedet johdetaan nykyistä reittiään Koivukylänväylän eteläreunaa (puro 3). Pohjoisen Rusokallion tonteilta syntyvät hulevedet johdetaan Vanhan Porvoontien viertä pohjoiseen johtavaan viherpainanteeseen, josta painanne jatkuu purouomana metsäistä rinnettä Keravanjoen suuntaan (puro 2). Pohjoisen Rusokallion ja uuden tien kuivatusvesiä viivytetään kosteikossa metsän alavammassa osassa ennen peltoalueen purkuojaan johtamista (allas 2). Peltoalueen purku-uoman vedenjohtokykyä on syytä tarkistaa ja tarvittaessa parantaa ennen vesimäärän lisääntymistä. Viipymäaltaan 2 tilavuus tulee mitoittaa riittäväksi niin, että suuretkin virtaamat saadaan tasattua ennen peltoalueen purkuojaa.
Sivu 17 (29) Haxlog Kuusijärven valuma-alue Pohjoinen Rusokallio Eteläinen Rusokallio Hakkilankaaren alue Kolohonka Kuva 9. Alueelliset hulevesireitit kaavarunkoalueella
Sivu 18 (29) Kuva 10. Alueelliset hulevesireitit Haxlogin ja pohjoisen Rusokallion alueella Rusokallion alueelle on suunniteltu teollisuusaluetta. Nykyisin pohjoisen Rusokallion alue on rakentamatonta metsäistä aluetta. Kaavan toteuttamisen myötä pohjoisen Rusokallion alueelta tuleva hulevesikuormitus tulee kasvamaan selvästi etenkin alueilta, jotka nyt ovat luonnontilassa. Hulevesien laatu riippuu muun muassa alueelle asettuvan teollisuuden luonteesta, käytettävistä tai varastoitavista kemikaaleista ja liikenteen intensiteetistä. Lisäksi hulevesien laatuun vaikuttaa alueen päällystäminen ja toisaalta
Sivu 19 (29) alueelle suunniteltavat viheralueet. Osa teollisuusalueen hulevesistä on todennäköisesti kuormitteisia ja vaativat jonkinasteista käsittelyä ja/tai viemäriin johtamista. Kuormitteiset hulevedet sisältävät todennäköisesti tämän luvun alussa lueteltuja teollisuusalueille tyypillisiä aineita. Puhtaat kattovedet voidaan todennäköisesti imeyttää alueella. 3.2 Eteläinen Rusokallio ja Hakkilankaari Eteläisen Rusokallion ja Hakkilankaaren hulevesien alueelliset johtamisreitit on esitetty kuvassa 9. Nykyään Hakkilankaaren alueen hulevedet johdetaan Vanhan Porvoontien ali eteläisen Rusokallion tulevalle teollisuustontille (kuva 9, allas 1A). Hulevesien purkupiste on hyvin alhaalla, noin neljä metriä tien alapuolella, korkotasossa +51,37 m. Tämä johtuu ilmeisesti risteysalueen vieressä hyvin matalassa korkotasossa sijaitsevasta yksittäisestä kiinteistön piha-alueesta. Tontin läpi hulevedet virtaavat keinotekoista rotkomaista purouomaa pitkin länteen Keravanjokea kohti ja laskevat keinotekoiseen viivytysaltaaseen. Hakkilankaaren alueen hulevesien määrän ei arvioida muuttuvan oleellisesti. Purouoman pituusleikkaus on esitetty kuvassa 11. Kuva 11. Eteläisen Rusokallion nykyisen hulevesiuoman pituusleikkaus ja maanpinta. Hakkilankaaren vesien käsittelyyn ja tasaamiseen voidaan rakentaa kosteikko Vanhan Lahdentien reunaan (kuva 12a). Nykyinen viivytysallas tulee jäämään Itäisen Valkealähteentien linjauksen alle eikä sitä voida säilyttää sellaisenaan. Tulevaisuudessa purouoman vedet ohjataan avouomassa nykyisen viivytysaltaan pohjoisreunalta tontin länsireunalla olevaan kosteikkoon (allas 1B, kuvat 9 ja 12). Jos osa viivytysaltaasta voidaan säästää, siihen voidaan johtaa uuden Itäisen Valkealähteentien kuivatusvedet, josta ne johdetaan edelleen samaan kosteikkoon (allas 1B) kuin Hakkilankaaren ja eteläisen Rusokallion alueen hulevedet. Vaihtoehtoisesti Hakkilankaaren hulevesiuoma voidaan toteuttaa monitasoisena tulvimisen ja viipymisen sallivana luonnonmukaisen purouoman vaihtelua jäljittelevänä uomarakenteena (kuva 12b). Tällöin uuden Itäisen Valkealähteentien voidaan johtaa tien eteläpuoliseen olemassa olevaan hulevesialtaaseen, jonka vesimäärä tulee vähenemään Hakkilankaaren vesien osalta.
Sivu 20 (29) Kuva 12. Vaihtoehtoisia Hakkilankaaren alueen hulevesien johtamismenetelmiä: a) tontin itäreunan kosteikko tasaa virtaamia ja parantaa vedenlaatua ja vedet johdetaan tehokkaasti kiinteistön läpi viivytysaltaaseen; tai b) vesi johdetaan polveilevaa monitasoista suvantoista purouomaa vettä viivyttäen. (karttalähde Vantaan karttapalvelu) Eteläisen Rusokallion kiinteistöjen hulevedet johdetaan hulevesiuomaan tai länsireunan kosteikkoon. Eteläisen Rusokallion kiinteistön länsireunan kosteikkoa tulee muokata ja suurentaa lisääntyvän vesimäärän tarpeisiin. Kosteikosta vedet johdetaan uutta metsäistä uomaa pitkin Vantaanjokeen laskevaan pelto-ojaan (puro 1B). Eteläisen Rusokallion alueelle on suunniteltu teollisuusaluetta. Nykyisin eteläisen Rusokallion pohjoinen osa on rakentamatonta metsäistä aluetta. Eteläisen Rusokallion eteläosassa puustoa on poistettu ja alueella ilmeisesti läjitetään maa-aineksia.
Sivu 21 (29) Kaavan toteuttamisen myötä eteläisen Rusokallion alueelta tuleva hulevesikuormitus tulee kasvamaan selvästi etenkin alueilta, jotka nyt ovat luonnontilassa. Hulevesien laatu riippuu muun muassa alueelle asettuvan teollisuuden luonteesta, käytettävistä tai varastoitavista kemikaaleista ja liikenteen intensiteetistä. Lisäksi hulevesien laatuun vaikuttavat alueen päällystäminen ja toisaalta alueelle suunniteltavat viheralueet. Osa teollisuusalueen hulevesistä on todennäköisesti kuormitteisia ja vaativat jonkinasteista käsittelyä ja/tai viemäriin johtamista. Kuormitteiset hulevedet sisältävät todennäköisesti tämän luvun alussa lueteltuja teollisuusalueille tyypillisiä aineita. Puhtaat kattovedet voidaan todennäköisesti imeyttää alueella. 3.3 Kuusijärven valuma-alue Kuusijärven valuma-alueen tonttien käyttötarkoitus ei ole vielä tiedossa. Päätavoitteena on, että Kuusijärven valuma-alueen valuntaa järveen ei vähennetä eikä valuma-alueen vedenlaatua huononneta. Likaiset hulevedet tulee käsitellä tontilla. Puhtaat kattovedet ja käsitellyt hulevedet joko imeytetään tontilla maaperän salliessa tai virtaama tasataan ja johdetaan tontin pohjoisreunalta nykyisessä avouomassa ja rummussa Vanhan Lahdentien ali Kuusijärvelle. Myös pienvaluma-alueen 27 (kuva 3) vedet voidaan johtaa Kuusijärven valuma-alueelle kompensoimaan vähentynyttä valuntaa. Kuusijärven valuma-alueen tonttien käyttötarkoitus ei ole vielä tiedossa, joten vedenlaadun muutoksia ei voida arvioida. Alueelle suositellaan ympäristöhaittoja tuottamatonta toimintaa Kuusijärven veden määrän ja laadun säilyttämiseksi järven hitaan viipymän takia. Alueen vesienhallintaa suunniteltaessa otetaan huomioon kappaleessa 2.3 esitetyt periaatteet. 3.4 Kolohongan teollisuusalue Nykyään alue on tiiviisti rakennettu ja sen maastonmuotoihin perustuvat pintavaluntareitit ovat hyvin pirstaleisia (kuva 4). Alue on hulevesiviemäröity Vanhan Lahdentien itäpuolelle, josta vedet menevät osittain avo-ojia ja osittain hulevesiviemäreitä pitkin päätyen Itä-Hakkilanojan ja Kormuniitynojan kautta Krapuojaan. Kolohongan teollisuusalueella ei ole riittäviä tiloja keskitettyyn luonnonmukaiseen pinnalta avoimeen hulevesien hallintaan. Alueelle voidaan harkita hajautettua ratkaisua, jossa rakennetaan useita hulevesiä suodattavia biopidätyspainanteita tai pelkästään viivyttäviä viherpainanteita. Esimerkki viherpainanteesta on esitetty kuvassa 13. Painanteita voidaan sijoittaa teollisuuskiinteistöjen ja teiden välisille kapeille viheralueille esimerkiksi kuvan 14 mukaisesti. Alueella tulee keskittyä ensisijaisesti kiinteistökohtaiseen hulevesien hallintaan. Alueen kiinteistökohtaista vesienhallintaa suunniteltaessa otetaan huomioon kappaleessa 2.1 esitetyt periaatteet. Alueen viivytyspainanteiden tilavuus ei pysty tasaamaan koko alueen valunnan vaihteluita alueen suuren koon (lähes 50 ha) ja suuren valunnan takia. Riittävät ylivuotorakenteet on mitoitettava kaikkiin viherpainanteisiin vähäisen varastotilavuuden
Sivu 22 (29) vuoksi. Kuvaan 14 piirretyt n. 800 metriä pitkät painanteet voivat varastoida enimmillään noin 500 800 m 3 vesimäärän (n. 3-4 m leveä ja 0,5-0,8 m syvä painanne lähes täynnä vettä). Pohjaveden virtaussuuntia ja laatua tulee seurata pilaantuneeksi epäillyn maa-alueen ympäristössä (kuva 14). Kyseisessä kiinteistössä imeyttäminen on kiellettyä. Alueen puhtaat hulevedet kuten kattovedet voidaan kuitenkin imeyttää muualla. Kuva 13. Esimerkki viherpainanteesta (Freeborn 2011)
Sivu 23 (29) PILAANTU- NEEKSI EPÄILTY MAA-ALUE Kuva 14. Kolohongan alueen mahdollisten viivytyspainanteiden alustavia sijainteja (sinisellä) ja pilaantuneeksi epäilty maa-alue.
Sivu 24 (29) 4 VIIVYTYSTILAVUUKSIEN MITOITUS 4.1 Virtaamat ja tarvittavat viivytystilavuudet Vantaan kaupungin hulevesiä koskevan mitoitusmallin (21.10.2010) mukaisesti hulevesien hallinta ja johtamisrakenteet tulee mitoittaa seuraavien lähtökohtien mukaisesti: kiinteistökohtainen käsittely (8 mm, 10 min, 1/3a) kiinteistökohtainen viivyttäminen (20 mm, 20 min, 1/20a) kiinteistökohtainen varastoiminen (30 mm, 30 min, 1/100a) Oheisia hulevesien hallinnan mitoituslähtökohtia sovelletaan uusilla alueilla sekä vanhoilla rakennetuilla alueilla uuden rakennuslupamenettelyn yhteydessä. Taulukossa 2 on esitetty käytetyt mitoitussateet ja taulukossa 3 maksimivirtaamat ja kokonaisvesimäärät laskettuna mitoitussateilla sekä nykytilanteessa että maankäytön muutoksen jälkeen. Lähtötietoina on käytetty taulukon 1 pienvaluma-alueiden pintaaloja ja arvioituja pintavaluntakertoimia. Taulukko 2. Vantaan mitoitussateet MITOITUSSATEET Toistuvuus (vuotta) 3 v 20 v 30 v Mitoitussade (l/s/ha) 133 167 167 Mitoitussade (mm) 8 20 30 Mitoitussateen kesto (min) 10 20 30 Taulukossa 4 on esitetty maankäytön muutosten myötä tarvittava tasaustilavuuden tarpeen lisääntyminen alueittain. Tilavuuden tarve sisältää sekä kiinteistökohtaisen että alueellisen tasaustarpeen, eli alueellisten hulevesirakenteiden tilavuudentarve riippuu kiinteistöille määritettävästä tasausvaatimuksesta. 4.2 Keskitettyjen hulevesiratkaisujen tilavaraukset Kosteikon sijoittamiseen, muotoon ja rakenteisiin kaupunkialueella rakennetummassa ympäristössä voidaan soveltaa ohjeistusta, joka on laadittu kosteikkoratkaisuille hajaasutus- ja maatalousalueella (Tornivaara-Ruikka 2006). Kosteikkojen tulee olla matalia ja syvyyden tulee vaihdella eri kosteikon osissa. Tarkempia suunnitteluohjeita löytyy mm. Puustisen et al (2007) oppaasta. Kosteikoille mitoitusperusteena käytetään yleensä 1 2 % valuma-alueen pinta-alasta ja tasausaltaalle noin 1 % valuma-alueen pinta-alasta (Puustinen et al 2007). Lisäksi on tehtävä riittävä tilavaraus altaiden huoltoon (ajotiet, loivemmat allasluiskat työkoneille). Taulukossa 5 on esitetty altaiden tilavaraus siten, että ne rakennetaan kosteikkoina. Tiiviisti rakennetuille alueille kosteikkoja harkitessa on otettava huomioon, että liian pieni kosteikkokin on huomattavasti parempi veden laadun parantaja kuin ei ollenkaan kosteikkoa.
Sivu 25 (29) Taulukko 3. Maksimivirtaamat ja kokonaisvesimäärät mitoitussateilla (värit kuvan 9 mukaan) Nykytilanne 3 20 vuotta vuotta 30 vuotta Maankäytön muutosten jälkeen 3 20 30 vuotta vuotta vuotta Haxlogin alue (pienvaluma-alueet 18-20) Pinta-ala (ha) 17,3 17,3 17,3 17,3 17,3 17,3 Maksimivirtaama (l/s) 331 413 413 921 1151 1151 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 198 496 744 553 1382 2072 Uusi tiealue (pienvaluma-alue 21) Pinta-ala (ha) 4,4 4,4 4,4 4,4 4,4 4,4 Maksimivirtaama (l/s) 118 148 148 237 296 296 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 71 178 266 142 355 533 Pohjoisen Rusokallion alue (pienvaluma-alue 5 ja 30 % alueesta 23) Pinta-ala (ha) 10,9 10,9 10,9 10,9 10,9 10,9 Maksimivirtaama (l/s) 118 148 148 581 727 727 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 71 177 266 349 872 1308 Eteläisen Rusokallion alue (50 % pienvaluma-alueista 11, 12, 23) Pinta-ala (ha) 13,6 13,6 13,6 13,6 13,6 13,6 Maksimivirtaama (l/s) 181 226 226 724 905 905 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 109 271 407 434 1086 1628 Hakkilankaaren alue (pienvaluma-alueet 8-9) Pinta-ala (ha) 8,8 8,8 8,8 Maksimivirtaama (l/s) 704 880 880 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 422 1056 1584 Kuusijärven valuma-alue (pienvaluma-alueet 25, 27, 28) Pinta-ala (ha) 10,0 10,0 10,0 10,0 10,0 10,0 Maksimivirtaama (l/s) 156 195 195 533 666 666 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 94 235 352 320 799 1199 Kolohongan alue (pienvaluma-alueet 29-30, 32-33, 35-36) Pinta-ala (ha) 49,3 49,3 49,3 Maksimivirtaama (l/s) 2354 2943 2943 Kokonaisvirtaama (m 3 ) 1413 3531 5297
Taulukko 4. Tasaustilavuuden tarve alueittain PÖYRY FINLAND OY Sivu 26 (29) Tasaustarve m3 3 vuotta 20 vuotta 30 vuotta Haxlogin alue 355 886 1328 Uusi tiealue 71 178 266 Pohjoisen Rusokallion alue 278 694 1042 Eteläisen Rusokallion ja Hakkilankaaren alue 748 1870 2805 Kuusijärven valuma-alue (pienvaluma-alueet 25, 27, 28) 226 565 847 Kolohongan alue (pienvaluma-alueet 29-30, 32-33, 35-36) 1413 3531 5297 Taulukko 5. Arvio tarvittavista tilavarauksista pinta-aloina kosteikoille (1-2 % valumaalueesta, reunakasvillisuusalue sekä huoltoalueet) valuma-alue ha pinta-ala m2 Allas 3 (vanha teollisuusalue) 18,3 1800-3600 Allas 2 (pohjoinen Rusokallio) 10,9 1500-2500 Allas 1A (Hakkilankaari) 8,8 1000-2000 Allas 1B (eteläinen Rusokallio+Hakkilankaari) 22,4 2000-4000 Tilavaraukset on arvioitu normaalikokoiselle kosteikolle. Käytännössä esimerkiksi vanhan teollisuusalueen yhteydessä altaalle 3 oleva tila ei riitä vaan alueelle joudutaan tekemään hieman pienempi kosteikko. Hakkilankaaren allas 1A taas voidaan korvata polveilevalla viivytysuomalla ja suurentamalla allasta 1B. Eteläisen Rusokallion tontin halki johdettava purouoma vaatii suunnittelusta riippuen tilaa leveyssuunnassa arviolta noin 15 20 metriä suorana uomana sekä altaan 1A vaatiman tilavarauksen Vanhan Lahdentien reunalta (kuva 11 a), tai vaihtoehtoisesti noin 25 30 metrin leveyden mutkittelevana viivyttävänä uomana (kuva 11 b). Nämä arviot on tehty kiinteistön piha-alueen korkotasolle n. 40 45 m. 4.3 Kustannukset Kustannuksiltaan edullisimmaksi on tässä yhteydessä arvioitu keskitetty järjestelmä missä hulevesiä hallitaan suurissa hulevesikosteikoissa, -painanteissa tai -altaissa. Tässä yhteydessä on keskitettyjen hulevesiratkaisuiden toteutuskustannuksiksi arvioitu 50 per tasauskuutiometri. Kustannuksiltaan kalleimmaksi ratkaisuksi on tässä yhteydessä arvioitu hulevesien tasaus hajautetusti maanalaisin imeytys/tasausrakentein. Tässä yhteydessä maanalaisten hulevesien imeytys/tasausratkaisuiden toteutuskustannukset on arvioitu 120 per tasauskuutiometri. Sekä keskitettyjen että hajautettujen järjestelmien arvioidut kokonaiskustannukset alueittain on esitetty taulukossa 6 eri mitoitussadetilanteille.
Sivu 27 (29) Taulukko 6. Kustannukset alueittain eri mitoituksille täysin keskitetyille tasausrakenteille ja maanalaisille hajautetulle hulevesien tasaus/imeytysrakenteille. Kustannukset 3 vuotta 20 vuotta 30 vuotta keskitetty hajautettu keskitetty hajautettu keskitetty hajautettu Haxlogin alue 17 800 42 600 44 300 106 300 66 400 79 700 Uusi tiealue 3 600 8 500 8 900 21 400 13 300 31 900 Pohjoisen Rusokallion alue 13 900 33 400 34 700 83 300 52 000 125 000 Eteläisen Rusokallion ja Hakkilankaaren alue 37 400 89 800 93 500 224 400 140 000 336 600 Kuusijärven valuma-alue 11 300 27 100 28 250 67 800 42 400 101 600 Kolohongan alue 70 700 169 600 176 600 423 700 264 900 635 600 Esitetyt kustannukset ovat laskennalliset minimi- ja maksimikustannukset, ja lopulliset kustannukset riippuvat toteutustavasta. Huomioitava on myös, että kustannukset sisältävät sekä kiinteistökohtaisen että alueellisen tasauskapasiteetin rakentamisen, eli alueellisten hulevesirakenteiden kustannukset riippuvat merkittävästi kiinteistöillä toteutettavista tasausrakenteista.
Sivu 28 (29) 5 LÄHTEET Bratieres K, Fletcher T.D, Deletic A, Zinger Y. 2008. Nutrient and sediment removal by stormwater biofilters: A large-scale design optimization study. Water Research 42:3930-3940. Davis A.P, Shokouhian M, Sharma H, Minami C, Winogradoff D. 2003. Water quality improvement through bioretention: lead, copper and zinc removal. Water Environment Research 75:73-82. Davis A.P, Shokouhian M, Sharma H, Minami C. 2006. Water quality improvement through bioretention media: nitrogen and phosphorus removal. Water Environment Research 78:284-293. EPA (United States Environmental Protection Agency), 2007. Reducing Stormwater Costs through Low Impact Development (LID) Strategies and Practices, EPA publication number 841-F-07-006, December 2007. Freeborn J. 2011. Decreasing runoff and increasing stormwater infiltration. Urban Water Quality Management. Virginia Tech. Publication 426-046. Hsieh C, Davis A.P, Needelman B.A. 2007. Biorentention Column Studies of Phosporous Removal from Urban Stormwater Runoff. Water Environment Research 79:177-184. Hätinen N. 2010. Hulevesien haitta-aineet ja käsittelytarve pohjavesialueilla sijaitsevilla teollisuuskiinteistöillä. Pro gradu, Helsingin yliopisto. Kotola J, Nurminen J. 2003 a. Kaupunkialueiden hydrologia valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla. Osa 1. Kirjallisuustutkimus. TKK-VTR-7. Kotola J, Nurminen J. 2003 b. Kaupunkialueiden hydrologia valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla. Osa 2. Koealuetutkimus. TKK- VTR-8. Kujala A-M. 2011. Helsingin Östersundomin pienvesien kartoitus. Pro gradu, Helsingin yliopisto. MUNLV (Ministerium für Umwelt, Naturschutz und Verbraucherschutz Nordrhein- Westfalen) 2009. Naturnahe Regenwasserbewirtschaftung. Betrieb von Anlagen zur naturnahen Niederschlagswasserversickerung. Puustinen M, Koskiaho J, Jormola J, Järvenpää L, Karhunen A, Mikkola-Roos M, Pitkänen J, Riihimäki J, Svensberg M, Vikberg P, 2007. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen Ympäristökeskus.
Sivu 29 (29) Roseen R.M, Ballestero T.P, Houle J.J, Avellaneda P, Briggs J, Fowler G, Wildey R. 2009. Seasonal Performance Variations for Storm-Water Management Systems in Cold Climate Conditions. Journal of Environmental Engineering 3/2009. Salminen O, Liljeström I, Rapola E, Huth U. 2005. Vallinkylän hulevesien luonnonmukainen ohjaaminen ja käsittely. TKK Vesitalous ja vesirakennus. Sillanpää N. 2010. STORMWATER väliaikatuloksia, Hulevesifoorumi 15.4.2010, Kuntatalo, Helsinki. [Viitattu 16.1.2012]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=117586. Suomen ympäristökeskus 2009. MTBE ja TAME pohjavesiriskinä Suomessa. Suomen ympäristö 29/2009. Tiehallitus 2008. Maanteiden huleveden laatu, kirjallisuusselvitys. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 81/2008. Tornivaara-Ruikka R. 2006. Hulevesien käsittely maankäytön suunnittelussa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. Valtanen M, Sillanpää N, Hätinen N, Setälä H. 2010. Hulevesien imeyttäminen ja suodattaminen: haitta-aineet ja menetelmät. Kirjallisuusselvitys. Helsingin Yliopisto. Vantaan pienvesiselvitys 2008.